Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ratiopharmin kanssa.

Vaikka mä itse nukun 99% ajasta kuin tukki ja nukahdan iltaisin heti kun laitan silmät kiinni, meidän perheessä on toinen aikuinen, joka on kärsinyt univaikeuksista lapsuudesta asti. Otolle nukahtaminen on ollut hankalaa vuosien ajan, myös meidän suhteen aikana. Muutama vuosi sitten hän onneksi löysi avun, joka lyhentää nukahtamisaikaa ja tekee nukkumisesta hänelle helpompaa. Annetaan kuitenkin Oton kertoa itse oma tarinansa:

”En ole koskaan ollut hyvä nukahtamaan. Kaukana siitä, itse asiassa. Olen yhtä taitava nukahtamaan, kuin Iina on pysymään hereillä. Iina nukahtaa puolessa välissä ensimmäistä elokuvaa, kun itse taas siirryn toisen ja kolmannen elokuvan välissä sänkyyn jatkamaan. Jos vaikka se uni tulisi. Spoilerivaroitus, ei se tule.

Unen laadussa ei siis ole oikestaan valittamista, nukun kuin tukki ja kuorsaan kuin keskiverto miesflunssapotilas, kunhan vain saan unta. Nukahtamattomuudessa on vain se ikävä haittapuoli, että mitä pidempään pyörii sängyssä, sitä sielua raastavammaksi se käy. Ensin on kuuma. Sitten menee hartiat jumiin. Seinäkello kuulostaa panssarilasiin iskeytyvältä lekalta. Sitten tulee pissahätä, kolmatta kertaa. Sitten on taas kylmä, mutta peitto onkin ylläripylläri hiestä kostea ja nahkea. Tässä vaiheessa seinänaapurin rannekellokin kuulostaa jo tiineeltä mursulta.  Mutta kun uni ei vain tule.

Muutama vuosi taaksepäin löysin melatoniinin. En siis maasta, vaan ihan kävin apteekista kysymässä apua ja minulle suositeltiin ravintolisää nimeltä melatoniini. Tabletti naamaan iltatoimien yhteydessä, noin puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa, niin johan läks. Silloin tällöin onnistun jopa nukahtamaan ennen Iinaa, eikä yksikään tikittävä kello ehdi kuulostamaan minkään valtakunnan safarilta. Melatoniinillä on ollut mun elämänlaatuun yhtä merkittävä vaikutus, kuin hammastahnalla suuhygieniaan.”

Ja melatoniinilla on ollut merkittävä vaikutus myös meidän arkeen ja mun omaan jaksamiseen. Vaikka ne kerrat kun itse olen ottanut melatoniinia on laskettavissa kahden käden sormilla, se on vaikuttanut suuresti meidän koko perheeseen Oton kautta. Otto nukkuu ilman melatoniinia hyvin ainoastaan aamuyöstä aamupäivään, jolloin hänen rytminsä on aivan erilainen kuin koko muulla perheellä. Jos siis ennen halusin nukkua pitkään itse vaikka viikonloppuna, siitä oli palkintona väsynyt ja kärttyinen mies.

Ei ihan se, mitä viikonlopulta toivoisi. Hyvin ymmärrettävää kuitenkin, koska tiedän itse miten raskaalta jo yksi yö nukahtamisvaikeuksien kanssa tuntuu. Ajatuskin siitä, että nukahtaminen kestäisi joka ilta monta tuntia, on kertakaikkiaan hirveä. Otolle se oli pitkään todellisuutta. Hän oli siitä huolimatta päättäväinen siitä, että ei halunnut turvautua nukahtamis- tai unilääkkeisiin. Melatoniini ei kuitenkaan ole lääke vaan ravintolisä ja siksi hän suostui sitä kokeilemaan.

Melatoniini on yöhormoni, jota erittyy luonnollisesti aivoissa sijaitsevasta käpyrauhasesta pimeällä. Melatoniini auttaa elimistön sisäistä kelloa pysymään ajassa säätelemällä vuorokausirytmiä ja edistämällä nukahtamista. Melatoniinia erittyy eniten yöllä pimeän aikaan ja kaikkein eniten keskiyön jälkeisinä tunteina. Melatoniinin vaikutukselle on tärkeää säännöllisyys, joten sitä suositellaan otettavan aina samaan aikaan iltaisin (klo 20-23 välillä), noin puoli tuntia ennen itselle sopivaa nukahtamisaikaa.

Elimistön oma melatoniinin tuotanto vähenee iän myötä ja valo estää melatoniinin erityksen. Siksi varsinkin näin kevätaikaan kun valoisien tuntien määrä vain lisääntyy, melatoniiniin saattaa joutua turvautumaan, vaikka ei muuten uniongelmista kärsisikään. Melatoniini auttaa myös aikaeron vaikutusten tasaamisessa. Aikaerorasitusta voi vähentää tahdistamalla omaa sisäistä kelloa auringonvalon ja liikunnan avulla. Melatoniini helpottaa nukahtamista ja parantaa yöunen laatua.

Mä muistan kun Otto alkoi ottamaan iltaisin melatoniinia. Silloin mulla itse asiassa taisi tulla itselläkin ne pari yötä, kun turvauduin melatoniiniin. Otto alkoi tuhisemaan tasaisesti ennen mua ja mä en osannut nukahtaa. Olin tottunut siihen, että olin joko a) yksin sängyssä menossa nukkumaan tai b) Otto valvoi mun vieressä katsomassa animea ja mä nukahdin. Ja sitten yhtäkkiä joku tuhisikin joka ilta mun korvan juuressa. Kesti hetki tottua siihen, että Ottokin saattoi nukahtaa ennen mua, eikä aina toisin päin.

Melatoniini tulee aina meidän mukaan kun lähdetään reissuun. Reissuun otettavaksi sopii hyvin esimerkiksi Melatoniini Travel ratiopharm, joka on nopea ja helppo. Se on mintun makuisella kalvolla päällystetty tabletti, joka liukenee kielellä täysin ilman nestettä. Se on siis helppo ottaa mukaan, koska sen voi ottaa milloin vain tarpeen vaatiessa ilman vettä. Esim. ulkomailla hotellihuoneessa, jossa ei ole juomakelpoista hanavettä ja alkaa väsyttää sopivasti, eikä jaksaisi enää hakea aulasta erikseen juotavaa, on aika iisi turvautua tähän. Vaikka tämä nyt oli aika spesifiikki ongelma, se on juuri jotain sellaista, mitä mulle voisi käydä.

Melatoniini Travel ratiopharmia myydään 30 ja 60 kappaleen pakkauksissa ja se on vahvuudeltaan 1,9Mg. Toki ratiopharmilta löytyy melatoniinia myös tavallisessa tablettimuodossa, mikäli siitä tykkää enemmän. Melatoniini Extra Vahva ratiopharm 1,9 mg valmistetta löytyy jopa 100 kappaleen pakkauksessa.

LUKIJAKILPAILU: VOITA MELATONIINI TRAVEL 60 LIUSKAN TUOTEPAKKAUS!

Oletko sinä kärsinyt nukahtamisvaikeuksista? Jaa oma kokemuksesi kommenteissa ja osallistut Melatoniini Travel ratiopharm 60 liuskan tuotepakkauksen arvontaan! Pakkauksia arvotaan kolme kappaletta ja osallistumisaikaa on 15.4. klo 23.59 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan kaikille!

Eilen aamulla Otto laittoi soimaan yhden ihanan instrumentaalin pianobiisin, joka sai mut saman tien kyynelehtimään. Mulle tulvahti mieleen sellainen määrä muistoja ja rakkautta, että hanat aukesi aivan täysin. Se biisi toi mieleen niin paljon tunteita ja muistoja kahdeksan vuoden takaa. Siitä on ihan kohta kahdeksan vuotta, kun me Oton kanssa muutettiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Siellä yhteisessä vuokrakaksiossa me alettiin rakentaa meidän yhteistä elämää aivan alusta.

Se biisi sai mut itkemään niin kovasti, koska se sai mut itkemään jo kahdeksan vuotta sitten. Ollessani ensimmäistä kertaa raskaana 19-vuotiaana, mä luin neuvolan oppaasta, että mahassa olevalle vauvalle voi soittaa musiikkia, sillä hän kuulee äänen mahaan. Kannattaisi soittaa kuulemma jotain biisiä sekä masuvauvalle, että sitten kun hän jo syntynyt, sillä hän saattaisi sitten esim. rauhoittua kuullessaan aina saman tutun laulun. Muistan kun mietin päiväkaudet, että mikä olisi niin ihana laulu, että haluaisin soittaa sitä vauvalle, mutta en keksinyt. Sitten yhtenä päivänä Otto laittoi sen pianobiisin soimaan kun pötköteltiin sängyllä ihmettelemässä masuvauvan potkuja. Otto kysyi, että voisko tää olla hyvä biisi ja se oli täydellinen.

Toki mä olin huomannut jo aiemmin, että Otto oli tosissaan mukana ja välitti meistä, mutta tuo hetki oli jotenkin niin ihana ja merkityksellinen. Mulle oli silloin ihan älyttömän iso juttu, että Otto piti musiikin soittamista tärkeänä ja halusi osallistua. Olisihan hän ihan yhtä hyvin voinut vaan sanoa, että ihan tyhmä juttu, ei se vauva mitään kuule. Mutta ei sanonut. Mulle oli todella tärkeitä tällaiset pienet, mutta kuitenkin niin isot jutut, kun silloin vasta opeteltiin tuntemaan toisiamme. Se, miten Otto huomioi mua ja vauvaa toi luottamusta siihen, että se, mitä meillä oli jo silloin, oli kestävää. Se oli silloin KAIKKI. Ja on vieläkin.

Ihan yhtä tärkeää kuin se biisi ja se hetki oli mulle silloin, on se, että Otto laittoi sen biisin eilen soimaan. Ihan yhtä tärkeää mulle on, että yli kahdeksan vuotta myöhemmin Otto edelleen muistaa meidän yhteisiä tärkeitä pieniä juttuja ja herkistyy niistä itsekin. Tai ehkä jopa vielä tärkeämpää. Se ei ollut vain alkurakkauden huumaa, se ei ollut nuorta hölmöä ihastumista. Tai oli se toki sitäkin. Mutta se oli myös paljon muuta. Se oli pohja kaikelle sille, mitä meillä tänä päivänä on yhdessä ja me ollaan pidetty siitä nuoresta hölmöstä ihastumisesta kiinni.

Edelleen tänäkin päivänä Otto on osallistuva puoliso ja isä. Hän muistaa aina ne pienetkin jutut, eikä koskaan vähättele mun ajatuksia tai pelkoja tai toiveita. Hän muistaa kysyä lapselta, miten hänen suunnittelemansa mielikuvituskaupungin asukkaalla menee ja hän muistaa sanoa mulle, että istu nyt oikeesti alas hetkeksi ja lue sitä kirjaa ihan rauhassa, mä hoidan. Hän muistaa kaikki koulun ja päiväkodin tärkeät päivämäärät ja hän muistaa kertoa, kun mun lempiartistilta on tullut uusi biisi, koska mä en kuitenkaan huomaa sitä itse. Hän kuuntelee oikeasti, kun mä selitän mun oudosta unesta pitkät pätkät ja hän metsästää mulle uutuusjätskiä eri kaupasta, jos sitä ei löydy sieltä missä yleensä käydään.

Joka päivä mä toivon, että osaan olla itse yhtä hyvä puoliso takaisin. Ja en mä kai ainakaan ihan surkea ole, kun Otto tuossa vieressä vieläkin on. Parhaani yritän. Me ollaan niin onnekkaita, kun saadaan olla yhdessä ja mä olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan viettää yhdessä Oton kanssa. Varsinkin, kun molempien perheissä on taustalla vakava sairaus tai kuolema jo aivan liian nuorena, mä en pidä sitä lainkaan itsestäänselvänä, että saadaan olla toistemme kanssa sinne vanhainkodin kiikkustuoliin asti. Mutta toivon sitä enemmän kuin mitään muuta, että saadaan viettää pitkä ja hyvä elämä yhdessä toistemme ja meidän lasten kanssa. Ja joka päivä mä nautin täysillä ja imen itseeni kaikkea sitä hyvää, mitä meillä on.

Me päätettiin viime viikonloppuna ostaa Tukholman risteily, kun oltiin sitä jo pitkään suunniteltu. Napattiin ensimmäinen lähtö, joka sopi aikatauluihin ja otettiin reissu tiistaille. Mulla oli maanantaina työmenoa ja torstaina illalla työmenoa, niin reissu tiistai-illasta torstaiaamuun sopi oikein loistavasti aikatauluihin. Kihistiin oikein koko perhe innosta, sillä meidän viimeisimmästä risteilystä oli ehtinyt vierähtää jo aika pitkä aika, kuopus oli silloin vielä ihan vauva. Tällainen miniloma piristi arjen keskellä ja oli ihanaa irtautua hetkeksi kaikesta ja olla vaan perheen kesken.

Tiistaina laivalla vaan syötiin ravintolassa pitkän kaavan mukaan ja hengailtiin. Ostettiin vähän karkkia ja kierreltiin laivaa. Ihailtiin upeaa auringonlaskua niin kannella kuin ikkunastakin. Mentiin koko perhe aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli tiedossa Tukholma-päivä ja kaikkea hauskaa tekemistä. Mäkin olin unten mailla jo kymmeneltä illalla ja heräsin seuraavana aamuna pirteänä kuin peipponen.

Aamulla syötiin mahat täyteen aamupalaa ja sitten laiva olikin jo perillä Tukholmassa. Ajeltiin ekaksi tunnelbanalla Karlaplanin asemalle ja käveltiin Djurgårdenin saarelle. Suuntana meillä oli Vasa-museo, jossa lapset eivät olleet koskaan ennen käyneet. Me oltiin kyllä Oton kanssa käyty molemmat, mutta lapsille paikka oli aivan uusi kokemus. Siitä oli kyllä jo vierähtänyt aika pitkä tovi, kun itsekään olin siellä viimeksi käynyt ja museo yllätti todella iloisesti. Nähtävää ja koettavaa oli hurjasti ja meillä vierähti siellä useampi tunti. Vasa-laiva on kyllä mieletön ja seitsemässä kerroksessa oli paljon tutkittavaa. Oltaisiin varmasti viihdytty vielä pidempäänkin, mutta meillä alkoi tulla jo nälkä ja taaperolla väsy, joten lähdettiin jatkamaan matkaa.

Käveltiin saarelta keskustaan ja isommat lapsetkin kävelivät niin reippaasti. Aurinko paistoi ja oli niin lämmintä ja kevätfiilis! Tukholmassa oli jo puissa silmuja ja löydettiin myös sinivuokkoja. Ihanaa ajatella, että kevät ja lehdet puissa on ihan nurkan takana Helsingissäkin. Käytiin lasten toiveesta syömässä Max Hamburgaressa, joka pesee kaikki muut hamppariketjut mennen tullen meidän mielestä. Mä söin halloumi-hampparia, joka oli aivan älyttömän hyvää! Miksei halloumi-hampparia (eli siis halloumi toimii ”pihvinä”) saa Suomessa mistään pikaruokaketjusta? Tai jos saa, niin vinkatkaa ihmeessä, pakko testata!

Muuten ei Tukholmassa shoppailtu, mutta River Islandista ostin lapsille kesäksi rantasandaalit. Edelliset olivat jääneet jo pieneksi kaikilla, ja pienimmälle ne isoille liian pienet olivat vielä liian isoja. Löysin kaikille sellaiset, joita viime kesänä etsin joka paikasta ja lapsetkin innostuivat niistä, joten ostettiin sitten ne. Pyörittiin kyllä muutamat kaupat läpi, mutta muuta ei tarvittu niin ei ostettu. Sitten olikin jo aika lähteä tunnelbanalla takaisin laivalle.

Laivalle tullessa askelmittari näytti 16 500 askelta! Lapset kävelivät aivan älyttömän hienosti koko päivän, paitsi tietty taapero nyt istui pidemmät matkat rattaissa. Huomaa, että isot alkavat olla jo oikeasti isoja, kun pitkienkin matkojen kävely on heidän kanssaan niin sujuvaa ja mukavaa. Me nautittiin koko perhe ihan älyttömästi aurinkoisesta ja ulkoilun täyteisestä päivästä Tukholmassa ja olisi tehnyt mieli jälleen kerran jäädä sinne pidemmäksikin aikaa. Tukholma on vaan niin ihana, mä rakastun siihen kerta kerralta vaan enemmän ja enemmän. Toivottavasti päästään sinne pian taas uudelleen ja vähän pidemmäksi aikaa.

Tokana laivailtana me käytiin syömässä perinteinen laivan buffet ja sen jälkeen suurin osa loppuillasta kuluikin laivan leikkipaikassa. Lapset tekivät temppuja ja leikkivät innoissaan. Mentiin toisenakin iltana aika aikaisin nukkumaan ja lapset nukahtivat hetkessä pitkän päivän jälkeen. Me katsottiin vielä Oton kanssa yksi jakso Dynastiaa Netflixistä ennen kuin mekin nukahdettiin.

Eilen palattiin kotiin aamupalan jälkeen ja oli kyllä niin kiva fiilis reissusta! Me kuvattiin reissusta paljon videomateriaalia ja mä editoin videon mahdollisimman pian. Reissuvideoita on aina niin ihanaa tehdä ja meidän lapset tykkäävät tosi paljon katsoa meidän reissuja YouTubesta, vaikka niitä reissuvideoita ei vielä niin kovin montaa olekaan kertynyt.

Viikonloppuna aiotaan olla ihan vaan kotona ja ulkoilla ja nauttia upeasta säästä. En voi sanoin kuvailla miten paljon nautin tuosta upeasta kevätauringosta, valoisista illoista ja kivettömistä kaduista. Ihana ajatus, että lasten kesäloma siintää jo alle parin kuukauden päässä ja sitten meillä on koko kesä yhdessä.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Flying Tiger Copenhagenin kanssa.

Pääsiäinen on jo aivan parin viikon päästä ja ensi viikolla pääsee jo virpomaan, jos se kuuluu omiin pääsiäisperinteisiin. Me tykätään lasten kanssa askarrella paljon ja myös näin pääsiäisen aikaan on paljon kivoja askartelujuttuja, joita voi tehdä yhdessä lasten kanssa. Perinteisten pajunkissojen tuunauksen lisäksi pääsiäisenä voi tehdä paljon muutakin hauskaa, kuten maalata munia, tehdä tupsutipuja tai askarrella koruja. Flying Tiger Copenhagenin brändilähettiläänä pääsin valitsemaan yhdessä lasten kanssa Flying Tiger Copenhagenin valikoimista ihanimmat pääsiäisaskartelutarvikkeet ja tässä postauksessa jaan muutamia helppoja ja kivoja pääsiäisaskartelu-ideoita lasten kanssa toteutettavaksi.

Mä tykkään juhlaperinteistä ja mun mielestä on ihanaa viettää lasten kanssa erilaisia juhlia. Askartelu on hyvä tapa tuoda juhlia tutuksi ja lasten mielestä se on hauskaa. Meillä vietetään kaikkia vuoden isompia kalenterijuhlia, ja tietty myös esimerkiksi liputuspäivinä yleensä vähintäänkin keskustellaan liputuksen aiheesta.

Pääsiäiskortit

Kukapa ei ilahtuisi muistamisesta kortista! Flying Tiger Copenhagenista on saatavilla ihania kartonkisia korttipohjia ja vaikka kuinka paljon erilaisia tarroja, maaleja, koristepapereita, liimoja, paljetteja, kyniä ja muita ihania juttuja, joilla koristella kortteja.

Puiset itse maalattavat koristeet pajunkissoihin ripustettavaksi

Me valittiin aivan ihanat puiset pääsiäiskoristeet, jotka lapset saivat itse koristella akryylimaaleilla haluamallaan tavalla. Otettiin sellainen ihana minikokoisten akryylimaalien setti, josta löytyi 18 eri värisävyä. Lapset saivat tehtyä aivan mielettömän upeita ja ihania koristeita, jotka he innoissaan ripustivat pajunkissoihin. Vinkiksi, että jos taaperolle antaa esim. muutaman yhteensopivan sävyn, hänenkin abstrakteista koristeistaan voi tulla jopa aivan mielettömän kauniita taideteoksia. Meidän taapero sai aikaan ihanaa pastelliväristä marmorikuviota, kun hän rohkeasti sekoitteli värejä siveltimellä.

Tupsu-tiput tai -puput

Tupsutiput olivat super hauska askarteluidea! Eli setissä tulee valmiiksi tupsut ja koristeet tupsujen koristeluun tipuksi. Tosi simppeliä hommaa ja tupsut on niin söpöjä!

Maalatut munakupit tai koristekulhot

Näitä tehtiin yhdessä isompien lasten kanssa. Mä maalasin ison kulhon ja lapset tekivät kumpikin yhden oman munakupin. Setissä tuli mukana maaleja sekä super tarkat ohutkärkiset siveltimet, joilla pikkutarkatkin koristelut oli helppo tehdä.

Munien maalaaminen vesiväreillä tai akryyliväreillä ja koristelu tarroilla

Tätä ei olla vielä ehditty tehdä, mutta suunnitelmissa olisi vielä askarrella ihan oikeista kananmunista koristeita, niinkuin mekin tehtiin mun lapsuudessa. Ehkä se on ensi viikonlopun ohjelmassa? Eli munat ”puhalletaan tyhjiksi” ja käytetään sisällöt vaikka munakkaaseen tai leivontaan, ja sitten maalataan upeat munankuoret haluamallaan tavalla. Näihin toimivat sekä vesivärit että akryylivärit. Flying Tiger Copenhagenissa on myös omia hauskoja tarrasettejä nimenomaan munien koristeluun.

DIY-yllätysmunat esimerkiksi pääsiäismunajahtiin tai virpojien palkinnoksi

Flying Tiger Copenhagenissa on keltaisia ja valkoisia täytettäviä yllätysmunia, jotka voi koristella tarroilla ja huovalla pupuiksi tai tipuiksi. Me tykätään tehdä yllätysmunajahti lapsille joka pääsiäinen, ja näihin itse askarreltuihin yllätysmuniin voi laittaa täytteeksi joko karkkia, tai sitten pienemmille munien etsijöille vaikkapa kuivattuja hedelmiä tai pähkinöitä.

Helmikorut esim. yllätysmunien sisään palkinnoksi tai ihan muuten vain

Löydettiin lasten kanssa aivan ihana pupu-helmisetti, josta voi askarrella ihania ranne- tai kaulakoruja. Meidän pienet designerinalut olivat tästä setistä aivan innoissaan ja tekivät heti koruja niin itselleen kuin kavereillekin.

Flying Tiger Copenhagenista löytyvät myös ihanat huopakankaiset pupukorit virpojille, joihin mahdolliset palkkiot saa sitten laitettua, sekä paljon ihania pääsiäiskarkkeja virpojille itse jaettavaksi. Meillä ainakin näin  pientaloalueella asuessa käy kyllä paljonkin virpojia ja lapset myös itse tykkäävät käydä virpomassa. Isommat saavat käydä jo keskenään ja pienimmän kanssa käydään varmaan yhdessä kiertämässä ihan muutamalla ovella, jos hän itse on kiinnostunut. Virpomisasuihinkin löytyy inspiraatiota samasta osoitteesta kuin askartelutarvikkeitakin: esimerkiksi näitä ihania pupulaseja ja erilaisia pupun korvia ja muita, sekä kasvomaaleja ja ihan kunnon naamiaisasuja. Parasta on se, että Flying Tiger Copenhagenista saa paljon kivoja juttuja jo muutamalla eurolla, niin askartelu onnistuu vaikka isommallakin porukalla edullisesti.

Meillä on jo rairuohot kasvamassa ja ihanat pikku tipuset odottavat, että pääsevät sitten koristeiksi ruohojen päälle. Odotetaan innolla pääsiäistä ja uusien koristeiden myötä meillä on aivan ihana pastellivärinen pääsiäistunnelma kotona! Psst! Lisää askarteluvinkkejä löydät Flying Tiger Copenhagenin Instagram-tililtä ja Facebook-sivulta.

Tykkäättekö te tehdä pääisäisaskarteluja lasten kanssa? Vietättekö pääsiäistä ja onko teillä jotain erityisiä juhlaperinteitä?

Mä olen aina ollut valmiina puolustamaan muita, jos olen huomannut, että joku kokee vääryyttä. Mulle on helppoa huutaa heidän puolestaan, jotka apua tarvitsevat. Voin ilmaista voimakkaasti mielipiteeni, jos koen, että joku muu on saanut epäoikeudenmukaista kohtelua. Sen sijaan mulle on aina ollut tosi vaikeaa sanoa, jos koen, että minua ei nyt kohdeltu ihan reilusti, tai jos jokin asia pahoitti mun mielen. Olen aina ollut enemmän sitä tyyppiä, joka alistuu kohtaloonsa ja sanoo vaan, että kaikki on ihan ok.

Toki esim. Otolle olen aina voinut sanoa, muuten ei meidän parisuhde voisi toimia. Mutta tarkoitan nyt tätä vähän eri tavalla: esim. töiden merkeissä tai sitten vaikkapa ei-niin-läheisissä kaverisuhteissa. Aiemmin välttelin jopa sanomasta ääneen, mikäli mua kohdeltiin huonosti vaikka asiakaspalvelutilanteessa.

Olen kuitenkin yrittänyt tietoisesti harjoitella tätä taitoa. Aluksi aloitin niistä asiakaspalvelutilanteista, koska silloin ei sentään ole kukaan tuttu kyseessä. Kerran sain esimerkiksi aivan ala-arvoista kohtelua puhelimitse asiakaspalvelussa muutama vuosi sitten, vaikka itse olin asiallinen ja rauhallinen (ja vieläpä ostajan asemassa, eli en edes tekemässä valitusta mistään). Puhelun jälkeen kihisin raivosta ja mulla oli aivan nöyryytetty olo. Mietin jonkin aikaa, että sanonko jotain vai en. Keräsin rohkeutta ja päätin avata suuni. Vein asian eteenpäin, ja sain sen jälkeen huomattavasti parempaa palvelua ja pahoittelut. Siitä jäi hyvä fiilis ja huomasin, että ei se maailma kaadu siihen, jos antaa palautetta ihan aiheesta. Päin vastoin.  Eiväthän epäkohdat voi korjaantua jos kukaan ei kerro niistä.

Kun opin antamaan palautetta asiakaspalvelutilanteessa, aloin opetella sitä myös työelämässä. Hyvää palautetta mun on aina ollut aivan älyttömän helppoa antaa ja kehun aina todella vuolaasti, kun koen siihen pientäkin aihetta. Epäkohdista tai kehityksen aiheista mun oli ennen vaikeampi sanoa, mutta nykyisin koen olevani siinä jopa hyvä. Siinäkin vaikeinta oli se ensimmäisen askeleen ottaminen.

Kun ekan kerran joku asia ei mennyt niin kuin sen olisi pitänyt, keräsin tosi pitkään rohkeutta sanoakseni siitä. Kun lopulta sanoin, mua kiiteltiin siitä, että toin asian esiin. Sen jälkeen olen rohkaistunut antamaan rakentavaa palautetta enemmänkin ja koen sen tosi palkitsevana. Oman työn tekeminen on helpompaa kun ei tarvitse märehtiä niitä asioita jotka ärsyttävät ja ovat huonosti, vaan voi antaa asiallisesti palautetta tai kehitysehdotuksen ja yrittää etsiä yhdessä kaikkia palvelevan ratkaisun.

Kukaan ei tiedä, että jokin asia tuntuu musta pahalta, jos en kerro tai näytä sitä mitenkään. Vaikka tämä on aivan päivänselvä asia, niin mulla kesti monta vuotta ymmärtää se muutenkin kuin parisuhteessa. Se oli jotenkin niin selvää, että omalle kumppanille pitää voida puhua mistä vaan. Mutta miten kestikin niin kauan ymmärtää, että sama koskee myös ihan kaikkea muutakin.

Mussa istuu todella vahvasti halu nähdä kaikessa ja kaikissa hyvää ja koen senkin pääosin olevan hyvä asia. Mulle itselleni elämä on paljon helpompaa, kun lähtökohtaisesti ajattelen ensin kaikkien ihmisten ja asioiden olevan hyviä tai neutraaleja. Toki joskus saa pettyä rankastikin, kun joku osoittautuu joskus joksikin aivan muuksi. Mutta sitä tapahtuu melko harvoin. Pääasiassa olen kokenut, että se helpottaa ihan kaikkea, kun haluaa ensin nähdä hyvää. On helpompaa tutustua ihmisiin, on helpompaa kokeilla uusia asioita, on helpompaa inspiroitua. Mulle olisi tosi kuluttavaa, jos aina miettisin sen huonon kautta enkä voisi luottaa ihmisiin, koska olen itse tosi avoin ja haluan antaa itsestäni paljon.

Mutta silloin harvoin kun joutuu pettymään, silloin kun joku ei ole sen luottamuksen arvoinen, silloin pitäisi avata suu. Silloin mun pitäisi uskaltaa sanoa, että nyt ei mennyt ihan putkeen. Ja vaikka kukaan ei tekisi mitään niin vahvaa kuin pettäisi luottamusta, vaan ihan vaan vaikka pahoittaisi mieleni, mun pitäisi sanoa se ääneen. Se tuntuu kuitenkin työn ja asiakaspalvelutilanteiden ulkopuolella tosi vaikealta, edelleen. Kai se johtuu siitä, kun ihmissuhteissa mulla on aina tunteet niin vahvasti pelissä, enkä koskaan halua aiheuttaa konfliktia tai pahaa mieltä toisille. On helpompaa esimerkiksi vaan ottaa etäisyyttä, kuin lähteä sanomaan, että ”mulle tuli tosi paha mieli siitä mitä sä teit”. Etäisyyden ottaminen ei kuitenkaan ole pidemmän päälle hyvä tai kestävä ratkaisu. Ja siksi mä halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska haluaisin oppia tekemään toisin. Haluaisin oppia pitämään puoliani kaikilla elämän osa-alueilla.

Haluaisinkin kuulla teiltä, että koetteko samanlaisia tunteita? Oletteko opetelleet sanomaan ihmisille ääneen, jos he ovat pahoittaneet mielenne, vaikka se on ensin tuntunut vaikealta? Miten sitä voi harjoitella? Mitä hyvää siitä on seurannut ihmissuhteissa, jos olette uskaltaneet sanoa ongelman ääneen?