*Postauksen kuvissa näkyvä seinämaali saatu Cover Storylta kaupallisen IG-yhteistyön yhteydessä ilmaiseksi.

Joulukuun puolella vaihdettiin makuuhuoneita meidän kuopuksen kanssa. Meille tuli sellainen fiilis, että huoneet voisivat sittenkin olla paremmat toisinpäin. Keväällä huoneita jakaessamme katsoimme vain huoneiden kokoa, emme muotoa. Halusimme antaa neliöiltään kaikkein suurimman huoneen kuopukselle, tottakai, jotta lasten yhteisestä leikkihuoneesta tulisi mahdollisimman tilava. Omaksi makuuhuoneeksemme valitsimme alkuun kodin pienimmän makuuhuoneen, joka sekin on kuitenkin tilava ja hyvän kokoinen.

Kun olimme tuijotelleet näitä huoneita puoli vuotta, aloimme nähdä ne eri silmin. Tajusimme, että kalustesijoittelun kannalta onkin kenties parempi, jos vaihdamme huoneet toisinpäin. Pitkän mallinen iso huone pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos meidän sänky muuttaisi sinne. Ja neliön muotoinen pienempi huone taas toimisi paremmin kuopuksen pienemmillä huonekaluilla. Kalusteita siirtäessä meille valkeni hyvin nopeasti, että päätös oli hyvä. Kuopuksen huonekaluilla meidän vanha huone näytti noin tuhat kertaa isommalta ja vaikka se tuntuu oudolta, pienemmässä huoneessa hänelle jäi enemmän avointa leikkitilaa.

Pitkän mallinen makuuhuone taas oli parempi meille. Laitettiin nyt toistaiseksi meidän parisänky seinää vasten, jolloin se vie mahdollisimman vähän tilaa isosta huoneesta. Se mahtuisi myös keskelle seinää, mutta luultavasti pidetään sänky seinää vasten siihen asti, että saadaan vaihdettua huoneen kaapistot liukuovellisiin, jolloin kaapinovien eteen ei tarvita enää niin paljon tilaa kuin nyt. Ovet saa kyllä hyvin auki nytkin, vaikka sänky olisi keskellä seinää, mutta sitten ei jää rauhassa tilaa ihmetellä kaappien sisältöä jos toinen haluaa vaikka kävellä ohi. Joten pidetään toistaiseksi se siinä missä se on. Toisaalta sänky nurkassa on aika ihana, siihen saa luotua sellaisen ihanan leffapesän esimerkiksi, kun laittaa paljon tyynyjä seinää vasten.

Huoneen ikkunoiden eteen jäi meidän mittapuulla ruhtinaallisesti tilaa. Saimme siihen tehtyä Otolle työpisteen. Siihen tulee muuttamaan myös oma työpisteeni sitten, kun keksin lopullisesti millaisen siitä haluan. Haaveilen mahdollisimman kompaktista ja siirreltävästä seisomatyöpisteestä. Sellainen mahtuu Oton pöydän viereen kyllä oikein mainiosti, mitä olen pieniä sähköpöytiä katsellut. Halutaan edetä tosi rauhassa makuuhuoneen sisustuksen kanssa, koska halutaan tehdä vain aikaa kestäviä sisustusratkaisuja. Makustellaan ja katsellaan rauhassa mihin päädytään. Toistaiseksi minä naputtelen edelleen alakerrassa meidän saarekkeen päällä ja Otto taas tekee omat hommansa yläkerrassa. Tämäkin toimii kyllä hyvin.

Oton työpöytä on Ikeasta Råvaror-sivupöytä, joka on massiivitammea sekä tammiviilua. Se on siro, kaunis ja lämpimän sävyinen. Tuo ihanasti lämpöä meidän suuren valkoisen sängyn kaveriksi. Otolla on kaksi valtavaa näyttöä ja iso koneen runko, joita ei nätisti saa piiloon minnekään. Mutta ainakin ne ovat nyt makuuhuoneessa piilossa, eivätkä keskellä olohuonetta. Otto itse tykkää kovasti uudesta työpisteestään ikkunoiden edessä.

Musta Kullaberg-työtuoli on myös Ikeasta, se on meidän keskimmäisen työtuoli, jota Otto on lainannut nyt puoli vuotta. Hänen piti vain lainata sitä sen aikaa, kun hän miettii millaisen tuolin hän itse haluaa, mutta hän ihastuikin siihen. Pitää siis varmaan käydä ostamassa keskimmäiselle uusi samanlainen työtuoli, kun nyt hänellä on vain vanha vaaleanpunainen pinnatuoli työtuolina. Toisaalta, meidän lapset edelleen tekevät läksyt ja piirtävät useimmiten keittiön ruokapöydän ääressä, vaikka heillä on omassakin huoneessa työpöydät, joten työtuolille ei ole toistaiseksi ollut kovin suurta tarvetta heidän huoneessaan.

Maalattiin makuuhuone omasta mielestäni aika jännittävällä sävyllä: *Cover Storyn harmaan vihreällä Agatha-sävyllä. Kirjoitin Cover Storyn maaleista ja tarinasta enemmän tekemäni IG-yhteistyön yhteydessä, mutta me tosiaan ihastuttiin tähän kauniiseen sävyyn, joka rauhoitti koko makuuhuoneen ihanan kutsuvaksi. Kuopuksen jäljiltä makuuhuoneessa oli yksi vaaleanpunainen seinä ja kolme valkoista. Neljästä seinästä kolme oli täynnä reikiä ja yhdellä oli kaapit. Seinien maalaaminen teki siis suuren vaikutuksen huoneen yleisilmeeseen. Nyt tyhjät seinät kaipaavat vielä tauluja ja hyllyjä, joille tulee kirjoja esille. Muuten huone on toistaiseksi valmis. Koska reikiä oli niin paljon, ollaan nyt oltu todella harkitsevia, eikä olla kiinnitetty seiniin vielä mitään. Halutaan miettiä rauhassa mihin tulee mitäkin, ettei jouduta sitten taas paikkailemaan reikiä!

Ollaan kyllä todella tyytyväisiä meidän uuteen makuuhuoneeseen ja Oton työtilaan. Oli ihanaa saada isot näytöt pois olohuoneesta ja piano tilalle. Piano on paljon rauhallisemman näköinen siellä. Uskon, että meidän sisustus tulee muuttumaan ja kehittymään tänäkin vuonna reippaasti.

Makuuhuone on vielä aivan kesken, vaikka tykkäänkin sen tunnelmasta todella kovasti jo nyt. Kodista tulee koko ajan enemmän meidän näköinen. En malta odottaa mitä kaikkea vielä tänä vuonna keksitäänkään! Esittelen sitten kuopuksen huoneen, kunhan sekin on kokonaan valmis. Ja varmasti tulen näyttämään tämän meidän makuuhuoneen muutosta tänä vuonna lisää, kuten kaapiston muutosta, sekä seinille tulevia tauluja/hyllyjä ja tekstiilejä.

Löydettiin muuten (myös Ikeasta) tuo kätevä valkoinen kulmaverhokisko, joka kiinnitettiin kattoon. Se on ihanan vähäeleinen ja ihastuttiin siihen heti. Tullaan luultavasti vaihtamaan tuollaiset kattoon kiinnitettävät verhokiskot myös muihin huoneisiin, joissa on verhot. Ne ovat meidän mielestä enemmän meidän tyyliset, kuin metalliväriset tangot. Huone myös tuntuu paljon korkeammalta, kun verhot lähtevät jo heti katosta.

Mitä pidätte lopputuloksesta? Laittakaa viestiä FB:ssä tai Instassa!

Kun me oltiin muuttamassa tänne, olin jo alunperin päättänyt, että haluan ruokailutilaan yhden ison pyöreän peilin, jonka olimme saaneet sukulaiselta, jolle se oli jäänyt tarpeettomaksi. Peili meni kuitenkin muutossa rikki, mikä harmitti ihan vietävästi. Aika nopeasti kuitenkin unohdin koko peilin ja nyt jo pitkään meillä on ollut tarkoituksena laittaa ruokailutilaan tauluja ja tauluhyllyjä. Maalasin meidän vanhat tauluhyllyt tismalleen samalla maalilla, jolla seinäkin on maalattu (eli Tikkurilan neito-sävyllä) ja ne oli tarkoitus laittaa seinälle mitä pikimmiten.

Meillä on erilaisia tauluja vielä ripustamatta ja ajateltiinkin, että ruokailutilassa olisi hyvä paikka sellaiselle vaihtuvalle taidenäyttelylle. Siinä voisi sekoitella hauskoja printtejä, lasten uusimpia taideteoksia, jotain tärkeitä mietelauseita ja vähän kaikkea sekaisin. Se tuntui kivalta idealta, koska paikka vaihtuvalle taidenäyttelylle vielä puuttuu meidän kodista. Aiemmin meillä oli kaikkia lasten taideteoksia esillä aina jääkaapin ovessa, mutta nyt kun meillä on integroidut jääkaappi ja pakastin, ei niihin oikein saa mitään kiinni kun magneetit eivät tartu. Eikä tämän uuden keittiön tyyliin ehkä muutenkaan sovi se, että ovet ovat täynnä tilpehööriä. 

Meillä on onneksi eteisessä metallinen sulakekaapin iso ovi, jota ollaan käytetty hyvänä säilytyspaikkana lukujärjestyksille ja muille tärkeille lippulappusille. Taidetta siihen ei juurikaan mahdu. Ja nyt ollaan tultu ehkäpä toisiin aatoksiin myös ruokailutilan taidehyllyn suhteen hassun sattuman kautta.

Kävi nimittäin niin, että me eilen laitettiin eteiseen uusi lattia. Tämän projektin ajaksi nostettiin eteisen peilikaapin ovet meidän terassille pois tieltä. Tarkoitus oli laittaa ne vielä samana iltana paikalleen, mutta meillä vähän venähti ja homma siirtyi seuraavalle päivälle. 

Illalla Otto nosti kaapin ovet sisään, etteivät ne hengaa liian kauan ulkona kosteassa ilmassa. Hän kysyi multa, että voiko laittaa ne ovet ruokailutilaan seinää vasten pois tieltä. Vähän nikottelin, koska ajattelin, että en taas jaksa että ruokailutilassa (jossa pitkään hengasi kolme kylmälaitetta) olisi taas jotain ylimääräistä turhaa tavaraa tiellä. Sanoin kuitenkin, että OK, koska en nyt itsekään äkkiseltään keksinyt peileille mitään parempaa paikkaa.

Ja niin Otto nosti kaksi melkein koko seinän korkuista peilikaapin ovea ruokailutilaan ja jätti ne siihen. En ensin kiinnittänyt niihin huomiota, mutta kun lapset olivat alkamassa iltapalalle, mä tajusin miten mielettömän upealta massiiviset peilit näyttävät ruokailutilassa! Ne tuplasivat valon määrän ja niistä tuli jotenkin tosi ylellinen ja avara fiilis. Siis ihan täydelliset, vaikka ne on vain kaapin ovet. Ja vaikka ne eivät olleet täydellisen symmetrisesti aseteltu vaan ainoastaan nostettu siihen pois tieltä, ne näyttivät upealta. Ja mulle tuli sellainen fiilis, että ruokailutila ei tosiaankaan kaipaa pientä tauluhyllyä, vaan se kaipaa valtavan, näyttävän peilin.

Nyt meillä onkin mietinnässä, että millainen peili tai peilit tuohon sopisivat? Nuo kaapin ovet on ihan kivat, mutta kyllä ne on vielä kivemmat eteisessä piilottamassa taakseen kaikki välikausivaatteet. Riittäisikö, jos ostaisi kaksi aavistuksen pienempää peiliä ja asettaisi ne rinnakkain? Tilaisiko mittatilauksena 180×220 kokoisen peilin, joka on yhtä suuri kuin kaksi peiliä rinnakkain? Ostaisiko kolme 150cm korkeaa peiliä. joissa on pyöristetty yläreuna ja tekisi niistä hauskan peilirivin? En tiedä vielä, mutta hitsi mä innostuin tästä peili-ideasta.

Toinen juttu, joka on mietinnässä nyt on se, että mihin me saadaan sitten se taidenäyttely! Mä rakastan lasten taideteoksia ja ehdottomasti haluan, että niitä on näkyvillä meidän kodissa muuallakin kuin vaan lastenhuoneissa. Ehkäpä portaikkoon sopisi? Siinä niitä voisi ihailla matkalla yläkertaan. 

Mutta olen jotenkin niin innostunut tästä peilihommasta, että en kestä. Mulla ei olisi tullut mieleenkään ilman meidän peilikaapin ovia, että tuohon tilaan sopisi noin massiivinen peili/peilit. Olisin ehkä ostanut jonkun sievän pyöreän peilin, mutta se ei olisi ollut yhtään noin näyttävä tässä tilassa. Yksi mun seuraaja sanoikin, että pitäisi näköjään tasaisin väliajoin ihan muuten vaan kantaa aina jotain omia huonekaluja/sisustusesineitä ihan toiseen tilaan, niin saattaisi vaikka saada uusia ideoita niiden sijoitteluun! Siis kannatan, erittäin hyvin sanottu ja hyvä idea. Tämä on juuri sitä pyörittelyä ja ideointia, mitä rakastan. Hauskaa, kun ihan vahingossa tulee tällaisia uusia oivalluksia.

Lattiakin saatiin valmiiksi ja siitä on tulossa ihan oma postauksensa myöhemmin tällä viikolla. Eteinen näyttää nyt valoisammalta ja avarammalta ja juuri siltä, miltä toivoinkin sen valmiina näyttävän.

Nyt saa antaa vinkkejä peiliostoksiin, sillä me ei olla koskaan ostettu itse asiassa peiliä itse,  paitsi yksi 5v vanha 20€ Jyskin peili, joka meillä on nyt makkarissa. Muuten meillä on aina ollut joko isot peiliovet valmiina, tai ollaan saatu käytettynä (se hajonnut pyöreä peili), tai ollut asunnossa valmiiksi (ekan yhteisen kämpän palapeilit). Nyt kun hankinnassa olisi isompi peili, niin olisi kiva tehdä suoraan fiksu ostos, joka kestää aikaa. Mistä hyviä peilejä ostetaan? Yksi iso peili, vai kaksi tai kolme aavistuksen pienempää?

Kirjoitinkin viime viikon keittiö-postauksessa, että meille on tulossa keittiöön vielä seinävalaisin, sekä mahdollisesti seinähylly joitakin useimmiten käytettyjä astioita jo söpöjä esineitä varten. Valaisin tulikin perille nopeammin kuin osattiin odottaa ja Otto kiinnitti sen seinälle yhdessä hyllyn kanssa jo torstaina. 

En olisi alunperin osannut itse ajatellakaan juuri seinävalaisinta keittiöön, mutta meidän keittiösuunnittelija oli piirtänyt inspiraatiokuviin nivelillä varustetun mustan seinävalaisimen. Mä ihastuin siihen ihan täysillä ja tässä kevään ja kesän aikana olen googlaillut useampia erilaisia sen tyylisiä seinävalaisimia. Fun fact: mulle on helpompaa ostaa valaisimet netistä, migreenin takia. Yritettiin käydä katsomassa valaisimia ihan IRL, mutta enhän mä pystynyt katsomaan miltä ne valaisimet näyttää, kun kaikissa paistoi kirkkaat valot. Siis ei puhettakaan, että olisi voinut tuijottaa ylöspäin suoraan lamppuihin, kun kaikissa on valo päällä yhtäaikaa. 

Joten netistä ostaminen vaikutti huomattavasti helpommalta vaihtoehdolta mulle. Tutkittiin monia erilaisia vaihtoehtoja, näitä mustia nivelvalaisimia on aika paljon erilaisia saatavilla. Lopulta ihastuttiin by Rydensin mustaan Bazar-valaisimeen, koska siinä oli kauniit pyöreät muodot ja sen saa säädettyä halutessaan jopa 122cm päähän seinästä. Eli se oli monipuolinen ja kaunis ja muunneltava. 

Kiinnitettiin se seinään melko korkealle, koska valon saa silti halutessaan sitten säädettyä tulemaan myös matalalle. Korkealta lamppu yltää hyvin valaisemaan työtason ylle liesitasoon asti, sekä baaritasolle, jossa mä yleensä teen töitä. Se on ollut nyt siis muutaman päivän käytössä, mutta ollaan tykätty siitä tosi paljon.

Meillähän on koko kodissa upoteut valaisimet katossa, eli tähän asti oltiin menty sekä keittiössä että ruokailutilassa täysin ilman muita valaisimia kuin ne. Toki vanhassa keittiössä oli yläkaappien alla ne perus loisteputkivalaisimet. Tämä säädeltävä ihana musta lamppu saa nyt korvata ne työvalona. 

Seinähyllyn suhteen mietittiin myös useampia eri vaihtoehtoja. Pohdittiin puun väristä hyllyä, String pocketia, messinkisiä kiinnikkeitä valkoiseen hyllyyn ja kaikkea mahdollista. Lopulta käytännöllisyys ja pelkistetty ulkonäkö veivät voiton: Ikean Botkyrka-hylly sai meidät ihastumaan. Se on valkoinen, metallinen ja helppo kiinnittää seinään. Lisäksi siinä on kaksi hyllytasoa yhdessä, eli paljon tilaa. Hylly on tosi kevyt ja se sulautuu meidän valkoiseen seinään mielestäni upeasti. Ollaan siihen tosi tyytyväisiä. Haluttiin vähäeleinen hylly, joka itsessään ei ole huomiota herättävä, vaan jättää tilaa kauniille astioille. 

Ajattelin, että rakennan kauniita astia-asetelmia hyllylle, mutta toistaiseksi siinä on kyllä aika käytännöllinen meininki. Juomalaseja (kätevästi heti hanan vieressä), Marimekon sukat makkaralla -vesikannu, pari isoa Marimekon kulhoa, jotka ovat päivittäisessä käytössä, sekä viherkasvi. Varmasti hyllyn päällä olevat astiat tulevat vaihtelemaan paljonkin, mutta nyt alkuun mennään näillä. Kyllä vaan käytännöllisyyskin voi olla kaunista.

Ollaan tosi tyytyväisiä näihin hankintoihin, sillä ne toivat keittiöön kodikkaamman fiiliksen, kun seinä ei ammota vain tyhjyyttään. Paikka vesilaseille oli oikeastaan ainoa juttu, jota me ei oltu vielä keksitty (järkevä paikka siis, oli niillä oma laatikko), joten tämä oli aivan mainio ja looginen paikka niille. Vetolaatikot toimivat hyvin kaikkien muiden astioiden kanssa, mutta ei kyllä vesilasien mun mielestä. Onneksi ei tarvitsekaan.

Uskaltaisiko sitä sanoa, että nyt keittiö on 100% valmis? Ihan mieletön fiilis! Ollaan myös saatu ruokailutilan seinä maalattua, sekä uusi valaisin paikoilleen ruokapöydän ylle, mutta ne esittelen toisessa postauksessa. Ruokailutilan maalatulle seinälle pitää kiinnittää vielä tauluhyllyt ja asetella taulut esille, sekä laittaa verhot paikoilleen, niin sitten sielläkin alkaisi olla valmista. 

Kesän aikana meidän alakerta on kokenut kyllä ihan valtavan muodonmuutoksen ja se tulee vielä jatkumaan, kun jossain vaiheessa vaihdetaan eteiseenkin sama lattia kuin keittiössä. Mutta siitäkin lisää sitten, kun se on ajankohtaista! 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3

Meidän kodin katseenvangitsija, olohuone, on ollut tähän asti ikkunoita lukuunottamatta meidän kodin tylsin huone. Siis for real. Ja jos ajattelinkin tänne muuttaessa, että ah ihanaa, sille ei tarvitse tehdä mitään kun ikkunat kiinnittävät kaiken huomion, niin olin väärässä. Pitkään on tuntunut, että ikkunat hukkuvat sinne sohvan taakse. Vaikka nurkkaus on täydellisen kokoinen sohvalle, sohva piilottaa ikkunoiden alareunan ja häivyttää korkeutta. Lisäksi valtava tyhjä lattiatila keskellä huonetta tavallaan tekee olkkariin paljon hukkaneliöitä. 

Vaikka lattialla onkin hyvin tilaa tanssia ja tehdä lankkuhaasteita TikTokiin, niin silti ollaan mietitty, voisiko sohvan sijoitella jotenkin toisin. Saimme Otolle hyvän työpisteen portaiden alle (ja hän on oikein tyytyväinen siihen siellä). Mutta kaikki muu olkkarin järjestyksessä on ollut ihan auki. Missä olisi järkevin kohta sohvalle? Entä pianolle? Joku vinkkasi, että jos sohvaa irrottaisi vaikka metrin verran seinästä, se toisi tosi paljon ilmavuutta olohuoneeseen. Itsekin olen sitä mieltä, että se ei ole paras ratkaisu, että kaikki huonekalut ovat vaan ripoteltu seiniä vasten. Mutta onko sohva sitten liian lähellä televisiota? Näyttääkö se oudolta, kun sitä on nostettu metrin verran enemmän keskelle ja ikkunaseinällä on kapea käytävä? 

Vai olisiko sohva kaikkein paras ihan keskellä lattiaa, vastapäätä televisiota? Silloin pianolle olisi luonteva paikka ikkunaseinällä ikkunan ja oven vieressä ja porraskaiteen edessä ei olisi mitään. Mutta pienentääkö se tätä koko tilaa, jos olohuoneen rajaa sohvalla omaksi alueekseen? Siitä huolimatta, että tiedän etteivät ammattilaiset ikinä sijoittele kaikkia huonekaluja seinää vasten, olen tosi huono laittamaan niitä keskelle tilaa itse. Tuntuu aina, että sitten jotenkin halkaisen tilan ja pienennän sitä. Päätettiin siis kokeilla, mitä tapahtuu, jos sohvan paikkaa vaihtaa. Kokeilimme sitä kolmeen eri kohtaan olohuoneessa: vähän irti ikkunaseinästä, keskelle lattiaa kokonaisena, keskelle lattiaa kahden istuttavana ja ikkunan edustalle pelkkää divaania. Tässä alla näette meidän kokeilut.

Kuten huomaatte, meidän sohva on tähän tilaan aivan val-ta-va. Missä tahansa muualla kuin juuri tuossa mihin sen alunperin sijoitimme, se on liian iso. Se on liian leveä ja liian iso ja liikaa. Sen ympärille ei missään muualla jää ollenkaan ”ilmaa” vaan koko olohuone vaikuttaa olevan aivan tukossa. Ei hyvä. Siksi siirsimme sen takaisin alkuperäiselle paikalleen kunnon pyörittelyiden jälkeen. Siinä huonekaluja pyöritellessämme tuli kuitenkin mieleen toinen idea: hei, meidän tv-tason vierekkäiset osathan saa asetettua myös päällekkäin lipastoksi (ja liitettyä toisiinsa kiinni). Ja meidän ruokailutilaan tulisi paljon enemmän tilaa istua, jos Bestå-kaappi sijoitettasiinkin TV:n alle. Ja se näyttisi paljon fiksummalta, koska Bestå on korkeampi. Tällöin telkkari ei näyttäisi olevan niin hassusti ”liian korkealla” kuin se näytti meidän matalan TV-tason kanssa.

Ja niin me sitten tyhjennettiin Bestå-kaappi kokonaan, siirrettiin se olohuoneeseen ja laitettiin TV-tason osat sittenkin päällekkäin lipastoksi. Ruokailutila on nyt hieman kolkko, sillä kaapin hävittyä sieltä hävisivät myös kaikki taulut ja kaapin päällä olleet viherkasvit. Mutta varmasti me keksitään siihen mauven väriselle seinälle tauluhyllyjä tai tauluja suoraan seinään, niin saadaan kodikkuutta. Joka tapauksessa se tila on nyt paljon järkevämpi ja niin on myös olohuone. Yllättävän iso vaikutus oli TV-tason vaihtamisella ja sillä, että siirsimme pianon ruokailutilan ikkunan ääreen.

Edelleenkin haikailen ratkaisua, jossa meidän olohuoneen isot ikkunat saisi kokonaan esiin, eivätkä ne olisi sohvan takana piilossa. Tämän meidän nykyisen sohvan kanssa se jää kuitenkin haikailuksi, sillä se ei yksinkertaisesti vaan ole mahdollista sohvan suuren koon takia. Eikä me olla sohvasta nyt lähiaikoina ainakaan luopumassa, se on edelleenkin maailman mukavin sohva ja tykätään siitä hulluna.

Haluaisin säilyttää sen tilan tunnun olohuoneessa, mutta samalla tehdä siitä vieläkin kodikkaamman ja kutsuvamman. Ei olla vielä päätetty, tuleeko television yläpuolelle korkeaan seinään makramee-työ vai joku valtava maalaus. Kumpi tahansa tehdäänkin, meidän on tarkoitus toteuttaa se itse. Jos se on makramee, Otto tekee ja jos maalaus niin minä. Tai voidaanhan me tehdä molemmat, sillä meillä on tarkoitus laittaa jotain myös televisiota vastapäiselle seinälle, sinne korkealle keittiön ja ruokailutilan katon yläpuolelle. Tuntuu ihanalta ajatukselta, että olkkariin tulee itsetehtyä taidetta, joka ollaan mietitty juuri siihen tilaan. Mutta siinä voi kestää hetki, että saadaan ne tehtyä. Ehkä Otto voisi olla makrameen kanssa aiemmin valmis, kun kesällä hänellä on vähemmän kursseja kuin nyt. 

Mutta joo, olen nyt olohuoneeseen paljon tyytyväisempi kuin aamupäivällä, pelkästään kaappia ja TV-tasoa pyörittelemällä. Olkkari näyttää paljon fiksummalta nyt korkeamman tason kanssa. Mutta se on kyllä silti vielä kesken. Saa nähdä mitä sinne keksitään ja millä aikataululla miten.

Mitä sä laittaisit vielä meidän olkkariin? Mitä sieltä puuttuu?