Niin parasta, että joulukuu on nyt täällä! Eilen aloitettiin vuoden viimeinen kuukausi täällä oikein porukalla, kun saatiin lasten sokeriserkut meille kylään. Touhuttiin täällä, ja erityisen hauskaa oli seurata meidän junioreiden touhuja, 10kk ikäinen ja 15kk ikäinen ovat alkaneet löytää yhteisen sävelen, ja eilen mm. istuivat vastakkain vaikka kuinka kauan tekemässä toisilleen ”high five”, ja työnsivät toisiaan taaperokärryllä, ja tutkivat toistensa varpaita.

Jotenkin niin ihanaa, miten heistä on tullut ihan best buddies, ja leikit yhdessä alkavat jo sujua. Ollaan tosin nähty tänä vuonna melkein viikottain, tai ainakin joka toinen viikko meidän reissuja lukuunottamatta, eli paljon he ovat olleetkin toistensa seurassa. Ihan mahtavaa kun on melkein samanikäiset minityypit joista on toisilleen seuraa. Molemmat ovat tosi tuttavallisia tapauksia, eivätkä yleensä ujostele toisiaan, vaan ottavat rohkeasti naamasta kiinni ja taputtelevat toistensa päälakia kikattaen. Hassut vauvat! Ainiin, ja meidän kuopus oppi eilen sanomaan myös ”kakka”, ja se onkin tämän hetken kuumin sana kaikista. Kaikki on ”kakkaa”.

Meillä on ollut oikein jouluisa viikonloppu, sillä oltiin sovittu jo viikkoja sitten että tänä viikonloppuna Oton sisko tulee meille koristelu- ja leipomistalkoisiin. Viime viikonloppu ja koko tämä ensimmäinen kokonainen arkiviikko vanhempainvapaan jälkeen on olleet niin hektisiä, että ihanaa kun on tällainen viikonloppu kun saa olla vain kotona. Tekee höpöä meille kaikille!

Huomenna ohjelmassa on varmaankin joulupolkua, ja muutenkin ulkoilua. Voi kun saataisiin pitää tuo mielettömän kaunis ja upea lumipeite,  joka sopivasti joulukuun ensimmäisenä satoi maahan. Ulkona on niin kaunista, ja lumen ansiosta ikkunoista tulvii valoa vaikka eletään vuoden pimeintä aikaa. Lumiset puut näyttävät jotenkin niin lumoavan kauniilta, voisin tuijotella niitä mieluusti tästä helmikuun loppuun asti. Ajateltiin tehdä myös jäälyhtyjä heti kun on tarpeeksi pakkasta! Niin ja aamu vietetään piparitalkoissa, saapa nähdä millainen talo me saadaan aikaiseksi! Tavoitteet on korkealla mutta lopputulos voi olla ihan mitä vaan, haha.

Aivan ihanaa viikonlopun jatkoa ja huomista ensimmäistä adventtia kaikille!

PS: Aikaistin joulukalenteria tunnilla yleisön pyynnöstä, eli uudet luukut aukeavat joka aamu klo 6.00! Huomenna luvassa vähän helppoja DIY-juttuja sunnuntain iloksi. <3

*Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä.

Tokassa luukussa pääsette kurkkaamaan mun lahjatoiveisiin, arvatkaa miksi? Koska rakas mieheni pyysi tätä postausta, hän nimittäin ihan oikeasti tekee joululahjaostoksensa joka vuosi mun blogiin tekemäni joululahjalistauksen perusteella. Hän jo tuossa marraskuun toisiksi viimeisellä viikolla sanoi että hitsi, kun et ole vielä tehnyt joulukalenterin lahjatoivepostausta, kun olis fiilistä lähteä jouluostoksille. En tiedä mikä mielenhäiriö hänelle iski, kun kerran sellaisella tuulella oli, mutta toivottavasti se fiilis tekee comebackin näin joulukuun puolellakin!

En halua mitään turhia lahjoja, ja toivon että ne asiat mitä saan, ovat sellaisia joista on iloa pitkäksi aikaa ja jotka kestävät. Mun mielestä aikuisten lahjoihin sopii tosi hyvin englanninkielinen ”something they want, something they need, something to wear and something to read.” Sopii tämä hyvin lastenkin lahjoihin tietysti, siinä kun on sopivassa suhteessa kaikkea.

1. Ulkohousut / Toppahousut*

Haluan ulkoilla talvellakin niin, että ei palele, ja että ulos on miellyttävää ja nopeaa lähteä. Olen talvellakin kotona päivät vauvan kanssa, ja lisäksi vien ja haen lapsia kävellen, tai julkisilla hoidosta. Tämä on paljon mukavampaa, mikäli mulla on kunnon varusteet puuhaan eikä tarvitse hytistä pakkasellakaan.

2. GHD IV Styler Muotoilurauta hiuksille*

Muotoilen hiuksiani melko paljon, mutta olen aina mennyt niillä keskihintaisilla perusraudoilla, jotka eivät säästä hiuksia, hermoja tai aikaa. Pahinta on kun lähtee jonnekin, ja yhtäkkiä muistaa ajatella että ”käääääk muistinko laittaa suoristusraudan pois päältä?”. Toistaiseksi olen aina muistanut, mutta se ei poista sitä paniikkitunnetta joka joskus iskee vaikka Prisman kassalla, että apua jos suoristusrauta on sulattanut vessanpytyn kannen tai jotain muuta yhtä jännittävää.

GHD Muotoilurauta* on ollut haaveissa pitkään, ehkä nyt olisi se hyvä hetki alkaa käyttää kunnon muotoilurautaa tukalle? Onko teillä kokemusta GHD:sta, ja suosittelettko sitä vai jotakin muuta merkkiä? Mikä on kaikkein paras muotoilurauta helposti katkeavaan, vaalennettuun puolipitkään tukkaan? Ja GHD:llakin malleja on tosi monta erilaista, mikä on niistä se paras? Nyt saa laittaa kaikki neuvot kehiin!

3. Monipakkaus sukkia*

Klassikkolahja jota toivon joka vuosi, sillä en itse koskaan osta sukkia. Toivon aina iloisia ja värikkäitä sukkia, vaikka mustat olisivat kaikista käytännöllisimpiä. Iloiset ja pirteät sukat piristävät kotona aina kun muistaa vilkaista varpaita, mutta sitten kun lähtee muualle kuin kotiin, ovat mustat sukat enemmän mun mieleen. Eli huom Otto! Tänä vuonna mun toivelistalla on monipakkaus nimenomaan mustia sukkia* eikä värikkäitä ja iloisia!

4. Alusvaatteet* jotka eivät ole kulahtaneet imetysalusvaatteet tai raskausaikana venyneet pikkarit

No alusvaatteetkin on aika klassikkolahja, ja mulla on niille aivan todellinen tarve. Kaikki mun vanhat ei-imetys rintsikat on ihan väärän kokoisia, ja kaikki imetysrintsikat tulee jo korvista ulos. Koko vuonna en ole ostanut yhtään uusia kauniita alusvaatteita, ja siksi mun alusvaatelaatikko onkin aika karua katsottavaa. Mutta ehkä Otto tekee tähän pienen auttavan parannuksen tänä jouluna? Alusvaatteet saisivat olla pitsiset ja kauniit, kuten esimerkiksi nämä kuvan upeat punaiset rintsikat* ja pikkuhousut*.

5. Iltasatuja kapinallisille tytöille

Tätä toivon lahjaksi mulle ja meidän tytöille yhteiseksi. Olen kuullut että tämä on mieleenpainuva ja vaikuttava kirja, ja siltä se ainakin kuulostaa. Perus prinsessasatujen sijaan tässä iltasatukirjassa tutustutaan sataan oikeaan tyttöön ja naiseen, jotka ovat muuttaneet maailmaa, tai oman elämänsä, rohkeasti ja ihan itse. Tarinoita vahvoista naisista olisi ilo lukea yhdessä tyttöjen kanssa iltaisin, siinä olisi siis sadaksi illaksi iltasatu. 

Sellaisia lahjatoiveita mulla tänä vuonna, mitä te toivotte lahjaksi tänä vuonna? Löytyykö samoja kuin mun toiveista?

01IIK! Tervetuloa mun blogin viidennen joulukalenterin pariin, tämä on oikea juhlavuosi kun juhlitaan puolipyöreitä. Joulukalenteri tulee pitämään sisällään uskomattoman määrän jouluhypetystä, vinkkejä, tarinoita, inspiraatiota & joulun sanomaa. Yhdessäoloa, rakkautta, kanelia & kimallusta, sekä kivoja yllätyksiä teille. Sen pidemmittä puheitta, startataan joulukalenteri joulukorttivinkeillä, näin joulukuun ensimmäisenä kun ehtii oikein mahtavasti vielä kuvata, tilata ja lähettää joulukortit!

1. Havuköynnöksen alla. Hae metsästä havuja (maahan pudonneita, tai esimerkiksi kaatuneesta puusta), ja pihlajanmarjapuun oksia, ja tee niistä kiva ”köynnös” jonka voit ripustaa niin, että se näkyy kuvan yläreunassa. Havuköynnös rajaa kivasti kuvaa, ja tuo lisäksi jouluisaa fiilistä kuvaan.

2. Lapset tai koko perhe selällään makoilemassa, jossain hauskassa muodostelmassa. Tykkään ottaa tällaisia kuvia lapsista keskenään, ja joskus meistä on otettu sellainen myös koko perheestä. Allaoleva kuva meidän perheestä on vuodelta 2015, ja sen on ottanut Photo Saskia. Tämä sopii hienosti tietysti moneen muuhunkin tilaisuuteen kuin jouluun, valitsee vain asusteet tilanteen mukaan.

3. Vauva tutkimassa jouluvaloja. Tämä on klassikko, mikäli pinterestiä on uskominen, ja parasta on tietysti jos vauvalle on myös tonttulakki päähän. Mun oli ihan pakko toteuttaa tämä idea tänä jouluna, vauva on vauva vain tämän joulun ja ensi vuonna juhlitaan joulua taaperon kanssa. Pinterestissä kuvasta on myös hauskoja versioita, joissa vauvan ainoa asuste on tonttulakki. Ideaa voi hyvin myös soveltaa, jos ei ole sopivia jouluvaloja niin yhtä hyvin voi ihmetellä joulukoristeita, ja eihän ihmettelijän tarvitse olla vauva. Pari vuotta sitten joulukuussa otin ihan vahingossa hauskan kuvan josta olisi voinut tehdä vaikka joulukortin.

4. Lapset sylikkäin taljalla, valkoisen seinän edessä. Lampaan talja on ihanan talvinen, ja yksinkertainen tausta joulukuville. Se jättää hyvin tilaa räväkämmällekin joulutyylille, tai sitten voi hyvin tehdä korteista tosi hillityt, ihan mikä omaan meininkiin sopii. Tämän sisaruskuvan otin taannoin meidän lasten sokeriserkuista, eikö olekin niin söpöjä minityyppejä (kuvan julkaisuun on lupa.)

5. Nukkuva vauva jouluisissa asusteissa. Tämä oli ihan vahinkokuva myöskin, kun meidän kuopus sattui nukahtamaan tonttulakki päässä, tästä mä juuri kirjoitinkin TÄSSÄ postauksessa, kun kerroin että lähetin Otolle viestiä että kuopus nukahti pikkutonttuna, hahaa. Mutta helppoahan tämä on myös huijata niin että lisää tonttulakin nukkuvan vauvan kaveriksi, jos ei vauva tykkää tonttulakista. 

+1 Joulukortti-idea aikuisille: Värikkäimmät ja hassuimmat jouluneuleet päälle ja yhdessä hassuttelemaan! Sen kummempaa rekvisiittaa ei tarvita, sillä aito ilo kasvoilla ja huvittavat neuleet hoitavat kortin viihdytyksen ja estetiikan. Meillä oli näitä kuvatessa ihan älyttömän hauskaa, eikä vähiten siksi että vauva yritti koko ajan kaataa meidän kamerajalustan.

Me ei olla vielä päätetty mistä kuvista tehdään tän vuoden joulukortit, saattaa olla että otan vielä yhdet kuvat kun kuopukselle ostamani suloinen tonttulakki saapuu postissa. Se on nimittäin niin ihana, että mä en kestä!

Mikä näistä ideoista on teidän lemppari? Ja millaiset joulukortit te lähetätte tänä vuonna?

Ihanaa joulukuun ensimmäistä ihan jokaiselle siellä ruutujen takana <3

Muistakaa että joulukalenterin uusi luukku ilmestyy joka aamu klo 7.00!

Uutena vuotena tulee seitsemän vuotta siitä, kun me Oton kanssa tavattiin. SeItSeMäN! Se tuntuu niin oudolta, että siitä on oikeasti jo niin kauan. Ennen Ottoa en ollut seurustellut koskaan kunnolla, ja muistan kuinka olin ylpeä jo siinä vaiheessa kun oltiin oltu yhdessä puoli vuotta. ”Wau, tää on mun pisin parisuhde ikinä”. Nyt naurattaa, kun mietinkin sitä, se tuntui niin hienolta saavutukselta silloin. Nyt tajuan että eihän se mikään saavutus ollut, ja että seitsemän vuottakaan ei ole pitkä aika, eikä varsinkaan tunnu pitkältä, kun vierellä on oikea ihminen.

Seitsemän vuoden kriisistähän sitä puhutaan yleisesti, mutta jotenkin en osaa nähdä että meillä olisi sellaista näköpiirissä. Meidän parisuhteen isoimmat mullistukset: yhteenmuutto, ensimmäinen, toinen ja kolmas lapsi, kihlautuminen & häät ovat kaikki jo takanapäin, ja niistä ei ole tarvinnut yrittää ”selvitä” vaan niistä on nautittu yhdessä. Mielettömän hienoja hetkiä ihan jokainen, joita on ilo muistella. Yhdessä ollaan koettu myös surua ja rankkojakin juttuja. Ja niistä ollaan myös selvitty yhdessä, tiedän että Otto on aina mun tukena, tapahtui mitä tapahtui. Silloin kun on ollut rankkaa, ollaan turvauduttu toisiimme, ja saatu toisistamme voimaa, eikä ajauduttu kauemmas.

Edessä mä näen seesteistä arkea ja yhdessäoloa, joita ollaan ehditty kokemaan jo aimo annos kaikkien isojen juttujen välissä. Tiedän että en tarvitse jatkuvia huippuhetkiä viihtyäkseni Oton kanssa, vaan se yhdessäolo ja tasainen rakkaudentäyteinen arki on meidän suhteen liima.

Me ollaan juuri vietetty puoli vuotta tiiviisti toistemme kanssa yhdessä, enkä juksuta yhtään jos sanon, että voisin hyvin viettää Oton kanssa tiiviisti yhdessä seuraavatkin puoli vuotta, tai vaikka puoli vuosikymmentä. Enkä kyllästyisi, en ikinä. Otto on kuin osa mua, eikä mikään nenä tai edes raaja, vaan vähintään puolet. Kun mä kirjoitan tätä, Otto on töissä, ja kun ajattelenkin vaan näitä asioita, mulla tulee lämmin tunne, ja ikävä Ottoa. Ja tiedän että en ole meidän suhteessa tämän tunteen kanssa yksin. Aina kun jommallakummalla on ollut joku reissu, tai ollaan jouduttu olemaan pidempään erossa toisistamme, on käynyt hyvin selväksi että molemmat ikävöivät toista vähintään yhtä paljon.

Me ollaan kasvettu teineistä aikuisiksi yhdessä, ja koko aikuisikäni olen viettänyt niin että Otto on seissyt mun rinnalla. En osaisi edes kuvitella mitään muuta, enkä missään nimessä haluaisikaan. Me ollaan kasvettu yhteen, ja luotu yhdessä meidän elämä.

Oton vanhempainvapaan aikana me ehdittiin viettää aikaa yhdessä kunnolla melkeinpä joka päivä. Käytiin kävelyllä tai lounaalla, ja koska sain työt tehtyä päiväsaikaan, olivat illat meidän yhteisiä aina lasten nukkumaanmenon jälkeen. Me ehdittiin puhua, puhua ja puhua. Eikä edes aina mistään tärkeästä, mieheni käyttämä termi keskinäiselle höpöttelyllemme olisi kaunis ”paskanjauhanta”. Sitä ehdimme harrastaa aivan kaikessa rauhassa. Ja se on ihan parasta.

Mä tiedän että Oton kanssa multa ei voi ikinä loppua jutut kesken, kun me puhutaan ihan yhtä sujuvasti feminismistä, Spice girlsistä, uusista nuudeleista, politiikasta kuin meidän parisuhteestakin. Kaikesta ei olla aina samaa mieltä, mutta aina ymmärretään toista. Ja sehän on just parasta kun tajuaa että ei tarvitse olla ihan samaa mieltä, vaan voi olla myös kaksi eriävää, mutta ihan yhtä hyvää mielipidettä. Toki kaikista tärkeistä asioista ollaan tasan samaa mieltä, meillä on samat arvot ja kasvatusperiaatteet, ja samanlainen moraali. Ja monissa asioissa ollaan ajan kanssa ajauduttu olemaan samoilla linjoilla, toisen inspiroimana. Mutta ne pienemmät jutut joista ollaan eri mieltä, ovat opettaneet loistavasti ymmärtämään ja ihailemaan erilaisuutta.

Oton mielestä maailman paras tapa viettää yksin vapaahetkeä on pelata, ja mun mielestä askarrella kuivatuista appelsiineista koristeköynnöstä. Kumpikaan ajanviete ei ole toista huonompi tai parempi, koska me molemmat nautitaan siitä mitä tehdään. Osataan arvostaa niitä asioita, mitkä tuottavat toiselle hyvää fiilistä, omista kiinnostuksen kohteista riippumatta. Ja sen lisäksi että meidän suhteessa on vapaus tehdä itse niitä asioita mistä nauttii, ilman että toinen ärsyyntyy tai nalkuttaa, meillä on myös vahva halu viettää aikaa toistemme kanssa. Ja tietysti myös koko perhe yhdessä. Ja siksi meidän suhde toimii. Ei tarvita mitään sääntöjä tai sopimuksia, kun kumpikin haluaa että molemmat saavat omaa aikaa, ja yhteistä aikaa.

Arki ei tunnu raskaalta, kun sen saa jakaa Oton kanssa. Hän ottaa puolet arjen taakoista kantaakseen, ja arjen ilot taas tuplaantuvat kun ne saa jakaa toisen kanssa. Siinä on yksi suuri syy siihen, miksi arki tuntuu niin nautittavalta: koska saan jakaa sen juuri Oton kanssa. Tottakai arki lasten kanssa on muutenkin parasta, mutta kyllä mä tunnen valtavaa iloa siitä että saan lähettää sen whatsapp-viestin Otolle töihin, että ”katso kun kuopus nukahti tonttulakki päässä”, ja hän vastaa että ”ihana sydänsydän”.  Ja suurta helpotusta, kun oksennustaudissa se toinen voi käydä äkkiä hakemassa kaupasta mehujäitä ja mustikkakeittoa, kun itse ei pysty mihinkään (paitsi jos molemmat on kipeänä yhtäaikaa, niinkuin viimeksi. Se vasta oli hirveää, kuusiviikkoisen vauvan kanssa vieläpä). Mutta siitäkin selvittiin, yhdessä. Yhdessä me selvitään kaikesta, tuli vastaan mitä vaan.

Olen ylistänyt Ottoa moneen kertaan täällä blogissa, ja ylistän myös ihan suoraan hänelle itselleen, ja meidän kaikille läheisille. Meidän suhteesta on turhaa yrittää etsiä draamaa, kun me ollaan vieläkin niitä ällösöpöjä jotka laittaa joka viestin perään sydämen, ja pussailee ja kikattelee ruokakaupassa kuin vastarakastuneet. Seitsemän vuotta takana, ja ainakin 70 edessä, tai kyllä mä sanon että juhlitaan mun 100v-synttäreitäkin yhdessä kikatellen, vaikka ei ois enää hampaita suussa ja se näyttäisi vähän hassulta. Siihen me tähdätään.

Ihanaa iltaa kaikille <3

Pitkästä aikaa luvassa on lastenvaatejuttuja, nimittäin neljävuotiaan itse valitsema asu! Eniten täällä on lasten asuista tullut jaettua varmaankin juuri hänen asujaan, sillä hän rakastaa vaatteita, ja vielä enemmän asukuvien ottamista. Hän itse haluaa niitä aina ottaa, ja hän rakastaa myös katsella mun kanssa muiden lasten asuja Facebookin lastenvaateryhmistä ja instagramista. Aina hän innostuu, jos jollain näkyy samanlainen vaate joka omasta kaapista löytyy. Ihan parasta, kun on kaveri kotona tähän lastenvaaterakkausharrastukseen.

Lasten vaatteissa parasta on nimenomaan keksiä uusia kivoja yhdistelmiä kaapissa jo olemassaolevista vaatteista. Nämäkin kuvan vaatteet ovat kaikki ihan eri mallistoista ja eri aikaan hankittuja. Usein lapset keksivät parhaat mätsit ihan itse, kuten vaikka nelivuotias juuri tämän yhdistelmän. Sukat ja paita mätsäsivät täydellisesti keskenään värien puolesta, enkä olisi itse edes huomannut yhdistää niitä. Toki tämä asu oli nyt vain kotiasuna, kun ulkona ei aivan ole minihame- ja polvisukkakelit. Mutta kuitenkin, aivan ihana yhdistelmä joka ei olisi mulla tullut mieleenkään, vaikka nyt kun katsoo niin sehän on aivan ilmiselvä match!

Mulle on tärkeää antaa lasten vaikuttaa omaan tyyliinsä, ja on hauskaa myös seurata miten heidän omat tyylinsä ja makunsa muodostuvat. Vaikka monissa vaatteissa lapset tykästyvät samoihin juttuihin, niin silti heillä on myös paljon niitä eroavaisuuksia. Tällä hetkellä tosin molempien isompien tyttöjen lempparivaatteita on Marcus & Martinus bändipaidat, ja muut yläosat eksyvät päälle ainoastaan jos ne ovat pesussa. Jos en välillä nappaisi niitä M&M-paitoja pesuun, ne varmaan liimaantuisivat pysyvästi ihoon kiinni, kun niissä pitäisi saada olla sekä päivällä että nukkuessa. Hauskaa että näin pienet jo fanittavat, vaikka taisin kyllä itsekin fanittaa 6-vuotiaana Spice Girlsiä ihan täysillä.

Mun äiti ei ikinä rajoittanut mun pukeutumista, muuten kuin sen verran että oli ulkona keliin sopivat vaatteet, ja sisällä tilaisuuteen sopivat. Muuten sain toteuttaa mieltymyksiäni ihan niinkuin halusin, ja sieltä varmasti tulee oma ajatusmaailmani myös meidän lasten pukeutumisen suhteen. Tuen heidän mieltymyksiään parhaansa mukaan, kunhan ovat siisteissä vaatteissa, ja ulkona pysyvät lämpimänä ja kuivana.

Spice Girlsistä puheen ollen: mullakin oli bändipaidat ja -housut aina päällä, ja Spice Girls-penaali, -reppu, vihkot, tarrakirja ja tietysti samanlaiset paksupohjaiset lenkkarit kuin bändin upeilla laulajilla. Keräsin Spice Girls -valokuvia ja mulla oli niitä varmaan kaksi tai kolme sataa! Joka kauppareissulla piti aina ostaa paketti niitä. Muistatteko muut ne valokuvat vielä?? Ei kai nykyään enää mikään bändi teetä jotain valokuvia myyntiin, mutta silloin ne oli ihan hitti, ja niitä vaihdeltiin kavereiden kanssa. Muistan myös ne tikkarit, joiden sisällä oli purkka ja mukana tuli tarra! Ne oli ihan super hyviä. Tästä ei pitänyt tulla mikään Spice Girls -muistelma mutta nyt innostuin niin paljon näistä mun muistoista että on ihan pakko kysyä, kuinka monta spaissarifania mun lukijoista löytyy? Oletan että täällä aika monia ysärin lapsia on!

Ihanaa viikonloppua ja hyvää yötä täältä, t. nostalgia-iina! Pakko laittaa Wannabe soimaan!