Mitä me ostetaan ruokakaupasta ja miksi

10.10.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Muutama viikko sitten kirjoitin asioista, jotka omalla kohdallani ovat vaikuttaneet mun ruokasuhteeseen ja jotka ohjasivat ennen valintojani ruokakaupassa. Kirjoitin teinivuosistani ja niistä ajoista, kun hinta oli tärkein vaikuttava tekijä ruokaostoksille. Nykyään olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään ruokaostoksia myös muilla perusteilla, kuin pelkästään hintalappuja tuijottamalla. Tänään ajattelin tehdä katsausta siihen, mitä meidän kauppakassista löytyy ihan tavallisena arkipäivänä ja miksi.

Näissä kuvissa on esillä meidän tavalliset täydennys-ruokaostokset keskeltä viikkoa. Ne eivät ole koko viikoksi, vaan muutamaksi päiväksi, kaveriksi sellaisille jutuille, joita kotoa jo löytyy. Tässä on kuitenkin esillä paljon sellaisia juttuja, joita me käytetään säännöllisesti ja ostetaan usein ja siksi tämä oli mun mielestä hyvä esimerkkikassi tähän postaukseen. Etenen tuotteiden kanssa samassa järjestyksessä kuin meidän lähi- K-Supermarketin pohjapiirros menee.

Hevi-osastolla mun ostoskäyttäytymistä ohjaa eniten satokausiajattelu. Pyrin ostamaan niitä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Suosin ehdottomasti kotimaista ja lähellä tuotettua tällä osastolla, mutta ostan myös joskus ulkomaisia satokaudelle ajankohtaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomesta välttämättä saa, kuten vaikkapa talvella persimoneja ja klementiinejä. En ole ehdoton valinnoissani ja kyllä me syödään välillä myös avokadoja sekä esimerkiksi USA:sta tuotua bataattia vuoden ympäri, mutta pääosin suositaan satokausiajattelua.

K-Supermarketin hevi-osastolla mun mielestä ihaninta on se, että niin monissa eri vihanneksissa ja hedelmissä lukee tarkasti kenen tilalta se on tullut. Tuottajia nostetaan isosti esiin. Tulee hyvä mieli ostaa joltain tietyltä tuottajalta, eikä vaan ”tomaattia”. Tuotteiden yhteydessä on kerrottu laajasti mistä kunnasta ja miltä tilalta keneltä tuottajalta tuote on, ja näin saa myös tiedon siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut kaupan hyllylle.

Näin syksyllä satokauden mukaan mun ostoskoriin päätyy usein kotimaisia juureksia kuten porkkanaa, punajuurta, keltajuurta ja raitajuurta, sipulia, kurpitsaa, sieniä kuten suppilovahveroita ja kanttarelleja ja hedelmistä etenkin omenoita. Viime viikolla ostin myös kotimaisen valtavan vesimelonin meidän 8-vuotiaan synttäreille. En edes tiennyt, että niitäkin kasvatetaan Suomessa! Kauppareissujen ostetuimmat jutut hevi-osastolta meillä on varmaan ympäri vuoden kotimainen kurkku ja tomaatti, sekä tuoreet yrtit. Niitä vaan kuluu niin älyttömästi joka päivä.

Juustohylly on mun heikkous ja sieltä mä ostan varmasti eniten ulkomaista, vaikka arkijuustoissa kotimaista suosinkin. Mä rakastan voimakkaan makuisia erilaisia juustoja ja vietetään juustoiltaa ehkä kerran kuussa Oton kanssa. Meidän lasten suosikki on valkohomejuusto, jota saa kotimaisenakin vaihtoehtona. Testaillaan aina vähän erilaisia juustoja ja oikeastaan koskaan ei ole vastaan tullut sellaista, joka EI olisi maistunut meille aikuisille.

K-Supermarketeissa on tosi hyvä juustovalikoima, eikä tarvitse lähteä sen suurempaan kauppaan maistellakseen uusia jännittäviä herkkuja. Parhaat juustohillot löytyy muuten myös Pirkka Parhaat -sarjasta: juustohillo-pakkauksessa on kolme erilaista hilloa, joista mun ehdottomat lempparit on greippi ja inkivääri.

Proteiiniosastolla suosin kotimaista tuoretta kalaa sekä kasviproteiineja ja vapaiden ulkokanojen (luomu)munia. Meidän ostoskärryyn päätyy jonkin verran myös kotimaista broileria, eikä kieltäydytä lihasta silloin, kun sitä tekee mieli. Näin lokakuussa me kuitenkin vietetään semi-lihatonta lokakuuta, eikä osteta kotiin ollenkaan lihaa, vaikka muuten sitä saatetaan tulla syöneeksi jossain, esim. lapset koulussa. Tämä on mennyt aika iisisti ainakin ekojen 10 päivän ajan, eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, että lihaa olisi kaivannut kotiin. Nykyisin on hyvin helppoa löytää erilaisia hyvänmakuisia kasviproteiineja, meidän suosikkeja on esimerkiksi perus-Härkis, sekä beanit-suikaleet. Tykkään siitä, että kaikki kylmässä olevat vegeproteiinit löytyvät yhdestä hyllystä meidän lähi K-Supermarketissa. 

Leipähyllyllä meidän ostoskoriin päätyy useimmin kauraa ja ruista, mutta lapset tykkäävät myös paahtoleivästä. Välillä herkutellaan kotimaisilla artesaanileivillä, kuten cashew-karpalo-chiabattalla. Sen päälle ei tarvitse muuta kuin voita ja avot! Mutta se on pelkkää vaaleaa leipää, joten meillä se on sellainen viikonloppuherkku ja muuten suositaan kuitupitoisempia vaihtoehtoja.

Maitohyllyllä meidän kärryihin tarttuu barista-kauramaitoa kahvimaidoksi. Ostetaan aina pieniä 2dl tölkkejä, koska yksi sellainen kestää meillä Oton kanssa kahvimaitona juuri sen viisi päivää, jonka purkki säilyy avattuna. Näin ei tule hävikkiä, kun ei muuhun käytetä. Lapset ovat tänä syksynä vaihtaneet omasta halustaan maidon tilalle kauramaidon, jota käyttävät esim. kaakaossa ja murojen kanssa. Jugurtin he syövät edelleen maitopohjaisena ilman lisättyä sokeria. Mun omia lempijugurtteja on Helsingin meijerin lähellä tuotetut jugurtit, joista omena ja puolukka on ehdottomasti parhaat. Meidän lähi K-Supermarket oli eka kauppa, jossa näihin törmäsin jo vuosia sitten ja olen niin iloinen, että niitä saa edelleen ja muutkin ostavat pienen tuottajan juguja, joita en koskaan ole nähnyt esimerkiksi markkinoitavan missään.

Kuiva-aine- ja säilykehyllyiltä valitsen kärryyn usein erilaisia papuja ja linssejä, riisiä ja pastaa (arjessa yritän suosia tummaa ja täysjyvää, mutta herkuttelen joskus kyllä valkoisella). Lisäksi meille ostetaan kaurahiutaleita puuroon ja leivontaan sekä täysjyvämuroja ja granoloita, joihin ei ole lisätty sokeria tai joissa sitä on hyvin vähän. Näiden lisäksi tulee ostettua myös pähkinöitä ja siemeniä, kahvia ja kookosmaitoa, sekä erilaisia maustekastikkeita.

Pakastimeen ostan joskus helppoja arkiruokia, kuten täysjyvä-kalafileitä, punajuuri-kasvispullia ja erilaisia perunapakasteita.  Sekä tietenkin jäätelöä! Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että me ollaan edelleen pakastapizzan ystäviä ja sitä tulee  myös syötyä vähintäänkin kerran kuussa, ellei useamminkin. Se on meidän kauppa-pahe.

Me ei olla missään ruoka-asioissa ehdottomia ja kaikkein eniten ruokaostoksia ohjaavat maku, helppous ja terveellisyys, mutta pyritään tekemään hyviä valintoja silloin kun se tuntuu luontevalta. Kun on tehnyt muutoksia ruokavalioon pikkuhiljaa, niihin on ollut helppo sopeutua ilman luopumisen tuskaa, kun ei oikeastaan olla luovuttu mistään. Joskus me ostetaan myös jotain tosi epäterveellistä ja kauheaa ja nautitaan siitä täysillä. Se on ihan fine, kun suurimmaksi osaksi pyrkii elämään monipuolisella ja värikkäällä ruokavaliolla.

Meidän perheessä kaikki saavat vaikuttaa omalta osaltaan siihen, mitä kaupasta ostetaan ja otetaan lapset aktiivisesti mukaan keskusteluun ruuasta ja ruokaan liittyvistä arvovalinnoista. He tietävät miksi vähennetään lihan syömistä, miksi vältellään ruokahävikkiä ja miksi suositaan lähellä tuotettuja satokausivihanneksia. Haluan opettaa lapset rakastamaan ja arvostamaan ruokaa ja myös huomioimaan sen, mitä tapahtuu ennen kuin ruoka päätyy kauppaan ja kaupasta lautaselle.

K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Ne ovat hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Arvot ja ajatukset sekä rakkaus ruokaa ja arvostus tuottajia kohtaan tulee vahvasti esiin ihan jokaisella kauppareissulla ja se on mun mielestä tosi kunnioitettavaa. 

Millaiset arvot ja valinnat ohjaavat teidän kauppareissuja? Mitä teiltä löytyy joka viikko ostoskassista?

PS: Kuunnelkaa muuten ihmeessä tämä kaunis biisi, jonka K-Supermarket on tehnyt. Otto on lauleskellut sitä jo muutaman viikon ja mä vasta nyt tajusin, että kyseessä on K-Supermarketin mainosbiisi.


Hame jonka meinasin ostaa viisi kertaa

27.02.2019

Alkuvuodesta bongasin ihanan käärmekuvioisen minihameen samalla kun etsin itselleni mekkoa meidän hääpäiväbileisiin. Ihastelin hametta pitkään, mutta lopulta päätin olla ostamatta sitä. Perustelin sen itselleni niin, että mulla on jo kaksi muutakin minihametta, joista tykkään, enkä tarvitse tätä. En silloin löytänyt myöskään hääpäiväbilemekkoa, joten sen etsiskely jatkui. Kun olin kiertänyt kaikki muut kaupat läpi jo mekkoa etsiessäni, menin vielä eri ostoskeskuksen samaan liikkeeseen, jossa aiemmin olin ollut etsimässä mekkoa. Löysin silloin sieltä kuin ihmeen kaupalla itselleni ihanan hääpäiväbilemekon, ja samalla iskin silmäni taas ihanaan käärmekuvioiseen minihameeseen.

Menin katsomaan sitä lähempää ja meinasin jo tarttua siihen, mutta liikkeessä ei ollutkaan hameesta mun kokoa. Kysyin siitä myyjältäkin, ja myyjä kertoi voivansa soittaa muihin liikkeisiin sopivan koon perässä. Mä kieltäydyin kohteliaasti. Ajattelin, että ehkä me vielä hameen kanssa kohdataan muuten, jos niin on tarkoitettu. Ei siis soiteltu muihin liikkeisiin, ja hame jäi kummittelemaan mun mieleen.

Muutama viikko sitten kun oltiin syömässä Itiksessä, mä kävelin samalla taas saman ketjun liikkeen ohi, ja näin heti, että hameita oli siellä. Kävelin liikkeestä vaan ohi, ja ajattelin, että ei, vastustan nyt tätä kiusausta. Ruokailun jälkeen Otto meni käymään isompien kanssa etsimässä jotain pelijuttuja, ja mä päätin mennä katsomaan, jos siellä liikkeessä olisi hameesta mun kokoa. Mä vaan halusin sen hameen niin paljon! Olin jo liikkeen ovien kohdalla, kun meidän taaperolla meni totaalisesti hermo, niin kuin taaperoilla joskus käy. Hän ei ollut yhtään sillä tuulella, että olisin edes yrittänyt sovittaa hametta, vaan päätin lähteä suoraan kotiin, koska eihän se hame mikään pakollinen hoidettava juttu ollut. Taisin silti luoda muutaman kaihoisan katseen hameen suuntaan samalla, kun yritin saada taaperoa rattaisiin. Ajattelin, että se oli mun viimeinen mahdollisuus löytää oikean kokoinen hame.

Olin jo melkein unohtanut koko hameen ja luovuttanut, mutta Oulussa muistin sen taas kun oltiin Valkeassa lastenvaateostoksilla ja bongasin tutun liikkeen logon. Päätin kuitenkin, että en mene edes katsomaan, ettei tule paha mieli. Siinä vaiheessa olin meinannut ostaa hametta jo melkein parin kuukauden ajan, joten ajattelin, että ei sitä varmasti siellä enää olisi, ja mua vaan harmittaisi. En myöskään halunnut itselleni lisähoukutuksia kaupasta sen ihanan hameen tilalle. Joten en kävellyt liikkeeseen sisään.

Selkeästi tämä syömässä käyminen on paha juttu, kun samalla aina ajauduin miettimään sitä hametta. Lopulta mun ja hameen tiet kohtasivat Oulun Ideaparkissa. Oltiin siellä mun tädin perheen kanssa syömässä ja ruuan jälkeen käveltiin sisäkautta lähemmäs meidän parkkipaikkaa. Matkalla mun silmät hakeutuivat yllättäen tutun liikkeen ikkunaan, ja siellä niitä oli: ihania käärmekuvioisia minihameita suoraan ikkunan vieressä! Mä olin puhunut tästä hameesta Otollekin jo monta kertaa ja Otto, ehkä hieman huvittuneella äänellä, kehotti mua menemään katsomaan, että onkohan siellä mun kokoa. Ja olihan siellä. Yksi oikean kokoinen käärmekuvioinen hame. Yritin vielä siinäkin sanoa Otolle, että en kai mä oikeasti tarvitse tätä ja pitäiskö mun vaan olla ostamatta. Ja Otto käski mua ostamaan sen, koska ei varmaan vaan enää jaksanut kuunnella mun hamehömpötystä. Ja ehkä myös, koska hän näki, että mä oikeasti tykkään siitä tosi paljon.

Takki Zara | Paita Kenzo | Hame BikBok | Sukkahousut Norlyn | Kengät Zara | Laukku Gucci 

Hame oli kyllä aivan nappiostos, koska olen käyttänyt sitä viikon aikana jo varmaan viisi kertaa. Keksin heti ainakin miljoona erilaista tapaa yhdistellä sitä, enkä malta odottaa nahkatakkikelejä. Jos jonkun, niin biker-takin kanssa tämä hame on ihan perfect. Ja kesällä paljaat sääret ja toivottavasti ruskettuneet jalat! Hame on korkeavyötäröinen, mikä ei tietty tuon collegen kanssa edes näy. Mutta kesällä tämä menee ihanasti vaikka kevyen topin ja bleiserin tai farkkutakinkin kanssa ja silloin hame pääsee kokonaisuudessaan oikeuksiinsa. Mutta toimii musta kivasti näin rennomminkin yhdisteltynä collegen, maihareiden ja peittävien mustien sukkisten kanssa.

Tulette siis luultavasti näkemään tätä käärmehametta täällä vielä moneen kertaan. Ehkä voisin jopa rakentaa sen ympärille taas sellaisen ”yksi hame – kolme eri asua (tai jopa 5)” -postauksen.

Oletteko te ihastuneet eläinkuvioihin? Muita yhtä hankalia ostajia kuin minä, jotka vatvovat yhtäkin vaatetta kuukausitolkulla?