Me ollaan pesitty viimeiset puoli vuotta Oton kanssa tosi paljon vaan täällä kotona, ellei sitten olla oltu Oulussa. Ollaan tehty kaikki koko ajan joka päivä yhdessä, ja oltu ihan kiinni toisissamme. Vaikka olen tehnyt päivisin paljon töitä, Otto on kuitenkin ollut koko ajan siinä vierellä, ja läsnä. Harvassa on ne päivät, kun jompikumpi on käynyt jossain ilman toista. Meillä on ollut ihan todellinen vauvakupla, ja tänään se sitten puhkesi.

Otto palasi tänään vanhempainvapaalta töihin. En voi väittää etteikö tämä suuri arjen muutos olisi jännittänyt etukäteen, ehkä vähän kauhistuttanutkin. Meillä on ollut niin ihanaa, sellaista elämän parasta aikaa & lottovoittajafiilis aamusta iltaan, kun on vaan saanut olla toisen kanssa niin paljon. Vielä näin jälkeenpäinkin se tuntuu uskomattomalta, että meillä oli tämä hieno mahdollisuus viettää puoli vuotta yhdessä 24/7, ja olen siitä ihan äärettömän kiitollinen. Nyt se aika on kuitenkin ohi, ja on aika kääntää katse eteenpäin. Uusi arki on alkanut.

Tänä aamuna heräsin seitsemältä, kävin suihkussa ja keitin pannullisen kahvia. Isommat lapset & Otto heräsivät puoli tuntia myöhemmin, kuopuksen vetäessä sikeitä melkein kahdeksaan asti. Kun Otto ja tytöt olivat lähteneet, me keiteltiin aamupuurot ihan rauhassa, ja laitoin pellillisen appelsiinin siivuja uuniin kuivumaan. Sen jälkeen pesin pyykkiä. Ripustin niitä kuivumaan pienen apulaisen kanssa, joka ojenteli mulle pudonneita ja pyykkikorista kaivamiaan sukkia, ja ojentaessaan sukkaa hän aina nyökytteli kovasti ja sanoi ”tiitti!”. Eli kiitti, se on the juttu tällä hetkellä: antaa kaikille tavaroita, ja sanoa kiitti. Aivan ihana neiti.

Sitten tultiin meidän sänkyyn hengailemaan kirjakasan kanssa, ja luettiin yhdessä. Vauveli rakastaa kaikkia kirjoja joista kuuluu musiikkia, ja hän kääntää jo niin reippaasti itse sivua. Tänään hän myös eka kertaa osoitteli kirjasta juttuja, se oli niin söpöä! Hän aina osoitti, ja sitten päästi sellaisen kysyvän äännähdyksen, ja piti kertoa mikä eläin tai asia on kyseessä.

Yleensä päivisin lyhytuninen kuopuksemme nukahti tänään kerrankin omaan sänkyynsä aamupäikkäreille, ja veteli melkein kolme tuntia sikeitä. Sain siis melko pehmeän laskun tähän uuteen arkeen, sillä kerkesin tehdä päikkyjen aikaan ihan hyvin hommia. Mulla on aika hyvä fiilis, tästä tämä taas lähtee.

Vauvakuplassa kotona on ollut aivan ihanaa, mutta ihanaa on myös tehdä ja mennä ja kokea vauvan kanssa, ja olla aktiivisempi päivisin. On ollut ihan parasta olla Oton kanssa, käydä kävelyillä ja lounailla, ja tietty keskittyä töihin, mutta nyt on kiva taas käydä enemmän tapahtumissa, nähdä ystäviä kahvin tai lounaan merkeissä, tai mennä vaikka vauvakerhoon tai -muskariin. Työt teen päikkäriaikaan tai illalla, ja uskon että se onnistuu hyvin, ainakin tänään on onnistunut.

*poroleggingssit saatu blogin kautta. 

Takana on kiva päivä, ja edessä varmasti monta muuta kivaa päivää. Mä lähden loistavalla fiiliksellä tähän normi-arkeen ja katsotaan mitä se tuo tullessaan, varmasti paljon kaikkea mahtavaa! Otsikkoon viitaten: vaikka sanonkin että vauvakupla on puhjennut, niin kyllä mä taidan vieläkin olla vauvakuplassa. Nyt se kupla on vaan erilainen.

Ja onneksi meillä on aina se takaportti, että jos tuntuu että arki on liian kuormittavaa, Otto voi jäädä vaikka osittaiselle hoitovapaalle tai ihan kokonaan kotiin, tässähän on vielä yli kaksi vuotta aikaa siihen että kuopus on kolme vuotta ja oikeus tähän päättyy. Katsotaan mitä seuraavat viikot, kuukaudet & vuodet tuovat tullessaan. Juuri nyt ainakin tuntuu hyvältä just näin, ja näillä mennään.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Mitä yhteistä on Hämähäkkimiehellä ja Frozenin Elsalla?

Omasta mielestäni ei mitään, mutta jos nettiin on uskominen niin aika paljonkin. Vähintään 13 yhteistä lasta, koomisen suuriin pyllyyn työnnettäviin ruiskuihin erikoistunut lääketieteen koulutus, kakkafetissi ja taipumus sadomasokismiin. Ei siis mitään lapsiystävällistä ainakaan.

Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että kun joku asia kiinnostaa, perehdyn siihen huolella. Valitettavasti tällä on harvemmin mitään käytännön hyötyä, sillä osaamiseni perustuu lähinnä todella optimoituun googletteluun, ja kattavaan tietämykseen netin osa-alueista ja meemikulttuurista. Siksi ei yllätä, että törmäsin jo jonkun aikaa sitten YouTubessa Frozenin Elsaa, Spider-Mania ja viattomia lapsia törkeästi hyväksikäyttäviin videoihin.

Tiedän etten ole ainoa, saati ensimmäinen, joka kyseisiä videoita on ihmetellyt. Ylekin teki jutun aiheeseen liittyen jo pari kuukautta sitten. Siinä perehdyttiin hieman yhteen suurimmista videoita tekevistä kanavista, ja jannuihin kanavan takana. Suuria kanavia on kuitenkin reippaasti yli toistakymmentä, ja valtaosassa pätevät samat ilmiöt ja toimintaperiaatteet. Näitä ovat esimerkiksi epäilyttävän suuret katsojamäärät, piilotetut like/dislike-palkit ja sekavat kommentit, jotka koostuvat kirjainyhdistelmistä. Puhumattakaan videoiden sisällöstä.

Lapsille suunnattua, mutta lapsille sopimatonta sisältöä

Spider-Man ja Elsa -videot ovat musiikkeineen, hahmoineen ja iloisine väreineen kaikin puolin selkeästi lapsille tarkoituksellisesti suunnattua kamaa. Ilmeisen täydellisen ansiosta hakukoneoptimoinnin, pomppaavat ne varsin vauhdikkaasti esille sivupalkkiin YouTubessa, kun etsii yhtään mitään oikeasti lapsille tarkoitettua. Sisältö niissä on kuitenkin kaikkea muuta kuin lapsiystävällistä, ja mitä pidemmälle kaninkoloon sukeltaa, sitä sekavammaksi videoiden meno muuttuu.

Tein itse pienen kokeilun. Kirjoitin YouTuben hakukenttään “spiderman and elsa” (joka on muuten väärä kirjoitusasu hämähäkkimiehelle, terkut myös Ylen suuntaan, se kirjoitetaan väliviivalla) ja avasin ensimmäisen vastaan tulleen videon. Ensimmäinen video oli suhteellisen viattoman, vaikkakin jokseenkin epileptisen oloinen, mutta jo kolmannen sivupalkista avaamani videon kohdalla thaimaalainen hämis viilteli pahiksilta kurkkuja auki jonkin sortin lohikäärmeveitsellä, verisine erikoistehosteineen päivineen.

Teemoina mm. silpominen, väkivalta & ulosteet

Muita usein toistuvia teemoja videoissa ovat silpominen, amputaatio, ulosteleikit, neulat ja pistokset, hämähäkit, pellet (ei ne kivat ilmapalloeläimiä häsläävät pellet vaan ne toiset), simuloidut seksiaktit sekä viittaukset varkauteen ja pahoinpitelyyn joita usein säestää iloinen nauru, ikäänkuin kertoakseen että kyseinen käytös olisi jotenkin hyväksyttävää. Videoilla esiintyy sekä lapsia että aikuisia suosittujen piirroshahmojen asuihin pukeutuneena, ja he näyttelevät näitä kummallisia kohtauksia.

Ajatus on jokseenkin hirvittävä. Lapset oppivat matkimalla, ja kun iloinen musiikki, pirteät värit ja Teletappimainen “joo kyllä lisää kiitos”-tyylinen toisto näyttää skideille että pöntöstä juominen, haaroväliin potkiminen ja spontaani amputaatio on ihan kiva juttu, on pahimmillaan vain ajan kysymys että jotain urpoa kokeillaan itse. Varsinkin, kun videoilla juuri LAPSET tekevät näitä asioita.

Monet tubettajat kuten h3h3Productions ja PewDiePie ovat tehneet aiheesta videoita. Vaikka kenelläkään ei tunnu olevan käsitystä siitä, mitä videoilla tarkalleen ajetaan takaa, (muuta kuin miljoonien klikkien ja katselukertojen kerryttämiä mainostuloja), on selvää ettei kenenkään tulisi tätä sontaa katsoa.

YouTubea vain vanhemman valvonnassa

Olen itse YouTuben tehokäyttäjä, sillä sivuston tarjonta pelaa huomattavasti enemmän samaan maaliin kanssani, kuin Suomen televisiotarjonta. Meidän lapsilla ei kuitenkaan sivustolle ole omin päin asiaa. Vaikka YouTubessa on paljon lapsille sopivaa ja heitä viihdyttävää sisältöä, ilman 100% valvontaa yksikään vanhempi ei pysty varmistamaan, ettei lapsi ajautuisi katsomaan näitä kummallisia elementtejä sisältäviä videoita, niin tehokas algoritmi on. Se lähtee suosittelemaan taitavasti nimettyjä videoita, vaikka lapsi itse aloittaisi katselemalla suomalaisia tubettajia maistelemassa karkkeja.

Meillä oli aikoinaan lapsille ennalta läpikäyty soittolista videoita. Soittolistaa sai katsoa vain luvan kanssa, aikuisten ollessa läsnä samassa huoneessa. Nykyään lapset saavat katsoa itsenäisesti vain Netflixiä ja Lasten Yle Areenaa, ja Youtubea katsotaan ainoastaan yhdessä koko perhe, jolloin aikuinen voi varmistaa, että katsotaan turvallista sisältöä. Youtube-sovellus on sekä iPadissa että esikoisen puhelimessa estetty kokonaan. Loputtomiin ei YouTubea voi kieltää, mutta ainakin nyt vielä 4- & 6-vuotiaiden kanssa ollaan koettu tämä hyvänä ratkaisuna. 

Ei kannata myöskään turvautua siihen, että lapsille suunnattu Kids Youtube -sovellus olisi turvallinen vaihtoehto, sillä nämä äärimmäisen hyvin algoritmiystävällisiksi rakennetut videot löytyvät myös sieltä, ihan samalla tavalla. YouTube ei tunnista niitä haitalliseksi, eikä niitä kaikkia pystytä poistamaan, sillä niitä ilmestyy niin uskomattoman suuret määrät ihan koko ajan lisää. 

En tietenkään pysty kenenkään muun puolesta sanomaan mitä saa, tai ei saa tehdä. Omatuntoni ei kuitenkaan anna minun pysyä hiljaa, kun ongelma on näinkin laaja. Netin käyttäminen on nykymaailmassa varsin pakollinen taito, ja mitä nuorempana sen oppii, sitä enemmän siitä saa niin arjessa kuin työssä irti. Vastuu pitää meininki turvallisena lapsillemme, on kuitenkin meillä vanhemmilla. Ehdotan että jokainen jolla tuntuu sellainen kutina persposkissa, että tämä kuulostaa tutulta, tarkistaa mitä lapsen käyttämien laitteiden YouTube-historiasta löytyy. 

Mikäli aihe alkoi kiinnostamaan, voi lisätietoa googletella esimerkiksi hakusanalla “ElsaGate”. Suosittelen kuitenkin käyttämään tervettä maalaisjärkeä, mitä niihin hakutuloksiin tulee. Itse aika syvälle kaninkoloon sukeltaneena, ja todella mystisiä juttuja nähneenä, tahdon painottaa ettei kaikkea netissä lukemaansa kannata koskaan uskoa.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pierre Robertin kanssa.

Olen hehkuttanut blogissani merinovillaa jo pitkään, sillä se on mun ehdoton lempimateriaali näin kylmillä ilmoilla, ja muutenkin. Merinovilla on ihoa vasten pehmeää, se ei kutita, se kestää kovaakin käyttöä, ja ennen kaikkea, pitää ihon kuivana ja lämpimänä kylmällä ilmalla. Merinovilla on mun suosikki niin vauvalle, isommille lapsille kuin meille aikuisillekin, ja sen jälkeen kun tutustuin siihen, olen hylännyt epäekologiset & mikromuoveja sisältävät materiaalit alus- ja välikerroksista täysin. Miksi käyttää niitä, kun on parempiakin vaihtoehtoja?

Moni ajattelee, että merinovilla on kallista, ja käyttää siksi jotain muuta materiaalia välikerroksissa. Mun kokemuksen mukaan merinovilla tulee kuitenkin huomattavasti edullisemmaksi kuin edullisemmat vaihtoehdot, sillä se säilyy hyvänä niin paljon pidempään. Lisäksi mä maksan mieluusti siitä, että voin pukea itseni ja lapset hyvällä mielellä, tietäen että vaate on tuotettu eettisiä standardeja noudattaen, materiaalista jonka keräämisestä ja käytöstä aiheutuu mahdollisimman vähän vaivaa eläimille ja ympäristölle.

Tänä vuonna Suomeenkin rantautunut Pierre Robert valmistaa merinovillavaatteita ihan koko perheelle, ja vastuullisuus on yksi heidän arvojensa peruskiviä ja olennainen pohja ihan koko liiketoiminnalle. Pierre Robertin merinovillavaatteet suunnitellaan Norjassa, ja siksi ne sopivatkin hyvin myös meidän Pohjoisen karuihin olosuhteisiin. Vaatteissa käytetään 100% mulesing-vapaata merinovillaa. Pierre Robert on kuuluisa nimenomaan merinovillavaatteista, mutta heiltä löytyy myös paljon muutakin (esimerkiksi treenivaatteita, alusvaatteita ja uimapukuja).

Tällä viikolla tuskin kukaan on voinut välttyä Black Friday -tarjouksilta, ja myös Pierre Robertilla on meneillään mahtava Black Friday -kampanja, jonka myötä heidän merinovillavaattensa ovat todella edullisia, naisten ja lasten tuotteita saa 15-50% alennuksella, ja tarjoukset vaihtuvat päivittäin. Alesta löytyy paljon hyviä vaatteita niin lapsille kuin aikuisillekin, ja jos hinta on mietityttänyt merinovillahankinnoissa, nyt on juuri loistava aika tehdä ne mahdollisimman edullisesti. Joulu on ihan kohta, ja pehmeään pakettiin on hyvä kääräistä eettisesti tuotettua ja taatusti lämmittävää merinovillaa.

Meidän isommilla tytöillä on päällä kuvissa Pierre Robertin merinovillapitkikset, jotka saa nyt tämän viikon ajan huokeaan 13,77€ hintaan kun niistä lähtee 40% alennus. Mahtavan alennuksen saa myös vauvojen merinovillabodyista, -sukista ja myssyistä. Mun suosikki ihan vastasyntyneelle on merinovillainen kypärälakki, jollaisen saa myös juuri nyt todella edullisesti Pierre Robertilta. Merinovilla tuntuu pikkuvauvan iholla niin ihanalta, ja kypärälakki suojaa hyvin myös kaulan, eikä hiosta. Suosituimmat värit ja koot loppuvat nopeasti, koska tuotteita on vain rajoitettu määrä, joten kannattaa napata nopeasti omat lempparit ostoskoriin, mikäli mielii niitä saada. Black Friday -tarjoukset ovat voimassa 24.11. asti, eli sinne perjantaihin.

Monet meistä vanhemmista panostavat täysillä lastenvaatteisiin, ja yrittävät selvitä omissa hankinnoissaan huokeammalla, mutta olen todennut tässä monen talven aikana että ei se vaan kannata. Ihan yhtä lailla me aikuisetkin rämmitään (ainakin toivottavasti) siellä lumessa pulkkamäessä, lumiukon rakentamisessa ja luistelemassa, ja tarvitaan ne lämmittävät välikerrokset.

Mulla on päällä päästä varpaisiin Pierre Robertin merinovillaa näissä kuvissa, ja voin kertoa että nämä pitävät ihon kuivana ja lämpimänä vaikka konttaisi kolme tuntia pyörittelemässä lumipalloja pihalla (testattu on Oulussa!). Merinovillavaatteet päällä on kyllä ihanaa hengailla ihan vaan himassakin, ja usein niitä ei teekään mieli riisua kun tulee ulkoa, vaan ollaan ihan muina kalsarikalleina täällä kotona. Onneksi nuo Pierre Robertin vaatteet on myös kivan näköisiä muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi.

Ihanaa ja lämmintä iltaa kaikille <3

Viime vuonna tein blogiin pariskuntajoulukalenterin joka sai innostuneen vastaanoton. Me toteutettiin se viime joulukuussa Oton kanssa, ja se oli oikeasti tosi hauskaa. Tuli otettua pieni hetki omaa aikaa joka päivä yhdessä, tehtiin jotain jouluisaa kivaa, ja jotenkin siinä oli sitä spesiaalifiilistä, mitä sillä hainkin. Yllättäen myös Otto siitä innostui oikein kovasti. Tänä vuonna me tehdään varmaankin myös pariskuntajoulukalenteri, mutta sen lisäksi olen askarrellut meidän perheelle perhejoulukalenterin, joka sisältää 24 luukkua ilmaista ja kivaa joulutekemistä koko perheelle.

Koko perheen yhteinen tekeminen on parasta, ja se että se liittyy jouluun tuo siihen vielä ekstrasuurta merkitystä. Kaikki nämä 24 luukkua sisältävät kivaa tekemistä, ja kaikki niistä ovat sellaisia että pystyy toteuttamaan ilmaiseksi, tai ainakin melkein. Tämä ei ole siis mikään kuluttamiseen kannustava materiajoulukalenteri, vaan jotain ihan muuta.

Toki leivontatarvikkeisiin menee rahaa jos ei niitä ole valmiina (meillä löytyy perus jauhot, hillot, mausteet, sokerit ja muut kaapista aina), ja kaikilla ei ole askartelutarvikkeita (mitä meillä on iso kaappi täynnä, kun vuosien varrella on kertynyt kaikenlaista sälää), mutta jos ei voi käyttää rahaa niihin eikä niitä löydy omasta takaa, voi soveltaa esimerkiksi hyödyntämällä vanhoja pahvilaatikoita, pilttipurkkeja, luonnosta käpyjä & pudonneita oksia ynnä muita, tai halutessaan käyttää muutaman euron kaupan tarvikkeisiin.

Mä toteutin tämän yksinkertaisuudessaan niin, että kirjoitin luukkujen tekemiset paperilapulle vähän kalenterin päiviä vilkuillen (että mitä tapahtuu minäkin joulukuun päivänä kalenterin mukaan), ja sitten laitoin laput taitettuna lahjapaperin jämistä askartelemiini kirjekuoriin. Koristelin kuoret liimalla ja glitterillä, ja laitoin ne pyykkipojilla roikkumaan.

Siitä lapset saavat avata joka päivä yhden luukun, ja sitten toteutetaan se tekeminen juuri sinä päivänä. Avataan luukut varmaankin arkena aina iltaisin, ja viikonloppuna sitten jo aamulla. Tässä kalenterissa luukut on nyt numeroitu, mutta jokainen voi ne tuosta helposti kopioida ja mätsätä omaan kalenteriinsa sopivaksi, tämä on vain sellainen runko jonka pohjalta lähteä kalenteria tekemään. Ja jos joku luukku ei itselle sovi, sen voi hyvin vaihtaa johonkin muuhun tekemiseen.

PERHEJOULUKALENTERI

1. Käykää lainaamassa kirjastosta jouluaiheisia satukirjoja

2. Käykää kotieläintilalla joulutapahtumassa

3. Menkää joulupolulle

4. Käykää moikkaamassa joulupukkia

5. Rakentakaa yhdessä legoista joulukuusi

6. Koristelkaa joulukuusi

7. Askarrelkaa gift-in-a-jar lahjaksi vaikkapa naapurille  (Helppoja ohjeita löydät esim. täältä & täältä.)

8. Tehkää omaperäinen piparitalo

9. Käykää laulamassa Kauneimpia joululauluja

10. Menkää ihastelemaan jouluvaloja & ikkunoita

11. Askarrelkaa & lähettäkää joulukortit

12. Lahjoittakaa joulukeräykseen vanhoja leluja tai vaatteita 

13. Leipokaa joulutorttuja

14. Koristelkaa lasten oma huone jouluisaksi

15. Keittäkää kuumat joulukaakaot

16. Askarrelkaa tonttuovi (ohje tulossa myöhemmin, mutta esim. Pinterestistä löytyy)

17. Juokaa glögiä & syökää pipareita

18. Kuunnelkaa joululauluja & pitäkää jouludisco

19.Tehkää joulusiivous

20. Katsokaa jouluelokuva telkkarista tai Netflixistä 

21. Lapset saa valmistella jouluteemaisen näytelmän ja esittää sen

22. Menkää yhdessä luistelemaan 

23. Ottakaa lapset mukaan jouluruokien valmistukseen

24. Syökää yhdessä riisipuuroa lounaaksi ja muistakaa piilottaa manteleita sekaan

Mä oon niin joulumielellä tämän kirjoitettuani, että pakko varmaan lähteä virittelemään jouluvaloja pihalle! Ihanaa päivää kaikille <3

Eilen me hyvästeltiin mun mummu haudan lepoon, ja nyt musta tuntuu siltä että pystyn viimein kirjoittamaan ne asiat mitä halusin sanoa, tai ainakin voin yrittää. Alle kaksi viikkoa sitten tuntui, että maailma pysähtyi, ja sieltä katosi järjetön määrä iloa, valoa, lämpöä ja rakkautta, kun mun rakas mummu menehtyi. Vaikka pitkään oltiin jo valmistauduttu siihen mitä tulossa oli, se tuntui silti niin syvällä, ja tuntuu edelleen. Hän oli mulle niin rakas, ja niin tärkeä, vaikka nämä sanat tuntuvatkin latteilta kun niitä tähän yritän asetella. Kyllä te tiedätte, kun joku ihminen on ihan mielettömän tärkeä, ei sitä riitä mikään sana kuvaamaan tarpeeksi hyvin.

Vietin ensimmäisen kerran yksin aikaa mummulassa kolmevuotiaana, kun menin sinne yksin kesäloman viettoon, äitini tehdessä vielä pari viikkoa töitä ennen oman kesälomansa alkua. Näin mä sain pidemmän kesäloman pois päiväkodista, ja viettää aikaa rakkailla sukulaisilla Oulussa. Siitä kesästä lähtien vietin joka kesä aikaa mummulassa sekä ilman äitiä, että äidin kanssa. Toki oltiin siellä aina kaikki muutkin lomat, mutta aina kesäisin sain pitkän loman mummun ja papan luona, ja pisimmillään taisin olla siellä kuusi viikkoa ilman äitiä ekaluokan jälkeisenä kesänä, kun äiti ei halunnut että joudun olemaan niin paljon yksin kotona äidin ollessa töissä, kun olin vielä niin pieni. Mummun kanssa hoidettiin kasvimaata, ja talvella opettelin mummulan pihalla hiihtämään.

Mulla oli todella läheinen suhde isovanhempiini jo ihan pienestä asti, kun mummula oli mun kesäkoti, ja rakas paikka. Mummu jaksoi aina touhuta mun kanssa, leipoa ja kokata, tehdä puutarhahommia, opettaa mua ompelemaan ompelukoneella, pelata pasianssia, leikkiä barbeilla ja piirtää.

Me käytiin piknikeillä, kirjastossa, taidenäyttelyissä ja pelattiin jalkapalloa. Mun opittua lukemaan, mummu raahasi mun kanssa kassikaupalla muotiaiheisia kirjoja joka kesä kirjastosta heille, ja yhdessä luettiin Christian Diorin New Lookista, Elsa Shiaparellista ja Yves Saint Laurentista. Hän muisti kehua jokaista mun seitsenvuotiaan innolla piirtämää ”muotikuvaa”, vaikka niistä varmasti puolet näytti ihan samalta.

Teini-iässä mummu oli mulle vielä läheisempi kuin aiemmin. Kun mun äiti sairastui, mummu oli mun tukena, ja sain aina soittaa mummulle kun tuntui siltä. Sinä päivänä kun äiti joutui sairaalaan, mä yritin olla reipas ja rohkea, vaikka pelkäsin jokaisella solullani. Siinä vaiheessa kun vihdoin näin mun mummun, mä uskalsin itkeä ja päästää ne kaikki tunteet ja pelot ulos. Hän tuli meille kotiinkin auttamaan, ekoina päivinä ja viikkoina, kun äiti pääsi kotiin sairaalasta. Turvauduin mummuun kun mua pelotti, ja hän jaksoi aina tsempata ja lohduttaa, ja auttaa.

Vähän ennen täysi-ikäistymistäni kun etsin itseäni ja mulla oli kaikkein pahin biletys- ja teinivaihe päällä, mummu ei koskaan tuominnut mua. Hän ei ikinä valittanut mulle mistään tai kommentoinut ulkonäköä ikävästi, tai millään muullakaan tavalla osoittanut sitä, jos ajatteli jotain negatiivista. Me juteltiin ihan muista jutuista, ja keskityttiin olennaiseen: eli kahvin juontiin, pullan leipomiseen & kortin pelaamiseen.

Mun mummu tuli äidiksi samassa iässä kuin minäkin, parikymppisenä nuorena tyttönä, ja se yhdisti meitä. Mummu oli yksi ensimmäisiä ihmisiä joille kerroin Otosta, ja raskaudesta. Hän onnitteli ja iloitsi, ja alkoi heti neulomaan meidän esikoisvauvalle villapukua. Kertaakaan hän ei epäillyt pärjättäisiinkö me, hän tiesi että kyllä me pärjätään. Tai jos epäilikin, hän ei epäillyt mulle. Mua hän vaan kannusti ja tsemppasi, ja oli iloinen meidän puolesta. Siitä tulee helmikuussa seitsemän vuotta, kun hänelle kerroin.

Vaikka hän tuli äidiksi saman ikäisenä kuin minä, ja sai yhteensä neljä lasta, hän teki silti pitkän uran töissä. Mun mummu oli aikansa edelläkävijöitä, kunnon bisnesnainen nimittäin. Hänen ja mun papan avioliitosta olenkin saanut loistavan tasa-arvoisen avioliiton mallin, sillä mun pappa on huolehtinut arjesta ihan siinä missä mummukin. Mummu osasi yhdistää pikkulapsiarjen ja työnteon, ja hurjasta työtahdista huolimatta hän oli myös lämmin ja rakastava äiti. Eläköidyttyään mummu keskittyi auttamaan toisia, tekemään järjestö-, yhdistys- ja vapaaehtoistyötä, ja sen lisäksi olemaan mummu meille kaikille lapsenlapsille, ja lapsenlapsenlapsille. Hänestä olen saanut upean mallin siihen miten työ ja perhe yhdistetään, ja miten kannetaan oma kortensa kekoon ja huolehditaan toisista parhaansa mukaan.

Onneksi meidän lapset ehtivät tavata hänet, ja isommat oppia myös kunnolla tuntemaan. He saivat kastella hänen kanssa kukkia, katsoa valokuvia, syödä tiikerikakkua, kiivetä syliin ja pelata dominoa.

Vaikka mummua ei enää ole, kaikki mitä hän on tehnyt ja sanonut, ja mihin koskettanut, elää meidän mukana, ja on läsnä meidän elämässä joka päivä edelleen. Hän on vaikuttanut mun elämään pienestä asti, ja hänen elämänohjeensa ja rakkautensa säilyvät aina mun sydämessä. Hän oli ihan mielettömän ihana puoliso, äiti, mummu ja isomummu, ja hän jätti jälkeensä suuren ja rakastavan perheen, jossa toisista pidetään huolta ja rakastetaan.

Lepää rauhassa maailman rakkain mummu <3