Joulupöydässä on ihanaa olla jotain raikasta salaattia tuhdimpien ruokien lisäksi ja salaatti-osasto on yleensä se, missä meillä on tapana vähän irrotella ja kokeilla uutta. Tänä vuonna kehittelin meidän aiemmin testaamien reseptien, sekä pari viikkoa tehdyn pizzan (kyllä, luit ihan oikein!) pohjalta tällaisen salaattireseptin. Testattiin sitä jo, ja se oli kyllä niin hyvää, että tätä tulee taatusti meidän joulupöytään. Resepti on helppo ja nopea  ja se sopii myös kaltaiselleni raa’alle päärynälle allergiselle, sillä päärynät paahdetaan nopeasti uunissa yhdessä pähkinöiden kanssa.

Olen vasta nyt aikuisiällä löytänyt päärynän! Rakastan päärynää, se on kertakaikkisen herkullista ja sopii niin moneen ruokaan, niin alkuruokiin, pääruokiin kuin jälkkäriksikin. Toinen ihana päärynäohje, jota ollaan testattu jouluksi, on tämä keikautettava päärynäpiirakka (kaupallisesta yhteistyöstä vuodelta 2018).

Päärynä-granaattiomena-sinihomejuustosalaatti

1 Ruukku tammenlehtisalaattia

3 keskikokoista päärynää

80g pekaanipähkinöitä

300g St. Agur sinihomejuustoa

1 granaattiomenan siemenet

Pilko päärynät ohuiksi siivuiksi. Paahda päärynäviipaleita ja pähkinöitä uunissa 250 asteessa halutessasi n. 4-5 minuutin ajan. Voit myös jättää tämän vaiheen pois, mikäli haluat päästä helpommalla etkä ole raa’alle päärynälle allerginen, kuten minä. Halkaise granaattiomenat ja irrota niistä siemenet. Pilko sinihomejuusto sopivan kokoisiksi paloiksi. Huuhdo tammenlehtisalaatti. Laita salaattia pohjalle ja asettele päälle kerroksittain päärynää, granaattiomenan siemeniä, pähkinöitä ja juustoviipaleita. Tarjoile yhdessä balsamicon kanssa. Kaverksi voisi hyvin sopia myös sinappinen vinegretti esimerkiksi oliiviöljystä, omenaviinietikasta ja dijon-sinapista.

Pähkinä ja sinihomejuusto ovat ihanan täyteläisiä makuja, jotka sopivat yhteen raikkaan päärynän ja makean granaattiomenan kanssa. Tämä on ihanan helppo toteutettava, jonka ehtii pyöräyttää käden käänteessä vielä jouluaattona, eikä ole vaaraa epäonnistumisesta, kun ohje on niin yksinkertainen.

Me rakastetaan Oton kanssa molemmat St. Agur -sinihomejuustoa, mutta tähän sopii hyvin myös joku muu sinihomejuusto, jos joku toinen on teidän suosikki. Itse en tykännyt ennen ollenkaan sinihomejuustosta, tai niin luulin, koska olin maistanut vain aurajuustoa. Sitten joskus uskaltauduin maistamaan St. Aguria Oton isän luona ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Se on jotenkin paljon pehmeämpi ja helposti lähestyttävämpi kuin Aurajuusto. Jos siis et pidä Aurajuustosta, kannattaa kokeilla St. Aguria!

Jokaisessa joulukalenterissa on pakko olla ainakin yksi hassu joulukysely! Tämän vuoden kyselyn keksin ihan omasta päästä, koska kaikki perinteiset joulukysymykset on jo vastattu. Tämän saa kopioida jos tekee mieli vastata näihin:

1. Lempi joulukonvehtisi on

Lindt Creation Dessert -rasian konvehdit. Ne kaikki! Haluan sen joka joulu.

2. Viettäisitkö joulua mieluummin 30 asteen pakkasessa vai 30 asteen lämmössä?

Olen viettänytkin joulua pari kertaa 30 asteen pakkasessa ja onhan siinä tunnelmaa. 30 asteen lämpö on vielä kokematta, sitäkin olisi ehkä hauskaa kokeilla joskus.

3. Paras alle 5 vuotta vanha jouluelokuva on

Last Christmas. Se oli niin täynnä joulua ja mulla on niin lämpimät muistot siitä, kun oltiin esikoisen kanssa yhdessä katsomassa sitä ja syötiin pipareita ja juotiin glögiä.

4. Paras alle 5 vuotta vanha joulubiisi on

Varmaankin  Gwen Stefani: You make it Feel like Christmas. Siinä on  niin ihanaa jouluista iloista tunnelmaa, se saa aina tanssijalan vipattamaan ja suupielet hymyyn.

5. Hauskin joulun ajan tapahtuma

Kyllä ne on varmaan Tuomaan markkinat. Siellä on niin paljon kaikkea ihanaa katseltavaa ja rakastan kaikkia valoja ja karusellia ja ihanaa talvista markkinatunnelmaa.

6. Jos saisit joululahjaksi ihan mitä vaan, niin mitä haluaisit

Kyllä mä ottaisin varmaan jonkun ihan törkeän hyvin hoidetun massiivisen sijoitussalkun, jonka turvin lähtisin toteuttamaan kaikki mun villeimmätkin unelmat vailla pelkoa.

7. Uskotko joulupukkiin

Kyllä mä vähän uskon ainakin, olen jopa hänet kuitenkin tavannut.

8. Jouluisin paikka, jossa olet käynyt

Se on Korvatunturi, tietenkin. Olen käynyt Joulupukin luona Napapiirillä 15-vuotiaana meidän koulun retkellä, niin kyllä siellä oli melko jouluista, vaikka silloin oli syyskuu.

9. Mitä lautapeliä pelaat mieluiten jouluna

Oi, niitä on kyllä monta! Varmaan Trivial Pursuit tai Monopoly, joku vähän pidempikestoinen klassikko sen olla pitää.

10. Saunotaanko jouluna aamulla vai illalla

Me saunotaan aamulla. Jouluaattoilta on meillä aina niin täynnä kaikkea muuta tekemistä, että ei siinä ehdi saunomaan. Me käydään aina aamupäivällä vuorotellen saunassa sillä aikaa kun riisipuuro kiehuu sen 40 minuuttia. Ensin mun äiti vahtii puuron kiehumista ja me saunotaan ja sitten on meidän vuoro vahtia puuroa.

11. Mikä asia ei kuulu sinun jouluun, mutta haluaisit sen kuuluvan

Meille ei jää jouluna yleensä muita yökylävieraita kuin mun äiti, mikä on harmi. Mutta me tarvittaisi ainakin pari vierashuonetta, jotta se onnistuisi! Toivon, että joskus tulevaisuudessa vielä meillä on niin paljon tilaa, että mahdutaan majoittamaan vaikka kokonainen iso ekstra-perhe jouluna, jotta aattoillan ihana tunnelma voi jatkua seuraavaankin päivään.

12. Mitä jouluruokaa et ole koskaan maistanut, vaikka ”kaikki muut” ovat

Lipeäkala on sellainen, jota en ole vielä koskaan tullut maistaneeksi. En kyllä tiedä uskaltaisiko sitä joskus ostaa, kyllä mua kuitenkin kiinnostaa, että miltä se maistuu.

13. Jos saisit valita itsellesi joulunviettoporukan jonkun fiktiivisen elokuvan hahmoista, kenet ottaisit ja mistä leffasta?

Kyllä ne varmaan olisi Harry Potter, Hermione Granger ja Ron Weasley perheineen, ehkä myös kaikki aurorit ja Hagrid. Niin lämmin joulufiilis tuli aina lapsena Harry Potter-kirjojen ja leffojen jouluista. Olisi varmaan aika huikea ja taianomainen joulu siinä porukassa.

14. Milloin ja miten tajusit, että ”joulupukkia ei ole”

7-vuotiaana mun serkkupojat kertoi mulle, että joulupukkia ei oikeasti ole olemassa. Siihen asti olin uskonut pukkiin ihan täysillä, mutta sitten he kertoivat tämän. Lisäksi vielä sinä vuonna joulupukki sattui kätellessään mun pappaa vahingossa ensin sanomaan oman nimensä, ja korjasi nopeasti, että ”eikun joulupukki”. Siinä oli usko joulupukkiin koetuksella, haha!

15. Mikä on lempijuomasi jouluna

Nyt täytyy sanoa, että Kaskein Louisiana Creole glögi on ihan älyttömän hyvää! Se on alkoholiton vähän arvokkaampi glögi lasipullossa, jossa on vaan ihan todella hyvä maku!

16. Jos saisit valita vain yhden jouluperinteen, jonka säilyttäisit, ja kaikki muu menisi vaihtoon, mikä se perinne olisi

Valitsisin kyllä jouluruuat, Kaikki muu voi vaihtua, mutta kunhan on ne omat rakkaat Oton kanssa kokatut jouluruuat omilla ja mummon resepteillä, niin sitten saavuttaa sen kunnon joulutunnelman. Ja tietty ihmiset, mutta ihmiset ei onneksi ole perinne niin heidät saa pitää jouluruokien lisäksi!

Tässä joulukalenteriluukussa jaan omat lemppari-joulubiisit, joita onkin kertynyt aika valtava määrä. Tein tähän neljä top5-listaa mun lempi joulubiiseistä! Mukana on lemppareita kotimaisia joulubiisejä, englanninkielisiä joulubiisejä, pikkujoulubileisiin sopivia joulubiisejä sekä oman lapsuuden ja meidän lasten lemppari joulubiisejä. Tässä siis vähän jokaiselle jotain! Olen itse joulumusiikin suurkuluttaja ja olisin voinut vaikka tehdä sadan biisin joulusoittolistan, mutta kai sitä pitää jotain jättää seuraaviinkin joulukalenterihin. Tässä siis nyt yhteensä 20 meidän perheen jouluista suosikkia!

Pitänee varmasti pitää Instagramin puolella jonkunlainen gallup, koska kiinnostaa kuulla myös teidän suosikki-joulubiisejä! Yritin valita tähän osaksi myös sellaisia ei-niin-perinteisiä lauluja, joita kaikki eivät välttämättä ole vielä kuunnelleet. Toisaalta kotimaisiin biisein otin just ne klassikot, jotka kaikki tietää, hah!

Parhaat suomalaiset joulubiisit

1.

2.

3.

4.

5.

Parhaat englanninkieliset joulubiisit

1.

2.

3.

4.

5.

Parhaat bile-joulubiisit

1.

2.

3.

4.

5.

Parhaat lasten joulubiisit

1.

2.

3.

4.

5.

 

Toivottavasti listalta löytyi jotain uuttakin kuunneltavaa teille! Mun kaikkein kaikkein suurin lemppari joulubiisi on kyllä varmaan tuo Raskasta joulua – Tulkoon joulu. Se on vaan niin koskettava ja kylmät väreet menee. Mutta rakastan kyllä silti myös amerikkalaista joulutunnelmaa biiseissä ja niitä tulee ehkä kuunneltua jopa enemmän kuin suomenkielisiä nykyään. Pitäisi oikeastaan kasata yksi sellainen täydellinen joulu-soittolista, jossa olisi sopivasti biisejä suomeksi, englanniksi ja vielä ruotsiksi, koska ruotsalaiset on myös todella vahvoilla tässä joululaulu-gamessa. Loppukevennykseksi upotan vielä yhden ruotsinkielisen suosikin teille, jotka tykkäätte kuunnella myös ruotsia!

 

Kirjoitin tällaisen samanlaisen kirjeen meidän perheelle 4-vuotiaan vauvavuonna 2017. En ole vielä lukenut sitä uudelleen sen jälkeen, sillä se on tarkoitettu vuodelle 2027. Vielä on siis aika monta joulua ennen kuin sen avaan. Mutta muistelisin, että silloin en ainakaan kuvitellut, että jo monta vuotta ennen kirjeen avauspäivää meitä olisikin kolmen sijaan neljä. Näin pääsi kuitenkin käymään. On hauskaa kuvitella omaa elämää kymmenen vuoden päähän, joten siksi halusin tehdä sen myös tällä kertaa.

Moikka Hyttiset vuonna 2031!

Uskomatonta, mutta tänä vuonna meidän perheessä on jo kaksi aikuista lasta! Mitähän heille kuuluu, ovatkohan he joulun kotona, vai kenties vaihto-oppilaana jossain päin maailmaa, niinkuin on joskus vähän haaveiltu? Nuorimmainenkin on jo täyttänyt kymmenen vuotta ja toisiksi nuorin on 14-vuotias. Onkohan meitä vielä kuusi, vai ollaanko taas jossain vaiheessa päätetty, että ”näin on hyvä” onkin ”ehkä vielä yksi?”?

Asuvatkohan isot vielä kotona, vai ovatko jo lähteneet omilleen? Jos asuvat kotona, niin meillä on varmaan isompi talo kuin nyt. Se on varmasti kuitenkin Helsingissä, sillä en osaa kuvitella, että muutettaisi täältä pois. Toisaalta, voihan se olla, että ollaan keksitty rempata uudenlainen pohjaratkaisu nykyiseen kotiin ja pysytty tässä. Tämä on hyvä koti, jossa on hyvä olla. Toivon, että meidän kotona on 2031 yhtä lämmin joulutunnelma kuin nyt. Ja että lapset edelleen haluavat koristella kuusen yhdessä, vaikka olisivatkin isoja. Jos joku on jo muuttanut pois kotoa, kuusesta puuttuvat hänen valitsemansa koristeet. Ne koristavat sitten mahdollista kuusta hänen kotonaan, aika ihanaa.

Sitä mukaa kun lapset aikuistuvat, he varmaankin alkavat myös luoda omia jouluperinteitä. Ehkä löytävät puolisot, jolloin joulunviettoon tulee muitakin määrittäviä tekijöitä kuin se, mitä me vanhempina joululta halutaan. Ehkä jatkossa meidän joulunviettoon liittyy lisää uusia ihmisiä, tai sitten lapset valitsevat olla vuorojouluin omien vanhempiensa tai appivanhempien luona. Toisaalta voihan olla, että lapsia ei mitkään puolisot kiinnostele ollenkaan, vaan he haluavat viettää joulua vaikka ystävien kanssa, tai ulkomailla. Yhtä kaikki, meidän ovet on jouluna aina auki. Lapsille, lasten ystäville, erityisille ystäville tai vaikka isolle jengille. Jos lapset eivät ole kotona, niin ehkä he ovat mukana meidän joulunvietossa jonain hologrammeina, apua!

Toivon, että me edelleen pidetään kiinni siitä perinteestä, että Oton kanssa kokataan yhdessä kaikki ruuat, tietenkin mummun joulureseptejä mukana. Ehkä mukaan on tullut jotain uusia tosi jänniä variaatioita. Ehkä meidän joulupöytä kymmenen vuoden kuluttua on täysin vegaaninen? Jos miettii miten paljon meidän arkiruokavalio ylipäätään on muuttunut kasvispainotteisempaan esimerkiksi kuluneen viiden vuoden aikana, niin olen melko varma, että 10 vuotta tekee joulupöytäänkin valtavia muutoksia. Ehkä kymmenen vuoden päästä graavilohtakin saa vegaanisena, jostain mikrobeista kasvatettuna versiona, eikä kukaan enää puhu porkkalasta. Me ollaan varmasti avoimia uusille vaihtoehdoille ja kokeillaan niitä mielellään.

Luulen, että vuosi vuodelta avattavien joulupakettien määrä vähenee ja lahjat ovat joka joulu enemmän ja enemmän aineetonta sorttia. Kenties elämys- ja palvelupainotteisia, kuten meillä toki nytkin ovat olleet jo pitkään aikuisten lahjat. Jos mietin tästä 10 vuotta taaksepäin, niin ei oltu koskaan käyty tramppapuistossa, kiipeilypuistossa tai kuultu rentoutuskellunnasta. Mitähän kaikkia mahtavia paikkoja on keksitty ja perustettu Suomeen vuoteen 2031 mennessä?

Onkohan mulla vielä 10 vuoden kuluttua sama joulumekko ehjänä käytössä, jota olen käyttänyt jo ainakin neljänä jouluna? Toivottavasti, koska en haluaisi ikinä laittaa päälle mitään muuta mekkoa jouluna. Se on niin ihanan rento, ihan kuin yöpaita mutta vaan kaunis satiininen kietaisumekko. Se on kevyt päällä, eikä purista mistään, niin voi rauhassa syödä ja santsata ilman, että pitäisi miettiä jotain housujen löysäämistä. Mekko ei ole mikään maailman laadukkain ja ohut satiinikangas on jo nyt hieman hiutunut joistain kohdista. Mutta yritän kohdella sitä rakkaudella ja huolehtia siitä niin hyvin kuin mahdollista, jotta sillä olisi mahdollisimman monta joulua vielä edessä.

Toivon, että myös 10 vuoden kuluttua meidän ympärillä on aina jouluna iso porukka. Kaikki rakkaat ja tärkeät läheiset, mukaan lukien mun äiti ja Armas-koira sekä Oton perheenjäsenet. Toivon, että käydään edelleen perinteisesti haudoilla, ja syödään aina riisipuuroa lounaaksi. En tiedä käykö meillä 10 vuoden päästä enää joulupukki, se riippunee siitä kuinka monta pikkuruista joulun viettäjää meidän joulussa on mukana. 10-vuotias kuopus ei välttämättä pukkia enää kaipaa, vaikka itsestäni ajatus pukista luopumisesta haikealta tuntuukin. Ehkä lapset ovat saaneet pieniä serkkuja, jotka vielä haluavat pukin aatoksi.

Toivon, että myös 10 vuoden päästä me pelataan aattona lautapelejä porukalla myöhälle yöhön, nauru raikaa ja juodaan ehkä Oton itse tekemää vaaleaa glögiä. Toivon, että ollaan kaikki terveitä ja hyvinvoivia kuten nyt. Ja että vaikka mitä tahansa vaikeuksia matkalle olisikaan tullut, oltaisiin siinä yhdessä, täynnä rakkautta, viettämässä yhteistä joulua kaikkien rakaiden kanssa. Toivon meille voimaa, iloa ja onnea tuleviin vuosiin.

Olipa haikeaa ja hauskaa kirjoittaa tämä <3 Loppuun haluan vielä kertoa muutaman pienen muiston talteen juuri tästä hetkestä.

Vuonna 2031 haluan muistaa..

..kuinka meidän neljän kuukauden ikäinen vauva n rakasti vauvauinnissa mummo kanasensa -laulua ja oli jatkuvasti äänessä kotona jokelteluineen ja päristelyineen. Kuinka hän piti kiinni äidistä tai äidin paidasta ja katsoi ihanasti silmiin syödessään.

.. kuinka me joka ilta juteltiin päivän tapahtumista ja kiitollisuuden aiheista yhdessä iltapalalla ja miten tärkeää se oli meille kaikille.

..kuinka täynnä onnea ja rakkautta me oltiin juuri tässä hetkessä. Otto vanhempainvapaalla, lapset juuri joululoman kynnyksellä, vauva ihanassa iässä ja kaikki juuri niin hyvin juuri nyt. Haluan vaalia ja rakastaa tätä hetkeä.

Ihanaa joulua Hyttiset 2031!

T. Iina vuonna 2021

Olen kirjoittanut viimeksi joulupukista vuonna 2016 kun meillä oli vasta kaksi lasta ja he olivat 3- ja 5-vuotiaita. Nyt kun meillä on neljä lasta ikähaitarilla 4kk-10 vuotta, niin on kertynyt ihan hyvin kokemusta tästä meidän tavasta toimia joulupukin suhteen. Ja sehän on kuulkaa toiminut.

Taustaa: Me ollaan kerrottu lapsille pienestä asti, että vanhemmat ja muut läheiset ostavat joululahjat, mutta meillä joulupukki tuo ne. Näin me pystytään olemaan rehellisiä, mutta kuitenkin nauttimaan yhdessä joulun taiasta ja joulupukki-sadusta. Samalla lapset välttyvät sellaisilta harhaluuloilta, että esimerkiksi kiltteys tai huono käytös korreloisivat jotenkin joululahjojen määrän kanssa. He eivät kuvittele, että joku lapsi on ollut ”tuhma” (= sana jota meillä ei käytetä edes), jos hän ei saanut paljon lahjoja. Eikä heitä myöskään ikinä uhkailla sillä, että joulupukki ei toisi lahjoja jos he käyttäytyvät kurjasti, tai että pukki toisi risuja tai muuta vastaavaa. He tietävät, että me viedään yhdessä joululahjoja joka vuosi joululahjakeräyksiin sellaisille lapsille, jotka eivät muuten saisi välttämättä ollenkaan lahjoja. Ja he tietävät, että nämä lapset eivät saa muuten lahjoja, koska heidän perheellä ei ole siihen mahdollisuutta, ei siksi, että perheiden lapset olisivat jotenkin huonokäytöksisiä.

Käytännössä me ollaan siis kerrottu lapsille juuri niin kuin asia on. Meillä joulupukki yleensä tuo lahjat, koska meistä se on kiva perinne ja tuo jännitystä siihen aattoon. Mutta he tietävät myös, että on useita joulupukkeja ja että joillakin vaan lahjat antavat suoraan ne, joilta lahja on. Joulupukki on satuhahmo, joka ilahduttaa, mutta hän ei yksin vie kaikille maailman lapsille lahjoja yhdessä päivässä.

Rehellisyys yleensä toimii lasten kanssa kaikkein parhaiten ja näin tässäkin asiassa, ainakin meidän mielestä. Lapsille tämä on hyvin yksinkertaista, eivätkä he ole esimerkiksi vielä ainakaan kyseenalaistaneet, että miksi tällainen ylimääräinen joulupukki-hahmo tuodaan tähän välikädeksi, eikä vaan anneta itse lahjoja toisillemme. Mutta jos he sitä kysyvät joskus, niin kerron niinkuin asia on: meistä se on vaan hauska perinne tai leikki, joka tuo hieman pientä lisäjännitystä aattoon.

Vaikka lapset tietävät, että joulupukki ei valmista lahjoja jossain lahjapajassa ja sitten kiikuta niitä kaikkialle, se ei ole ikinä estänyt olemasta innoissaan pukista. Edelleen koko perhe kirjoitetaan joulupukille, yritetään bongailla tonttuja ikkunoista, käydään katsomassa onko tonttuoven postilaatikkoon tullut minikokoista tonttupostia ja fiilistellään yhdessä tätä hauskaa satua.

Meillä on edelleen suosikkiohjelmana Joulupukin kuumalinja aina aattona, ja jokainen perheenjäsen terästäytyy siinä neljän jälkeen, kun tiedetään, että kohta se joulupukki pimpottaa ovikelloa ja tulee. Meistä on hauskaa laulaa joulupukille yhdessä Joulupukkii, joulupukkii ja jakaa muutama lahja yhdessä pukin kanssa isosta säkistä.

Jouluaattona kuten aina muutenkin on tärkeää myös kunnioittaa lasten omia rajoja. Meidän perheessä ei ikinä pakoteta lasta halaamaan tai edes tervehtimään joulupukkia (yleensä he kaikki tervehtivät kuitenkin ihan omasta vapaasta tahdostaan). Ja varsinkaan pukin syliin ei pakoteta, tai olla ikinä pakotettu. Pienenä lapset varsinkin kiipesivät mielellään itse pukin syliin, koska se oli niin jännittävää, mutta ikinä ei olla käsketty sitä tekemään. Nykyään harvemmin pukit sitä edes ehdottavatkaan, ainakin mun kokemuksen mukaan. Me aikuiset ollaan joulupukki-leikissä mukana ja lapset osallistuvat siihen jos heitä itseään huvittaa. Tähän asti ovat aina mielellään esim. laulaneet pukille ja auttaneet pukkia jakamaan lahjoja.

Uskon, että meillä joulupukki tulee olemaan osa jouluaattoa ainakin niin kauan kuin meidän joulunviettoporukassa on alle 10-vuotiaita. Eli ainakin seuraavat 10 vuotta. Ja varmasti sen jälkeenkin, kun Oton sisaruksilla ei toistaiseksi ole vielä lapsia, ja 10 vuoden jälkeen osa meidänkin lapsista on jo aikuisia, herregud. Tai ainakin siltä tuntuu nyt, että pukki on hauska ja tärkeä osa aaton juhlintaa myös tulevaisuudessa. Mutta katsotaan miten fiilikset kehittyvät.

Me käytetään nykyään joka vuosi samaa joulupukki-firmaa, jonka avulla pukin saa helposti varattua pk-seudulla. Ollaan saatu aina ihanan lämminhenkinen, hauska ja turvallinen pukki sitä kautta, eikä ole käynyt huteja. Meidän perheessä joulupukki on sekä satua että totta ja se sopii meille. Vähän niinkuin joulumanteli: aina se laitetaan puuroon ja katsotaan kuka sen saa. Ja ehkä hän, joka sen saa, saa osakseen hyvää onnea ja ihania tapahtumia seuraavalle vuodelle, ihan vaan koska mantelin ansiosta hän uskoo itseensä ja onneen vielä hippusen verran enemmän.