Omien pelkojen voittaminen

13.06.2019

Mä olen aina ollut kova jännittämään yleisön edessä puhumista. Jännitin sitä jo lapsena niin, että punastuin aina kun pidin esitelmää. Sillä ei ollut mitään väliä kuinka hyvin olin valmistautunut tai kuinka paljon harjoitellut, mua vaan jännitti ihan älyttömän paljon. Jännitin kirjaesitelmiä, yhteiskuntaopin esitelmiä ja uskonnon esitelmiä. Jos sain tehdä ryhmätyön ja puhua yhdessä kaverin kanssa, se ei ollut niin paha. Mutta yksin puhuminen? Ihan älyttömän kuumottavaa! En kärsinyt niin vahvasta esiintymiskammosta, että olisin pyörtynyt tai oksentanut. Mutta mun ääni värisi, posket punoittivat ja tuli aina yhtäkkiä tosi kuuma. En myöskään rentoutunut esityksen edetessä, päin vastoin. Se oli ihan yhtä pelottavaa alusta loppuun.

Pitkään ajattelin, että ihmisten edessä puhuminen ei olisi mun juttu. Että se ei vaan sovi mulle, enkä voi sitä oppia. Olin väärässä, ihan valtavan väärässä.

Kuten tiedätte, meidän häissä ei puheita pidetty ja valatkin me lausuttiin vaan papin perässä. Me ei haluttu missään nimessä olla esillä, edes omissa häissämme. Pikkuhiljaa häiden jälkeen mä olen kuitenkin ajautunut tilanteisiin, joissa olen joutunut yleisön eteen. Kerran olin messuilla paneelikeskustelussa muutaman muun perhebloggaajan kanssa keskustelemassa. Kerran mua haastateltiin toisilla messuilla radioon ja ympärillä oli paljon ihmisiä. Vaikka se oli pelottavaa, huomasin, että aloin tykätä siitä myös. Vaikka joka kerta kun suostuin johonkin, mua ahdisti ja jännitti etukäteen, olin kuitenkin ylpeä, että olin suoriutunut tehtävästä. Ja mä sain puhuttua, punaposkisena ja hikisenä, mutta sain kuitenkin.

Pikkuhiljaa aloin järjestää näitä ahdistavia ja jännittäviä puhumistilanteita ihan itse itselleni. Järjestin viime kesänä omasta aloitteestani koulutuksen muutamalle bloggaajalle. Päätin pitää puheen meidän hääpäiväbileissä, vaikka kukaan ei sitä multa vaatinut. Suostuin puhujaksi isoon vaikuttajatilaisuuteen pyydettäessä, olin ehkä vähän salaa unelmoinut siitä etukäteen, että joskus mua pyydettäisiin. Halusin ehdottomasti myös pitää kaasona puheen ystäväni häissä.

Aloin jopa vähän haaveilla siitä, että saisin puhua enemmänkin. Olen halunnut päästä jakamaan kaikkea sitä, mitä olen itse vuosien saatossa kokemuksella ja erilaisissa koulutuksissa ja projekteissa oppinut. Meidän ala on tosi vaikea oppia, jos kukaan ei jaa omia kokemuksiaan. On niin paljon sellaista, mitä ei googlettamalla löydä ja mitä ei voi opetella Pinterest-tauluista. Olen kokenut, että mulla voisi olla paljon sellaista arvokasta, jota jakamalla voisin auttaa muita eteenpäin. Olen haaveillut siitä, että saisin pitää enemmänkin koulutuksia. Ja kun haaveet sanoo ääneen oikeille ihmisille ja tekee töitä niiden eteen, ne saattavat vaikka toteutua.

Eilen pääsin pitämään mun tähänastisen elämän suurimman koulutuksen. Se ei ollut mikään valtava, paikalla oli vain reilut kymmenen ihmistä. Mutta se oli valtava harppaus mulle. Mä voitin yhden mun suurimmista peloista jälleen kerran ja uskaltauduin vetämään täysin itse suunnittelemani koulutuksen, puhumaan juuri niistä asioista, joista halusin puhua ja kertoa muille. Se oli mulle niin tärkeää!

Tuntui hyvältä myös saada tilaisuuden jälkeen vuolaasti kiitoksia ja oli upeaa, miten paljon keskustelua koulutuksen aikana heräsi. Siinä puhuessani mulla oli vaan sellainen fiilis, että TÄÄ ON NIIN MUN JUTTU, TÄTÄ LISÄÄ! Hymyilin varmaan ihan pönttönä siinä. Mutta oli niin hauskaa ja olen hurjan kiitollinen, että sain tämän mahdollisuuden. Toivottavasti niitä tulee jatkossa paljon lisää!

Aion jatkaa tästä eteenpäinkin itseni haastamista, koska usein ne parhaat asiat ja saavutukset elämässä tulee juuri niistä asioista, jotka on ensin olleet vähän epämukavia.  Niitä asioita, joita tekisin jos en pelkäisi. Ja kun olen lakannut miettimästä pelkoa ja vaan tehnyt, olen päässyt eteenpäin. Toivottavasti pääsen tulevien vuosien aikana pitämään paljon lisää koulutuksia ja puhumaan paljon lisää tärkeistä aiheista. Omaksikin yllätyksekseni olen huomannut, että mä suorastaan nautin puhumisesta nykyään. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että voin joskus vielä sanoa näin.

Suuri kiitos tästä pelon voittamisesta kuuluu myös kaikille niille ihanille ihmisille, joille olen saanut puhua. Ihmisille, jotka ovat kiittäneet ja kannustaneet. Ja ihmisille, jotka ovat auttaneet mua toteuttamaan mun haaveita ja järjestäneet niitä tilaisuuksia, joissa olen saanut puhua.

Mä haluan rohkaista kaikkia muitakin voittamaan omat pelot, koska silloin pääsee eniten eteenpäin! Mikä sun pelko estää tai on estänyt ennen sua saavuttamasta sun haaveita? Minkä pelon olet onnistunut  voittamaan ja miten?


Saako somevaikuttaja käyttää vaikutusvaltaansa hyödyksi vaaleissa?

22.03.2019

Mä olin tällä viikolla PING Studiossa oppimassa ja seuraamassa älyttömän mielenkiintoisia case-esimerkkejä ja keskusteluita vaikuttajien vastuusta ja siitä, miten meihin vaikuttajiin pyritään vaikuttamaan. Yksi tilaisuuden aiheista oli myös näin ajankohtaisesti se, saako somevaikuttaja käyttää vaikutusvaltaansa hyödyksi vaaleissa. Keskustelemassa tästä aiheesta olivat tubettajat Roni Bäck ja Sita Salminen, Kemikaalicoktailin Noora Shingler, Hydraulic Press Channelin Lauri Vuohensilta ja bloggaaja-kirjailija Julia Thurén. Q&A-osiossa esitettyjä kysymyksiä ja keskustelunaiheita oli vaalieihin liittyen myös se, törmäävätkö tubettajat vaikutusyrityksiin, joiden tarkoitusperät ovat hämärät? 

Todella kiinnostava aihe mulle itselleni ja mulla heräsi paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Koska nyt todella on eduskuntavaalikevät ja muutama vaikuttaja on jopa lähtenyt ehdolle vaaleissa, mua kiinnostaa erityisesti teidän ajatukset siitä. Mitä te ajattelette siitä, että vaikuttaja lähtee mukaan politiiikkaan? Mitä ajattelette siitä, että riippumaton vaikuttaja vaihtuukin aatteensa ja puolueensa edustajaksi? Tai vaihtuuko, vai voiko samaan aikaan olla sekä eduskuntavaaliehdokas että ihan tavallinen vaikuttaja? Entä jos vaikuttajan poliittinen kanta on täysin poikkeava omista mieltymyksistänne? Ajattelisitteko ehdolle asettunutta vaikuttajaa  ensisijaisesti vaaliehdokkaana, jonka tavoitteena on päästä läpi eduskuntaan, vai samaan tapaan vaikuttajana kuin ennenkin? Voisitteko äänestää vaaleissa vaikuttajaa?

Mm. tällaisia ajatuksia mulla tulvahti heti ensimmäisenä mieleen ihan vaan vaikuttajien seuraajan näkökulmasta. Tietysti myös jo ihan se on kiinnostava aihe, että saako vaikuttaja käyttää valtaansa hyödyksi eduskuntavaaleissa niin, että antaa näkyvyyttä sille ehdokkaalle tai puolueelle, joita itse kannattaa? Se ainakin täytyy ottaa huomioon, että suurimmilla vaikuttajilla voi ainakin teoriassa olla lukujen puolesta todella suuri valta jopa äänestystuloksiin.

Miettikääpä, jos esimerkiksi joku suomalainen erittäin suosittu tubettaja kertoisi, mitä puoluetta tai ehdokasta hän kannattaa. En nyt tietty tiedä suosituimpien tubettajien kaikkien seuraajien ikää, mutta jos oletetaan, että kaikki YouTube-seuraajat olisivat täysi-ikäisiä, se tarkoittaisi suurimmilla tubekanavilla jopa lähes puolta miljoonaa äänestäjää. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa äänensä antoi Tilastokeskuksen mukaan 2 968 459 suomalaista. Karkeasti heitettynä yhdellä ihmisellä olisi siis mahdollisuus vaikuttaa melkein kuudesosan kaikista äänestäjistä mielipiteisiin. Se on paljon se. Vuonna 2015 eniten ääniä saanut puolue sai 626 218 ääntä. (lähde: tilastokeskus)

Tiedostan aivan täysin, että ei kenenkään vaikuttajan seuraajakunta toimi sillä tavalla kuin tässä teoreettisessa esimerkissä, onneksi. Mutta se on kuitenkin aika hurja ajatus, että nykyisin yhdellä ihmisellä voi olla todella paljon valtaa ihmisten mielipiteisiin ihan mistä tahansa aiheesta. Yhdellä ihmisellä voi olla enemmän valtaa mielipiteisiin kuin suurilla sanomalehdillä tai televisiokanavilla. Se valta tuo mukanaan myös todella suuren vastuun. Sitä valtaa voi käyttää hyviin ja merkityksellisiin asioihin ja sillä voi saada aikaan paljon hyvää.

PING Studio -tilaisuudessa tuli esille myös erilaisia vaikutusyrityksiä, joilla vaikuttajia on heidän tietämättään yritetty hyödyntää ehdokkaiden eduskuntavaalikampanjoinnissa. Eräässä tilaisuudessa näytetyssä esimerkissä julkisuudessa tunnettu tämän kevään ehdokas tägäsi vaikuttajia omaan insta storyynsa ja pyysi heitä jakamaan ajatuksia työnteosta Suomessa. Muutamat vaikuttajat sitten lähtivät tähän mukaan, ja kertoivat omia ajatuksiaan työstä, sekä tägäsivät eduskuntavaaliehdokkaan näihin omiin storyihinsa, antaen samalla ehdokkaalle laajasti näkyvyyttä. Ymmärsivätköhän he joutuneensa osaksi vaalikampanjaa? Vai lähtivätkö vaan mukaan mielenkiintoiseen keskusteluun, johon tietysti tägäsivät sen, joka keskustelun oli alunperin aloittanut?

Tällainen edellyttää ihan älytöntä valveutuneisuutta vaikuttajilta, koska eihän kukaan voi tuntea kaikkia vaaliehdokkaita nimeltä tai naamalta. Monihan lähtee mielellään mukaan mielenkiintoiseen keskusteluun ja itsekin usein jaan omassa storyssani muiden storyja, joihin mut on tägätty. Jatkossa pitää siis ehdottomasti tarkistaa joka kerta, kenen juttuja jakaa ja kenen keskusteluihin lähtee mukaan.

Toisessa esimerkissä todella tunnettua tubettajaa oli kuvattu videolle samalla kun hän keskusteli erään toisen vaaliehdokkaan kanssa televisio-ohjelman kuvauksissa. Vaaliehdokas oli jakanut tämän videon täysin kysymättä ja tubettajan tietämättä omalla vaalisivullaan Facebookissa. On mahdollista, että ks. tubettajan seuraaja vaikka törmäisi tällaiseen videoon FB:ssä ja ajattelisi videon perusteella, että tubettaja tukee kyseistä vaaliehdokasta. Tämä taas voisi vaikuttaa siihen, ketä hän äänestää vaaleissa. Mä itse kokisin ihan todella ikävänä sen, että mua käytettäisiin hyödyksi tällä tavalla mun tietämättä ja etenkin siinä tapauksessa, että ehdokas edustaisi täysin vastakkaista poliittista mielipidettä itseni kanssa. Suosituille tubettajille tällaista ilmeisesti tapahtuu enemmänkin ja muissakin yhteyksissä kuin vaaleissa. Voin vaan kuvitella, miten kurjalta se tuntuu.

Nämä kaksi vaikutusyritystä, jotka tilaisuudessa tuotiin esille ovat sellaisia, joita en itse olisi osannut esim. viime syksynä vielä ajatellakaan tapahtuvaksi. Vielä 2015 vaaleissa vaikuttajat tai some eivät olleet vaalien kannalta oikein minkäänlaisessa roolissa, mutta nyt on nähtävästi toisin. Onneksi tästä on myös alettu puhumaan enemmän. Jos lyhyen ajan sisältä löytyi hetkessä kaksi näin räikeää esimerkkiä, paljonko niitä tulee vielä tämän kevään aikana?

Mä itse ajattelen, että en halua tuoda somekanavissani esiin suoraa puoluekantaani tai ehdokasta, jota äänestän, ainakaan tällä hetkellä. Tiedostan täysin, että teidän joukossa on varmasti ihmisiä täysin politiikan eri ääripäistä mun kanssa ja niin saa ollakin. Mun lähipiirissäkin on ihmisiä, joiden kanssa mulla on poliittisesti täysin vastakkaiset näkemykset, mutta silti ollaan todella monesta asiasta kuitenkin samaa mieltä ja tullaan loistavasti toimeen. Mulle poliittiset näkemykset ei määrittele koko ihmistä todellakaan. Mä kuitenkin koen, että voin tuoda täällä esiin niitä arvoja ja aatteita, joita mulla itselläni on ja joita toivon, että poliittisestikin edistettäisiin puoluerajojen yli. Niin olen alusta asti tehnyt ja niin aion tehdä jatkossakin.

Millaisia ajatuksia tämä koko aihe teissä herättää? Toivoisitteko, että vaikuttajat toisivat omaa poliittista kantaansa aktiivisemmin esiin, voi toivotteko vaikuttajien ennemmin olevan riippumattomia tai jopa politiikasta täysin irrallisia hahmoja? Ja jos olet itse vaikuttaja, joka luet tätä, niin mikä on sinun kantasi aiheeseen?