Me vähän herkuteltiin eilen illalla ihan muuten vain, ja tein tämän joulukauden ensimmäiset vuohenjuusto-viikunahillotortut. Otolle olin luvannut jo pari viikkoa sitten tehdä niitä, mutta se on vaan jäänyt joka ilta vaikka ainkeset on odotelleet kaapissa. Onneksi sain vihdoin aikaiseksi! Vuohenjuusto ja viikuna on vaan niin täydellinen suolaisen ja makean yhdistelmä, ja ne maistuvat tosi hyvältä yhdessä glögin ja lehtevän torttutaikinan kanssa. Kolmesta ainesosasta saa helpon ja maistuvan herkun joulukauteen jota voi tarjota niin vieraille kuin puputtaa vaikka koko pellillisen itse, niinkuin mun teki eilen mieli tehdä. En sentään tehnyt, vielä on muutama torttu jäljellä!

Nämä tortut maistuivat lapsillekin, mutta vuohenjuusto on muutenkin heidän herkkuaan niin en ihmettele. Tuoreet viikunat olivat vähän liian jänniä herkkuja kuulemma, mutta tortuissa ollut hillo maistui oikein hyvin. Kokeilin taas vähän erilaista torttumuotoa, ja tuo olikin tosi helppo tehdä tuo vinoneliö. Torttujen kanssa me aikuiset herkuteltiin tuoreella vuohenjuustolla ja viikunoilla, ja lapset sitten appelsiineilla ja ihanan punaisilla jouluomenoilla. Lapsetkin saivat maistaa glögiä, ja se oli kuulemma tosi hyvää. Mä olen aina vaan ostanut niitä valmiita pahvitölkkiglögejä, mutta mua kiinnostaa kauheasti tehdä itse jotain herkullista joulujuomaa, ja siksi kysynkin teiltä vinkkiä! Oletteko tehneet itse glögiä tai jotain muuta jouluista juomaa? Ja nyt siis ihan alkoholittomista puhun, sellaisesta mitä voi tarjota lapsillekin jos heille vaan maistuu. Musta on ihana aina kokeilla kaikkea uutta ja herkkua!

Vuohenjuusto-viikunahillotorttujen ohje on siis simppeli : kaksi pakettia torttutaikinalevyjä, 1 prk viikunahilloa ja 1 pötkö vuohenjuustoa. Juusto n. 0,5cm paksuisiksi viipaleiksi, 1 viipale per torttu ja päälle lusikallinen hilloa. Uunissa 225:ssä asteessa 10-15min.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin & Dronningholmin yhteistyökampanjassa, ja pääsin leipomaan lasten kanssa ihan ekat tähtitortut tälle vuodelle jo vähän aikaa sitten. Dronningholm on siis tähtitorttumarmeladien tuttu tuotemerkki, joka tarjoaa sekä perinteistä Dronningholm tähtitorttu luumumarmeladia, että Dronningholm tähtitorttu omena-kanelimarmeladia. Me käytettiin torttuihin molempia tasapuolisesti kun ei osattu päättää kahden herkun väliltä.

Pääsin kampanjan myötä tutustumaan vähän erilaisempiin tortuntaitteluohjeisiin, ja me kokeiltiin tällä kertaa melkein kaikkea. Se perinteinen tähtitortun muoto ei ole ollut mulla käytössä enää pariin vuoteen, kun kaveri opetti toisenlaisen taittelutavan, kukan, jo muutama joulu sitten. Nyt tehtiin osa niitä tuttuja ja turvallisia kukkatorttuja joita teen joka vuosi, ja sitten kokeiltiin muutamaa Dronningholmin taitteluohjetta: pöllöä, sydäntä ja snautseria. Snautseria, jonka meidän hulivilineidit nimesivät siis Mopsitortuksi. Myös tämä mun kaverilta opittu kukkaohje löytyy Dronningholmin sivuilta, jos joku haluaa kokeilla!

Olikin hauska miettiä tähtitorttuja vähän uudenlaisella tavalla – ei siis tähtitorttuina ollenkaan. Miksi niiden pitäisi aina olla samanmuotoisia? Lapsena aina tähtitorttujen leipominen oli vähän tylsää, mutta pipareiden taas superhauskaa. Juuri siksi, koska tähtitortut olivat aina samanlaisia ja samalla tavalla täytettyjä, ja pipareiden kanssa taas sai päästää luovuuden valloilleen. Kiitos Dronningholmille siitä, että he saivat mut tajuamaan että torttujakin voi tehdä ainakin ziljoonaa eri muotoa. Meidän lapsilla ei ainakaan ollut yhtään tylsää, torttujen leivonta taisi olla ihan koko viikonlopun kohokohta, eikä torttujen syönnistä meinannut tulla loppua.

Otin tytöt mukaan tortunleivontaan ihan täysillä, ja he saivat niin leikata, taitella kuin lisätä Dronningholmin tähtitorttumarmeladejakin. Osaan mopsitortuista tuli täytettä vähän runsaammalla kädellä kun 2- ja 4-vuotiaat itse annostelivat, mutta sehän ei haitannut yhtään. Tortuissa se marmeladi on muutenkin se kaikkein paras osa ainakin mun mielestä, niin saa laittaakin ihan niin runsaasti kuin haluaa.

Snautserit, tai siis Mopsitortut on tosi helppoa taitella ja täyttää. Tein teille tällaisen helpon ja lyhyen Gif-videon josta näette miten homma toimii. Videolta näette myös miten mopsitorttu syödään oikeaoppisesti:

Dronningholmin Instagramissa on muuten käynnissä hauska kilpailu, jonka osallistujat palkitaan viikottain Dronningholm-joulupaketeilla. Kilpailuun osallistuminen on helppoa: Leivo mieleisesi tähtitorttu joko valmiiden ohjeiden pohjalta tai keksi hyvä muoto itse. Ota tortusta kuva ja jaa se Instagramiin hashtagilla #UUDETMUODOT ja @dronningholm.

Ihania leivontahetkiä ja mahtavaa maanantaita kaikille <3

Kokeilin jotain vähän uutta, nimittäin uusimmasta K-ruoka -lehdestä bongaamaani jouluisen Rocky Roadin ohjetta. Se kuulosti niin herkulliselta että en vaan voinut jättää testaamatta, ja nyt kun olen maistanut itse on pakko vinkata teillekin! Alkuperäisessä ohjeessa on neljä ainesosaa, minun versiossani vain kolme. Lisäksi herkun valmistamiseen menee vain 10min valmisteluaika + 30min pakastimessa tai tunti jääkaapissa kovettumiseen.

Talvinen Rocky Road

200g valkosuklaata

n. 60g kuivattuja karpaloita

3-4 keskikokoista piparia

Sulata pilkottu suklaa. Murskaa piparit ja leikkaa karpaloita vähän pienemmäksi muruksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan tai lautaselle. Laita pakkaseen puoleksi tunniksi, tai tunniksi jääkaappiin. Leikkaa sitten sopivan kokoisiksi annospaloiksi ja tarjoile esim. glögin kanssa iltaherkkuna. Nam!

Mitkäs on teidän lemppareita helppoja talviherkkuja, sellaisia jotka pyöräyttää käden käänteessä jos tulee vaikka yllärivieraita? Tämä taitaa olla mun uusi suosikki! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Mun äiti tuli meille viime viikolla juuri ennen kuin lähdettiin Lontooseen, ja jäi vielä meidän reissun jälkeen pariksi päiväksi tänne näkemään omia ystäviään. Mekään ei olla oltu lasten kanssa melkein ollenkaan kotona, kun ollaan ravattu niissä kuvauksissa, mutta tänään sitten saatiin viettää yhteinen sunnuntai mun äidin kanssa ennen hänen huomista Ouluun paluutaan. Juhlistettiin samalla vähän äidin synttäreitä (ja Zeldan 2,5-vuotisuutta), kun äiti oli silloin omassa kodissaan kun hänellä oli oikea synttäripäivä. Leivoin meille omenapiirakkaa ihanista kotimaisista syysomenoista, ja äiti osti vielä jätskit siihen kaveriksi. Ai että mitkä herkkuöverit, mutta oli kyllä aika ihanaa!

Omenapiirakassa maailman helpoin ohje, Pirkan piirakkapohja, 9 pientä omppua ja kanelia päälle. Nam!

Eilen oltiin tosiaan Bayerin mainosvideon kuvauksissa joihin meitä pyydettiin. Meillä oli sellainen muovinen lainavauva ja esitettiin onnellista perhettä joille on juuri syntynyt baby numero kolme, ks. kuva Instagramissa. Tytöt silittivät hienosti ”pikkusiskoaan” ja meitä nauratti. Vanhempi neiti jaksoi keskittyä ihan uskomattoman hyvin vaikka kohtausta kuvattiin monen monta kertaa. Kuopuksella alkoi kärsivällisyys loppumaan parin oton jälkeen, mutta onneksi vielä lopuksi hän jaksoi tulla mukaan ja saatiin ilmeisesti ihan nappi kohtaus purkkiin. Meidän osuus ei kestänyt kuin parikymmentä sekuntia mutta olihan siinä aina valmistelua ja odottelua ottojen välissä. Hienosti jaksoivat molemmat ikäänsä nähden, täällä on aika ylpeä äiti. Ja oli kyllä hassua leikkiä että on kolme lasta, tyttöjä ei näyttänyt vaivaavan ainakaan mustasukkaisuus ollenkaan, hahhah.

Ihanaa että ollaan saatu kuitenkin viettää äidin kanssa vähän edes aikaa tämän kiireisen viikon keskellä, kun sitten ei nähdäkään ennen joulua. Ja Armaksen kanssa tietysti myös! Siitä on tullut ihan mun kaveri, nytkin se nukkua nököttää mun kainalossa, puoliksi näppiksen päällä. Että jos jossain on kirjoitusvirhe niin syyttäkää vain koiraherraa, ei oo mun vika.

Zelda tosiaan täytti jo 2,5 vuotta keskiviikkona, ei voi kyllä käsittää! On jo kolme vuotta siitä, kun me vasta jännitettiin että meneekö kaikki hyvin ja odotettiin 12:sta viikon ultraa. Voi miten aika menee nopeasti! Zeldasta on tullut niin iso ja reipas höpöttäjä jolla on selkeä oma tahto ja niin mahtavat jutut. Niin outoa että kuopuskin on jo vuoden vanhempi, mitä esikoinen oli silloin kun kuopus syntyi.

Vaikka olo on vähän haikea, niin kyllä on ollut ihanaakin nauttia siitä ettei kotona ole enää pitkään aikaan ollut vaippaikäisiä vaan arki sujuu helposti ja tyypit osaavat tehdä jo niin monet asiat ihan omatoimisesti. Pienempi tietenkin ottaa isommasta mallia, ja omapäisenä toteuttaa välillä sellaisiakin asioita mihin ei ihan vielä taito riitä. Mutta harjoittelemallahan sitä oppii eikö vain. Tänään hän kiipesi lastenhuoneen kirjahyllyn päälle ”Tuu äiti kahtomaan mittä minä oon!”, ja äidillä meinasi samaan aikaan pettää pokka ja hypätä sydän kurkkuun. Onneksi hylly on sentään seinään kiinnitetty eikä pudotus olisi ollut kovin korkea.

Ensi viikostakin tulee aika touhukas, mutta oikeastaan sitä on tottunut siihen että syksyt ja keväät nyt vaan ovat aikalailla touhukkaita ja se on parasta. Ollaan menossa lasten kanssa teatteriin, ja huomenna mun täti ja serkku tulevat Oulusta meille pariksi yöksi viettämään syyslomaa, joka siellä alkoi juuri. Tytöt ovat siitäkin ihan intona, mun serkku kun on sellainen cool vanhempi tyttö heidän mielestään jota ihaillaan kaikessa. Vähän niinkuin mun täti oli mulle kun mä olin pieni, ja on toki vieläkin, haha!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyvää yötä <3

Mä olen heikkona herkkuihin, tunnustan. Koko kesän ajan mun silmiin putkahteli eri paikoista itse, ilman jäätelökonetta, tehdyn jäätelön ohjeita. Aina kuolasin mutta en jaksanut alkaa värkkäämään vaan hamstrasin Ben & Jerry’siä harva se viikko. Synttärisuman aikaan ostin purkillisen kondensoitua maitoa, ajattelin että jos vaikka tarvitsen sitä johonkin synttärileipomuksiin. No en tarvinnut, lisäksi meillä jäi yli vispikermaa pari purkkia. Googlettelin niitä jätskireseptejä, löysin peruspohjan johon tuli ylläriylläri kondensoitua maitoa ja pari purkkia vispikermaa, ja kävin sitten hakemassa kaupasta vielä Oreokeksejä jätskitäytteeksi.

En voi kieltää ettenkö olisi hämmentynyt tästä kondensoidusta maidosta, siis lähinnä siitä että miten saadaan sellainen klöntti ”nosteltua varovaisesti vispatun kerman sekaan”. Voin kertoa että en kovin varovaisesti nostellut, eikä se varmaan sinne edes menny kokonaan kunnolla sekaisin mutta ihan mielettömän hyvää jäätelöä tuli silti ja koostumukseltaan siis ihan kuin normaalia kermajäätelöä. Tässä tulee siis jäätelöohje, johon voi täytteeksi vaihtaa mitä ikinä haluaa, ja lupaan kaikille että tämä on niin helppo että kuka tahansa onnistuu, mä tein tämän lasten kanssa.

Oreojäätelö

5dl vispikermaa tai flora vispiä

1 prk kondensoitua makeutettua maitoa (meillä oli karamellisoitua vielä kaiken lisäksi)

( n. 0,5dl agavesiirappia* tai glukoosisiirappia)

1 pkt Oreokeksejä

1 ps Dr. Oetker valkosuklaahippuja

Vatkaa kerma kiinteäksi vaahdoksi. ”Nostele varovasti” sekaan kondensoitu maito. Toisinsanoen sekoita se klöntti sinne parhaasi mukaan. Sekoita joukkoon glukoosisiirappi tai agavesiirappi jos sitä on*. Murskaa Oreokeksit, sekoita kaikki paitsi yksi paketti jäätelömassan sekaan. Sekoita myös valkosuklaahiput sinne sekaan. Lado jätskimassa pakastuksenkestäviin rasioihin, koristele Oreomurusilla ja pakasta vähintään 5h. Nauti (viikon ajan joka ilta ja tarjoa muillekin, tätä riittää).

*Kaikissa lukemissani ohjeissa neuvottiin että glukoosisiirappi, mutta sen voi jättää kuulemma myös pois. Meillä ei ollut sitä, mutta sattumoisin oli joskus viime keväänä pressistä saatua agavesiirappia jota sitten lurautin joukkoon. En tiedä onko niiden koostumus lähelläkään toisiaan mutta jäätelö oli siis super hyvää! 

Ohje on siis todella yksinkertainen, valmistusaika ilman lapsia n. 10 minuuttia, lasten kanssa 20 + tietysti pakastusaika vähintään viisi tuntia. Suurin osa tästä 10min valmistusajasta mulla kului keksien murusteluun, on muutan hidasta hommaa jos vaan käsin murustelee.

Ihanaa maanantaipäivää kaikille!<3