Kideblogeja kiertänyt Sobea-kierros sattui kohdalleni ja mietin ensiksi että mitä uutta voisin kertoa enää näistä paljon puhutuista, kehutuista ja esillä olleista housuista jotka sain Mamamiasta lahjaksi sopivasti raskauteni puolivälissä viime talvena. En voikaan – pesunkestävyys on hehkutettu, polvet todettu pussittamattomiksi ja velour uskomattoman pehmeänä kerrasta toiseen säilyväksi. Ajattelinkin keskittyä niihin tärkeisiin hetkiin elämässäni, joissa nämä housut ovat olleet mukana, tavallisen arjen lemppariolohousuina toimimisen lisäksi.

Sobeat jalassani mä paijailin kotona masuvauva-Zeldaa, kuuntelin kotidopplerilla pikkuisen sydänääniä ja sotkin housunvyötärön geeliin jota doppleriin laitetaan että se toimii kunnolla.

Kun kannoin kotikynnyksen yli ensimmäistä kertaa tuon ihanan pienen nyytin, silloin jo pikkusoturiksi kutsutun Zelda-neidin – oli mun jalassa Sobeat. Täydelliset, pehmeät, hyvin istuvat raskauden ja äitiyden jokaiseen vaiheeseen. Housut jotka ehdottomasti halusin kotiinlähtöhousuikseni sairaalaan mukaan.

Vastasyntyneen kanssa on kivaa kun kaikki on pehmeää, näitä housuja vasten vastasyntynyt Zelda nukkui jalkojeni päällä niin monet unet viime keväänä, että on ihme ettei se ihana vauvantuoksu ole pysyvästi pinttynyt näihin.

Kun raskauden jälkeen uskaltauduin ensimmäisiä kertojaa pohtimaan liikuntaa, olivat jalassani Sobeat. Kahvakuulaa nostellessani mä tunsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan taas itseni naiseksi enkä vain äidiksi synnytyksen jälkeen, näissä housuissa nimittäin voi vastasynnyttänytkin näyttää solakalta ja sporttiselta, mukavuudesta tinkimättä.

Kesällä asuntomme oli niin kuuma että pitkien housujen pitämisestä sisällä sai vain haaveilla, mutta nyt syksyn tultua kaivoin vanhat suosikit taas tyytyväisenä kaapista. Ja nuo kaikki ihanat muistot tulvivat taas mieleeni. Nämä housut jalassa tulen kokemaan varmasti vielä vaikka mitä ihanaa!

Jos haluat kokea omia ihania Sobea-hetkiä, Mamamia.fi -verkkokaupasta saat nyt  10% alennuksen koko housuvalikoimasta koodilla KideMama10 (huomaa isot kirjaimet!) 10.10. asti!

PS: Illalla luvassa kuulumisia!♥

Osa teistä varmaankin muistaa mun postauksen raskausajalta, jossa pohdiskelin oman tyylini löytämistä ja odotin kovasti että pääsen pukeutumaan ”omiin vaatteisiini” ja jättämään äitiysvaatteet unholaan. En ehkä silloin omannut ihan realistista käsitystä siitä miten imetys vaikuttaa pukeutumiseen mutta tässä vauvan ensimmäisten viikkojen aikana tämä on kyllä käynyt hyvin selväksi. Uskoisin että oon blogissani tuonut aika paljon esille sitä miten tärkeää ulkonäkö ja pukeutuminen on mulle ja siksi olikin kova paikka kun tajusin että enhän mä ihan kaikkia paitoja/mekkoja voikaan käyttää vielä koska ne eivät mahdollista imetystä.

Kotonahan tietysti on ihan sama miten pukeutuu kun voi ottaa vaikka koko paidan pois imetyksen ajaksi, mutta ulkona liikkuessa tai vaikkapa juhliin lähtiessä on ajateltava sitä miten vauvan syöttäminen parhaiten onnistuu niin että sitä rintaa vilahtaa vaatteen välistä mahdollisimman vähän. Aika paljon suosin edestä napitettavia kevyitä paitoja/toppeja mutta kyllä sitä täytyy olla muitakin vaihtoehtoja pukeutumiseen. Mulle nimenomaisessa imetysvaatteessa tärkeintä on se että ensivilkaisulla se ei huuda ”hei olen imetysvaate, minut on tehty siksi että tissin saa helposti esiin, ei ulkonäöstä väliä”.

Suurin osa imetysvaatteista ainakin mun silmään näyttää juurikin siltä että niiden ainoa tarkoitus on edesauttaa ruuan saamista nopeasti esille vauvalle, ei olla tyylikkäitä tai edes trendikkäitä. Mutta sitten on Mama  Licious, Bestsellerin sopuhintainen äitiysvaatemerkki joka tarjoaa innovatiivisia, trendikkäitä, tyylikkäitä ja pirteän värisiä äitiys- ja imetysvaatteita. MamaMia.fi lisäsi valikoimiinsa ensi kertaa Mama Liciousta ja innokkaana otin vastaan minulle testattavaksi tarjotut Mama Liciouksen kirkkaankeltaisen (ja kovasti teidän kehuman) Feed Me -imetyspaidan ja Ria -imetysmekon.

Feed Me on mun lempi-imetyspaita, se näyttää täydelliseltä ruskettuneen ihon kanssa ihanan keltaisen värinsä ansiosta ja on käytännöllinen näyttämättä kuitenkaan niin selkeästi imetysvaatteelta. Olenkin käyttänyt sitä nyt niin usein kun se on pesusta mun käyttööni kerennyt ja ajattelin kyllä hommata useammassa värissä tuota samaa mallia itselleni koska se sattuu olemaan niin toimiva! Eikä muuten ole pesuista mennyt miksikään! Paita istuu todella hyvin ja on pitkää mallia, ainakin mä voin käyttää sitä myös leggingsien kanssa ilman että toiset joutuvat katselemaan leggingssipyllyä!

Ria-mekko on myös aivan ihana – ja sekin päässyt jo käyttöön ensimmäisten lämpimien päivien ansiosta. Mekko on ihanan pehmeää mustavalkokuvioista viskoosia ja laskeutuu todella kauniisti. Imetys on helppoa ja huomaamatonta imetysluukkujen ansiosta, mutta mekosta ei todellakaan edes hiffaa jos ei tiedä että se on imetysmekko, luukut kun on piilotettu niin loistavasti! Mekko myös sopii jo odotusaikana kauniin empire-mallinsa ansiosta. Mä sanoisin että Mama Licious tekee imetyksestä taas himpun verran ihanampaa, helpompaa ja coolimpaa!

Mun lukijoilla on seuraavan viikon ajan loistava tilaisuus hommata itselleen Mama Liciouksen tai muiden MamaMian tarjoamien merkkien imetysvaatteita, sillä alekoodilla IINANVAUVA te saatte -15% kaikista kategorioiden *imetyspaidat ja imetysmekot* ja *imetysliivit* tuotteista! Koodi on voimassa 15.5.-22.5.2013!

Millaisista imetysvaatteista te tykkäätte, vai tykkäättekö? Millainen on loistava imetysvaate?

Mainitsinkin eilisessä kysymyspostauksessa, että aion koostaa ihan oman postauksensa näistä tyylijutuista, koska aihe on pyörinyt viime viikkoina mun päässäni todella paljon. Kuvitukseksi valitsin tähän postaukseen asukuvia vuodesta 2008 tähän päivään saakka, niin saatte ehkä käsitystä siitä millainen tyyli mulla on ollut vuosien varrella ja miten se on muuttunut. Ja kyllä, nuorempana harrastin keuhkojeni saastuttamista syöpäkääryleillä ja kuvittelin että harrastustani on coolia esitellä kuvissa. Tiedän, auttamattoman noloa!

Mä luulin että mun oma tyylini on ihan hukassa, ja tavallaan se onkin. Tässä vaiheessa raskautta kun en koe enää kykeneväni omaa tyyliäni toteuttamaan pukeutumisessa ainakaan kovin hyvin. Mulla ei ole ollut halua investoida uusiin mammavaatteisiin enää viimeisen kuukauden-parin aikana koska käyttöikä olisi jäänyt niin lyhyeksi eli olen kulkenut vanhoissa tutuissa jo pitkän aikaa. Mä oikein odotan sitä että saan oman kroppani (tai ainakin melkein) takaisin ja pääsen ostamaan ja käyttämään normaaleja vaatteita, normaalien kauppojen normaaleista valikoimista!

Viime aikoina mä oon pohtinut paljon näitä tyylijuttuja, sitä millaisia vaatekappaleita pidän tyylikkäinä ja mitä haluan ilmentää omalla tyylilläni. Puekutuminen ja trendit ovat aina kiinnostaneet mua – mun ensimmäinen haaveammattinikin oli vaatesuunnittelija – mutta tuntuu että viime vuodet olen ollut ulkonäköni kanssa aika hukassa. Varmasti suurin syy tyylin hukkaamiselle on se että minusta on tullut äiti, ja olen vasta etsinyt omaa identiteettiäni äitiyden maailmassa. Äitiys muuttaa ihmistä, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja en ole oikein tiennyt mitä haluan ulkonäölläni viestittää.

Varsinkin Tiaran syntymän jälkeisiä asukuvia katsoessani huomaan, että mulla oli kova tarve todistaa olevani muutakin kuin vain äiti. Mä halusin häivyttää kaiken äitimäisyyden ulkonäöstäni mahdollisimman kauas, ja olla ulkoisesti se sama Iina kuin ennenkin. En tietenkään tiedä miten nyt käy, mutta voisin kuvitella että mulla ei ole enää mitään tarvetta todistella mitään kenellekään, ei myöskään itselleni. Mä tiedän että olen myös Iina tämän ison rantapallon alla ja että kyllä muutkin sen huomaavat vaikken pukeutuisikaan pinkkiin minihameeseen ja korkokenkiin sunnuntaisella vaunulenkillä.

En todellakaan usko että muutun edelleenkään stereotyyppiseksi puistomammaksi ulkoilupukuineen ja mukavine goretex-kenkineen tai että unohdan huolehtia ulkonäöstäni. Enemmänkin aion opetella pukeutumaan tilanteeseen sopivasti ja panostaa laadukkaisiin ja kestäviin materiaaleihin halvan H&M-trikoon sijaan. Ja ehkä mä jonkinnäköisen ulkoiluun sopivan takin voisin hankkia ensi syksyksi sitten, aion nimittäin tulevina vuosina ottaa kaiken irti ulkoilusta lasten kanssa kun olen jäänyt siitä niin paljon paitsi tämän talven aikana.

Mutta ulkoiluun sopiva takki ei kyllä mulle tarkoita samaa kuin tuulipuku Citymarketista, vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole, ne eivät vain ole mua. Ehkä hankin tyylikkään parkan (niiden kahden aiemman seuraksi) tai kirkkaankeltaisen sadetakin, jonka alle unelmanpehmeän ja lämpimän villaneuleen ettei varmasti tule kylmä ulkoillessa.

Tänään julkaistussa huhtikuun Kaksplussassa oli kiinnostava artikkeli nimeltä ”Korkkariäidit vs. Verkkariäidit”. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä jos ilmoitan että koen olevani enemmän korkkariäiti kuin verkkariäiti? Ja mäkin olen kohdannut ihmettelyä siitä miksi ihmeessä mun täytyy käyttää joka päivä aikaa meikkaamiseen vaikka menisin vain Tiaran kanssa kauppaan tai neuvolaan. Mun kohdallani se johtuu yksinkertaisesti siitä että rakastan meikkaamista, laittautumista ja asun valitsemista.

Ulkonäkö on mulle tärkeää ja laittautuminen on tärkeä henkireikä arjen kiireiden tai supertylsän vuodelevon keskellä. Mä en tunne oloani hyväksi kulahtaneissa vaatteissa ilman meikkiä, ja esimerkiksi parin päivän flunssan jälkeen mun sormet oikein syyhyävät päästä sutimaan meikkejä väsyneeseen nassuun. Arkena riittää perussiisti meikki, mutta juhliin ja muihin tilaisuuksiin on luksusta saada laittautua oikein urakalla aina joskus.

Haluaisin että mun tyylini on omaperäinen, mutta kuitenkin klassisen tyylikäs ja ajanmukainen. Multa on aina ehkä puuttunut taito ajatella vaatehuoneen sisältöä kokonaisuutena, enkä ole miettinyt koskaan shoppaillessani vaatteiden yhteensopivuutta ja sen onkin sitten aina huomannut aamuisin vaatekriiseillessä. Vaatehuone pursuaa tavaraa hylly- ja henkarikaupalla, mutta koskaan ei muka ole mitään päällepantavaa.

Nuorempana vaatteita shoppaillessani tausta-ajatuksena on ollut ainoastaan määrän kartuttaminen (kyllähän silloin on pakko löytyä päällepantavaa kun vain on paljon vaatteita!) Mutta totuus on se että ne kivatkin vaatteet ovat hukkuneet kulahtaneiden trikoorytkyjen sekaan ja olo on ollut välillä tosi epätoivoinen!  Nyt olen vihdoinkin päättänyt toimia toisin, siivonnut vaatekaapista 3/4:aa vaatteista varastoon ja jättänyt sinne vain ne lemppareista lemppareimmat jotka tiedän haluavani pukea päälle heti kun niihin mahdun. Oikeasti se on tasan niin että laatu korvaa määrän vaatteissa, enkä voi käsittää miksi mulla kesti näin kauan sen tajuamiseen!

Mä odotan innolla että saan heittää kaikki äitiysvaatteet sinne varastoon muiden turhuuksien seuraksi ja pääsen täyttämään vaatevalikoimaa uusilla jutuilla. Olen koostanut tarkan listan siitä mitä vaatteita haluan ja aion noudattaa sitä prikulleen kohta kohdalta ennen kuin teen yhtäkään heräteostosta. Kaikkea en aio ostaa tietenkään kerralla, vaan etsin pikkuhiljaa niitä tismalleen juuri oikeita vaatekappaleita ja asusteita.

Ensimmäiset jutut listalta ovatkin jo matkalla mun vaatehuoneeseen kun eilen klikkasin Asokselta ostoskoriini uuden biker-nahkatakin, kellohelmaisen mustan hameen ja ihanan mustan olkalaukun. Listallani ovat myös esimerkiksi täydelliset farkut, mukavat tennarit ja klassikkopikkumusta, mutta ainakin farkut ja muut tyköistuvat vaatteet tulen hankkimaan vasta sitten kun mun kroppani on palautunut lopulliseen muotoonsa. Kunhan saan listan jäsenneltyä vielä sopivaksi ja Asoksen paketin kotiin voin esitellä sen sisältöä tarkemmin, jos siis haluatte lukea aiheesta lisää.

Millaisesta tyylistä te pidätte? Onko teillä tyyli-ikonia? Onko äitiys muuttanut tyyliänne tai uskotteko tyylinne muuttuvan jos joskus tulette äidiksi?

PS: Edelleen muistuttelen teitä ihanuuksia MiniMint -arvonnasta, osallistumisaikaa enää kaksi päivää! 😉

EDIT: Unohdin ensin linkata vielä tämän videon, jonka päivällä jo linkkasin blogin facebook-sivuille! *TÄSSÄ* videossa Tiara laskee ihanasti numeroita, 1-10 ei ihan onnistunut kun Tipanen jännitti kameraa aluksi niin paljon ettei häntä saanut edes kuvata samalla kun hän puhui mutta saatiin me muutama numero tallennettua kameraan!

Kuten kertoilinkin tuossa viikonloppuna, on sairaalakassi suurilta osin jo pakattu valmiiksi. Mä kävin tänään neuvolassa ihan rutiinitarkastuksessa jonka jälkeen sain lähetteen vielä lääkärillekin ja nyt täytyy sanoa että hyvä että kassi on täydessä valmiudessa! Ei, en mä vielä tänään tai lähipäivinä todennäköisesti ole onneksi synnyttämässä, mutta merkkejä siitä ettei välttämättä sinne toukokuulle asti mennä on jo selkeästi ilmassa. Vauva voi oikein hyvin masussa ja on kuulemma jo kiinnittynyt pää alaspäin lähtökuoppiinsa, mikä tuntuu todella helpottavalta viimekertaisen perätilasynnytyksen jälkeen. Vaikka synnytys sujuikin hienosti niin tietenkin normaali alatiesynnytys on turvallisempi.

Edelleenkin käskynä on vain sitä lepoa, lepoa ja vielä vähän lisää lepoa ja se todella tuntuu jo aika puuduttavalta. Mutta tottakai mä silti lepään kun kerran käsky käy, en halua ottaa turhia riskejä. Onneksi on ihania ystäviä, ihana äiti, ihana Otto ja maailmankaikkeuden ihanin Tiara jotka jaksavat aina piristää. Tänäänkin Tiara on kyllä saanut multa kyyneleen silmäkulmaan mahtavilla oivalluksillaan ainakin tuhat kertaa, ehkä se on vähän hormonienkin syytä mutta on se vain niin ihana neiti! Mutta nyt sitä sairaalakassin sisältöä vihdoinkin, johan tässä on menty aiheen vierestä ihan turhan kauan.

Viimeksi me oltiin sairaalassa aika kauan, yhteensä seitsemän yötä, ja toivon todella ettei tällä kertaa siellä niin kauan tarvitsisi oleskella. Tavaraa on silti tulossa mukaan ihan hyvän kokoinen arsenaali! Viimeksi sairaalassaoloaikana kaikille tavaroille todella oli käyttöä kun Tiara lähinnä vain nukkui ja nukkui sinivalolampun alla (paitsi söi kolmen tunnin välein) ja meillä oli hurjan tylsää. Tämä tyyppihän saattaa olla aivan erilainen tapaus, mutta en koe sitä huonona asiana ollenkaan että tylsyyteenkin on varautunut mukavalla tekemisellä.

Viimekertaista roinamäärää kuitenkin vähentää huomattavasti se että nykyään meillä on Samsung Galaxy Note 10.1 tabletti eikä tarvitse raahata tietokonetta, leffoja, lehtiä ja kirjoja mukaan kun tuo yksi laite korvaa kaiken yllämainitun. Tabletin lisäksi mukaan tulee tietysti puhelimet, kuulokkeet (niitä kaksin kappalein että riittää molemmille), kamera (joka pääsi kuvaan mukaan heijastuessaan tabletista), neuvolakortti sekä lompakko. Ja tietysti myös laturit kaikille vempeleille.

Mukaan kassiin pakkaan tietysti kaikki perus hygieniatarvikkeet hammasharjasta meikkipussiin. Lisäksi otan omat shampoot, hoitoaineet ynnä muut tökötit, mutta niitä varten mun täytyy vielä hommata niitä pikkuruisia matkapulloja koska mun shampoo ja hoitoaine on sellaisissa kampaamokokoisissa pumppupulloissa. Lisäksi tietysti Tangle teezer kesyttämään takkuja ja pinnejä sekä pompuloita jotta hiukset saa pois kasvoilta varsinkin synnytyksessä.

Vauvalle ajattelin ottaa muutaman harson myöskin, sekä omat tutit mukaan (jotka täytyy vielä keittää valmiiksi). Itselleni liivinsuojia jotka ainakin viimeksi tulivat todella tarpeeseen kun maito nousi. Viímeksi Otto raukka joutui niitä ostamaan käydessään kotona, mutta tällä kertaa olen varustautunut Ainun ja Myllymuksujen kestosuojilla jo valmiiksi.

Mun omaksi kotiutumisasuksi valitsin hyväksi havaittua, pehmeää ja mukavaa eli *mamamia.fi -verkkokaupasta* saadut Sobean Yoga-housut, -hupparin ja niiden kanssa Cesilija S.n imetyspaita. Paidan alle H&M:n perus imetysrintsikoita parit kappaleet. Imetysliivejä en ajatellut pukea kaksia päällekäin mutta ne likaantuivat ainakin viimeksi mulla aika äkkiä liivinsuojista huolimatta kun maito nousi joten on hyvä olla vaihtoliivitkin varmuuden vuoksi. Cesilija S.n imetyspaidasta kerron lisää kunhan olen päässyt sitä tositoimissa testaamaan!

Sairaalassa mä aion pukeutua niihin ihaniin pinkkeihin sairaalakaapuihin ihan suosiolla, mutta tulevalle vauvalle me puetaan omat vaatteet kuten Tiarallekin aikoinaan. Tiaraa puimme omiin vaatteisiin ikäänkuin vahingossa (alunperin vauvanvaatteita tuli mukaan paljon vain siksi etten kiireessä osannut päättää vauvan kotiutumisasua ja heittelin vain kassiin mun lemppareita) mutta nyt tuntuisi tosi vieraalta pukea uutta tulokastakaan sairaalavaatteisiin, on ne omat paljon kivempia enkä koe sitä ylitsepääsemättömän rasittavaksi että pesen supersuloisia pikkuvaatteita päästyäni sairaalasta kotiin.

En viitsinyt tuon enempää vielä pakata mukaan koska toivon että meidän ei tarvitsisi sairaalassa oleskella kuin pari yötä korkeintaan, mutta saahan niitä sitten lisää jos tarve vaatii. Voi olla että mikäli sairaalakassille ilmenee tarvetta vasta lasketun ajan tienoilla/sen jälkeen niin nappaan nuo pienemmät vaatteet pois ja vaihdan isompaa tilalle, mutta tällä hetkellä kassin sisältö on tälläinen:

Kaksi bodya koossa 44 ja kolme bodya koossa 50. Housuja on kolmet koossa 50 ja yhdet koossa 44. Yökkäri on kokoa 50 ja neuleet myös. Tuo haalaripussi on myös kokoa 50, sen pukemisesta en tosin ole varma koska ei vielä tiedä millainen säätila silloin on kun vauva syntyy. Jos on kovin lämmintä niin silloin saatan sen tilalle keksiä jotain muuta. Ja vaikka me ollaankin kolmessa eri ultrassa tyttölupaus saatu niin silti pieni skeptikko mun sisälläni halusi pakata mukaan mahdollisimman neutraaleja vaatteita varmuuden vuoksi ja vain kaksi bodya, yhdet sukat ja yhdet villasukat ovat siksi vaaleanpunaisia.

Kotiutumisasuksi valitsin vauvalle Po.Pin vaaleanpunaraidallisen eco-malliston kietaisubodyn ja samaisen merkin vaaleanharmaat tähtikuvioiset pökät. Sukiksi Lindex Hello Babyn ihanat ballerinasukat, joiden päälle sitten mun mummun kutomat ihanat villasukat. Pöksyihin sopiva Nextin ihana tähtikuvioinen pipo ja maailman suloisin lammasneulehuppari vielä ja niin on supersuloinen asu valmis! Ja tämäkin saattaa muuttua vielä moneen kertaan riippuen juuri vauvan koosta, säästä ynnä muusta, mutta tällä hetkellä fiilis on tämä.

Listamuodossa sisältö näyttäisi siis tältä:

• Neuvolakortti ja lompakko
• Kamera, tabletti ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet
• Shampoo, hoitoaine, suihkugeeli, kasvojenpuhdistusvälineet & sheiveri
• Meikit, kosteusvoiteet, deodorantti
• Hammasharja ja -tahna
• Pompuloita, pinnejä ja hiusharja
• Tutit ja harsot
• Imetysliivit ja liivinsuojat
• Kotiutumisvaatteet mulle
• Vauvalle vaatetta muutaman päivän tarpeisiin
• Lisäksi riippuen siitä saadaanko perhehuonetta vai ei niin Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.
• Pientä syötävää ja juotavaa
• Turvakaukalo vauvalle ja neuleviltti

Saatoin unohtaa jotain hyvin oleellista tai mahdollisesti en ole vielä tajunnut tarvitsevani jotain tärkeää, eli jos huomaatte jonkin megalomaanisen puutteen listassa niin huomauttakaa toki! Mieluummin nimittäin liikaa kuin liian vähän tavaraa.

Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille<3 Mä palailen mahdollisimman pian ihan normikuulumisten kanssa, nyt kun on ollut aika aihepainotteisia postauksia viime aikoina. Olette parhaita!

Facebookin puolella teitä jo eilen kiittelinkin, mutta mun on pakko sanoa vielä täälläkin että kiitos teille kaikille siitä miten runsaslukuisesti ja innolla osallistuitte kasvatusperiaate-keskusteluun! Oli ihan mieletöntä lukea teidän tarinoitanne ja mielipiteitänne ja mulle tuli tosi hyvä mieli teidän ihanista kommenteista! Mielipidepostausten kirjoittaminen on ehkä kaikkein antoisinta puuhaa bloggaamisessa, se kun yleensä kirvoittaa ihmisiä jakamaan niitä omiakin aivoituksiaan. Mutta hömppäjuttujen ystävät älkää pelätkö, en mä ole kokonaan mielipidejuttujen kirjoittajaksi todellakaan ryhtymässä – olen vaan taas pienen tauon jälkeen löytänyt mielipidekirjoitukset uudelleen.

Tänään on otsikon mukaisesti ollut tosi rento päivä. Otto oli töissä ja meille tuli kylään mun maailman paras naapuri jonka kanssa kahviteltiin ja sisustus-unelmoitiin puolin ja toisin. Haaveissa siintää jo kesäisen aurinkoinen ihanan kutsuva parveke sohvaryhmineen, chili- ja yrttiruukkuineen ja pehmoisine puuvillamattoineen. Muutama suuri lattiatyyny ja unelmanpehmeä viltti vauvalle jossa köllötellä, Tiaralle uima-allas jossa polskutella ja leikkiä ankoilla.

Toivottavasti muistan tulevan vauva-arjen keskellä myös toteuttaa nämä parvekehaaveet, voisin nimittäin kuvitella että olisi aivan ihanaa viettää kesäpäiviä tuollaisella partsilla. Ja kuinka mukavalta kutsuva parveke ja vaikka kylmä jääteekannullinen tuntuisikaan valvotun yön jälkeen (joita toivottavasti ei tule kuitenkaan kovin paljoa)!  Nyt meidän parveke on siis ihan keskeneräinen ja sieltä tulee vaihtumaan koko sisustus, mutta kummasti kyllä tuo pilkistelevä kevätaurinkokin jo piristää tunnelmaa ja tuo kesäfiilistä talven harmauden jälkeen! Kaiken tämän sisällä kökkimisen jälkeen en voi sanoin kuvailla kuinka paljon odotan sitä että pääsen tekemään kävelylenkkejä, puistoilemaan ja vaikka kahvilan terassille nauttimaan jäälattea!

Pienen tauon jälkeen otin muutaman päivänasukuvankin, niitä on vain niin vaikea muistaa aina ottaa kun on niin paljon vain kotona Sobean Yogat jalassa ja koittaa selvitä aina yhden viikon lähemmäs laskettua aikaa. Mä oikein odotan sitäkin että pääsen taas pukeutumaan normaaleihin vaatteisiin ja etsimään mun oman tyylin uudelleen taas kaikkien raskausvaatteiden jälkeen.  ”Pientä” tyylin etsintää olen tässä jo harrastanutkin aina välillä ja koonnut jättimäistä kansiota inspiraatiokuvista, voisin vaikka joku päivä työstää muutaman kollaasinkin siitä miten haluaisin pukeutua raskauden jälkeen. Mutta tässä nyt kuitenkin sitä raskausasua (ja -masua)!

T-paita ZARA / Toppi, korkkarit H&M / Farkut Dr. Denim / Rannekoru Cubus

Mä tänään huvin vuoksi blogin kävijätilastoja selaillessani lukaisin taas viikon hakusanojen parhaimmistoa (eli siis millä hakusanoilla on Googlesta eksytty mun blogiini) ja sain kyllä hyvät naurut parin kohdalla. ”Tiukka pylly” ja ”Tiaran blogi” oli ainakin tosi mielenkiintoisia, mistä lähtien mun 1v5kk ikäinen tyttäreni on ollut kirjoitustaitoinen?! Kokosin teille kollaasiin noi parhaat mutta eniten jäi ihmetyttämään toi ”masu on hullu mies”. Tule ihmeessä kertomaan löysitkö blogistani etsimäsi sinä joka noita hakusanoja käytit :D!

Vajaan tunnin päästä mulla on kasassa viikkoja 30+0! Ihan huikeaa että ollaan jo turvallisesti tässä vaiheessa  raskautta! Kivaa sunnuntaipäivää kaikille jo etukäteen ja hyvää yötä<3