Heräsin: 50 minuuttia liian myöhään, nukuin siis ihan kunnolla pommiin. Ainakaan vielä omaan huoneeseen siirtymisellä ei ole ollut merkittävää vaikutusta yöunien parantumiseen, ja tämä ensimmäinen arkiviikko onkin ollut sellainen silmäpussien kasvattaja että moro vaan. Mutta hei – plussaa siitä, että sain tänään 50 minuuttia pidemmät yöunet kuin olisin muuten saanut, se tekee jo ihmeitä! Ja kerkesin ajoissa ja jopa meikattuna aamun pressitilaisuuteen, joka meni loistavasti. Jotenkin sitä aina sitten kuitenkin jotenkin saa itsensä laitettua ja kaiken valmiiksi, kun on pakko, vaikka normaalisti siihen olisinkin tarvinnut sen 50 minuuttia enemmän.

Söin aamiaiseksi: croissanttia, ananasta, mustikoita ja ison kupin hyvää kahvia siellä samaisessa pressissä. Kylläpä olinkin kaivannut croissantteja, en ollut pitkään aikaan syönyt yhtään.

Tapasin: tilaisuudessa monta ihanaa kaveria ja tuttua, sekä uusia tyyppejä, ja sen jälkeen ystäväni, jonka kanssa käytiin kahvilla. Hän teki musta myös työjuttujen tiimoilta haastattelun firmansa julkaisuun, mikä oli mahtavaa. Musta tuntuu että oon onnistunut vuosien varrella ympäröimään itseni ihan mielettömän inspiroivilla ja ihanilla tyypeillä, joiden kanssa tsempataan toisiamme ja autetaan myös kaikissa mahdollisissa urajutuissa missä pystytään. Myös itse pyrin aina nostamaan kavereita esiin kun mahdollista, ja auttamaan aina kun voin.

Nauroin: koska olin vaihtamassa vaippaa meidän vauvalle kahvilan lastenhoitohuoneessa/ainoassa vessassa, ja vauva päätti koko reissun ajan pitää sellaista aavistuksen kyseenalaista ”ääh aah” -ääntä ja kiljahtelua. Kun tultiin vessasta ulos, ovella omaa vuoroaan odotti vanha pappa joka totesi ” Ai se olikin vauva, minä jo mietin että mitä siellä vessassa oikein tapahtuu kun tuollainen ääni kuuluu”. Nauroin vedet silmissä kun pääsin takaisin kahvilan pöytään. Pappa luuli että vessassa harrastettiin jotain ihan muuta kuin vaipanvaihtoa.

Siivosin: joulukuusen pois. Päätettiin Oton kanssa, että mehän ei yhtään sekuntia tuhlata lomapäivistä lasten kanssa jollekin joulukuusen keräämiselle, joka meidän koristemäärällä vei puolitoista tuntia. Se tuntui niin turhalta verrattuna vaikka lautapeleihin, Heurekaan tai ulkoiluun loman aikana, että keräsin kuusen pois vasta tänään kun isommat lapset olivat hoidossa ja eskarissa. Kylläpä olohuoneeseen tuli taas lisäneliöitä, siirrettiin nyt leikkinurkkaus siihen missä kuusi on ollut viimeisen kuukauden.

Ostin: sinistä hiusväriä, en itselleni vaan Otolle. Musta tuntuu että mun oma jännien hiusten kuume vaan pahenee kun Otto halusi laittaa omat hiuksensa vähän jännittävämmiksi. Pinterestboardi on täynnä shokkivärejä ja kaikkea mahdollista, vaikka kesällä vannoin pysyväni ikuisesti tässä luonnollisen blondissa. Hah. Katsotaanpa mitä tästäkin tulee.

Touhusin lasten kanssa: ruokapöydän äärellä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tehty ruokaa, vaan sotkettiin shampoolla, perunajauholla ja elintarvikevärillä. Tarkoituksena oli tehdä ”limaa” mutta siitä tulikin silkkisen sileää ja ihanaa muovailuvahaa, joka purkitettiin talteen myös seuraavia muovailuja varten. Muovailuvahamaista tuli kun sekoitin 1/3 shampoota ja 2/3 perunajauhoa, ja lisäksi lapset kaatoivat sekaan teelusikallisen elintarvikeväriä. Meillä on kaappi täynnä ”oikeaa” muovailuvahaa, mutta jotenkin siinä oli niin ihana fiilis kun tehtiin sitä itse ja sotkettiin yhdessä, hah. Meidän sotkuja näkyvissä mun instastoriesissa huomiseen asti (@iinalaura).

Herkistyin: Kun laitoin lapsia nukkumaan, ja eskarilainen muisteli kolme vuotta sitten hukkaamaansa pehmoleluleopardia. ”Se merkitsi mulle tosi paljon. Sillä oli ihana elämä mun kanssa, mutta nyt sillä on varmasti hyvä olla jonkun toisen lapsen kaverina joka on löytänyt sen.” Aivan mielettömän hienosti ajateltu <3

Aamulla kun mä avasin silmät klo 07.10 ja tajusin että meidän pitää istua autossa liikkeellä tasan puolen tunnin päästä (ja olin eka joka heräsi), mua vähän kylmäsi. Mutta tästähän tuli tosi hieno ja ihana päivä, ja niin hyvin ehdittiin aamullakin, että saan kyllä olla ainakin vähän ylpeä. Toivottavasti teillä on ollut ihana keskiviikko!

Torstai, ja kolme päivää tätä vuotta jäljellä. Tuntuu kyllä uskomattomalta, että ihan vastahan mä kirjoitin viime vuoden vuosikatsausta, puin mökillä Oton isoisän toppahousut jalkaan jotka juuri ja juuri menivät kiinni mahan kohdalta, ja juhlittiin uutta vuotta Oton pikkuserkun perheen kanssa hodaribuffetilla ja tähtisadetikuilla. Mutta ei se ollut ihan vasta, se oli vuosi sitten. Kohta on jo aika ottaa vastaan vuosi 2018 ja uudet jutut sen mukana.

Me ollaan otettu ihan rennosti, Otto on tehnyt töitä nämä välipäivät mutta onneksi etänä, niin ollaan saatu olla kuitenkin koko perhe yhdessä. Ollaan leikitty uusilla ja vanhoilla leluilla, ja innostuttu esikoisen hampaasta, joka lähti eilen. Suuri merkkipaalu jota hän oli odottanut jo monta vuotta (hän alkoi odottaa hampaan irtoamista kun kuuli asiasta ekan kerran joskus alle kolmevuotiaana). Hammaskeiju-isi kävi tietenkin viime yönä sujauttamassa pikkurahan tyynyn alle, ja hakemassa hampaan sieltä. Hieno ja mieleenpainuva juttu saatiin kokea siis vielä tämän vuoden puolella. Lisäksi meidän keskimmäinen oppi sanomaan R-kirjaimen aivan itse tässä jouluviikolla, ja sekin on niin hieno juttu!

Mun äiti ja Armas lähtivät tänään jo junalla Ouluun, ja me seurataan parin päivän päästä perässä. Mennään mun tädin luokse viettämään uutta vuotta, luistelemaan ja hengailemaan. Käydään ehdottomasti myös moikkaamassa mun pappaa useamman kerran, ja sitten mulla on yksi mahtava työjuttu siellä myös. Tällä kertaa ollaan Oulussa ihan pikavisiitti, mutta parempi edes muutama päivä kuin ei ollenkaan, niin ikävä on jo kaikkia. Sitten tullaan loppulomaksi kotiin, ja ajateltiin käydä ainakin leffassa ja Heurekassa lasten kanssa.

Ihanaa kun Oulussa on lunta ja saa nauttia kunnon talvesta, toisin kuin täällä Helsingissä. Vantaalla ja Espoossakin on ollut lunta kun ollaan käyty tällä viikolla, mutta ei meillä, ainoastaan tuo tumma ja pimeä maisema. Toivottavasti se siitä muuttuisi valkoisemmaksi sillä aikaa kun ollaan Oulussa, että päästäisiin kotonakin pulkkamäkeen testaamaan kuopuksen uutta hienoa vauvapulkkaa jonka hän sai joulupukilta.

Koko joulukuu on kyllä ollut aivan ihana  ja humpsahtanut ohi ihan hurjaa vauhtia. Vaikka joulu oli aivan ihana, ja rakastan joulukuusta ja koristeita ja sitä lämmintä tunnelmaa, olen kyllä innoissani uudesta vuodesta, lähestyvästä keväästä ja siitä että vuoden pimein päivä on jo takana päin. Nyt mennään vain valoa k0hti, ja se jos mikä on ihan parasta!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Heippa ihanat!

Huomenna aamulla ilmestyy joulukalenterin viimeinen luukku, ja sitten se on siinä: JOULU! Joulu, jota on fiilistelty innolla, laskettu öitä, toivottu ja luotu odotuksia. Vaikka mäkin täällä joulua hehkutan, ja olen sitä kovasti odottanut, en halua ottaa siitä liikaa paineita. Tiedän jo etukäteen, että kaikki ei varmasti mene jouluaattona ihan oppikirjan mukaan, ainakaan meillä. Me ollaan vähän tällaisia sähliä, ja aina joku menee vähän sinne päin. Se on ihan ok, enemmänkin kuin ok. Joulun ei tarvitse olla millään mittapuulla täydellinen, meille se on täydellinen kun saadaan olla yhdessä.

Jouluna ei kannata kiristellä hermoja jos joku jouluruoka ei onnistu, joulupukki on vähän myöhässä (tai 20min ajoissa niin kuin meidän pukki viime vuonna joka tuli kesken ruokailun), jollekin tulee flunssa tai jos lapset ovat tavallista rauhattomampia. Heillä on aivan hitsin jännä päivä kuitenkin, jouluaatto! Silloin pitää ymmärtää vähän tavallista enemmän hillumista, kyllähän sitä itsekin muistaa kuinka uskomattoman jännittävää se joulupukin odottaminen oli. Täytyy silti kehaista omia lapsia, ja todeta että he kyllä ainakin edellisinä jouluina ovat olleet kärsivällisempiä kuin itse olin lapsena, vaikka innoissaan toki ovatkin.

Vähän niin kuin onnellisuus, on joulu myös pitkä matka, eikä pelkkä määränpää. Koko tämä odotus ja valmistautuminen, ja ne pienet hetket ovat joulu. Paketoiminen glögimukin kanssa yömyöhällä, joulukalentereiden avaaminen, porkkanalaatikon paistaminen, joulumarkkinoilla käyminen, joulukorttien lähettäminen, herneiden liottaminen ja kinkun kuorrutus. Vaikka siihen yhteen päivään ladataan paljon odotuksia, täytyy muistaa että meillä on ollut jo ihan mielettömän ihana joulu tähän asti, eikä joulu ole vain se yksi päivä. Joten jos aattona joku menee vähän sinne päin, niin sitten menee. Se ei ole sen kummempaa.

Huomenna aamulla päälle napsautetaan Joulupukin Kuumalinja, laitetaan riisipuuro hellalle kiehumaan, ja aletaan valmistautua pukin tuloon ja joulun kohokohtaan meille aikuisille, eli ruokailuun. Jouluruuat ovat valmiina huomenna viimeisteltäviä tuoresalaatteja ja jälkkäreitä lukuunottamatta, kattaus on aloitettu, pöytäliinat silitetty ja vaatteet valittuna. Paitsi kinkkukin on vielä kesken, se pitää vielä kuorruttaa ja kastike tehdä valmiiksi mummun reseptillä. Aattoaamun paketit sentään odottavat jo lapsia kuusen alla, he kun hipsuttelivat äsken nukkumaan. Esikoisen sanoin ”jouluaattoa edeltävänä iltana on parempi mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa sitten hyvillä yöunilla odotella joulupukkia ja viettää kivan päivän”. Hän on kuulkaa fiksu tapaus, täytyy ottaa mallia, ja yrittää päästä itse nukkumaan myös ajoissa tänään, kinkkupuuhista huolimatta.

Tästä joulusta tulee ihana, mä olen siitä varma. Ainiin, jännitetään täällä myös yhtä aika isoa ja monta vuotta odotettua juttua: esikoisella heiluu ensimmäinen hammas. Irtoaakohan se tänä jouluna jo?! Ollaan koko perhe ihan innoissaan tästä suuresta merkkipaalusta.

Maailman ihaninta jouluaattoa kaikille, muistakaa tsekata jossain välissä joulukalenterin viimeinen luukku! <3

Se olis keskiviikko, ja jouluun on enää NELJÄ yötä! Aivan ihanaa! Otolla on huomenna jo ensimmäinen vapaapäivä, ja me ollaan aloittamassa siis joulun kokkailurumbaa. Tänään illalla tiedossa on vielä viimeiset paketointitalkoot ennen aattoa, ja paketoitavana on ainakin vauvapulkka. Otto oli sitä mieltä että pulkkaa ei tarvitse paketoida mutta mä haluaisin laittaa senkin pakettiin, kun vaan tietäisi miten, hah!

Lapset ovat jääneet jo joululomalle, ja ollaan käyty katsomassa kaksi ihanaa joulujuhlaa. Toinen eskarilaisten juhla koulun suuressa juhlasalissa ja toinen päiväkodin pienessä jumppasalissa. Molemmat aivan ihania, ja esitykset niin hienoja. On suuri onni, että molemmat saavat niin laadukasta varhaiskasvatusta. Vähän meinasi tulla tippa linssiin kun tajusin että tämä oli esikoisen viimeinen joulujuhla päiväkoti-ikäisenä, ensi vuonna hän on jo iso ekaluokkalainen ja joulujuhlassakin esiinnytään koko koululle, eikä pelkille eskarilaisten vanhemmille! Niin jännittävää ja haikeaa samaan aikaan.

Mielettömän ihanaa että Otto sai muutaman päivän vapaaksi ennen joulua, niin saadaan viettää yhdessä melkein viikon joululoma, ennen kuin Otto menee välipäiviksi töihin. Uudenvuoden jälkeen meillä on toinen viikko lomaa, ja silloin reissataan Ouluun. Tavallaan meidän arki ei ole ehtinyt vielä edes kunnolla alkaa, kun päästään jo lomailemaan, kun Oton vanhempainvapaalta töihinpaluusta ei ole vielä niin pitkä aika kuitenkaan.

Toisaalta ihanaa aloittaa arki sitten ihan puhtaalta pöydältä ensi vuonna, ja ajatella että valon määrä lisääntyy koko ajan ja koko uusi upea vuosi edessä uusine mahdollisuuksineen. Olen niin innoissani ensi vuodesta, että en kestä! Kerron teille ensi vuoden suunnitelmista lisää joulun jälkeen, kunhan on ensin käyty tämä vuosi läpi vuosikatsauksessa. Blogissa ei ole luvassa minkäänlaisia muutoksia siis, mutta muita jänniä työjuttuja mulla on kyllä tiedossa, ja niitä odotan jo innolla!

Otettiin tänään jo kinkku aamulla sulamaan, ja huomenna on vuorossa jouluruokaostokset, huhhuh. Onneksi mun äiti on täällä, niin ajateltiin olla oikein hurjia ja lähteä vain yhden lapsen kanssa kauppaan, ja jättää isommat kotiin mummun kanssa leikkimään. He nauttivat huomattavasti enemmän mummun kanssa hengailusta, kuin jättimarketissa kilometrin mittaisen ostoslistan kanssa kiertelystä. Kuopus tosin tykkää siitäkin, kun voi vaan ihmetellä rattaistaan ihmisiä, tai näperrellä lelua. Ennen ostoksia ollaan menossa huomenna esikoisen kummisedän ja Oton kanssa lounaalle, ajateltiin piipahtaa Döner Harjussa pitkästä aikaa.

Joulukuu on ollut intensiivinen ja täynnä touhua, mutta sujunut silti tosi kivasti. Ihan mahtava fiilis hiljentyä pian joulun viettoon! Tämän vuoden joulukalenteri blogissa on saanut ihan super positiivisen vastaanoton, ja sitä on ollut ilo tehdä. Kiitos hurjasti teille kaikille kommentoineille, ja muilla tavoin palautetta antaneille. Teidän kanssa on parasta valmistautua jouluun!

Ihanaa iltaa kaikille <3

Ihanaa perjantaita kaikille, ja terkkuja täältä vesisateen keskeltä! Ollaan kyllä saatu nauttia ilahduttavan monta kertaa lumesta jo tänä vuonna, sen avulla jaksaa nämä sateisemmatkin päivät. Me yritettiin tehdä jäälyhtyjä Itsenäisyyspäivänä, ja ne olivat vähän jo jäätyneetkin eilen, mutta tänä aamuna pihalla seisoi kolme ämpäriä täynnä vettä. Lapsia nauratti, että johan on kun ei meidän lyhdyt jäädy millään. Pitää vain odotella että jos ne jäätyisivät joku päivä tarpeeksi! Haettiin lasten kanssa metsästä irronneita havujakin keskiviikkona, että niillä voi koristella lyhdyt, vaan siellä nekin lilluvat ämpärin kylmässä vedessä.

Viikko on ollut intensiivinen töiden kannalta, mutta onneksi ollaan ehditty myös nauttia yhdessäolosta. Viikonloppuna meillä on paljon jouluisaa puuhaa, kuten perinteinen lahjojen vieminen Hopen hyväntekeväisyyspisteelle, kotieläintilan joulutapahtuma & ajateltiin vierailla Tuomaan markkinoilla myös ihastelemassa joulutunnelmaa ja ehkä pyörähtämässä kierros karusellilla. Tuomaan markkinat on aivan ihana jouluperinne, ja jo mun lapsuudessa me aina käytiin siellä äidin kanssa. Viime vuonna ei päästy kun olin niin supistelevainen, mutta onneksi tänä vuonna tuo ihana kuopus pääsee mukaan markkinoille!

Ajateltiin tänä viikonloppuna pitää Oton kanssa ensimmäiset paketointi-iltamat, ja sitten varmaan seuraavana viikonloppuna toiset. Tänä vuonna paketoitavaa on paljon, koska mulla on täällä myös äidin ostamia lahjoja jotka otin mukaan viime Oulun reissulla, ettei äidin tarvitse tulla junalla niiden kanssa, ja sen lisäksi me vietetään vähän isompaa joulua tänä vuonna, niin lahjottaviakin on enemmän. Voi siis olla että urakkaan menee se kaksi iltaa ihan kevyesti. Ollaan varauduttu puuhaan (meille) uusilla aseilla, kuten teippirullatelineellä & vähän laadukkaammalla luomuglögillä, sekä itsetehdyillä pipareilla. Viime vuonna glögi tuli vielä pahvitölkistä ja teipit leikattiin saksilla. Täytyypä sitten raportoida että nopeutuiko puuha merkittävästi näillä apuvälineillä, hah.

Instagram storiesissa olen viime aikoina tehnyt aina välillä sellaisia Päivä videoina -tyyppisiä juttuja (tyyliin kerran viikossa) ja olen saanut tosi monelta teistä aivan ihania viestejä! Viimeksi toteutin päivän videoina eilen. Ajattelin että voisin aina jatkossakin tehdä suunnilleen kerran viikossa päivän videoina sinne, kun se on sopivan helppoa ja spontaania ja aitoa. Tykkään siitä tosi paljon, se toimii mulle paremmin kuin youtube, koska kaikki se editoiminen ja tarkka suunnittelu jää pois. Videoiden kuvaaminen on hauskaa, varsinkin kun kuvaa vaan sellaista aitoa arkea ja videon ei tarvitse näyttää hienolta, kunhan pointti tulee selväksi. Eilen videoilla mm. syötiin lounasta, pelattiin kalapeliä, otettiin joulukorttikuvia, ulkoiltiin ja käytiin kaupassa. Ihan sitä peruskauraa siis!

Mä ajattelin laittaa nyt koneen kiinni touhukkaan päivän jälkeen, ja heittäytyä viikonlopun viettoon loppuillaksi. Huomenna ja sunnuntaina työt jatkuvat, mutta yllättävän hyvällä mallilla olen siihen verrattuna mitä ennen joulukuuta ajattelin tästä kuukaudesta mahdollisesti tulevan. Pitää vaan enemmän uskoa itseensä! Ja sillä asenteella pääsee pitkälle, että jos on jotain tehtävää joka ei vie kuin pikkuhetken, niin hoitaa sen samantien pois alta, eikä lykkää sitä yhtään. Tämä on toiminut ainakin mulla super hyvin!

Ihanaa viikonloppua kaikille ja tulkaa nykäisemään hihasta jos törmäillään jossain joulutapahtumassa <3