Pari iltaa sitten oli nätti ilta-aurinko, ja mä ajattelin ihan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kuvata samalla itsestäni asukuvat ja lapsista myös kuvat eiliseen postaukseen. Otettiin suunta kohti Suvilahtea, sieltä vähän inspiroivaa taustaa ja helppo pysäköinti. Ajeltiin sinne iltasella, vain huomataksemme että paikkahan oli suljettu, portit kiinni ja portilla järjestyksenvalvoja. Ja mä kun vielä olin katsonut nettisivuilta että juuri nyt ei pitäisi olla mitään tapahtumaa. No, ei me pienestä lannistuttu, vaan päätettiin lähteä kohti Vallilaa sillä tiesin siellä olevan erään kauniin rakennuksen jonka edessä olisi hyvä ottaa kuvat.

Ajettiin Vallilaan, löydettiin oikein läheltä hyvä parkkipaikka ja noustiin kaikki autosta. Käveltiin rakennuksen eteen. Siinä oli niin kauhea tuuli että tukka nousi pystyyn kaikilta. Ajattelin vielä että kyllä mä sen tuulen kestän, että otetaan vaan ne kuvat. Otin kameran kameralaukusta, vain huomatakseni että se oli jotenkin kummallisen kevyt. AINIIN. Akku oli kotona akkulaturissa. Siinä kohtaa meinasi ehkä vähän jo hymy hyytyä. Saatoin jopa olla jo luovuttamassa. Tunsin itseni niin ääliöksi, miten saatoinkin unohtaa sen akun kun varta vasten oltiin menossa kuvaamaan, ja juuri puolta tuntia ennen lähtöä olin laittanut sen laturiin.

Onneksi miehelläni on pitkä pinna, ja hän ihan rauhallisesti pakkasi lapset takaisin autoon, laittoi Fröbelin palikat soimaan jotta lapsilta ei hyytynyt hymy, ja sanoi että ajellaan kotiin ja haetaan se akku. Näin me sitten teimme. Lauloimme kuorossa sutsisatsisatsaata, minä kipaisin akun, ja sovittiin että mennään eräille alle kilsan päässä kotoa oleville betoniportaille kuvaamaan vaikka se ei mikään Suvilahti olekaan. Se olisi sentään lähellä. Mentiin paikalle, vain tajutaksemme että kaikki asuinalueemme ampiaiset olivat kerääntyneet sinne yhtäaikaa, koska joltain oli kaatunut portaille mehua tai jotain muuta makeaa juomaa. Siis siellä oli varmasti kymmeniä ampiaisia jotka pörräsivät ympäri ämpäri, ei sinne voinut jäädä mitenkään!

Lopulta me päädyttiin sitten kuvaamaan meidän kotitalon viereen toisille portaille, ja otin vain yhdet nopeat kuvat lapsista, kuvat jotka näitte aiemmassa postauksessa. Tämä koko episodi kesti ehkä n. 1,5 tuntia, josta varsinaisesti saimme aikaan jotain viimeisen kymmenen minuutin ajan. Ei otettu siis mitään niistä kuvista, jotka alunperin piti.

Kaikki kunnia sekä Otolle että lapsille että heillä ei mennyt hermo, lapsilla oli hyvä meininki Fröbelin palikoiden tahdissa, ja he jaksoivat kikattaa ja supattaa vielä sen aikaa että mä nappasin muutaman kuvan heistä lopuksi. Meillä oli oikeastaan aika hauskaa, koska ei sitä voinut muutakaan kuin nauraa surkuhupaisalle tilanteelle. Vieläkin soi päässä Fröbelin palikat.

Illalla kuuntelin kun Otto luki lapsille Risto Räppääjä -kirjaa tarinaan voimakkaasti eläytyen ja lasten lisäkysymyksiin vastaillen. Ja mietin vaan että kuinka hitsin onnekas mä olen kun mulla on nuo ihanat tyypit mun kanssa. Ei paljoa haittaa epäonnistuneet asukuvat tai se että ”menee pari tuntia hukkaan”, koska yksikään tunti tai minuutti jonka saan viettää noiden tyyppien seurassa ei mene hukkaan, vietin mä sen sitten autossa istuen, siivoten tai rannalla lekotellen.

Asukuvat ja eiliset kuvatkin saatiin otettua myöhemmin tällä viikolla, joten ei se loppujen lopuksi mitään haitannut. Tämä viikko on ollut täynnä jos vaikka ja minkälaisia kommelluksia, mutta nyt on hyvä fiilis. Uusi arki on selvästi alkanut, ja en malta odottaa mitä ensi viikko tuo tullessaan. Ensin kuitenkin nautitaan viikonlopusta!

Kuvituksena palasia mun viikosta tähän asti, joka niitä katsoessa näyttää ainakin mun silmiin olleen kommelluksista huolimatta oikein mukava. <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Huomisesta alkaen mä olen täysipäiväinen bloggaaja. Se tarkoittaa sitä, että mun työni Jevelolla ovat päättyneet. Puolitoista vuotta startup -yrityksessä opettivat mulle ihan hurjan paljon, ja olen niin onnellinen että viime vuonna uskalsin hypätä kohti tuntematonta ja kokeilla siipiäni siellä. Mun siivet kantoivat, yrityksen eivät, ja näin ollen mun ura Jevelolla päättyi. Yleensä kun joku kertoo tulleensa irtisanotuksi, ovat reaktiot myötätuntoisia ja toisen puolesta harmistuneita, mutta mä voin kertoa että kun kuulin tästä ensi kerran, mun itseni päällimmäinen tunne oli helpotus.

Ei siksi että työympäristössä olisi ollut vikaa tai työkavereissa tai itse työssä, ei ei ei. Mä rakastin meidän toimistoa, mulla oli mahtavia työkavereita ja työ opetti mulle ehkä jopa yhtä paljon mitä äitiys on tehnyt. Sain tehdä työtä jota rakastin ja jossa halusin jatkuvasti kehittyä ja tulla paremmaksi. Mutta siksi mä olin helpottunut, että mä olen vetänyt aivan jaksamiseni äärirajoilla viimeiset puolitoista vuotta. Mä olen painanut kaksitoistatuntisia päiviä, ensin tehnyt normityöpäivän toimistolla ja sitten jatkanut blogin parissa. Muistan teidänkin järkytyksen kun dokumentoin keväällä blogiini yhden työviikon jokaisen työtunnin ja -tehtävän. Mä tein ihan liikaa ja se on fakta. Kuka tietää mitä olisi tapahtunut jos olisin jatkanut toisetkin puolitoista vuotta samalla tyylillä.

Mä en ikinä olisi itse saanut tehtyä tätä päätöstä, vaikka joskus väsymystä ja stressiä itkeskellessäni haaveilinkin siitä että luopuisin toisesta rakastamastani työstä. En vaan koskaan olisi osannut päättää että kummasta, enkä olisi ollut niin rohkea että olisin itse jättänyt itse itseni vain yhden työn varaan. Nyt se päätös tehtiin mun puolesta, ja ainakin elämäni rennoimman kolmen viikon kesäloman jälkeen voin sanoa että tämä on tehnyt mulle niin hyvää kuin vain jokin voi tehdä. Ja täytyy myös olla onnellinen siitä että on ollut se toinenkin työ siinä taustalla kokoajan, ja taloudellisesti tilanne on turvattu vaikka toisesta työstä nyt luopuukin.

Mä en voi sanoin kuvailla mitä se ajatus merkitsee, että tulevana syksynäkin mulla on lasten mentyä nukkumaan aikaa esimerkiksi istua koko ilta joskus katsomassa Netflixiä. Ja että jaksan joskus mennä johonkin kiinnostavaan, illalla olevaan, blogitapahtumaan, kun tiedän että se ei ole poissa seuraavan illan töistä, vaan voin tehdä ne jo päivällä. Se tunne, että olen aina väärässä paikassa ja teen aina väärää asiaa, on poistunut. Mä voin keskittyä täysillä blogin tekemiseen silloin kun lapset ovat päivähoidossa, ja täysillä lapsiin silloin kun he ovat kotona. Ja täysillä Ottoon ja itseeni silloin kun lapset nukkuvat. Jollekin se voi kuulostaa ihan itsestäänselvyydeltä, arjen kolmijaolta kuinka elämän kuuluukin mennä. Mutta mä en ota sitä enää itsestäänselvyytenä, mulle se on luksusta josta en ole saanut nauttia pitkään aikaan.

En sano ettenkö hyppäisi riemusta kiljuen puikkoihin jos jostain putkahtaisi mielenkiintoinen työtarjous eteen. Mutta ainakin tällä hetkellä mulla ja meillä on paras näin. Mä halusin alkaa tehdä blogia ammattimaisesti jo puolitoista vuotta sitten kun Indiedaysille muutin. Olen tehnyt parhaani, mutta saatuani toisen työpaikan heti perään, on blogi ollut välillä retuperällä kun en ole ehtinyt tai jaksanut. Nyt vihdoin mä pääsen keskittymään tähän sillä energialla ja tarmolla jolla olen kokoajan halunnutkin, ja se ei tunnu ollenkaan huonolta. Nyt vihdoin mulla on aikaa kokeilla siipiäni siinä kaikessa mitä olen halunnut tehdä jo pitkään, ja se saa perhoset lepattamaan mun vatsassa ja hymyn kasvoille. Mä tiedän että tästä syksystä tulee siisti, ja mä toivon että te pysytte täällä mukana seuraamassa blogin uusia tuulia ja vanhoja suosikkeja. Mulla on mielessä tänne syksyksi kuulkaa vaikka ja mitä, niin mahtijuttuja tulossa!

Mä haluan vielä lopuksi kiittää mun mahtavia työkavereita kaikesta mitä sain kokea ja oppia teidän kanssa, ja toivon kaikkea hyvää kaikille jatkoon.

Ihanaa alkavaa elokuuta kaikille <3

Kuinka saada enemmän kävijöitä blogiin? Sekä työssäni sisällöntuottaja-somespesialistina, että bloggaajana mulle on tärkeää että saan tuottamalleni sisällölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tärkein tekijä näkyvyyden saamiselle on tietenkin kiinnostava sisältö, ilman sitä ei ole mitään. Mutta toiseksi tärkein tekijä on ehdottomasti se kaikkien tylsänä ja puuduttamana ja hankalana pitämä hakukoneoptimointi, eli SEO-optimointi. Paljon olen vuosien aikana tahkonnut itsekin tämän parissa, mutta nyt pääsin kuulemaan myös hyviä vinkkejä ASUSin SEO-klinikalla Aki Ovaskalta, sillä olen mukana Indiedaysin ja ASUSin yhteistyökampanjassa.

Listasin omat kuusi vinkkiäni siitä kuinka saada lisää kävijöitä blogiin, ja lisäsin niiden alle mukaan myös Akin tärkeimmät SEO-vinkit. Näiden avulla on helppoa tehdä omasta blogista hakukoneystävällinen ja saada sille enemmän näkyvyyttä.

Kuva: Ville Malja 

1. Avainsanat

Jos kirjoitat tietystä aiheesta, pohdi millä sanalla/sanoilla itse lähtisit hakemaan tietoa aiheesta. Esimerkiksi jos kirjoitat postausta siitä miten saat kasvoillesi täydellisen meikkipohjan, voisi postauksen avainsanana olla vaikkapa ”kestävä meikkipohja” tai ”luonnollinen meikkipohja”, tai mitä ikinä. Sitten tätä sanaa kannattaa käyttää sekä postauksen otsikossa, ensimmäisessä kappaleessa, linkissä, että viimeisessä kappaleessa. Näin se nousee hakutuloksissa esiin aina kun joku etsii tietoa sanoilla ”kestävä meikkipohja”.

2. Kuvien nimeäminen

Uskokaa tai älkää, kuvat tuovat blogiin paljon liikennettä. Ne kannattaa aina nimetä relevantilla tavalla, eikä jättää niihin kameran tarjoamia kirjainnumeroyhdistelmiä tai vaihtoehtoisesti nimetä niitä jollain huvittavilla sanoilla kuten ”kakkapylly35”. Kuvien nimeämiseen pätee sama sääntö kuin avainsanoihin, kannattaa käyttää niissäkin samaa avainsanaa josta postaus kertoo, tai vaihtoehtoisesti käyttää tismalleen sitä asiaa mikä kuvassa näkyy. Eli jos vaikka kuvissa on uusi laukkusi, nimeä kuva Unboxing-Rebecca-Minkoff-Mini-Love-Bag.jpg. Toinen tärkeä asia mikä kuvien nimeämisessä pitää huomioida on että kuvanmuokkausohjelma (tai sinä itse) et käytä kuvien nimissä tyhjiä välejä tai ääkkösiä, kuten itselleni kävi. Tällöin kuvat eivät välttämättä näy kaikille, koska välit ja ääkköset saattavat rikkoa kuvalinkin. Kannattaa myös pysyä perillä trendaavista avainsanoista, jos omakin aiheesi liittyy jotenkin niihin.

3. Metatagit

Käytä kaikissa postauksissasi metatageja tai ”avainsanoja”, jotka ovat siis blogimaailman hashtagit. Nämä auttavat merkkaamaan postauksesi relevantit asiat, jotka myös rankkaavat tekstiäsi hakutuloksissa korkeammalle. Metageihin voit laittaa kaikki tärkeimmät asiat jotka postauksessasi ovat, jos esittelet siis vaikkapa päivän asua, voit tagata siihen esim. ”Päivän asu”, ”OOTD”, ”Outfit of the day”, ”kaikki merkit joiden vaatteita sinulla on päällä”, ym. Metatagien määrää ei kannata säikähtää, sillä voit valita blogisi widgeteistä niin, että se näyttää sivupalkissa vain suosituimmat aiheesi, jolloin lukijat löytävät helposti etsimänsä eivätkä hämmenny miljoonasta tagista.

4. Käytä blogialustallasi SEO-lisäosaa

WordPressille paras on omasta mielestäni Yoast SEO, joka jo postausta tehdessäsi kertoo sinulle mitkä asiat sinun pitää korjata jotta postauksesi olisi hakukoneystävällisempi ja nousisi hakutuloksissa. SEO-lisäosaan saat lisättyä ”hakukoneotsikon”, joka voi siis olla sama kuin postauksesi pää-avainsana, tai sama otsikko jota käytät muutenkin. Lisäksi lisäosaan saat lisättyä hakukonekuvauksen, eli lyhyen tiivistelmän tekstistäsi, ja pää-avainsanat. Lisäosassa on muitakin ominaisuuksia joita kannattaa hyödyntää, mutta nämä kolme ovat ehdottomasti tärkeimmät. Lisäosan käyttäminen lisää työaikaa ehkä n. 2 minuuttia mutta parantaa hakukonenäkyvyyttä todella paljon.

5. Lisää blogisi etusivulle tärkeimmät hakukonetiedot

SEO-lisäosasta saat lisättyä myös oman sivusi etusivulle otsikon, sivukuvauksen sekä tärkeimmät avainsanat. Jos siis kirjoitat vaikkapa perheblogia ja haluat tulla löydetyksi nimenomaan perhebloginia, kannattaa sitä sanaa käyttää Blogisi etusivun SEO-otsikossa, -kuvauksessa ja avainsanoissa.

6. Kiinnostava sisältö

Tätä ei voi korostaa tarpeeksi. Vaikka nämä viisi ekaa vinkkiä ovat tärkeitä, isoin merkitys on kuitenkin sillä että saat kävijät viihtymään sivuillasi. Älä siis kirjoita blogiasi hakukoneille, vaan lukijoillesi. Raja on hiuksenhieno, ja kannattaa olla tarkkana kirjoittaessa, varsinkin jos blogisi on nimenomaan tarkoitus olla vaikkapa elämänmakuinen lifestyleblogi. Silloin paistaa nopeasti läpi jos tekstit ovat pelkkää klikkien kalastelua avainsanojen avulla.

Kuva: Ville Malja

Akin vinkit:

1. Tsekkaa http://seositecheckup.com/ joka tarkistaa sivustosi nykyisen tilan hakuoptimoinnin kannalta, ja kertoo mitä voit tehdä korjataksesi ongelmia.

2. Pidä blogisi tekninen puoli kunnossa, ja tarkasta se parin viikon välein teknisten ongelmien varalta Seo Site Checkupin avulla, niin pysyt perillä siitä miltä blogisi näyttää lukijoillesi.

3. Ole monipuolinen ja tuo blogiasi esiin mahdollisimman monessa eri lähteessä, kuten somekanavissasi, ja esimerkiksi erilaisilla blogilistaussivustoilla.

4. Älä laiskistu vaikka blogisi olisikin jo menestynyt, sitä kannattaa kehittää eteenpäin ja eteenpäin sillä niin mainostajat kuin lukijatkin vaativat vuosi vuodelta enemmän.

5. Tsekkaa https://moz.com/beginners-guide-to-seo ja https://www.redandyellow.co.za/wp-content/uploads/emarketing_textbook_download.pdf  opiskellaksesi lisää hakukoneoptimoinnista. 

Vielä loppuun täytyy mainita Google Analytics, joka on tärkein työkalu blogin kävijävirran analysoimiseen. Vain Google Analytics näyttää realistiset kävijämäärät, ja seuraa miten kävijät sivuilla käyttäytyvät. Sieltä on helppo opiskella mitkä avainsanat tuovat eniten liikennettä blogiisi, mitkä aihepiirit ovat suosittuja ja kuinka monta vierailijaa blogiasi lukee päivittäin, viikottain ja kuukausittain. Ei kannata luottaa omiin bloggerin tai wordpressin kävijälaskureihin, sillä ne eivät anna oikeaa kuvaa vierailijoidesi määrästä.

Huh, tässäpä mun ”kevyt” infopläjäys blogin kävijämäärien kasvattamisesta. Itselläni ainakin toimivat nämä vinkit oikein hyvin, ja aion jatkossakin jatkaa kehittymistä. Se on onni että mun molemmat työt tukevat tässäkin asiassa toisiaan, ja kun opin jotain uutta toiseen työhöni, se auttaa myös toisessa. On myös kivaa saada näkökulmaa sekä yritysblogin että henkilökohtaisen blogin kirjoittamisen eroista. Jos teillä herää mitä tahansa kysyttävää niin kysykää ihmeessä! Ja jakakaa omatkin parhaat bloginäkyvyysvinkkinne, niitä otetaan aina ilolla vastaan. Mahtavaa tiistaita kaikille!

Meinasinpa taas aloittaa tämän postauksen niin terävällä huomiolla että jälkikäteen hävettää. Meinasin todeta että herranjumala, blogini on jo vanhempi kuin meidän esikoinen. Eihän se suinkaan ole ollut sitä kokoajan, eihän. No mutta, tarkoitukseni oli vain nostaa esiin se, että nämä kaksi, blogini ja esikoiseni ikä, kulkevat aika käsi kädessä. Sieltä esikoisen odotusajaltahan tämä kaikki on saanut alkunsa. Vuosi vuodelta molemmat ovat kehittyneet aimoharppauksin eteenpäin. Silloin kun esikoiseni ei vielä käyttänyt kenkiä, oli blogikin vielä kaukana jopa niistä kuuluisista lapsenkengistä.

Nyt esikoinen opettelee kovaa vauhtia pyöräilemään, lukee kirjoja jo täyttä häkää ja tanssii muutaman viikon päästä innokkaana ja taitavana tanssikoulun kevätnäytöksessä. Hän on monista mahtavista taidoistaan huolimatta vielä lapsen kengissä, niinkuin kuuluukin, mutta blogini ei ehkä enää ole. Viiden vuoden jälkeen musta tuntuu että kehtaan vihdoinkin sanoa että tiedän jotain bloggaamisesta. Alan ehkä pikkuhiljaa tuntea itseni jo ihan oikeaksi bloggaajaksi, jos tiedätte mitä tarkoitan. En enää koe olevani pelkkä keltanokka kaikkien niiden ammattilaisten joukossa, olenhan itsekin tehnyt tätä työkseni jo useamman vuoden.

Se tuntuu hyvältä, tunnen oloni varmemmaksi kuin ennen. En koe tarvetta sulautua joukkoon, niinkuin joskus ennen koin. Tiedän että mun blogia ei lueta siksi että ”se on niinkuin ne kaikki suositut bloggaajat”, vaan mun blogia luetaan sen itsensä takia. Siksi että se on sellainen kuin se on. Ei sen tarvitsekaan olla niinkuin muut. Tiedän myös että ei ole mitään ”niitä muita”, ei ole mitään kaavaa siihen miten luodaan hieno ja menestyksekäs blogi. On vain joukko ihmisiä, persoonia, jotka jostain syystä onnistuvat koskettamaan muita ihmisiä, joko tunteillaan, kuvillaan, sanoillaan, tyylillään tai samaistuttavuudellaan. Tai niillä kaikilla.

Kulunut vuosi on ollut bloggaajana mulle yksi kaikkein vaiherikkaimpia. Voitin teidän ansiostanne kaksi palkintoa, viime syksynä vuoden suosituin lifestyleblogi -palkinnon, ja tänä keväänä tulin toiseksi Vuoden viihdyttävin blogi -kategoriassa. Samaan aikaan olen kuitenkin ottanut rennommin kuin parina aiempana vuotena. En ole juossut pää kolmantena jalkana joka tilaisuudessa, en ole ottanut stressiä kaksi kertaa päivässä postaamisesta. Ja olen huomannut että se on ihan hyvä juttu. Olen huomannut, että yhtäkkiä en olekaan kohdannut hirveää vierailijakatoa siksi että olen ottanut rennommin. Päin vastoin, teitä on tullut lisää, paljon lisää.

Sain myös hetken aikaa kokea millaista oli olla bloggaavan miehen vaimo, sain Oton mukaani blogitapahtumiin ja sain katsoa ulkopuolisena läheltä, miltä se bloggaaminen näyttää. Uskon että sain aika paljonkin perspektiiviä omaan bloggaamiseeni siitä, mitä ja miten Otto teki. Se oli mulle arvokasta, ja uskon että myös Otolle oli tosi hyvä juttu nähdä mitä bloggaaminen vaatii. Myös se mitä olen nähnyt Oton saavan tilalle hänen lopetettuaan bloggaamisen, on ollut opettavaista. Olen pitänyt itsekin hanakammin kiinni omista rentoutumisen ja levon hetkistä, sillä mä en halua että jossain vaiheessa tulee se totaalistoppi. Mä haluan jatkaa tätä, ja viiden vuodenkin jälkeen voin sanoa rakastavani bloggaamista.

Vuosi sitten mä sanoin synttäripostauksessa näin ”Mun tärkein tavoite blogin suhteen nyt ja tulevaisuudessa on, että haluan kirjoittaa enemmän merkityksellisistä asioista sen kepeän hömpän lisäksi.” ja näin olen myös pyrkinyt parhaani mukaan tekemään. Olen kirjoittanut hyväntekeväisyydestä, rasismista, tasa-arvosta, vanhemmuudesta, itsensä hyväksymisestä ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ja niin aion tehdä jatkossakin niin usein kuin mahdollista. Juuri nytkin on yksi aihe mielessä, jonka aion ehdottomasti nostaa täällä esiin vielä tämän kuun aikana, nimittäin Äitiyslaki.

Joka ikinen vuosi mä haluan kiittää teitä siitä että saan tehdä tätä, ja niin kiitän nytkin. Te olette parasta mitä bloggaaminen tuo mukanaan. Kiitos että saan kutsua blogiani viisivuotiaaksi, ja kiitos siitä että näiden kuluneiden vuosien aikana olette tarjonneet minulle korvaamattoman arvokkaita juttuja. Vertaistukea vaikeissa tilanteissa, neuvoja silloin kun joku on askarruttanut, lohdutusta silloin kun on surettanut, rohkaisua silloin kun on jännittänyt, palautuksen oikealle tielle silloin kun olen epäröinyt ja paljon muuta.

Muistan elävästi sen kun harkitsin pari vuotta sitten vaihtavani blogin nimen vain omaksi etu- ja sukunimekseni. Onneksi en tehnyt niin, kiitos teidän. Vaikka vielä tänäkin päivänä mua ärsyttää sanoa nimeä ääneen, laittaahan se kielen solmuun ja aina vähän hermostuneesti hihityttää kun sen sanoo jollekin joka ei sitä ole ennen kuullut, niin olen siitä silti ylpeä. Se huvittava, mieleenpainuvan hankala nimihirviö on osasyy siihen että mun blogi on täällä tänään. Ja onneksi nykyään on käyntikortit, jos oikein jännittää.

Ihanaa ja mahtavaa blogivuoden nro. 6 alkua meille kaikille! Tulkoon siitä vähintään yhtä huikea kuin näistä viidestä edellisestä. Ja kiitos, ihan oikeasti. <3

Viime vuodesta tuttuun tapaan kysynkin nyt teiltä, että milloin aloitte lukemaan blogiani? Viime vuonna sain 123 vastausta kysymykseen, ehkä muutama viime vuotinenkin on vielä paikalla, ainakin niin kovasti toivon!

Olen mukana Indiedaysin ja Monsterin kesätyökampanjassa, ja mä aion nyt vinkata teille mun mielestä parhaat kikkakolmoset työhakemuksen kirjoittamiseen. Nythän on meneillään tietenkin kaikkein paras kesätyönhakuaika, ja Monsterin Kesäduunit 2016 -osio on pullollaan kesätyöilmoituksia – tällä hetkellä niitä on yli 900, ja itse työpaikkoja vielä moninkertainen määrä. Sivuilta voi selata ilmoituksia koko Suomesta, sekä lukea työnantajien esittelyitä. Kaikki avoimet kesätyöpaikat on koottu yhdelle sivulle, jotta selaaminen on mahdollisimman helppoa.

Kesätyön hakeminen voi tuntua joskus kuin rakettitieteeltä, ainakin musta se tuntui nuorempana tosi hankalalta. Silloin netti oli pullollaan samanlaisia CV-malleja ja jotenkin sitä omassa päässä kuvitteli että kirjoittamalla olevansa sosiaalinen ja oma-aloitteinen voisi napata sen duunin, jota 350 muuta hakee tismalleen samoilla sanoilla. Onneksi ikä ja kokemus on tuonut varmuutta, ja myös opettanut mua miettimään mitä mä oikeasti osaan, latteuksien luettelemisen sijaan. Avainasemassa on se, mitä mä oikeasti pystyn tarjoamaan ja missä olen erityisen hyvä. yös itse rekrytoinnissa mukana oleminen on saanut mut miettimään asiaa työnantajan kannalta. Tässä on mun viisi vinkkiä hyvään ja erottuvaan kesätyöhakemukseen:

1.Mene suoraan asiaan äläkä jaarittele.

Kerro kuka olet ja miksi haet juuri kyseistä työpaikkaa. Rekrytoijat lukevat hakemuksia toisensa perään, ja saattavat lukea hakemuksesta vain ensimmäiset lauseet, elleivät ne sitten herätä mielenkiintoa samantien.

2. Kerro mitä hyvää ja erityislaatuista juuri sinä voisit tarjota jos sinut palkattaisiin.

Älä luettele taitojasi, vaan kerro miten sinun taitosi ja aiempi kokemuksesi konkreettisesti hyödyttäisi jonkin tietyn juuri hakemaasi työhön liittyvän asian hoitamisessa. Konkreettiset esimerkit ovat paras tapa osoittaa kykysi ja tarpeellisuutesi.

3. Yksilöi.

Älä kopioi yhtä hakemusta ja lähetä sitä kaikkiin työpaikkoihin sellaisenaan, se huomataan välittömästi ja se on sama kuin ei hakisi mihinkään. Jokainen rekrytoija haluaa palkata sen tyypin, joka ihan oikeasti haluaa juuri siihen paikkaan johon on hakenut.

4. Jos sinulla on työn kannalta relevantteja harrastuksia, kerro niistä.

Blogista kannattaa ehdottomasti mainita jos hakee töihin missä kirjoitus- ja valokuvaustaidosta on hyötyä, kuten mihin tahansa markkinointihommiin. Partioharrastus on varmasti plussa jos haet vaikkapa kesäleiriohjaajaksi. Vaatekauppaan hakiessa on varmasti hyötyä, jos olet ajantasalla trendeistä ja seuraat kaikkia vakavastiotettavia alan julkaisuja.

5. Ole jo hakemuksessa rohkeasti oma itsesi.

Mahdolliseen haastatteluun on huomattavasti helpompaa mennä jos voi seisoa 100% jokaisen sanansa takana, ja luottaa itseensä täysin. Älä pelkää näyttää omaa persoonaasi ja luonnettasi, ne ovat luultavasti juuri ne ratkaisevat tekijät. Äläkä ikinä myöskään aliarvioi itseäsi, sillä osaat varmasti paljon enemmän kuin kuvitteletkaan, tai ainakin opit nopeasti!

+ Kerro kaikille mahdollisille tyypeille etsiväsi kesätöitä. Kun mahdollisimman moni tietää sinun etsivän työpaikkaa, on suurempi mahdollisuus että vastaan tulee sopiva kesätyöpaikkamahdollisuus. Muista myös hyvä oikeinkirjoitus, CV ja ytimekäs hakemusteksti, kukaan ei jaksa lukea kahdeksan sivun presentaatiota, yksi A4 on riittävä.

Kampanjan tiimoilta mä sain valita omat kesätyöilmoitussuosikkini. Tässä tulevat mun top 5 työpaikkailmoitukset Monsterin Kesätyö 2016 -sivuilta:

1. Tarjoilijaksi tai plokkariksi Hernesaareen

Hernesaari on paikkana ihan mieletön, ja siellä järjestetään mahtavia bileitä kesällä. Siellä pääsee varmasti tapaamaan paljon makeita tyyppejä upeissa puitteissa.

2. Copywriter Lidliin

”Kesätyöntekijänä pääset osaksi tehokasta, luovaa ja hullunkurista tiimiä markkinointiosastolle, joka vastaa Suomen puhutuimman brändin markkinoinnin suunnittelusta sekä toteutuksesta.​” Tämä pätkä ilmoituksesta sai mut tietysti markkinoinnissa itsekin työskentelevänä kiinnostumaan samantien!

3. Matkamyyjäksi Finnlinesille

Vähän erilainen työ kesäksi, matkojen esittely ja myynti, matkustajien ohjaus ja lähtöselvitysten tekeminen on varmasti kivaa puuhaa, ja varmasti tosi hyvää kokemusta jos haaveilee ammatista matkailualalla muutenkin.

4. Kokiksi/Tarjoilijaksi Hanko Sushille

Tässä työpaikkailmoituksessa mun huomion kiinnitti se, että aiempaa kokin kokemusta ei tarvita. Hanko Sushi kouluttaa jokaisen työntekijän tehtäviinsä. Eli tässä saisi työpaikan lisäksi myös koulutuksen, aika todellinen win-win jos multa kysytään.

5. Myyntineuvottelijaksi Fuengirolaan

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, puhelinmyyntiä Fuengirolassa. Kukapa ei haluaisi kesäksi takuuvarman auringon alle?

Joko te olette hakeneet kesätöitä? Mitkä on teidän parhaat vinkit työnhakuun? Jakakaa ihmeessä, toivottavasti tästä olisi apua mahdollisimman monelle (kesä)työnhakijalle!