Moikka ihanat! Me ollaan vietetty pääsiäistä täällä mun tädin luona Oulussa, ja samalla juhlittiin pienesti nelivuotiasta Zeldaa kun varsinaiset juhlat on sitten myöhemmin kun mennään kotiin. Perjantai kului synttärilahjaostoksilla, lauluesitystä tsekatessa Ideaparkissa  ja illalla synttärikakun ja synttärilahjan kokoamisen merkeissä. Mun täti leipoi ihan mielettömän hyvää mansikkavoikreemikakkua Zeldalle, ollaan syöty sitä nyt muutama päivä tässä. Zelda valitsi itselleen syntymäpäivälahjaksi Bellen Legolinnan jonka he rakensivat Oton kanssa heti perjantaina, ja sillä on leikitty siitä asti.

Tytöt ovat touhunneet mun serkkujen kanssa ja ulkoilleet ja riehuneet ja mä olen pitänyt täällä kauneussalonkia ja värjännyt mun serkun hiukset siniseksi, niistä tuli aika makeat vaikka itse sanonkin. Eilen käytiin mun mummolassa näyttämässä Novaa mun isovanhemmille ensimmäistä kertaa. Neiti nukkui niin makoisasti mummolan keinutuolissa mun sylissä ja nukahti siinä niin syvään uneen että kun lähdettiin käymään mummolan jälkeen Valkeassa ostamassa Otolle housuja, niin Nova nukkui vielä koko senkin reissun ajan.

Illalla lapset olivat pihalla sillä aikaa kun järkättiin mun tädin ja hänen miehensä kanssa lapsille pääsiäismunajahti. Mun tädin mies oli askarrellut ihan superhienot kartat kaikille viidelle mukulalle ja kartassa oli yhdeksän rastia joista jokaiselle löytyi yksi muna. Voin kertoa että täällä oli aika iloisia tenavia sen jahdin jälkeen, oli ihana katsoa lasten intoa. Pääsiäinen on saanut jotenkin paljon suuremman merkityksen mulla lasten myötä, kun saa ilahduttaa heitä ja tehdä kaikkea hauskaa. Onneksi he sentään säästivät munia myöhemmäksikin eivätkä popsineet kaikkia heti.

Tällä hetkellä Otto on mun tädin miehen ja kaikkien isompien lasten kanssa Virpiniemen ulkoilualueella pulkkamäessä ja pokemonjahdissa, ja mä jäin Novan kanssa tänne kun hän nukkuu päiväunia ja mulla oli sopiva sauma tarttua läppäriin. Täällä on kyllä niin ihanan rento meininki, ei voisi parempaa pääsiäistä ollakaan. Ja ihana nähdä läheisiä kunnolla pitkästä aikaa, kun ei oltu käyty Oulussa niin pitkään aikaan. Rakastan sitä kun on paljon ihmisiä ympärillä ja meillä on täällä niin kivaa joka kerta kun tullaan.

Mua vähän houkuttelisi leipaista kinderkakkua vielä kun tuo synttärikakku alkaa vedellä viimeisiään, pitääpä katsoa jos mun tädin kanssa innostutaan vielä leipomaan sellainen tässä illan päälle. Pääsiäisenähän saa herkutella eikö vaan! Sehän sopii hyvin vaikka leffaherkuksi kun ajateltiin tässä illan päälle vuokrata vielä Tatu ja Patu -elokuva Elisa viihteestä ja tsekkailla se porukalla. Se vaikuttaa niin hauskalta ja Tatu ja Patu on ihan mun lemppareita, en malta odottaa että päästään katsomaan se.

Toivottavasti pääsiäisen juhlinta sujuu teilläkin kaikilla hyvin <3 Ihanaa sunnuntaita!

En malttanut heti ottaa kastekoristeita alas vaan keksin että niiden kanssahan on mainiota ottaa muutama kuva meidän pienestä Novasta ja hänen isosiskoistaan. Nova nukkui tosiaan melkein koko sunnuntaipäivän ja sainkin hänestä ihania unikuvia räpsittyä, avasi hän onneksi hetkeksi silmätkin.

Kyllä sitä vaan siinä omaa ihanaa tyttökolmikkoa katsellessa valtasi jälleen kerran sellainen massiivinen onnentunne mut. Miten voikin olla ihminen niin onnekas että on saanut kolme tuollaista tyyppiä? Jokainen heistä on omalla tavallaan täydentänyt meidän perhettä juuri sellaiseksi kuin se on. Jokainen heistä tuo oman lisänsä, ja on ihan mahtava persoona, enkä osaa tai haluakaan kuvitella millaista elämä olisi ilman heitä. En koskaan ajatellut että meidän perhe on ikuisesti valmis kahden lapsen kanssa, mutta en osannut edes kuvitella miten paljon se kolmas pieni täydentäisi meitä. Nyt tuntuu hyvältä ja siltä että meidän perhe on juuri sellainen kuin toivottiinkin.

Käytiin toisen neidin vuosittaisessa päiväkotikeskustelussa, ja saatiin siellä kuulla kehuja siitä kuinka sydämellinen ja empaattinen tyttäremme on. Kuinka hän aina muistaa kehua toisia ja kannustaa, ja kuinka hän oli ryhmästään ensimmäinen joka oppi viittaamaan ja odottamaan omaa puheenvuoroa kun sitä harjoiteltiin. Hänestä kuulemma huomaa että hänelle puhutaan kauniisti kotona, koska hän osaa puhua kauniisti toisille ja huomaa kaikki hyvät asiat ympärillään. Siitä tuli ihan uskomattoman hyvä fiilis, kun sai kuulla tuollaista. Jotenkin kahden ensimmäisen lapsen kanssa olen kuitenkin kokenut paljon suurempia paineita koska tulin äidiksi niin nuorena, ja yhä edelleen musta tuntuu että nuorena vanhempana on ollut enemmän suurennuslasin alla. Siksi positiivinen palaute omasta vanhemmuudesta tuntuu erityisen hyvältä ja lämmittää mieltä.

Kun mä katson miten meidän isommat tytöt huomioivat pikkusiskoa, osoittavat hänelle hellyyttä ja auttavat hänen hoidossaan, tunnen suurta ylpeyttä. He ovat aivan ihania isosiskoja Novalle, ja ymmärtävät paljon enemmän kuin osasin odottaakaan. He viihdyttävät vauvaa kovin mielellään, ja ovat jo oppineet miten hänet saa nauramaan tai miten lohdutetaan jos vauvalle tulee harmi. Autossa mä istun etupenkillä, ja jos Novalle tulee harmi, on hänen vieressä istuva isosisko heti valmiina lohduttamaan, höpöttämään tai tarjoamaan tuttia (joka ei kyllä vieläkään kovin usein kelpaa). Aamuisin saan keittää kahvia rauhassa, kun vauvalla on leikkikaveri, ja hän on ehkä osittain siskojensa ansiosta niin kova höpöttämään. Vauvan jokeltelu ei nimittäin koskaan jää huomiotta isosiskoilta, he vastaavat vauvan jokaiseen äännähdykseen innostuneena ja oikein yllyttävät Novaa höpöttelemään.

Vaikka isosiskot ymmärtävät paljon ja ottavat vauvan huomioon todella hyvin, olen myös itse pitänyt tiukasti kiinni siitä että huomioin heitä kumpaakin täysillä joka ikinen päivä. Vietän pienen hetken kahdestaan joka päivä kummankin isomman tytön kanssa, jotta he muistavat ja tietävät olevansa arvokkaita ja rakkaita myös. Vaikka meille on nyt syntynyt vauva joka tarvitsee paljon aikuisten huomiota, ei isompien lasten tarve äidin ja isin rakkaudelle ja huomiolle ole kadonnut mihinkään. On tärkeää että me vanhemmat kuunnellaan heitä ja vietetään heidän kanssa aikaa, osallistutaan leikkeihin ja tiedetään mikä on heille tärkeää ja mitä heidän mielessään liikkuu.

Vaikka välillä päivät ovat hektisiä, on musta silti äärimmäisen tärkeää huomioida jokaista perheenjäsentä, joka päivä. Siitä tulen pitämään kiinni aina, vaikka joskus tulevaisuudessa kolmen lapsen arki päiväkoteineen, kouluineen, harrastuksineen, kavereineen ja muine aktiviteetteineen voikin olla todella tapahtumarikasta.

Me ollaan saatu kolme ihanaa rakasta tyttöä joista olen maailman onnellisin ja kiitollisin. Heidän kasvuaan on ihana seurata<3

Meidän perheen tyylitaituri on kyllä ehdottomasti keskimmäinen neiti. Hän on erittäin kiinnostunut vaatteista ja tyylistä ja stailaamisesta ja suurin osa hänen leikeistäänkin liittyy jollain tavalla pukemiseen tai pukeutumiseen. Musta se on ihanaa, koska näen siinä pienen itseni. Vaikka meillä on sama kiinnostuksenkohde, musta on myös ihanaa että hän on löytänyt tämän rakkauden vaatteita kohtaan aivan itse. Mä en ole koskaan pukuleikkejä tuputtanut tai muutakaan, mutta olen tietysti mahdollistanut niitä omalta osaltani tarjoamalla esimerkiksi roolivaatteita leikkeihin.

Esikoinen on paljon mutkattomampi omien vaatteidensa kanssa, hän pukee päälle sitä mitä kaapista ekana sattuu käteen (tai mitä äiti antaa), ja valitsee joskus kaupasta jotain jos löytää jotain hauskaa. Mä järjestin aina pienenä kavereiden kanssa muotinäytöksiä, yksi toimi aina juontajana ja sitten me esiteltiin porukalla meidän äideille kaikkea mitä mun kaapista löytyi. Muuten vanhemmat kyllä tykkäsivät meidän esityksistä, mutta sama homma taisi ärsyttää mun äitiä kuin muakin: kaikki vaatteet mytyssä ja sotkussa lattialla sen jälkeen. Hah! Mutta mitäpä sitä ei hyvän leikin eteen tekisi, eikö.

Takki Lindex (saatu) / Paita ZARA / Housut Lucky nr. 7 (saatu) / Kengät ZARA / Korut H&M / Pinnit H&M 

Tämän kevään röyhelöt ja tikatut bomber-takit on löytäneet tiensä myös lastenosastolle, ja ne sopivat musta aivan ihanasti lapsille. Jotkut aikuisten trendit on sellaisia että ei missään nimessä tarvitsisi päätyä lasten hyllyyn, mutta nämä kaksi on juuri sellaisia joita mielellään pukee minien päälle. Söpöjä, rentoja ja tyylikkäitä. Bomberit ovat kivaa vaihtelua nahkatakkitrendin jälkeen, ja paljon käytännöllisempiä.

Kevään trendeistä myös vaaleansininen väri on löytänyt tiensä meille. Se on ihanan raikas ja suloinen väri joka sopii musta tosi nätisti lasten päälle. Vaaleansinistä löytyy niin takista kuin paidastakin, ja tarttuipa meille juuri kaupasta mukaan myös vaaleansininen välikausipipo. Kuvissa Zeldalla on klipsikorvakorut korvissa, hän eräänä päivänä ilmoitti että haluaa käydä ostamassa klipsikorvikset niinkuin isosiskollakin on, ja niin me sitten löydettiin nämä H&M:ltä.

Meidän tytöt saavat oikeat korvakorut sitten kun he itse haluavat (itse sain 3-vuotiaana kun halusin), mutta ainakaan toistaiseksi heillä ei ole mikään kiire ollut. Olen rehellisesti kertonut että se sattuu, ja että siinä kestää parantua ja niitä pitää hoitaa tosi hyvin.

Tähän asti klipsit on riittäneet eikä kumpikaan ole vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta ottamaan oikeita korviksia, vaikka joillain dagis- ja harrastuskavereilla ovatkin niitä ihastelleet. Mulle ei kyllä mitään traumoja jäänyt korvistenlaitosta eikä koskaan tullut mitään ongelmia, olin vaan ylpeä siitä että olin ensimmäinen omassa tarharyhmässäni joka sai korvakorut. Se oli mulle silloin naperona iso juttu vaikka eihän sillä mitään väliä ole, hah. Saa nähdä milloin tytöt haluavat, vai haluavatko ikinä. Eikai niitä mikään pakko ole ikinä laittaa jos he eivät itse halua.

Ollaanko teillä innostuneita korvakoruista tai pukuleikeistä? Minkä ikäisenä teidän muksut ovat saaneet/saavat korvakorut, tai milloin itse saitte?

Pikkuvauva-arkea on nyt takana puolitoista ihanaa viikkoa. Päivät on menneet uskomatonta vauhtia. Ihan niinkuin raskausaikana ajattelinkin, nyt se pitkä odotus tuntuu menneen niin nopeasti ohi vaikka silloin ne päivät olivat maailman pisimpiä.

Vauva on sujahtanut ihanasti osaksi meidän perhettä ja meidän arkea. Hän tuntuu niin omalta, ja isosiskotkin ovat ottaneet hänet ihanasti vastaan. Raskausaikana jo huomasin miten meidän nykyinen keskimmäinen odotti vauvaa kovasti ja oli ylpeä tulevasta isosiskon pestistään. Välillä kuitenkin mieleen hiipi epäilys että miten perheen ”vauva” ottaa muutoksen ja sen ettei olekaan enää se kaikkein pienin. Jännitin ihan turhaan, sillä hän on ottanut uuden roolinsa vastaan niin hienosti ettei tosikaan.

Päiviin ja öihin on löytynyt jo oma rytminsä mikä tuntuu hyvältä ja helpottaa arkea. Heräillään aina 9-10 välillä ja kun olen syöttänyt vauvan, hän jatkaa vielä unia Oton kainalossa jonkin aikaa. Iltaisin mennään nukkumaan vähän ennen puolta yötä Oton kanssa, ja vauva nukkuu yleensä siitä puolesta yöstä tuonne aamuun asti yhdellä syötöllä joka on n. 5-6 aikaan aamulla. Hän aloittaa yöunensa sylissä jo muutamaa tuntia ennen puoltayötä ja syö sitten samalla kun mennään nukkumaan.

Pikkuisen jännittää se kun Otto puolentoista viikon kuluttua palaa töihin siihen asti että hänen vanhempainvapaakautensa alkaa, mutta eiköhän sekin suju ihan mallikkaasti. Ja vaikka ei aina sujuisikaan ihan maailman parhaiten niin uskon että me kuitenkin selvitään niistä ei-niin-mahtavistakin päivistä kunnialla. Turhaa silti vielä miettiä sinne asti kun nyt on aikaa kuitenkin nauttia tästä yhteisestä ajasta, joka on maailman parasta.

*Vauvan peitto* ja pehmoeläin* saatu Cubukselta, ne ovat Cubuksen uusinta C-Mini vauvojen sisustustuotemallistoa, joka on ihan vasta tullut myyntiin. Sarjaan kuuluu myös pussilakanoita* ja pyyhe* ja olen aivan hullaantunut!

Olen yrittäyt aina vauvan päiväuniaikaan huomioida tyttöjä niin paljon kuin mahdollista. Ollaan leikitty barbeilla, luettu kirjoja, pelattu korttia ja leivottu yhdessä. Toiset pidemmät päiväunet taas olen käyttänyt työntekoon, ja tämä on sujunut ihan mukavasti toistaiseksi kun olen himmaillut blogin kanssa. Sitten kun palaan normitahtiin niin tytötkin ovat ehkä jo palanneet päiväkotiin mikä taas jättää lisäaikaa työnteolle keskellä päivää ja vapauttaa vastaavasti taas viikonloppuja ja iltoja. Kaikki tietysti riippuu myös siitä kuinka hyvin vauva nukkuu tulevaisuudessa, mutta pidetään sormet ristissä että hän jatkaa samalla tiellä kuin tähänkin asti.

Tänään meillä on ensimmäinen pidempi päivä tyttöjen ja vauvan kanssa nelistään, kun Otto menee ottamaan tatuointia ja siinä menee melkeinpä koko päivä. Saadaan kyllä tänne kaverit kylään ja uskon että päivästä tulee kiva. On ollut ihanaa nähdä paljon läheisiä kun he ovat tulleet moikkaamaan meidän uusinta tulokasta.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Hei rakas,

sä et vielä tunne meitä, eikä me sua, mutta mä ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen siitä ketkä täällä sua odottavat. Varmasti olet kuullut meidän äänet, sen millainen nauruhepulikohtaus me saadaan välillä yhtäaikaa koko perhe ja miten sun isosiskot laulaa sulle aina välillä. Olet ehkä tuntenut miten sun isi on paijannut sun selkää, ja nähnyt valoa mahaan kun asennettiin uudet yölamput meidän makuuhuoneeseen ja ne olikin ”vähän” liian kirkkaat ja juuri sopivasti mahan korkeudella.

Mä olen sun äiti, Iina, 25 vuotta. Mä rakastan hassutella lasten kanssa, tanssin välillä villisti ja tykkään kokata. Ehkä säkin olet saanut vähän maistaa lempiruokia, olen nimittäin lukenut että se mitä äiti syö vaikuttaa myös siihen miltä lapsivesi maistuu. Hassua, eikö? Odotan ihan hirveästi että saan tavata sinut, koska olen kesäkuusta asti ajatellut sua ja miettinyt millainen tyyppi sä olet.

Tiedän jo valmiiksi että olet ihana, ja ihan hurjan aktiivinen. Sinulla on samanlainen nenä kuin siskollasi, ja olet kova liikkumaan. Innostut aina kun kuulet musiikkia autossa, mitä kovempi basso sitä hurjemmat bileet. Musta tuntuu että sun kanssa pidetään vielä vähintään yhtä kovia diskohetkiä kotona kuin isosiskojesi kanssa, ainakin jos se on musta kiinni. Kunhan sä vähän kasvat, mä otan sut mun mukaan kahviloihin, tapahtumiin, ravintoloihin ja ostoksille. Tulet tapaamaan paljon ihmisiä, ja näkemään vaikka mitä kivaa jo ihan pienestä asti niinkuin siskosikin.

Sun isi Otto on 26-vuotias. Se on maailman paras isi, voin luvata sen sulle ihan helposti. Se leikkii sun kanssa, kutittaa sua, juoksee sun kanssa leikkipuistossa hiestä märkänä ja kuskaa sua harrastuksiin sitten kun olet isompi ja keksit mitä haluat tehdä. Tiedän jo valmiiksi että isi tulee saamaan sut nauramaan ekaa kertaa, ja varmaan kiljumaankin, se on nimittäin vähän sellainen naurattaja.

Sä olet siitä onnekas että saat viettää isin kanssa paljon aikaa jo alusta asti, isi nimittäin jää sun kanssa kotiin kunhan äidin vapaa loppuu. Siitä tulee varmasti ihanaa aikaa niin teille, kuin meidän koko perheelle. Isi opettaa sut pelaamaan jos vaan itse haluat, ja se hihittää kun sun ukkeli lähtee ihan väärään suuntaan. Isi ei tykkää leikkiä barbeilla, mutta se vaihtaa kyllä niille kiltisti vaatteita jos haluat. Ja se suojelee sua ihan kaikelta ja rakastaa sua aina.

Sun vanhempi isosisko Tiara on viisivuotias. Sillä alkaa syksyllä eskari ja se on jo iso tyttö. Se odottaa sua tosi kovasti, ja se on luvannut opettaa sut pyöräilemään ja uimaan ja laulamaan. Se voi myös lukea sulle iltasatuja tai muitakin satuja, se lukee nimittäin Zeldallekin. Tiara tykkää tosi paljon My Little Ponyista ja Lego Friendseistä, joilla on paljon paljon pikkutavaroita. Se on kuitenkin luvannut pitää ne piilossa sinulta sitten kun alat ryömimään ja laittamaan asioita suuhun.

Teistä tulee varmasti hyvät kaverit sitten kun säkin vähän kasvat. Tiara on luvannut auttaa vaihtamaan sulta vaippaa ja syöttämään sua, ja hän on niin hienosti järjestänyt kaikki sun vaipat kauniisti koreihin ja pinoihin värien ja koon mukaan. Tulet ehkä huomaamaan että hän on aika tarkka tyyppi, mutta se on vaan hyvä. Tiara rakastaa sua, ja kunhan olette molemmat isoja, se pitää susta varmasti hyvin huolta jos jää lapsenvahdiksi.

Sun toinen isosisko Zelda on odottanut sua aivan hurjasti siitä asti kun sai kuulla että hänestä tulee isosisko. Aluksi hän kysyi joka päivä, joko vauva tänään syntyy. Pikkuhiljaa hän ymmärsi että ei vauva synny ihan niin nopeasti vaan mahan pitää ensin kasvaa tooooooooosi isoksi ja joulun ja uuden vuodenkin mennä ohitse. Välillä hän on odottanut kärsivällisemmin, välillä vähemmän kärsivällisesti. Viime aikoina hän on huokaillut syvään ja pyytänyt että sinä tulisit jo, aina samalla kun on selittänyt sulle kaiken maailman asioita. Hän on hellä ja empaattinen ja antaa sulle varmasti ihan super määrän pusuja ja haleja heti kun olet syntynyt. Hän ei koskaan unohda sanoa että rakastaa sua, ja antaa sun varmasti leikkiä kaikilla leluillaan.

Me kaikki odotetaan sua ihan ylipaljon täällä, koska tiedetään miten ihana sä olet ja miten sä tulet muuttamaan meidän perhettä. Vaikka susta tuleekin osa meidän perhettä, myös meidän perheestä tulee osa sua. Sä muutat meidän koko elämää, ja toisaalta sulaudut osaksi sitä, juuri niinkuin kuuluukin. Täydennät meitä ihan omalla tavallasi. Sä tunnut jo niin omalta, vaikka ei olla koskaan nähty. Tiedän että kun saan sut ensimmäistä kertaa syliin, tuntuu siltä kuin olisit ollut meidän kanssa aina. Ja siitä meidän yhteinen taival vasta alkaa.

Nähdään pian, olet rakas <3