Meillä on aika rento pukukoodi töissä, jokainen pukeutuu niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Koska mä olen meidän firman toistaiseksi ainoa naispuolinen henkilö, mulla on etenkin aika vapaat kädet, eivät jätkät tule mua neuvomaan pukeutumisasioissa. Viime viikolla valitsin kuitenkin vähän asiallisempaa päälle töihin, kun meidän toimisto muutti uusiin tiloihin keskustan MOWiin, ja en tiennyt minkälaista pukeutumistyyliä tilojen muilta käyttäjiltä löytyisi. Kuluneen viikon aikana on selvinnyt että mä voin edelleen jatkaa tutulla, hyväksi havaitulla linjalla: laittaa päälle ihan sitä mitä haluan.

Silloin kun aloitin työt mä oikein intoilin työvaatteista, haikailin bleisereiden, kynähameiden ja kauluspaitojen perään. Vuoden aikana on kuitenkin tullut huomattua että rennot vaatteet on vaan niin paljon mukavammat. Rakastan kyllä laittautua ja välillä on kiva lähteä vähän fiinimmässä työasussa liikenteeseen, mutta parasta on kun voi ottaa kengät pois ja olla villasukissa ja pehmeässä collarissa ja joustavissa superstretch-housuissa, ja istua miten sattuu.

Mulla tulee myös työpäivinä yleensä aika paljon käveltyä, yleensä n. 3-4km per päivä ja sen takia hyvät kengät on tosi tärkeät. Usein jalasta löytyy tennarit, mutta H&M:ltä reilu vuosi sitten ostetut tolppakorkoiset nilkkurit ovat myös olleet sen verran hyvät jalassa että myös niillä jaksaa kävellä.

Päivän asu / Takki H&M / Jakku Gina Tricot / Kauluspaita ZARA / Housut Gina Tricot / Kengät H&M / Lasit Ray Ban / Laukku  Rebecca Minkoff

Mun vähän siistimpi työasu sisälsi ohuen trenssityylisen mustan jakun, valkoisen epäsymmetrisellä helmalla varustetun kauluspaidan, mustat farkut ja korkeakorkoiset nilkkurit. Hiukset vääntelin lennokkaalle nutturalle minuutissa (kerrankin omasta mielestäni onnistui tämä vahingossa sutaistu kampaus). Päähän Ray Banit ja päälle musta klassinen villakangastakki, siinäpä se. Mun mielestä oikein simppeli ja toimiva perusasu töihin, ja ei nyt niin epämukavakaan kun en sentään farkkuja vaihtanut kynähameeseen.

Tsekatkaas muuten Oton uusi tukka samalla, se on aika päheä vaikka itse sanonkin! Herra luopui kasvatusprojektistaan ja vaihtoi sen hot violet -sävyyn ja tuttuun ja turvalliseen sivu- ja takasiiliin. Mä tykkään ja tyttöjen mielestä isi on myös tosi coolin näköinen. Saattaa ehkä olla että lähitulevaisuudessa mun ja Oton hiukset sopivat yhteen, mutta siitä lisää myöhemmin.

 

Työasu hot or not? Millaisia työasuja teillä yleensä on?

Pitkästä aikaa mä jaan teille meidän lasten parhaita juttuja viime viikoilta ja kuukausilta! Näitä on niin hauska aina kirjoitella ylös ja lukea myöhemmin, ja sitten aina ihmetellä jälkeenpäin että onko ne oikeesti tosiaan sanoneet noin. Meillä molemmat lapset ovat aikamoisia persoonia, ja heiltä tulee sellaista settiä välillä että ei meinaa naurusta tulla loppua. Ainakin on asenteet kohdillaan, ja selkeästi äidiltä ja isiltä ja muilta tärkeiltä aikuisilta kopioitu sanoja, puhetyyliä ja vitsejä.

1. T: ”Kato äiti, mä syön tätä banaania niinkuin apinat!”

Z: ”Onks hyvää, apina?”

 

2. Z: ”Mun vauvapäivä on kohta.”

T: ”Mitä silloin tapahtuu?”

Z: ”No mä synnyn varmaan.”

3. T: ”Äiti, voidaanks me mennä Antti Tuiskulle kylään?”

 

4. Z: ”Äiti sillon kun te olitte isin kans pieniä, niin te olitte ihan sikapieniä.”

 

5. T: ”Mua vähän vaivaa tääl päässä se että mun ilmapallo poksahti. Ei mua sureta, mut ihan pikku tippa vaivaa.”

 

6. T: ”Mä oon niin hurja et haluun aamul syödä chilijugurtin.”

7. Ä: ”Mitä äiti tekee työksi?”

Z: ”Vetää mua rattaissa ja pyöräilee.”

 

8. Z: ”Äiti, miten eskimot suutelee?”

Ä: ”Ne tekee sen nenällä.”

Z: ”EI! Ne tekee sen pyllyllä!”

 

9. Z: ”Mulla on jo neljä makaronia mahalaukussa!”

T: ”Ja aika monta lattialla.”

 

10: T: ”Musta tuntuu että mä oon jo aikuinen kun mulla on nii pitkä tukka.”

Z: ”Musta tuntuu et mä olen isi.”

Joo, että sellaisia ipanoita tässä huushollissa! Nämä ovat vaan jäävuoren huippu, ne jutut jotka olen muistanut/voinut kirjoittaa ylös. Usein ne parhaat jutut tulevatkin just silloin kun ei ole kynää eikä paperia missään lähimaillakaan. Tosin aika monet hyvät keskustelut me käydään nimenomaan ruokapöydässä yhteisten aterioiden aikana. Mulle lasten kanssa yhdessä syöminen aina kun mahdollista on tosi tärkeää, ja toivon että se on tapa joka säilyy niin pitkään kuin mahdollista. Vielä sittenkin kun lapset ovat isoja ja muuttavat pois kotoa, olisi ihanaa kerääntyä edes kerran viikossa yhteisen pöydän ääreen syömään, elleivät lapset sitten lennä kauemmas maailmalle.

Kertokaa ihmeessä teidän lasten/kummilasten/sisarusten/muiden lasten viime aikojen parhaita juttuja, mä haluan hihitellä! 😀

Helou! Ihan ekaksi täytyy kiittää teitä kaikkia ihan hurjan paljon kaikista upeista kommenteista joita jätitte mun työpäiväkirjapostaukseen! Oli ihanaa vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja tuli itsellekin tosi hyvä mieli, sellainen fiilis pitkästä aikaa että olin ihan ytimessä: vuorovaikutuksessa teidän tyyppien kanssa. Tein sitä, mikä on aina ollut mulle se blogin suurin suola ja sokeri.

Sen verran täytyy vielä sanoa tässä postauksessa, mitä kommenteissani jo täsmensinkin, että vaikka noin kirjoitettuna määrä näyttää hurjalta, niin ei kuitenkaan käytännössä sitä aina ole. Esimerkiksi Sea Lifessa vierailu perheen kanssa tai instakuvan lisääminen lounaalla, vaikka ne kuuluvat mun työhön, niin toisaalta ne ovat myös huvia. Instakuvan lisääminen vie lounaasta murto-osan, ja Sea Lifessa taas oli todella mielenkiintoista ja oli ihanaa tutkia kaloja lasten kanssa, vaikka paljon valokuvia otinkin ja imin itseeni tietoa. Ja vaikka siis työhön käytetty aika näyttää suurelta, niin suurimmaksi osaksi se ei kuitenkaan työltä tunnu.

On paha lähteä vertaamaan uuvuttavuudessa eri ammatteja keskenään, koska ne ovat niin erilaisia. Esimerkiksi työtä josta ei ollenkaan nauti ja johon ei itse voi juurikaan vaikuttaa ei mielestäni voi verrata sellaiseen työhön joka lähtee omasta itsestä 100%  ja jonka tahtia pystyy itse määräämään. Kaikessa on puolensa, toiset haluavat sulkea työt oven taakse päivän päätteeksi joka päivä samaan aikaan, toiset vähän niinkuin elävät työn keskellä kokoajan mutta rakastavat sitä ja kokevat sen palkitsevana. Tärkeintähän on se että työ on sellaista jonka kanssa itsellä on hyvä olla ja joka sopii omaan elämään. Mun töissä parasta on kaiken muun lisäksi se miten paljon  saan olla lasten kanssa, ja se että meillä on joka viikko yhteinen ekstrapäivä viikonlopun lisäksi. Omasta vapaa-ajasta voin hyvin joustaa kunhan saan olla tyttöjen kanssa rauhassa.

Mutta se siitä! Mä en mitenkään erityisesti halua täällä blogissa valittaa että ”voivoi kun tämä elämä on nyt niin rankkaa ja vie hirveästi aikaa”, koska se ei sitä yleensä ole, vaan ennemminkin keskittyä olennaiseen: kertomaan meidän elämästä ja niistä asioista joita pidän mielekkäänä. Tämä nyt oli vaan mun mielestä hauska kurkistus mun työviikkoon, ja saa sellaiseksi jäädä. Katsotaan vaikka parin vuoden päästä uudelleen, miltä sitten näyttää. Ja älkää huoliko mun yöunista, tänäänkin heräsin ihan itse, pirteänä kahdeksan tunnin unien jälkeen kello 8 tasan.

Meillä on tänään ollut tyttöjen kanssa kiva vapaapäivä, ja ollaan rakennettu teltta olkkariin, pelattu muistipeliä ja käyty ulkona vaikka ilma vähän kökkö olikin. Esikoinen on iloinnut opittuaan vihdoin tekemään ihan itse rusetin, ja kuopus on hihkunut onnesta voittaessaan muistipelin, kahdesti. Hän on ollut kuulemma myös ankka koko päivän, sillä jalkaan on puettu isin isot sormikkaat räpyläjaloiksi. Mun äiti lähti kotiin eilen ja häntä sekä kuvissa söpöilevää Armasta on tietysti tytöillä kova ikävä, mutta onneksi on puhelin! Ja lopuksi vielä kuva jonka Otto otti musta ja Tiarasta erään tarha- ja työpäivän jälkeen tällä viikolla. Se on vähän heilahtanut enkä ole kovinkaan edustava siinä, mutta musta se oli vaan niin söpö kun Tipa on niin iloisen näköinen. Minun iso tyttö.

Huomenna me ajellaan Oton isoisän luokse päiväksi Tampereen lähelle, ja ajateltiin samalla käydä kurkkaamassa Lempäälän Ideapark ekaa kertaa ever. Se on varmaan iso paikka, siistiä mennä sinne. Ja kiva muutenkin lähteä parin tunnin ajelulle, me tykätään koko perhe automatkoista. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Pääsimme viime viikolla tutustumaan ennakkoon Sea Lifen uuteen Saksiniekat-näyttelyyn, jonka päätähtenä on kaksi veikeää jättiläistaskurapua. Meidän perheestä ainoastaan Otto oli käynyt Sea Lifessa ja muissa vastaavissa ulkomailla ennen tätä kertaa, joten ensikertalaisena en tiennyt oikein mitä edes odottaa. Sea Life yllätti mut kuitenkin ihan täysin, ja lapset olivat aivan haltioissaan. Ensimmäisenä tutustuttiin tosiaan rapunäyttelyyn joka oli tosi mahtava ja mielenkiintoinen. Erakkoravut, huikean kokoiset jättiläistaskuravut,  elinkunnan kehittyneimmät silmät omaavat sirkkaäyriäiset, manikyyrejä tekevät puhdistajaravut, ilman uroksia lisääntyvät marmoriravut  ja muut saksiniekat olivat hauskaa seurattavaa. Lapset olisivat voineet seisoa tuijottelemassa rapuja koko illan, mutta rapujen lisäksi esillä oli ihan hurjasti kaikkea muutakin.

Kierrettiin koko näyttely kahteen kertaan, kun lapset halusivat palata vielä takaisin rapujen luokse samaa reittiä mitä oltiin tultukin. Sea Lifessa oli jotenkin tosi tainomainen tunnelma, ja oli mahtavaa päästä näkemään niin isoja kaloja ja meren muita eläimiä niin läheltä. Mustaevähait vaan uivat meidän päiden yli ja nähtiin pieniä haivauvojakin. Osa kaloista oli mahtavan värikkäitä, ja tytöt olivat innoissaan pienistä meduusoista joiden väriä pystyi ”vaihtamaan” valitsemalla napista erivärisen valon joka niistä sitten heijastui. Kokonaisuudessaan merimaailmaan kuuluu noin 50 erikokoista akvaariota, jotka esittelevät eri vesistöjen asukkaita ja niiden luontaisia elinalueita.

Oltiin katsottu juuri edellisenä iltana luontodokkaria syvänmeren eläimistä, ja oli hassua tiirailla näitä läpinäkyviä minimeduusoita ihan läheltä sitten. Myös rauskut, meritähdet, merihevoset ja sammakot olivat lasten suosikkeja. Kalat ja muut merenelävät loistivat upeissa väreissä, kimaltelivat ja välkkyivät. Oli myös mahtavaa kuulla Sea Lifen työntekijöiltä tarkempaa tietoa monista eläimistä, Tiara oli kokoajan nykimässä hihasta yhtä mukavaa työntekijää ja sai tiedonjanolleen helpotusta reissulla. Sea Life -reissun jälkeen hän on ilahduttanut meitä vaikka millä kalajutuilla.

Nuorempi vähän jännitti ensin rapuja, mutta halusi kuitenkin katsoa. Kun oltiin kierretty koko näyttely, hän valitsi vielä lahjakaupasta itselleen rapupehmolelun, eli eivät ne rapulit niin pelottavia tainneet ollakaan. Nyt hänellä on rapupehmolelu nimeltä Krabbis Spiderman, ja hän nukkuu sen kanssa joka yö.

Meidän koko perhe suosittelee tätä näyttelyä jos olette viettämässä hiihtolomaa, tai muuta lomaa tänä vuonna Helsingissä, tai jos vaan kaipaatte hauskaa tekemistä. Saksiniekat ovat Sea Lifessa nähtävillä vuoden loppuun asti, eli kesämmälläkin kerkeää.

Kiitos Sea Lifelle mahdollisuudesta päästä tutustumaan mahtavaan merimaailmaan!

Käydessäni Lasten PR:n toimistolla lounaalla muutama viikko sitten sain tutustua ihanaan lastenvaatemerkkiin, itselleni entuudestaan tuntemattomaan Melli EcoDesigniin. Mellin tarina alkoi jo vuonna 2010 kun vaatemerkin perustajan Melli-tytär syntyi pikkukeskosena viikolla 23. Pieni sisukas Melli-tyttö selvisi ja pääsi kotiin sairaalasta viisikuukautisena. Äiti oli kuitenkin huomannut sairaalassaoloaikana miten hankalaa pienille, herkkäihoisille keskosille oli löytää sopivia vaatteita. Niin syntyi Melli Ecodesign, jonka tarinasta voi lukea enemmän nettisivuilta.

Melli Ecodesignin vaatteiden suunnittelu, kankaan valmistus ja painanta sekä ompelu tehdään Suomessa kotimaisia materiaaleja käyttäen. Melli Ecodesign mallistosta löytyy vaatteita allergisille ja herkkäihoisille keskosille, mutta myös isommille lapsille ja jopa aikuisille, sekä pientä kivaa kotiin. Tämä on ainakin mun käsittääkseni todella harvinaista että lastenvaate on kokonaan suomalainen, monet kalliimmatkin merkit jotka suomalaisiksi mielletään valmistavat vaatteensa muualla ja vain suunnittelu on suomalaista.

Sen lisäksi että vaatteet ovat lähellä, Jyväskylän Palokassa, valmistettuja, on niissä myös super herkkuja kuoseja! Mä valitsin lapsille ihanan herkullista Karkulainen Karkkimaassa -kuosia legginsseihin ja mekkoon, ja sen lisäksi ihastuin mustiin huppareihin ja mekkoon. Näissä kuvissa Tiaralla on Karkulainen Karkkimaassa -legginssit* sekä musta huppari*, ja Elefantti -pipo*. Zeldalla on mintunvihreä Karkulainen Karkkimaassa -mekko*, sekä mustat legginssit* ja pipo*.

Tytöt tykkäävät näistä suloisista ja pirteistä vaatteista tosi tosi paljon! Ne ovat mukavia ja pehmeitä ja A-linjaisen mekon helma liehuu kivasti. Ja niin tykkään myös minä. Mä näin Lasten PR:ssä myös kevään uutuuskuosin jota ei vielä ole myynnissä, ja täytyy sanoa että kannattaa seurata Mellin sivuja jos yhtään tykkää tämän hetken lastenvaatetrendeistä. Myöhemmin tänä keväänä on nimittäin tulossa vähän erilaista kuosia, jota mä voisin hamstrata kaapin täyteen!

*Tyttöjen asut saatu Melli Ecodesignilta.

Onko Melli Ecodesign teille entuudestaan tuttu? Mitä pidätte kuosista ja väreistä?