Postauksen otsikon on tarkoitus kiteyttää hassunhauskasti se, millaisia meidän tytöt keskenään ovat. Toteutus kieltämättä ontuu hiukan, vaikka osuva onkin. Tiara ja Zelda ovat niin samanlaisia, mutta kuitenkin joissain asioissa ihan kuin yö ja päivä. Multa toivottiin päivitystä siitä, miten tytöt tänä päivänä eroavat toisistaan ja missä asioissa taas ovat samanlaisia, kiinnostusta löytyi myös siihen miten heidän sisarussuhteensa on kehittynyt, ja näistä aiheista voisin jaaritella loputtomiin!

Tässä kuluneen yhdeksän kuukauden (ja jo oikeastaan Zeldan odotusajan) ollaan hihitelty sille, miten erilaisia saman perheen samaa sukupuolta olevat lapset voivatkaan keskenään olla! Eroja löytyy kaikessa mitä mieleen saattaa vain juolahtaakaan, mutta loppupeleissä molemmat tytöt ovat rauhallisia, kilttejä ja leppoisia ja rakkaita tapauksia.

Nukkuminen

Tämä on ehkä se suurin eroavaisuus tyttöjen välillä; nukkuminen. Siinä missä Tiara nukkui alusta asti todella hyvin ja kolmen kuukauden ikäisestä täysiä yöunia, on Zeldan nukkuminen ollut katkonaista tähän päivään asti. Aluksi Zeldakin nukkui pidempiä pätkiä, mutta mitä vanhemmaksi hän on kasvanut, sitä rauhattomammiksi yöt ovat muuttuneet, kun taas Tipalla oli juuri toisinpäin. Tällä hetkellä yöt ovat jo aika sujuvia, herätyksiä on yhdestä kolmeen ja syöntikertoja nolla, mutta itkut saattavat parina yönä viikossa kestää aamuyöllä jopa tunnin tai kaksi.

Vaikka Zelda on ollut erilainen nukkuja, olen kuitenkin kokenut jaksavani pyörittää arkea paljon paremmin nyt. Osansa tähän ovat varmasti antaneet imetyshormonit, mutta nyt imetyksen ollessa paljon harvempaa ja yösyöttöjen loputtua huomaan että yövalvominen alkaa kasvattaa mukavankokoisia silmäjätesäkkejä kasvoilleni. Tiaran kanssa yksittäiset ”huonot” yöt tuntuivat paljon raskaammilta, sillä niihin ei ollut tottunut ja sellaisen yön jälkeen edessä oli aina hyvin väsynyt päivä. Zeldan kanssa  taas yhden herätyksen yö on voitto ja olo kuin uudestisyntynyt! Eli ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin, kun viimein saavutamme täydet yöunet taas jossain vaiheessa, on tehokkuus päivisin varmaan ihan omaa luokkaansa, tai ainakin toivossa on hyvä elää.

Ruokailu

Molemmat tytöt ovat aina olleet hyviä syömään. Tiaran kanssa imetys takkusi alusta asti neidin ennenaikaisuudesta ja mun kokemattomuudesta johtuen, ja siirryttiinkin hyvin, hyvin nopeasti korvikkeeseen,  jota Tipa söikin oikein reippaasti. Zeldan kanssa imetys on sujunut alusta asti kuin tanssi, eikä meillä ole mikään kiire imetyksen lopetteluun vielä. Zelda ei aluksi tykännyt soseista ollenkaan kun aloiteltiin maistelua viiden kuukauden iässä, mutta nykyään syö reippaasti kaikkea mitä tarjotaan. Tipa taas veteli hyvällä halulla heti alusta alkaen mitä tahansa hänelle tarjottiin. Tiara on ehkä ennakkoluulottomampi maistelija, mutta tällä hetkellä Zelda kyllä syö paljon kiltimmin mitä vain. Uhmaikä saattaa tietysti hieman vaikuttaa isomman neidin ruokatemppuiluun, Zeldastahan sitä ei vielä voi sanoa millainen ruokailija hän on esimerkiksi vuoden kuluttua.

Liikkuminen

Siinä missä Tiara oli rauhallinen liikkeellelähtijä ja oppi konttaamisen ja seisomaan nousemisen yhdeksän kuukauden iässä, on Zelda harjoitellut konttausasentoa jo pitkään ja oppi konttaamaan, seisomaan ja nousemaan istumaan yhden viikon aikana n. kahdeksankuukautisena. Zelda on aina ollut tosi liikkuvainen ja vaikka moneen muuhun verrattuna onkin varmasti rauhallinen liikkeellelähtijä hänkin (jotkut kun kävelevät tukea vasten jo puolivuotiaana) niin Tiaraan verrattuna Zelda on oikein menevä tapaus. Tiara on vielä kaksivuotiaanakin enemmän rauhallinen ja pohdiskeleva tyttö joka tykkää piirrellä tai rakennella mitä mielikuvituksellisimpia Lego-rakennelmia, kun taas Zelda viilettää ympäri kämppää repimässä johtoja pistorasioista ja levittelemässä vessapaperirullia.

Matkustus

Zelda ei pikkuvauvana pahemmin viihtynyt vaunuissa, muistan muutamankin kauppareissun kun kannoin pikkupullaa vajaan kilsan matkan kauppaan sylissäni, kun vaunuissa hän huusi suoraa kurkkua taukoamatta. Siksipä Zelda olikin pikkuvauvana reissuilla usein Tulassa, sillä siinä hän viihtyi oikein tyytyväisenä ja suurimmaksi osaksi nukkui kokoajan. Tiaran kanssa testasimme Tulaa kantokiertueella vasta hetkeä ennen 1v-synttäreitä, ja silloin Tiara viihtyi ihan hyvin mutta varmaankin tottumuksen puutteesta johtuen halusi aina aika nopeasti myös repusta pois. Tiara taas on aina viihtynyt vaunuissa täysin mukisematta, ja niin Zeldakin onneksi nykyään kun tuota painoakin on jo vähän enemmän ja Tulassa esimerkiksi useamman tunnin shoppailureissuilla kanniskelu ei olisi enää niin helppoa ja mukavaa (ei sillä että tässä viimeaikoina olisin kauheasti ehtinyt shoppailemaankaan).

Isi ja äiti

Tiara on pienestä asti ollut isin tyttö, siitä ei ole epäilystäkään. Jo ihan pikkuvauvana Tiara rauhoittui aina Oton sylissä heti, jos oli pienikin harmi, ja sama on vielä nykyäänkin. Aina välillä on ehkä ollut havaittavissa pientä mielenosoitusta siitä että isi on paljon töissä, ja silloin äiti on ollut hetken aikaa lemppari, mutta yleensä se on kuitenkin niin että sillä sekunnilla kun isi astuu ovesta sisään niin äiti unohtuu kokonaan ja Tipa haluaa että isi tekee kaiken vesimukin antamisesta hampaidenpesuun ja legotornin rakennukseen.

Zelda taas on niin äidintyttö kun voi vaan olla, ja on aina ollutkin. Imetys varmasti vaikuttaa siihen omalta osaltaan, ja nyt kun eroahdistusikä on parhaillaan menossa, on äidin pysyminen näköpiirissä vauvelillemme äärimmäisen tärkeää. Olemme kuitenkin huomanneet että mitä enemmän Zelda on alkanut liikkumaan, sitä enemmän hän on alkanut ottaa ihan itse kontaktia myös Ottoon, ja eilenkin Oton tultua töistä kotiin Zelda konttasi tämän perässä jatkuvasti eikä muistanut koko äidin olemassaoloa. Zelda seurasi Ottoa huoneesta toiseen kokoajan kannoilla pysyen. Otto on aina hoitanut molempia neitejä ihan yhtä paljon kuin mäkin töissäoloaaikaansa lukuunottamatta, eli ollaan tarjottu molemmille neideille mahdollisuuksia olla kummankin vanhemman kanssa tasapuolisesti ja siksi varmaan loppupeleissä kummallekin tytölle on oikeasti aika sama kumpi vanhemmista tekee mitäkin.

Sisarussuhde

Zeldan opittua liikkumaan olemme huomanneet että tytöt ovat alkaneet viettää paljon enemmän aikaa yhdessä, ja jopa leikkimään yhdessä. Usein se menee niin että Tiara leikkii omia leikkejään, vaikkapa legoilla, ja Zelda nappaa yhden legopalikan jota imeskelee tyytyväisenä vieressä Tiaran leikkejä seuraillen. Zelda on myös alkanut ”rikkomaan” leikkejä, ja tykkää tällätä pyllynsä ihan Tiaraan kiinni jotta saa olla tarpeeksi lähellä Tiaraa. Tämä meidän neiti isosiskoa ymmärrettävästi hieman ärsyttää, mutta meitä vanhempia hihityttää.

Tytöistä huomaa että he ovat selvästi tosi tärkeitä toisilleen, ja Zelda varsinkin seuraa Tiaraa kuin hai laivaa. Tiara auttaa usein Zeldan pukemisessa ja vaipanvaihdossa pyytämättä, antaa Zeldan maistaa omia murojaan ja jakaa maissinaksutkin mukisematta. Kylvyssä vallitsee kristillinen tasajako, Zelda saa yhden kylpylelun ja Tiara kaksi. Molemmat rakastavat läiskyttää vettä toistensa päälle ja kiljua kilpaa. Joka ilta Tiaralle on tärkeää saada toivottaa hyvänyön toivotukset siskolleen ja antaa iso pusu.

Mustasukkaisuutta on välillä havaittavissa puolin ja toisin, mutta kuitenkin aika harvoin mielestäni. Välillä toista ärsyttää toisen saama huomio, tai pitäisi saada juuri se lelu itselle millä toinen leikkii, mutta ei mitään sen suurempia kahinoita ole ollut. Varmasti vielä vuosien varrella on niitäkin luvassa, mutta nyt Tytöt nauttivat toistensa seurasta ja olemassaolosta ainakin ihan uskomattoman paljon, ja mä oon niin iloinen että tytöt saavat kokea sisaruuden kun itse olen aina ollut ainoa lapsi. Vaikka en siitä olekaan kärsinyt ainakaan mielestäni, vaan ollut aina oikein tyytyväinen, niin musta on kuitenkin mukavaa että meidän tytöillä on aina toisensa turvanaan.

Sellaisia ovat meidän ihanat tytöt!♥ Tajusinpa muuten tässä ihan vasta, että tytöillä on kalenterin mukaan vain 1,5 vuotta ikäeroa, vaikka olen aina ajatellut että ikäeroa on melkein kaksi vuotta. Hassua miten en ole aiemmin tajunnutkaan.

Millaisia sisaruksia teillä asuu? Mitä he tykkäävät tehdä yhdessä? Millainen ikäero lapsillanne on?

Moikka tänne normibloginkin puolelle! Mä oon tässä hetken ajan päivittänyt ahkerammin hääblogia, kuin  lifestyleblogiani ja sama tilanne jatkuu varmaankin vielä hetken, sillä häämme lähestyvät kovaa vauhtia. Viime viikonloppuna juhlittiin polttareitani, joista myöskin kirjoittelin jo eilen, ja muutenkin puuhaa on riittänyt sekä häiden tiimoilta, että ihan muutenkin. Polttareista voi käydä lukemassa lisää sieltä hääblogistani, ja lisäksi Instagramista löytyy paljon kuvia hashtagilla #iinanpolttarit sekä mun että kavereideni toimesta.

Viime viikolla oli hammaslääkäriä, kuvauksia, kirkossa vihkiseremonian läpikäymistä, hääjärjestelyiden läpikäymistä kaasojen kanssa, sekä tietysti ne mainiot polttarit joihin koko viikko huipentui. Kaukaiselta tuntui sunnuntain rauhaisa poreammeessa lilluminen hotelli Seurahuoneen sviitissä, kun eilen palattiin rytinällä takaisin arkeen. Ensin piti hoitaa vielä muutamia muodollisuuksia häitä varten kirkkoherran virastossa, ja sitten lähdinkin kiireellä taas Vantaalle hampaita hoidattamaan ja sain ne valkaistuksi, mistä lisää myöhemmin!

Juuri ennen viikonloppua mä sain Sheinsidelta pari vaatetta, joita olinkin jo odotellut innoissani. Toivoin nimittäin että saisin valitsemani hameen päälleni polttareihin, ja se ehti kuin ehtikin tulla päivää ennen juhlia ja olin tosi iloinen. Hameen seuraksi sain vaaleanharmaan neuleen, jota olin sen valitessani luullut kuvauksen perusteella collegeksi mitä se ei sitten ollutkaan. Tykkään kuitenkin myös neuleesta vaikka se ei ihan sellainen olekaan kuin alunperin kuvittelin, se on nimittäin ehkä himpun verran hienostuneempi kuin college.

Takki Sheinside (saatu) / Neule Sheinside (saatu) / Nahkahousut ZARA / Nilkkurit ZARA / Laukku Michael Kors / Aurinkolasit Glitter / Kaulakoru Glitter

Mua naurattaa kun näissä kahden talon välissä varjossa otetuissa kuvissa ei yhtään huomaa että eilen paistoi kirkkaasti aurinko, ja näyttää vaan höntiltä että mulla on arskat päässä. Mutta mä oon aivan ihastunut noihin laseihin ja odotan innolla että tulee kevät ja kesä ja pääsen kunnolla käyttämään niitä! Tykkään myös neuleesta tosi paljon, mielestäni se on sopivan rento mutta kuitenkin tyylikäs ja pitsikuviot olkapäillä ovat kiva ja söpö yksityiskohta.

Hame Sheinside (saatu) / Neule Indiska / Paita BIKBOK / Neulesukkahousut Lindex / Nilkkurit ZARA / Kaulakoru Glitter /

Hame oli menestys polttareissani ainakin ystävieni keskuudessa, ja olen siihen itsekin aivan rakastunut. Hameessa on ihanan eläväpintainen kangas ja raidoissa on söpöt piparkakkureunat jotka huomaa kun tarkastelee lähempää. Hame on myös täydellisen mittainen eikä liian lyhyt, ja helppo yhdisteltävä asuun kuin asuun. Moni tietää että rakastan mustavalkoista raitaa, mutta harvoin löytää vaatekaappiin näin tyylikästä mustavalkoraitaa, yleensä tykkään raidasta enemmän sisustuksessa.

Meidän Zelda-neiti täytti tänään yhdeksän kuukautta, mikä on aivan uskomatonta! Zeldasta on tullut niin iso tyttö, täällä se konttailee ympäri asuntoa, nousee seisomaan jokapaikkaan ja repii pistokkeita pistorasioista pois heti kun silmä välttää. Kirjahyllyn tyhjentäminen on myös Zeldan lempipuuhaa, ja tuntuupa että tytöt ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden sisarussuhteeseensa ja löytäneet jo yhteistä hauskaa tekemistäkin, kuten tornien rakentelua ja niiden kaatelua ja vaikka mitä muutakin. Mä tulen kirjoittamaan postauksen Tiarasta ja Zeldasta lähiaikoina, missä vertailen tyttöjen kasvua ja luonteita, vähän samaan tapaan kuin aiemminkin mutta tietysti nyt voin tarkastella asioita vähän paremmin kun Zeldakin on kasvanut niin reippaasti.

Lisäksi tulossa on tosiaan lasten ruokailusta postausta, pari kivaa arkiruokareseptiä, sekä postausta ja lukijatarjousta hampaiden valkaisusta, jollaisen sain eilen itselleni. Tässä ollaan oltu tulisilla hiilillä ilman kahvia, cokista ja suklaata eilisestä kello neljästä eteenpäin ja vielä huominen pitäisi olla ilman. Normaalisti mulla ei ole ongelmaa kyseisten juttujen kanssa, voin olla koko päivän tai vaikka useammankin aivan ongelmitta täysin ilman näitä kolmea, mutta nyt kun tiedän etten saa niitä juoda tai syödä niin tekee tietysti kokoajan mieli.

Huomenna, ja tällä viikolla on tarkoitus yrittää ottaa vielä vähän rennommin, ja ensi viikosta eteenpäin onkin sitten taas kaikki päivät täynnä puuhaa. Mä oon jopa lähdössä piipahtamaan pikaisella työmatkalla ulkomailla, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt mä käperryn viltin alle selaamaan erilaisia hääkimppuja, ja miettimään hääkenkiä ja -kampauksia itselleni, voitteko uskoa että mulla ei ole vielä pienintäkään hajua noista jutuista ja häihin on 24 päivää!

Hyvää yötä ihanat♥♥

Heippa! Mulla on vähän venähtänyt tämä Zeldan 8kk-postauksen tekeminen, ensin joulukalenterin, neuvolakuulumisten odottelun ja sairastelun takia, ja nyt on sitten ollut uusi vuosi ja kaikkea muuta häsellystä. Tänään kuitenkin laitoin lastenhuoneen oven kiinni ja varastin vain hetken itselleni, kuopuksellemme ja kameralle ja räpsin kuvia minkä kerkesin jotta saan tämän postauksen viimein tehtyä.

Ehkä onni onnettomuudessa, että tämä vähän venähti, sillä nyt mulla on teille roimasti enemmän kerrottavaa kuin kaksi viikkoa sitten, viimeisen kahden viikon aikana meillä on nimittäin otettu merkittäviä kehitysharppauksia eteenpäin oikeastaan aivan kaikessa. Tasan kaksi viikkoa sitten neuvolakäynnillä neuvolantädille jutteli eräs lopen uupunut äiti, jonka suurin huolenaihe oli miten saada kahdeksankuukautisen katkonaiset yöunet kokonaisiksi. Zelda oli siis jo muutaman viikon nukkunut unensa (ne 12h mittaiset) 20 minuutin jaksoissa, joista alkuillan hän itkeskeli ja halusi tuttia 20min välein ja loppuyön sitten käytti mua huvituttina 20 minuutin välein.

Neuvolantäti kertoi minulle juuri sen minkä tiesin itsekin, eli että nyt on aika lopettaa yösyötöt, sillä kuulemma siinä vaiheessa kun nukkumisesta tulee tuollaista sirkusta vaikka lapsi saa päivisin jo kaiken tarvitsemansa ravinnon, on tismalleen oikea hetki tavoitella kokonaisia yöunia. Toinen radikaali ratkaisuehdotus oli tutista luopuminen. Mä hetken makustelin näitä neuvolakäynnin herättämiä ideoita, mutta jo samana iltana, 20 minuutin sirkuksen alettua jälleen kerran, päätin että nyt saa riittää. Zelda ei koskaan ole ollut mitenkään järin kiintynyt tuttiinsa, oikeastaan alkoi syömään sitä vasta 7kk iässä kun alettiin opettaa häntä nukahtamaan omaan sänkyynsä joten tutista yöunilla luopuminen ei ollut hankalaa. Nukahtaminen kesti ehkä hetken pidempään, mutta yöuni muuttui heti paljon levollisemmaksi jo ensimmäisenä iltana.

Yöimetyksestä luopuminenkin kävi erittäin paljon kivuttomammin kuin pelkäsin, neiti piti ensimmäisenä yönä kahden aikaan n. puolen tunnin protesti-itkut ja sen jälkeen luovutti ja nukkui aamuseitsemään, eli siis kertaheitolla pisimmän unipätkänsä sitten ensimmäisten elinviikkojen. Ensimmäisestä yöstä sisuuntuneena mä päätin että vaikka mitä tulisi eteen niin nyt ei enää luovuteta (eikä olisi kannattanutkaan, siinähän se vauva vasta olisikin hämmentynyt jos yhtenä iltana toimitaan näin ja toisena iltana taas palataan vanhaan).

Ensimmäinen viikko meni ensimmäisen, helpon yön jälkeen siten että joka aamu heräsimme kello 4.30 viimeistään mikä hetkellisesti alkoi jo vähän uuvuttaa, mutta nyt tällä viikolla me ollaan nukuttu jopa kaksi kertaa puoli yhdeksään. Mä toivon että tästä on edelleen suunta vain ylöspäin, ja ne viimeisetkin yöitkut (Zelda herää n. pari kertaa yössä edelleen ja itkeskelee hetken, mutta rauhoittuu silitykseen) loppuvat tässä pikkuhiljaa kun tytsylle tulee ikää lisää. Luulen että osasyy heräilyyn on myös ne juuri opitut uudet taidot joista aion nyt kertoa lisää!

Zeldahan on siis noussut konttausasentoon jo useamman kuukauden, ja ryöminyt viiden ja puolenkuukauden iästä takaperin, eli ollaan junnattu samassa vaiheessa tosi pitkään mikä on turhauttanut Zeldaa, sillä hän olisi kovasti halunnut osallistua jo enemmänkin isosiskonsa leikkeihin ja muihin puuhiin. Viikko sitten Zelda nousi yhtäkkiä istumaan konttausasennosta ihan itse ja samana iltana konttasi ensimmäiset askeleensa (vai olikohan se aamu?). Nyt neiti konttaa jo kuin vanha tekijä, istuu kokoajan, ja eilen, uuden vuoden ensimmäisenä aamuna, nousi aivan itse tuolia vasten seisomaan.

Meidän köllöttelevä vauveli muuttui siis kertaheitolla viikon sisällä tutkivaiseksi vaaperoksi joka käy omatoimisesti rikkomassa siskonsa Duplolinnat, maistelee joulukuusen oksia ja yrittää karata vessaan levittämään vaippoja tai herkuttelemaan vessapaperilla. Zelda vaikuttaa itse paljon tyytyväiseltä oloonsa nyt kuin kaksi viikkoa sitten, tosin sekin varmaan vaikuttaa että kaksi viikkoa sitten tytsykällä oli elämänsä ensimmäinen korvatulehdus alkamassa. Mä pelkään todella kovasti että Zeldallakin alkaa sama korvatulehduskierre joka mulla oli lapsena, mutta pidetään nyt peukkuja että siltä säästyttäisiin. Parin viikon kuluttua mennään Pikkujättiin korvakontrolliin ja toivotaan että kaikki on korvissa kunnossa. Kiitos muuten kaikille jotka suosittelitte Itiksen Pikkujättiä, käytiin siellä siis ja lääkäri oli todella mukava ja paikka muutenkin todella kiva, jos nyt lääkäriasemasta näin voi sanoa.

Karvan verran vajaan kahdeksan kuukauden iässä Zelda oppi ensimmäisen sanansa, ”mamma”. Zelda on alkanut samassa syssyssä uusien liikunnallisten taitojen lisäksi hokemaan kauheasti erilaisia tavuja, kuten ”päpäpää”, ”mämämää” ,”ättä” ja ”tissi”. Kyllä, tissi. Kaikkia muita tavuja Zelda toistelee pitkät pätkät peräkkäin, mutta ”mamma”. ”ättä” ja ”tissi” tulevat lyhyesti ja ytimekkäästi ja ne on aina kohdistettu mulle, niin oletan Zeldan tarkoittavan niillä jotain muutakin kuin normaalia iloista pulputustaan. Mamma on silti se yleisin näistä hokemista edelleen, pahinta Zeldan yösyötöistä pois opettamisessa olikin se kun neiti heti ensimmäisenä iltana päätti vihlaista mun omaatuntoa sanomalla lohduttoman itkun seasta täysin selkeällä ruotsinkielellä ”mamma” ennenkuin jatkoi huutoaan. Onneksi en luovuttanut vaikka mieli teki kaapata toinen samantien kainaloon ja antaa tuhista siinä koko yö.

Zelda heräilee siis suunnilleen kahdeksan aikoihin, ja menee kahdeksan aikoihin myös nukkumaan. Päiväunia neiti nukkuu nykyään paremmin kuin koskaan ennen, eli kahdet päivässä ja molemmat kestoltaan yhdestä kahteen tuntia. Zelda ruokailee säännöllisesti viisi kertaa päivässä ja imetän Zeldaa edelleen 5-6 kertaa päivässä, riippuen vähän päivän tekemisistä. Kovinkaan kauaa Zelda ei enää jaksa keskittyä rinnalla oleiluun mutta käy kuitenkin ottamassa muutaman huikan aina.

Zelda syö jo karkeampaa ruokaa ja sormiruokailee paljon eri hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, sekä neljän viljan täysjyvämuroja ja maissinaksuja. Hampaita joilla pureskella hänellä on kaksi alhaalla edessä ja ylhäälle kolmas tulossa. Vettä Zelda juo tavallisesta muovimukista, kuten blogin puolella kerroinkin jo muutama viikko sitten, ja tällä viikolla Zelda on myös oppinut juomaan mukista ihan oikeasti, eikä niin että body kastuu samalla tai ruokalapussa on maissinaksujen uima-allas.

Suurinta hupia Zeldasta on käydä Tiaran kanssa kylvyssä. Molemmat tytöt läiskyttävät innoissaan toistensa päälle vettä ja kiljuvat ja kikattavat. Zeldasta on myös hauskaa kun Tipa kaataa omaan päähänsä vettä ja kiljuu. Zelda rakastaa myös keinumista, Duplojen imeskelyä ja aamupuuroa kiisselin kanssa. Zelda ei tykkää jos Mörkön turkki hipaisee hänen kättään tai poskeaan koiraherran kävellessä ohitse, vaan sätkii joka suuntaan ja naama vääntyy sellaiseen ilmeeseen että ei jää epäselväksi kokemuksen olevan karmiva. Koiran touhuja on kuitenkin mukava seurata ja ihmetellä turvallisen välimatkan päästä. Kauheaa on myös sotkujen pyyhkiminen naamasta ja pipon pukeminen päähän.

Ainiin ja ne neuvolakuulumiset joiden takia tämä postaus venähti alunperin ja jotka meinasin unohtaa koko postauksesta, pituus 71,5cm (70cm) ja paino 9360 (9250g). Painoa ei hirveästi ollut nyt tullut, mikä ei neuvolatädin mukaan haittaa mitään, vaan johtuu ainoastaan siitä että Zelda on lakannut olemasta paikoillaan makoileva möllykkä. Ruoka onneksi maistuu neidille tosi hyvin joten en ole itsekään huolissani. Käydään kuitenkin mun toiveesta 10kk iässä ylimääräisessä neuvolassa, sillä haluan varmistaa kuitenkin kaiken varalta, että paino nousee tasaisesti.

Sellainen on meidän Zelda, touhukas, rakas, ihana, pussatessa nenästä ei-niin-hellästi puraiseva iloinen pulputtaja joka ei pysy sekuntiakaan paikoillaan♥

Millaisia teidän vauvat ovat olleet 8kk iässä? Mikä on ollut vauvojenne lempipuuhaa, inhokkitekemistä tai parasta sormiruokaa?

Moikka! Taas on uusi viikko pyörähtänyt käyntiin ja vuoden viimeisiä päiviä viedään, ihan huikeaa. Kliseiset ”täävuosionmennytniinnopeaa” -vuodatukset säästän kuitenkin huomiseen vuosikoosteeseen ja tänään keskityn vielä näihin vuoden viimeisiin päiviin. Meillä on ollut tosi mukavia päiviä sen jälkeen kun Zelda parani korvatulehduksestaan, lukuunottamatta sitä että Zelda on herännyt jokaikinen aamu viimeistään klo 4.30 mikä vähän on vaikuttanut väsyttävästi mun aivotoimintaan ja tuntuu että en oo kyllä saanut mitään järkevää ajatusta ulos moneen päivään.

Yritän nyt kovasti kuitenkin kasata itseni ja kertoilla teille vähän mitä ollaan tehty! Viikonloppu sujui mukavasti lomaillessa perheen kesken. Perjantaina meidän ystävät ja tyttöjen kummit Kaisla ja Simo tulivat meille kylään ja lasten mentyä nukkumaan me jatkettiin Bakers’iin istumaan iltaa rankan sairasteluviikon päätteeksi. Teki kyllä niin höpöä, eikä me turhan usein päästä käymään missään. Tytöt nukkuivat nätisti Mummunsa hellässä huomassa kotona, eivätkä tienneet että äiti ja isi olivat juhlimassa. Zelda heräsi sinäkin yönä kello 4.30 mutta onneksi mun maailman ihanin äitini heräsi hänen kanssa niin sain nukkua ruhtinaallisesti kymmeneen ennen kuin heräsin ihan itse, mikä tuntui aivan uskomattoman ihanalta muutaman kello neljän herätyksen jälkeen!

Tänään kokeiltiin laittaa Zelda nukkumaan vasta 21 aikaan, jos se auttaisi, kun tähän asti Zelda on nukahtanut aina kahdeksan aikoihin. Tunti lisää aamu-unia auttaisi jo kummasti, heräisin huomattavasti mieluummin vitosella kuin nelosella alkavan kellonlyömän aikaan. Jännä nähdä moneltako huomenna noustaan ylös, toivottavasti saan yllättyä iloisesti. Mun täytyy kirjoittaa muutenkin Zeldan 8kk-päivitystä viimein, tämä kuukausi on ollut hurjien kehitysharppausten ja hampaiden kuukausi ja ne varmaan myös omalta osaltaan ovat vaikuttaneet yöunen laatuun.

Moni on kysellyt objektiivin lisäksi myös kameran rungosta, eli ostin siis Canon eos 600d:n rikkoutuneen kamerani tilalle. Mulla oli tästä kamerasta ainoastaan positiivisia kokemuksia kun olin kavereiden omia testaillut, ja nyt muutaman viikon onnellisen omistuksen jälkeen en voi kuin ylistää edelleen. Kuvanlaatu on todella paljon parempi kuin ikivanhalla 450d:llä, myös ilman tuota uutta objektiivia. Mutta kyllä selkeästi suurimman eron kuviin tekee tuo ihana objektiivi. Mä tykkään myös siitä että 600d:ssä on videokuvausominaisuus ja nyt meillä on se jalustakin niin videopostausten tekemisestä tulee huomattavasti helpompaa, mikä toivottavasti näkyy kasvuna niiden määrässä ensi vuonna!

Tipan velmuilme onkin jo FB-seuraajille tuttu, mutta ajattelin jakaa sen teille kaikille sillä se on mun mielestä vaan niin loistava! Tiara on innostunut kamerasta äitinsä vanavedessä ja tällä hetkellä poseeraaminen on neidin mielestä huippukivaa, mikä on ihan tervetullutta vaihtelua pitkään jatkuneen ”en katso kameraan, enkä ainakaan pysy sekuntiakaan paikoillaan” -vaiheen jälkeen ainakin blogikuvia ajatellen.

Sunnuntain rentoiluasu / Takki Sheinside (saatu) / Pipo Asos / Toppi H&M / Ruutupaita JC / Farkut Cubus / Laukku Michael Kors / Kengät Converse

Zelda on oppinut nousemaan itse istumaan ja konttaamaan muutaman askeleen, ja pääsee jo tosi rivakkaa vauhtia eteenpäin hienolla ”kontaan pari askelta ja syöksyn mahalleni eteenpäin” -tyylillä. Mä kirjoittelen Zeldan muista taidoista ja jutuista lisää tosiaan sitten siinä kuulumispostauksessa! Tämä nyt oli vähän tälläinen sillisalaatti, toivottavasti ei haittaa. Kommentit on viimeinkin nyt ajantasalla ja tästä lähtien vastaan taas ihan normaalitahtiin kaikkiin! Huomenna luvassa vuosikoostetta ja uudenvuoden juhlintaa.

Mukavaa vuoden viimeistä päivää kaikille <3

Meidän Zelda täytti tänään jo kahdeksan kuukautta, ihan H-U-L-L-U-A! Miten meidän pieni palleroinen onkin ehtinyt jo kasvaa näin isoksi? Zelda on kasvanut viime viikkoina ihan hurjasti, saanut ensimmäisen hampaansa, oppinut istumaan tuetta ja oppinut ensimmäisen sanansa: ”mamma”! Ihanaa että Zelda oppi ensimmäisen sanansa ruotsiksi, tässä asiassa Zelda on siis täysin Tiaran vastakohta, vaikka toisaalta tytöt ovat ihan tismalleen samanlaisiakin monissa asioissa. Mä kirjoitan Zeldasta 8kk-postauksen kunhan ollaan torstaina käyty neuvolassa ja saatu vähän uusia mittoja sekä neuvolakuulumisia, mutta tässä on kuitenkin muutama kuva meidän ihanasta, isostapienestä kuopuksesta.

Meillä kävi tällä viikolla valokuvaaja kuvailemassa meidän tyttöjä ja valokuvauksen tuotoksia on tarkoitus esitellä blogin puolellakin mitä pikimmiten! Tytöistä tuli niin söpöjä kuvia, sekä yhdessä että erikseen. Tällä viikolla ollaan myös joululahjashoppailtu, tavattu tyttöjen kummitätejä, piipahdettu Polhemilla tutkimassa syksyn mallikappaleita joita sai napata tai ostaa mukaan ja löysinkin ison kasan koruja, aurinkolaseja, muutaman neuleen, hameen ja ihanan valkoisen tuubihuivin kaulaan. Neuleita mun pitää kuvata päällä kun ne eivät hengarissa pääse oikeuksiinsa, mutta koruja ajattelin vilauttaa jo nyt kun ne on niin ihania!

Korut ovat Glitterin. Harmikseni huomasin että tuosta pinkistä puuttuu pari kiveä, pitää varmaan jostain koittaa etsiä tuollaisia samanlaisia että voin itse korjata sen, mutta oma moka kun en paikanpäällä huomannut! Mä tykkään noista kaikista ihan hirmuisesti ja olen tosi innoissani kun vain mietinkin miten kivasti nuo eriväriset korut piristävät asukokonaisuuksia!

Eilen vietettiin kiireisen viikon jälkeen ihan vain rauhallista kotipäivää joka tuli todella tarpeeseen. Tiara maalasi innoissaan useamman tunnin, se on ihan uskomatonta miten toinen jaksaa keskittyä ja maalata paperin toisensa jälkeen täyteen mitä kauniimpia kuvioita. Tiara on hienosti oppinut myös sen miten vesivärit toimii, enää ei tarvitse muistuttaa että pensseliä pitää kastella välissä tai että ei kannata sotkea kaikkia värejä yhteen vaan ottaa yhtä väriä kerrallaan ja putsata suti välissä, ellei sitten halua yhdistellä kahta väriä toisiinsa.

Braunin suoristusrauta-arvonnassa oli huikea määrä osallistujia ja nyt olen arponut voittajan! Voittajaksi selviytyi Maria, tällä kommentillaan:

Laitatko Maria mulle sähköpostilla sun yhteystietoja osoitteeseen couturecouture@windowslive.com , niin saat raudan oikeaan osoitteeseen! Paljon onnea arvonnan voitosta!♥ Ensi viikolla on luvassa vielä lisää huippuja joulukalenteri-arvontoja!

Meillä on Zeldan kummisetä kylässä ja pojat pelaa tietysti Battlefield 4:sta eli mulla on aikaa vetää kommentteihinvastaamismaratoni viimeinkin! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille♥