Vaikka viime sunnuntaina tuntui siltä että vauva saattaa alkaa syntymään hetkenä minä hyvänsä, ollaan me onneksi päästy taas yksi kokonainen viikko eteenpäin ja vauva on turvallisesti masussa edelleen. Supistukset ovat rauhoittuneet alkuviikosta ja perjantaisessa kontrollissa tilanne näytti onneksi ihan hyvältä. Nyt vain toivotaan että tilanne jatkuu hyvänä tästä eteenpäinkin, parin päivän päästä onneksi on taas neuvolalääkäri niin pääsee tarkistamaan että pienellä on kaikki hyvin. Pikkutyyppi  oli perjantaihin mennessä ottanut 120 gramman kasvuspurtin sunnuntaista ja paino oli jo 750g!

Mun olo on ollut aika hyvä viikontakaiseen verrattuna, mutta Tiara-raasun parantuminen otti taas takapakkia! Kuumetta ei ole ollut keskiviikon jälkeen ja pari päivää neiti olikin ihan pirtsakkana mutta nyt on tilalle tullut niin paha yskä että yöt on menneet ihan pipariksi. Huomenna mennään uudestaan käymään lääkärissä katsomassa että mikä siellä kurkussa oikein kutittaa, on niin sydäntäsärkevää kun toisella lähtee vain pienen kuiskauksen verran ääntä ja sitten se surkeasti sängyn pohjalta kuiskaa että ”äiti auttaa!” keskellä yötä. Voi pientä, toivottavasti Tiaralla olo helpottaisi pian. Päivällä yskä ei ole onneksi ollut niin paha ja Tiara on vaikuttanut ihan hyvävointiselta mutta pitää katsoa miten tämä yö sitten sujuu.

Mutta nyt niitä masukuvia vimeinkin parin viikon tauon jälkeen. Masutyyppi on vaan villiintynyt entisestään tästä mun lepäämisestä ja mun maha heiluu ihan jatkuvasti joka suuntaan. Aamulla kun mä herään niin masu pomppii ja illalla kun alan nukkumaan on vaikea löytää hyvää asentoa kun kaveri koittaa potkia sänkyä mun mahan läpi oli mun asento mikä hyvänsä. Tänäänkin maha on muljunut tasaiseen tahtiin ja saatiinkin hauskasti tallennettua kuviin Oton kanssa kuinka maha muuttui alle puolen tunnin sisälä ihan eri muotoiseksi!!

Mun masu oli siis parin päivän ajan tuolla tavalla tasaisemmin jakautunut mutta sitten yhtäkkiä sillä aikaa kun räpsittiin noita kuvia joissa Tipa tökkii mun masua niin tyyppi päättikin valahtaa takaisin alemmas ja masu valahti siinä mukana. Perjantaina vauva oli ainakin raivotarjonnassa ja oonkin ollut tuntevinani aika mojovia monotuksia kylkiluihin aina välillä, voin vaan kuvitella miltä ne potkut tuntuvat myöhemmin kun viimeksi Tiara vain hellästi nyrkkeili mun kylkiluihin ja oon kuullut hurjasti kauhutarinoita siitä millaista tuhoa ne pienet jalat voi saada aikaan! Innolla odottelen!

Multa pyydettiin jo monta viikkoa sitten uutta vertauskuvaa Tiaramasusta ja nykyisestä masusta mutta nyt vasta sain aikaiseksi tehtyä sellaisen! Ja en tietenkään sitten viime raskaudessa juuri tällä raskausviikolla ottanut masukuvaa ollenkaan joten tuossa kuvassa Tiaramasu -kuva on otettu viikkoa myöhemmin, mutta eikai se ole niin tarkkaa.

Tuntuu hurjalta että viikkoja on jo 26! Vastahan mä hehkutin puoliväliä ja nyt ollaan jo reippaasti sen ohi ja viimeinen kolmanneskin häämöttää jo ihan pian. Mutta ihanaa että aika on mennyt näin äkkiä, saisi mennä mun puolesta vieläkin nopeammin. Toisaalta tuntuu kuitenkin helpottavalta että on vielä aikaa valmistella kaikkea vauvaa varten.

Mä oon niin hurjan väsynyt että ajatus ei jotenkin kulje ollenkaan, toivottavasti saitte edes jotain tolkkua tästä tekstistä! Koitan palailla mahdollisimman pian vähän selkeämpien ajatusten kanssa, nyt on nimittäin aivan pakko mennä nukkumaan. Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille<3

Mun on jo varmaan viikon ajan pitänyt tehdä postausta meidän uusista sisustusjutuista, mutta tässä on vaan ollut niin paljon kaikkea muuta asiaa että se on yksinkertaisesti vain jäänyt. Ei meillä mitään kovin mullistavaa ole tapahtunut mutta sentään on tonttuverhot vaihdettu ikkunoista pois vähän vähemmän jouluisiin! Tilasin myös muutaman ihanan H&M Homen tyynynpäällisen kun ihastuin niihin niin hirmuisesti ne nähdessäni. Mä taisin jo aiemmin sanoakin että kaipaan kotiin tonttujen tilalle ripauksen keltaista ja pinkkiä ja niitä on nyt jo pikkuisen havaittavissa. Lisää on tulossa sitten kun joko itse jaksan kaivella kaapeista lisää sisustustavaroita esille tai pyydän äitiä asettelemaan kynttilät, purkit ja purnukat nätisti.

Seepratyynynpäälliset, H&M Home / Torkkupeite, Jotex / Sanomalehtityynynpäälliset ja -verhot, Jotex / Kameraverhot, Vallila

Olohuoneeseen tuli siis ripaus seepraa tyynynpäällisten muodossa ja noihin meillä jo olleisiin sanomalehtityynynpäällisiin sopivat verhot aseteltiin toinen olkkarin puolelle parvekkeen oven eteen ja toinen keittiön puolelle. Keittiön verhosta en saanut kuvaa järkevästi otettua kun aurinko paistoi kokoajan suoraan kameraan, mutta se on siis samanlainen kuin tuo toinenkin!

Beiget verhot ja päiväpeite, Jotex / Pallokuvioiset tyynynpäälliset, IKEA / Tähtityynynpäällinen, lahja äidiltä / Pöytävalaisimet, Jotex

Makuuhuoneeseen laitettiin uudet vaaleanbeiget verhot, uusi päiväpeitto ja muutama koristetyyny lisää (koristetyynyt tosin vain siirtyvät olohuoneesta ja ovat siis vanhoja). Lisäksi valkoinen matto siirtyi Tiaran huoneesta meidän huoneeseen ja tarkoitus olisi hankkia vielä toinen samanlainen tuohon sängynpäätyyn. Uudet ihanat lamput hommattiin myös lukuvaloiksi ja olkkarista siirrettiin myös tuollainen musta säilytysjuttu mulle yöpöydäksi. Makuuhuone on edelleen ihan kesken koska me laitetaan se lopullisesti valmiiksi vasta sitten kun pinnasänky muuttaa sinne ja tiedetään onko se edelleen limenvihreä vaiko valkoinen.

Koristetyyny ja säilytyskorit, H&M Home / Ruusukuvioinen matto, Jotex

Tiaran pupukokoelman seuraksi hommattiin tuollainen vaaleanpunainen tyynynpäällinen ihanalla tähtikuviolla. Varmaan sitten isojen tyttöjen sängyssä pääsee enemmän oikeuksiinsa tuo koristetyyny kun laitetaan siihen sopiva torkkupeite ja päiväpeitekin ja ehkä muutama lisätyynykin. Duploille ja Brio-palikoille hommattiin tuollaiset ihanat glitter-säilytyskorit joihin Tiara itsekin saa lelut kätevästi kerättyä. Ja lattialle unelmanpehmeä matto joka sopii Vallilan verhon väreihin pinkillä ruusukuviollaan. Tuo matto on oikeasti niin ihanan pehmeä että ihan ongelmitta tänäänkin ”vuodelepäsin” eli makoilin siinä ja leikin Tiaran kanssa Legoilla varmaan lähemmäs tunnin. Seinälle pitäisi vielä ripustaa pari naulakkoa ja pari valokuvaa söpöissä kehyksissään mutta en oo uskaltanut seisoa niin kauaa että oisin saanut pähkäiltyä niille sopivat paikat Oton kiinnitettäviksi. Mutta ehtiihän sitä!

Huomenna mulla on sitten synnärillä kontrollikäynti, pitäkää mulle peukkuja että kaikki on hyvin ja saan jatkaa kotona oleskelua! Jos vain pääsen kotiin enkä joudu sairaalaan niin tuun kyllä varmasti sitten päivittelemään vaikka niitä masukuulumisia pitkästä aikaa. Hyvää yötä kaikille ja superkiitos teidän ihanista kommenteista sekä edelliseen postaukseen että Facebookin puolella, ootte ihan mahtavia!

Kappahlin Newbie -mallisto kuului mun suuriin suosikkeihin Tiaran pikkuvauva-aikana ja meiltä löytyykin myös nyt säästettynä kaikki vanhat Newbie -suosikit odottamasta uutta tulokasta. Newbiessä mua viehättävät eniten rauhalliset ja ajattoman kauniit värit ja se että vaatteet ovat kestävästä 100%:sta ekopuuvillasta valmistettuja. Monet meidän Newbieistä onkin ihan uudenveroisina kirppikseltä ostettuja ja vaikka Tiara oli jo vaatteiden toinen (ainakin) ahkera käyttäjä, niissä ei ole vieläkään yhtään huomattavia käytönjälkiä. Kankaat tuntuvat edelleen unelmanpehmeiltä, juuri sellaisilta joita pienen vauvan ihoa vasten haluaa laittaa. Mua on vain aina harmittanut Newbiessä se että vaatteiden koot loppuvat numeroon 74, eli meilläkään ei niitä ole enää yli puoleen vuoteen voitu käyttää. Nyt koko -asiaan on kuitenkin onneksi tulossa muutos!

Kappahl tuo viikosta 12 alkaen kauppoihin uuden Newbie taaperomalliston jota on saatavilla kokoon 98 asti! Vaatteet noudattavat alkuperäisen malliston yksinkertaisen tyylikästä ja ekologista linjaa, mutta ovat malleiltaan ja leikkauksiltaan suunniteltu sopiviksi paljon liikkuville pikkutaaperoille. Me saatiin Kappahlilta vähän etukäteismaistiaisia mallistosta Tiaralle eilen ja voin kertoa että kyllä päästin pienet ilonkiljahdukset paketteja avatessani kun sisältö oli niin suloinen! Todellinen piristys kyllä meidän tylsään päivään kun Tiararaasukin on pipinä ja itse vain makoilen. Paketeista paljastuivat kahdet ihanat leggingsit ja kaksi ihanan söpöä tunikaa.

Palan halusta saada pukea Tiaran noihin ihanuuksiin mutta tänään en ole viitsinyt neitiä  kiusata pukemisella kun toinen on niin kipeänä . Mutta kunhan Tiara paranee niin otetaan ainakin sata ihanaa prinsessakuvaa tytsystä uusissa vaatteissa!

Löytyykö mun lukijoista yhtään Newbie-fania? Mä ainakin oon ihan innoissaan tulevasta mallistosta!

Niinhän siinä sitten kävi että ei auttanut vain muutaman päivän lepo vaan eilen piti lähteä käymään synnärillä kovien alaselkäkipujen ja supistelun vuoksi. Käyrää otettiin vajaan tunnin ajan ja kyllähän sinne rajujakin supistuksia piirtyi vaikka viikkoja on tosiaan tänään kasassa 25+1 vasta. Aikansa mua tutkittuaan ja ultrailtuaan sekä normilääkäri että ylilääkäri olivat onneksi kuitenkin sitä mieltä että saan vielä ainakin toistaiseksi levätä kotona, mutta tosiaan en saa tehdä muuta kuin makoilla. Perjantaina on seuraava kontrolli äippäpolilla ja toivottavasti pääsen vielä kotiin silloinkin koska on kotona kuitenkin miljoona kertaa kivempaa levätä kuin sairaalassa yksin.

Äiti tuli tänne onneksi meidän avuksi Oulusta joten sentään Tiaralla on kunnon seuraa päivisinkin kun Otto on töissä ja mä en saa edes pitää neitiä sylissä. Pahimmalta oikeasti tässä lepäämisessä tuntuu se ettei saa ottaa tuota maailman rakkainta pientä neitiä syliin! Tiara-raukka vielä eilen pitkän päivän jälkeen tuli kipeäksi ja on nyt kovassa kuumeessa. Noh onpahan mulla ainakin seuraa sängynpohjalla ja saan pitää Tiaraa lähellä vaikkei se olekaan sama asia kuin syli! Ollaan katsottu yhdessä Kaapo-piirrettyjä ja nyt tytsy meni päiväunille kun oli niin naatti. Tiara ei oo suostunut syömäänkään muuta kuin hedelmiä ja mehujäätelöä, mutta onneksi niissä on sentään nestettä molemmissa.

Mä oon aikamoinen touhutäti yleensä enkä kotonakaan viihdy hirveästi paikallaan ja oon ihan satavarma että tää kevät tulee olemaan mulle aika haastavaa aikaa kun ei saa tehdä mitään. Päässä pyörii sata asiaa jotka olisi pitänyt hoitaa ja tapahtumaa joissa käydä, vaunuostoksetkin on tekemättä ja Ikea-reissu samoin. Sen tiedän että stressaaminen ei auta mitään eikä myöskään tee hyvää vauvalle, mutta silti ne hoitamattomat asiat tulevat väkisinkin mieleen ja stressaavat. Tärkeintä on nyt kuitenkin vauvan hyvinvointi ja se että vauva pysyy vielä mahdollisimman kauan masussa, kyllähän ne vaunut ja muut asiat kerkeää käydä hakemassa myöhemminkin. Ja onneksi on nettishoppailu!

Sen voin sanoa että pelottaa, ja paljon pelottaakin. Masutyypillä on kokoa vasta pikkuruiset 630 grammaa ja viikkoja olisi täysiaikaisuuteenkin jäljellä vielä vajaat 12. Kuten viisas kätilö eilen totesikin niin vaikka se tuntuu hankalalta että joutuu vain makoilemaan viikkotolkulla niin on se kuitenkin paljon helpompaa mulle makoilla nyt (ja turvallisempaa vauvalle) kuin se että vauva joutuisi kuukausiksi sairaalaan kasvamaan. Jokainen päivä ja viikko eteenpäin masussa on vauvalle aina parempi ja loppujenlopuksi nämä jäljellä olevat viikot ovat vain pikkiriikkinen aika meidän elämästä. Pitää vain jaksaa uskoa siihen että kaikki menee hyvin ja lepo auttaa!

kuva weheartit.com

Koska mulla tässä yhden päivän makoiltuani on jo ollut hurjasti aikaa ajatella vaikka ja mitä, mä oon myös miettinyt että mitä tää lepo tarkoittaa sitten blogin kannalta. Tulin siihen tulokseen että kukaan ei varmasti jaksa lukea joka päivä mun ”tänään  makasin sängyssä, luin kolme lehteä ja katsoin viisi jaksoa Gossip Girliä” -postauksia joten voisin vaikka toteuttaa vihdoinkin kaikika toivepostauksia.Toki välillä päivittelen kuulumisiakin siis ja mulla on muutama muukin kiva juttu tulossa, mutta nyt jos koskaan on aikaa postaustoiveiden toteuttamiselle!

Mulla on edelleen pääsy bloggerin puolelle vanhaan toivepostaus-listaukseen ja siellä olikin monta toteuttamiskelpoista ideaa, mutta ajattelin että voitte nyt tähän postaukseen toivoa postauksia lisää koska tuo lista on tehty jo reippaat puoli vuotta sitten! Mä en voi mitään kovin suureellisia kuvausjärjestelyjä toteuttaa nyt kun makoilen vaan, mutta esim joku meikkipostaus tms onnistuu kyllä. Ja nyt mulla on aikaa kirjoittaa ja paneutua asioihin oikein kunnolla, eli jotkut syväluotaavat analyysit tai esim kysymyspostaus tms onnistuu paremmin kuin hyvin! Mutta nyt menin ihan asioiden edelle ja rupesin itse ideoimaan, teillä on varmasti 100 kertaa kivempiä ideoita kuin mulla joten eikun toiveita tulemaan! 

Mä jatkan nyt makoilua, syömistä ja lehtien lukemista Oton uudella Samsung Galaxy Note 10.1 -tabletilla. Se on muuten kätevä vehje, sillä saa tehtyä helposti vaikka mitä ihania kollaaseja lukemisen lomassa ja kaikkea! Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä että vauva pysyy masussa mahdollisimman pitkään! Kiitos teille kaikille ihanille jotka eilen jo tsemppasitte mua kun kerroin blogin Facebook -sivuilla meidän huonoista uutisista, olette parhaita! Kyllä teidän lukijoiden rohkaisevat tarinat ja vertaistuki on ihan korvaamattoman tärkeitä mulle. Kiitos<3

Edellisessä postauksessa mainitsinkin että nyt on pikkuhiljaa alkanut kroppakin laittaa vastaan kaikelle puuhailulle ja viimeiset pari päivää olenkin ollut tässä kuumavesipullo ja panadolit kourassa kun on alaselkä ollut niin kipeä! Lääkärissäkin kävin tänään ja sain nyt käskyn ottaa ihan rauhassa ja suunnilleen makoilla vaan kotona. Mulla on supistellut sen verran tiuhaan ja tosiaan särkenyt tota selkää että en kyllä halua itsekään pelleillä yhtään, täytyy vaan toivoa että tämä muutaman päivän lepo auttaisi eikä tarvitsisi makoilla seuraavia kymmentä viikkoa.

Mun raskauden kulkua onneksi seurataan suhteellisen tiuhaan Tiaran ennenaikaisen syntymän takia, että sinänsä on sen puolesta aika turvallinen olo mutta tietenkin olis kiva kun olis joku kristallipallo mistä näkisi miten nämä asiat nyt on menossa. Tai miksei masussa voisi olla vaikka ikkunaa josta tyypin vointia voisi kurkkia?! Mutta kun sellaisia ei kerran ole eikä tule niin näillä nyt sitten mennään mitä on annettu!

Mun oli tänään tarkoitus mennä kampaajalle mutta jouduin nyt peruuttamaan senkin sitten. Toivottavasti ensi viikolla jo olo olisi parempi, olisi nimittäin mukava saada tämä kuontalo kuntoon pitkästä aikaa ja keskiviikkona olisi tarkoitus tavata Kidekollegojani Annaa ja Karoliinaa erään tapahtuman merkeissä. Sormet ja varpaat ristiin että olo helpottuu ja saan ensi viikolla liikkua! Vaikka ensin kaipasin hurjasti sitä että saan vain olla niin nyt kun mielessä jyskyttää pelko 10 viikon pakkomakoilusta on se kiireisyys ja liikkuminen sittenkin kovin houkutteleva ajatus. Onneksi mulla on täällä kotona masutyypin lisäksi kaksi maailman parasta piristäjää, kultaisin ja paras pieni Tiara ja maailman ihanin Otto, muuten en kyllä jaksaisi ollenkaan!

Raskaanaolossa turhauttavinta on epätietoisuus, se että kantaa omassa kropassaan toista ihmistä jonka vointia ei voi tarkkailla 24/7 mitenkään. Se tuntuu niin pirun vaikealta kun sitä masussa asuvaa tyyppiä rakastaa niin mielettömän paljon ja silti ei vain voi tehdä enempää kuin parhaansa ja aina sekään ei riitä. Mä yleensä oon todella positiivinen ihminen ja jaksan uskoa siihen että hyviä asioita tapahtuu, mutta välillä mullakin pelko yrittää ottaa yliotteen ajatuksissa.

Onneksi Otto ei kärsi mistään isien mielialanvaihteluista tai muista myötätuntoraskausoireista  kuten Vauva-lehden taannoisen artikkelin tuleva isi vaan osaa aina sanoa ne taikasanat joilla mut saa rauhoittumaan kun hormonihirmu iskee. Jos mulla ei olisi noin tasapainoista, kannustavaa ja rakastavaa miestä rinnalla niin en usko että kykenisin itsekään olemaan kovinkaan seesteinen tai rauhallinen, varsinkaan näin raskausaikana.

Mitä mä olenkaan tehnyt että olen ansainnut itselleni tuollaisen miehen joka pyytämättä siivoaa koko asunnon ja sen jälkeen leikkii tunteja lapsen kanssa Duploilla kuten esimerkiksi tänään että mä saisin vain levätä? Tai joka kylvettää ja lukee iltasadut ja vie Tiaran nukkumaan ihan itse omasta halustaan (myös tänään) eikä se ole edes mitenkään poikkeuksellista. En edes osaa sanoin kuvailla sitä miten onnellinen mä olen siitä että Otto on mun elämässä, mutta onneksi tiedän että herra itse kyllä tietää miten rakas mulle on. Oton (ja Tiaran tietysti myös) ansiosta tälläiset vaikeammatkin päivät sisältävät naurua, iloa ja rakkautta!

Menipäs lällyksi tämä lopputeksti, hahah! Mä voisin alkaa kyllä nyt syömään vähän muroja iltapalaksi ja katsomaan leffaa Oton kanssa, Tiarakin kun kiltisti vetelee tuolla jo sikeitä. Hyvää yötä teille kaikille ihanuuksille <3