Meidän piti viettää tänään torstai-iltaa veneilemässä Oton perheen kanssa, mutta veneeseen olikin tullut joku vika ja päädyimmekin veneilyn sijaan illaksi rannalle uimaan ja syömään eväsleipiä. Ja oli kyllä niin ihanaa, vaikka ensin lapsia vähän harmitti kun ei päästykään veneelle, kun pelkkaritkin oli jo puettu päälle. Rannalla se harmitus unohtui kokonaan ja he pulikoivat monta tuntia aivan innoissaan. Onneksi yön hurja ukkossää talttui päivän aikana ja illaksi tuli tyyntä ja aurinkoista, oli oikein ihana ilma kun työpäivän jälkeen lähdettiin. Ja tulipahan testattua, että itsetehdyt tonnikalakolmioleivät toimivat vähintään yhtä hyvin rantaeväinä kuin veneilyeväinä! Oli onni, että heti venesataman vieressä oli ihana ranta ja uikkaritkin oli jo valmiiksi mukana, niin keksittiin hetkessä suunnitelma B.

Viime yö oli hieman haasteellinen, kun ensin yksi lapsista heräsi nenäverenvuotoon, joka ei millään meinannut talttua (kärsin itse aina samasta lapsena kesäisin, kun oli siitepölyallergia) ja sen jälkeen alkoikin ukkonen pauhaamaan ihan hulluna, eikä kukaan meistä meinannut saada unta kun meteli oli niin kova. Olisipa ollut kuulosuojaimet koko porukalle, heh. Valvottiin varmasti pari tuntia yöllä, ennen kuin saatiin taas unen päästä kiinni. Mutta onneksi aamulla sai sitten nukkua kuitenkin, niin sai edes vähän otettua yön valvomisia takaisin. Se on jännä, miten koville nykyään ottaa yksikin valvottu yö, kun niihin ei ole yhtään tottunut.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet työn suhteen todella intensiivisiä ja siitä mun vapaasta pitkästä viikonlopustakaan ei viime viikolla tullut kyllä mitään, päin vastoin! Tein vielä sunnuntai-iltana lasten mentyä nukkumaan useamman tunnin töitä. Mutta ajattelin tänä viikonloppuna kokeilla uudella onnella, että jos vaikka juhannuksen ajan onnistuisi olla kunnolla vapaalla. Ainakaan mulla ei nyt viikonlopuksi ole tiedossa keskeneräisiä työprojekteja eikä deadlineja, joten ajattelin ottaa ihan levon kannalta ja päivittää sitten juhannuskuulumisia joko sunnuntaina tai maanantaina illalla blogin puolelle. Instassa olen varmasti aktiivisempi, joten siellä kannattaa seurailla @iinalaura.

Meille on tulossa juhannukseksi Emilian ja Topiaksen porukka Turusta ja en voi sanoin kuvailla, miten ihanaa on kun voi nähdä kavereita ja viettää rauhassa yhdessä aikaa. Suunnitelmissa on ainakin luonnonkukkien poimintaa ja kukkaseppeleiden tekoa, auringonlaskun ihailua, juhannustaikoja, pitkään valvomista, paljon naurua, lautapelejä ja ihan sikana grilliruokaa. Ja lapsille valtava siskonpeti meidän toiseen lastenhuoneeseen, jossa he saavat kikattaa sitten porukalla. En malta odottaa oikeasti, niin pitkä aika on siitä, kun ollaan viimeksi vietetty tällä tavalla aikaa yhdessä.

Löysin tänään meidän kodin läheltä täydellisen pienen luonnonkukkaniityn, jolta ajattelin käydä keräämässä hulluna erilaisia ihania kukkia meidän seppeleisiin. Juhannusseppeleiden teko on niin ihana perinne ja rakastan sitä ihanaa kesäfiilistä, mikä juhannusseppele päässä tulee. Huomenna onkin iso porukka, jolle askarrella seppeleitä.

Haluan toivottaa kaikille maailman ihaninta ja turvallista juhannusta ja paljon halauksia <3

Uutta vuosikymmentä on nyt pari viikkoa takana ja ajattelin, että olisi hyvä hetki kertoa hieman alkuvuoden kuulumisia. Mitä meille kuuluu juuri nyt, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ja mitä on suunnitelmissa lähipäivinä.

Aloitettiin tänään meidän Yhdessä -podcastin 2. kauden nauhoitukset! Niin jännittävää ja ihanaa samaan aikaan. Heti, kun tarkka julkaisupäivä varmistuu, kerron sen teille! Mutta oli niin kivaa istahtaa taas studioon parin kuukauden tauon jälkeen. Jos ei tarvitsisi herätä överiaikaisin joka aamu, niin musta ois hauska tehdä vaikka aamuohjelmaa radioon Oton kanssa. Olis niin kiva höpöttää joka päivä! Tänään nauhoitettiin jo kaksi ekaa jaksoa tulevalta kaudelta.

Leikkasin tällä viikolla kokkiveitsellä kurkkua pilkkoessani etusormeen ihan jäätävän haavan, josta oikein pulppusi verta. Haava onneksi tyrehtyi itsekseen (parissa tunnissa), mutta olen onnistunut vahingossa saamaan sen kahdesti jo vuotamaan uudelleen, kun en ikinä muista, että pitäisi välttää sormen käyttöä edes muutama päivä. Ehkä nyt seuraavat pari päivää saan otettua iisisti ja se vihdoin paranee kunnolla?

Kävin tänään kahvilla ihanan Mona Visurin kanssa ja sain kyllä taas niin paljon inspiraatiota ja hyvää fiilistä siitä tapaamisesta. Niin huikea ja ihana tyyppi!

Olen ilmoittautunut mukaan lukupiiriin, mistä olen salaisesti haaveillut jostain teini-iästä asti! Niin siistiä olla mukana lukupiirissä ja päästä sekä tutustumaan kirjoihin, että tutustumaan uusiin tyyppeihin.

Siivottiin Oton kanssa koko perheen vaatekaapit yksi päivä, sillä kaikki kolme miniä ovat taas kasvaneet hulluna ja Oton ja mun kaapit olivat muuten vain aivan kaaoksen vallassa. Oli kivaa Oton kanssa shoppailla omissa vaatekaapeissa, sieltä löytyi vaikka mitä hauskaa, mitä oltiin jo aivan unohdettu. Ihanaa kun nyt kaapit on siistit ja selkeät ja kaikki löytyy nopeasti, kun esim. jouluneuleet on nostettu vuodeksi pois tieltä.

Olen aloittanut tällä viikolla jokaisen päivän listaamalla päivän kolme tärkeintä tavoitetta, sekä tekemällä yksinkertaisen tehtävälistan päivälle. Samalla olen juonut rauhassa kahvia ja syönyt aamupalaa. Se on ollut todella ihana tapa aloittaa päivä ja yllättäen olen joka päivä saanut tehtyä kaikki ne tehtävät ja vieläpä hyvissä ajoin. Tämä on niin paljon parempi tapa aloittaa aamu kuin mun perus Instagramin selailu ja sähköpostien lukeminen kahvin kanssa. Tästä aion pitää kiinni! Lisäksi saan suurta tyydytystä, kun saan yliviivata saavutettuja tavoitteita ja tehtyjä tehtäviä. Siksi listaan jokaisen pienenkin tehtävän.

Kokeiltiin tällä viikolla ruotsalaisten makaronilaatikkoa, eli flygande jacobia. Se oli musta tosi hyvää, vaikka ensin kummeksuin banaania suolaisessa ruuassa. Seuraavaksi testiin lähtee ruotsalaisten vastine ananakselle pizzassa, eli banaanipizza! Pakko senkin on olla jostain kotoisin. Ootteko testanneet?

Tehtiin tällä viikolla meidän ruokaostosten aikaennätys! Tehtiin koko viikon (kolmen ison kestokassin) ruokaostokset vain 25 minuutissa. Meillä oli lista ja meillä oli deadline (aikaa 40min), ostokset piti saada tehtyä tiettyyn kellonaikaan mennessä. Alitettiin tuo aikatavoite todella tehokkaasti, kun vaan seurattiin listaa eikä pööpöilty ollenkaan. Aion siis jatkossakin tunkea tällaisia ruokaostosreissuja johonkin mahdottomalta tuntuvaan väliin, kerran niiden tekeminen listan kanssa onnistuu näinkin nopeasti. Yleensä meillä menee siis isossa hypermarketissa viikon ostoksiin 45min-1h. Mitä me oikein tehdään siellä kaupassa?

Mun katsotuimmat sivut niin puhelimessa kuin koneellakin on etuovi ja oikotie. En tiedä onko mahdollista tsekata niiden tarjontaa enää useammin kuin jo nyt teen. Lisäksi meillä on asuntovahdit useamman kiinteistövälitysfirman sivuilla, jotta nähdään uudet asunnot ennen kuin ne ilmestyvät noille em. sivuille. Ollaan rampattu muutamassa näytössä taas, viimeksi eilen ja muutama asunto on kiinnostanut, mutta markkinat ei kyllä ole vilkastuneet lähellekään sille tasolle kuin toivoin joululoman hiljaisuuden aikana. Siinä missä syksyllä uusia kiinnostavia ilmoituksia saattoi tulla 7-10 joka viikko, nyt niitä ei välttämättä tule edelleenkään edes yhtä oikeasti kiinnostavaa. Turhauttaa. Ollaan mietitty siis myös niitä mahdottomia kämppiä ja laitettu meidän tarpeet jälleen tiukkaan syyniin.

Viikonlopuksi meillä ei ole mitään spessuja suunnitelmia, aiotaan ottaa iisisti ja ulkoilla ja siinä se. Ihana fiilis, kun viikonlopun ruuatkin on jo valmiiksi ostettu perjantaiherkkuja myöten, eikä to do -listalla ole mitään!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Tätä olen miettinyt viime aikoina sekä oman blogini, että myös muiden blogien kohdalla. Kiinnostaako hömppä vielä vai pitääkö aina ottaa kantaa? Pitääkö aina olla joku tiukka aiherajaus ja mielipide tai kokemus jaettavaksi, vai kiinnostaako sellainen perus arkihömppä vielä ihmisiä? Nykyisin arjen kuulumiset tuntuvat olevan enemmänkin harvinaisuus ja useimmiten blogipostauksilla on jokin syvempi sanoma tai ajatus joka halutaan jakaa. Alkuaikoina oli aivan toisin päin: suurin osa oli sitä perus arkea ja sitten välillä  (ehkä kerran kuussa?) otettiin kantaa johonkin ajankohtaiseen asiaan tai haasteeseen.

Tää on musta tosi mielenkiintoinen ilmiö, koska varsinkin aiemmin kaikkein toivotuimpia olivat aina nimenomaan ne arkipostaukset, niitä toivottiin tosi usein. Nykyisin ne kyllä keräävät lukukertoja ja muutaman kommentin, mutta kyllä sen täytyy olla yleensä jotain merkityksellisempää, jos haluaa tavoittaa enemmän ihmisiä. Olenkin miettinyt, että alkaako se arki yleisesti olla niin nähtyä jo, vai haluavatko ihmiset nähdä vielä sitä muiden perus arkea? Sellaisia perus ”aamulla herättiin, sitten keitettiin kahvit ja laitettiin pyykkikone pyörimään” -tyyppisiä postauksia?

Päätin kysyä tätä asiaa mun Instagram-storyssa samalla, kun jaoin blogissa ihan tavallisia kuulumisia ja tajunnanvirtaa kuluneelta viikolta. Yllätyin vastauksista, sillä jopa 93% n. 1200 vastaajasta oli sitä mieltä, että kaipaavat niitä aikoja kun blogeissa oli enemmän kevyitä kuulumisia ja höpöttelyä! Olin aivan ällistynyt tästä tuloksesta, ajattelin, että se olisi tosi fifty-fifty. Mutta ei sitten ollutkaan vaan ihan päinvastoin. Siitä tuli oikeastaan tosi hyvä fiilis, mutta toisaalta aivan hölmistynyt olo.

Ne paineet ammattimaiseen, syvälliseen super mietittyyn sisältöön tulevat siis pääosin alan sisältä ja meiltä bloggaajilta itseltämme. Minä itse vaadin itseäni kirjoittamaan aina jotain mietittyä ja pohdiskelevaa, vaikka selkeästi tilausta olisi myös sille kevyemmälle sisällölle. Tämä ajatus ja vaatimus on itselleni syntynyt pääosin siitä, että ”muutkin tekevät niin”. Olen kokenut paineita tehdä harkitumpaa sisältöä, koska se on alalla nykyisin standardi.

Kävin tästä paljon instassa keskustelua seuraajien kanssa ja moni sanoi just sitä, että on ikävä sitä kevyttä hömppää ja arkea, josta tulee hyvä mieli ja joka on ihanan tavallista. Jopa peilin kautta otettuja asukuvia ja niitä aivan tavallisia arjen kuulumisia on monella ikävä. Toisaalta, paljon tuli myös kommenttia, että niistä mietityistä ja syvällisemmistä sisällöistä tykätään tosi paljon, mutta paras olisi se, että olisi kaikkea sopivassa suhteessa. Moni tykkää katsoa kuulumisia Instagram Storiesin puolelta, mutta suurin osa kaipasi niitä enemmän myös blogin puolelle.

Ja tästä mä sain inspiraation kirjoitella useammin niitä ihan perus arkihömppäkuulumisia. Pitkään musta on tuntunut, että ne eivät riitä vaan mun täytyy tehdä jotain enemmän, jotain harkitumpaa. Mutta jos niitä on kerran kaivattu, niin riemusta kiljuen mä tuon kuulumiset takaisin säännöllisemmäksi osaksi blogia. Siihen en ehkä enää lähde, mikä mun tyyli oli vuonna 2011 (ehkä ette ihan sitä haluaisikaan), mutta miksi en kertoisi kuulumisia vaikka kerran viikkoon tai kerran pariin viikkoon.

Meille bloggaajille ainoat keinot mitata sitä, tykätäänkö jostain sisällöstä, on kommentit, tykkäykset ja kävijämäärät. Niiden perusteella varmasti myös osittain se arkisisältö on vähentynyt, koska se ei vaan ole viime aikoina kerännyt niin paljoa reagointia, kuin muut sisällöt. Mutta varmasti se perus-arki on myös sitä just, mikä tulee helposti ohitettua FB:ssä tai Instassa ilman, että tykkää tai kommentoi, vaikka siitä sisällöstä tykkäisi ja nauttisikin. Se ei vaan herätä niin isoja tunteita välttämättä, että tulisi painettua peukkua tai kommentoitua. Silti siitä usein tulee hyvä mieli ja tykkää lukea/katsoa/kuunnella. Näin ainakin itselläni on. Sitten taas ne merkittävämmät jutut ja keskustelua nostattavat aiheet on niitä, jotka saavat ihmiset kommentoimaan ja reagoimaan herkästi. Tällöin ehkä ainakin mulle syntyy se kuva, että niistä enemmän reagointia keränneistä sisällöistä pidetään enemmän. Sitten loogisesti tulee jätettyä sitä arkea vähemmälle ja otettua enemmän kantaa.

Siksi mä haastankin nyt jokaisen teistä tykkäämään, kommentoimaan, reagoimaan somessa just siihen sisältöön, mistä pidätte, vaikka se ei aina olisikaan mitään maailmaa mullistavaa (enkä tarkoita tällä nyt itseäni vaan ihan kaikkea). Se auttaa sisällöntuottajia tietämään mikä on oikeasti teidän mieleen ja mitä te haluatte lukea enemmän. Sillä peukun painamisella on oikeasti valtava merkitys! Ja tietenkin kommenttikenttä on vapaa: olisi mahtavaa lukea lisää teidän ajatuksia siitä, mitä blogimaailmassa tällä hetkellä kaivataan, mistä tykätään eniten? 

Moikka! Nämä SÄÄT! Ei tämän päivän megahelteen jälkeen vaan voi aloittaa postausta puhumatta säästä, ei mitenkään. Ihan uskomaton kesä ollut kyllä tähän asti säiden puolesta, ei voi kuin olla kiitollinen. Mä kyselin teiltä Insta storiesissa, että mikä fiilis helteistä ja n. 1500 vastanneesta 78% oli sitä mieltä, että kyllä nää helteet on vaan ihan BEST! Mut ymmärrän kyllä oikein hyvin heitäkin kenelle ei helle maistu, omaankin lähipiiriin kuuluu ihmisiä, joille helteet on oikeesti tosi tukalia ja vaikeita, ja se ei kyllä oo yhtään kivaa, jos on paha olla. Että toivottelen täältä sekä tsemppejä, että nautinnollisia helteitä, kuka nämä mitenkin kokee.

Me ollaan onneksi voitu nauttia säistä sydämemme kyllyydestä, vaikka perjantaina saatiin myös pakoilla kaatosadetta Muumimaailmassa, mikä oli ihan hauskaa. Eilen mä koin ihan uusia juttuja, kun matkasin ystäväni Emmiksen kanssa junalla kohti Lahtea ja Summer Upia. Mä en oo koskaan ollut aikuisiällä festareilla, ainoastaan teininä sellaisilla pikkufestareilla, joita en laske, ja siksi tämä olikin nyt mulle ihan uusi rasti ruutuun. Oli tosi kiva ja upean helteinen päivä & ilta Lahdessa, ja oli mahtavaa nähdä monta niin hyvää keikkaa samana päivänä!

Sen kyllä totesin tässä, että mulle taitaa kyllä jatkossakin riittää ihan hyvin se yksi päivä festareilla, koska eilen oli jo siinä 11 maissa illalla sellainen fiilis, että onneksi pääsee nopeasti junalla yöksi kotiin. Ja tänään oli ihan parasta herätä omasta sängystä ja viettää iiiiihan koko päivä kotona. Ehkä jos olisin kaupunkifestareilla täällä kotikaupungissa, voisi joskus jaksaa kaksikin iltaa, mutta ainakin nyt tämä yksi ilta oli ihan riittävä mulle. Mutta tuli todettua myös, että viihdyn festareilla, ja haluan ehdottomasti kokea festarit joskus myös Oton kanssa, ja uudelleen kavereiden kanssa. Paras ois tietty kaverit + Otto! Tällä kertaa kuitenkin Otto jäi lasten kanssa kotiin, ja heillä oli ollut eilen oikein ihana hellepäivä puistoreissuineen ja jäätelöineen.

Tänään vietettiin ihan tavallista sunnuntaita kotona. Esikoisen kummisetä kävi aamulla kylässä, ja sen jälkeen laitettiin lapsille kahluuallas pystyyn ja musat soimaan terassilla. Siellä me hengattiin iltaseiskaan asti, ja illalla tuli vielä kuopuksen kummitäti kylään. Mahtava kummipäivä siis, tai oikeastaan viikonloppu, kun eilenkin olin esikoisen kummitädin kanssa festareilla. Oikein ihana päätös tälle Oton kesäloman ekalle osiolle, sillä huomenna hän menee pariksi viikoksi töihin, ennen kuin aloittaa sitten vielä kuukauden isyysloman elokuun ajaksi.

Meillä on siis tiedossa huomenna lasten kanssa tyttöjen päivä, ja varmaankin pysytellään ihan kotona vaan, kun koko Helsinki on sekaisin presidenttien vierailun takia. Aivan turhaa varmasti edes yrittää lähteä mihinkään keskustaan, joten ehkä me vaan ollaan täällä lähialueilla ja lähdetään leikkipuistoon. Meidänkin yläpuolella pörrää tällä hetkellä helikoptereita, kun presidentti Trump on juuri laskeutunut Helsinki-Vantaalle. Hurjaa!

Toivottavasti teillä on ollut ihana viikonloppu myös, ja mahtavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

Havahduin siihen, että en ole kirjoittanut meidän kuulumisia pitkään aikaan. On ollut niin paljon sellaisia rajattuja aiheita, joista kirjoittaa, että ne ihan perus kuulumiset on jääneet ihan kokonaan pois täältä. No mitä meille sitten kuuluu? Hyvää!

Kirjoitin pari viikkoa sitten meidän lähestyvästä lomasta, ja siitä miten lasketaan siihen päiviä kaikki. No kävi niin, että tein heti silloin sen lomalaskurin lapsille. Arvatkaa milloin muistettiin ekan kerran vetää siihen rastit ruutuun? Eilen. Ruksattiin aika monta päivää kerralla, lapset hihkuivat ilosta kun oli mennyt jo niin monta päivää ja niin nopeasti. Tässä on ollut niin paljon puuhaa, että ei olla ehditty ees odottelemaan reissua, vaikka se odottelu ja jännäilyhän on puoli ruokaa. Mutta kyllä tässä vielä ehtii odotella ja jännäillä myöhemminkin, onneksi.

Meidän 5v on oppinut pyöräilemään (ilman apupyöriä siis), ja ollaankin käyty yhdessä lenkillä niin, että isot tytöt on pyöräilleet ja me ollaan kävelty reipasta vauhtia Oton kanssa. Pyöräilystä on tulossa juttua myöhemmin tällä viikolla, tai siis pyöräilemään oppimisesta ja vinkeistä siihen liittyen. Nyt meidän perheessä onkin enää yksi tyyppi, joka ei itse vielä osaa pyöräillä, mutta hänkin istuu jo terhakkaasti oman nelipyöräisen potkupyöränsä selkään. Siitäkin lisää varsinaisessa pyöräilypostauksessa sitten.

1-vuotias on kulkenut mun mukana tapaamisissa tällä(kin) viikolla, ja loppuviikosta on luvassa kaikki tämän kevään pressipäivät. Ollaan käyty parissa tapaamisessa, ja molemmat sujuivat tosi hyvin. Ollaan myös ulkoiltu ja touhuttu kotona. Joillakin pressipäivillä ajattelin mennä käymään, mutta kaikkiin en mitenkään ehdi vaikka haluaisinkin.

Taaperotyyppi tulee tietysti mukaan, ja saapa nähdä miten reissut sujuvat. Tällä hetkellä tuntuu olevan ihan arpapeliä, että onko meillä rauhallinen reissu, vai super aktiivinen reissu. Välillä hän on niin rauhallinen ja hengailee vaan yhdessä paikkaa ihmettelemässä jotain, ja toisena päivänä hän on ihan all over the place ja hikikarpalot otsalla yritän vain pysyä hänen perässään. Onneksi hän on ollut ihanan iloinen, vaikka vähän kujeileekin. Tämä 1v ikä on kyllä hikikarpaloista huolimatta niin ihana, että melkein joka päivä poskiin sattuu kun hymyilyttää ja naurattaa niin paljon hänen toilailunsa.

Meille kuuluu hyvää, ja fiilis on loistava! Tulevat päivät ja viikot on täynnä kaikkea kivaa, mutta onneksi välissä ehtii aina ottaa ihan iisistikin ja vaan olla kotona ja ulkoilla. Se tasapaino on paras, että on sopivasti jännittävää puuhaa, ja sopivasti rentoa spontaania hengailua ja verkkareita. Enempää ei voisi toivoakaan. Tänään tehtiin kauppareissu, ja sen jälkeen haettiin meille kaikille pizzat kotiin. Ison kauppareissun jälkeen on ihan parasta, kun ei tarvitse alkaa laittamaan ruokaa, vaan saa syödä jonkun muun laittamaa herkkua.

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoisempaa viikkoa kaikille <3