Raskaus! Ihana raskaus ja ihana masu joka on kasvanut vähintäänkin tuplanopeudella viimekertaiseen verrattuna! Toinen raskaus on edennyt aivan omalla painollaan, täysin eri tavalla kuin ensimmäinen raskaus. Ensimmäinen raskaus täytti kaikki mun ajatukset ja haaveilin pikkuisesta vauvasta ahkerasti. Nytkin mä olen äärimmäisen onnellinen odotuksesta ja siitä että meille tulee toinen pieni, mutta voi miten onkaan niin helppoa unohtaa edes olevansa raskaana kun koittaa pyörittää arkea taaperon kanssa muuttorumban keskellä. Saattaa kulua päivä tai parikin ennen kuin muistan edes koko asiaa! Ensimmäinen kolmannes on humpsahtanut ohi aivan huomaamatta, ja nyt vaan edelleenkin väsyneenä odottelen että milloin se energinen keskiraskaus alkaa kun ei sitä näy eikä kuulu. 

         Mun alkuraskautta on tällä(kin) kertaa varjostanut jatkuva päänsärky, valonarat silmät ja ainakin muutaman kerran viikossa iskevät migreenikohtaukset. Aina puhutaan vain raskauspahoinvoinnista, mutta kyllä voin kertoa että on tämä päänsärkykin aikamoista taistelua ollut! En uskalla vielä sanoa että se olisi helpottanut, vaikka viime viikkoihin onkin jo muutamia päänsäryttömiä päiviä kuulunut, mutta toivon kovasti että se menisi pian ohitse. Viime kerralla päänsäryt loppuivat niihin aikoihin kun aloitin blogin kirjoittamisen, eli viikolla 16+ joten olen lohduttanut itseäni sillä että tässä ei toivottavasti ole enää montaa viikkoa kärvisteltävänä. Mutta tietenkin; jokainen raskaus on erilainen kuten sanonta kuuluu ja mikään ei ole varmaa. Mutta pakko on jaksaa uskoa siihen että pian se loppuu!

               Vaikka päänsärky onkin inhottavaa niin ei tästä mikään valituspostaus ole tulossa, vaan päinvastoin. Meidän tuleva pikkuinen on hartaasti toivottu ja odotettu ja niin kovin rakastettu jo masussakin.  Mä oon enemmän kuin onnellinen siitä että aika tuntuu vilistävän ihan mieletöntä vauhtia, en nimittäin millään malttaisi odottaa että saan oman pienen murusen syliin! Mutta olen silti onnellinen että tässä on vielä reilusti viikkoja jäljellä, ehditään kunnolla valmistautua pikkuisen tuloon ja Tiarakin ehtii kasvaa ja saa olla äidin ja isin ainoa vauva vielä vähän aikaa. Mä oon kyllä aivan varma että meidän neidistä tulee ihan loistava isosisko! 

Mä olen iloinen siitä että nyt toisella kertaa olen osannut ottaa odottamisen rennommin kuin ensimmäisellä kerralla, enkä ole ollut aivan niin hysteerinen joka asiasta. Ruuasta olen edelleenkin tarkka ja noudatan neuvolan suosituksia prikulleen, mutta muuten olen ollut aika rennosti enkä ole ylianalysoinut jokaista pientä liitoskipua tai selkäsärkyä. Siltikin on edelleen niin vaikea uskoa todeksi sitä että meille on annettu näin paljon onnea ja en voi muuta kuin toivoa että kaikki sujuu hyvin! Se on tämä suomalaisen pessimistinen ajattelutapa siitä ettei kaikkea saamaansa onnea muka ansaitsisi, ja se istuu (ainakin minussa) hyvin tiukassa. Mutta yritän olla ajattelematta sillä tavoin ja olla vain kiitollinen siitä kaikesta mitä meille on annettu.

             Viimeksi mä jaoin mun raskauden todella yksityiskohtaisesti mun blogissa teille kaikille, mutta tällä kertaa en aio toimia samoin. Osittain johtuen siitä, että raskaus ei tällä hetkellä näyttele pääosaa mun elämässä kuten viimeksi, vaan on vain yksi osa sitä Tiaran  (ja toki kaiken muunkin) rinnalla ja osittain johtuen siitä, että blogin vierailijoiden määrä on kasvanut niin uskomattoman suureksi, että raskauden jokainen yksityiskohta tuntuu liian henkilökohtaiselta jaettavaksi. Mä toivon että ymmärrätte tämän! Vaikka te lukijat olettekin ihania ihmisiä ja mielelläni kertoisin teille vaikka ja mitä, on valitettavasti olemassa myös niitä ilkeitä ihmisiä joiden en soisi tietävän meidän elämästä pienintäkään murusta, mutta joiden tiedän niitä silti koettavan onkia niin täältä blogista kuin muualtakin. Siksi siis tällainen ratkaisu. Mutta varmasti raskaus tulee silti täällä näkymään, ehkä paljonkin, mutta ei samassa mittakaavassa kuin viimeksi. But I’m a human not a sandwich ei siis tule muuttumaan takaisin raskausblogiksi vaan käsittelee meidän kaikkien elämää ihan kuten tähänkin asti!

Mä siirryn nyt sohvalle kasvattelemaan pötsiä (ja kaikkia muitakin vartalonosia) valkosuklaalla ja pipareilla ja toivotan teille kaikille upeaa alkanutta marraskuuta ja ihanaa alkavaa viikkoa! Kuulumisia ja mahdollisesti ensimmäistä kurkistusta meidän uuteen muutonjälkeiseen kotiin luvassa ensi viikolla!

Kun mä aloitin bloggaamisen toukokuussa 2011, en olisi osannut kuvitellakaan mitä kaikkea mahtavaa tämä harrastus voisi tuoda tullessaan. Uusia ihania ystäviä, loistavia vinkkejä ja myös uusia mahdollisuuksia. Puolessatoista vuodessa teidän määränne on kasvanut aivan huikean paljon, ja olen kiitollinen teille kaikille jotka jaksatte kuukaudesta toiseen meidän kuulumisiamme lueskella. Olette kyllä valaneet muhun uskoa itseeni ja positiivista mieltä enemmän kuin laki sallii! Nyt on tullut aika tarttua uuteen aivan mielettömään mahdollisuuteen jollaista mulle on tarjottu; nimittäin Kideblogit -äitiblogiportaaliin! Kideblogit on aivan uudenlainen tammikuussa avattava blogiportaali, joka tarjoaa lukijoilleen samalta sivustolta ihanien äitien kirjoittamia ihania blogeja. Kaikki keskenään erilaisia, ja juuri siksi niin ihania. 

             Portaalin idea on niin mieletön ja porukka niin mahtava, että kieltäytyminen kutsusta ei tullut kuuloonkaan. Enpä olisi 1,5 vuotta sitten uskonut että mulle tarjotaan joskus näin upeaa mahdollisuutta, enkä kyllä meinaa sitä uskoa vieläkään. Mutta totta se on, ja tammikuussa But I’m a human not a sandwich muuttaa uuteen osoitteeseen ja toivon että myös te kaikki ihanat lukijat seuraatte perässä! Tämä syksy on ollut aikamoinen muutosten syksy, mutta sen lupaan että uudessakaan osoitteessa blogin sisältö ei tule muuttumaan. Kideblogeissa se on juuri niin mahtavaa, että mistään ei ole pakko kirjoittaa mistä itse ei halua vaan blogiaan saa toteuttaa tismalleen sillä samalla omalla tyylillä kuten ennenkin. Siksipä voinkin taata, että seison sanojeni takana jatkossakin kaikissa kirjoituksissa ja bonuksena saan tarjota teillekin kivoja juttuja joista itse pidän!

Tammikuussa on siis taas muutto edessä, mutta siihen asti saatte parhaiten infoa tulevasta käymällä tykkäämässä  Kideblogien facebook -sivusta täällä! Kaikkien ennen tammikuuta tykänneiden kesken arvotaan myös yhteistyökumppaneiden tuotepalkintoja, joten kannattaa käydä peukuttamassa!

PS: Mä voisin kuvitella, että tämä ei ollut ihan se ensimmäinen postaus jonka olisitte kuvitelleet mun kirjoittavan viikon muuttotauon jälkeen, mutta en vain voinut enää pitää tätä salaisuutta koska olen niin innoissani! Mulla on niin paljon kerrottavaa teille etten meinaa pysyä edes itsekään perillä! Mutta myöhemmin tänään olis luvassa sitä raskauspostausta jota aiemmin lupailinkin joten pysykää kuulolla! Olette ihania3>

Mulla on viimeiset pari päivää kulunut pakkaamisen merkeissä ja koti alkaakin näyttää jo jos ei tyhjältä niin ainakin huomattavasti tyhjemmältä. Olohuoneen pitkää seinää koristavat muuttolaatikoiden pinot ja tänään on tiedossa vielä Ikea-reissu vihdoinkin. Tirriskä heräsi tänään kello 5.36 ja itse valvoin pitkästä aikaa jopa kahteentoista tehden ostoslistaa reissua varten joten nyt on kyllä yöunet sitä luokkaa että ihan pelottaa mitä sieltä Ikeasta näillä silmillä tarttuu mukaan! Mutta ehkäpä me selvitään, jos vaikka Otto vähän toimisi järjen äänenä. 

       Mutta nyt kuitenkin ajattelin ensin esitellä teille kivan paketin sisältöä, jonka tällä viikolla sain Kappahlilta! Ihanasta mustasta laatikosta paljastui meikkipeili jollaista olen kaivannutkin, toiselta puolen suurentava jonka avulla voi iltaisin tutkia naamaa meikkien pesun jälkeen (hehkeää, tiedän, mutta en varmasti ole ainoa ;D)! Peilin lisäksi paketissa oli kaksi ihanaa vyötä, harmaa kapea perusvyö ja pirteän punainen kapea punosvyö joilla voin helposti asustaa talven neulevalikoimaa ja mahdollisesti korostaa kasvavaa pötsiäkin. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä laatikosta paljastui vielä maailman hienoin neulehuppu ihanan neutraalissa harmaassa värissä. Mä kaipasinkin juuri vaihtoehtoa mun iänikuiselle tupsupipo-valikoimalle joten huppu oli ihan mahtava lisä paketin sisältöön. Kiitos Kappahl!

Tirriskä on jäänyt viimeaikojen postauksissa ihan liian vähälle huomiolle ottaen huomioon miten paljon mulla olisi neidistä kerrottavaa! Tiara on jo useamman viikon ajan ottanut n. 5-8 askelta kerrallaan ilman tukea, mutta tällä viikolla kävely on sitten alkanut sujumaan ihan kunnolla ja askeliakin tulee aina niin monta peräkkäin ettei niitä kerkeä laskeskelemaan. Eli jihuu Tiara osaa kävellä! Neiti on myös oppinut sanomaan oman nimensä ja monta muutakin uutta sanaa ja selkeästi on huomattavissa se kuinka hurjan paljon tässäkin iässä lapsi ymmärtää jo puhetta. Jos kysyn Tiaralta että mennäänkö tekemään aamupalaa niin Tirppana lähtee oitis käpsimään kohti keittiötä ja sormella osoittelun jalon taidon hiffanneena Tiara osaa jo näyttää kirjoistakin monia asioita pyydettäessä.Neidillä on kasvanut tukka ihan hulluna ja pikkuinen takajeejeekin on jo havaittavissa! On kuvien räpsiminen jäänyt turhan vähälle viimeaikoina, mutta muutaman muistin sentään ottaa neidistä ulkoilemassa ihanan pinkissä haalarissaan! Kuvissa neidillä on vielä lenkkarit, ne on otettu juuri sinä päivänä kun viimein ostin tytsylle talvikengät, enkä hetkeäkään liian aikaisin kun seuraavana päivänä menikin jo pakkasen puolelle. Esittelen Tiaran talvikamppeita varmaan sitten ihan omassa postauksessaan myöhemmin, mutta tässäpä näitä kuvia nyt:

Mä lähden nyt suihkuun että kerkeän Ikeaan ja pidän sormet ristissä että löydetään kaikkea kivaa ja lihapullat maistuu yhtä hyvälle kuin aina! Mahtavaa lauantaita ja koko viikonloppua teille kaikille!

PS: Jättisuuret kiitokset vielä teille kaikille edellisen postauksen onnittelukommenteista, olette maailman parhaita! Mä en millään olisi ehtinyt noihin melkein kahteensataan kommenttiin vastata vaikka olisinkin teitä kaikkia halunnut henkilökohtaisesti kiittää, joten päätin sitten kiitellä näin postauksen puolella kaikkia yhteisesti! Kerron myös raskausjutuista enemmän varmasti aivan omassa postauksessaan myöhemmin kun moni kyselikin viikkoja sun muita! Mutta nyt adios♥

No se on oikeesti vain yksi juttu, nimittäin sellainen ihana asia että loppukeväällä meille syntyy ihana pieni vauva jota ollaan käyty kurkkimassa ultrassa jo pariinkin otteeseen ja Tiarasta tulee siis isosisko! Ultrassa näkyi ihana pieni tyyppi joka vaikutti supervilkkaalta tapaukselta kun heilutteli raajojaan niin kovasti eikä pysynyt sekuntiakaan paikoillaan. Ollaan kyllä maailman onnekkaimpia kun jo toista kertaa saadaan odottaa pientä ihanaa ihmettä! Nyt alkaa sitten bloginkin puolella vihdoin ahkera masunkasvatus ja innokas odotus♥

Tänään päästiin siis vihdoinkin Oton kanssa kattomaan uutta kotia ihan oikeasti eikä vaan pohjapiirustuksesta tai materiaaleja esittelyhuoneistosta, ja täytyy sanoa että se ylitti kyllä kaikki meidän odotukset moninkertaisesti. Kiljuttiin Oton kanssa varmaan ekat viis minuuttia kun astuttiin ovesta sisään!! Ja ihan oikeasti vannon että Ottokin kiljui vaikka onkin mies. Meillä oli kamala kiire, Otto kun on iltavuorossa tällä viikolla niin herra tuli vain pikaisesti kämppää katsomaan ennen kuin suuntasi takaisin töihin, joten kuvatkin on vähän mitä on kun aikaa piti jättää myös seinien mittailulle ja sille kiljumiselle. Mutta tässäpä tämä nyt olis!

Eteisen peilikaapit

 Näkymä kylpyhuoneeseen eteisestä

 Kypyhuoneen harmaa tehosteseinä ja allaskaappi, siis voitteko kuvitella että mulla ei vielä 21-vuotisen elämäni aikana koskaan ole ollut allaskaappia jonne saisin vessapaperirullat ja muut rumat asiat piiloon mutta nyt on! Pienet asiat ne tekee onnelliseksi.

 Tässäpä tämä meidän keittiö, se on ihanan iso ja tuolla on varmasti ihanaa tehdä ruokaa!

 Keittiö ja meidän keraaminen liesi!

 Makuuhuoneiden ovet olohuoneessa

Olkkarista eteiseen päin

 Mun ja Oton makuuhuone, otin meidän vaatehuoneestakin kuvan mutta se oli niin heilahtanut etten millään kehdannut laittaa! Hyvä valaistus ja silleen!

 Tiaran makuuhuone

Tiaran huoneen kaapit

Mulla olisi esiteltävänä teille pari aivan ihanaa juttua jotka sain uudelta yhteistyökumppaniltani Kappahlilta ja pari  muutakin juttua kerrottavana, postailen kunhan vain pakkaamiselta kerkeän! Blogin facebook -sivuilta voi käydä lukemassa vähän lisää siitä miksi postauksia ei taas ole vähään aikaan kuulunut. Olette ihania ja parhaita, kiitos ymmärryksestä ja siitä että jaksatte aina tukea ja ilahduttaa!