Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Crocsin kanssa.

Syysulkoilua säällä kuin säällä

Syys -ulkoilussa parasta ovat värikkäät lehdet ja maassa olevat lehtikasat. Lapset rakastavat pomppia lehtikasoissa, ja kuopuskin tykkää möyriä värikkäiden lehtien peittämässä maassa. Kaikkein hauskinta on, kun aurinko paistaa kirkkaana ja pääsee fiilistelemään syksyn upeita värejä kauniissa säässä. Lehdistä voi askarrella kruunuja, niitä voi heitellä ja niistä voi kuivattaa vaikka kauniit syystaulut.

Me ollaan otettu viikonloppujen ja vapaapäivien puuhaksi lähteä aina koko perhe ulos kävelemään, pomppimaan ja nauttimaan raikkaasta syysilmasta puistoon tai meren rantaan. Välillä lapset ottavat pyörät alle, että saadaan Otonkin kanssa hiki pintaan. Välillä taas mennään ihan kävellen. Aina on yhtä hauskaa, ja ulkoilun jälkeen on aina niin hyvä fiilis.

Kengät Suomen vaihtelevissa säissä

Vaikka kauniista syysilmasta ja auringonpaisteesta onkin ihanaa nauttia, meillä Suomessa sataa kuitenkin aika usein. Sen lisäksi täällä on puolet vuodesta ihan muuten vaan kosteaa, loskaista ja kuraista. Me halutaan ulkoilla ihan kaikenlaisessa säässä, mikä vaatii etenkin kengiltä paljon.

Pitäisi pärjätä säässä kuin säässä, auringonpaisteessa, kurassa ja vesisateessa, metsässä ja kaupungilla. Se nyt on aivan selvää että lapsilla on kumpparit silloin kun kelit niin vaativat, mutta kuten monessa muussakin asiassa, vanhemmat usein valitsevat myös jalkineiden kohdalla lapsilleen paremmin ja käytännöllisemmin, kuin itselleen. Eivät tietenkään kaikki vanhemmat, mutta jotkut.

Tyyli vai mukavuus edellä? Vai sittenkin molemmat?

Ainakin mä voin myöntää ihan suoraan, että siinä missä lapsille menen aina mukavuus ja käytännöllisyys edellä, itselläni jalkineiden suhteen tyyli on korkeammalla tärkeysjärjestyksessä, kuin käytännöllisyys. Siksi on muutaman kerran tullut huomattua olevansa ballerinat jalassa kaatosateessa, tai tennareissa loskakelillä. Se ei tietenkään ole kovin järkevää. Parastahan olisi, jos löytyisi omaa tyyliä vastaavat kengät, jotka ihan oikeasti passaavat ihan joka säähän. Lasten kanssa ulkoillessa pukeudun kyllä aina sään mukaan, mutta olisi fiksua olla säähän sopivat jalkineet silloinkin kun menee vaikka tapaamiseen kaupungille, tai asukuvaamaan rantabulevardille loskasäällä.

Crocs haluaa kumota ennakkoluuloja uusilla kumppareillaan, ja on kehittänyt nimenomaan hyvännäköiset, simppelit ja jopa kauniit kumpparit, jotka eivät pilaa tyylikkäintäkään asua. Moni mieltää edelleen kumpparit vähän mauttomiksi, ja hankalaksi yhdisteltäväksi asujen kanssa. Crocs on halunnut kehittää perinteisten kumppareidensa rinnalle uuden tyylikkään kumpparimalliston naisille, ja vähäeleisen ja siistin mustan kumpparimallin myös miehille. Sen lisäksi että uudet kumpparit on kivan näköisiä, ne ovat myös Crocsille tunnusomaisesti superkevyet, eli kaikkien painavien kumppareiden täysi vastakohta.

Naisten Crocs Freesail Chelsea Boot -kumppareita on saatavilla niin mustana, armeijanvihreänä, sinisenä kuin viininpunaisenakin. Mä valitsin itselleni mustat – ne on mun tyylikäs valinta kaupungille, tapaamisiin ja oikeastaan ihan mihin vaan. Kukkakuosilla koristetut viininpunaiset Chelsea Bootsit taas mätsäävät mun softshell-takkiin, ja ne jalassa mäkin pompin lehtikasoissa.

Lasten lempparit

Crocs Handle It Rain Bootsit ovat olleet meidän valinta lasten kumppareiksi jo monta vuotta, koska ne on niin helppo laittaa jalkaan, ja ne ovat kevyet kävellä. Lapset saivat valkata itselleen myös uudet kumpparit, mikä sopikin hienosti, kun edelliset Handle Itit olivat jäämässä pieneksi. Tämä näyttää nykyisin olevan suosituin kumpparimalli ainakin meidän eskarissa ja päiväkodissa, eikä ihme, kun ovat oikeasti ominaisuuksiltaan hyvät ja helpot lapselle itselleen. Meidänkin tytöt on nämä jalassa kävelleet meressä, juosseet metsässä ja pomppineet mutaisimmissa lätäköissä. Kummatkin valitsivat itse saappaidensa värin, niitä on onneksi saatavilla monessa eri värissä.

Crocsin ihania kumppareita on saatavilla sekä Crocsin nettikaupasta, että kivijalkamyymälöistä.

Ihanaa päivää kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Henki-Fennian kanssa, ja on osa vuottani Henki-Fennian Ambassadorina.

Mustat vaatteet hukkuvat pimeään – heijastin auttaa

Lokakuussa illat ja aamut ovat jo pimeitä, ja on tärkeää kiinnittää huomiota siihen että ei liiku ympäriinsä mustana pimeyteen katoavana massana. Moni huolehtii hienosti lasten näkyvyydestä pimeällä, meilläkin on lapsille sekä hyvin heijastavat ulkovaatteet, lasten itse valitsemat roikkuvat heijastimet, heijastintarrat pyöräilykypärissä, sekä heijastinliivit. Silti moni aikuinen unohtaa suojata heijastimella itsensä, vaikka lapset onkin hyvin suojattu.

Heijastin ei maksa juuri mitään, mutta sillä on iso merkitys, sillä heijastimet ihan oikeasti pelastavat ihmishenkiä. Mä huolehdin omasta näkyvyydestäni sekä roikkuvalla heijastimella hihassa, että käyttämällä heijastavasta kankaasta tehtyä reppua* jos lähden illalla kävellen vaikka kauppaan. Sen lisäksi että hankkii heijastimen (ja ehdottomasti käyttää sitä aina ulkona liikkuessaan), on hyvä myös miettiä omien talvivaatteiden väritystä. Musta on aina tyylikäs valinta, mutta talvella on muutenkin synkkää, ja musta on ainakin kivaa olla se pirteä näky katukuvassa, jonka takki erottuu pimeydestä. Siksi hommasin jotain niinkin klassista kuin kultaisen kiiltävän toppatakin. Siinä en ainakaan ole huomaamaton, varsinkaan yhdistettynä niihin heijastimiin.

Heijastin olisi voinut pelastaa yhdeksän ihmistä

On tärkeää huolehtia että kaikki perheenjäsenet käyttävät heijastimia, lemmikeistä teineihin, sillä jokaisen meidän henki on arvokas. Onnettomuustietoinstituutin (OTI) viime vuonna julkaistu raportti kertoo, että vuosina 2010–2014 tapahtuneista jalankulkijoiden kuolemiin johtaneista onnettomuuksista puolet (!!!) tapahtui suojatiellä, ja 44% vieläpä pimeän tai hämärän aikaan. On arvioitu, että heijastinta käyttämättömistä jalankulkijoista 9 (36 %) olisi todennäköisesti pelastunut kuolemalta, mikäli heijastin olisi ollut käytössä, raportissa todetaan. 

Vaikka tässä tekstissä, ja raportissa nuo ovat vain lukuja, jotka on helppo ohittaa olankohautuksella, tuo määrä on kauhea kun alkaa oikein miettimään. Yhdeksän kokonaista ihmiselämää läheisineen, tarinoineen ja tapahtumineen, olisi pelastunut niinkin pienellä jutulla, kuin heijastimella. Yhdeksän! Heijastimella on todella iso merkitys, jota ei pidä vähätellä. Jos jättää käyttämättä heijastinta pimeällä, asettaa itsensä, sekä autoilijat vaaratilanteeseen.

Heijastimen lisäksi myös oikea henkivakuutus kannattaa

Myös yhteistyökumppanini Henki-Fennia haluaa kannustaa kaikkia hankkimaan oikean henkivakuutuksen lisäksi sen arjen halvimman henkivakuutuksen, eli heijastimen. Niitä löytää ihan jokaisesta kioskista ja kaupasta tähän aikaan vuodesta, eli ei voi vedota edes ostoksen hankaluuteen tekosyynä. Ja jos luette postauksen loppuun asti, sieltä saattaa löytyä helppo ilmainen tapa hankkia itselleen heijastin, vink vink! Henki-Fennia huolehtii ihmisistä monella tasolla, ja vakuutusten tarjoamisen lisäksi he kannustavat kaikkia huolehtimaan itsestään myös arjen perusasioissa.

Arjen halvimman henkivakuutuksen kaveriksi kannattaa kuitenkin hommata se ihan oikeakin henkivakuutus, ihan jokaisen meistä. Heijastin suojaa vain pimeällä, kun taas henkivakuutuksesta on turvaa kaikissa elämäntilanteissa. Henkivakuutus turvaa myös läheisten elämää sen pahimman sattuessa, ja se on ihan yhtä tärkeää kuin itsensä suojaaminen. Vaikka henkivakuutus tulee hieman kalliimmaksi kuin heijastimen osto, se on kuitenkin pieni hinta siitä, että sillä saa turvattua elämän kaikissa mahdollisissa tilanteissa. 

Postauksen kuvissa näkyy selkeästi ero näkyvyydessä, kun käyttää heijastinta, ja kun ei käytä. Kun vaatteet ovat mustat eikä päällä ole mitään heijastavaa, on autoilijan todella vaikea havaita ihmistä pimeällä.  *Reppu saatu blogin kautta Ipanaisesta.

Laske sopiva vakuutusturva

Henki-Fennia kysyy, tiedätkö minkä arvoinen olet? Käy laskemassa oman vakuutusturvasi riittävä määrä Henki-Fennian sivuilta löytyvällä laskurilla, ja ota selvää millainen turva on sinulle sopiva. Fennia-Henkiturvaan kuuluu aina henkivakuutus ja sen lisäksi siihen on mahdollista liittää pysyvän työkyvyttömyyden turva. 

LUKIJAKILPAILU:

Henki-Fennia haluaa suojata myös teitä. Ketä sinä haluaisit suojella heijastimella ja miksi? Kommentoi tähän postaukseen, ja olet mukana heijastimien arvonnassa, jossa kymmenen lukijaa voittaa itselleen ja ystävälleen heijastimet. Arvonta-aikaa on 1.11.2017 klo 23.59 asti, ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä.

Ihanaa päivää kaikille!

 

Me tultiin tänne Ouluun muutama päivä sitten, mutta ei hetkeäkään liian aikaisin. Tällä hetkellä on menossa mun rakkaan mummun viimeiset hetket, ja me ollaan nyt niin paljon hänen luonaan kuin mahdollista.  Onneksi me ehdittiin tänne ajoissa, ja ollaan saatu ja toivottavasti saadaan vielä viettää edes pienen hetken aikaa hänen kanssaan. Toivon että ymmärrätte, että näinä päivinä blogi tai mikään muukaan kanava ei välttämättä päivity, muuten kuin etukäteen kotona tehtyjen ja ajastettujen kampanjapostausten verran. Kiitos ymmärryksestä, ja rakkautta sinne kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Me tultiin eilen Ouluun, ja ennen lähtöä kovasti pohdittiin että lähdetäänkö välikausivarusteilla vai toppavaatteilla matkaan. Päädyttiin toppavaatteisiin, sillä mieluummin liikaa, kuin liian vähän vaatetta, oli meidän mielipide. Onneksi päädyttiin, sillä tänä aamuna herätessä huomattiin että ulos oli satanut ensilumi, näin sopivasti lokakuun loppupuolella. Ja koko ajan tuolla sataa lunta lisää. Otto ja lapset ovat tälläkin hetkellä pyörittelemässä lumipalloja ja touhuamassa tuolla ulkona. Tuntuu hassulta että eilen kotoa lähtiessä oli vielä melkein 10 astetta lämmintä, ja toissapäivänä leikittiin lehtikasassa auringonpaisteessa, ja tuli hiki. Toki välissä on 600km ja sellaisen matkan aikana asteetkin ehtivät siirtyä hippasen alaspäin.

Kuinka pukea liikkuva vauva talvivaatteisiin?

Isompien tyttöjen topat mä jo esittelinkin, mutta nyt on aika tehdä katsaus kuopuksen talvivaatetukseen. Eli kuinka pukea konttaava, möyrivä, kierivä, ryömivä, kävelyä harjoitteleva ja ihana 8 kuukautta vanha tyyppi talviaikaan?

Tärkeintä vaatteita valitessa on mulle se, että vauvan on helppoa harjoitella taitojaan, ja mukavaa, kuivaa ja lämmintä hengailla ulkona. Eli tärkeää on että vaatteet ovat pehmeät ja liikkuvat hyvin vauvan liikkeiden mukana, ja että niissä on myös hyvät tekniset ominaisuudet kaikenlaista talviulkoilua varten. Halusin vaatteet jotka menevät niin keinussa, loskasäällä, pulkkamäessä kuin lumiukkoa rakentaessakin hyvin. Plusasteilla ja paukkupakkasilla pärjää samoilla kamppeilla, kun pelaa kerroksilla.

Kuten vk-vaatteiden alle, myös talvivaatteiden alle meillä puetaan merinovillaa. Kotona olevan vauvan kanssa tämä on vielä tosi helppoa, kun saan itse päättää mitkä ovat kätevimmät ja parhaimmat kamppeet talvivaatteiden alle. Yleensä meillä siis onkin ulkoillessa aina merinoa 1-kerroksessa, ja tarvittaessa vielä 2-kerros merinovillaa siinä päällä. Varhaiskasvatuksessa ei ole välttämättä mahdollista vaihtaa alusta asti sisävaatteiden tilalle merinoa, vaan siellä sitten on hyvä olla kunnon varusteet siihen 2-kerrokseen, jotka puetaan sitten sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin.

Merinovillaa 1- ja 2-kerrokseen

Meidän 1-kerroksen merinot on Polarn O. Pyretiltä saatu, merinovillahousut (kerros 1) ja merinovillapaita (kerros 1). Ohuet merinovillavaatteet otin koossa 74/80, ja niissä on vielä hyvin kasvunvaraa, mutta ei kuitenkaan liikaa että olisivat ikävästi rutussa ulkovaatteiden alla. Ohuiden merinovillavaatteiden päälle puetaan tarvittaessa vielä merinovillahaalari, jolloin kerrokset riittävät hyvin vaikka 15 asteen pakkasessa.

PO.Pilla on juuri nyt kaikki lämpökerrastot tämän viikonlopun ajan 20% alennuksessa PO.P+-etuna, eli jos on ajankohtaista päivittää minkä tahansa ikäisen lapsen välikerroksia, nyt on hyvä hetki. Esimerkiksi ihanan merinovillahaalarin joka menee sekä 1- että 2-kerrokseen saa nyt vauvalle alle neljälläkympillä. Mäkin mietin että käyn ostamassa vielä isomman villahaalarin kuopukselle, sillä hänen isosiskolta peritty villahaalarinsa saattaa jäädä pieneksi vielä ennen joulua, kun hän kasvaa niin hurjaa tahtia. Kaikki PO.Pin merinovillavaatteissa käytetty merinovilla on Mulesing Free-sertifioitua.

3-kerroksessa tekniset toppavaatteet

Kuopuksella on talveen sekä haalari, että takki. Takki on kauppareissuja, automatkoja ja muita sellaisia varten, ja haalari sitten varsinaiseen ulkoiluun. Molemmissa on silti hyvät tekniset ominaisuudet, ja molemmat on käsitelty vedenpitäviksi ilman PFC-yhdisteitä. Polarn O. Pyretin vauvan toppahaalarissa on vesipilariarvo 5000, täysin teipatut saumat, hyvä tuulenpitävyys sekä hengittävyys. PO.Pin vauvan haalareissa on myös hyvät heijastimet, kuminauhat lahkeissa ja hihoissa, sekä kuminauhakuja vyötäröllä takana, niin haalari myös istuu hyvin.

Tykkään kovasti näistä uusista anorakkityylisistä malleista sekä takissa, että housuissa. Näyttää raikkaalta, ja on oikeasti kätevä, kun kaula-aukkoa saa vähän avattua menettämättä teknisiä ominaisuuksia, jos alle laittaa esimerkiksi kaulurin ja se tuntuisi muuten tiukalta. Takkikaan ei kuitenkaan oikeasti ole anorakki, vaan sen saa kokonaan auki alas asti, jolloin se on helppo pukea vauvalle. Haalarissa on myös vetoketju nilkkaan asti, eli sekin on tosi helppo pukea.

Takissa on yhtä hyvä vedenpitävyys kuin haalarissa, ja tärkeimmät saumat teipattu. Mutta vauvan kanssa ulkoiluun on mun mielestä kaikkein kätevintä olla yksiosainen haalari, ja tuo takki tosiaan enemmän vaan kauppareissuja varten.

Haalari & takki, sekä merinovillahousut saatu Polarn O. Pyretiltä*

Varpaat & sormet lämpimänä

Ostin kuopukselle jo meidän isompien lasten aiempina vuosina hyväksi toteamat Polarn O. Pyretin tekniset toppahanskat, jotka istuvat hyvin ja pitävät tosi hyvin sormet lämpimänä. Hanskojen alle kerrostan vielä merinovillalapaset paukkupakkasilla. Jalat pysyvät lämpimänä PO.Pin ohuiden unelmanpehmeiden merinovillasukkien, ja mun mummun isommille tytöille aikoinaan vielä neulomien paksumpien villasukkien kanssa, joiden päälle tulevat Stonzit.

Ulkoiluun sopivat pipot

Meiltä löytyy täksi talveksi kuopukselle joka säähän sopivat pipot. Alimpaan kerrokseen merinovillainen ohut PO.Pin pipo, tai merinovillainen kypärälakki. Päällimmäiseksi tulee sitten joko paksumpi merinovillapipo tai sitten PO.Pin täydellisesti haalarin sävyyn mätsäävä raidallinen pipo, jossa on heijastava raita, ja lämmin fleece-vuori. Nyt PO.Pille oli tullut vielä aivan ihania haalarin kanssa samanvärisiä toppahattuja karvasomisteilla ja karvatupsulla, jollainen myös houkuttelisi, mutta jota me ei kyllä oikeasti tarvita muiden pipojen kaveriksi enää. Mutta jos teillä on vielä talvikamppeet ostamatta, niin siitäpä hyvä hattusuositus, varsinkin kylmemmille säille!

Tiivistettynä lapsen pukeminen talviaikaan

0-kelillä riittää alusvaatteet, sisävaatteet (normipaita/-body ja paksumpi paita) tai merinokerrasto, villasukat & toppavaatekerros. 5-10 asteen pakkasella on suositeltavaa lisätä sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin kunnon välikerros, ja sitä kylmemmällä säällä mieluiten sitten ne merinot alle, siihen paksumpi välikerros ja sitten toppavaatteet, ja asusteissakin kerrostaa paksumpaa ja ohuempaa. Paukkupakkasilla karvalakkia ja kaikki mahdolliset kerrokset.

Polarn O. Pyretillä on mun mielestä selkeät ohjeet ja valikoima lapsen pukemiseen ulos, ja heidän nettisivuiltaan löytyy hyvin tietoa siitä, miten lapsi milläkin säällä kannattaa pukea, ja mikä erilaisten materiaalien, ominaisuuksien ja vaatekerrosten tarkoitus on.

Me ollaan nyt talveen ihan valmiina, eikä hetkeäkään liian aikaisin! Ihanaa kun on lunta, ja lumi tuo valoa! Miten teillä puetaan vauva tänä talvena?

Aurinkoista viikonloppua kaikille <3

AKKAVALTA – eli tänään äänessä Otto

Niin se aika vaan menee menojaan. Lämpimät kesäillat ja grillissä paistuvat herkut ovat pikkuhiljaa vaihtuneet lisääntyneisiin vaatekerroksiin ja uunissa muhiviin patoihin. Duunikin on alkanut vaivihkaa muistuttamaan olemassaolostaan, vaikkakin toistaiseksi vain tiimi-illan merkeissä. Itse töihin paluuseen on onneksi aikaa vielä venyneen kesäloman verran.

Siihen asti ehdin nauttimaan vielä arjesta koti-isänä, ja valitettavasti myös kipeästä ranteesta ja jännetulehduksesta. Jatkuvasti joka paikkaan konttaava teletappi ja siihen kaveriksi lätkäisty lattiaremontin toinen osa ovat tehneet tehtävänsä. Ja koska lääkärin määräämät lepo ja mestareiden liiga eivät nyt ihan ole minun kuppi teetä, olen tyytynyt vaihtamaan vaipat toisella kädellä.

Mutta mitä muuta tästä ajasta on jäänyt käteen (höhö), kuin kipua? Aikalailla juuri sitä mitä odotinkin, hyvällä tavalla. Kesälomien päätyttyä ja lasten palattua varhaiskasvatuksen pariin, on meillä arki palautunut juuri sellaiseksi kuin kuvittelinkin. Sillä aikaa kun Iina tekee töitä, leikitään me Novan kanssa, luetaan kirjoja, laitetaan ruokaa, siivotaan ja käydään vaunulenkeillä. Välillä hypätään jopa autoon ja käydään kaupassa, tai miksei vaikka Ikeassa. Ihan sitä normaalia vauva-arkea jota monet muutkin elävät.

Siksi en ajatellut sen tarkemmin alkaa käymään läpi, että mitä meidän päiviimme kuuluu. Minä kun en tehnyt mitään maailmaa mullistavaa. Katson vain että lapsi saa ruokaa, lepoa ja virikkeitä. Voisin vaikka vannoa, että Iinalla on huomattavasti kattavammat kokoelmat tekstejä mitä lapsenhoitoon tulee, ja vaikka kertaus on opintojen äiti, on turha toisto turhaa toistoa.

Parasta vanhempainvapaalla

Parasta on kuitenkin ollut saada olla tuollaiselle alle vuoden ikäiselle metrimakelle se tuki ja turva, joka Iina on kahden aikaisemman lapsen kohdalla enemmän ollut. Tissiä lukuunottamatta minä olen, yllättäen, ollut se jonka kanssa kuopus on viettänyt eniten aikaa, ja sen kyllä huomaa. Hän osoittaa ihan eri tavalla hellyyttä minua kohtaan, kuin kaksi aikaisempaa mukulaamme samassa iässä. Ellei se nälkä-väsy pääse yllättämään, on isin syli vähintäänkin maailman paras paikka.

Puhumattakaan siitä että olen, kuten vähän toivoinkin, päässyt olemaan läsnä jokaikinen kerta kun kuopuksemme on oppinut jotain uutta. Vaikka ensimmäinen sana oli lähempänä “äitiä” kuin “pappaa” (ja jos ihan totta puhutaan niin vielä lähempänä “tätiä”), on minulle merkinnyt niin paljon enemmän se, että olin täällä kun lapsi oppi taputtamaan, konttaamaan ja seisomaan tukea vasten. Kehtaan ehkä jopa vähän ottaa krediittiä siitä, että tuo ipana lähti konttaamaan niin nuorena kuin lähti. Usein naamalleen päättyneet yritykset lähteä eteenpäin vähän helpottuivat, kun isi auttoi vähän kannattelemalla. Ihan vain, että päästäisiin sinne isin täysin vahingossa olohuoneen matolle unohtuneen lompakon luokse.

Vauhdilla kyllä mennyt tämäkin vuosi. Marraskuussa pitäisi jo palata toimistolle, vaikka tuntuu että vastahan tuo lapsi syntyi. Vaikka päivät ovat vauvan kanssa kiireisiä ja ohjelmaa täynnä, tuntuu minusta, että olen kaikesta huolimatta saanut aikaiseksi enemmän kuin koskaan ennen. Oikeasti kyse on varmaan vain siitä että suurin osa tekemisistä sijoittuu kotiin, ja käden jäljen näkee koko ajan.

Viimeisen reilun kuukauden ajan ajattelin keskittyä vielä täysin rinnoin nauttimaan tästä kokemuksesta. Vanhempainvapaa on meinaan ollut mulle ihan mieletön juttu, jotain täysin erilaista kuin mihin olen tarmokkaana toimistorottana itse tottunut. Vaikka olenkin ihan hyvillä mielin palaamassa töihin, en voi väittää etteikö olo olisi vähän haikea. Meidän uusin tulokas kun on täysin isin tyttö, siinä missä kaksi aikaisempaakin.

Terveisin,

Otto

PS: Muut Oton postaukset löydät AKKAVALTA -tägin alta.