Lauantaina oli kauan odotettu päivä, eli mun polttarit ja musta tuntuu että en vieläkään ole toipunut siitä hämmennyksestä, miten upeat juhlat mulle oli järjestetty! Mun kaveripiiri on tosi laaja ja levittäytynyt ympäri Suomea, mutta silti todella moni mun ystävä oli järjestänyt itselleen vapaan hetken mun polttareita varten ja meillä oli ihan huippu porukka kasassa. En edes oikeastaan tiedä miten voisin ylistää polttareitani tai ystäviäni tarpeeksi, joten ehkä on aika kertoa itse juhlista?

Polttarit alkoivat ylläribrunssilla meidän naapurin Oonan luona, mikä oli mun mielestä aivan ihana idea! Mua nauratti kauheasti kun en yhtään tiennyt mitä tapahtuu kun lähdettiin kaasojeni Emmiksen ja Netan kanssa meidän ovesta ulos, ja sitten mentiinkin hissillä pari kerrosta alemmas naapuriin brunssille. Mun ystävät olivat valmistaneet mielettömän brunssin piirakoineen, croissantteineen ja tuoreine mimosa-drinkkeineen, eikä päivä olisi paremmin voinut lähteä käyntiin.

Brunssin jälkeen suunnattiin hieman karuun säähän ulos, mutta ehdittiin onneksi paeta hotellimme sviittiin ennenkuin myrsky äityi todella pahaksi. Ulko-ohjelmassa oli kukkakimppukeilausta, mikä oli huisin hauska ice-breaker ja saatiin kyllä tunnelma ihan kattoon ja kiljuttiin kuin Himymin woo-girlsit konsanaan. Kukkakimppukeilauksessa ideana oli saada kukkakimpulla pulloista tehdyt ”keilat” kaadettua, mikä oli aika hankalaa, mutta maailman hauskinta! Kukkakimppu koki kovan kohtalon, raukkaparka.

Meidän juhla- ja yöpymispaikkanamme toimi Hotelli Seurahuoneen sviitti mm. poreammeella varustettuna, ja en olisi kyllä mitään ihanampaa juhlapaikkaa osannut toivoakaan. Seurahuone sijaitsi alle 50m päässä ravintolasta jossa kävimme syömässä, kuten myös klubista jolla illalla juhlimme. Sijainti oli aivan täydellinen, ja niin oli miljöö muutenkin. Meidän sviitissä oli ihanan paljon tilaa, sopivasti istumapaikkoja, mahtava huonekorkeus, monta peiliä meikkaaville (ja edelleen kiljuville) tytöille, kaksi suihkua, ja se poreamme.

Huoneesta löytyi myös skumppaa ja muuta juhlajuomaa niin paljon että kilttiä kotiäitiä kauhistutti, mutta hienosti jaksoin koko illan enkä yhtään hävinnyt nuoremmilleni vaan juhlin täysillä loppuun asti!

Pikaisen naamojen kohennuksen jälkeen me siirryttiin Sokoksen yläkertaan ravintola Loisteeseen syömään, ja ruoka oli todella hyvää! Mä söin itse broileria, sieniohrattoa ja hunajapaahdettuja juureksia, mikä oli superherkullista, mutta kaikki muutkin kyllä tuntuivat todella tykkäävän omista annoksistaan eli ehdottomasti voin suositella Loistetta. Parasta ravintolassa olivat loistavan seuran ja maittavan ruuan lisäksi kuitenkin mielettömät näköalat ympäri Helsingin keskustan. Kymmenennestä kerroksesta oli nimittäin ihana tuijotella kaupungin valoja ja ulkona pauhaavaa lumimyrskyä, kun tiesi että hotelliin on niin lyhyt matka ettei ehdi edes tulla kylmä.

Ruoka-annokset olivat juuri sopivan kokoisia, maha tuli täyteen mutta ei tullut ähky eikä sen myötä järkyttävä ruokalevon tarve, eli jaksettiin jatkaa juhlintaa heti syönnin jälkeen. Ruokailun jälkeen vuorossa oli vähän morsiamen menneisyyden läpikäymistä, mikä aiheutti kyyneleet silmissä naureskelua ja kiivasta väittelyä vuosiluvuista ja tapahtumien kulusta. Meillä oli niin hauskaa! Tytöt olivat askarrelleet mulle oman polttarikirjan, minne oli liimattu monta sivullista kuvia musta ja mun nuoruusvuosista, ja käytiin sitten näitä kuvia stoorien kera läpi.

Muisteloiden jälkeen me alettiin tietysti pelaamaan juomapeliä, joka olikin vähän erilainen juomapeli. Mä sain vastata kysymyksiin, joihin tytöt olivat laittaneet myös Oton vastaamaan, ja mun piti aina koittaa arvuutella että mitähän se Otto oli mahdollisesti vastannut. Tytöt olivat tainneet ajatella saavansa mut nalkkiin tällä pelillä ja juomaan useammankin huikan, mutta siinä kävikin niin että arvon polttareiden järjestäjät joutuivat juomaan mua enemmän, hahaa! He kyselivätkin multa että jutellaanko me oikeasti Oton kanssa noin paljon, kuin vastausten perusteella kävi ilmi. Ollaan kuulemma ihan liian yliällösöpöjä, tai jotain sinne päin!

Hotellilta me lähdettiin sitten loppuillasta vielä melkein hotellin viereen Namuun, missä meille oli pöytä täynnä skumppaa ja drinkkejä varattuna koko seurueelle ja bileet jatkuivat ihan mahtavina! Tanssittiin sydämemme kyllyydestä koko porukka ja pidettiin superkivaa. Mä en oikeasti muista millon mulla on viimeksi ollut noin hauska ilta ja olen ollut noin rentoutunut ja antanut vaan mennä. Parasta oli se että sain viettää koko päivän ja illan kaikkien rakkaimpien ystävieni kanssa yhtäaikaa, se todella on harvinaista , tai oikeastaan ainutkertaista herkkua.

En kyllä tiedä miten voisin tarpeeksi kiittää ihania ihmisiä ympärilläni siitä kaikesta hyvästä, mitä he tuovat mun ja meidän koko perheen elämään, mutta täytyy sanoa että on mulla kyllä maailman parhaat kaverit Kiitos vielä kaikille polttareissa mukana olleille, mä oon sanaton.♥

Me ollaan tavoiteltu alusta asti kaikissa järjestelyissä rentoa häätunnelmaa, ja sellaista juhlapäivää että ei tarvitse katsella väkinäistä pönötystä tai osallistua leikkeihin joihin ei halua. Jotain ohjelmaa häissä kuitenkin meidänkin mielestä on mukava olla, ja ajattelin nyt esitellä muutaman ohjelmaidean joita meidän häihimme on mahdollisesti tulossa.

Morsiuskimpun/Sukkanauhan heitto

Tämä on tietysti klassikko, jota ei mistään hinnasta jätettäisi pois! Me halutaan ehdottomasti nähdä, ketkä meidän sukulaisista ja ystävistä ovat seuraavat naimisiin menijät kimpun ja sukkanauhan mukaan.

Photobooth

Photobooth eli vieraiden kuvaaminen hauskan rekvisiitan kanssa, on mun mielestä mukava tapa ikuistaa jokainen vieras häiden aikana rennosti. Me ei olla vielä hankittu photobooth-rekvisiittaa, joten olisinkin kysynyt että mistä teidän mielestänne löytyy parhaat tarvikkeet tähän tarkoitukseen? Mä oon kyllä tutkinut nettikauppojen valikoimia mutta en ole oikein osannut valita mitään. Olisi tietysti hauskaa jos asusteet olisivat meidän teemaväreihin sopivia. Itse tekemistäkin olen miettinyt, mutta tyypit jotka eivät olleet saaneet kuukautta ennen häitä vielä edes kaikkia kutsuja lähetetyksi eivät varmaankaan kaipaa enää yhtään enempää lisähommaa, vai mitä olette mieltä?

Karkkibuffet

Karkkibuffetista olenkin kirjoitellut jo useampaan otteeseen, jos on postaukset menneet ohitse niin niitä pääset lukemaan TÄSTÄ. Senverran kertaan vielä, että karkkibuffet on mielestämme hauska ja näyttävä tapa antaa vieraille jotain pientä kivaa kotiinvietävää (tai häiden ajaksi karkkiähkyn aiheuttajaa).

Häätanssi

Mä kirjoitin hääperinteistä tuossa muutama kuukausi taaksepäin ja kerroin jo silloin että meille ei tule häävalssia ollenkaan, vaan häätanssi. Häätanssin biisi me päätettiin jo aikoja sitten, se on biisi joka meille kummallekin merkitsee paljon  ja joka ei ole ihan sieltä tavallisimmasta hääbiisi -päästä. Se on jotain vähän raskaampaa, mutta herkkää ja kaunista silti, joku meidän kaveri ehkä saattaa arvatakin.

Hääbingo

Hääbingo on sellainen ”yhteinen tekeminen”, mitä ollaan mietitty. Törmäsin ideaan netissä ja mielestäni se on tosi hauska! Vieraille tehdään bingolappuset, joihin on kirjoitettu veikkauksia, mitä häissä saattaa tapahtua, esimerkiksi ”morsian polkaisee ensin kakunleikkauksessa”,  ”sulhanen on hukassa” tai ”anoppi heittää kengät nurkkaan”. Bingossa ensimmäisenä eniten oikein veikannut voittaa sitten jonkin hauskan pikku palkinnon. Bingo on vähän erilainen yhteinen tekeminen, mutta mielestämme hauska juuri siksi.

Aikakapseli

Aikakapseli on varmasti käsitteenä kaikille tuttu, eli tehdään jokin kaunis rasia tai säilytyslaatikko, johon laitetaan kaikenlaista pientä häiden aikaan ajankohtaista tavaraa tai vaikkapa lehtileikkeitä ynnä muita. Aikakapselin saa sitten avata tietyn ajan kuluttua, vaikka kymmenentenä hääpäivänä, tai viidentenäkymmenentenä.

Sukunimen hyvästely

Tämä oli ideana mulle täysin uusi, mutta sitäkin hauskempi juttu! Mä vaihdan sukunimeni Oton sukunimeen, ja olen siitä tosi iloinen. Sukujuuristani olen ehdottomasti ylpeä, mutta en ole koskaan kauheasti tykännyt mököttävästä sukunimestäni, joka ei oikein kohtaa iloisen luonteeni kanssa. Hääohjelmaa googlaillessani törmäsin tähän sukunimen hyvästelyyn ja olenkin koittanut keksiä kaasojen kanssa jotakin hauskaa ideaa, kuinka toteuttaa se. Paras idea tähän mennessä, on ollut ilmapallolla sukunimen lähettäminen taivaan tuuliin – ja näin mä taidankin toimia. Sukunimi saa arvoisensa hyvästit.

Hääkamerat

Näistä olen myös kirjoitellut jo aiemmin, eli vieraiden pöydissä on kertakäyttökamera per pöytä aina, ja vieraat saavat kuvata näillä kertakäyttökameroilla häätunnelmaa ja mitä ikinä keksivätkään. Häiden jälkeen on sitten hauska kehittää kuvat ja nähdä mitä vieraat ovat onnistuneet ikuistamaan!

Puheet

Puheita meidän häissä tulee varmasti olemaan useampia, ainakin bestmanit, kaasot ja mun äitini ovat jo ilmoittaneet pitävänsä puheen ja ehkäpä minä ja Ottokin intoudutaan sanomaan jotain toisillemme.

Musiikki ja tanssi

Häissämme tärkeimpänä ohjelmana kuitenkin tanssi ja yleinen juhliminen, eli musiikki tulee olemaan tärkeä osa hääpäiväämme. Meillä on vielä tämä musiikkiasia vähän auki, että kuka siitä vastaa ja miten, mutta elävää musiikkia ei ole tulossa vaan haluamme ehdottomasti DJ:n.

Millaista ohjelmaa teillä on ollut häissänne? Millainen ohjelma on mukavaa vieraan näkökulmasta?

Sain kommenttia, että meidän vihkisormusten paljastamista jo malttamattomana odotellaan, ja ajattelin viimeinkin paljastaa millaiset rinkulat me aiotaan sormiimme helmikuussa pujottaa. Rinkula on aikamoista vähättelyä, kun vihkisormuksista juttelee, tai ainakin nämä meidän sormukset ovat niin mielettömän upeat että en tiedä miten päin olisin! Kenellekään ei ole varmaan jäänyt epäselväksi rakkauteni Lumoavan koruja kohtaan, ja niimpä hihkuinkin riemusta kun saimme valita vihkisormuksemme yhteistyökumppanini Lumoavan valikoimista.

Lumoavalla on upea vihkisormusmallisto, ja sormuksia löytyy moneen lähtöön. Yhteistä sormuksilla on kuitenkin se, että ne ovat omaperäisiä ja sellaisia joita ei joka sormessa tule vastaan. Meille oli alusta asti selvää, että valitsemme valkokultaiset sormukset, sillä pidämme molemmat valkokullasta enemmän. Sormusten valinta oli kuitenkin vaikeaa, sillä epäröin pitkään kahden sormuksen välillä kun tykkäsin molemmista kuin hullu puurosta. Sormusvaihtoehto jota mietin pitkään, oli Eelis Aleksin suunnittelema Siro. Sirossa on yksi ihana timantti kauniina yksityiskohtana, ja mun mielestä se on aivan uskomattoman kaunis.

Merkitsevänä tekijänä meidän vihkisormusten ja Siron väliltä valitsemisessa oli kuitenkin se, että Siroa on saatavilla vain ,morsiamelle, eli sulhaselle olisi pitänyt valita joku erilainen sormus. Me halusimme, että meidän sormuksissa on jotain yhteistä, jotain kaunista, mikä kertoo että sormuksemme kuuluvat yhteen. Näin päädyimme valitsemaan Heikki Hartikaisen suunnittelemat Tahdon -sormukset. Jo sormuksen nimi, Tahdon, on mun mielestä aivan ihana! Tahdon -sormuksia on saatavilla sekä timanteilla, että ilman, ja sekä kelta- , että valkokultaisena. Me valitsimme Otolle timantittoman valkokultaisen version ja minulle timantillisen valkokultaisen version.

Yhdistävä tekijä meidän sormuksissa on yksinkertaisen virtaviivainen muotoilu, sekä ihana koristekuviointi sormuksen ylä- ja alareunassa. Me ihastuttiin molemmat tuohon kuviointiin todella paljon, sillä se tekee myös sulhasen sormuksesta näyttävän ja erikoisen, yleensä kun sulhasen sormuksissa ei hirveästi mitään koristeellisia yksityiskohtia tai erilaisia juttuja ole. Mun sormuksessa on viisi 0,10 tct timanttia ja ne ovat ihanan herkkiä ja kauniita, mutta eivät kuitenkaan tökkää ulos sormuksesta, eli ne eivät tee sormuksesta epäkäytännöllistä lapsiperhearjen pyörityksessä.

Mä halusin ehdottomasti timanttisormuksen, sillä sellaisesta olen haaveillut jo pikkutytöstä asti. Pikkutyttönä haaveilin siitä tiiliskiven kokoisesta järkälemäisestä timantista, mutta oikeasti se mitä tarvitsin oli yksinkertainen mutta näyttävä timanttirivi, joka ei ole tapaturma-altis vaipanvaihdossa, ruuanlaitossa tai ulkovaatteiden pukemisessa vempuloivalle taaperolle. Timanttirivi on mun mielestä naisellinen ja tyylikäs, ja sormus on sopivan yksinkertainen että se sopii yhteen myös monien näyttävämpien statement -korujen kanssa.

Mä pahoittelen että sormuksista ottamani kuvat ovat vähän epätarkkoja, makrokuvaus on mulle täysin harmaata aluetta, ja uuteen objektiiviinkin olen totutellut vasta lapsikuvauksessa ja asukuvien ottamisessa. Parempia kuvia voi kuitenkin käydä kurkkimassa Lumoavan sivuilta jos kiinnostuitte näistä upeista sormuksista. Lumoavan Wedding -mallistosta löytyy aivan ihanan persoonallisia sormuksia muutenkin.

Millaisista vihkisormuksista te pidätte? Iskeekö kelta- vai valkokulta? Yksi timantti vai useampi, vai ei ollenkaan?

Saimme tuossa kuukausi takaperin aivan uudenlaisen itkuhälyttimen testattavaksi. Itkuhälytin on nimeltään Nabby, ja me ollaan siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Nabby on Tanskalainen, vanhempien kanssa yhteistyössä kehitetty uudenlainen itkuhälytin siksi, että siinä on vain yksi erillinen laite, ja vastaanottimena toimii oma android- tai iphone. Loistavinta Nabbyssa on se, että sen saa yhdistettyä molempien vanhempien puhelimiin yhtäaikaa, ja sen kaikki ominaisuudet ovat hallittavissa omasta puhelimesta. Nabby toimii bluetoothilla ja yhteys on täysin yksityinen, eli tavallisista itkuhälyttimistä tutut häiriöäänet eivät kiusaa Nabbya käytettäessä.

Meillä oli ennen käytössä Lastentarvikeliikkeestä ostettu, laadukkaaksi mainostettu itkuhälytin. Se kuitenkin jäi lopulta vaan pölyttymään kaapin pohjalle, sillä muutaman kerran se ei toiminut vaikka kaikki oli laitettu tismalleen oikein ja ohjeiden mukaan. Itkuhälyttimessä ärsytti oikeastaan kaikki, särinä (häiriöäänet), epäluotettavuus, vastaanottimen kanniskelu, akun jatkuva lataaminen, noh en oikeastaan keksi paljoa mitään positiivista. Nabby on vanhanmallisen itkuhälyttimen täydellinen vastakohta.

Sen akun latausaika on tunti, lataus tapahtuu usb-piuhalla tietokoneesta (tai vaikka iphonen laturista johon usb-piuhan voi myös liittää) ja akkukesto on uskomattomat 70 tuntia! Nabby on todella pieni ja huomaamaton, sen saa helposti kiinni lenksun avulla pinnasängyn reunaan tai rattaisiin. Kuten todettua, kaikki ominaisuudet ovat hallittavissa omasta puhelimesta. Nabbyn ilmainen sovellus joka toimii puhelimessa vastaanottimena, on ladattavissa Google Play -kaupasta tai appstoresta. Nabbyn sovelluksessa on myös lisäominaisuuksia, jotka saa käyttöön ostamalla Nabbyn täyden version, joka maksoi ainakin Play-kaupassa huikeat 0,89 euroa.

Kun lisäominaisuudet ottaa käyttöön, pääsee tarkastelemaan lapsen nukkumalämpötilaa, voi kuunnella itkuhälytintä koska tahansa että kuinka levollisesti lapsi nukkuu ja saa käyttöön unilaskurin, joka laskee kauanko lapsi nukkuu. Käteviä ominaisuuksia! Varmasti ilman näitä lisäominaisuuksiakin Nabby on todella käytännöllinen, mutta en kokenut tuota hintaa mitenkään hirvittävän suureksi niin ajattelin että miksipä ei vähän laajennettaisi jo entuudestaan mukavan sovelluksen toimintoja.

Ilman lisäominaisuuksia Nabby-sovelluksesta voi säätää äänenvoimakkuutta ja hälyttimen herkkyyttä, tarkastella hälyttimen akun tilannetta, sekä tietysti kuulla jos lapsi alkaa itkemään tai ääntelehtii. Mun mielestä Nabby on tosi herkkä, kertaakaan ei ole kuukauden aikana jättänyt ilmoittamatta jos Zelda ääntelee.

Nabbyn voi ostaa helpoiten Nabbyn omilta sivuilta. Nabbylla on myös Facebook-sivut, joista tykkäämällä voi osallistua Nabby-arvontoihin ja lukea lisää tietoa. Me tykätään Nabbysta ihan ylipaljon, jos Nabby olisi ollut olemassa jo Tiaran vauva-aikana niin me ei oltaisi mitään muuta ikinä kokeiltukaan.

Millainen itkuhälytin teillä on käytössä?

Heippa! Mulla on vähän venähtänyt tämä Zeldan 8kk-postauksen tekeminen, ensin joulukalenterin, neuvolakuulumisten odottelun ja sairastelun takia, ja nyt on sitten ollut uusi vuosi ja kaikkea muuta häsellystä. Tänään kuitenkin laitoin lastenhuoneen oven kiinni ja varastin vain hetken itselleni, kuopuksellemme ja kameralle ja räpsin kuvia minkä kerkesin jotta saan tämän postauksen viimein tehtyä.

Ehkä onni onnettomuudessa, että tämä vähän venähti, sillä nyt mulla on teille roimasti enemmän kerrottavaa kuin kaksi viikkoa sitten, viimeisen kahden viikon aikana meillä on nimittäin otettu merkittäviä kehitysharppauksia eteenpäin oikeastaan aivan kaikessa. Tasan kaksi viikkoa sitten neuvolakäynnillä neuvolantädille jutteli eräs lopen uupunut äiti, jonka suurin huolenaihe oli miten saada kahdeksankuukautisen katkonaiset yöunet kokonaisiksi. Zelda oli siis jo muutaman viikon nukkunut unensa (ne 12h mittaiset) 20 minuutin jaksoissa, joista alkuillan hän itkeskeli ja halusi tuttia 20min välein ja loppuyön sitten käytti mua huvituttina 20 minuutin välein.

Neuvolantäti kertoi minulle juuri sen minkä tiesin itsekin, eli että nyt on aika lopettaa yösyötöt, sillä kuulemma siinä vaiheessa kun nukkumisesta tulee tuollaista sirkusta vaikka lapsi saa päivisin jo kaiken tarvitsemansa ravinnon, on tismalleen oikea hetki tavoitella kokonaisia yöunia. Toinen radikaali ratkaisuehdotus oli tutista luopuminen. Mä hetken makustelin näitä neuvolakäynnin herättämiä ideoita, mutta jo samana iltana, 20 minuutin sirkuksen alettua jälleen kerran, päätin että nyt saa riittää. Zelda ei koskaan ole ollut mitenkään järin kiintynyt tuttiinsa, oikeastaan alkoi syömään sitä vasta 7kk iässä kun alettiin opettaa häntä nukahtamaan omaan sänkyynsä joten tutista yöunilla luopuminen ei ollut hankalaa. Nukahtaminen kesti ehkä hetken pidempään, mutta yöuni muuttui heti paljon levollisemmaksi jo ensimmäisenä iltana.

Yöimetyksestä luopuminenkin kävi erittäin paljon kivuttomammin kuin pelkäsin, neiti piti ensimmäisenä yönä kahden aikaan n. puolen tunnin protesti-itkut ja sen jälkeen luovutti ja nukkui aamuseitsemään, eli siis kertaheitolla pisimmän unipätkänsä sitten ensimmäisten elinviikkojen. Ensimmäisestä yöstä sisuuntuneena mä päätin että vaikka mitä tulisi eteen niin nyt ei enää luovuteta (eikä olisi kannattanutkaan, siinähän se vauva vasta olisikin hämmentynyt jos yhtenä iltana toimitaan näin ja toisena iltana taas palataan vanhaan).

Ensimmäinen viikko meni ensimmäisen, helpon yön jälkeen siten että joka aamu heräsimme kello 4.30 viimeistään mikä hetkellisesti alkoi jo vähän uuvuttaa, mutta nyt tällä viikolla me ollaan nukuttu jopa kaksi kertaa puoli yhdeksään. Mä toivon että tästä on edelleen suunta vain ylöspäin, ja ne viimeisetkin yöitkut (Zelda herää n. pari kertaa yössä edelleen ja itkeskelee hetken, mutta rauhoittuu silitykseen) loppuvat tässä pikkuhiljaa kun tytsylle tulee ikää lisää. Luulen että osasyy heräilyyn on myös ne juuri opitut uudet taidot joista aion nyt kertoa lisää!

Zeldahan on siis noussut konttausasentoon jo useamman kuukauden, ja ryöminyt viiden ja puolenkuukauden iästä takaperin, eli ollaan junnattu samassa vaiheessa tosi pitkään mikä on turhauttanut Zeldaa, sillä hän olisi kovasti halunnut osallistua jo enemmänkin isosiskonsa leikkeihin ja muihin puuhiin. Viikko sitten Zelda nousi yhtäkkiä istumaan konttausasennosta ihan itse ja samana iltana konttasi ensimmäiset askeleensa (vai olikohan se aamu?). Nyt neiti konttaa jo kuin vanha tekijä, istuu kokoajan, ja eilen, uuden vuoden ensimmäisenä aamuna, nousi aivan itse tuolia vasten seisomaan.

Meidän köllöttelevä vauveli muuttui siis kertaheitolla viikon sisällä tutkivaiseksi vaaperoksi joka käy omatoimisesti rikkomassa siskonsa Duplolinnat, maistelee joulukuusen oksia ja yrittää karata vessaan levittämään vaippoja tai herkuttelemaan vessapaperilla. Zelda vaikuttaa itse paljon tyytyväiseltä oloonsa nyt kuin kaksi viikkoa sitten, tosin sekin varmaan vaikuttaa että kaksi viikkoa sitten tytsykällä oli elämänsä ensimmäinen korvatulehdus alkamassa. Mä pelkään todella kovasti että Zeldallakin alkaa sama korvatulehduskierre joka mulla oli lapsena, mutta pidetään nyt peukkuja että siltä säästyttäisiin. Parin viikon kuluttua mennään Pikkujättiin korvakontrolliin ja toivotaan että kaikki on korvissa kunnossa. Kiitos muuten kaikille jotka suosittelitte Itiksen Pikkujättiä, käytiin siellä siis ja lääkäri oli todella mukava ja paikka muutenkin todella kiva, jos nyt lääkäriasemasta näin voi sanoa.

Karvan verran vajaan kahdeksan kuukauden iässä Zelda oppi ensimmäisen sanansa, ”mamma”. Zelda on alkanut samassa syssyssä uusien liikunnallisten taitojen lisäksi hokemaan kauheasti erilaisia tavuja, kuten ”päpäpää”, ”mämämää” ,”ättä” ja ”tissi”. Kyllä, tissi. Kaikkia muita tavuja Zelda toistelee pitkät pätkät peräkkäin, mutta ”mamma”. ”ättä” ja ”tissi” tulevat lyhyesti ja ytimekkäästi ja ne on aina kohdistettu mulle, niin oletan Zeldan tarkoittavan niillä jotain muutakin kuin normaalia iloista pulputustaan. Mamma on silti se yleisin näistä hokemista edelleen, pahinta Zeldan yösyötöistä pois opettamisessa olikin se kun neiti heti ensimmäisenä iltana päätti vihlaista mun omaatuntoa sanomalla lohduttoman itkun seasta täysin selkeällä ruotsinkielellä ”mamma” ennenkuin jatkoi huutoaan. Onneksi en luovuttanut vaikka mieli teki kaapata toinen samantien kainaloon ja antaa tuhista siinä koko yö.

Zelda heräilee siis suunnilleen kahdeksan aikoihin, ja menee kahdeksan aikoihin myös nukkumaan. Päiväunia neiti nukkuu nykyään paremmin kuin koskaan ennen, eli kahdet päivässä ja molemmat kestoltaan yhdestä kahteen tuntia. Zelda ruokailee säännöllisesti viisi kertaa päivässä ja imetän Zeldaa edelleen 5-6 kertaa päivässä, riippuen vähän päivän tekemisistä. Kovinkaan kauaa Zelda ei enää jaksa keskittyä rinnalla oleiluun mutta käy kuitenkin ottamassa muutaman huikan aina.

Zelda syö jo karkeampaa ruokaa ja sormiruokailee paljon eri hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, sekä neljän viljan täysjyvämuroja ja maissinaksuja. Hampaita joilla pureskella hänellä on kaksi alhaalla edessä ja ylhäälle kolmas tulossa. Vettä Zelda juo tavallisesta muovimukista, kuten blogin puolella kerroinkin jo muutama viikko sitten, ja tällä viikolla Zelda on myös oppinut juomaan mukista ihan oikeasti, eikä niin että body kastuu samalla tai ruokalapussa on maissinaksujen uima-allas.

Suurinta hupia Zeldasta on käydä Tiaran kanssa kylvyssä. Molemmat tytöt läiskyttävät innoissaan toistensa päälle vettä ja kiljuvat ja kikattavat. Zeldasta on myös hauskaa kun Tipa kaataa omaan päähänsä vettä ja kiljuu. Zelda rakastaa myös keinumista, Duplojen imeskelyä ja aamupuuroa kiisselin kanssa. Zelda ei tykkää jos Mörkön turkki hipaisee hänen kättään tai poskeaan koiraherran kävellessä ohitse, vaan sätkii joka suuntaan ja naama vääntyy sellaiseen ilmeeseen että ei jää epäselväksi kokemuksen olevan karmiva. Koiran touhuja on kuitenkin mukava seurata ja ihmetellä turvallisen välimatkan päästä. Kauheaa on myös sotkujen pyyhkiminen naamasta ja pipon pukeminen päähän.

Ainiin ja ne neuvolakuulumiset joiden takia tämä postaus venähti alunperin ja jotka meinasin unohtaa koko postauksesta, pituus 71,5cm (70cm) ja paino 9360 (9250g). Painoa ei hirveästi ollut nyt tullut, mikä ei neuvolatädin mukaan haittaa mitään, vaan johtuu ainoastaan siitä että Zelda on lakannut olemasta paikoillaan makoileva möllykkä. Ruoka onneksi maistuu neidille tosi hyvin joten en ole itsekään huolissani. Käydään kuitenkin mun toiveesta 10kk iässä ylimääräisessä neuvolassa, sillä haluan varmistaa kuitenkin kaiken varalta, että paino nousee tasaisesti.

Sellainen on meidän Zelda, touhukas, rakas, ihana, pussatessa nenästä ei-niin-hellästi puraiseva iloinen pulputtaja joka ei pysy sekuntiakaan paikoillaan♥

Millaisia teidän vauvat ovat olleet 8kk iässä? Mikä on ollut vauvojenne lempipuuhaa, inhokkitekemistä tai parasta sormiruokaa?