Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa.

Viimeisimmässä arkiruokapostauksessa multa kysyttiin, että ollaanko me luovuttu punaisen lihan syönnistä kokonaan. Näin ei vielä ole, mutta vähennetty ollaan ihan minimiin. Nykyisin punainen liha on meillä lähinnä sellainen juhlaruoka, ja nyt kun mietin, niin en osaa edes sanoa milloin meillä viimeksi olisi ollut punaista lihaa ruuaksi arkena. Koulussa ja päiväkodissa lapset toki sitä syövät, mutta kotiin tulee harvoin ostettua ainakaan arkiruokia varten. Nykyisin on niin monta tapaa, millä arkiruokien lihat (kuten jauheliha) on super helppoa korvata.

Juuri niin kuin kirjoitin jo monta vuotta sitten, kun ei olla ehdottomia, on tämä muutos lihattomampaan arkeen tapahtunut ihan omalla painollaan. Alkuun otettiin se yksi kasvisruokapäivä viikkoon, ja pikkuhiljaa kokeilun ja kokemuksen kautta on löytynyt niitä omia lihattomia ruokasuosikkeja. Jos oltaisiin yritetty vähentää lihan syöntiä kerralla näin paljon, oltaisiin aivan varmasti ”sorruttu” hyvin nopeasti, koska ehdottomuus ei vaan sovi meidän perheelle ollenkaan. Mutta nyt kun muutos on tapahtunut näin pikkuhiljaa, se on tullut tosi luontevasti. Enää en osaa kaivatakaan sellaista liharuokien täyttämää ruokalistaa, joka meillä joskus viisi vuotta sitten vielä saattoi olla.

Helpoin tapa vähentää punaisen lihan syöntiä on juurikin korvata se jauheliha. Yksi meidän uusista suosikeista sen tilalle, on Valio Mifu Jauhis. Valio Mifu Jauhiksen jauhelihamainen ulkonäkö menee skeptisimmillekin syöjille täydestä, ja maku ja rakenne on tosi hyvä mihin tahansa jauhisruokaan, kuten bologneseen, lasagneen, nuudeliwokkiin tai makaronilaatikkoon. Valio Mifu Jauhiksessa on 24g proteiinia sadassa grammassa, se sisältää kalsiumia ja B12-vitamiinia ja lisäksi se on laktoositonta. Valio Koekeittiön resepteistä löytyy paljon ideoita, kuinka voi mifunoida omat arkiruuat. Mifu Jauhis löytyy kaupoista samasta hyllystä, kuin kaikki muutkin lihattomat proteiinituotteet.

Me kokeiltiin Valio Mifu Jauhista ekan kerran lasagnessa, ja tästä tulikin kerralla mun kaikkien aikojen lemppari-lasagneresepti. Se on täyteläistä ja kermaista, ja täynnä herkullista makua! Ja voi vitsit se on täyttävää, näyttävä nelikerroksinen lasagne täyttää mahan pitkäksi aikaa. Lasagne on sellainen ruoka, johon on helppoa lisätä paljon vihanneksia, ja me tykätään vähän vaihdella aina, ja kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Alla olevan reseptin lisäksi lasagneen saa hyvin mukaan metsäsienet ja vaikka kesäkurpitsaa. Lasagne on ihana, koska sen valmistelussa ei kestä kuin 15-20 minuuttia, ja sen jälkeen se valmistuu itsekseen uunissa, ja sen ajan voi käyttää mihin haluaa. Lisäksi tämä riitti meillä kahden päivän iltaruuaksi, vaikka mun äiti oli meillä kylässä, eli aikuisia syöjiä oli kolme ja lapsia kolme. Tässä tulee ohje:

Täyteläinen lasagne Valio Mifu Jauhiksesta eli Mifugne

Jauhiskastikkeeseen:

2pkt Valio Mifu Jauhista (500g = vastaa 800g jauhelihaa)

2prk tomaattimurskaa

1 kokonainen valkosipuli pieneksi pilkottuna

2 sipulia

1 punainen paprika

2/3 ruukku basilikaa silputtuna

3 porkkanaa

1tl mustapippuria

1tl pizzamaustetta

1pkt lasagnelevyjä (neljä kerrosta, kolme levyä per kerros = 12 lasagnelevyä)

Bechameliin eli valkokastikkeeseen:

1 ps Mozzarella-raastetta

1,2l maitoa

180g voita

2dl vehnäjauhoa

1tl laadukasta sormisuolaa

Reilusti mustapippuria

Lasagnen päälle:

3/4 pala Parmiggiano Reggianoa tai Pecorino Romanoa raastettuna

1/3 basilikaruukusta silputtuna

Valmistusohje:

Voitele lasagnevuoka rypsiöljyllä kevyesti. Pilko sipulit, paprikat ja valkosipulin kaikki kynnet pieneksi silpuksi, ja raasta porkkanat. Huuhtele ruukullinen basilikaa, ja silppua pieneksi. Ruskista Valio Mifu Jauhis nopeasti pannulla, ja heitä vihannekset mukaan. Lisää kaksi purkkia tomaattimurskaa, sekä mausteet ja 2/3 basilikasilpusta, ja anna kiehua miedolla lämmöllä sillä aikaa, kun valmistat bechamelin.

Lämmitä maito kattilassa. Sekoita vehnäjauhot ja huoneenlämpöinen voi keskenään kulhossa, ja lisää maidon joukkoon kattilaan vispilällä hyvin sekoittaen. Lisää juustoraaste ja mausteet. Muista sekoittaa koko ajan, ja keittele n. 5min ajan.

Lado voideltuun lasagne-vuokaan ensin jauhelihakastiketta, sitten bechamelia ja päälle lasagnelevyjä. Päällimmäiseksi tulee kerros lasagnelevyjä, jonka päälle bechamelia, juustoraastetta ja basilikasilppua. Paista uunissa 175 asteessa n. 45minuuttia ja NAUTI!

LUKIJAKILPAILU: VOITA 50€ lahjakortti K-ruokakauppaan eli KUUKAUDEN MIFUNOITU ARKI! 

Mitä sinä kokkaisit Mifusta? Jaa vastauksesi ja osallistut 50€ K-ruokakaupan lahjakortin arvontaan, jolla voit ostaa 12 pakettia Mifua, eli 3 Mifu Jauhis-ruokaa per viikko. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 15.10.2018 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. 

Juhlittiin tänään meidän 7-vuotiasta sukulaisten ja kummien kesken kotona, ja teemana oli koululaisen itse valitsemat emojit. Teema oli mun mielestä tosi hauska, mutta koristeiden kanssa sai hetken aikaa mietiskellä, että kuinka saa teemaa toteutettua ilman kaikkia mahdollisia emojiprintti-muoviastioita ja muita. Päädyin ostamaan emoji-servettejä, mutta muuten me askarreltiin koristeita itse ja toteutettiin teemaa lähinnä värimaailman kautta.

Leivoin itse synttärikakun, kuten yleensä aina leivon. Käytin samaa porkkanakakkureseptiä, jota olen käyttänyt 5-vuotiaan hirviösynttäreillä, ja 1-vuotiaan Winter Onederland -synttäreilläkin. Se on vaan niin herkullinen, ja osaan jo reseptin melkein ulkoa, niin se on helppo tehdäkin. Tällä kertaa lisäsin kakun päälle vielä keltaista sokerimassaa, ja punaisesta ja mustasta sokerimassasta tehdyt sydänsilmät ja suun. Tosi yksinkertainen koristelu, ja sain sen yllättävän ok:sti onnistumaan, vaikka etukäteen vähän jännitti. Sokerimassa ei kuulu mun vahvimpiin osaamisalueisiin leivonnassa, tämä taisi olla ehkä kolmas tai neljäs kerta kun sitä käytin. Mutta ihan hyvin se onnistui, ja sain kaulittua massan melko ohueksi.

Kakun lisäksi tarjolla oli voitaikinan päälle tehty tomaatti-mozzarella-piirakka, daim-mutakakkua, keksejä ja karkkeja. Aika simppelit tarjoilut, mutta enempää ei tarvittukaan. Ensin tein vielä kakkaemoji-keksejä pinterestistä löytämälläni amerikkalaisella reseptillä, mutta en tiedä mikä ihme meillä meni pieleen, kun keksit vaan lässähtivät ihan totaalisesti, eikä niistä todellakaan tullut kakkaemojin muotoisia. Hyviä kyllä olivat, mutta aivan litteitä lettuja. Päädyttiin siis syömään ne ihan keskenämme ja ostettiin juhlien keksit kaupasta.

Synttärisankari sai aivan ihania lahjoja, mm. Hello Ruby -sarjan tokan kirjan (hän rakasti ykkösosaa), Geomageja, ihanan Opi miten kaikki toimii -tietokirjan, josta voi oppia kaikkea mahdollista (esim. miten rahaa valmistetaan ja kaikkea muuta siistiä), Top Model -väritys- ja tarrakirjoja ja kyniä, Lol-pallon, So Slime DIY -limantekosetin, korvakorut, mukin & Lego Friendsejä & Unikitty-legoja muutaman paketin. Ihan mahtavia lahjoja kyllä, hän oli niin iloinen. Ihanaa kun kaikki lahjat olivat sellaisia, joista riittää iloa pitkäksi aikaa.

Me pukeuduttiin keltaiseen väriteeman mukaan, paitsi Otto, joka ei omista keltaisia vaatteita. Onneksi hän pelasti tilanteen hienolla kakkaemoji-naamarilla, jonka ansiosta meidän 1v7kk kuopus oppi sanomaan ”Isi on kakkaemoji!”. Varmasti tarpeellinen juttu oppia, heh.

Juhlat onnistuivat tosi kivasti, ja oli ihanaa nähdä sukulaisia ja ystäviä. Mäkin sain Jyväskylästä asti esikoisen kummitädin meille yökylään, ja nyt laitankin tämän koneen pois ja fiilistelen loppuillan sitä, että saadaan höpöttää ja vaihtaa kuulumisia kerrankin oikein ajan kanssa. Me ollaan tänä vuonna tunnettu toisemme 11 vuotta, ihan älytöntä vauhtia on kuluneet nämä vuodet! Niin ihanaa, että meidän ympärillä on niin paljon rakkaita ja välittäviä ihmisiä, jotka juhlistivat tätäkin ihanaa merkkipäivää meidän kanssa.

Kiitos ihanista juhlista kaikille vieraille, ja kiitos teille kaikille sadoista onnitteluviesteistä ja kommenteista, joita olette tällä viikolla laittaneet <3 Mä vastailen niin nopeasti kuin vain ehdin!

Alkuvuodesta lupasin, että pukeudun tänä vuonna rohkeammin, ja koitan välttää niitä ainaisia turva-asuja, kuten farkkuja ja neuletta. Päätin silloin, että vain joka toinen asu jonka blogissa jaan, saa olla farkut & neule -yhdistelmä. Tässä tulee kuitenkin ensimmäinen farkut & neule -postaus sitten viime tammikuun. Aika pitkä tauko eikö vain? Olen yllättänyt itsenikin tällä, sillä tämä on toiminut oikeastaan paremmin kuin ikinä osasin kuvitella. Olen ihan oikeasti haastanut itseäni pukeutujana, kokeillut aivan uudenlaisia asuyhdistelmiä, ja tutustunut paremmin omaan tyyliini. Joskus farkut ja neule on kuitenkin ihan paikallaan, onhan se oikein kelpo asu.

Olen ylpeä siitä, että olen oikeasti kiinnittänyt enemmän huomiota vaateyhdistelmiin, enkä vaan aina valinnut sitä helpointa vaihtoehtoa, joka on aina päällä. Olen löytänyt ihan uusia luottovaatteita, sellaisista vaatekappaleista, joita en olisi ennen edes uskaltanut pukea päälleni. Olen verhonnut itseni sinapinkeltaiseen neuleeseen mekon kanssa, ja monta kertaa myös siniseen röyhelöiseen kukkamekkoon. Ne ovat aika kaukana siitä mustavalkoharmaasta pillifarkut-neule-tennarit -kombosta, johon ennen aina turvauduin.

Tämä asu oli mun päällä eräänä pilvisenä lauantaina, kun piipahdettiin kahvilassa ja puistossa. Nämä maiharit on todella olleet juuri niin kovassa käytössä kuin ounastelinkin, ja näyttävät edelleen hyvältä, eli ovat kestäneet lähes päivittäistä käyttöä. Ne sopivat niin arkeen kuin juhlaankin, mikä on parasta. Olen ollut ne päällä puistossa, kaupassa, kauppakeskuksen avajaisissa ja fine dining -ravintolassa. Ne yhdistyvät yhtä ihanasti hulmuavaan mekkoon kuin farkkuihinkin. Nämä kengät on mukavat jalassa ja niillä jaksaa kävellä pidempäänkin.

Neule Cubus | Farkut Cubus | Kengät Zara | Laukku & Other Stories 

Mä tykkään hirveästi kontrasteista pukeutumisessa, ja esimerkiksi pörröinen neule on mun mielestä herkullinen yhdisteltävä rouheisiin maihareihin. Ne ovat niin eri maailmoista, että yhdessä niistä tulee mun silmään jännittävä yhdistelmä. Tykkäsin tässä asussa juuri siitä, että siinä oli sekä untuvaista pehmeyttä että kiiltävää ja kovaa nahkaa korukivineen.

Nämä kuvat on otettu jo ennen kun sain mun synttärilahjan, muuten mulla olisi varmaan ollut se käytössä, hah! Nämä kuvat on otettu myös ennen mun silmäongelmaa, ai että mä ikävöin ripsiväriä. Silmä voi onneksi jo tosi paljon paremmin, ja huomenna ajattelin olla rohkea ja laittaa ripsiväriä eka kertaa viikkoon, kun antibioottitipatkin sai jo lopettaa kahden oireettoman päivän jälkeen. Olihan se kyllä sellainen episodi, että ei tarvitse toiste kokeilla. Onneksi se parantui nopeasti, ja nyt olen päässyt takaisin arkeen kiinni.

Huomenna juhlitaan meidän 7-vuotiasta synttärisankaria, en malta odottaa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Mun synttärilahja vilahti itse synttäripostauksessa jo, mutta se on mulle itselleni sen verran merkittävä juttu, että halusin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Mä sain syntymäpäivälahjaksi Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bagin, eli Guccin mustan olkalaukun, jota olen himoinnut ja ihastellut jo pitkään. Ekan kerran haaveilin laukusta raskausaikana vuonna 2016, ja sen jälkeen olen tasaiseen tahtiin sitä käynyt ihastelemassa Guccin sivuilla.

Keväällä olin jo päättänyt, että ostan sen itselleni kesällä sen kunniaksi, että työrintamalla on mennyt niin hyvin. Sitten kuitenkin jänistin, ja ajattelin, että enhän nyt voi käyttää itseeni niin paljon rahaa, vaikka se oli taloudellisesti mahdollista. Se vaan tuntui liian kreisiltä ja itsekkäältä, vaikka en ajatellut niin kenenkään muun, kuin itseni kohdalla laukkuostoksista.

Kesän aikana mun entinen luottolaukkuni, Rebecca Minkoffin Mini Love, alkoi vedellä viimeisiään. Se kyllä toimi edelleen muuten hyvin, mutta metalliosista alkoi irrota väriä mun vaatteisiin. Se oli palvellut hyvin päivittäisessä käytössä kolmen ja puolen vuoden ajan, mutta silloin se ei enää kestänyt. Mä olin vähän pettynyt siihen, että laadukkaaksi mieltämäni laukku ei kestänyt kolmea ja puolta vuotta pidempään käyttöä. Se ei ollut rikki tai muuten kulunut, mutta metalliosat kuluivat käytössä niin, että alkoivat päästää väriä. Eihän sellaista laukkua voi käyttää. Kun mä ostan laukun, mä toivon sen olevan ikuinen.

Mä ostan laukkuja todella harvoin, pientä käsilaukkua en ollut ostanut tuon Rebecca Minkoffin Mini Loven jälkeen ollenkaan, ja ison käsilaukun olen viimeksi ostanut vuonna 2014. Kun siitä Mini Lovesta tuli käyttökelvoton, olin hetken aikaa ihan pihalla, että mitä ihmettä mä teen. Himoitsin edelleen Guccin laukkua, mutta se tuntui edelleen niin suurelta ostokselta vain minua varten. Toisaalta en tiedä miksi – se maksoi suunnilleen saman verran kun meidän sohva, ja se tulee olemaan yhtä kovassa käytössä kuin meidän sohva on päivittäin. Se on mulle tarpeellinen, mieluisa ja se on eettisesti ja kestävien periaatteiden mukaisesti Italiassa käsin valmistettu. Silti se tuntui niin isolta jutulta, koska se ei ollut perheelle tai lapsille, vaan minulle.

Onneksi Otto päätti mun puolesta, ja tilasi sen mulle syntymäpäivälahjaksi, kun itse vaan jahkailin. Ja kun mä sain sen käsiini, mä innostuin kuin pieni lapsi. En ole varmaan koskaan käynyt ihastelemassa nettisivuilla ja Pinterestissä jotain asiaa niin usein, kuin tätä laukkua viimeisen parin vuoden aikana. Ja vihdoinkin se on mun.

En usko, että olisin ikinä tilannut tätä laukkua itselleni, jos ei Otto olisi tilannut sitä. Olisin varmaan tyytynyt johonkin toiseen, joka olisi ollut puolet edullisempi ja ihan kiva, mutta ei välttämättä yhtä kestävä ja laadukas. Tai sitten olisi ollut ihan yhtä kestävä ja laadukas. Mutta se ei kuitenkaan olisi ollut just se laukku, jonka halusin. Tämä laukku tulee olemaan mulla jatkuvassa kovassa käytössä, ja aion huoltaa sitä hyvin. Se on klassinen ”camera bag” -malli, joka kestää aikaa. Se näyttää hyvältä siis myös 15 vuoden päästä ja 50 vuoden päästä, jos vain pidän siitä hyvää huolta. Ja aion todellakin pitää.

Nyt kun mulla on se, en enää epäröi sen hintaa. Se oli todellakin kannattava hankinta. Mä rakastan sitä laukkua, ja se vastaa täysin kaikkia mun tarpeita. Olen iloinen, että laukku on tuplasti isompi kuin mun entinen pikkulaukku, sillä sinne mahtuu hyvin kaikki mun päivittäiset tärkeät tavarat. Se on vaan yksinkertaisesti juuri perfect mun tarpeisiin. Nämä kuvat on otettu silloin, kun mä oikeasti sain laukun käsiini ekaa kertaa, ja olin ihan super iloinen. Joillekin tällaiset laukut on ihan arkipäivää ja niitä on useampia, ja toiset eivät ikinä käyttäisi näin paljon rahaa yhteenkään laukkuun, tai edes sohvaan. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja mahdollisuutensa, ja saa ollakin. Mä olen edelleen aivan hykerryttävän iloinen juuri tästä laukusta.

Ja Otto on maailman ihanin, kun hän teki tämän päätöksen mun puolesta. Kiitos Otolle ihanasta synttärilahjasta <3

Täytät tänään seitsemän vuotta. Tiedät jo niin paljon, ja silti sinulla on vielä koko maailma opittavana. Olet jo niin iso, mutta silti vielä niin pieni. Mulle olet tietenkin aina äidin rakas esikoisvauva, vaikka itse olet eri mieltä. Eihän seitsemänvuotias ole enää mikään vauva, sanot. Mutta mulle olet aina se vauva, joka pienenä rääpäleenä viisi viikkoa etuajassa laskettiin mun rinnalle, jonka pelkäsin pudottavani ja jota pidellessäni itkin niin kovaa, etten ole koskaan itkenyt. Onnesta.

Olet jo aloittanut koulun, ja olen sinusta niin ylpeä. Olet fiksu ja vastuuntuntoinen. Tiedän, että hoidat koulusi loistavasti. Me isin kanssa tuetaan sinua aina ja kaikessa, tiedäthän sen. Meiltä voi aina kysyä apua, ja meille voi aina kertoa jos jokin asia askarruttaa, ilahduttaa tai huolestuttaa. Meidän kanssa voi lukea kokeisiin ja meille voi kertoa jos tarvitsee apua läksyissä. Ja jos joskus unohtaa vahingossa tehdä läksyt, vaikka niistä on erikseen kysytty, niin ei me suututa. Sitten koitetaan yhdessä saada ne tehtyä äkkiä aamulla. Kyllä kaikki aina järjestyy. Onneksi tähän asti olet tehnyt tehtäväsi todella tunnollisesti, ja uskon, että teet jatkossakin. Mutta kukaan ei ole täydellinen, eikä kenenkään tarvitsekaan olla. Jos joskus unohtuu, ei se maailma siihen kaadu.

Olet ihana lapsi, sisko ja ystävä. Meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä, ja vaikka sinulla olisi joskus huono päivä, olet silti ihana ja rakas. Sinulla harvoin on edes huonoja tunteja, mutta muista se, että vaikka sinua kuinka suututtaisi tai harmittaisi joskus, me aina rakastetaan sinua. A I N A. Meille voi kertoa myös silloin kun nolottaa tai kun ei tiedä mitä tehdä. Meille saa kertoa omat toiveet, haaveet, ilot, surut, pelot, draamat, vihastukset ja ihastukset, jos itse haluaa. Me tietysti toivotaan, että haluat. Meille saa olla juuri sellainen kuin on, ja meille saa näyttää kaikki tunteet. Me ollaan aina täällä ja just sua varten. Ja meille saa aina soittaa jos tulee hätä, ikävä tai harmi kun olet jossain muualla kuin meidän kanssa. Ja saa soittaa muutenkin.

Me tullaan niin hyvin juttuun, että sinun kanssa hengaillessa tuntuu kuin olisi kaverin kanssa. Aina ollaan tultu ja aina on tuntunut. Silti muistan kyllä olevani se aikuinen, ja asetan juuri ne rajat jotka missäkin iässä tarvitset. Joskus sanon ei, ja kysyt miksi. Lupaan aina kertoa sinulle. Lupaan myös, että en koskaan sano turhaan ei. Ainakin yritän parhaani. Meillä saa riehua, seisoa käsillä, lukea kirjaa aamupalalla ja leipoa itse jos haluaa, vaikka koko keittiö olisi jauhoissa ja kananmunan kuorissa. Muista, että jos joskus sanon ei vain oman mukavuuteni tähden, ilman todellista perustetta, saat aina kyseenalaistaa minut. Toki saat muutenkin. Jos minulla on tarpeeksi hyvät perustelut, sinä kuuntelet kyllä. Ainakin vielä, katsotaan kymmenen vuoden päästä uudelleen.

Meidän kanssa saa hassutella, ja meitä saa kutittaa. Meiltä saa kysyä vaikeita kysymyksiä ja usein kysytkin. Meiltä saa kysyä ihan mitä vaan, eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Selvitetään sitten yhdessä, otetaan vaikka googlauskisa, että kuka löytää vastauksen nopeimmin, jos ei muuten tiedetä. Sinä varmaan voitat.

Muista, että saat aina tulla kotiin, eikä kotiin koskaan tarvitse pelätä tulla, vaikka mitä olisi tapahtunut. Meitä saa aina halata, ja meidän kainaloon saa aina tulla. Meidät saa herättää keskellä yötä jos ahdistaa, itkettää tai pelottaa. Pliis älä herätä jos keksit keskellä yötä ihan mahtavan idean, paitsi jos se on oikeasti niin mahtava, että on vaan pakko herättää. Sitten herätä toki. Onneksi olet aina antanut meidän nukkua hyvin, niin sulle on helppo sanoa näin.

Sinulla on lupa erehtyä, kokeilla, vaihtaa mielipidettä ja tehdä virheitä. Meillä kaikilla on. Eikä sinun koskaan tarvitse miellyttää ketään. Tärkeintä on, että sinulla on hyvä olla. Sinä saat unelmoida ja haaveilla, sinä saat kokeilla uusia asioita. Sinun ei tarvitse mahtua mihinkään muotiin, vaan olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Älä pelkää epäonnistumista, sillä se, että edes yrittää on parempi kuin se, että ei tekisi mitään. Me ollaan susta aina ylpeitä.

Muistathan aina olla kiva kaveri ja kiva sisko. Ethän koskaan kiusaa toisia, ja pidäthän aina niiden puolta, jotka sitä tarvitsevat. Muistathan auttaa toisia, jos he pyytävät apua. Muistathan auttaa silloinkin kun huomaat jonkun tarvitsevan apua, vaikka tämä ei itse uskaltaisi sitä pyytää. Kerrothan meille, jos joskus tarvitset itse aikuisen apua asioiden selvittämisessä. Älä turhaan murehdi yksin. Ja vaikka joku joskus sanoisi, että äidille ja isille ei saa kertoa, niin älä usko. Ei ole sellaista asiaa mitä ei meille saisi kertoa.

Kiitos, että me saadaan olla just sun ja just teidän vanhempia, sillä nämä sanat sanat koskevat myös sinun siskojasi. Sinä ja sinun kaksi siskoasi olette maailman parhaat lapset koko maailmassa just meille, ja me rakastetaan teitä enemmän kuin mitään muuta. Ihanaa 7-vuotissyntymäpäivää, tänään on sun päivä <3