Tämän vuoden Pyhäinpäivä on kolahtanut kovemmin kuin monena muuna vuonna yhteensä, kun mun mummu on niin paljon ajatuksissa juuri nyt. Ollaan silti vietetty mukavaa viikonloppua ja nähty ystäviä ja läheisiä, ja onneksi heidän ja oman perheen kanssa ajan viettäminen vie myös niitä ajatuksia mukavampiinkin juttuihin.

Eilen meille tuli Oton pikkuserkku ja meidän lasten sokeriserkut (kiitos rakkaat lukijat tämän termin opettamisesta, hih) kylään, ja nappasin sokeriserkuista joulukorttikuvia siinä samalla. Vietettiin kiva touhuntäyteinen päivä porukalla, lounaaksi valmistettiin ”Karvaisia nakkeja”, ja iltapäivällä nautittiin vielä pullakahvit. Lapset leikkivät kivasti yhdessä, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaam kun yleensä nähdään melkein joka viikko, ja nyt tuli meidän reissun takia taukoa.

Tänään me syötiin ruuaksi jouluruokia, sillä mulla on yksi kiva projekti käynnissä ja valmistin tänään aamulla siis jouluruokia. Jouluruuat valmistuivat vähän modernimmalla twistillä tällä kertaa. Mutta siitä varmasti lisää myöhemmin! Oli kyllä ihan kiva maistella lanttulaatikkoa taas melkein vuoden tauon jälkeen, joulukuume sen kuin kasvaa.

Jouluisan päivällisen jälkeen vietettiin kuitenkin taas vähän syksyä, ja lähdettiin ulkoilemaan tuonne +10 asteen lämpimään syysilmaan. Käytiin lasten kanssa pyörä- ja potkulautalenkki ja pysähdyttiin vielä leikkipuistossa, vaikka oli jo aivan pimeää. Se oli lapsista tosi jännittävää, vaikka kellokaan ei ollut kuin viisi. Puisto oli ainakin ihan tyhjä niin pääsi heti kaikkiin keinuihin ja muihin vempeleisiin. Käyttekö te talvella puistossa iltaisin, vai ainoastaan valoisan aikaan? Mietin kun yleensä puistossa on hulluna perheitä ja nyt ei ollut yhtään ketään, että johtuiko pimeydestä, vai siitä että tänään oli Pyhäinpäivä. No, yhtä kaikki meillä oli oikein nasta puistoreissu.

Kun tultiin kotiin, alettiin heti kaivertamaan meidän kurpitsoita tyhjäksi. Joku ehkä muistaakin, että käytiin kuukausi sitten hakemassa Halloween -kurpitsat ihan oikealta kurpitsatilalta, mutta ne odottelivat meidän jääkaapissa sitä Halloweenia. Halloween oli ja meni jo viime viikonloppuna kun oltiin Oulussa (tai tiistaina 31.10.), mutta päätettiin juhlia Pyhäinpäivää sitten kurpitsan kaiverruksella tänään. Se oli aika hauskaa puuhaa. Mä piirsin ääriviivat ja Otto leikkasi kuviot, ja siitähän tuli ihan jees vaikka itse sanonkin!

Tuli tästä Pyhäinpäivästä mukava päivä, vaikka näin iltaa kohti ajatukset menevätkin taas vähän surullisemmille vesille, kun  on aikaa ajatella lasten nukkuessa. Onneksi me vuokrattiin Oton kanssa Bad Moms, ja aletaan kohta katsomaan sitä, niin jos se vaikka vähän kutkuttaisi nauruhermoja.

Ihanaa Pyhäinpäivän iltaa kaikille ja hyvää yötä <3

Huh, tuntuupa vaikealta saada tätä postausta alkuun, kun ensimmäistä kertaa kuuteen ja puoleen vuoteen takana on näin pitkä tauko. Kun viikko sitten lauantaina kirjoitin teille, että vietän aikaa perheeni ja läheisteni kanssa, ja pidän hetken taukoa, tilanne tuntui lohduttomalta. Oltiin saatu ennuste, että edellinen viikonloppu on viimeinen, joka saadaan yhdessä mummuni kanssa viettää. Vaan hänpä taisteli itsensä viikonlopun yli, ja alkuviikosta vielä piristyi niin että saatiin kokea hänen hymynsä, naurun pyrskähdyksensä ja lämmin puristus kädessä. Torstaina saatiin toinen puhelu, että nyt kannattaa tulla vauhdilla sairaalaan, sillä pian on liian myöhäistä. Pahimpaan valmistautuen ajettiin sinne, mutta niin vaan sekin päivä meni, ja tuli seuraava.

Nyt tilanne on se, että mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Eikä voi tietää onko edessä vielä yhteisiä tunteja, päiviä vai ehkä jopa viikkoja. Epätietoisuus on kyllä raskasta, mutta minkäs teet. Ei voi tietää, niin ei voi tietää. Tärkeintä on se, että ollaan voitu olla täällä yhdessä läheisten kanssa, saamassa ja antamassa tukea. Ikuisuuksiin me ei tänne Ouluun voida käytännön syistä jäädä, mutta tämä aika on ollut korvaamattoman arvokasta. Joka ikinen päivä ollaan vietetty paljon aikaa sairaalassa, ja saatu kokea ne pienet hyvän pilkahdukset joita vielä alkuviikosta oli.

On tehnyt hyvää saada keskittyä ihan täysillä perheeseen juuri nyt, ja olla stressaamatta mistään muusta. Olen silti kaivannut tätä naputteluakin, ja oikeastaan tämä pieni tauko teki todella hyvää myös omien ajatusten kannalta blogin suhteen. En todellakaan ole lopettamassa (enkä ole ollut missään vaiheessa), sitä älkää pelätkö, mutta blogin suhteen on ollut paljon ristiriitaisia tunteita tänä syksynä. Nyt ne ajatukset ja tunteet ovat kirkkaammat, ja mulla on hyvä fiilis jatkaa eteenpäin. Voin avata näitä fiiliksiä enemmän ihan omassa postauksessaan.

Blogi palailee pikkuhiljaa takaisin arkeen, ja täällä on odotettavissa taas muutakin sisältöä, kuin niitä aiemmin valmiiksi tehtyjä ja ajastettuja kaupallisia yhteistöitä. Mun aivoissa pulppuaa ideoita, ja vaikka olen pitänyt muuten blogitaukoa, ideat olen listannut kyllä ylös. Olen pahoillani, että en ole tänä aikana vastannut myöskään teidän kommentteihin tai viesteihin, ja haluan kiittää kaikesta tuesta jota olen teiltä saanut. Se on tuntunut tosi tärkeältä, ja voimaannuttavalta, tietää että siellä ruutujen takana on ihan oikeita ihmisiä jotka myötäelävät myös silloin kun en ole parhaimmillani. Kiitos.

Sillä aikaa kun ollaan oltu täällä, on oranssin keltainen syksy vaihtunut aivan täyteen talveen. Harmi vaan että meidän talvirenkaat on kotona Helsingissä. Me lähdetään kotiin heti kun keli on sellainen että  uskaltaa turvallisesti vielä kesärenkailla ajella tuon 600 kilometrin matkan, ellei tässä tilanteessa sitten tapahdu dramaattisia muutoksia, jolloin arvioidaan uudelleen. Nyt kuitenkin tiedän että ollaan tehty kaikkemme, oltu täällä niin paljon kuin ollaan pystytty, ja olen saanut sanoa vielä ne ihanat ja tärkeät asiat jotka halusinkin päästä sanomaan, jättää ihan kunnon hyvästit.

Nämä postauksen kuvat on muuten ainoat joita olen tänä aikana ottanut kameralla. Sekin on saanut levätä, tuo neljän paaperon yhteinen ”aaaai” oli vaan niin ihana, että oli pakko ikuistaa. Mä lähden nyt lasten kanssa ulos tekemään lumiukkoa, ja sen jälkeen suunnataan taas sairaalalle. Kiitos vielä teille kaikille ymmärryksestä ja tuesta.

 Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Henki-Fennian kanssa, ja on osa vuottani Henki-Fennian Ambassadorina.

Mustat vaatteet hukkuvat pimeään – heijastin auttaa

Lokakuussa illat ja aamut ovat jo pimeitä, ja on tärkeää kiinnittää huomiota siihen että ei liiku ympäriinsä mustana pimeyteen katoavana massana. Moni huolehtii hienosti lasten näkyvyydestä pimeällä, meilläkin on lapsille sekä hyvin heijastavat ulkovaatteet, lasten itse valitsemat roikkuvat heijastimet, heijastintarrat pyöräilykypärissä, sekä heijastinliivit. Silti moni aikuinen unohtaa suojata heijastimella itsensä, vaikka lapset onkin hyvin suojattu.

Heijastin ei maksa juuri mitään, mutta sillä on iso merkitys, sillä heijastimet ihan oikeasti pelastavat ihmishenkiä. Mä huolehdin omasta näkyvyydestäni sekä roikkuvalla heijastimella hihassa, että käyttämällä heijastavasta kankaasta tehtyä reppua* jos lähden illalla kävellen vaikka kauppaan. Sen lisäksi että hankkii heijastimen (ja ehdottomasti käyttää sitä aina ulkona liikkuessaan), on hyvä myös miettiä omien talvivaatteiden väritystä. Musta on aina tyylikäs valinta, mutta talvella on muutenkin synkkää, ja musta on ainakin kivaa olla se pirteä näky katukuvassa, jonka takki erottuu pimeydestä. Siksi hommasin jotain niinkin klassista kuin kultaisen kiiltävän toppatakin. Siinä en ainakaan ole huomaamaton, varsinkaan yhdistettynä niihin heijastimiin.

Heijastin olisi voinut pelastaa yhdeksän ihmistä

On tärkeää huolehtia että kaikki perheenjäsenet käyttävät heijastimia, lemmikeistä teineihin, sillä jokaisen meidän henki on arvokas. Onnettomuustietoinstituutin (OTI) viime vuonna julkaistu raportti kertoo, että vuosina 2010–2014 tapahtuneista jalankulkijoiden kuolemiin johtaneista onnettomuuksista puolet (!!!) tapahtui suojatiellä, ja 44% vieläpä pimeän tai hämärän aikaan. On arvioitu, että heijastinta käyttämättömistä jalankulkijoista 9 (36 %) olisi todennäköisesti pelastunut kuolemalta, mikäli heijastin olisi ollut käytössä, raportissa todetaan. 

Vaikka tässä tekstissä, ja raportissa nuo ovat vain lukuja, jotka on helppo ohittaa olankohautuksella, tuo määrä on kauhea kun alkaa oikein miettimään. Yhdeksän kokonaista ihmiselämää läheisineen, tarinoineen ja tapahtumineen, olisi pelastunut niinkin pienellä jutulla, kuin heijastimella. Yhdeksän! Heijastimella on todella iso merkitys, jota ei pidä vähätellä. Jos jättää käyttämättä heijastinta pimeällä, asettaa itsensä, sekä autoilijat vaaratilanteeseen.

Heijastimen lisäksi myös oikea henkivakuutus kannattaa

Myös yhteistyökumppanini Henki-Fennia haluaa kannustaa kaikkia hankkimaan oikean henkivakuutuksen lisäksi sen arjen halvimman henkivakuutuksen, eli heijastimen. Niitä löytää ihan jokaisesta kioskista ja kaupasta tähän aikaan vuodesta, eli ei voi vedota edes ostoksen hankaluuteen tekosyynä. Ja jos luette postauksen loppuun asti, sieltä saattaa löytyä helppo ilmainen tapa hankkia itselleen heijastin, vink vink! Henki-Fennia huolehtii ihmisistä monella tasolla, ja vakuutusten tarjoamisen lisäksi he kannustavat kaikkia huolehtimaan itsestään myös arjen perusasioissa.

Arjen halvimman henkivakuutuksen kaveriksi kannattaa kuitenkin hommata se ihan oikeakin henkivakuutus, ihan jokaisen meistä. Heijastin suojaa vain pimeällä, kun taas henkivakuutuksesta on turvaa kaikissa elämäntilanteissa. Henkivakuutus turvaa myös läheisten elämää sen pahimman sattuessa, ja se on ihan yhtä tärkeää kuin itsensä suojaaminen. Vaikka henkivakuutus tulee hieman kalliimmaksi kuin heijastimen osto, se on kuitenkin pieni hinta siitä, että sillä saa turvattua elämän kaikissa mahdollisissa tilanteissa. 

Postauksen kuvissa näkyy selkeästi ero näkyvyydessä, kun käyttää heijastinta, ja kun ei käytä. Kun vaatteet ovat mustat eikä päällä ole mitään heijastavaa, on autoilijan todella vaikea havaita ihmistä pimeällä.  *Reppu saatu blogin kautta Ipanaisesta.

Laske sopiva vakuutusturva

Henki-Fennia kysyy, tiedätkö minkä arvoinen olet? Käy laskemassa oman vakuutusturvasi riittävä määrä Henki-Fennian sivuilta löytyvällä laskurilla, ja ota selvää millainen turva on sinulle sopiva. Fennia-Henkiturvaan kuuluu aina henkivakuutus ja sen lisäksi siihen on mahdollista liittää pysyvän työkyvyttömyyden turva. 

LUKIJAKILPAILU:

Henki-Fennia haluaa suojata myös teitä. Ketä sinä haluaisit suojella heijastimella ja miksi? Kommentoi tähän postaukseen, ja olet mukana heijastimien arvonnassa, jossa kymmenen lukijaa voittaa itselleen ja ystävälleen heijastimet. Arvonta-aikaa on 1.11.2017 klo 23.59 asti, ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä.

Ihanaa päivää kaikille!

 

Me tultiin tänne Ouluun muutama päivä sitten, mutta ei hetkeäkään liian aikaisin. Tällä hetkellä on menossa mun rakkaan mummun viimeiset hetket, ja me ollaan nyt niin paljon hänen luonaan kuin mahdollista.  Onneksi me ehdittiin tänne ajoissa, ja ollaan saatu ja toivottavasti saadaan vielä viettää edes pienen hetken aikaa hänen kanssaan. Toivon että ymmärrätte, että näinä päivinä blogi tai mikään muukaan kanava ei välttämättä päivity, muuten kuin etukäteen kotona tehtyjen ja ajastettujen kampanjapostausten verran. Kiitos ymmärryksestä, ja rakkautta sinne kaikille <3

Edellisen kerran kirjoitin #vainvauvajuttuja silloin kun kuopuksella oli ikää aavistuksen vaille viisi kuukautta. Silloin meininki oli vielä ihan erilaista kuin nykyään vauhdikkaan liikkujan kanssa. Nyt listasin siis uuden satsin: 25 kappaletta vauvajuttuja suoraan touhukkaan vaaperon arjesta, olkaa hyvä!

1. Kun vauvan kanssa harjoittelee kopittelua, ja hän heittää, hän laittaa silmät kiinni ja viskaa pallon kaikella voimalla mitä suinkin vain lähtee, vailla mitään selkeää suuntaa, toivoen vaan että se ei osu itseä päähän.

2. Kun vauva tiputtelee pieniä ruokia alas pöydästä, vain voidakseen kontata myöhemmin pöydän alle niitä syömään.

3. Kun vauva on kaikuvassa, muuten hiljaisessa tilassa ja ihmettelee miksi kukaan ei puhu. ”HÖÖÖ, *ai tää kaikuu tälleen kivasti*, HÖÖÖ, HÖÖ, HÖÖ, *vähän kovempaa* HÖÖÖÖÖÖÖ”.

4. Kun vauva ottaa aina sukat/sukkahousut pois jalasta ja maistelee niitä antaumuksella.

5. Kun vauva seisoo sängyssä ja läpsyttelee aamuseitsemältä onnellisena vanhemman naamaa ”herätyyyyyys!”.

6. Kun vauvalla on suu täynnä ruokaa ja hän päättää harjoitella päristelyä.

7. Kun vauva etsii eteisen kuraisimman kumisaappaan ja on juuri alkamassa imeskelemään sitä antaumuksella, kun saat hänet kiinni itse teosta.

8. Kun vauva oppii istumaan itse kylvyssä, ja eka asia mitä hän alkaa tehdä on läiskyttää vettä. Ei haittaa vaikka läiskyy omalle naamalle, sitä pitää läiskiä tauotta niin pitkään kun vaan saa olla kylvyssä, vaikka vähän inhottaisi nenään tai suuhun menevät pisarat.

9. Kun vauva kuulee hyvän biisin ja jalat alkavat saman tien vispaamaan. Osaisipa itsekin fiilistellä musaa aina yhtä vapautuneesti.

10. Kun vauvan lelu on sohvan alla ja hän yrittää ryömiä sitä hakemaan, mutta pää ei mahdu sohvan alle ilman asennon vaihtoa. Hän yrittää kerta toisensa jälkeen mahtua samassa asennossa, ja aina törmää sohvaan.

11. Kun vauva yskäisee tosi tärkeän kuuloisena tekoyskää.

12. Kun vanhempi herää siihen, että vauva on tunkenut sormensa niin syvälle vanhemman sieraimeen, kun sormi vain menee. *au*.

13. Kun vauvaa suututtaa että hän ei yllä kaukosäätimeen/siskon karkkipussiin/pelikonsolin ohjaimeen ja hän sanoo dramaattisesti ”mämmämmää”.

14. Kun vauva oppii menemään verhon taakse piiloon ja jaksaa leikkiä kukkuu-leikkiä vaikka kolme tuntia. ”Miiiissä vauva on, miissä vauva on” ”Siellä oli, kukkuu!”.

15. Kun vauva oppii kääntämään itse kirjan sivuja, ja seuraavat pari viikkoa kirjojen lukeminen on pelkkää sivujen nopeaa kääntelyä suuntaan ja toiseen.

16. Kun aina auton nähdessään vauva alkaa päristellä sylki roiskuen, oli auto sitten pieni pikkuauto lelukorissa tai vaunulenkillä ohi ajava rekka.

17. Kun vauva tietää että joku asia on kiellettyä mutta tekee sen silti iloisesti ja ylpeänä hymyillen.

18. Kun vauva imee tissiä siihen asti että alkaa tulla maitoa, sitten hymyilee tyytyväisenä ja konttaa takaisin leikkimään/läpsyttelee tissiä/alkaa puremaan, ja maidot suihkuaa paidalle.

19. Kun vauva jo nukkuu kevyesti ja vielä sylissä pitää omaa unikäninäänsä silmät kiinni niin kauan, että on syvässä unessa.

20. Kun vauva ei huomaa että on päästänyt irti tuesta, vaan seisoo ilman tukea jotain jännää käsissään tutkien. Heti kun hän huomaa oman ”virheensä” hän pyllähtää takaisin istumaan, vaikka siihen asti on pysynyt hyvin pystyssä.

21. Kun joka kerta kuullessaan tutun sanan vauvan on pakko tehdä sitä asiaa mihin hän sen sanan mielessään yhdistää. Esim. ”Meidän vauva on nyt oppinut taputtamaan” niin johan alkaa läpsytys kuulua. Tai ”Hei älä ota sitä hammastahnaa enää se on loppu, otetaan tota uutta ja laitetaan se vanha roskiin” –> vauva vilkuttaa.

22. Kun vauva maistaa jotain uutta makua ja naamasta todella näkee että maku ei ollut ihan mieleinen. Ja sitten vauva työntää ruuan uudelleen suuhunsa siitä huolimatta, ja irvistää uudelleen. Tätä jatkuu vaikka kuinka kauan, kunnes vähitellen ilme muuttuu neutraaliksi ja ruoka katoaa pieneen masuun. Ihailtavaa sinnikkyyttä.

23. Kun vauva oppii pitämään hassua ääntä kielellä ja liikuttelee kieltä puolelta toiselle koko ajan ja joka paikassa.

24. Kun vauva antaa pusun, eli avaa koko suunsa ja pyrkii kattamaan sillä mahdollisimman suuren alueen vanhemman naamasta.

25. Kun vauva on tissillä, ja samaan aikaan nipistelee pienillä sormillaan äidin kaulaa, tissiä, leukaa, dekolteeta, poskea tai huulta. Ja äiti on täynnä pienten sormien tekemiä nipistysjälkiä.

Löytyikö tuttuja juttuja? Mitä hauskaa tai söpöjä tai vauvamaisia juttuja teidän minityypeillä on tällä hetkellä, tai mitä on jäänyt mieleen?

Ihanaa sunnuntaita kaikille!