Vietimme lauantaina lapset päättää -päivää, ja lapset yllättivät meidät sekä vaatimattomuudellaan että sillä, miten ne samat tutut asiat ovat niitä heille kaikkein mieluisimpia. Se oli aika ihanaa huomata. Lapset päättää -päivä oli yksi meidän perhejoulukalenterin luukuista, mutta koska se ei onnistunutkaan juuri sinä päivänä kun se ilmestyi joulukalenterista (huonoa organisointia minulta) me sovittiin, että se luukku toimii lahjakorttina joululomalle. Ja näin me sitten pidettiin lasten toisiksi viimeisenä lomapäivänä kovasti odotettu lapset päättää -päivä. Toisaalta ihanaa, että joulukalenterista oli paljon iloa vielä joululomallakin, kuten kalenterin ehdottamana rakennetun piparitalon tuhoaminen ja tämä päivä.

Lapset aloittivat päivän pitämällä yhteisen tuumailutuokion ja kirjoittamalla päivän aikataulun yhdessä paperille. Taaperokin sai osallistua suunnitteluun, hän toivoi hippaleikkiä. Isommat päättivät yhdessä, että aivan ensimmäisenä mennään Hoplopiin, kuten viime kerrallakin. Päivä oli mitä aurinkoisin ja kaunein talvipäivä, mutta he halusivat mennä juuri sinä päivänä juuri Hoplopiin, ja mehän mentiin. Ei edes yritetty suostutella ennemmin johonkin ulkoiluaktiviteettiin kauniista säästä huolimatta, koska päivän idea on juuri se, että lapset päättää kaiken.

Ajettiin Ruoholahden Hoplopiin, jossa oli paljon tilaa riehua ja liikkua, vaikka lauantai tuntui olevan erittäin suosittu sisäleikkipuistopäivä. Me juostiin ympäri Hoplopia muutaman tunnin ajan lasten kanssa, ja pysähdyttiin välillä juomatauolle. Lapset toivoivat jäähilejuomia ja taapero omaa jäätelöä, ja sellaiset he saivat. Sen jälkeen riehuttiin vielä vähän aikaa liukumäissä ja pallomeressä, ennen kuin lähdettiin ruokakauppaan ostamaan tarvikkeita lasten toiveillalliseen.

Lapset toivoivat, että tehdään yhdessä itsetehtyä pizzaa. Jokainen sai valita itse haluamansa täytteet ja pizzoista tuli ihan megahyviä. Tämä oli niin ihana ja iisi idea lapsilta, että muutaman tunnin sisäleikkipuistoriehumisen jälkeen me todellakin kiiteltiin Oton kanssa. Oli kiva tehdä yhdessä pizzaa, ja tehtiin samalla isompi satsi niin saatiin siitä myös seuraavalle päivälle lounaspizzat.

Pizzatuokion jälkeen lapset halusivat leikkiä arvausleikkiä, ja sitä leikittiin. Meinasi mennä sormi suuhun kun en keksinyt tarpeeksi haastavia arvattavia juttuja, mutta onneksi google auttoi mua, ja löysin sieltä matematiikan tehtäviä ja muita, joita luin ääneen.

Lopuksi lapset halusivat katsoa telkkarista tulleen Inside Out -leffan ja erityisluvalla syödä karkkipäivän jämäkarkit. Yleensä meillä on niin, että kun karkkipäivänä jää karkkia (sitä jää yleensä aina, vaikka he valitsevat yleensä n. 1€ verran irtokarkkeja itselleen), ne säästetään seuraavaan karkkipäivään. Nyt tehtiin lapset päättää -päivän kunniaksi poikkeus, ja he saivat syödä  niitä jämiä samalla kun katsoivat leffaa.

Iltapalaksi kaikki halusivat puuroa, ihana toive! Ja iltapalaksi saivat sitten puuroa, ja leffan ja puuron jälkeen nukkumaan meni kolme erittäin tyytyväistä tyyppiä, jotka nukahtivat ihan sekunnissa. Ihan paras päivä yhdessä!

Me ollaan kyllä niin onnekkaita, kun saadaan olla näin ihanien lasten vanhempia. Ihan valtava onni näistä ihanista tyypeistä, jotka ovat fiksuja, kekseliäitä ja niin täynnä rakkautta. Isommat saivat lukea tämän tekstin ja valitsivat siihen nämä kuvat. Kiitos lapset että ootte just te <3

Ollaan oltu nyt pari päivää täällä syyslomalla mun tädin perheen luona, ja täällä on ihanaa! Kyllä tuli taas niin kotoisa ja ihana fiilis kun puin kotona tutun Oulu-paidan päälle, lastasin Oton kanssa tavarat ja lapset autoon, ja otettiin nokka kohti Oulua. Täällä on niin helppo rentoutua ja levätä ja irtautua kaikesta. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, lapset leikkivät kaikki kolme tuolla mun kummipojan ja hänen kaverinsa kanssa, ja naurun kiljahdukset vaan raikaavat tänne jatkuvasti.  Oulussa mustakin aina tuntuu kuin olisin lomalla, vaikka tekisinkin täällä välillä töitä. Ympäristöllä ja rakkailla ihmisillä on vaan niin rentouttava vaikutus.

Ihanaa ottaa tällainen pieni hengähdystauko tähän väliin, sillä lokakuu on ollut tavallista enemmän täynnä töitä ja tapahtumia, ja vuoden työntäyteisimmät kuukaudet ovat vasta edessä: marras- ja joulukuu. Uskon, että tämän ihanan akkuja lataavan reissun ansiosta saan hurjasti lisää energiaa tuleviin viikkoihin. Odotan innolla kaikkea ihanaa, mitä lähestyvä joulu tuo tullessaan. Ollaan kyllä onnekkaita, kun meillä on tällainen ihana paikka johon ollaan aina tervetulleita, ja jossa meillä on aina hyvä olla tärkeiden ihmisten kanssa.

Näiden päivien aikana ollaan käyty mun mummun haudalla, herkuteltu donitseilla, nähty mun äitiä ja Armasta ja ulkoiltu. Sellaista ihan perus Oulu-puuhaa, mitä nyt täällä aina tehdään. Huomenna mennään moikkaamaan mun pappaa, kun hän on kotiutunut reissusta. Onkin jo ehtinyt tulla hurja ikävä! Pitää yrittää nähdä taas niin paljon sukulaisia ja ystäviä kun vain ehditään tämän loman aikana.

Täällä on ollut uskomattoman kaunista, aurinko on paistanut ja ruskaakin on vielä jäljellä, vaikka pelkäsin, että täällä olisi jo ihan kaikki lehdet pudonneet puista. Upeaa väriloistoa on onneksi edelleen näkyvissä. Lapset ovat nauttineet ulkoilusta ihan täysillä, kun on koko ajan leikkikavereita paikalla, ja iso piha jossa juosta ja touhuta. Huomenna mun tädilläkin alkaa loma, niin voidaan touhuta sitten koko porukalla jotain hauskaa.

Käytiin tänään aamulla Ainolan puistossa Hupisaarten leikkipuistossa leikkimässä, ja meillä oli niin hauskaa. Siellä on paljon tekemistä sekä isoille että pienille, ja koko perhe viihtyi siellä super hyvin. Ainolan puisto oli ihan lemppari jo lapsuudessa, ja edelleen siellä on käytävä aina kun tänne tullaan. Taapero ihmetteli vesisuihkuja, ja halusi mennä kuulemma ”vähän uimaan”. Ihan ei päästetty enää uimaan lokakuun hyiseen veteen, mutta ihasteltiin kyllä vesisuihkuja kauempaa yhdessä.

Mä toivottelen kaikille upeaa syksyistä viikonloppua <3

Sen jälkeen kun me tultiin Kreikasta, ollaan menty kaikki päivät täysin spontaanilla asenteella. Ja ollaan tehty ihan hirveästi kaikkea ihanaa, mutta myös vain oltu. Ei olla suunniteltu mitään sen pidemmälle, ollaan vaan menty päivä kerrallaan, ja aina aamulla mietitty, että mitäs kivaa me tänään keksittäisiin. Se on ihan täydellinen toimintasuunnitelma meidän kesään, että ei ole mitään suunnitelmia.

Jos olisi kauheasti kaikkia sovittuja treffejä ja muita, voisi tulla sellainen ähkyfiilis, että ei jaksa. Mutta nyt kun vaan ollaan, ja aamulla mietitään että hei – soitettaisko tänään sille ja tälle ja lähdettäis käymään porukalla Suomenlinnassa, saadaan tehtyä kaikkea hauskaa ilman stressiä ja aikatauluja. Ollaan käyty Falkullassa rapsuttelemassa vuohia, Espoossa ystävien luona viettämässä kesäiltaa, Suomenlinnassa testaamassa herkullista Bistroa ja leikkimässä leikkipuistossa, sekä ajettu Inkooseen Lomamäen lemmikkipuistoon sukulaisten kanssa. Yhtenä päivänä vietettiin Ikea- ja kirppiskierrospäivää, ja yhtenä iltana Oton täti soitti vaan ovikelloa ja tuli kylään. Spontaanius on parasta!

Syksyllä, talvella ja keväällä kaikki on aina niin aikataulutettua, että nämä kesäpäivät ilman suunnitelmia ovat todella tervetulleita. Mä rakastan tehdä kaikkea ja nähdä ihmisiä, mutta inhoan sellaista kellon orjana elämistä, että aina on kiire jonnekin. Ehkä siksi tykkään niin paljon olla yrittäjä, jolloin ainakin ne mun oman työn asettamat aikataulut jäävät pois, kun saa tehdä omassa tahdissa. Silloin mä itse olen tehokkain, onnellisin ja aikaansaavin, jollekin toiselle taas sopii paljon paremmin ryhmässä ja säännöllisesti tekeminen rutiinien mukaan. Olen todella kiitollinen siitä, että mulla on se mahdollisuus tehdä omassa tahdissa kaikki. Mutta nyt työpuheista takaisin näihin ihaniin kesäpäiviin.

Musta on hauskaa, että moni muukin on kesällä spontaanimpi kuin vain meidän perhe. Se on niin ihanaa, kun kaverit soittaa aamulla, että nähdäänkö tänään. Mistähän tätä samaa spontaaniutta saisi niihin pimeisiin talvipäiviinkin, jolloin kotisohvan nurkka miellyttää vaan niin paljon enemmän? Vai tarvitseeko talvella ollakaan niin spontaani, kai silloin riittää sekin että vaan hyggeilee kotona iltaisin glögimukin ja pipareiden kanssa. Mä tykkään hurjasti siitä, että meillä on Suomessa neljä vuodenaikaa, koska jokaiseen vuodenaikaan liittyy ne omat ominaisjuttunsa. Kesällä ne jutut on ehdottomasti spontaanius ja pitkät kesäillat, sekä kiireettömyys.

Onneksi kesää on vielä pitkästi jäljellä, ja monta ihanaa päivää jolloin kaikki ovet on avoinna. Monesti mulla on tapana listata postauksen loppuun tulevia suunnitelmia, mutta nytpä en listaakaan mitään. Katsotaan mihin nokka näyttää huomenna ja ylihuomenna, eiköhän me jotain kivaa keksitä silloinkin! Ihanaa ja rentoa kesäviikonloppua kaikille <3

Päätettiin jo ennen Kreikan matkaa, että lähdetään heti reissun jälkeen vielä Ouluun. Intensiivinen ja toiminnantäyteinen Kreikan reissu oli ihana, mutta sen jälkeen verkkainen hengailu Oulussa, missä lapsilla on ympärillä sekä samanikäistä seuraa että useita tuttuja turvallisia aikuisia meidän lisäksi, on ihanaa vaihtelua. Täällä saa rentoutua ihan eri tavalla, kuin sitten taas Kreikassa. Kreikassa rentouduttiin irtautumalla töistä ja olemalla 100% ajasta yhdessä perheen kesken. Täällä rentoudutaan sillä, että lapsia on katsomassa useampi silmäpari meidän lisäksi, ja heillä on koko ajan uutta ihmeteltävää ja tekemistä. Ja vaikka mäkin olen palannut töiden pariin, olen saanut tehtyä niitä puolet nopeammin kuin ennen Oton lomaa, kun saan tehtyä ne heti silloin kun inspiraatio iskee.

Ollaan jatkettu täällä pitkään nukkumista (jes! ysin aamuja edelleen!), syöty hyvää ruokaa, saunottu pitkän kaavan mukaan, tavattu mun äitiä ja muita läheisiä ja pompittu trampoliinilla. Säät nyt ei ole niin suosineet, mutta ollaan me päästy uloskin onneksi. Lapsia nyt ei niin kiinnosta vaikka tuulee, sataa ja on sääskiä, kun ulkona on tekemistä.

Pahimmalla kaatosateella lapset on pelanneet Minecraftia mun kummipojan kanssa, ja porukalla ollaan pelattu Unoa ja Afrikan tähteä. Mä olin ihan unohtanut Unon säännöt, vitsit se on hauska peli! Ihan pakko ostaa se kotiinkin. Meillä on paljon lauta- ja korttipelejä, mutta jostain syystä ei Unoa, vaikka se oli päiväkodissa ja alakoulussa ihan mun lemppari. Seuraavalla kauppareissulla nappaan sen ostoskoriin.

Eilen leipaisin pellillisen mustikkapiirakkaa, jota vietiin tänään mun papallekin syötäväksi. Hän oli iki onnellinen tuoreesta mehevästä mustikkapiirakasta, ja maistui se meille muillekin. Oli kiva viedä itse tehtyä herkkua, kun yleensä tulee vaan napattua kukkia ja pullapitko kaupasta matkalla.

Parasta täällä on ehdottomasti se, että saa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä jotka täällä asuvat. Olen kyllä niin kiitollinen siitä, että meillä on niin ihanat sukulaiset, joiden luona saa aidosti olla kuin kotonaan, ja ollaan yhtä suurta perhettä kaikki. Vaikka asutaankin kaukana, on hienoa, että täällä on aina olemassa tämä ihana turvaverkko jonka luokse saa tulla. Ja toki sama toimii toisinkin päin, kesällä mun serkku on tulossa meille Helsinkiin viikoksi, ja mekin hoidetaan täällä mun kummipoikaa, jotta hänen vanhemmat pääsevät vuorostaan halutessaan treffeille.

Aivan ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille, ja rakkaita terveisiä Oulusta <3 PS: Kiitos mahtavista vinkeistä mitä laitoitte hyttysenpuremiin, kun postasin instastoryyn muutaman paukaman, hah! Äidinmaito auttoi!

Viime perjantaina oli meidän tulevan ekaluokkalaisen viimeinen eskaripäivä, ja torstaina oli viisivuotiaan viimeinen dagispäivä ennen kymmenen viikon kesälomaa. Ja ai että me ollaan nautittu, me ollaan nautittu niin paljon. Ei olla edes tehty mitään ihmeellistä kesäpuuhaa, ja nämä pari viikkoa ennen Oton loman alkua ovat vielä melko toiminnan & työn täyteisiä. Mutta jo se fiilis, että ei ole illalla kiire laittaa lapsia nukkumaan, vaan voi lähteä vaikka leikkipuistoon vielä seiskalta, on niin parasta. Kesäloma ja vapaus on niin best!

Eikä mun mielestä loma ole välttämättä pelkkä konkreettinen vapaa, vaan mulle se on enemmänkin mielentila. Tämä on varmasti seurausta yrittäjyydestä: kun ei niitä ”oikeita” lomia juuri koskaan ole, on loman merkitys muuttanut muotoaan. Nykyään loma on silloin kun muulla perheellä (tai vaan lapsilla) on loma, ja sitten se konkreettinen loma on se pieni harvinainen herkku silloin tällöin, joka tuntuu ajatuksena jo niin utopistiselta, että sitä ei oikein edes osaa kaivata.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö tulisi nauttimaan varmasti ihan uskomattoman paljon siitä viikosta, joka me Kreikassa vietetään, ja jonka aikana en voi avata konetta kertaakaan, koska en ota sitä mukaan. Tuntuu hassulta ajatella, että se on yli kahteen vuoteen ensimmäinen kerta, kun en avaa konetta viikkoon. Tiedän myös jo valmiiksi, että vaikka tulen nauttimaan vapaudesta, tulen myös kaipaamaan naputtelua. Tämä blogi on niin syvällä mussa, että sitä alkaa kaivata jo parin päivän jälkeen. Ja hyvä niin. Se, että saa itse päättää työajoista, työn määrästä ja työn sisällöstä, ja tehdä sitä mitä rakastaa, on suuri etuoikeus. Sen rinnalla on ihan pikkujuttu luopua niistä palkansaajan lakisääteisistä lomista.

Lasten ollessa lomalla ihaninta on spontaanius ja kiireettömyys. Se, että ei joka päivä ole tiettyjä aikoja milloin jonkun pitää olla jossain, on ihanaa. Vaikka Otolla on töitä vielä pari viikkoa ennen lomaa, niin hän voi tehdä niitä etänä tai liukuvilla työajoilla, ja vaikka mulla on töitä niin mä voin tehdä ne täysin omilla ehdoillani. Kukaan ei määrää, että lapsen x pitää olla paikassa x kellonaikaan x joka arkipäivä. On niin ihanaa, kun voi ihan tavallisena tiistaina paistaa banaanilettuja aamupalaksi ison kasan, vaikka siinä kestää tunti. On ihanaa, kun ei tarvitse pakata joka ilta reppuja valmiiksi, ja voi lukea vielä toisen tai kolmannenkin iltasadun, jos lapset niin haluavat.

Tänäänkin ollaan nukuttu aamulla puoli kahdeksaan koko perhe (voitto!), lapsilla on ollut esikoisen tuleva luokkakaveri kylässä, mä olen käynyt pari tuntia työtapaamisessa, iltapäivällä laitettiin rauhassa ruokaa ja käytiin leikkipuistossa vielä seitsemän jälkeen illalla. Siellä oli ihanan rauhallista. Tänään aiotaan katsoa Oton kanssa Netflixistä Happya just niin monta jaksoa kuin tekee mieli, eikä tuijoteta kellosta, että klo 23 on pakko mennä nukkumaan. Ei ole, nyt on kesä!

Meillä on seuraavan viikon sisään tiedossa vaikka mitä kivaa, mutta kaikkein eniten me taidetaan odottaa lauantain Marcuksen & Martinuksen keikkaa tyttöjen kanssa! Siitä tulee niiiiiiiin siistiä, enää kolme yötä. Huomenna pitääkin pestä muuten Marcus & Martinus -vaatteet tytöille, että saavat ne sitten lauantaina päälle. Tätä on odotettu niin pitkään, ja tiedän että meillä tulee olemaan kolmestaan niin hauskaa siellä. Mun isot tytöt! Ihanaa iltaa kaikille <3