He jakavat elämästään kaiken, synnytyksestä naimisiinmenoon ja uusiin bikineihin. Kuinka irstasta, eikö mitään voi pitää itsellään?

He kertovat vain positiivisia asioita itsestään ja perheestään. Feikkiä, huijausta, luulevatko ne oikeasti, että kukaan uskoo mitä ne selittävät? Eihän kenenkään elämä voi olla noin onnellista! Blogit olisivat paljon aidompia jos niissä kerrottaisiin edes joskus jotain negatiivista.

He kertovat rehellisesti negatiivisia asioita itsestään. Herranjumala miten typeriä ihmisiä he ovat! Eikai oikeasti ole mahdollista, että joku ei pääse ensimmäisellä kerralla kouluun sisään, miten tyhmä voi olla? Poikaystävästä eroaminen tarkoittaa varmasti sitä, että bloggaaja on pettänyt poikkistaan, tai toisinpäin. Tätä on pakko spekuloida joka puolella, koska eihän me nyt voida elää ilman tätä tietoa!

He kirjoittavat vain itsestään ja vaatteistaan, ovat siis yltiöpinnallisia ja suorastaan narsisteja. Eikai kukaan muuten olisi noin huomionhakuinen?

He kertovat lapsistaan ja niiden taidoista, luulevat että lapset ovat jotenkin erityislahjakkaita tai poikkeuksellisen kauniita, typerykset! Ihan tavallisia pulliaisiahan nuo ovat, elleivät vähän pullukampiakin. Kukahan nuo nyt kiskoisi pilvilinnoistaan takaisin maanpinnalle ja kertoisi, että niiden lapset on oikeasti ihan tyhmiä, ja kaikki kaksivuotiaat osaa muutenkin lukea!

He eivät kerro lapsistaan tarpeeksi. Miksi ei muka voisi kertoa Jani-Petterin pottaharjoituksista, ihme salailua! Koska se ei kerro, niin se niiden lapsi on varmasti vielä vaippojen suurkuluttaja, varmasti myös vielä kouluiässä on sama keissi. Kuinka noloa!

He eivät kerro koko nimeään ja piilottavat kasvonsa kuvista. Kuinka tylsää, ketä muka kiinnostaa? Eihän tuollaisella blogilla voi mitenkään menestyä, kun ei jaa koko elämäänsä!

He ostavat kalliita luksuslaukkuja. Kuinka joku voi olla niin pinnallinen, että käyttää tuhansia euroja laukkuun? Bloggaajien päässä ei kyllä liiku mitään muuta kuin pinnallista huttua. Se on ihan sama onko laukku Ginasta vai Marc Jacobsilta.

He eivät osta luksuslaukkuja, ja se yksi kertoi joskus laittaneensa kalapuikkoja ruuaksi. KALAPUIKKOJA???? Ei voi olla totta, siis vitsi mitä köyhiä, varmasti elävät sossun tuilla ja nuo Zaran laukutkin on ihan feikkejä vaan.

He eivät mainitse yhteistöistään tarpeeksi selkeästi. Kyllä postauksessa pitäisi lukea capslockilla ainakin 30 kertaa, että kyseessä on yhteistyö, miten muuten osaisin jättää sen lukematta?

He leuhkivat yhteistöillään. Kirjoittavat päivänasuihinsakin että ”saatu blogiyhteistyön kautta”, onko sillä pakko leuhottaa jos saa jotain? Yhteistöitä on ihan liikaa, on väärin että bloggaajat saavat ilmaista tavaraa, se on ehdottomasti minulta pois!

Bloggaajat eivät järjestä tarpeeksi arvontoja. Siis miten mä jaksaisin lukea blogia, josta mulla ei ole mahdollisuutta hyötyä itse mitenkään?

He hengaavat omissa bloggariporukoissaan ja kuvittelevat olevansa kaikkia muita parempia. Ihan kuin omalla elämällään retostelu ja yhteistöiden vinkuminen tekisi kenestäkään hienompaa ihmistä!

He eivät hengaa bloggaajaporukoissa, ja käyvät joskus verkkarit jalassa puistossa. Uskomattoman noloa! Siis miksi mä lukisin tuollaisen blogia, joka ei edes kelpaa cooleimpien bloggareiden seuraan, tai ei jaksa laittautua aina kun lähtee ovesta ulos!

He hehkuttavat avoimesti rakkauttaan. Eihän kukaan voi oikeasti olla parisuhteessaan onnellinen, eihän? Pelkkää pintaa, kiiltokuvaa ja feikkiä. Pinnan alla on varmasti riitoja, mustasukkaisuutta ja pettämistä. Kuvottavaa esittämistä!

He puhuvat poikaystävästään vain etunimen alkukirjaimella. Hitto miten ärsyttävää, miksi ei muka voi kertoa tyypin nimeä tai näyttää kuvaa?? Siis eihän sitä koko poikaystävää varmasti ole edes olemassa, kun ei voi sitä esitellä blogin puolella. Tai jos onkin, niin ne varmasti vaan tappelevat ja pettävät toisiaan.

Bloggaajat ovat liian lihavia, ja liian laihoja. He näyttävät teiniltä, mutta ovat silti ihan rupsahtaneita. Tekisivät jotain noille silmäpusseille ja pyöreille poskille. Se yksikin näyttää ihan oravalta, paitsi mun kaveri sanoi että sehän on hevosnaama, eikä mikään orava. He ovat laiskoja jos eivät harrasta crossfitiä, mutta ei se fitnesstrendikään ole hyväksyttyä. Nolot salimuijat vaan esittelevät lihaksiaan, ja sairastavat piilossa bulimiaa.

Koska bloggaajat eivät osaa tehdä mitään oikein, on muilla oikeus spekuloida heidän asioitaan ihan missä tahansa, miten tahansa. Jos asioiden todellinen laita ei selviä perusteellisella selvitykselläkään, niin aina voi valehdella, vähän tai paljon, niin saadaan vähän actionia keskusteluun. Koska bloggaajat ovat itse asettaneet itsensä julkisen arvostelun kohteeksi pitämällä julkista blogia, ei heillä ole oikeutta minkäänlaiseen yksityisyydensuojaan.

Kertokaa ihmeessä, jos keksitte vielä jotain muuta minkä bloggaajat tekevät väärin!

Toim. huom. postaus on kieli poskessa kärjistäen huumorilla väännetty blogi-ilmiöstä yleisesti, eikä mun blogin tai mun blogin lukijoiden perusteella, ja minä kauhea bloggaaja täällä ruudun takana tiedän kyllä, että suurin osa teistä siellä ruudun takana on niitä ihania tyyppejä, jotka eivät tunnista omia ajatuksiaan yhdenkään virkkeen kohdalla. Love you guys<3

Mä otan, tai siis Otto ottaa, melkein aina nykyään päivänasukuvat musta, ihan vain siksi että siitä on tullut niin rutiinihommaa. Päivän asu -kuvien ottaminen tekee pukeutumisesta hauskempaa joka päivä, musta on ainakin paljon mielekkäämpää panostaa pukeutumiseen, kun tiedän että saatan laittaa kuvia tännekin. Ihan samalla tavalla kuin koen bloggaamisen vaikuttavan positiivisella tavalla arkeen siten, että pyrin tekemään arjesta kauniimpaa ja hauskempaa, se vaikuttaa myös hyvällä tavalla pukeutumiseen.

Mä koen oikeasti saaneeni todella hyviä vinkkejä teiltä lukijoilta pukeutumisen, tyylin, hiusten ja kaiken suhteen, ja olen niistä ikuisesti kiitollinen. Teiniprinsessatyylini on aikuistunut huomattavasti parin viime vuoden aikana, mutta toki edelleen välillä tekee mieli pukeutua vähän ”nuorekkaammin”. Tyylini on aikojen saatossa ollut suorastaan järkyttävän mauton välillä, siitä hyviä esimerkkejä on näkynyt myös täällä blogin puolella. En lähde enää analysoimaan, mikä saa ihmisen pukeutumaan niin väärin, vaan tyydyn hiljaisesti olemaan tyytyväinen siitä, että nuo pukeutumismokat ovat ainakin suurimmaksi osaksi takanpäin.

Viimeinen taannoisen Sheinsiden paketin vaatekappale jonka sain, oli musta peplumtoppi taaksesolmittavalla rusetilla. Tämä peplum-toppi on juuri sellainen, että väärien kavereiden kanssa se näyttäisi tosi mauttomalta, mutta sitten taas oikeassa seurassa mielestäni oikein kivalta. Kokeilin yhdistää sen kimonotyyliseen jakkuun jonka löysin H&M:n alennusmyynneistä Oulussa, ja neonväreihin sateisen harmaana päivänä, kun halusin uhmata harmautta, ja se toimi hyvin. Neonvärit piristävät aina, vaikka niiden kanssa saakin myös olla tarkkana, ettei tule niitä mauttomia viboja. Mitä mieltä te olette asusta? Mauton vai ei?

Peplum-toppi Sheinside* / Kimonojakku H&M / Farkut Dr. Denim / Rannekoru Indiska* / Laukku River Island / Kengät River Island / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Pukeutumisesta ja tyylistä on aina kiva kirjoittaa, mutta oikea syy, miksi halusin nyt aamulla postata, oli se, että halusin kertoa, että meillä on Kideblogeissa kaksi uutta hauskaa juttua. Ensimmäinen niistä on Viikon Mammabloginosto. Bloggaajamme valitsevat vuoroviikoin oman suosikkiäitibloginsa kaikkien netin äitiblogien joukosta, eli siis ei vain meidän portaalistamme, ja nostavat sen ”Bloggaajavinkit”-sivulle. Mä pääsin valitsemaan ekaa kertaa tällä viikolla, käykää kurkkaamassa kenet valitsin. Toinen hauska juttu, on Äitiyshousujen Helian uusi ja erilainen MURU-blogi, johon ihastuin heti! Siitä mulle urpolle vinkkiä blogin nimeämiseen, yksinkertainen, nelikirjaiminen sana joka jää heti muistiin ja tuo mieleen ihania juttuja.

Hauskaa päivää kaikille, me lähdetään nyt lasten kanssa ulkoilemaan!

Kyllä, bloginahka on hieno sana, ja kyllä, mulle iski pieni kateus kun Otto avasi bloginsa. Ei siksi, että olisin kateellinen Oton menestyksestä, vaan siksi, että Otto sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Mä aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten, täysin tietämättömänä siitä, millaista se oikeasti olisi, tai mitä vaaditaan siihen että blogi menestyy. Mun blogi oli täysi raakile, joka jotenkin onnistui nappaamaan teidän lukijoiden huomion siitä huolimatta, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Jokainen bloggaaja saa toki aloittaa puhtaalta pöydältä, ja tehdä blogistaan oman näköisen, sen yhden kerran.

En kuitenkaan kolme vuotta sitten osannut ajatella, kuinka paljon muuttuisin ihmisenä, ja kuinka paljon blogi muuttuisi tulevaisuudessa. Mä olen iloinen siitä että aloitin täysin nollasta, ja olen rakentanut itse blogini siihen pisteeseen, mitä se tänä päivänä on. Tänä päivänä en kuitenkaan enää koe blogini olevan täysin mun näköinen, niinkuin silloin kolme vuotta sitten, tai vielä kaksi vuotta sitten. Mun blogissa roikkuu edelleen elementtejä kolmen vuoden takaa, jotka eivät enää nykyään kuvasta mua, tai mun blogia, suurimpana niistä nimi.

Keksin blogilleni pölhön nimen, helposti mieleen jäävän, mutta sellaisen, että joka kerta kun esittelen itseni, ja mitä blogia kirjoitan, meinaa tulla jännäpissa. Kieli menee solmuun ainakin joka toinen kerta, ja yleensä joudun vielä toistamaan nimen uudelleen ”ai mikä se olikaan?”. En tietenkään vuonna 2011 osannut kuvitella, että joutuisin joskus usein tilanteeseen, jossa esittelen itseni ja blogini. En myöskään tajunnut ottaa huomioon nimen helppoutta lukijoita ajatellen, kuinka helppo tai vaikea se olisi kirjoittaa google-hakuun tai muihin palveluihin.

Keksin nimen LMFAO:n biisistä, jonka sanoituksissa sanotaan ”But I’m a human not a sandwich”. Se oli mun mielestä niin hauskasti sanottu, ihan hölmö juttu, mutta hauska. Tottahan nimi on tänäkin päivänä, kolmessa vuodessa en ole muuttunut ihmisestä voileiväksi, vaikka palstojen mukaan ihastuttavan lempinimen Sandwich-Iina olenkin saanut. Blogiani tai mua ihmisenä se ei kuitenkaan kuvasta millään tavalla. Mutta mikä sitten kuvastaisi? Siinäpä vasta kysymys.

Olen pohtinut tätä nimiasiaa nyt viimeisen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän jopa päivittäin. Voisi siis ehkä sanoa, että se häiritsee mua ihan laittoman paljon. Se on pitkä, hankala ja häiritsevä. Haluaisin vaihtaa sen lyhyeen ja ytimekkääseen nimeen, joka jollain tapaa kuvastaisi mua ja blogiani. Tämä nimiasian pähkäily muiden hankaluuksien ohella, on hidastanut myös blogin uuden ulkoasun syntyä. Nykyinen ulkoasu on niin laadukkaasti toteutettu, että en missään  nimessä halua mitään omia amatööriräpellyksiäni vaihtaa siihen tilalle, vaikka se on jo pian vuoden vanha, eikä myöskään kuvasta blogiani.

En kuitenkaan ole vielä yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään tekijää uudelle ulkoasulle, ja siksi uuden ulkoasun esittely on vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt mulla on tiedossa heinäkuulle valokuvaukset, joiden tuotoksena toivottavasti olisi banneriin sopiva kuva, mutta ajatus vielä kuukauden odottelusta ei innosta hirmuisesti. Haluaisin muutosta nyt, tai ainakin pian. Ulkoasun toteutusta täytyy vielä pohtia, mutta nyt ihan ensimmäiseksi haluaisin tämän nimiasian pähkäilyn pois päiväjärjestyksestä. Muutanko nimeä, vai en? Ja jos muutan niin miten?

Päätin antaa äänivallan teille. Tässä on kolme vaihtoehtoa, joita saatte äänestää jos haluatte vaikuttaa.

1. But I’m a human not a sandwich. Ei muutosta.

2. Iina Laura. Instagramistani tuttu nimimerkki, yksinkertainen ja ytimekäs nimi. Onko liian tusina kuitenkin? Tuntuu itselleni luontevalta, oli mulla pitkään käytössä myös fb-nimenä, ja olen siihen ja sen käyttöön tottunut. Mutta tosiaan, nämä etunimi+tokanimi -bloginnimet ovat aika yleisiä, se ei häiritse mua, mutta häiritseekö se teitä?

3. Wild Card. Keksi nimiehdotus, mitä ikinä mieleesi juolahtaakaan! Selvennyksen vuoksi, en siis ehdota blogilleni nimeksi ”Wild Card” vaikka se ihan hauska onkin, haha.

Miten mulla tuntuukin nyt olevan näin paljon kriisejä, kun oli ulkonäkökriisi ja blogikriisikin vielä, damn! Taitaa olla nyt sellainen lomantarve havaittavissa että huh, onneksi enää kolme päivää. Cant’t wait! Ihanaa huomista keskiviikkopäivää ja hyvää yötä kaikille<3

Tänään ne kauan odotetut kokeet sitten vihdoin olivat, ja nyt voin keskittyä muihin asioihin, kuten tällä viikolla vähemmälle huomiolle jääneeseen blogiin. Pahoittelut siitä että kommentit laahaavat jäljessä, ja postauksia on tullut niin hitaaseen tahtiin! Tarkoitus on kuitenkin vastata kaikki kommentit ja tarttua kiinni normaaliin postaustahtiin tässä viikonlopun aikana. Meillä on vapaa viikonloppu yhdessä koko perheen kesken, pitkästä aikaa, ja aiotaan kyllä ottaa kaikki irti näistä kahdesta päivästä, niin jaksetaan sitten vielä viimeiset viisi päivää ennen kuin kesäloma alkaa.

Kokeiden jälkeen käytiin hakemassa subit, ja tultiin kotiin herkuttelemaan. Mua naurattaa, aina subeja syödessä Tiaran lemppareita on oliivit, hän muistaa joka kerta subia syödessä hehkuttaa kuinka hyviä ne ovat, ihan kuin mä pienenä, olin ihan hulluna oliiveihin! Ruuan jälkeen oli maha täynnä, ja nukahdin sohvalle Oton syliin. En tiedä johtuiko helpotuksesta vai väsymyksestä mutta oli kyllä ihana ottaa pikku päikkärit pitkästä aikaa, vaikka olo sen jälkeen olikin vähän höttöinen, niinkuin aina päikkäreiden jälkeen. Lähdettiin sitten iltakävelylle ja pihalle leikkimään lasten kanssa vielä ennen nukkumaanmenoa, kun heti kokeen jälkeen alkanut sade lakkasi. Raikkaassa ulkoilmassa piristyin, mutta lapset onneksi väsähtivät ja nukahtivat heti kun laitettiin heidät sänkyyn.

Zelda ja Tiara ovat nyt siis menneet siitä asti kun täällä kerroin, yhtäaikaa nukkumaan joka ilta, ja yöunet ovat kyllä parantuneet huomattavasti Zeldalla tämän jälkeen. Hän ei ole enää niin herkkäuninen ja itse nukahtamistapahtuma on paljon nopeampi ja rauhallisempi kuin ennen, niin ihanaa! Välillä tytöt höpöttelevät hetken ennen nukahtamista, mutta yleensä molemmat nukahtavat melkein heti tyytyväisenä.

Napattiin ulkona asukuvat, joihin Tipakin halusi vähän osallistua. Neiti oli innoissaan kun hänelle sai laitettua kunnon nutturan päähän, kun tukka on jo kasvanut niin paljon. Sain Sheinsidelta sen edellisissä asukuvissa nähdyn pitsitopin lisäksi ihanan valkoisen narutopin, jollainen mulla on myös mustana. Se on täydellinen niin arkeen kuin juhlaan, rento, tyylikäs ja mukava päällä. Musta toppi on ollut mun luottovaate jo pari kuukautta, ja on ihana saada sille valkoinen kaveri, onhan valkoinen paljon raikkaampi väri näin kesällä, ja näyttää kivalta rusketuksen kanssa.

Toppi Sheinside* / Leggingsit Zara / Kengät Warehouse / Aurinkolasit Gina Tricot* / *=saatu blogiyhteistyön kautta

Tipan toppi Zara / Farkkuleggingsit Next / Hiuspanta Accessorize / Kengät Cienta

Huomenna kerron itse pääsykokeista, valmennuskurssista ja fiiliksistä opintojen suhteen tarkemmin, sillä tänään mä haluan vain nauttia siitä, että luku-urakka ja koe ovat ohitse. Tänään me varmaan pelataan vähän Oton kanssa, kun oon luvannut sille jo siitä asti kun sain uuden tietokoneen, että joku ilta pelataan yhdessä, enkä ole vielä ehtinyt tätä lupausta lunastamaan ennen tätä iltaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Aamulla hehkutin, nyt on aika paljastaa. Mulle on tarjoutunut upea mahdollisuus tehdä sitä, mistä mä haaveilen, mitä mä haluan opiskella, mitä mä haluan tehdä ammatikseni. Jotain sellaista, mistä en koskaan osannut edes unelmoida,  ennenkuin aloitin bloggaamisen. Moni ehkä muistaakin kun kirjoitin haaveilevani urasta markkinoinnin parissa. Tällä hetkellä käyn valmennuskurssia hakeakseni opiskelemaan alaa, ja joka kerta kun mulla irtoaa ripsi, mä puhallan ja toivon että pääsen kouluun ja saan opinnot alkuun.

Kideblogit on ollut mun blogikoti nyt reilut puolitoista vuotta ja mä en vaihtaisi tätä kyllä mihinkään. Mulle on tänä aikana tarjottu muitakin hienoja mahdollisuuksia, joihin en ole tarttunut, sillä mikään ei ole ollut ylitse tämän meidän huikean porukan, ja sivuston jonka takana voin seisoa sataprosenttisesti. Kideissä on arvot ja tyypit kohdillaan, ja meidän portaalilla on hurjasti potentiaalia, ollaanhan me reilussa vuodessakin jo kasvettu ihan järjettömän paljon.

Blogissani ei ole tapahtumassa sen suurempia muutoksia, vaan kaikki jatkuu kuten ennenkin, älkää siis sitä pelätkö! Ylpeänä voin kuitenkin kertoa, että siirryn Kideblogien osakkaaksi ja liityn mukaan meidän huipputiimiin portaalin takana. Todellinen askel kohti unelmia, pääsen tekemään oikeastaan juuri sitä, johon mahdollisella tulevalla koulutuksellani pyrin. Markkinontia, viestintää, suunnittelua, saan olla mukana luomassa uutta, ja kehittämässä vanhaa.

Mulla on tällä hetkellä aivan huikea draivi päällä, ja ideat lentelevät päässä yötä päivää. Ei sillä, ettenkö olisi ylpeä meidän portaalista juuri tällaisena, todellakin olen, mutta en usko että kehitys on koskaan pahitteeksi. Toivon että mulla on paljon annettavaa Kideille, niinkuin mun innovatiivisilla kollegoilla, ja uskon että yhdessä meidän tiimi saa ihan huippuja juttuja aikaiseksi. Tällä hetkellä mä vasta opettelen kaikkea, mutta jo nyt tuntuu siltä, että tämä on sitä, mitä mä ehdottomasti haluan tehdä jatkossakin.

En voi tarpeeksi kiittää Kideläisiä siitä, miten paljon he ovat uskoneet ja uskovat muhun ottaessaan mut mukaan. Koskaan, en ikimaailmassa, olisi uskonut, että 22-vuotiaana olisin tässä, kahden lapsen äitinä, rakkaan aviomieheni vaimona, menestyvän blogiportaalin osakkaana. Pakko vielä kerran nipistää itseäni, että uskon sen olevan totta. Mä en tiedä tuntuuko tämä kenestäkään teistä lukijoista isolta asialta, ehkä joku ajattelee että ”huoh, ja tämäkö oli se suuri paljastus?”, mutta mulle henkilökohtaisesti tämä on suuri askel, yhden unelman täyttymys ja askel kohti vielä suurempia unelmia.

Tällä hetkellä fiilis on vaan niin huikea, että ei sanat riitä. Ihan parasta torstai-iltaa kaikille<3