Viime viikolla mainitsin mysteeriprojektin deadlinesta, ja jo aiemmin olen hehkuttanut Aussie Academyn workshop-päivää. Mistä on siis kyse? Aussie Academy on Aussie Blog Awardsit vietynä aivan uudelle tasolle. Tänä vuonna blogeja ei palkita blogigaalassa, vaan meidät bloggaajat valittiin Aussie Academyn jäseniksi ja pääsimme mahtavaan workshopiin huippuopettajien ja ruotsalaisten bloggaajien johdolla opettelemaan vloggausta. Blogisuosikkien äänestys tapahtuu videoiden kautta, eli toisinsanoen meidän tekemiä videoita löytyy nyt Lilyn Aussie -sivustolta, ja niitä voi siellä myös äänestää. Vähän erilainen tapa lukijoillekin, pelkän äänestämisen sijaan saa nähdä myös videoita, eikä pelkästään lukea perusteluita miksi juuri sitä tai tätä blogia tulisi äänestää.

Mä halusin tehdä omalla videolla jotain erilaista, jotain sellaista jota en ennen ole tehnyt. Halusin näyttää meidän arkea, ja niitä hetkiä jotka mun mielestä tekevät meidän arjesta ihanaa. Niitä pieniä hetkiä joista kokonaisvaltainen onni arjessa syntyy. Kuvasin tuntikaupalla meidän arkea tammi-helmikuussa, niin monia hetkiä että oli jo vaikeuksia valita mitä videolle laitan. Silti halusin tehdä vain yhden videon, yhden videon johon lataan kaiken sen tunteen ja fiiliksen noilta kuukausilta.

Mun blogin aiemmat videot ovat olleet luokkaa ylipitkä, puhuva pää, tylsä ja tärisevä kamera tai kakkaisen peilin kautta kuvattu puhelinvideo. Siis jotain, jota ei vloggaukseksi voi kutsua hyvällä tahdollakaan. Workshopissa mun silmät aukeni kaikille niille virheille joita olen aiemmin tehnyt videoiden kanssa, kertakaikkiaan tuli sellainen olo että miten kukaan teistä on jaksanut katsoa niitä mun 10 minuutin vastausvideoita, hahha! Pieni häpeän hyökyaaltokin taisi pyyhkäistä mun ylitse. Mutta hei, miten olisin voinut osata jotain jota en koskaan ollut opetellut tai tutkinut? Se minkä voin luvata Aussie Academy -kokemuksen jälkeen on että enää koskaan ette tule näkemään mun blogissa ylipitkiä ja tylsiä ”tässä on mun pää tälleen paikallaan ja sit mun suu liikkuu ja kuuluu ääntä vartin ajan” -videoita. Never ever again! Mutta sen sijaan videoita mä tulen ehdottomasti tekemään jatkossakin.

Tämä Aussie Academyyn tekemäni kolmen ja puolen minuutin video on mulle iso askel. Se on jotain täysin uutta mitä en koskaan ennen blogiuralla ole tehnyt, ja siksi se on musta maailman siisteintä. Tärkein opetus mulle videon tekemisestä oli se, että kameraa kannattaa pitää valmiustilassa kokoajan. Koskaan ei tiedä mille pätkälle ne kolme täydellistä sekuntia sattuvat. Ja ne kolme sekuntia riittävät, kun opettelee editoimaan. Suurin kynnys videopostauksien tekemisessä mulle ennen oli juuri se, että kuvittelin tarvitsevani kymmenen täydellistä minuuttia jotka jaan blogissa. Nyt tiedän, että kymmenen minuuttia on ihan liikaa.

Sain ihan mielettömän hyvää opetusta editointiin ja kuvaamiseen, mutta etenkin kuvaamisen suhteen sitä opetusta oli välillä hankala toteuttaa käytännössä, koska kuvasin kahta pientä ja pippurista neitiä, joilla ne hyvät jutut tulevat tasan silloin kun tulevat. Siksi video ei ole täydellisesti valaistu tai teknisesti loistava. Mutta se on aito, meidän arkea aidoimmillaan, hassuine, hölmöine ja rakkaudentäyteisine hetkineen.

Mä en halua kertoa videosta liikaa, koska mä haluan näyttää sen teille. Mutta mulle ne kolme ja puoli minuuttia on täynnä rakkautta ja ihania muistoja, ja mä olen onnellinen ja iloinen siitä että pääsin mukaan tähän hienoon projektiin. Aussie Academyssa on mukana ihan mielettömiä bloggaajia joilla on teknisesti huippulaadukkaita videoita, ihan ammattilaistasoa, ja laadulla mä en missään nimessä kilpaile. Mä lähden tähän mukaan pelkästään hyvän fiiliksen ja tekemisen ilon pohjalta!

Jos te tykkäätte videosta, äänestäkää ihmeessä. Äänestysaikaa on 25.3.2015 asti ja äänestäjien kesken arvotaan Fotomanin tarjoama 750€ Canon-lahjakortti, Aussie-tuotepaketteja ja trendin vuosikerta. Aika huikeat palkinnot, eikö? Äänestys tapahtuu niin, että klikkaat haluamasi videon alapuolelta ”äänestä” ja lisäät yhteystietosi äänestyslomakkeeseen. Yhtä videota voi äänestää vain kerran, mutta sama äänestäjä voi äänestää vaikka jokaista kilpailussa mukana olevaa videota, mikä on musta kiva juttu myös. Ei tarvitse valita vain yhtä suosikkia, jos tykkää monesta eri videosta.

Videota pääsette katsomaan siis TÄÄLTÄ, ja äänestämään myös! Mun video löytyy kun sivustoa scrollailee vähän alaspäin, kätevästi tuon samaisen profiilikuvan alta joka täälläkin sivupalkissa komeilee. Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka jaksavat pätkän käydä katsomassa<3 Saa tulla ehdottomasti myös kommentoimaan tähän postaukseen, mitä videosta tykkäsitte, koska palaute kiinnostaa mua. Jos tykkäätte, niin teen erittäin mielelläni tälläisiä kuukausikoosteita vaikka kerran kuussa nyt kun olen tätä ensimmäisen kerran päässyt kokeilemaan, ja kynnys tehdä se uudelleen on matalampi.

Osa teistä varmasti muistaa, kuinka haimme lapsille päiväkotipaikkoja tälle keväälle jo viime syksynä. Paikkoja ei kuitenkaan saatu, ja oikeastaan siinä tilanteessa se ei sittenkään haitannut niin paljon kuin pelkäsin. Hypättyäni portaalin taustajoukoista takaisin ”vain” bloggaajaksi, mun työmäärä pieneni jonkin verran ja arki tuntui taas mahdolliselta, ei ihan liian kiireiseltä, vaan siltä että mä oikeasti pystyn siihen. Hyvin ja tasapainoisesti, mulle jäi jopa pikkiriikkinen hetki omaa aikaa joka ilta. Viihdyin ihan superhyvin lasten kanssa kotona, ja Tiarakin sai ikäistään seuraa aina pari kertaa viikossa kerhosta, jossa tykkäsi käydä. Harmittelimme tietysti ruotsinkielen opetuksen puutetta, ja sitä että mun päivämenot koulutuksista pressitilaisuuksiin olivat hankalasti järjestettävissä. Ne piti joko jättää väliin tai ottaa lapset mukaan, tai hirveällä vaivalla sumplia joku läheinen hoitajaksi.

Uskon, että päiväkotipaikoista olisi ollut paljon hyötyä meille kaikille jos olisimme ne alunperin saaneet. Lapset olisivat saaneet sen pehmeän laskun päivähoitoon, tuen ruotsin kielen opetteluun ja mä olisin saanut enemmän aikaa bloggaamiselle ja blogitilaisuuksille, keskellä päivää, jotta vapaapäivät, illat ja viikonloput olisin voinut pyhittää täysin lapsille, Otolle ja itselleni. Välillä sumpliminen blogitilaisuuksien, Tiaran kerhon, postaamisen ja yhteydenottoihin vastaamisen välillä oli uskomattoman hankalaa, ja aika paljon piti vain priorisoida. Jättää tekemättä joitakin asioita, koska oli pakko.

Olin hyväksynyt jo ajatuksen siitä, että tämä kevät menee vielä sumpliessa näitä hoitokuvioita ja menoja, ja syksyllä sitten päästään kiinni päiväkotirytmiin, kun eteen tuli jotain sellaista joka muutti kaiken. Mä sain uuden työpaikan. Tilanteessa jossa en etsinyt työtä ollenkaan, enkä myöskään sellaista osannut edes kaivata bloggaamisen rinnalle juuri nyt, mä sain niin uskomattoman tilaisuuden että se oli pakko ottaa vastaan. En oikeastaan vieläkään voi uskoa, että Suomen nykyisessä taloustilanteessa mä sain mahdollisuuden päästä tekemään työtä, joka vastaa kaikkia mun unelmia, ja ilman että työpaikkaa olisin edes tavoitellut.

Maaliskuussa mä aloitan työn, joka sisältää matkustelua, tapahtumia ja uusia ihmisiä. Työ on joustavaa, ja sellaista että mulla jää loistavasti aikaa myös bloggaamiselle koska tytöt aloittavat päivähoidon. Se on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja hauskaa työtä trendien, sisällöntuotannon ja sosiaalisen median parissa. Se on myös työtä, johon vuosien bloggaaminen on antanut arvokasta kokemusta. Ympärilläni on huikea porukka, johon olen kevään aikana tutustunut. Inspiroivaa seuraa ja inspiroivaa työtä, josta opin varmasti paljon, ja jolle toivon mulla olevan paljon annettavaa. Maaliskuun alusta alkaen mulla blogi, ja sitten mulla on ihan oikea työ niinkuin joku ehkä sanoisi. Molemmat tukevat toisiaan, ja silti aikaa viettää myös lasten kanssa vapaapäiviä kotona. Se on paljon enemmän kuin koskaan osasin haaveilla.

Mun on pakko nipistää itseäni vielä kerran että uskon tämän olevan totta, kyllä se on! Maaliskuusta eteenpäin mun työpaikkana toimii EYE Jewelry, koruyritys jonka innovatiivisuus on tehnyt muhun suuren vaikutuksen. Muistatte oikein, mä tein heidän kanssaan yhteistyötä viikko takaperin. Siitä se kaikki lähti, niinkin pienestä jutusta kuin blogiyhteistyön suunnittelusta alkuvuodesta. Voitte uskoa että mä kiitän itseäni siitä joka päivä, että toukokuussa 2011 aloin kirjoittamaan mun blogia josta on neljässä vuodessa kasvanut mulle elämäntapa ja elinkeino. Blogiin tämä ei vaikuta muuten, kuin että esittelen ehkä enemmän toimistoasuja, haha! Jatkan bloggaamista ihan niinkuin aina ennenkin, mutta uusi arki tuo varmasti blogiinkin uudenlaista sisältöä 3,5 vuoden kotonaolon jälkeen.

Olen maailman kiitollisin mun uudelle työnantajalle ja työkavereille, jotka uskovat muhun ja mun taitoihin ja antavat mulle tämän hienon mahdollisuuden. Kiitos EYE <3 He ovat ottaneet mut avosylin vastaan, ja käytiin tänään tyttöjen kanssa toimistolla piipahtamassa pari tuntia, ja meillä oli ihan parasta! Mä uskon että tästä vuodesta tulee aika järkyttävän mieletön, koska ainakin se on alkanut hienommin kuin osasin ikinä kuvitella. Juuri nyt kaikki on niin hyvin, että ei ole tarvetta miettiä eteenpäin vaan nauttia ja elää hetkessä. Go 2015!

Vihdoinkin sain kerättyä jonkinlaista listaa mun lukemista blogeista. Mä itse en seuraa mitenkään fiksusti blogeja vain esimerkiksi bloglovinista tai bloggerista, vaan seuraan blogeja todella sekalaisesti. Suomalaisia blogeja seuraan lähinnä facebookista ja portaalien etusivuilta, ulkomaisia taas pidän suoraan kirjanmerkeissä, enkä seuraa niistä kovin montaa fb:ssä. Instagramissa sen sijaan seuraan kaikkia joita luen edes satunnaisesti, koska insta on niin ihanan iisi.

Ihan ykkösmaa ulkomaailaisissa blogeissa on mulle Ruotsi, koska lähes kaikki blogit joita seuraan päivittäin tulevat sieltä. ImNext-portaalista seuraan jokaista bloggaaajaa, mutta lemppari on ehkä Rami Hanna jota pääsin viime viikolla tapaamaan (ja ottamaan aivan hirveän yhteiskuvan, siis mun osalta :D)! ImNextin bloggaajien kuvat, yhteishenki ja projektit joita he pääsevät tekemään ovat aivan mielettömiä. Siinä on porukka pelkkää priimaa, ja kaikki ketkä heistä olen vuosien varrella tavannut (Rami, Lisa, Fanny & Victoria) ovat olleet myös ihan huipputyyppejä ja tosi maanläheisiä ja kivoja, siitä huolimatta että heidän suosionsa on jotain sellaista mistä voin vain haaveilla itse! ImNext portaalina on tosi tyylikäs ja helppokäyttöinen, ja mä oikeasti tykkään siitä että he tekevät kaikki yhdessä siistejä juttuja, matkustavat ympäri maailmaa ja kuvaavat mielettömiä videoita.

Victoria Törnegrenin tyyli on heistä ehkä eniten omaan makuuni, mutta inspiraatiota haen kaikilta. Fanny Lyckman on vähän räväkämpi. Rami Hannan kuvat ovat täydellisiä, ja niistä jos mistä voi hakea inspistä omiin asukuviin, vaikka mulla Rami Hanna -tasolle pitkä matka onkin, hahaa!

Aivan oma lukunsa on tietenkin Kenza, uskomattoman suosittu ruotsalainen bloggaaja, joka on päässyt blogillaan pidemmälle kuin kukaan Pohjoismaissa. Kenzalla on oma vaatemerkki, IvyRevel ja hänen bloginsa on yksi mun suurimpia lemppareita. Kirjoitukset ovat ihanan hyväntuulisia, kuvat ihan mielettömiä ja Kenza niin kaunis ettei mitään järkeä. Vaikka Kenzaa seuraavat miljoonat ihmiset, hän tuntuu silti olevan edelleen se sama tyyppi kuin aloittaessaan. Kenzan blogia mä olen lukenut varmaan pisimpään kaikista. Kenzan blogista haen asuinspistä ja yksinkertaisesti hyvää fiilistä, lisäksi on mieletöntä miten usein ja kuitenkin laadukkaasti hän blogiaan päivittää.

Viime aikoina olen tykästynyt myös Ruotsin suurten blogien uusimpaan tulokkaaseen, eli Janni Deleriin jonka blogi saavutti lyhyessä ajassa suuren suosion. Jannilla on upeita matkajuttuja, hyvinvointia , ruokaa ja treenijuttuja sekä tietenkin asukuvia. Ihanan pirteä blogi!

Ruotsalaisia mammablogeja en ole onnistunut löytämään niin paljoa ja niin tasokkaita kuin mitä meillä on Suomessa, esimerkiksi ulkoasu tuntuu olevan monissa ruotsalaisissa äitiblogeissa ihan toisarvoinen juttu, ja blogeja on hankala löytää mun mielestä. Yksi mulla kuitenkin on jota satunnaisesti luen, Blondinbella eli Isabella Löwengrip, joka on saman ikäinen kuin minä ja odottaa juuri toista lastaan. Isabella on kirjoittanut kirjankin äitiydestä, ja menestyy blogillaan todella hyvin. Suomessa pienemmätkin äitiblogit panostavat todella paljon bloginsa ulkoasuun, ja kirjoittavat laadukasta jälkeä, Ruotsissa tuntuu olevan vähän toisin.

Ruotsalaisten blogien lisäksi mä seuraan ulkomaisista blogeista Olivia Palermoa, joka on mun ultimate tyyli-idoli ikuisesti. Olivian sivusto on paljon muutakin kuin vain blogi, enkä seuraa sitä niin säännöllisesti kuin blogeja. Olivia esittelee paljon tulevia mallistoja, ja tietenkin myös omaa tyyliään joka on mieletön, jos jollekin jäi vielä epäselväksi! Toinen lemppari on Purseblog, josta voi nimensä mukaisesti lukea kaiken laukuista. Siellä on esillä niin unelmalaukkuja joista voi vain haaveilla, kuin pienemmänkin budjetin laukkuja ja keskihintaisia laukkuja. Lisäksi siellä on paljon muuta shoppailuasiaa, nettikauppavinkkejä ja kaikkea mahdollista mistä pieni laukkuaddikti ilahtuu kovasti.

Suomalaiset blogit ovatkin sitten vielä tuotakin pidempi lista. Tätä on ehkä hankalaa toteuttaa koska en halua jättää ketään kaveria sanomatta ja en haluaisi nostaa kenenkään kaverin blogia toistensa yläpuolelle. Kuitenkin seuraan suomalaisista blogeista eniten varmasti juuri mun kavereiden ja tuttujen blogeja, ja yksistään niitä on jo paljon. Lisäksi luen päivittäin Indiedaysin etusivulta kiinnostavimmat postaukset, ja sama juttu Mamalifessa ja Kaksplussalla. Facebookissa kuulun joihinkin bloggaajaryhmiin, ja niistä tulee luettua aina mielenkiintoisimmat otsikot läpi, oikeasti se määrä blogeja minkä selaan päivässä läpi on ihan hurja! Mä jätän mieluiten ne kavereiden blogit sanomatta kokonaan, mutta eiköhän teistä suurin osa ne tiedäkin, ihan vaan siksi että mä haluan olla tasapuolinen kaikille kavereille, vaikka heitä ei varmaan edes kiinnosta ja mä ylianalysoin tässä omia tekemisiäni 😀

Suomalaisista blogeista mä tykkään näiden ”jo mainittujen” lisäksi eniten L’art of fashion -blogista jota kirjoittaa ihana Natali, joka on myös valokuvannut mua silloin kun odotin Zeldaa. Sieltä löytyy asuja, matkapostauksia ja hyvää fiilistä. Tykkään paljon myös Blond Rivetsistä ihanien matkajuttujen ja upeiden asukuvien vuoksi, ja olen mä Kirankin tavannut ja hän on ihana ihminen myös! En mä tosin ole suomalaisissa blogipiireissä inhottaviin tyyppeihin törmännytkään, juuri siitä puhuttiin ruotsalaistenkin bloggaajien kanssa viime viikolla lounaalla, että heillä Ruotsissa blogipiirit ovat jakautuneet eri ryhmittymiin, eivätkä kaikki tule toimeen toistensa kanssa. Suomessa blogipiirit ovat paljon tiiviimmät, ja täällä melkein kaikki bloggaajat ainakin tietävät toisensa, vaikka eivät olisi tavanneetkaan. Mun mielestä tapahtumissa on aina tosi hyvä henki ja kaikki moikkailevat toisiaan eivätkä katso nenänvartta pitkin.

Instagramissa mun ehdottomat lemppariseurattavat kaikkien edellämainittujen lisäksi on Angelica Blick @angelicablick, ruotsalainen muotibloggaaja hänkin, ja @ssssamanthaa jolla on upeita meikkejä ja joka on ihan mielettömän kaunis. Instagram on seurantakanavana ehdottomasti helpoin kyllä, ja mun ihan lempparisovellus muutenkin. Videoblogit ei ole mulle oikeastaan ollenkaan tuttuja, vaikka ne tuntuvat olevan tällä hetkellä paljon kuumempi ilmiö kuin ihan perinteiset blogit. Seuraatteko te videoblogeja, ja jos seuraatte niin mitä?

Löytyykö teidän lukulistalta samoja blogeja? Seuraatteko enemmän ulkomaisia vai suomalaisia blogeja? Mitkä on teidän lemppariseurattavia blogeista? Entäs Instagramista? Oletteko löytäneet kivoja ruotsalaisia mammablogeja? Millä seuraatte blogeja?

Huh, mikä viikon aloitus. Sunnuntaina mä julkaisin Oton innoittamana postauksen, joka herätti keskustelua ja joka keräsi enemmän tykkäyksiä kuin mikään ikinä ennen mun blogiuran aikana, kiitos teille siitä, ihan mieletön kiitos kaikista kannustavista kommenteista ja siitä että jaoitte omia kokemuksianne! Te ootte ihan mielettömiä mahtityyppejä siellä, ihan jokainen<3 Täytyy kyllä hehkuttaa silti tuota aviomiestä vielä enemmän, se järjetön hype Oton postauksesta oli mun mielestä kyllä täysin ansaittua, ja ihan kreisiä, kreisin ihanaa. Mä haluan Oton blogiuralle pelkkää hyvää, ja en voisi olla hänestä ylpeämpi. Hieno ja koskettava teksti se oli mustakin, täynnä rakkautta.

Juuri kun me lenneltiin pilvissä teidän reaktioista ja kaikesta tuli niin uskomaton hyvä fiilis, meidän kuopus tempaisi itselleen jostakin talven en-edes-tiedä-monennenko flunssan. Täällä ei olla siis nukuttu pariin yöhön, mutta tänään onneksi Zeldalla ei ollut enää illalla, eikä nukkumaanmennessä ollenkaan kuumetta. Pidän sormia ristissä että selvittäisiin tästä nyt vain tällä parin päivän kuumeilulla, eikä tultaisi jälleen koko perhe vuorotellen kipeäksi. Mun piti tulla jo eilen höpöttämään, mutta toissa yö meni vielä viime yötäkin huonommin, enkä millään saanut itseäni koneen äärelle sen vertaa, että olisin ehtinyt kirjoittaa postauksen.

Tänään(kin) herättiin kuudelta, mutta se ei haitannut, ei ollenkaan. Mulla on takana yksi blogiuran hienoimpia päiviä, Instagramista joku ehkä bongasikin jo pientä #AussieAcademy sneak peekiä, mutta enempää en valitettavasti voi vielä kertoa. Mä sain tavata tänään yhden mun suurimmista inspiraation lähteistä koko blogiskenessä, Rami Hannan, ja vieläkin tuntuu uskomattomalta! Mä tulen kertomaan teille vielä lisää tästä päivästä, mutta nyt tyydyn vain sanomaan että ei haittaa väsymys, ei ollenkaan, tänään oli niin hieno päivä, jota en ikinä tule unohtamaan.

Tytöt olivat täällä Oton tädin, ja ihanan Poppy-koiran kanssa, ja heillä oli kuulemma tosi kiva päivä. Itsestäkin oli ihanaa tulla kotiin kun täällä odotteli sellainen suloinen karvainen kaveri, voi apua! Mulla on niiiiin paha koirakuume, siis ihan järjetön, olen siitä ennenkin kirjoittanut mutta se vain pahenee kokoajan.

Musta tuntuu että mä olen nyt täynnä energiaa blogin suhteen ja muutenkin, ja täynnä uusia ideoita myös. En aio muuttaa blogin sisältöä, tai sitä millainen mun blogi on, mutta aion lisätä olemassaolevan päälle jotain uutta ja toivottavasti myös sellaista, mikä ilahduttaa teitä lukijoita. Blogin suhteen mä olen aina halunnut mennä eteenpäin ja kehittyä, ja vaikka takana on jo pian neljä vuotta, mä toivon että suunta on jatkossakin vain eteenpäin.

Muutama kommentoi silloin kun kerroin muutosta, että toivotte ettei mun blogi muutu liian ammattimaiseksi, sellaiseksi että täältä katoaa rento ote ja aito fiilis ja persoona. Mä takaan että niin ei tule käymään, koska mä nyt vaan olen tälläinen random höpöttäjä, enkä muuksi voi tai edes halua muuttua, hahaa! Ainiin, ja pakko vielä sanoa sen verran, että älkää säikähtäkö viime päivien kuvanlaatua! Olen ollut pari päivää vanhan kamerani varassa, mutta asiaan tuli parannus tänään, eikä tämän postauksen jälkeen pitäisi näkyä enempää kohinakuvia.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille<3 Huomenna uudet kujeet taas, ja viikon arkiruokaresepti!

PS: Moni on kommentoinut että uudet postaukset eivät päivity blogloviniin, mä olen ottanut yhteyttä ja pyytänyt korjaamaan ongelman, enkä itse voi tehdä asialle enempää. Toivon että ongelma korjataan pian, mutta sielläkin on varmasti ruuhkaa kun sieltä aika monta blogia löytyy, eikä välttämättä samantien pystytä asiaa korjaamaan kun minä siitä ilmoitan. Eli pyydän kärsivällisyyttä teiltäkin, mä tiedän että se on ikävää kun ne ei sinne tule, en mäkään siitä nauti, mutta en tosiaan voi asialle juuri nyt tehdä tämän enempää.

Huh, mistähän sitä aloittaisi. Nyt ei ole luvassa joulukuulumisia, vaikka niitä olisikin hauska kirjoittaa, nyt on luvassa uutisia joita olen pantannut sisälläni pienen ikuisuuden, omaten päivä päivältä kasvaneen halun huutaa ja kiljua koko maailmalle mitä on tapahtumassa. Salailu on rankkaa, etenkin jos on tälläinen hätähousu kuin minä. Mutta tänään mä saan viimein kertoa!

Joku teistä ehti jo ehkä lukea että Kideblogit lopettaa toimintansa vuoden vaihteessa. Tämä päätös oli yhteinen ja pitkään harkittu. En missään nimessä koe tehneeni virhettä, kun valitsin Kideblogit niin pitkään kaiken muun ohi. Tämä tie piti katsoa loppuun, ja nähdä mitä siitä tulee. Olen oppinut paljon, kun olen saanut olla mukana pyörittämässä meidän pientä portaalia, mutta kieltämättä olen kaivannut myös askelta uusien haasteiden suuntaan. Tänä vuonna on tuntunut, että junnaan paikallani, kun kaikki muut menevät eteenpäin.

Kideblogit oli mun blogikotina kaksi vuotta, ja sinä aikana olen oppinut blogimaailmasta ihan älyttömästi. Ensin bloggaajana, ja sitten myös itse osakkaana. Osakkuus kuitenkin otti enemmän kuin antoi, vaikka hienolta kuulostikin.  Tätä hommaa on tehty rakkaudella ja antaumuksella, mutta kun kaikilla on pulaa ajasta ja voimavaroista, ei se yksinkertaisesti enää riitä. On aika priorisoida, ja mä valitsen mun blogin.

Tammikuun 12. päivä mä siirryn takaisin ”pelkäksi” bloggaajaksi ja aloitan kirjoittamisen osoitteessa butimahumannotasandwich.indiedays.com

Mä olen helpottunut ja ihan sanoinkuvaamattoman innoissani muutosta. On mieletöntä päästä Indiedaysille, monien ystävieni ja huippubloggaajien joukkoon. Indiedays on tullut tutuksi vuosien aikana erilaisten tapahtumien ja tietysti myös ystävieni kautta, ja en voisi kyllä kuvitella parempaa tulevaa blogikotia itselleni. Indiedaysin sivuilla julkaistiin tiedote mun siirrosta jo viime viikon perjantaina, ja sen jälkeen muutama teistä on muuttoni jo huomannutkin, ja asiasta kysellyt. Mä pahoittelen, etten aiemmin voinut ottaa kantaa asiaan vaikka se jo julkista tietoa olikin.

Uskon, että Indiedaysin upeassa ja kannustavassa ympäristössä mulla on mahdollisuus viedä blogia taas isompi askel eteenpäin. Siellä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä jatkuvasti, ja takana on kokenut ja osaava porukka. Tämän vuoden olen pyörittänyt sekä blogia, että ollut mukana portaalin pyörityksessä ja silti olen rutistanut ulos enemmän postauksia kuin koskaan aiemmin. Toivon siis, että se aika jota nyt jää blogille enemmän, näkyy myös postauksissa ja blogin laadussa positiivisesti!

Uskon myös, että tämän muuton myötä mun stressitaakka pienenee aimo annoksen, ja mulle jää aikaa myös itselleni perhearjen pyörityksen ja blogihommien lisäksi, ja se jos mikä on tavoittelemisen arvoista. Blogin kannalta muutto on toivottavasti teidänkin mielestä ainoastaan positiivinen juttu. Jos meininki johonkin suuntaan muuttuu blogissa, niin toivottavasti vielä laadukkaampaan. Omasta kynästäni en ole luopumassa, päinvastoin, musta tuntuu että tämän pitkän salailun jälkeen mä voin vihdoinkin kirjoittaa taas vapaasti ja toteuttaa itseäni.

Mä haluan kiittää teitä kaikkia siitä, että olette pysyneet mukana nämä vuodet. Teidän ansiosta mä olen tässä nyt, parin viikon päässä erään pitkäaikaisen haaveeni toteutumisesta. Toivottavasti te kaikki seuraatte perässä myös uuteen osoitteeseen! Merkitkää kirjanmerkkeihin butimahumannotasandwich.indiedays.com sillä 12.1. tulee nopeammin kuin uskoisikaan!

Sinne asti kuulumiset löytyvät edelleen täältä, ja tietenkin facebook-sivuja ja instagramia seuraamalla pysytte aina kartalla, sillä muistuttelen muutosta niissä aivan varmasti. Kiitos myös jokaiselle Kidebloggaajalle näistä vuosista, vertaistuesta, myöhäisillan syvällisistä keskusteluista ja kaikesta mitä olen teiltä oppinut. Meillä oli hieno porukka loppuun asti <3

Aivan ihanaa joulupäivää kaikille, mä kirjoitan teille joulukuulumisia mahdollisimman pian, kunhan olen ensin sulatellut tätä aihetta hetken itse, ja saanut joulujutut purkkiin.