Meillä on tuoli-dilemma! Ei vaan kertakaikkiaan osata päättää, että mitkä tuolit me hommataan ruokapöydän kaveriksi. Tosi monet erilaiset tuolit miellyttää silmää tällä hetkellä ja me haluttaisiin todellakin tehdä sellainen tuolivalinta, joka kestää aikaa vuosikymmeniä. Halutaan sijoittaa laadukkaisiin klassikkotuoleihin, jotka sopii meidän kotiin aina. Sellaiset tuolit, joiden kanssa on hyvä yhdistää ja kokeilla erivärisiä seiniä, erivärisiä tekstiilejä, erilaisia tyylejä. Me kaivataan usein vaihtelua sisustukseen, mutta toivotaan, että tässä kodissa sen vaihtelun voisi toteuttaa aina juuri noilla yksityiskohdilla ja ne perushuonekalut pysyisivät aina samana. 

Ollaan pähkäilty näiden eri tuolien välillä nyt kohta pari kuukautta, eikä olla saatu mitään päätöstä aikaiseksi siis kertakaikkiaan. Siksi ajattelin, että kokoan muutamia meidän suosikkeja (tässä ei ole edes kaikki vaihtoehdot mitä ollaan mietitty) ja kysyn teidän mielipidettä tuoleista! Tämä on tosi iso päätös, koska klassikkotuolit ovat kalliita. Siksi me halutaan ehdottomasti tehdä juuri sellainen ostos, joka miellyttää meitä myös kymmenen vuoden päästä. Toisaalta uskon, että kaikki nämä tuolit voisivat miellyttää silmää vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta en silti vaan osaa päättää, että mitkä sopisivat juuri meille parhaiten.

Alkuun muutamia speksejä mitä meillä on tuolien suhteen: 

– Niiden pitää olla hyvät ja mukavat istua pidemmänkin illallisen ajan, koska me tykätään kokata ystävien ja sukulaisten kanssa ja istua iltaa pitkän kaavan mukaan (normaaliolosuhteissa).  

– Niiden pitää kestää lapsiperheen kovaa käyttöä, sotkua ja kulutusta. Ruokapöytä ei ole meillä vain ruokapöytä; se on myös pelipöytä, askartelu- ja maalauspöytä, läksyjentekopöytä ja sen ääressä syödään myös ruokia, jotka värjäävät ja sotkevat, kuten curryja, mustikoita ja ketsuppia. Näin tulee varmasti olemaan vielä vuosikausia, koska me tykätään tehdä asioita yhdessä ja ruokapöytä on siihen usein paras paikka. 

– Niiden pitää sopia yhteen meidän tulevan keittiön yksityiskohtien kanssa (mm. harmaata ja messinkiä). 

Siinäpä oli ne tärkeimmät. Sitten väreihin. Ollaan mietitty ainakin harmaata, mustaa, vaaleaa puuta/rottinkia ja roosaa. Eli tosi erilaisia värejä. Mustassa viehättää skarppi ulkonäkö. Musta antaa ryhtiä ja on värinä tietenkin todella ajaton. Meillä ei ole juurikaan mustia huonekaluja (paitsi esikoisen piano ja yksi jakkara). Mutta musta miellyttää silti silmää. Se on värinä sellainen, joka sopii lähes aina ja lähes kaiken kanssa. Rakastan Gubin beetle-tuoleja ja ne olisivat kyllä mustana sellainen tosi ajaton klassikko, kuten myös tietysti 1800-luvun lopussa kehitetty TON Chair no. 14. Se toimii niin mustana kuin vaaleanakin. 

Harmaassa on se hyvä puoli, että se sopisi upeasti meidän tulevan keittiön sekä meidän nykyisen sohvan kanssa. Harmaa on kaunis ja rauhallinen väri. Toisaalta, en ehkä ole onnistunut löytämään vielä niin hyvää harmaata tuolia, että olisin siihen yhtä rakastunut kuin joihinkin toisenvärisiin vaihtoehtoihin. Muuton Visu ja Normann Copenhagenin Forms ovat molemmat nättejä, mutta ehkä kaipaisin vielä näyttävämpää harmaata vaihtoehtoa. 

Rottinki tai vaalea puu sopisi upeasti myös meidän pöydän kanssa yhteen, se kun on juuri vaalean puun värinen Ikean Sinnerlig. Toisaalta mietin, että tuleeko kokonaisuudesta liian valju, jos tuolitkin ovat samaa vaaleaa rottinkia? Meidän vanha ruokapöytä-tuoli -kokonaisuus tuntui tosi valjulta, kun kaikki oli valkoista, seinä, tuolit, pöytä ja kaikki. Nyt meillä toisaalta on pinkki seinä, joka ei tietenkään ole sellainen valju tausta, vaan jo itsessään näyttävä. Silti pelkään liian tylsää lopputulosta. Haluan, että aina kun katson meidän ruokailutilaa, voin huokaista ihastuksesta (ainakin sisäisesti). Toisaalta, aina kun katson meidän vaaleaa puista ruokapöytää, huokaan ihastuksesta. Miksi en siis tykkäisi myös vaaleista tuoleista?

Rottinki on aika trendikästä tällä hetkellä ja se miellyttää omaakin silmää ihan super paljon. Toisaalta mietin, että onko rottinki niin mukava istua pidemmän päälle, vaikka jollain kesäsortseilla? Jalkoihin jää kauheat painaumat ainakin, heh. Mutta sitten taas se on kaunis luonnonmateriaali ja kestää kyllä myös aikaa klassikkona, vaikka onkin tällä hetkellä erityisen trendikäs. Rottinki on sellainen kodikas ja lempeä jotenkin. 

Roosa on värinä upea myös ja kuten tiedätte, se malvan väri on mun kaikkein suurin suosikki. Roosat tuolitkin miellyttää. Mun lempiväri on pysynyt samana vuosikaudet ja oletan, että trendien vaihtelut eivät siihen juuri vaikuta. Roosan väriset tuolit olisivat ainakin tosi meidän näköinen valinta. Mutta voiko siihenkin kyllästyä? Entä jos sittenkin vaan kyllästyn siihen väriin ja haluan vaikka kaikesta vaaleanpunaisesta eroon joskus. En pidä sitä todennäköisenä, mutta silti se mietityttää.

Rakastan messinkiä ja sitä tulee olemaan meillä keittiön yksityiskohdissa, kuten vetimissä ja hanassa. Messinkiset jalat ruokapöydän tuoleissa olisivat luonnollista jatkumoa sille, mutta silti mietityttää, että entä jos messinkiinkin kyllästyy joskus? Jos sitten joskus halutaankin vaihtaa vaikkapa vetimet ja hana mustiin tai hopeisiin ja sitten tuolien jalat vaan ovat pysyvästi messinkiset. Voisi kai nekin vaikka tuunata itse sitten. 

Ollaan mietitty myös sitä, että jos ostaisi tietynlaiset tuolit pöydän sivuille ja toisenlaiset, enemmän nojatuolimalliset, pöydän päätyihin. Sellaiset käsinojalliset mallit. Voisi yhdistellä esimerkiksi vaaleita Ton no. 14 -tuoleja ja sitten pöydän päihin vaaleat rottinkiset tuolit. Toisaalta silmää miellyttää myös sellainen harkittu kokonaisuus, jossa kaikki tuolit ovat samanlaisia. Ostamme tuoleja varmaankin ainakin kuusi kappaletta, mutta voi olla, että kahdeksankin. En tiedä, niin paljon vaihtoehtoja!

Mikä tahansa on tietty parempi vaihtoehto kuin tämä meidän nykyinen selkänojattomien jakkaroiden, tripp trappin, yhden pinnatuolin ja juniorkokoisen työtuolin yhdistelmä, heh. Mutta silti ei haluta tehdä ratkaisua, joka myöhemmin harmittaa ja siksi ollaan nyt sinnitelty näillä. Katsotaan mitä me vielä keksitään. 

Help, mitkä tuolit on teidän lempparit? Tuleeko mieleen muita tuoleja, jotka voisivat sopia vielä näitä paremmin meidän ruokailutilaan? Mitä ominaisuuksia te itse arvostatte hyvässä ruokapöydän tuolissa?

Meidän makuuhuone on jo aika pitkään ollut sillä tavalla ”valmis”, että sinne ei ole tehty mitään sen suurempia hankintoja. Sänky tuli vanhasta kodista, ja on muuten palvellut loistavasti jo vuodesta 2015, jolloin ostettiin se osittain teidän suositusten perusteella. Me ollaan siis oltu tähän Ikeasta ostettuun Brimnes-sänkyyn tosi tyytyväisiä. Ostettiin siihen samalla silloin pussijousitetut paksut patjat, jotka ovat myös olleet todella hyvät. Koko tänä aikana ei ole ollut sängystä mitään valitettavaa. Se ei nitise tai natise (mikä oli tärkeä juttu etenkin silloin kun opetettiin kuopusta nukkumaan pinniksessä sivuvaunussa) ja siinä on ennen kaikkea tosi hyvä nukkua. Täydennettiin sänkyä Torista bongaamallani käytetyllä Brimnes-sängynpäädyllä 2017 keväällä ja se oli kyllä piste i:n päälle.

Sängyn lisäksi huoneessa on lipasto, joka ostettiin aikanaan kuopuksen vauvan vaatteita varten. Nyt siellä on meidän alusvaatteet ja sukat, sekä alimmassa laatikossa mun meikkejä ja korurasioita. Taulut on edelleen samat perhe- ja hääkuvat kuten on olleet jo vuosia. Lattialla samat lampaantaljat jotka jo edellisessä kodissa oli. No nojatuoli on ostettu tähän kotiin, se ostettiin silloin 2016 (vai 2017) alunperin olohuoneeseen. Se tuli kuitenkin olkkarista yläkertaan, kun olkkariin tarvittiin lisää tilaa lasten leikeille ja liikkumiselle.

Mä tykkään meidän makkarista juuri tuollaisena kuin se on. Sinne paistaa ihan mieletön ilta-aurinko ja parvekkeelta näkee upean auringonlaskun. Makkari on meillä aika vähällä käytöllä, vaikka onkin viihtyisä. Lähinnä mä valitsen/sovitan vaatteita siellä, tai sitten nukun. Kaikki muu aika menee yleensä alakerrassa milloin missäkin, lasten leikeissä heidän omissa huoneissaan tai sitten kylppärissä tai yläkerran aulassa laittamassa pyykkejä. Makkarissa siis lähinnä käydään vain kääntymässä.

Musta on silti ihanaa sukeltaa puhtaisiin ja raikkaisiin lakanoihin yöunille ja on paljon levollisempi olo silloin, kun makuuhuone on siisti ja rauhallinen. Liian usein se vain kääntymässä käyminen näkyy siinä, että tuolilla on vähän liian korkea vaatekasa ja lattialla jotain sukkia ja muita lojumassa matkalla pyykkiin. Mutta ai että, se on ihana fiilis kun siivoaa makkarin ihan kunnolla, vaihtaa lakanat ja tuulettaa.

Me ostettiin vuosi sitten talvella Oton kanssa ”parisuhdepeitto” eli sellainen tuplaleveä peitto kahdelle. Viime kesäksi vielä vaihdettiin takaisin meidän omiin yhden hengen kesäpeittoihin, mutta nyt musta tuntuu, että niin kauan kuin peitolla pystyy nukkumaan, me nukutaan tällä meidän leveällä peitolla. Ollaan niin tottuneita siihen pitkän syksyn ja talven jälkeen.

Me ollaan talven ajan vaihdeltu kahden pussilakanan välillä, pellavaisen ja flanellisen, mutta nyt ne ovat molemmat alkaneet tuntua liian kuumalta. Mua vähän kummastuttaa erityisesti se, että meidän pellavaiset pussilakanat tuntuvat kuumemmalta kuin flanelliset! Miten se voi olla mahdollista, pellava kun on vielä vilpoinen ja ihana kesävaatemateriaali? En tajua. Mutta siitä syystä me ostettiin nyt ohuesta puuvillasatiinista valmistetut kukkaiset pussilakanat, josko ne olisivat sitten aavistuksen viileämmät. Toivotaan, että niissä on hieman viileämpi nukkua.

Ja mä toivon myös, että heinäkuussa taas luovutaan koko peitosta ja nukutaan astiapyyhkeisiin käärittyjen kylmäkallejen kanssa. Vaikka se oli välillä vähän tuskaista, ne hellepäivät olivat kuitenkin niin ihania! Ja musta se oli myös omalla tavallaan hauskaa, nukkua nyt Suomessa yöt kylmäkallejen kanssa. Mä toivon mielettömiä helteitä ja upeita aurinkoisia päiviä myös tälle kesälle, eikä haittaa helteiset yötkään. Onneksi on jo aiemmin hankittu tuuletin ja ne kylmäkallet valmiina. Mä olen kyllä (valitettavasti) lukenut jostain, että Suomessa keskimäärin joka neljäs kesä on megahelteinen. Eli sen puolesta en uskalla ihan liikaa olla optimistinen. Mutta tämän ihanan lämpimän kevään jälkeen ei auta kuin toivoa, että säät jatkavat lämpenemistä ja saataisiin upea kesä.

Mitäs mieltä uusista kukkapussilakanoista? Iskeekö teihin tällä hetkellä kukkainen vehreys ja painokuosit, vai mieluummin yksivärinen sisustuksessa?

*Postauksen kuvissa näkyvät bOblesit saatu Gefferiltä blogiyhteistöissä vuosien varrella. 

Kun loppiaisena sanottiin heipat joulukuuselle ja sen kavereille, oli heti seuraavana päivänä aika toivottaa kevät tervetulleeksi kotiin. Joo, tiedän, että siihen ihan oikeaan kevääseen on vielä aikaa vähän liikaakin. Mutta me tuotiin sellainen kevätfiilis hyggen ja joulun tilalle ja koti alkoi heti tuntua taas avarammalta ja valoisammalta. Vaikka ulkona on samat ruskeat loskat kuin edellisenäkin päivänä, sisällä näyttää paaaljon keväisemmältä.

Mitään sisustusjuttuja ei muuten olla ostettu, mutta käytiin ostamassa meidän ensimmäinen iso viherkasvi. Päädyttiin puistokultapalmuun joka on iso, helppohoitoinen ja puhdistaa ilmaa. Ollaan pitkään jo mietitty jotain suurempaa viherkasvia, mutta ei olla tiedetty mikä ostettaisiin. Mentiin ihan fiilispohjalta vaan kasviostoksille ja päädyttiin sitten tähän. Ostettiin sille yksinkertainen valkoinen ruukku, joka kestää aikaa ja sisustusfiiliksen vaihdoksia, kun se yksinkertaisuudessaan sopii yhteen kaiken kanssa. Puistokultapalmu tuo ihanaa vehreyttä olkkariin ja toivon, että me osataan hoitaa sitä hyvin niin saadaan nauttia siitä mahdollisimman pitkään.

Vaihdettiin olohuoneeseen takaisin meidän ihanat lehtiverhot, jotka ovat olleet kyllä ihan paras ale-löytö ikinä. Ostettiin ne toissa vuonna H&M Homesta hintaan 12,90, kun ne olivat tyyliin 70% alennuksessa, kun kukaan ei ilmeisesti ollut halunnut niitä. Niitä oli iso läjä. Sen jälkeen multa on kysytty vaikka kuinka monta kertaa mistä meidän verhot on ostettu, eli kyse taisikin olla vain siitä, että kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet, paitsi onneksi meidän kohdalla. Niistä tuli heti virkeä fiilis ja ihan kuin olkkariin olisi vaaleuden myötä tullut ainakin pari neliötä lisää tilaa. Tai sitten se oli se joulukuusen pois vieminen, se kuusi nimittäin vie yllättävän paljon tilaa. Verhot sopivat ihanasti yhteen meidän uuden puistokultapalmun kanssa, se voi olla meidän kevätkuusi.

Lehtiverhojen myötä toin sohvalle takaisin myös saman sarjan tyynynpäällisen (alelöytö sekin), ja yhden vähän vaaleamman vihreän samettityynynpäällisen, jotka olivat joulun ajan ylhäällä. Karvatyynyt saivat siirtyä yläkertaan, sillä makuuhuonessa aion jatkaa vielä vähän tätä hyggemeininkiä. On niin ihanaa nukkua pehmeissä  ja lämpimissä flanellilakanoissa.

Joulu oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta nyt on myös ihanaa ottaa katse kohti kevättä ja valoa. Valo lisääntyy minuutti minuutilta joka päivä pikkuisen, ja ennen kuin huomataankaan, on iltaisinkin taas valoisaa. Tai näin haluan ainakin uskoa! Onneksi myös lumi lisää valoa, ja loskan lisäksi ollaan saatu nauttia upeasta ja kauniin lumisesta talvesta jo monta viikkoa. Toivottavasti lunta riittää lopputalveksikin.

Olen saanut paljon kysymyksiä myös meidän TV-tasosta, joka on Ikeasta (Eket-sarjaa). Ostettiin se jo varmaan n. vuosi sitten (ehkä viime keväänä?), mutta en vaan ole muistanut esitellä sitä sen tarkemmin. Se on ihanan matala ja sopii just meidän tarpeisiin hyvin. Rakastan sitä, että meillä ei ole olkkarissa mitään ”turhaa tavaraa”, vaan TV-tason laatikoissa on ainoastaan valokuva-albumit ja pelikonsolit & ohjaimet, ja Bestå-kaapissa on taaperon Duplot, Little People-lelut, Pipsa Possu -lelut ja Ryhmä Hau -lelut. Kirjoja on pari harkittua pinoa, sekä lastenkirjoja iso korillinen. Loput kirjat ovat ruokailutilan Bestå-kaapeissa ja lasten kirjahyllyssä yläkerrassa.

Joulun aikana käytiin muutenkin Oton kanssa kaappeja läpi ja selvitettiin tarkasti mitä on missäkin. Me käytiin itse asiassa viemässä aika paljon tavaraaa Hope ry:lle. Meidän omia vaatteita, lasten vaatteita ja lasten kirjoja ja leluja. Otto kävi läpi kaappinsa kunnolla eka kertaa pariin vuoteen ja suurin osa vaatteista lähtikin sieltä. On niin hyvä fiilis, kun saa vietyä itselle tarpeettomaksi jäänyttä hyväkuntoista tavaraa sitä enemmän tarvitseville. Ja on myös hyvä ja raikas fiilis, kun ei ole mitään epämääräisiä tavaraläjiä, vaan kaikelle on oma paikkansa.

Mä en edelleenkään ole lukenut Konmari-kirjaa, mutta bongattiin Netflixistä Marie Kondon uusi sarja, ja mietittiin, että pitäisiköhän vilkaista ainakin eka jakso. Ootteko kattoneet?

No, mutta joka tapauksessa, nyt on hyvä fiilis meidän olkkarista. Keittiössä ja ruokailutilassakin käytiin suurin osa kaapeista läpi, ja tyhjennettiin tasoilta turhat tavarat. Yleisilme rauhoittui heti.