Tänään on ollut ihanan aurinkoinen sunnuntai, vaikka aamulla sää ei niin lupaavalta näyttänytkään. Illalla pihalla oli jopa niin kuuma, että meinasin jo hakea bikinit että otan aurinkoa samalla kun grillaillaan. Sitten Nova heräsikin päiväunilta, ja unohdin koko homman. Mutta oli ihanaa kun monen pilvisen päivän jälkeen pihalla oli ihan kuuma. Tytöt pomppivat trampalla varmaan tunnin putkeen, ja aina vähän päästä joivat vettä hulluna kun tuli niin hiki pomppiessa. Mä tein meille ”kesäjuomaa”, eli laitoin kannuun vettä, jäitä, limeviipaleita ja pensasmustikoita, ja tytöt olivat ihan fiiliksissä kun vesi maistui ihan hedelmille.

Grillattiin lihaa ja lisäksi maissia, kesäkurpitsaa, ananasta ja melonia, joita syötiin yhdessä salaatin ja balsamicon kanssa. Yksinkertaista mutta ihan super herkullista! Etenkin grillattu ananas on kyllä mun joka kesän suosikki, jota voisin syödä vaikka joka päivä. Grillatessa tuoreesta ananaksesta myös häviää se ominaisuus, joka tekee kielen ja kitalaen kipeäksi, eli se joku happo (?). Oli kyllä ihanan makeaa ja ananaksen makeus sopii täydellisesti grilliruokien pariksi. Toivottavasti saadaan grillata tänä kesänä vielä monta kertaa yhtä upeassa säässä kuin tänään!

Novalla on joku sellainen juttu, että aina kun me tehdään jotain superhyvää grilliruokaa, hän herää liian aikaisin päikkäreiltä tai on muuten vain juuri silloin ihan sylibeibi. Sitten aina mun (tai Oton) ruuat ehtii kylmetä sillä aikaa kun muut syövät, tai sitten yritän kalastella jotain anaksen palasia vauva sylissä suuhun. Siis kaikkina muina päivinä saan aina syödä ruokani lämpimänä, mutta auta armias jos grillataan jotain tosi herkkua, niin silloin hän ehdottomasti haluaa olla sylissä. Mutta en valita, lähinnä tämä naurattaa. Ja kun 99% ajasta vauva on kuin itse aurinko niin eipä ne muutamat viileät grillipäivälliset yhden kesän ajan haittaa ainakaan minua. Ensi kesänä ehtii taas syödä ne grilliruuatkin kuumana, ja tänä kesänä nautitaan siitä että tuo pikkutyyppi on noin ihanan pieni ja suloinen pallero <3

Me käytiin tänään aiemmin päivällä yhdellä kotieläintilalla jossa ei ennen oltu käytykään, ja teen siitä postauksen ihan erikseen kun oli niin mahtava ja sydäntä lämmittävä paikka. Mutta aika touhuisa päivä meillä siis tänään, tytöt menivät jo aikaisin nukkumaan kun olivat niin  naatteja kaikesta touhusta ja pomppimisesta.

Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet, ja ihana heinäkuu on täällä! Mahtavaa uutta viikkoa kaikille <3

Otto lähti tänään aikaisin aamulla meidän autolla sisarustensa kanssa käymään päiväreissun Kangasalla sukuloimassa, ja me oltiin tyttöjen kanssa neljästään koko päivä. Ei olla oltu varmaan ainakaan pariin kuukauteen neljästään paria tuntia kauempaa, ja mä jännityksellä odotin etukäteen että mitenköhän päivä sujuu. Ihan turhaan jännitin, jotenkin en ihan etukäteen hahmottanut sitä että Novakin on jo paljon isompi kuin silloin kun viimeksi olen ollut kaikkien kolmen kanssa yksin kokonaisen pitkän päivän. Viimeksi kun ollaan oltu koko päivä neljästään oli Novalla tyyliin joku tiheän imun kausi meneillään, eikä hän ollut silloin vielä edes kiinnostunut leluista tai osannut tarttua niihin, ja oli siis aika paljon tissillä ja sylissä. Aika eri meininkiä kuin tällä hetkellä siis, kyllä me silloinkin suoriuduttiin kaikesta mutta nyt oli jopa tosi helppoa ja mukavaa.

Tai oikeastaan meillä oli aivan mahtava päivä! Aamulla kymmenen jälkeen Nova nukahti ekat päikkärit, ja me vuokrattiin tyttöjen kanssa Muumit Rivieralla -elokuva jota katsottiin. Nova heräsi sopivasti juuri kun leffan lopputekstit lähtivät pyörimään, ja siinä sitten leikittiin, ja imetin Novan sillä aikaa kun tytöt touhusivat omiaan. Sitten lähdettiin kävelylle ja leikkipuistoon. Käytiin hakemassa mulle kioskilta kahvia, ja esikoinen niin ihanasti avasi oven mulle ja rattaille.

Leikkipuistossa törmäsin pitkästä aikaa Tiaran vanhan kerhokaverin äitiin, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia parin vuoden tauon jälkeen. Olipa hauskaa kuulla mitä vanhoille tutuille kuuluu nykyään. Tytöt leikkivät sydämensä kyllyydestä ja Nova söi tyytyväisenä Sophie-kirahvia rattaissa kuten instastorysta varmaan osa näkikin. Mä olen nykyään aktiivinen enemmän siellä, eikä mulla edes itseasiassa ole Snapchattia asennettuna tähän uuteen puhelimeen, kun en ole jaksanut päivittää sekä instastoriesia että snäppiä.

Leikkipuiston jälkeen suunnattiin ruokakauppaan hakemaan vähän lounasta ja juotavaa, ja Nova siinä sitten nukahtikin tyytyväisenä kirahvia imeskellen. Päätettiin mennä vielä hetkeksi läheisen päiväkodin pihalle leikkimään, kerran Novakin nukkui. Viihdyttiin siellä vielä reipas puolituntinen, ennen kuin tuli niin nälkä että oli pakko lähteä lounaalle. Kotona syötiin, ja kerettiin juuri sopivasti raahata kaikki pikkulegot alakertaan, kun Nova sitten heräsikin ja söi myös oman lounaansa eli maitoa.

Syönnin jälkeen Nova viihtyi meidän kanssa lattialla. Hän leikki omilla leluillaan siinä meidän vieressä, ja me yritettiin saada jäätävästä Lego Friends -kasasta yhtä Olivian taloa aikaiseksi. No, saatiin hei alakerran yksi huone tehtyä melkein kokonaan (vain peilin upeat meikkausvalot jäivät puuttumaan koska yksi palanen ei millään löytynyt, millä valot olisi saanut siihen kiinni).  Päätettiin että huomenna käydään ostamassa joku maailman suurin lokerikko, johon lajittelen jokaikisen legon. Mun unelma on että kaikille erilaisille osille olisi omat lokeronsa, mutta ei varmaan ihan niin suurta lokerikkoa taida löytyä. Mutta ainakin joku järkevämpi ratkaisu kenties.

Legoleikkien jälkeen Novalle tuli nälkä ja väsy, ja hän tuli mun syliin nukkumaan. Tytöt menivät sillä aikaa pihalle hyppimään trampoliinille ja mä katselin ja kuuntelin heidän touhuja ikkunasta. Niin ihania leikkejä! Tramppa on kyllä mahtava juttu, niin kiva että saatiin se kesäksi tuohon pihalle. Otto tulikin kotiin illalla jo aiemmin kuin ajattelin, ja loppuilta on mennyt ihan tavallisesti koko perheen kesken hengaillen.

*Novan pipo & housut, ja osa tyttöjen kuvissa näkyvistä vaatteista saatu blogin kautta.

Oli kyllä ihan hauskaa viettää pitkästä aikaa ihan vaan tällainen tyttöjen päivä, ja tytöilläkin oli kuulemma kivaa <3

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Vauva-arkea kolmannella kierroksella on takana pian viisi kuukautta, ja musta tuntuu että ollaan saatu kokea jo aika paljon niitä vauvojen hassuja ominaisjuttuja. Toki tässä on vauvavuodesta vielä reilut 7 kuukautta (onneksi) jäljellä ja paljon ihan uusia vainvauvajuttuja vielä tulossa, mutta ajattelinpa nyt kasata yhteen näitä hassutuksia mitä vastasyntyneestä alle puolivuotiaaseen asti vauvoilla usein on, tai ainakin meidän vauvoilla on ollut. Postaukseen saa ehdottomasti kommentoida omat #vainvauvajutut, koska tästä listasta aivan varmasti puuttuu vaikka ja mitä.

1. Kun vastasyntynyt vauva on “maitokoomassa”, silmät seisovat päässä ja maidot on poskella

2. Kun vastasyntynyt vauva kesken unien käy hetken kevyemmässä unen vaiheessa ja avaa silmät muka pätevänä mutta ne katsovat ihan eri suuntiin

3. Kun vauva pitkien päiväunien jälkeen tulee syömään ja tissit on aivan täynnä maitoa, mutta vauva intoutuu hetken syötyään hymyilemään todella aurinkoisesti nänni suussa, ja maidot suihkuavat joka suuntaan

4. Kun vauva alkaa muuten jo kaljuuntua, mutta päälaelta puskee viisi 20x muita hiuksia pidempää karvaa. Olen alkanut ymmärtää piirrettyjen bebejä joilla on aina joku kolme karvaa päässä

5. Kun vauvan paras höpöttelykaveri on mustavalkokuvioinen peitto, tai kattolamppu

6. Kun yrität laittaa vauvalle vaippaa ja juuri silloin vauva päättää harjoitella jalkojen suoristamista tehden vaipan kiinni laittamisesta mahdotonta.

7. Kun vauva tarraa kiinni vanhemman nenästä luullen sen olevan irtoava osa

8. Kun luulet että vauva on valmis nukahtamaan ja sänkyyn viedessä alkaakin armoton höpötys

9. Kun vauva hämmentyy naamalla olevasta asiasta: oli se sitten oma pehmokirja, rättipupu tai sukka, hän hämmentyy ja huitoo vimmatusti kun onnistuu laittamaan jotain naamalleen

10. Kun vauva löytää nyrkkinsä ensi kertaa, laittaa sen suuhun ja irvistää kun se maistuu oudolta

11. Kun vauva löytää korvansa, tarttuu siihen kiinni ja koettaa sekä irroittaa että muotoilla sitä uudelleen yllättynyt ilme kasvoillaan

12. Kun vauva päästää suustaan jonkin uuden äänen josta hän hämmentyy itsekin, välillä jopa säikähtää

13. Kun vauvan lempipuuhaa on tissipeukalo – syödä tissiä ja peukaloa yhtäaikaa

14. Kun vauva leikkii onnesta soikeana tutilla – kunnes tutti menee suuhun ja vauvaa yökkäyttää

15. Kun vauvan lempiruokaa on oma mekon helma

16. Kun vauvan on aina pakko ottaa sukat pois jalasta, tai vielä parempaa: repiä sukkahousut niin että sukkisten polvitaive on varpaiden kohdalla

17. Kun vauva voi tuijottaa vaikka tunnin räpäyttämättä silmiä kertaakaan

18. Kun vauvan on ihan pakko punkea itsensä istumaan sitterissä, turvakaukalossa, vaunuissa ja sylissä, vaikka ei vielä saisi

19. Kun vauva on jo nukahtanut mutta herää koska on kääntynyt mahalleen, eikä osaa laittaa päätä alas nukkuakseen, vaan hengailee käsiensä varassa hätääntyneenä

20. Kun vauvan mahaa päristää ja hän kiljuu ilosta joka kerta kovempaa ja kovempaa

21. Kun nälkäisenä vauva yrittää syödä ihan kaikkea äidin olkapäästä isin nenään

22. Kun vauva leikkii piilosta ja kääntää aina sylissä nauraen pään toisen vanhemman pään taakse piiloon, kun toinen vanhempi kurkkaa

23. Kun vauvaa nostelee ilmaan selällään makoillessa  ja saa ihanan kuolayllätyksen silmään tai suuhun

24. Kun vauva makoile sohvalla ja rapsuttaa onnesta soikeana selkänojan karheaa kangasta josta kuuluu kiva ääni

25. Kun vauva nukahtaa kesken leikkien ja huitoo vielä puoliunessa lelujaan

Musta tuntuu että melkein kaikki mitä vauvat tekevät on jollain tavalla hauskaa, ja arki on täynnä naurua kun hihittelee kuopuksen toilailuille. On nuo pienet höpsöt vaan ihan parhaita, vaikka eipä kyllä kommelluksilta välty isompien ihanuuksienkaan kanssa <3

Jakakaa ihmeessä teidän parhaat vainvauvajutut!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Käytiin viime viikolla meidän lemppari huvipuistossa, eli Oulun Vauhtipuistossa lasten ja mun tädin perheen kanssa. Meillä oli ihan super hauska päivä ja oltiinkin Vauhtipuistossa monen monta tuntia. Viime kesänäkin siellä käytiin mutta näin jälkeenpäin kun muistelen sitä niin muistan vaan jäätävän alkuraskauden pahoinvoinnin, ja penkillä istuskelun vesipullon kanssa. Onneksi tänä kesänä Nova oli ihan oikeasti mukana eikä minikokoisena mahassa aiheuttamassa pahoinvointia, hah!

Mäkin pääsin tällä kertaa laitteisiin ja oli niin hauskaa mennä lasten mukaan. Kyllä kävi ihan liikunnasta tuo pomppulinna-liukumäkeenkin kiipeäminen kun tikkaat sinne oli hurjan jyrkät ja piti yrittää pysyä lasten vauhdissa. Mutta maailman hauskinta ja mukavinta liikuntaa ehdottomasti, tätä voisi harrastaa vaikka joka päivä. Oulun Hietasaaressa sijaitseva Vauhtipuisto on siitä kiva että sieltä löytyy juuri meidän lasten ikäisille lapsille sopivaa puuhaa, ja siellä ei ole yhtään laitetta joka olisi liian haastava neljävuotiaalle, vaan hän pääsee kaikkialle mukaan. Yli 90cm mittaisille Vauhtipuistossa on hurjan paljon tekemistä, ja kyllä mun 7v kummipoikakin siellä viihtyi tosi hyvin vielä. Ja minä, mutta mä en hurjimpiin laitteisiin uskalla Lintsilläkään.

Käytiin myös ajamassa pienillä sähköautoilla, tai siis minäkin yritin, elämäni ensimmäistä kertaa istua jonkunlaisen auton rattiin. Nyt seuraa ehkä blogiurani noloin tunnustus: Mä en osannut ajaa sähköautoa siis ollenkaan. Siinä oli ratti, kaasu ja jarru ja mä sain vaan auton kolme kertaa ohjattua ulos radalta nurmikolle. Että joo, ehkä ihan hyvä että mulla ei ole sitä ajokorttia. Kaikki muut luulivat että meidän viisivuotias ohjasi autoa ja mä vain olin kaverina, mutta ehei minähän se. Mä voin kertoa että en mitenkään loista erityisesti myöskään ajopeleissä tai peliohjaimella liikkumisessa ylipäätään, menee vaan jotenkin niin yli hilseen. Onneksi pyöräily ja kävely sujuu vallan mainiosti, taidan pysytellä niissä ja antaa edelleenkin Oton ohjata meidän perhettä moottoriajoneuvoilla.

Oli siinä naurussa pitelemistä kaikilla kun selvisi että autoa ajoinkin minä, ja olen kyllä saanut siitä kuulla monen monta kertaa jälkeenpäin. Ehkä tästä tulee joku mukava kestoläppä josta saan kuulla hamaan tulevaisuuteen asti. No, ehkä mä kestän sen. Kaikkea ei tarvitse osata.

Meidän Oulun reissu lähestyy loppuaan, ja on kyllä ollut niin kiva olla täällä. Tänään ohjelmassa on Ainolan puistossa vierailua ja isovanhempien moikkailua. Isovanhempia ollaankin moikattu melkeen joka ikinen päivä tämän reissun aikana, ja heitä tulee jälleen ihan hirveä ikävä. Onneksi on puhelin ja voi aina soitella, ja nykyään vieläpä videopuheluitakin, niin muistisairas mummunikin näkee kasvoja eikä vain joudu ihmettelemään että kenen ääni puhelimesta kuuluu. Hän on kyllä niin rakas meille, ja viime vuosina ollaan surtu tätä sairautta hurjan paljon, mutta onneksi välillä saa nauttia vielä pienen hetken niistä pilkahduksista, kun mummu on oma itsensä. Ne pienet hetket on super tärkeitä.

Aurinkoista tiistaipäivää kaikille<3

Hyvää juhannusta kaikille! Me ollaan täällä mun tädillä ja eilen oli aivan ihana juhannusaatto mukavalla porukalla. Laitettiin yhdessä ruokaa ja istuttiin porisemassa myöhään yöhön. Mun pappakin oli täällä meidän kanssa ja moni muu sukulainen myös, sekä mun äiti ja Armas. Tosi kiva ilta, ja ihanaa kun saatiin vähän aurinkoakin vaikka aika kylmä ilma oli. Grillailtiin ulkona ihan uskomattoman hyvät pöperöt joiden kanssa syötiin erilaisia salaatteja ja vesimelonia ja juustoja.

Tein tytöille kukkaseppeleet, mua naurattaa kun lähdettiin vielä iltapäivällä Ideaparkkin etsimään sellaista paksumpaa rautalankaa että saisin helpot kehikot seppeleille, mutta sitä ei löytynyt mistään. Ostin sitten kasviensidontanarua Tigerista, ja kun tultiin takaisin mun tädille niin hän totesi että heillä olisi ollut sitä juuri samaa narua. Nooo, tulipahan päivän kuntoilut kun hiihdin hullua vauhtia Ideaparkin päästä päähän, hah.

*Novan Mini Rodini Pre AW17 -haalari ja Tiaran vaatteet saatu Lilla Companysta

Seppeleistä tuli aika kivat vaikka itse sanonkin, ja oli ihana kun tästä ihan läheltä löytyi vaikka kuinka paljon kukkia. Me käytiin Zeldan kanssa kahdestaan retkellä keräämässä niitä ja oli niin mukavaa höpötellä kaikkea, miten pienistä asioista lapset ilahtuvatkaan. Seppeleiden teko oli muuten huomattavasti helpompaa kun käytti tuota rautalankakehikkoa, tai siis nelinkertaisesta kasviensidontanarusta pyöriteltyä kehikkoa. Viime vuonna käytin seppeleisiin pelkkiä kukkia ja siinä kesti huomattavasti kauemmin, tämä oli ihanan yksinkertaista.

Eilen illalla katsottiin Hula Hula Suomea ja tanssittiin täällä, porukan seniorit kun olivat laittaneet oikein puhelimeen muistutuksen että 22.00 pitää tanssia. Lapset olivat innoissaan kun aikuisetkin intoutuivat tanssiin.

Tänään ohjelmassa on ainakin vierailua mummun luona hoitokodissa, ja sitten varmaan vaan ulkoilua kun näyttää olevan niin mukava ilma. Ehkä tuolla on tänään vähän lämpimämpää kuin eilen, pitäisiköhän laittaa vaikka krokettipeli pystyyn? Jos ei tuule pahasti niin ajellaan ehkä illalla Oton kanssa asukuvailemaan johonkin lähelle. Pitäähän se nyt käyttää hyödyksi, kun pääsee kerrankin ihan rauhassa kuvaamaan. Pieni ajelu autolla kahdestaan käy myös ihan treffeistä, ainakin meille kun harvoin päästään olemaan kahdestaan.

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana juhannus hyvässä seurassa <3