Kiireen keskellä muistin tämän postauksen olevan luonnoksissa onneksi! Mulla on kamala huono omatunto tästä blogihiljaisuudesta ja siitä etten ole ehtinyt vastaamaan kommentteihin, mutta toivottavasti ei kaikki lukijat kaikkoa blogista näiden viimeisen kahden hääviikon aikana. Yritän ehtiä tehdä blogijuttuja niin paljon kuin mahdollista, ja toivon että pian häiden jälkeen pääsen taas ajantasalle kommenteissa ja palaan normaaliin postaustahtiin. Olette ihania lukijoita kaikki ja mä oon kiitollinen jokaikisestä kommentista ja ajatuksesta jonka mun blogille suotte.

Nyt kuitenkin siis pieni reseptivinkki! Nachos Supreme on meidän perheen uusi (unohdettu) suosikki. Kerran kokattiin sitä pari vuotta sitten, ja vaikka se oli hyvää niin unohdettiin kokonaan että sitäkin voi tehdä ruuaksi. Nyt ollaan kuitenkin löydetty se uudelleen ja tehty nopea, helppo ja toimiva perusresepti jolla ruuan kokkaa valmiiksi kymmenessä minuutissa! Ajattelin jakaa sen teillekin, jos joku siellä ruudun toisella puolella kaipaa helppoa, nopeaa ja vähän erilaista arkiruokareseptiä.

Tarvitset: Nachoja (n. puoli pussillista), 400g jauhelihaa, taco-maustetta, kaksi paprikaa, kaksi sipulia, 1 prk chilitomaattimurskaa, puoli pussillista Mozzarella -raastetta.

Paista jauheliha tacomausteseoksen kanssa pussin ohjeen mukaan. Pilko sillä aikaa paprikat ja sipulit, kuullota pannulla ja lisää tomaattimurska, sekä mausteita oman maun mukaan. Kasaa laakeaan vatiin kerroksittain nachoja, jauhelihaa, tomaatti-sipuliseosta ja juustoraastetta, ja nauti! Lapsiystävällisen version saa kun jättää pienen osan jauhelihasta maustamatta, ja korvaa nachot vaikka makaroneilla lapselle. Tipa kyllä rakastaa nachoja ja chiliä siihen malliin että vetelee aina sellaisenaan.

Helpottunut morsian täällä hei! Häihin on kymmenen päivää, en voi uskoa sitä. Viimeisen viikon olen vetänyt turbovaihteella hääjärjestelyiden suhteen ja tilanne alkaa näyttää jo jopa ihan hyvältä, vaikka viikko sitten meinasi iskeä epätoivo. Havahduin siis viikko sitten tilanteeseen, että mulla ei ollut kampaajaa, meikkaajaa, hääkenkiä itselleni tai tytöille, sukkanauhaa, hääpukua sovitettuna ja korjattuna, hääkukkia suunniteltuna, tai karkkibuffetastioita varattuna. Karkitkin puuttuivat ja en edes tiennyt millaisen hääkampauksen haluan! Päätin kuitenkin saada kaiken mahdollisimman nopeasti kuosiin ja nyt olemme tilanteessa, että kaikki ylläolevat asiat on hoidettuna kukkasuunnittelua lukuuunottamatta, mikä on edessä huomenna Töölöntorin kukassa.

Hääkampauksesta mulla on pieni mielipide jo, mutta aion kirjoittaa asiasta erillisen postauksen ja kysyä myös teidän vinkkejänne! Uudet hiustenpidennykset tulivat jo postissa eilen, ja nyt on siis mahdollisuuksia toteuttaa näyttävämpikin kampaus. Pidennyksistä kirjoittelen enemmän varmaan lifestyleblogin puolelle kunhan kerkeän, eli jos kiinnostaa millaista lisäkarvaa päähäni hommasin niin seurailkaa sitä puolta.

Tänään kävin etsimässä itselleni hääkenkiä, mulla oli kaksi tuntia aikaa löytää kengät ennen hääpuvun sovitusta ja paniikissa kiertelin koko keskustan kauppatarjonnan enkä löytänyt kerrassaan mitään. Kaikki oli liian raskasta, matalaa, korkeaa, rumaa, kuviollista, arkista ja ällöä. Sitten, viimeisenä oljenkortenani kävelin Citycenterin Spirit Storeen, mistä bongasin juuri sellaiset kengät kuin toivoinkin. Olin kehittänyt itselleni pakkomielteen siitä että halusin kengissä olevan T-bar -mallinen remmi, ja niitä ei niin helposti vain löytynytkään varsinkaan tähän aikaan vuodesta. Nyt mulla kuitenkin siis on unelmieni hääkengät, jotka ehdottomasti säilyvät käytössä myös häiden jälkeen.

Alusvaatteiksi mä jouduin kuin jouduinkin ostamaan itsestäänkiinnittyvät silikoniset rintaliivit olkaimettomien pitsiunelmien sijaan. Mä kävin Stockmannilla, Changessa, Funky Ladyssa ja ketjuliikkeissä, ja lopputulemana oli se että joka liikkeessä mua neuvottiin ristiin johonkin toiseen näistä kolmesta liikkeestä kun heillä ei ollut mun kokoa saatavilla. Luovutin ja ostin ne silikoniliivit sitten, jos haluan hääyöhön edes ripauksen romantiikkaa alusvaatteiden osalta niin vaihdan sitten vähän sensuellimpaa päälle kunhan päästään hääsviittiin asti juhlien jälkeen.

Kukkaistyttöjen hääkengät ja hiuspannat ostin taannoisella Tanskan reissulla, ja ne ovat kyllä hurmaavan söpöt! Tässä postauksessa joudutte valitettavasti tyytymään puhelinkuvien surkeaan laatuun sillä olen juossut niin pää kolmantena jalkana viime päivät etten pahemmin ole ehtinyt räpsimään. Lupaan että meidän upeiden hääkuvaajien kädenjälki hyvittää tämän kauhean vääryyden hääpäivän jälkeen, kun saamme hääkuvat itsellemme ja pääsen näyttämään miltä kaikki näyttää laadukkaan linssin läpi.

Huomenna suuntaan siis kukkaliikkeeseen suunnittelemaan hääkimppua, iik ihanaa! Kymmenen päivää häihin, kahden tunnin päästä enää yhdeksän. Jännittää niin vietävästi, mutta hyvällä tavalla. Pysykää kuulolla, tulossa asiaa häälahjoista, hiuksista, DJ:stä ja hääbingosta!

Ajattelin pitkästä aikaa koota muutaman kollaasin vaatteista, joita haaveilen löytäväni itselleni kevääksi. Aika hyvin olen pitäytynyt siinä mun listassa (jonka mainitsen nykyään tosi usein jostain syystä) joten koen että nyt on aika lisätä ehkä muutama uusi asia listalle, joiden tarpeen olen huomannut vasta viime aikoina. Kävin läpi Sheinsiden valikoimia ja kokosin mun suosikkeja kuviin.

Tiikeri-college täällä, Popcorn college täällä ja Legend-college täällä

Mulla on kaksi collegepaitaa jo entuudestaan, mutta sitä täydellistä yksilöä ei ole vielä löytynyt. Tämänhetkiset collegepaitani ovat väreiltään tummanharmaa ja viininpunainen, joista tummanharmaa kaveri kutistui pesussa aivan muodottomaksi ja viininpunainen on liian viininpunainen, eli syksyinen. Olenko mä ainoa jonka mielestä viininpunainen ei näytä keväällä enää ollenkaan niin kivalta kuin syksyllä? Näistä kolmesta ihanasta collegesta tykkään juuri siksi että tämä perus harmaameleerattu sävy on klassikko, ja näissä on kaikissa jokin kiva juju vaikka ne ovatkin yksinkertaisen tyylikkäitä. Suurin suosikkini on ehkä tuo kropattu Popcorn -college, sillä se on ihanan pirteä punaisella printillään.

Eka paita täällä, liukuvärjätty paita täällä, sinivalkoinen paita täällä, mustavalkoinen lintupaita täällä, kukallinen farkkupaita täällä, atsteekkipaita täällä, liukuvärjätty farkkupaita täällä, leopardipaita täällä

Tyylikkäitä, siistejä kauluspaitoja ei ole koskaan liikaa. Haaveissani siintää joku sinisen tai vihreän sävyinen kevyt ihanuus, eniten näistä ylärivin neljästä mua miellyttää tuo liukuvärjätty paita keskellä. Se on jotenkin niin ihanan herkkä ja kaunis, mutta alkaako ombre olla jo vähän out? Tykkään kyllä kaikista muistakin ylärivin paidoista todella paljon, ja näen jo mielessäni miten kivoja asuja noista voisi yhdistellä sekä hameiden että housujen kanssa, ja miten kivasti ne sopisivatkaan yhteen uuden bleiserini kanssa.

Alarivin farkkupaidat ovat aivan ihania! Mulla on myös yksi farkkupaita jo entuudestaan, vuonna 2009 Gina Tricotista ostettu ihan perus keskisininen farkkupaita helmiäisnapeilla, mutta se on tosiaan ostettu viisi vuotta sitten ja kaipaan jo ehkä vähän vaihtelua denim-yläosien saralla kun sitä olen käyttänyt niin pitkään. Hyvin se on kyllä kestänyt ja ollut laadukas, ja tässä taas huomaa että ajaton, yksinkertainen malli kestää aikaa ja on freshin näköinen vielä vuosienkin jälkeen. Nyt kuitenkin kaipaan jotain vähän näyttävämpää ja erilaisempaa farkkupaitaa sen rinnalle, ja leopardikuosi-hulluna muhun iskee tietysti eniten tuo leopardiolkapäinen rento malli oikealla.

Pitsinahkamekko täällä, collegemekko täällä, musta taskumekko täällä, sydänmekko täällä

Erilaisissa blogi- ja PR-tapahtumissa pyöriessäni olen huomannut, että mulla on tosi vähän vaihtelua mun ”siisteissä arkivaatteissa”. Perus asuni tälläisiin tilaisuuksiin on yleensä farkut, siisti (kaulus)paita ja neule tai bleiseri. Olen alkanut kaipaamaan siistejä arkimekkoja juhlamekkojeni rinnalle, jotta voisin useamminkin valita kaapistani jotain muuta ainaisten farkkujen tilalle ja löysin neljä pakkosaadaheti-mekkoa kun tutkailin Sheinsiden valikoimaa. Mä tykkään tekonahasta ja nahkaa multa löytyy niin housuista, takeista kuin jo kahdesta mekostakin, mutta ne ovat molemmat senverran juhlavia että en niitä esimerkiksi aamupäivän lasten kanssa vierailtavaan tuotelanseeraustilaisuuteen kyllä kehtaisi laittaa.

Tuo vasemmanpuolimmainen mekko on kyllä pitsihihoilla varustettu, mikä tekee siitä ehkä vähän juhlavan, mutta mielestäni siitä saisi oikein asustamalla aivan ihanan mekon tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Kolme muuta mekkoa sensijaan eivät mielestäni ole kovin juhlavia, ja esimerkiksi collegemekko näyttää niin mukavalta että siinä voisi lähteä vaikka leikkipuistoon pomppimaan Tiaran ja Zeldan kanssa.

Mitkä olivat teidän suosikkivaatteitanne? Mitä vaatetta kaipaatte vaatekaappiinne keväällä 2014?

Mainitsinkin tuossa aiemmin että kävin tällä viikolla hampaiden valkaisussa ja nyt kerron teille vähän tarkemmin että mistä on kyse! Muhun otettiin loppuvuodesta yhteyttä Vantaan Medismilesta ja kysyttiin josko olisin halunnut tulla testaamaan heidän hampaiden tehovalkaisuaan. Varsinkin näin häiden alla kun sitä mielellään tekee kaikkensa että näyttäisi hääpäivänä kauniilta, oli mun vastaus sekuntiakaan epäröimättä, että tottakai haluan.

Mulla on takana melkein vuosikymmenen oikomishoito, joten hammaslääkärin penkkiä on tullut kulutettua tunti jos toinenkin tässä elämäni aikana. Viimeisimmästä hammaslääkärikäynnistä, hermoon juurtuneen puhkeamattoman alaviisurin poistosta, oli vierähtänyt jo niin monta vuotta että hävettää edes myöntää, mutta kyseinen toimenpide aiheutti mulle niin suuret tuskat ja niin kamalan hammaslääkärikammon että peruin useammankin mulle varatun ajan kun en vaan uskaltanut mennä.

Medismilellä oli kuitenkin todella mukavaa käydä, ja ilokseni mulle kerrottiin että näiden vuosienkaan aikana mun hampaisiini ei ollut tullut yhtään reikää, vaikka olen kaksi raskauttakin käynyt tässä läpi. Hammaskiveä sensijaan piti rapsutella jonkinverran pois, ja jo pelkän hammaskivenpoiston jälkeen mun purukalustoni näytti aivan erilaiselta. Valkaisua ei voinut tehdä ennenkuin kaikki hammaskivi oli poistettu ja ientulehdukseni parantunut, muuten seurauksena olisi voinut olla kovaa vihlontaa ja epätasainen tulos. Maanantaina päästiin sitten itse valkaisun kimppuun, joka mua etukäteen vähän jännitti kun olin kuullut että valkaisu saattaa vihloa paljonkin.

Valkaisu tehtiin 3 kertaa 15:n minuutin pätkissä, ja oheisjuttuineen käyntiin meni suunnilleen tunti. Hampailleni levitettiin valkaisugeeliä ja sitten makoilin radiota kuunnellen aina vartin kerrallaan sininen led-valo suuni yläpuolella valkaisun vaikutusta tehostaen, ja varttien välissä geelit vaihdettiin uusiin. Mä selvisin vihlonnan suhteen todella helpolla, mulla vihlaisi koko valkaisun aikana ehkä neljä kertaa ihan pikkuisen ja se meni aina samantien ohi. Illalla nämä pienet vihlaisut jatkuivat, eli ehkä kerran tunnissa vihlaisi muutaman sekunnin ajan ja se loppui heti, seuraavana aamuna ei näitä vihlaisuja enää ollut. En tarvinnut edes särkylääkettä. Alunperin pelkäsin että mulla vihloo koko purukalustoa ihan hulluna monta päivää enkä voi olla mitenkään päin, mutta onneksi näin ei siis ollut.

MediSmilellä käytetään vain ammattilaiskäytössä olevia Beyond plus- ja Beaming white -valkaisuaineita. Valkaisuaineet ovat vetyperoksidipohjaisia geelejä, jotka on puskuroitu hellävaraisiksi hampaille, mutta tehokkaiksi valkaisuun. Valkaisua kiihdytetään sinisellä led-valolla. Yksi tunnin hoitokerta riittää valkoisen hymyn saamiseksi. Toimenpiteitä saa tehdä ainoastaan hammaslääkäreissä ja -hoitoloissa, jotka ovat Valviran valvonnassa. Ennen valkaisua kannattaa tarkistuttaa hampaat hammaskiven ja reikien varalta, sillä valkaisua ei voi tehdä jos jompiakumpia löytyy suusta.

Postauksen otsikon on tarkoitus kiteyttää hassunhauskasti se, millaisia meidän tytöt keskenään ovat. Toteutus kieltämättä ontuu hiukan, vaikka osuva onkin. Tiara ja Zelda ovat niin samanlaisia, mutta kuitenkin joissain asioissa ihan kuin yö ja päivä. Multa toivottiin päivitystä siitä, miten tytöt tänä päivänä eroavat toisistaan ja missä asioissa taas ovat samanlaisia, kiinnostusta löytyi myös siihen miten heidän sisarussuhteensa on kehittynyt, ja näistä aiheista voisin jaaritella loputtomiin!

Tässä kuluneen yhdeksän kuukauden (ja jo oikeastaan Zeldan odotusajan) ollaan hihitelty sille, miten erilaisia saman perheen samaa sukupuolta olevat lapset voivatkaan keskenään olla! Eroja löytyy kaikessa mitä mieleen saattaa vain juolahtaakaan, mutta loppupeleissä molemmat tytöt ovat rauhallisia, kilttejä ja leppoisia ja rakkaita tapauksia.

Nukkuminen

Tämä on ehkä se suurin eroavaisuus tyttöjen välillä; nukkuminen. Siinä missä Tiara nukkui alusta asti todella hyvin ja kolmen kuukauden ikäisestä täysiä yöunia, on Zeldan nukkuminen ollut katkonaista tähän päivään asti. Aluksi Zeldakin nukkui pidempiä pätkiä, mutta mitä vanhemmaksi hän on kasvanut, sitä rauhattomammiksi yöt ovat muuttuneet, kun taas Tipalla oli juuri toisinpäin. Tällä hetkellä yöt ovat jo aika sujuvia, herätyksiä on yhdestä kolmeen ja syöntikertoja nolla, mutta itkut saattavat parina yönä viikossa kestää aamuyöllä jopa tunnin tai kaksi.

Vaikka Zelda on ollut erilainen nukkuja, olen kuitenkin kokenut jaksavani pyörittää arkea paljon paremmin nyt. Osansa tähän ovat varmasti antaneet imetyshormonit, mutta nyt imetyksen ollessa paljon harvempaa ja yösyöttöjen loputtua huomaan että yövalvominen alkaa kasvattaa mukavankokoisia silmäjätesäkkejä kasvoilleni. Tiaran kanssa yksittäiset ”huonot” yöt tuntuivat paljon raskaammilta, sillä niihin ei ollut tottunut ja sellaisen yön jälkeen edessä oli aina hyvin väsynyt päivä. Zeldan kanssa  taas yhden herätyksen yö on voitto ja olo kuin uudestisyntynyt! Eli ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin, kun viimein saavutamme täydet yöunet taas jossain vaiheessa, on tehokkuus päivisin varmaan ihan omaa luokkaansa, tai ainakin toivossa on hyvä elää.

Ruokailu

Molemmat tytöt ovat aina olleet hyviä syömään. Tiaran kanssa imetys takkusi alusta asti neidin ennenaikaisuudesta ja mun kokemattomuudesta johtuen, ja siirryttiinkin hyvin, hyvin nopeasti korvikkeeseen,  jota Tipa söikin oikein reippaasti. Zeldan kanssa imetys on sujunut alusta asti kuin tanssi, eikä meillä ole mikään kiire imetyksen lopetteluun vielä. Zelda ei aluksi tykännyt soseista ollenkaan kun aloiteltiin maistelua viiden kuukauden iässä, mutta nykyään syö reippaasti kaikkea mitä tarjotaan. Tipa taas veteli hyvällä halulla heti alusta alkaen mitä tahansa hänelle tarjottiin. Tiara on ehkä ennakkoluulottomampi maistelija, mutta tällä hetkellä Zelda kyllä syö paljon kiltimmin mitä vain. Uhmaikä saattaa tietysti hieman vaikuttaa isomman neidin ruokatemppuiluun, Zeldastahan sitä ei vielä voi sanoa millainen ruokailija hän on esimerkiksi vuoden kuluttua.

Liikkuminen

Siinä missä Tiara oli rauhallinen liikkeellelähtijä ja oppi konttaamisen ja seisomaan nousemisen yhdeksän kuukauden iässä, on Zelda harjoitellut konttausasentoa jo pitkään ja oppi konttaamaan, seisomaan ja nousemaan istumaan yhden viikon aikana n. kahdeksankuukautisena. Zelda on aina ollut tosi liikkuvainen ja vaikka moneen muuhun verrattuna onkin varmasti rauhallinen liikkeellelähtijä hänkin (jotkut kun kävelevät tukea vasten jo puolivuotiaana) niin Tiaraan verrattuna Zelda on oikein menevä tapaus. Tiara on vielä kaksivuotiaanakin enemmän rauhallinen ja pohdiskeleva tyttö joka tykkää piirrellä tai rakennella mitä mielikuvituksellisimpia Lego-rakennelmia, kun taas Zelda viilettää ympäri kämppää repimässä johtoja pistorasioista ja levittelemässä vessapaperirullia.

Matkustus

Zelda ei pikkuvauvana pahemmin viihtynyt vaunuissa, muistan muutamankin kauppareissun kun kannoin pikkupullaa vajaan kilsan matkan kauppaan sylissäni, kun vaunuissa hän huusi suoraa kurkkua taukoamatta. Siksipä Zelda olikin pikkuvauvana reissuilla usein Tulassa, sillä siinä hän viihtyi oikein tyytyväisenä ja suurimmaksi osaksi nukkui kokoajan. Tiaran kanssa testasimme Tulaa kantokiertueella vasta hetkeä ennen 1v-synttäreitä, ja silloin Tiara viihtyi ihan hyvin mutta varmaankin tottumuksen puutteesta johtuen halusi aina aika nopeasti myös repusta pois. Tiara taas on aina viihtynyt vaunuissa täysin mukisematta, ja niin Zeldakin onneksi nykyään kun tuota painoakin on jo vähän enemmän ja Tulassa esimerkiksi useamman tunnin shoppailureissuilla kanniskelu ei olisi enää niin helppoa ja mukavaa (ei sillä että tässä viimeaikoina olisin kauheasti ehtinyt shoppailemaankaan).

Isi ja äiti

Tiara on pienestä asti ollut isin tyttö, siitä ei ole epäilystäkään. Jo ihan pikkuvauvana Tiara rauhoittui aina Oton sylissä heti, jos oli pienikin harmi, ja sama on vielä nykyäänkin. Aina välillä on ehkä ollut havaittavissa pientä mielenosoitusta siitä että isi on paljon töissä, ja silloin äiti on ollut hetken aikaa lemppari, mutta yleensä se on kuitenkin niin että sillä sekunnilla kun isi astuu ovesta sisään niin äiti unohtuu kokonaan ja Tipa haluaa että isi tekee kaiken vesimukin antamisesta hampaidenpesuun ja legotornin rakennukseen.

Zelda taas on niin äidintyttö kun voi vaan olla, ja on aina ollutkin. Imetys varmasti vaikuttaa siihen omalta osaltaan, ja nyt kun eroahdistusikä on parhaillaan menossa, on äidin pysyminen näköpiirissä vauvelillemme äärimmäisen tärkeää. Olemme kuitenkin huomanneet että mitä enemmän Zelda on alkanut liikkumaan, sitä enemmän hän on alkanut ottaa ihan itse kontaktia myös Ottoon, ja eilenkin Oton tultua töistä kotiin Zelda konttasi tämän perässä jatkuvasti eikä muistanut koko äidin olemassaoloa. Zelda seurasi Ottoa huoneesta toiseen kokoajan kannoilla pysyen. Otto on aina hoitanut molempia neitejä ihan yhtä paljon kuin mäkin töissäoloaaikaansa lukuunottamatta, eli ollaan tarjottu molemmille neideille mahdollisuuksia olla kummankin vanhemman kanssa tasapuolisesti ja siksi varmaan loppupeleissä kummallekin tytölle on oikeasti aika sama kumpi vanhemmista tekee mitäkin.

Sisarussuhde

Zeldan opittua liikkumaan olemme huomanneet että tytöt ovat alkaneet viettää paljon enemmän aikaa yhdessä, ja jopa leikkimään yhdessä. Usein se menee niin että Tiara leikkii omia leikkejään, vaikkapa legoilla, ja Zelda nappaa yhden legopalikan jota imeskelee tyytyväisenä vieressä Tiaran leikkejä seuraillen. Zelda on myös alkanut ”rikkomaan” leikkejä, ja tykkää tällätä pyllynsä ihan Tiaraan kiinni jotta saa olla tarpeeksi lähellä Tiaraa. Tämä meidän neiti isosiskoa ymmärrettävästi hieman ärsyttää, mutta meitä vanhempia hihityttää.

Tytöistä huomaa että he ovat selvästi tosi tärkeitä toisilleen, ja Zelda varsinkin seuraa Tiaraa kuin hai laivaa. Tiara auttaa usein Zeldan pukemisessa ja vaipanvaihdossa pyytämättä, antaa Zeldan maistaa omia murojaan ja jakaa maissinaksutkin mukisematta. Kylvyssä vallitsee kristillinen tasajako, Zelda saa yhden kylpylelun ja Tiara kaksi. Molemmat rakastavat läiskyttää vettä toistensa päälle ja kiljua kilpaa. Joka ilta Tiaralle on tärkeää saada toivottaa hyvänyön toivotukset siskolleen ja antaa iso pusu.

Mustasukkaisuutta on välillä havaittavissa puolin ja toisin, mutta kuitenkin aika harvoin mielestäni. Välillä toista ärsyttää toisen saama huomio, tai pitäisi saada juuri se lelu itselle millä toinen leikkii, mutta ei mitään sen suurempia kahinoita ole ollut. Varmasti vielä vuosien varrella on niitäkin luvassa, mutta nyt Tytöt nauttivat toistensa seurasta ja olemassaolosta ainakin ihan uskomattoman paljon, ja mä oon niin iloinen että tytöt saavat kokea sisaruuden kun itse olen aina ollut ainoa lapsi. Vaikka en siitä olekaan kärsinyt ainakaan mielestäni, vaan ollut aina oikein tyytyväinen, niin musta on kuitenkin mukavaa että meidän tytöillä on aina toisensa turvanaan.

Sellaisia ovat meidän ihanat tytöt!♥ Tajusinpa muuten tässä ihan vasta, että tytöillä on kalenterin mukaan vain 1,5 vuotta ikäeroa, vaikka olen aina ajatellut että ikäeroa on melkein kaksi vuotta. Hassua miten en ole aiemmin tajunnutkaan.

Millaisia sisaruksia teillä asuu? Mitä he tykkäävät tehdä yhdessä? Millainen ikäero lapsillanne on?