Hyvää itsenäisyyspäivää ihanat! Ylimääräisen vapaapäivän kunniaksi tänään on erittäin hyvä päivä viettää leffapäivää, jos ei ole muita suunnitelmia (meillä ei ole). Joten tässä tulee kuusi tuoretta joululeffasuositusta, olkaa hyvä!

Musta tuntuu, että nykyään tulee ihan hirveästi uusia joululeffoja joka vuosi! Aiemmin tuli tyyliin yksi per vuosi, mutta nyt tänäkin vuonna ollaan katsottu jo ainakin neljä. Tästä postauksesta löydät tän vuoden joululeffauutuudet, viime vuotiset suosikit taas löytyvät TÄÄLTÄ ja vanhempia klassikoita TÄSTÄ postauksesta. Mä itse rakastan jouluelokuvia ja onneksi meidän koululaiset ovat tykästyneet niihin myös. Kai se jouluhullu seura tekee kaltaisekseen, haha. Nämä leffasuositukset ovat nyt Netflixin valikoimista kaikki, kun sieltä ollaan näitä katsottu. Netflixissä on kyllä ihan yliveto joululeffavalikoima, ei tällaisesta osannut edes pikkutyttönä haaveillakaan!

1. LoveHard

Tämä oli vuoden eka joululeffa, joka katsottiin, ja se oli ihan mahtavan hauska! LA:ssa asuva toimittaja päättää yllättää deittisovelluksessa tapaamansa täydellisen kumppanin jouluna, mutta huomaa lennettyään melkein 5 000 km, että häntä onkin huijattu! Leffassa pureudutaan hauskasti catfishing-ilmiöön ja tykkäsin kovasti tästä. Taattua jouluelokuvatyyliä, joka nauratti myös koululaisia.

2. Poika nimeltä Joulu

Kaunis ja näyttävä elokuva, Christmas Chroniclesin tekijöiltä. Poika nimeltä Nikolas löytää kohtalonsa tonttujen asuttamassa taianomaisessa maassa, jonne hän matkaa etsimään omaa isäänsä – ja hankkimaan toivon lahjaa kotiin tuomisiksi. Seikkailua ja upeita maisemia, ihana leffa koko perheelle.

3. Kuninkaallinen vaihtokauppa 3: Tähden metsästys

Vanessa Hudgensin tähdittämän sarjan kolmas osa, jossa hän tekee taas kolmoisroolisuorituksen. Korvaamaton joulureliikki varastetaan, joten samannäköiset kuninkaalliset Margaret ja Stacy turvautuvat pelottoman kaksoisolentonsa Fionan ja tämän upean eksän apuun. Niin jouluhömppää kun vain voi olla, mutta pitihän se kolmaskin osa katsoa! Jos tykkäsi kahdesta aiemmasta niin miksipä ei tästäkin.

4. Linna jouluksi

Menestynyt kirjailija pakenee skandaalia Skotlantiin, missä hän ihastuu linnaan – ja ottaa yhteen sen omistajan, kiukkuisen herttuan kanssa. Leffaa tähdittää Brooke Shields.

5. Single all the way

Hulvaton uutuus, joka tuli vasta tällä viikolla! Peter vakuuttaa parhaan ystävänsä Nickin liittymään perheensä joulun viettoon ja he esittävät olevansa parisuhteessa, jotta Peterin perhe ei jälleen kerran valittaisi siitä, että hän on vielä sinkku. Kaikki menee kuitenkin sekaisin, kun Peterin äiti on järjestänyt hänelle sokkotreffit!

6. Robin punarinta

Suloinen animaatio on vain 32 minuuttia pitkä ja sallittu koko perheelle. Tämän jaksaa katsella pieninkin katselija. Hiiriperheen kasvattama optimistinen punarinta Robin esittää koskettavan toiveen joulutähden alla. Saako hän vihdoin tietää, mistä on kotoisin – ja oppiiko hän lentämään?

Toivottavasti tästä listasta löytyi kivaa katseltavaa, jonka avulla pääsee joulutunnelmaan! Meillä on seuraavaksi listalla katsottavaksi vielä ainakin Kalifornian joulu: kaupungin valot. Ja tietty pitää katsella vanhoja klassikoitakin, kuten Holiday, sekä parin vuoden takainen ihana Last Christmas.

Joulukalenterin kolmannesta luukusta löytyy joululahjavinkkejä vauvoille! Nämä vinkit ovat yhdistelmä kokeiltua ja hyväksi havaittua, sekä sellaisia toiveita, joita meillä itsellä on vauvalle tänä jouluna.

Meidän vauva täyttää jo neljä kuukautta ja hän on alkanut olla hereillä, liikkua ja leikkiä yhä enemmän ja enemmän. Samalla ollaan huomattu, että meillä on melko vähän vauvaleluja tallessa! Taaperoleluja on kyllä runsaasti, mutta sellaisia tämän ikäistä vauvaa viihdyttäviä leluja on melko vähän ja ajattelinkin, että laitan vauvalle jonkun ihanan lelun pakettiin. Postauksessa on myös lahjavinkkejä sellaisista jutuista, joista me ollaan tykätty vauvan kanssa. Vauvankin kanssa kokemukset ja elämykset on ihan parhaita juttuja.

1. Lahjakortti vauvauintiin

Esim. Helsingissä Folkhälsanin vauvauinnit maksetaan aina yksittäisestä kerrasta 22€, eli ei tarvitse sitoutua maksamalla isoja kausimaksuja. Jos siis lähellä on vauvaperhe, niin voi antaa vaikka itsetehdyn lahjakortin, jolla lupaa tarjota ekan vauvauintikerran perheelle. Me rakastetaan vauvauintia, vaikka nyt koklattiin ihan ekaa kertaa neljännen vauvan kanssa. Harmi kun ei olla aiemmin tajuttu käydä, jo eka kerta oli niin upea elämys meille. Vauvauinnissahan voi käydä hyvin vaikka toinen vanhempi esim. kummin kanssa, jos ne on hankalaan aikaan niin että koko perhe pääsisi. Se on varmasti ihanaa puuhaa yhdessä kenen tahansa kanssa siellä sitten käykin.

2. Sophie La Girafe kirahvi

Meillä ollut joka vauvalla tämä ja aina olen kokenut hyödylliseksi ja hyväksi leluksi. Siihen on vauvan helppo tarttua ja se viihdyttää. Sohvi-kirahvit eivät ole ikuisia, sillä niissä on se reikä ja olen lukenut kyllä niitä kaiken maailman juttuja, kuinka niiden sisälle on kasvanut hometta, jos reiästä pääsee sisään kosteutta ja ties mitä, jos on käytetty samaa lelua tosi kauan. Mutta meillä ne ovat kestäneet hyvin ainakin yhden vauvan verran ja olleet lähes poikkeuksetta just niitä lemppareita tässä iässä. Mitään homeongelmaakaan ei ole ollut, eikä olla kylpyleluna kirahvia käytettykään.

3. Kohina-lelu unikaveriksi

Mä ajattelin ostaa meidän vauvalle joulupakettiin Fisher-Pricen lohduttavan saukon eli Soothe ’n Snuggle Otterin, joka aktivoituu vauvan itkusta ja suhisee ja tuhisee vauvan uneen. Vauva nukkuu edelleen perhepedissä, mutta ollaan ajateltu pian kokeilla sitä, että hän alkaisi nukkumaan yön ekan unipätkän omassa sängyssä. Esimerkiksi tällainen ihana saukko voisi olla apuna siihen ja rauhoittaa vauvaa jos hän havahtuu. Näitähän on monia erilaisia ja eri merkkisiä, itse ollaan ainakin aiempien lasten kanssa pidetty Fisher-Pricen leluista, joten uskon, että tykättäisiin myös tästä.

4. Purulelu

Nyt kun vauva osaa tarttua, hän rakastaa puruleluja. Meillä on niitä vasta yksi tai kaksi, joten tällainen kaunis ja hauska purulelu voisi olla melko hitti. On kätevää jos on useampi pieni purulelu aina saatavilla, kun meillä ainakin käy niin, että se yksi lelu on aina juuri väärässä paikassa kun sitä kaipaisi.

5. Luettavaa vauvalle

Esimerkiksi tämä Oppi & Ilo minun päiväni -kirja voisi olla hauska luettava vauvan kanssa. Nyt kun vauva kasvaa ja jaksaa olla pidempään hereilläkin, niin yhdessä lukeminen ja loruttelu on yksi ihanimpia puuhia! Meidän perhe rakastaa kirjoja, joten ollaan aina iloisia kirjalahjasta kenelle tahansa.

6. Lahjakortti vauvan hoitoon esim. vaunulenkin ajaksi

Olen tosi huono irtautumaan vauvasta vielä hänen ollessa näin pieni, enkä osaisi laittaa vauvaa vielä esim. yöksi hoitoon tai lähteä moneksi tunniksi itse pois, edes vaikka Otto olisi vauvan kanssa. Samaan aikaan sitä parisuhdeaikaakin alkaa jo kaivata, koska se on ollut tosi kortilla viime aikoina. Vaunulenkki on kuitenkin sellainen sopivan mittainen aika (ja meillä vauva nukkuu aina vaunulenkillä jos vain on syönyt ennen sitä). Niin ai että olisi ihana lahja, että joku tärkeä ihminen tulee hakemaan vauvan vaunulenkille vaikka tunniksi tai puoleksitoista. Se on tällaisessa hulina-elämänvaiheessa jo ruhtinaallisesti aikaa parisuhteelle! Ja siinä pääsee helpolla sekä hoitaja, vauva että vanhemmat, kun ei tarvitse pitkäksi aikaa irtautua ja vauva viihtyy taatusti. Kaikki perheet on toki erilaisia ja vauvat myös, toisille sopii hyvin pidempikin hoitoaika ja toiset ei viihdy vaunulenkillä ollenkaan, joten tällaisesta lahjasta kannattaa sopia vanhempien kanssa etukäteen, ellei tunne perheen ja vauvan tapoja tosi hyvin.

7. Itse tehdyt villavaatteet / virkatut pehmot / vaunulelut

Ihan suosikkilahjoja on itsetehdyt neulelahjat ainakin meillä. Saatiin vauvalle kastelahjaksi nimikoitu itsetehty neuletakki joka on ihan super kaunis ja tärkeä. Jos on käsistä kätevä, niin mikä olisikaan ihanampi lahja läheiselle vauvalle kuin rakkaudella itse tehty lahja. Nykyään on tosi paljon ohjeita kauniista virkatuista pehmoista ja vaunuleluista, tai miksei vaikka vaunupeitoksi ihana tilkkutäkki tai sitten se nimikoitu neuletakki tai nallekorvapipo. Ideoita on miljoona!

8. Vauvan omat astiat ja ruokailualustat

Me ei itse niitä tarvita lisää, sillä meillä on tallessa vielä kaikki kolmannen vauvan mahtavat silikoniset pöytään kiinnittyvät Ezpz-ruokailualustat. Mutta suosittelen kovasti niitä jos kiinteiden syöminen alkaa olla pian vauvalle ajankohtaista! Tämä vinkki kokemuksen syvällä rintaäänellä ja ne todella kestää, koska ainakin meidän ruokailualustat on ihan priimakunnossa, vaikka ovat jo yli neljä vuotta vanhoja ja olivat parin vuoden ajan jatkuvassa käytössä. Näitä löytää usein myös käytettynä, oon nähnyt paljon lastentarvikekirppiksillä.

Tervetuloa vuoden 2021 blogijoulukalenterin pariin! Tämä on blogijoulukalenterin yhdeksäs vuosi ja tänäkin vuonna tulet löytämään joulukalenterista jouluista sisältöä aattoon asti. DIY-juttuja, ruoka- ja leivontaohjeita, koristeita ja ajatuksia liittyen joulun viettoon. Niin ihanaa olla taas tässä. Tämä on mun lempi vuodenaikani sisällön tuottajana! Uusi luukku ilmestyy joka aamu klo 05.00!

Meillä on lasten kanssa joulukoristeperinne. Perinteen mukaisesti tänäkin vuonna meidän lapset saivat valita jokainen yhden uuden koristeen meidän joulukuuseen. Kertauksen vuoksi tämän joulukoristeperinteen ideana on siis se, että joka vuosi lapset saavat valita yhden uuden koristeen siihen asti, että muuttavat omilleen asumaan. Sitten he saavat muutossa mukaansa kaikki ne itse valitut koristeet, niin ei ole ainakaan ihan tyhjä joulukuusi! Luultavasti heillä tulee olemaan jo ihan hyvä kokoelma persoonallisia koristeita, joilla kaikilla on tarina sitten, kun he joskus ovat niin isoja ja aikuisia, että muuttavat pois kotoa. Kaikkien lasten kohdalla ollaan aloitettu koristeiden kerääminen vauvavuonna siitä, että he ovat saaneet oman syntymävuotensa Weisteen ”Baby’s first Christmas” -pallon. 

Näitä vauvan ensimmäisen joulun palloja oli meidän esikoisen ja toisen lapsen vauva-aikaan vain vaaleanpunaisena ja vaaleansinisenä ja lainkaan ajatusta kyseenalaistamatta ostin silloin ne vaaleanpunaiset pallot molemmille (no okei, se on toki myös mun lempiväri). Myöhemmin saataville on tullut myös valkoisia Baby’s first Christmas -koristeita, mutta en ole ainakaan meidän lähimmissä tavarataloissa nähnyt niissä syntymävuotta lainkaan. Syntymävuosi on ollut ainoastaan vaaleanpunaisissa ja -sinisissä koristeissa.

Päädyttiin tälläkin kertaa siis ostamaan vauvallemme stereotyyppinen vaaleanpunainen koriste. Halusin talteen sen vuosiluvun, koska halusin, että meidän neljännellä lapsella on samanlainen ensimmäinen koriste kuin isosiskoillakin. Olisi tuntunut tylsältä, että hänellä ainoana on sitten vuosiluvuton pallo tai vaaleansininen pallo, just to prove a point. Vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että nämä väristereotypiat ovat oikeasti ehkä pöntöin juttu ikinä. Toivoisinkin, että myös joulukoristevalmistaja heräisi tähän vuoteen 2021 ja toisi valikoimiin vuosiluvullisia palloja myös valkoisena ja vaikkapa kultaisena, laventelin värisenä tai hopeisena (tai hitto vaikka ruskeana). Vaaleanpunainen ja vaaleasininen on ihan kivoja värejä, mutta värejä on muitakin ja uskon, että moni vanhempi ottaisi tervetulleena vastaan esimerkiksi omaan kuuseen parhaiten sopivan värivaihtoehdon vuosiluvulla näiden ainaisten sukupuolitettujen sävyjen sijaan.

Koristeiden valinnassa on aina ollut hauskaa se, miten övereitä koristeita meidän lapset varsinkin pienempänä ovat valinneet. Ne ovat tuoneet hauskuutta ja yllätyksellisyyttä meidän kuuseen. Tänä vuonna taas oli hauska huomata, että meidän koululaiset alkavat oikeasti olla isoja, eikä heidän ykkösvalintakriteeri koristeille ole enää söpöt eläimet tai se, että siinä on mahdollisimman paljon glitteriä. He nimittäin onnistuivat valitsemaan (täysin itsenäisesti) juuri ne koristeet, joita olin itse käynyt aiemmin hypistelemässä, mutta en raaskinut ostaa vain itselleni, koska en varsinaisesti tarvitse enempää omia joulukoristeita. Nauratti oikein, että voiko meillä oikeasti olla näin samankaltainen maku lasten kanssa. Ilmeisesti. He valitsivat kummatkin ihanat läpinäkyvät pallot, joiden sisällä on kuivattuja kukkia. Niin kauniita ja herkkiä koristeita.

Onneksi 4-vuotias piti edelleen kiinni söpöistä eläimistä ja valitsi valtavan koristeen, jossa on suloinen koiranpentu punaisessa jouluun koristellussa koirankopissa. Se loistaa erikoisuudellaan mahtavasti kuusen koristeiden joukosta. Näistä tulee kyllä niin hauska kokoelma meidän lapsille – ja koristeita alkaa olla jo suuri määrä, kun niitä on kerätty jo yli kymmenen vuoden ajan. Olen iloinen siitä, miten moni on tullut kertomaan, että on ottanut meidän innostamana tämän saman perinteen käyttöön omien lasten kanssa! Tämä on niin ihana juttu koko perheelle.

Tänään on se päivä, jota me ollaan odotettu varmaankin noin siitä asti kun raskaustesti näytti joulupäivänä kahta viivaa. Oton vanhempainvapaa. Voin kertoa, että ennen kuin me alettiin puhumaan neljännestä lapsesta, Otto ei varmaan koskaan melkein 10 vuoden aikana ollut tunnustanut, että hänellä on varsinainen vauvakuume. Minä olin se ikuinen vauvakuumeilija meistä. Otto kyllä aina joko oli halukas lisääntymään mun kanssa ja kertoi sen, tai sitten ei ollut juuri silloin ja kertoi senkin ja sitten odoteltiin. Mutta ei koskaan sanonut, että hänellä olisi nimenomaan vauvakuume.

Mutta tämä neljäs. Oh boy. Vuosi sitten tähän aikaa me kuumeiltiin molemmat. Istuttiin saunan lauteilla lasten mentyä nukkumaan ja haaveiltiin vauvasta. Juteltiin siitä, kuinka sitten pussailtaisiin vauvan pullavia poskia ja käytäisiin vaunulenkeillä. Kuinka ihanaa olisi vaan halia sellaista pientä tuhinapötkylää ja nukkua sen kanssa. Meillä molemmilla oli aivan valtava vauvakuume. Uskon, että siihen vaikutti Oton kohdalla nimenomaan se, että viimeksi hän oli pitkään vanhempainvapaalla. Silloin hän sai aivan eri tavalla kosketuspintaa vauva-aikaan kuin aiemmin, kun häin sai todella olla vauvan kanssa, eikä suurinta osaa päivästä töissä kodin ulkopuolella. Se oli niin intensiivisen ihana kokemus koko perheelle, että ollaan puhuttu siitä paljon jälkeenpäin ja muisteltu ja haaveiltu.

Me ollaan siitä etuoikeutetussa asemassa, että voin tehdä yrittäjänä töitä kotoa käsin ja omassa aikataulussa, siinä tahdissa kuin itse haluan. Se on Oton vanhempainvapaan kannalta ihan älyttömän hyvä juttu. Toisaalta, nämä kuluneet melkein neljä vauvan ensimmäistä kuukautta olen tehnyt töitä ekojen parin viikon jälkeen lähes yhtä paljon kuin yleensä, samoin Otto, koska äitiysvapaalle jääminen täysin ei ole mulle mahdollista. Olen saanut toki tehdä töitä kotoa ja olla samalla vauvan kanssa, mutta olen myös käyttänyt kaiken vauvan päiväuniajan Oton työpäivinä omaan työntekoon, samoin herännyt aamuisin pääosin jo tunteja ennen vauvaa, jotta ehdin tehdä töitä. Töitä on tehty myös iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Se on onnistunut hyvin, koska vauva on niin hyvä nukkuja ja muutenkin chilli tapaus.

Mutta en voi sanoa ettenkö välillä olisi kaivannut vaan sitäkin, että saisi vaikka viikon vaan olla, mennä itsekin täysin vauvan tahdissa ja olla miettimättä ollenkaan töitä siinä arjen keskellä. Miettiä vain sitä milloin menen vaunulenkille, missä käyn lattella mammakaverin kanssa, mitä teen ruuaksi ja mitä sarjaa katson päiväuniaikaan Netflixistä. Lämmöllä muistelen esikoisen ja toisen lapsen vauva-aikoja, jolloin sain niin tehdä. Mutta nämä on valintoja, tämä oli meidän valinta. Nyt kun nämä pakollisen mulle korvamerkityn (mun kohdalla minimi)äitiysrahakauden kuukaudet on takana, alkaa mulla kissanpäivät.

Olen tottunut suoriutumaan mun töistä samalla kun olen ollut arkipäivisin toimistoaikaan yksin päävastuussa vauvasta. Mutta nyt saankin toisen aikuisen tähän. Aikuisen, jonka ainoa tehtävä on olla vanhempainvapaalla ja pyörittää arkea yhdessä mun kanssa. Joka ei ole sidottu töihin tai deadlineihin. Näiden kuukausien jälkeen tässä on se palkinto ja tässä on se mun äitiysvapaa myös. Kun Otto jää kotiin, pystyn olemaan paljon tehokkaampi ja keskittymään paremmin, koska mun ei tarvitse jännittää sitä, milloin vauva herää ja milloin mun työt keskeytyy. Ja sen ansiosta mäkin tulen saamaan enemmän myös niitä hetkiä, kun voin nukkua rauhassa pitkään vauvan kanssa, käydä keskellä päivää vaunulenkillä, käydä vauvauinnissa arkena tai mennä Oton ja vauvan kanssa pitkälle lounaalle.

Ja se jos mikä on ihan parasta. Olen niin kiitollinen siitä, että me ollaan just nyt just tässä. Kaikki se ihana on meillä vasta edessä. Oton vanhempainvapaa kestää seuraavat puoli vuotta, sen jälkeen edessä on vielä loput isyysvapaapäivät ja kesäloma, ja kuka tietää miksei hoitovapaakin, niin pitkälle ei olla mietitty. Mennään sitten tilanteen mukaan. Seuraavat puoli vuotta me ollaan taas vapaita päättämään itse aikatauluista ja viikon ohjelmasta. Ja mikä parasta, saadaan olla yhdessä. Saadaan nähdä ja kokea yhdessä, miten vauva maistaa ekaa kertaa porkkanaa ja parsakaalia. Miten hän alkaa ryömimään ja nousee konttausasentoon. Miten hän nousee tukea vasten kontalleen ja sanoo ensimmäistä kertaa pappa tai ääti. Miten hän oppii nauramaan, vilkuttamaan ja taputtamaan.

Juuri tänä päivänä tasan vuosi sitten mulla käynnistyi se kierto, josta meillä tärppäsi. Ja tasan vuotta myöhemmin meillä on käsillä juuri se hetki, josta silloin niin kovasti haaveiltiin. Ollaan ihan valtavan kiitollisia ja onnellisia siitä, että näin on. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Olen tehnyt tänä syksynä mielestäni melko paljon hyviä kirppislöytöjä ja yrittänyt omaksua sellaista toimintatapaa, että esim. lapsille kierrän ensin kirppikset ja tsekkaan niiden tarjonnan ennen kuin ostan uutta sisä- tai ulkovaatetta. Kirppiksissä pätee myös se vanha kunnon viisaus, että mitä useammin siellä käy, sitä parempia löytöjä tekee. Toisaalta, itse pyrin myös kirppisostoksissa välttämään turhia ostoksia ja sellaisia juttuja, joita en oikeasti tarvitse. Pyrin pitämään lasten vaatekaapit melko kompaktina, koska silloin ei a) tule liikaa pyykkiä, b) lasten on itsekin helppo yhdistellä vaatteita ja c) kaapit pysyvät siistimpänä, jolloin tulee oikeasti käytettyä koko kaapin sisältöä, eikä vain niitä etummaisena olevia vaatteita.

Kaikkein useimmin käyn itse Helsingin Herttoniemessä sijaitsevalla Kidia-kirppiksellä. Kidiaan mua houkuttelee heidän aktiivinen Instagram-tili, jonka kautta tuotteita voi varata ja jossa he jakavat aktiivisesti teasereita päivän sisällöstä.  Yleensä siis ei tarvitse lähteä arvailemaan, että onko siellä mitään kiinnostavaa. Menen vierailemaan niinä päivinä kun bongaan Instasta, että siellä voisi mahdollisesti olla meille sopivia juttuja.  Lisäksi se sijaitsee helposti saavutettavassa kauppakeskus Hertsissä (metroaseman vieressä ja myös ilmainen pysäköinti sisällä hallissa) niin tulee helposti lähdettyä huonollakin säällä.

Muita kirppiksiä pk-seudulla, joista olen tehnyt lapsille löytöjä, on ainakin Nella & Nuttu  (Espoossa) ja lisäksi Kumpulan Helmi. Kumpulan helmestä en ole vielä ostanut mitään, mutta kun olen käynyt siellä, olen nähnyt vaikka mitä ihanuuksia myynnissä (ovat vain sattuneet olemaan aivan väärää kokoa meille).

Mun mielestä helpointa kirppikseltä on löytää kaikkea vauvalle, koska vauvan vaatteet säilyvät lähes poikkeuksetta todella hyväkuntoisina ja suuri osa ihmisistä myös pesee vauvan vaatteet hajusteettomasti (kuten me pestään kaikkien vaatteet). Siksi erityisesti vauvalle yritän löytää paljon kirppiksiltä, koska se on niin helppoa. Hajusteettomuus on mulle migreenin vuoksi tosi tärkeää ja siksi en useinkaan uskalla ostaa nettikirppiksiltä, koska en pääse itse nuuhkimaan, että kuinka voimakas tuoksu vaatteessa on. Toki niitä hajuja saa poiskin etikkaliotuksella ja usealla hajusteettomalla pesulla, mutta kun huoltaa kuusihenkisen perheen vaatteita muutenkin, niin ei yleensä kiinnosta vielä liotella ja tehdä ekstrahommaa yhdelle vaatteelle, ellei kyseessä ole joku tosi herkku.

Viimeksi olen löytänyt kirppikseltä vauvalle:

Lindexin kaksi ribbihaalaria, punaiset ribbihousut (näkyivät ylemmässä kuvassa), sekä ihana lussebulle-yökkäri joulun aikaan sopivasti. Nämä löydöt tein Kidiasta.

Polarn O. Pyretin toppahaalari vauvalle koossa 62. Tämänkin löydön tein Kidiasta.

Mini Rodinin joulukuosinen collegejumppis vuodelta 2017, se löytyi Instagramin kautta seuraajalta käytettynä.

Viimeksi ole löytänyt kirppikseltä isommille:

Mini Rodinin musta Alaska-toppatakki aivan priimakunnossa, sen löysin Nella & Nuttusta.

Adidaksen laventelin värinen huppari esikoiselle, se löytyi Kidiasta. (on valitettavasti pesussa juuri nyt).

Olen yrittänyt nyt viime aikoina pitää itsellä sellaista nyrkkisääntöä, että lasten vaatekaapissa vähintään puolet olisi (ainakin muilla kuin esikoisella) käytettyä, eli kirppikseltä tai sisarusten vanhoja. Se on toiminut aika hyvin ja luulen, että meillä on juurikin näin tällä hetkellä sekä vauvan, 4-vuotiaan että 8-vuotiaan kaapissa. Meidän lapset ovat melko armeliaita vaatteiden käyttäjiä ja itse olen sinnikäs tahran poistaja, niin esimerkiksi meidän 4-vuotiaallakin on paaaaljon vaatteita, jotka ovat olleet käytössä jo meidän esikoisella ja edelleen ovat tosi hyväkuntoisia.

Se on ihanaa! Ja kun on ostanut sellaisia klassisia  ja ajattomia laadukkaita vaatteita aikanaan, ne näyttävät edelleen hyvältä myös viisi tai seitsemän vuotta myöhemminkin. Samaa mietin myös kirppisostoksissa, esimerkiksi tuo Mini Rodinin musta takki on mahtava, koska se menee hyvin sitten seuraavaksi meidän 4-vuotiaalle ja myöhemmin ehkä vielä vauvalle. Tosin siihen on vielä ainakin kahdeksan vuotta, että katsotaan jaksaako sitä jemmailla niin kauan.

Olen iloinen hyvistä kirppislöydöistä, niistä tulee aina niin hyvä mieli. Ja lapset rakastavat käydä kirppiksellä myös ja tehdä hyviä löytöjä!