Taannoisessa Indiedays Inspiration Dayssa tutustuin Björn Borgin pisteillä makeisiin vaatteisiin ja asusteisiin, ja lähdin mukaan yhteistyöhön. Sain jokin aika sitten itselleni Björn Borgin treenivaatteita, alusvaatteita sekä ihanan valkoisen repun, johon meidän tabletti sujahtaa kivasti omaan taskuunsa.

Rakastuin totaalisesti saamaani pinkkiin huppariin, joka on ihanan napakkaa kangasta, mutta ei liian kuuma vaan hengittävä. Tykkään myös harmaista sortseista pinkillä resorilla, sekä saamastani raikkaasta T-paidasta. Suurimmaksi rakkaudekseni muodostui kuitenkin Björn Borgin pitsihipsterit, joita valitettavasti en nyt tässä postauksessa esittele, haha. Mä en kovin usein juttele alusvaatteistani, mutta tässä on kyllä maailman mukavimmat, mutta samalla myös hyvännäköiset pikkarit. Ei kiristä, ei purista, ja näyttää kivalta.

Mä oon täällä blogissa tuonutkin esille, että mun treenaaminen ei tällä hetkellä ole mitenkään hyvällä tolalla, entinen tanssija, juoksija ja kuntosalilla kävijä on liikkunut viimeiset kolme vuotta melkeinpä vain lasten kanssa. Kahvakuulailu on ainoa, mitä olen oikeasti harrastanut kuluneen vuoden aikana, muutamaa satunnaista lenkkiä lukuunottamatta. Lasten kanssa tulee toki liikuttua paljon puistossa käytyä kävelyllä ja muuta, mutta jonkinlaista liikuntakärpäsen puremaa olen silti kaivannut.

Mä en tiedä teistä, mutta ainakin mulla ja monella ystävälläni on ollut sama. Kun harkitsee säännöllisen liikunnan aloitusta, näin naisellisena, ja ehkä vähän turhamaisena aika nopeasti tulee mieleen että ”hei, mähän tarvitsen uudet treenivaatteet!”. Mun treenivaatehankinnat torppasi rakas mieheni, ”ethän sä tarvitse uusia vaatteita, ennen kuin olet oikeasti aloittanut säännöllisen liikunnan ja todistanut että jatkat sitä!”. Totta, fiksu ajatus – mutta ah niin ärsyttävää. Ihan varmasti liikkuisin enemmän jos saisin ne uudet treenivaatteet!

Björn Borgin ansiosta sain ne vaatteet nyt sitten kuitenkin, ja nyt jäljellä on enää itselleni ja Otolle sen todistaminen, että oikeasti pystyn tähän. Salikorttia en vielä hommaa, sillä kesäkuussa en ole edes kotona kuin puolet kuusta, mutta säännöllinen lenkkeily on nyt alkanut. Käyn juoksemassa vähintään kolme kertaa viikossa, ja kunhan saan tämän rutiinin säännöllistettyä, voin sitten harkita sitä salikorttiakin.

Kiitos Björn Borg, te saitte mut liikkumaan! Jos kaipaat piristystä liikuntaintoon, tai uusia treenikamppeita ahkerana treenaajana puhkikuluttamiesi tilalle, osallistu arvontaan. Palkintona on 50 euron lahjakortti Björn Borgin konseptimyymälään (Forum & Kamppi), jos voittaja asuu muualla kuin pk-seudulla, toimitetaan hänelle tuotepaketti kotiin. Arvontaan voit osallistua valitsemalla lempituotteesi Björn Borgin verkkokaupasta, ja linkkaamalla sen tähän postaukseen. Muista myös keksiä itsellesi nimimerkki, sekä jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 1.6.2014 klo 22.00 asti.

Toteutettu yhteistyössä Björn Borgin kanssa.

Eilinen yhtäaikaa nukkumaan laittaminen sujui hyvin, mutta tänään meni vielä paremmin, jes! Laitettiin tytöt tasan kahdeksalta sänkyyn, Tiara nukahti heti. Zelda nukahti siitä kymmenen minuutin kuluttua, hetken yksin höpöteltyään ja ongittuaan potkuautonsa jollain ihmeen kepulikonstilla kiinni pinnasänkyyn sitä soitellakseen. Hieman nauratti kun yhtäkkiä alkoi tutut pimputukset kuulumaan, en vaan ymmärrä miten se sai sen ongittua, ilmeisesti käsivarsi saa kilometrin lisäpituutta kun on tärkeitä juttuja tavoiteltavana.

Mutta pääasia että sujui kivasti, toivottavasti tämä nyt vain jatkuu tästä eteenpäinkin näin helposti. Iltasatuhetki pitää vain jotenkin rauhoittaa, sillä ennen se on mennyt niin että makoilen Tipan kanssa rauhassa sängyssä ja luetaan kirja, ja sitten vielä vähän jutellaan päivän tapahtumista ennen hyvänyöntoivotuksia. Tänään se meni niin että istuttiin sängyllä ja Zelda kiipeili meidän päälle ja yritti istua kirjan päälle, syödä sitä ja repiä siitä sivuja irti.

Zelda on meidän pikku täystuho neiti, no ei vaan ihana touhukas pieni. Haluan kuitenkin ehdottomasti rauhallisen iltasatuhetken, ja antaa Tipalle täyden huomion vielä ennen nukkumaanmenoa, mitähän me keksittäisiin ratkaisuksi? Zelda kun ei koskaan ole ollut mikään rauhallinen satujen kuuntelija niinkuin isosiskonsa. En kuitenkaan haluaisi erottaa tyttöjä eri iltatoimiin juuri ennen nukkumaanmenoa, koska he kuitenkin jäävät yhdessä sinne nukkumaan. Miten teillä laitetaan samassa huoneessa nukkuvat sisarukset nukkumaan?

Tänään on ollut ihanan rauhallinen päivä kotona, pyykkikorin ahkera tyhjentäminen oli päivän agenda ja nyt, viisi koneellista myöhemmin, alkaa näyttää jo aika hyvältä. Huomenna odottaakin sitten pyykkien viikkaus kaappiin, se on se puoli mikä ei niin miellytä pyykinpesussa. Lajittelu on hauskaa, Tiara aina auttaa mua, ja Zelda ”auttaa” mua, mutta viikkausvaiheessa Zelda haluaa aina pukea kaikki kuivat vaatteet päälleen, mikä vähän vaikeuttaa puuhaa. Mutta ei se ole niin justiinsa, onhan se  nyt mahdottoman söpöä kun toinen pukee mun sortsit päähänsä ja toistelee hymyssä suin ”kauiii, kauiii (=kaunis)”.

Pyykkipäivän lisäksi me ulkoiltiin ja kokkailtiin, niin perus maanantai kuin voi vain olla. Mä niin nautin tästä kiireettömästä kotona oleilusta, aivan ihanaa! Tiara valitsi itse tänään vaatteensa, tänään kun kuulemma oli prinsessapäivä ja päälle piti saada rimpsua ja röyhelöä. Kauppareissulla neiti pääsi kauppakeskuksen tärisevään leikkiautoon ja se oli Tiaran ja (Oton) mielestä ihan huisin hauskaa!

Zelda meidän pikku mansikka.. Vai tomaatti? Ei osata päättää kumpi. Mutta syötävän söpö hattu joka tapauksessa, eikö vain!

Huomenna ilma kylmenee, mikä ehkä vähän syö tätä kesäfiilistä, mutta onneksi meille on piristystä luvassa kun suunnataan tyttöjen kanssa iltapäivällä katsastamaan Gina Tricotin kesäuutuuksia Katajanokalle. Keskiviikkona on luvassa vielä lisäpiristystä, kun pääsen juhlimaan Coca-Cola Lightin pippaloihin ja katsastamaan upean Rock the Ballet’n, kuten myös yksi onnellinen teistä ystävänsä kanssa!

Varoitusaika on todella lyhyt, joten odotan nopeaa vastausta sähköpostitse osoitteeseen couturecouture (at) windowslive.com että saadaan hommat rullaamaan! Arvonnan voittajaksi arpoutui Oonaelina. Onnea voittajalle, ja tervetuloa juhlimaan avecin kanssa!

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille! Huomenna on luvassa arvontaa ja vähän hiuskriiseilyä!

Sunnuntai on yleensä se viikon rauhallisin päivä, niin myös tänään. Mutta pinnan alla kuhisee! On jääkiekon MM-finaalia, Eurovaaleja, ja koska ilta ei muuten olisi tarpeeksi jännittävä, päätettiin sitten järjestää vielä sellainen oma pieni jännitysnäytelmä nimeltä ”Lapset yhtäaikaa nukkumaan”. Normaalisti lapset menevät meillä peräkanaa nukkumaan 19-20 välillä, Tiara ensin, ja Zelda perään. Tähän asti Zelda on aina (imetyksen loppumisen jälkeen) nukutettu Oton syliin, ja Otto on kantanut neidin vaan sitten nukkuvana omaan sänkyynsä.

Zelda on kuitenkin jo senverran iso tyttö, että Otolla ei kestä enää selkä jokailtaista nukuttelua, ja muutenkin on varmasti jo hyvä aika opetella omaan sänkyyn nukahtamista, kun ikää on se reilut 13 kuukautta, verraten Tiaraan joka oppi nukahtamaan omaan sänkyyn jo alle kolmikuisena. Meille tämä on tähän asti ollut toimiva ratkaisu, eikä olla sitä koettu mitenkään taakkana. Lapset ovat erilaisia, ja siinä missä Tiara jäi jo ihan pikkuvauvana onnellisena lauleskelemaan sänkyyn ja jokelteli itsensä uneen, Zelda huusi pää kirkuvan punaisena jos hänet yritti jättää yksin sänkyyn.

Ollaan nyt pari viikkoa harjoiteltu omaan sänkyyn nukahtamista päiväuniaikaan ja käytetty tassumenetelmää, eli olen käynyt aina paijaamassa Zeldaa ja laittamassa lammasunilelua takaisin kainaloon, jos tytsy on alkanut itkemään. Yllättävän hyvin kuitenkin on sujunut, ja joka kerta päiväunille mentäessä ei ole tarvinnut käydä paijailemassa, vaan Zelda on tosiaan nukahtanut ihan itse.

Tämäniltainen yhdessä yöunille nukahtaminen sujui odotettua paremmin, Tiara nukahti kymmenessä minuutissa tyttöjen hetken kikateltua yhdessä. Zeldalla kesti reilut puoli tuntia nukahtaa, mutta itkuinen tai hätäinen hän ei ollut. Lähinnä huuteli ja höpötteli itsekseen, leikki vähän pehmoleluilla, ja juuri ennen nukahtamista kitisi pienen hetken, ennenkuin tuli ihan hiljaista. Nyt molemmat nukkuvat, uskomatonta! Tästä me haaveiltiin kolmetoista pitkää kuukautta.

Ja täytyy sanoa että oli ihana kuunnella sitä tyttöjen kikattelua, tuli ihan mieleen yökyläilyt kavereiden luona omasta lapsuudesta. Kikateltiin aina kavereiden kanssa ja jossain vaiheessa aina äiti tuli sanomaan että nyt tytöt nukkumaan. Mä niin näen jo sieluni silmin kuinka monta kertaa me vielä tulevaisuudessa tullaan sanomaan nuo sanat, mutta samaan aikaan olen niin järjettömän onnellinen ja iloinen siitä, että tytöillä on toisensa. Tiara ja Zelda tulevat olemaan suuri tuki ja turva toisilleen, ja varmasti ihanat ystävät myös.

Tänään on ollut kyllä ihan loistava päivä muutenkin, käytiin päivällä puistossa hengailemassa ja syömässä jäätelöä, minkä jälkeen tultiin kotiin kokkailemaan kana-halloumi-mansikkasalaattia. Ruuan jälkeen lepäiltiin hetki, ja lähdettiin sitten käymään äänestämässä. Yllättävän rauhallinen meininki oli äänestyspaikalla ainakin puoli seiskan aikaan illalla, yhtään ei tarvinnut jonottaa. Nyt katsellaan jääkiekon MM-finaalia, ja toivotaan että tuo 1-1 tilanne tuosta vielä kohenee Suomen parhaaksi.

Ihanaa että saatiin yksi yhteinen vapaapäivä viikon päätteeksi, ensi viikolla niitä onkin jo kaksi helatorstain ansiosta, ja sitä seuraavalla viikolla kokonainen viikonloppu ekaa kertaa sitten Vapun. Enää kaksi viikkoa ja viisi päivää kesäloman alkuun, ja oi kyllä, mä todellakin lasken päiviä! Tämä vuosi on ollut varmasti meidän elämän rankimpia kun ollaan molemmat ahnehdittu itsellemme hommia vähän turhankin paljon, Otto töissä ja minä blogin, lasten, pääsykokeiden ja hääjärjestelyiden kanssa, mutta kuuden viikon yhteinen loma varmasti lataa akkuja siihen malliin että jaksaa taas puurtaa seuraavankin vuoden. Välillä on tuntunut että loppuu puhti kesken, mutta nyt jaksaa taas kun tietää että loma on niin lähellä, ihanaa!

Mahtavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Toivottavasti tämä ilta saa vielä arvoisensa päätöksen ja Suomi voittaa MM-kultaa!

Moikka vaan kaikille! Mä en voi sanoin kuvailla miten onnelliseksi toi helle mut tekee, ihan mielettömän ihanaa kun voi vaan lähteä ulos ilman mitään uloslähtörumbaa ja koko maailma (tai kaupunki) on avoinna. Torstaina käytiin ihanien äitiystävieni Oonan ja Min kanssa Miltton Showroomin & Hartwallin Low Alco Barissa eli LABissa maistelemassa nimensä mukaisesti low alcohol/alkoholittomia drinkkejä lasten kanssa. Istuttiin ihanan varjoisella ja rauhallisella sisäpihaterdellä parisen tuntia, heitettiin läppää hauskan baarimikko-Andyn kanssa ja juteltiin niitänäitä.

Eilen suunnattiin Oton duunin jälkeen keskustaan koko perhe, pyörittiin kaupoissa pari tuntia, pysähdyttiin kolmensepänaukiolle puhaltamaan saippuakuplia Tiaran kanssa, ja löydettiin kivoja uusia vaatteita, joista osan vilautinkin jo Instagramissa. Illalla laiskoina tehtiin lähikaupan ”salaattibaarissa” tee-se-itse-salaatit, ja syötiin itsemme kauheaan ähkyyn kotona. Tiara sai valita itselleen ja siskolleen mieleiset salaattiainekset, ja molemmat söivät masut täyteen hienosti. Ihan mahtava juttu että saa itse kasata salaatin haluamistaan aineksista, mä en nimittäin koskaan ole ollut mikään kaupan valmissalaattien ystävä, ellei Stockan herkun ihanuuksia, kuten jokirapucaesaria lasketa.

Tänään onkin ollut sitten ylivoimaisesti kuumin päivä, välillä jopa lapsille vähän turhan tukala, mutta ihana päivä silti. Aamu me siivoiltiin kotona, Zelda nukahti syöttötuoliin mun tyhjentäessä tiskikonetta. Värjäsin nopsasti juurikasvun piiloon, ja iltapäiväksi kipiteltiin Aurinkorannalle, minkä jälkeen rakennettiin vielä pihalla hiekkakakkuja ja tytöt keinuivat hyvän tovin.

Ruuaksi nautittiin uusia perunoita, voikastiketta, sinappisilliä ja lapsille lihapullia, kesän ekat uudet perunat on kyllä aina niin ihanat! Mulla oli tältä päivältä kuviakin, mutta yksi mun muistikorteista, juuri se jota tänään käytin, päätti lakata toimimasta yhtäkkiä, ja kuvat meni siinä. Muistikortin tiedostoja ei enää saa auki, vaikka eri laitteet kuitenkin tunnistavat sen. Onneksi en menettänyt kuin tämän päivän kuvat, tuo tapaus sai kyllä miettimään varmuuskopiointia taas kerran, kaikkien tiedostojen pitäisi olla vähintään kahdessa eri paikassa tallessa, mielellään kolmessa.

Kuvissa Zaran uusi toppi ja H&M:n ikivanhat keltaiset shortsit

Huomenna Otto on kotona koko päivän, ajatuskin tuntuu jo niin luksukselta, ettei mitään rajaa! Viikko on ollut antoisa, mutta raskas. Ennakkoaineisto kummittelee mielessä kokoajan, vaikka olenkin lukenut jo jonkin verran. Silti tuntuu että pitäisi tehdä vielä enemmän. Onni kuitenkin että mulla on lapset hoidettavana, niin saan tekosyyn nauttia auringosta ja ulkoilusta päivisin, vaikka oikeasti pitäisi istua kaikki liikenevä aika nenä kiinni kirjassa, haha!

Toukokuun aikana on luvassa vielä ruhtinaalliset kolme arvontaa, ja paljon muutakin asiaa, joten pysykää kuulolla! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille<3

Coca-cola light pyysi mua mukaan kampanjaansa pohtimaan, millainen on ihana mies? Siinäpä vasta kysymys. Kampanjan liitteeksi sain seksiä tihkuvia Coca Cola lightin mainoskuvia hottiskuumiksen mallipojan kanssa, joita minulla oli lupa käyttää tässä postauksessa. Tiesin mitä haluan sanoa, tiesin millainen on minun mielikuvani ihanasta miehestä, mutta en kertakaikkiaan osannut kuvitella niiden lauseiden seuraksi kuvia yläosattomasta mallipojusta kaatamassa hitaasti cokista lasiin, kuumassa auringon paahteessa.

Siispä päätin tehdä jokaisen miehen varman kauhistuksen, pyytää Ottoa kuvattavaksi, kaatamaan hitaasti cokista lasiin, täysin varautumattomana mihinkään edustamiseen. Sellaisena kuin Otto on, silloin kun se on mun ja vain mun ihana mies. Valaistuksen puute harmittaa jälkikäteen, mutta kun yhteinen aika alkaa iltahämärässä niin siinä ei paljoa voi tehdä, paitsi hankkia kuvausvaloja.

Arvatkaa miksi Otto on myös ihana mies? Se suostui. Iltakymmeneltä, mukavasta sohvallalöhöilyasennosta se suostui pomppaamaan ylös, ja pelleilemään kuvissa cokiksen kanssa. Meillä oli hauskaa, ei narinaa ei nurinaa, vaan hauskaa. Naurettiin vedet silmissä, kun Otto pullisteli kuin mikäkin miesmalli. Herra peitti hienosti tölkistä logonkin vahingossa kuvia otettaessa, selvä ammattilainen siis.

Ihana mies laittaa itsensä likoon toisen vuoksi. Ihana mies rakastaa ja välittää. Ihana mies tekee aina parhaansa, ja muistaa kertoa että rakastaa. Ihana mies on luottamuksen arvoinen, ja luottaa myös muhun. Ihana mies on läsnäoleva ja rakastava isä. Ihana mies huolehtii myös itsestään. Ihana mies yllättää, naurattaa ja tekee pönttöjä asioita. Ihana mies on oma itsensä, ja tykkää itsestään sellaisena kuin on. Ihana mies käskee hidastaa silloin kun itse ei sitä ymmärrä. Ihana mies silittää hiuksista ja pitää kainalossa silloin kun uni ei meinaa tulla. Otto on ihana mies.

Siltä varalta että joku kuitenkin haluaa katsella sitä seksiä tihkuvaa sixpackia, ajattelin laittaa tähän vielä yhden kuvan, kutsun tapahtumaan, joka on täynnä ihania miehiä.

Mä haastan nyt teidät kaikki kertomaan tämän postauksen kommenttiboksiin, millainen on teidän mielestänne #Ihana mies. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Coca Cola Lightin tarjoama lippupaketti kahdelle hengelle ensi keskiviikon  Rock The Ballet -näytökseen 19.30, päivämäärä oli siis 28.5.2014. Lippupaketti sisältää kaksi lippua, sekä pääsyn Coca-Cola lightin klo 18.00 alkavaille etkoille Savoy -teatterin ravintola Preston parvekkeelle juoma- ja ruokatarjoiluineen. Arvontaan osallistut siis kertomalla millainen on ihana mies, jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, ja keksimällä itsellesi nimimerkin. Arvonta päättyy 25.5. klo 22.00. Myös minä olen paikalla sekä etkoilla, että näytöksessä ystäväni kanssa, joten tässäpä myös pienimuotoinen lukijatapaaminen! Tilaisuuteen tulee kaikenkaikkiaan kymmenen bloggaajaa lukijoineen ja aveceineen, ja varmasti saadaan tosi kiva ilta aikaiseksi.

Yhteistyössä Coca-Cola light.