Tilasin tässä tällä (vai viime?) viikolla meille uusia sisustusjulisteita valokuvista, joita otettiin helmikuussa New Yorkissa. Samalla jotenkin pysähdyin selaamaan reissukuvia pitkäksi aikaa ja halusin jakaa teille vielä muutaman kuvan New Yorkista, joita en aiemmin ole jakanut missään. Me kuvattiin reissulla ihan älytön määrä kuvia ja vieläkin on muistikortilla paljon kuvia, joita en ole vielä ehtinyt käydä läpi. Säästelen niitä kuvia ja muistoja, koska niihin on niin ihana palata.

Vitsi miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että meillä kävi niin hyvä tuuri, että ehdittiin toteuttaa reissu ennen tätä kaikkea. Se oli vain kuukaudesta kiinni, maaliskuussa reissu ei olisi enää ollut turvallinen. Seurasin kyllä jo silloin tammi-helmikuussa uutisointia koronavirukseen liittyen melko aktiivisesti ja kyllä se mietitytti juuri pitkillä lennoilla ja lentokentällä etenkin, kun monilla oli maskit päällä jo silloin. Onneksi silloin ei vielä kuitenkaan ollut vaaraa. 

Me ihan muuten vaan päädyttiin varaamaan reissu helmikuun alkuun, silloin oli melko hyvin tilaa hotelleissa ja edulliset hinnat lennoille (+ meidän hääpäivä, mikä ei kuitenkaan ollut ratkaiseva tekijä). Oltaisiin ihan hyvin saatettu varata se ihan mihin tahansa muuhunkin ajankohtaan. Kävi vaan aivan valtava munkki.

Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta se, että me oikeasti oltiin siellä. Varsinkin nyt, kun lehdissä näkyy päivittäin kuvia New Yorkin autioituneista kaduista ja Times Squarelta, jonka valtavassa ihmisvilinässä mekin ihan vasta oltiin. Miten paljon kaikki on muuttunut vain kahdessa kuukaudessa. 

Oikeasti tähän väliin on pakko kertoa tosi random juttu! Kun istuin kirjoittamassa tätä sohvalla ja nousin höyläämään juustoa meidän lapselle, niin samalla löysin mun pyllyn alta Yhdysvaltain yhden sentin kolikon. Siis miten? Millä todennäköisyydellä yhtäkkiä löytyy sellainen pyllyn alta kun kirjoittaa juuri tähän reissuun liittyen, enkä ole nähnyt mitään kolikoita missään varmaan kertaakaan reissun jälkeen. No ei siinä, kyllä sitä on tottunut löytämään kaikenlaista kaikenlaisista paikoista näin lapsiperhearjessa. Mutta tämä oli vaan niin hauska ja outo sattuma. Jatketaan.

Se reissu oli kyllä sellainen unelmien täyttymys ja niin suuri kokemus, että sitä tulee edelleen ajateltua ainakin joka viikko. Ehkä siksi tuntui ihanalta ajatukselta tilata valokuvia reissulta myös osaksi meidän kotia. Niitä kuvia katsellessa tulee aina hyvä ja kiitollinen fiilis siitä, että saatiin kokea se kaikki. Niitä katsellessa on myös hyvä haaveilla siitä, että joskus me vielä lähdetään sinne koko perhe. Siihen menee varmasti vuosia, mutta me tehdään se. 

Meillä oli suunnitelmissa tälle kesälle Euroopan roadtrip koko perheen kesken. Roadtrip on ollut meidän haaveena jo pitkään ja ollaan odotettu, että kuopus on tarpeeksi vanha sellaiselle reissulle. Tänä kesänä niin olisi ollut. Suunnitelmissa oli kiertää lasten kanssa Legoland ja Saksan isot huvipuistot. Se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi vielä pitkäksi aikaa, sillä ei voi tietää onnistuuko sellainen reissu vielä ensi vuodenkaan kesällä. Vain aika näyttää. Mutta kyllä sitä ehtii myöhemminkin sitten, nyt voi keskittyä oikean matkailun sijaan nojatuolimatkailemaan. Voi muistella vanhoja reissuja, lukea vanhoja reissupostauksia tai katsella vanhoja videoita Kreikan aalloista tai Mallorcan lämmöstä. Niistä tulee hyvä ja lämmin fiilis. 

Heti kun tilaamat julisteet ovat tulleet perille ja olen saanut ne kehystettyä, niin pitää kyllä näyttää millainen lopputulos tuli! Viikonloppuna meillä on suunnitelmissa vanhan asunnon varaston läpikäymistä, ulkoilua (jes, lumet suli pois!) ja hyllyjen kiinnittelyä seinille. Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Musta tuntuu, että viimeisen kuuden viikon aikana on tapahtunut niin paljon, että jossain määrin olen hetkeksi unohtanut olevani muutakin kuin äiti, yrittäjä, kokki ja muuton keskellä. Tiedättekö, kun on vaan ollut niin paljon kaikkea muuta, että en ole edes istahtanut hetkeksi alas miettimään, että mitä mulle kuuluu, millainen olo mulla on, miltä musta tuntuu.

Olen vain syöksynyt eteenpäin kuin höyryjuna ja yrittänyt pitää huolen omalta osaltani kaikista perheenjäsenistä ja kodista ja töistä, olla läsnä, mutta olla silti tehokas. Ja en missään nimessä tarkoita ettenkö olisi nauttinut näistä viikoista samalla, todellakin olen. Olen nauttinut aivan älyttömän paljon siitä, että olen voinut oikeastaan siirtää omat ajatukset ja tarpeet hetkeksi syrjään ja keskittyä kaikkeen muuhun. Mun mielestä on tosi rentouttavaa heittäytyä täysillä perhe-elämään, töihin ja kodin laittamiseen. Mutta toki tekee hyvä aina välillä myös pysähtyä kuuntelemaan itseä. Siksi ajattelinkin nyt listata muutamia ajatuksia, joita mulle heräsi tänä aamuna, kun kysyin itseltäni: mitä minulle kuuluu.

1. Olen innostunut uudelleen ruuanlaitosta ihan kunnolla ja nauttinut siitä. Kuluneiden kuuden viikon aikana ollaan tilattu ruokaa kotiin kaksi kertaa, eikä käyty ravintolassa kertaakaan. Tämä on ihan valtava muutos entiseen, sillä normaalisti me syödään ulkona lounasta tai päivällistä tai tilataan ruokaa vähintään 2-4 kertaa viikossa. Ensin tuntui raskaalta, että kaikkina päivinä oli vaan kokattava ne viisi ateriaa. Nyt siihen on tottunut, siihen on saanut sellaisen hyvän rutiinin. Ja ollaan huomattu, että ihan oikeasti pystytään aivan hyvin siihen, että isot ostokset tehdään kerran viikossa ruokakaupasta ja muuten ei ramppailla. Kuusi viikkoa sitten käytiin kaupassa vielä suunnilleen joka päivä niiden isojen ostosten lisäksi, kun aina ”muka puuttui jotain”, eli siis teki mieli jotain, mitä ei ollut. Olen aika fiiliksissä tästä. Olen aina fiiliksissä siitä, kun testaan jotain uutta reseptiä ja se maistuu hyvältä! Huomaan, että tähän vaikuttaa myös se, että keittiö on nyt yhteisessä tilassa olohuoneen kanssa. Kokkaaminen on paljon kivempaa, kun ei tarvitse eristäytyä yksin keittiöön.

2. Nautin juoksemisesta edelleen aivan älyttömän paljon ja siitä olen pitänyt kiinni myös tässä poikkeus-arjessa. Säännöllistä juoksuharrastusta on takana nyt seitsemän kuukautta. Se on mulle todella paljon. En osaisi enää olla ilman lenkkeilyä. Rakastan vaan juosta ja kuunnella podia tai äänikirjaa ja olla miettimättä yhtään mitään. Nykyisin huomaan, että juoksen joskus jopa nopeammin kuin joku toinen lenkkeilijä – se on jotain, mikä on mulle ihan uutta. En ole ikinä ennen tätä ollut ketään muuta nopeampi! Se ei ollut mitään sellaista, mitä olisin tavoitellut, en ole yrittänyt juosta kovempaa, niin on vaan käynyt ihan huomaamatta. Ja nyt kun meillä on tramppa, huomaan, että mun kestävyys on parantunut ihan hulluna. Vielä viime kesänä pomppiessani mun tädin trampalla, mun piti pitää taukoja aina välillä. Nyt jaksan hyppiä vaikka 20 minuuttia putkeen helposti.

3. En aio stressata tulevaisuudesta. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, miten nämä viikot ja kuukaudet vaikuttavat meidän kaikkien ihmisten elämään, talouteen ja kaikkeen. Aion mennä vaan päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin ja katsoa mitä eteen tulee, sillä ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.

4. Musta on tullut himosaunoja. Täällä uudessa kodissa olen saunonut enemmän kuin koskaan missään. Ei meillä sauna lämpeä joka päivä, mutta joka toinen tai joka kolmas päivä ja se on meille usein. Saunominen rentouttaa ihanasti ja tuntuu jotenkin erityiseltä juuri nyt. Nyt kun meille satoi lunta, niin mietin, että pitäisikö juosta saunasta lumihankeen! Se vasta olisi hauskaa.

5. Rakastan tätä omaa rauhaa, mikä meillä nyt on. Se on mulle ihan korvaamattoman arvokasta ja vaikuttaa jotenkin mun fiiliksiin tosi paljon. Viihdyin kyllä myös rivitalossa, mutta mä nautin ihan hirveän paljon siitä, että nyt meillä on oikeasti täällä ihan oma rauha. Kukaan ei jatkuvasti kävele suoraan meidän pihan vierestä, eikä mistään ulkopuolelta edes kantaudu ääniä meidän pihalle. Verhoja voi pitää auki koko päivän, kun kukaan ei voi tulla niin lähelle, että näkisi meille sisään. Bussit ei pysähdy meidän keittiön ikkunan alapuolelle liikennevaloihin. Vaikka olen aina ollut kaupunkilaistyttö, ai että mä rakastan sitä, että oman rauhan voi saada myös täällä Helsingissä. Täällä uudessa kodissa on vähän sellainen olo, kuin olisi jossain mökillä koko ajan (vaikka ei ollakaan kaukana mistään). Silleen hyvällä tavalla. En tiennyt kaipaavani tätä rauhaa niin paljon ennen kuin sain sen.

6. Vaikka en ole pysähtynyt miettimään tunteitani sen tarkemmin, olen koko ajan tuntenut oloni onnelliseksi. Olen niin onnellinen, että se on pelottavaa. Vaikka nautin toki unelmien toteuttamisesta, se on myös ihan älyttömän pelottavaa.  Se on pelottavaa, koska on niin paljon menetettävää. Mutta valitsen olla pelkäämättä. Valitsen nauttia jokaisesta ihanasta hetkestä, jonka saan, ja valitsen olla murehtimatta tulevasta.

Sellaisia ajatuksia tähän hetkeen. Olipa jotenkin virkistävää hetkeksi pysähtyä miettimään tätä kaikkea. Nyt voi taas palata höyryjunailemaan, eikun! Ihanaa viikon jatkoa kaikille <3

Tänään sinä täytät seitsemän vuotta. En kestä, että jälleen juuri sinun synttäreillä oli huonoa tuuria, kun sattui tämä koronavirus-pandemia – viime vuonna sinulla oli synttäreilläsi käsi murtunut. Vaikka onkin ollut nyt huonoa synttärituuria, et ole antanut sen haitata tai hidastaa synttärimeininkiä ollenkaan. Positiiviselle luonteellesi tyypillisesti keksit heti ratkaisun. Pidettiin tänään synttärisankari päättää -päivä kotona. Ja se päivä oli upea ja sinun näköinen ja vähintään yhtä hauska kuin synttärijuhlat. Vaikka rock-teemaiset synttärisi siirtyivät tulevaisuuteen, ollaan juhlittu sinua oikein olan takaa perheen kesken. Vaikka tämä tilanne kestäisi 8-vuotissynttäreihisi asti (mitä kukaan ei todellakaan toivo), me pidetään myös 7-vuotissynttärit, minä lupaan sen.

Sinä et vauvavuotesi jälkeen ole koskaan ollut vaativimmasta päästä. Olet joustava ja sopeudut tilanteeseen kuin tilanteeseen helposti. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää, että tunnet olosi tärkeäksi tässä perheessä. Että sinun äänesi tulee kuulluksi siinä missä muidenkin, vaikka et aina muista pitää itsestäsi meteliä. Että me tehdään yhdessä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja että sinä saat tavoitella omia unelmiasi ja kertoa mielipiteesi. Teen parhaani, jotta se aina toteutuisi.

Muista aina, että sinulla saa olla huono päivä. Sinulla saa olla suru tai paha mieli ja me lohdutetaan ja tuetaan. Vaikka olet meidän iso pieni aurinko, sinäkin saat suuttua, murehtia ja harmistua. Sinulla on lupa erehtyä, kokeilla, vaihtaa mielipidettä ja tehdä virheitä. Meillä kaikilla on. Eikä sinun koskaan tarvitse miellyttää ketään. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja me ollaan sinusta ylpeitä. 

Toivoit syntymäpäivälahjaksi kirjaa, joka kertoisi sinulle kaiken rock-musiikista, sen historiasta, erilaisista rock-bändeistä ja artisteista. Etsimme sellaista kissojen ja koirien kanssa netistä ja lopulta löysimme yhden ainoan lapsille tehdyn kirjan rock-musiikista. Se löytyi ruotsin kielellä. Mikä onni, että te lapset olette kaksikielisiä, muuten emme olisi voineet toteuttaa ainoaa toivettasi. Joululahjaksi toivoit koko perheen yhteistä lautapeliä ja nyt syntymäpäivälahjaksi tätä kirjaa. Molempia toiveita mietit pitkään ja hartaasti. Et koskaan pyydä mitään, mitä et oikeasti tarvitse ja minä arvostan sitä ihan älyttömän paljon. Eniten sinä arvostat perheen yhteistä aikaa, mikä on maailman ihaninta.

Rakastan tiedonjanoasi ja haluan kertoa sinulle kaiken. Olet ihan älyttömän fiksu ja hämmästytät meitä usein tietämällä monia sellaisia asioita, joita emme edes tienneet sinun vielä tietävän. Et ehkä ole aina se perheen äänekkäin keskusteluihin osallistuja, mutta aina kun osallistut, sinulla on jotain järkevää sanottavaa. Olet empaattinen ja puhut kauniisti muista ihmisistä. Huomaat paljon sellaista, mitä moni muu ei. Olet ihana tytär, sisko ja ystävä. Rakastat ilahduttaa toisia ja teetkin sitä niin usein kuin mahdollista. Rakastan pieniä yllätyksiäsi, kauneushoitolassasi istumista ja niitä suuria ja lämpimiä haleja, joita annat.

Näen sinussa paljon samaa, kuin itsessäni samassa iässä, vaikka rakkauden rockia kohtaan olet kyllä perinyt isältäsi. Rakastat huomata yhtäläisyyksiä sinussa ja minussa ja se on minulle suurin kohteliaisuus ikinä. Olen ylpeä siitä, että sinä olet ylpeä niistä piirteistä ja kiinnostuksen kohteista, joita olet  meiltä saanut.

Tuntuu uskomattomalta, että olemme saaneet seurata sinun kasvuasi jo seitsemän vuotta ja sinä olet jo ensi syksyn koululainen. Vaikka tämä eskarin kevät sai hieman odottamattoman käänteen ja käyt mitä luultavimmin eskarin loppuun kotona, olet kyllä niin valmis kouluun kun voi lapsi vain olla. Tiedän, kuinka suurella innolla sinä odotat koulun alkua. Lupaan olla sinun tukenasi koulussa. Lupaan, että meiltä voit aina kysyä apua, ja meille voit aina kertoa jos jokin asia askarruttaa, ilahduttaa tai huolestuttaa. Me autetaan aina. Ja jos me ei tiedetä vastausta kaikkiin sun kysymyksiin, selvitetään yhdessä. Lupaan, että me ei koskaan jätetä sinua yksin kysymysten, huolien tai murheiden kanssa. Lupaan, etten koskaan sano sinulle turhaan ei vain oman mukavuuteni tähden. 

Muistathan aina olla sellainen kiva kaveri ja kiva sisko kuin nyt olet. Muistathan aina olla oikeudenmukainen ja pitää huolen, että kaikki pääsevät mukaan. Muistathan auttaa toisia, jos he pyytävät apua. Muistathan auttaa silloinkin jos huomaat jonkun tarvitsevan apua, vaikka tämä ei itse uskaltaisi sitä pyytää. Kerrothan meille, jos joskus tarvitset itse aikuisen apua asioiden selvittämisessä. Älä koskaan murehdi yksin. Ja vaikka joku joskus sanoisi, että äidille ja isille ei saa kertoa, niin älä usko. Ei ole olemassa sellaista asiaa mitä ei meille saisi kertoa. Mikään, mitä ikinä sanot tai teet, ei voisi vähentää sen rakkauden määrää, joka meillä on sinua kohtaan. Me rakastetaan sua A I N A, vaikka mitä tapahtuisi.

On maailman suurin kunnia saada olla sinun ja siskojesi äiti. Te kolme ja teidän omat ja yhteiset jutut tekevät meidät niin onnelliseksi ihan joka päivä. Kiitos, kun olet juuri sinä. Kiitos, kun me saadaan olla sun vanhemmat. Kiitos, kun innostut aina kaikesta niin helposti. Kiitos, kun muistat kehua aina kun näet jotain kaunista. Kiitos, kun kerrot meille sun ajatuksista ja haaveista. Kiitos, kun luet pikkusiskollesi satuja ja eläydyt niihin. Kiitos, kun kysyt niin mahtavia kysymyksiä. Kiitos, kun keksit aina hauskaa tekemistä koko perheelle. Kiitos kun teet mulle kampauksia, rakastan sitä kun joku laittaa mun tukkaa. Kiitos kun naurat niin paljon. Kiitos kun katat aina pöydän ja tyhjennät tiskikoneenkin pyytämättä. Kiitos, kun otat aina kainaloon, jos joku kaipaa läheisyyttä ja tulet itsekin usein kainaloon. Kiitos, kun olet juuri sinä. Olet ihana, rakas ja maailman siistein 7-vuotias <3 Vielä kerran paljon onnea äidin ja isin rakkaalle 7-vuotiaalle! 

Päästiin kuin päästiinkin tekemään pääsiäismunajahti lapsille meidän uudelle omalle pihalle. Vähän jännitti sään puolesta, mutta ihan hyvin se meni. Munia piilotellessa paistoi aurinko niin lämpimästi ja ihanasti. Lapset kiskaisivat vain takit niskaan ja pipot päähän kun oli niin upean keväinen sää. Siinä ohjeita antaessani ja lapsille itse tekemiäni karttoja jakaessani taivaalta alkoi kuitenkin sataa räntää ja keli vetäisi vähän kalseaksi. Mutta onneksi lapset eivät olleet moksiskaan, eivät tainneet edes huomata koko asiaa, kun olivat niin innoissaan pääsiäismunajahdista.

Piilotettiin jokaiselle kuusi suklaamunaa ympäri pihaa, eli yhteensä 18 munaa. Piirsin ja väritin jokaiselle samanlaisen kartan meidän pihasta, mutta jokaisen karttaan merkittiin omat eri piilot munille. 3-vuotiaalle oli kaikista helpoimmat piilot ja sitten 6- ja 8-vuotiaille laitettiin jo vähän haastetta. Tai siis niin luulimme tekevämme, mutta kaikki kolme kyllä löysivät munansa hyvinkin nopeasti. Ja kukaan ei myöskään ottanut vahingossa toisten munia, vaan kaikki osasivat seurata juuri sitä omaa karttaa, vaikka olisivatkin nähneet jonkun toisen munan. Tästä olin aika fiiliksissä!

Oli niin siistiä tehdä oikeasti pääsiäismunajahti pihalle. On meillä tietty sisältäkin koti täynnä aivan uusia piilopaikkoja, mutta jotenkin siinä oli niin paljon fiilistä kun tehtiin se ulos. Tällä hetkellä on niin siistiä, kun kaikki on ”uusia ekoja kertoja”. Ensimmäinen pääsiäismunajahti omalla pihalla. Ensimmäinen pyörälenkki yhdessä täällä. Ensimmäinen koko perheen leffailta uudessa olkkarissa. Ensimmäinen pääsiäinen tässä kodissa. Ensimmäinen pyykkikoneellinen kodinhoitohuoneessa. Ja en kestä, kun me ihan oikeasti ollaan tällaisia ekojen kertojen fiilistelijöitä koko perhe (ne on ne pienet jutut), niin me oikeasti myös vuorotellen täällä hihkutaan ääneen jostain uudesta ekasta kerrasta. Se on ihanaa.

Pääsiäismunajahdin lisäksi ollaan käyty lenkillä, lasten kanssa ja minä yksin, pompittu trampoliinilla, kokattu paljon hyvää ruokaa ja katsottu pari leffaa, sekä Masked Singer Suomi. Ja tänään maalattiin yhdessä kukkaruukkuja lasten kanssa sadepäivän kunniaksi. Näistä tulee ihanat ruukut meidän terassille. Oton kanssa ollaan katsottu Tiger Kingiä. Se on kyllä kertakaikkiaan niin älytön homma, että ei voi olla katsomatta!

Tämä pääsiäisloma on tehnyt tosi hyvää. Mäkin pidin tietokoneen pari päivää kiinni ja vaan nautin siitä, että me vihdoin ollaan täällä ja vihdoin pystyy rentoutumaankin, eikä vaan koko ajan tekemään jotain. On meillä vieläkin paljon tehtävää, mutta niitä juttuja voi tehdä rauhallisemmassa tahdissa. Ollaan purettu hyvin verkkaiseen tahtiin nyt näitä loppuja tavaroita ja keskitytty enemmän nauttimaan yhteisestä ajasta. Sitä ei jotenkin edes tajunnutkaan, miten tämän loman tarpeessa me oltiin, ennen kuin oikeasti sai lomailla ja olla vaan. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoinen rutistus meiltä, vaikka lopputulos palkitseekin ihan todella. Hyvä puoli on ollut myös se, ettei näiden viikkojen aikana ole ehtinyt suoda ajatustakaan tälle vallitsevalle maailmantilanteelle, kun on ollut niin paljon hommaa kotona. Iltaisin on nukahtanut kolmessa sekunnissa, kun on vihdoin ummistanut silmänsä.

Onneksi meillä on vielä paljon tekemistä tähän loppukevääseen ja voidaan uppoutua täysillä siihen työn ja koulun lisäksi. Tässä ei ole aikaa tylsistymiselle. Ja täytyy toivoa, että sitten kun meillä loppuu tekeminen kesken (voiko meille edes käydä niin, ei me nyt niin tehokkaita olla), niin tämäkin alkaisi jo pikkuhiljaa helpottaa. Alkavalla viikolla suunnitelmissa on maalata vielä loput seinät (nyt meillä on valmiina 2/4) ja sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa vihdoin kiinnittämään hyllyjä seinille, jotta saadaan nuo loput kirjalaatikot purettua. Meillä on muuten aivan sikana kirjoja, sen olen tässä huomannut. Mutta kirjathan ovat vain hyvä asia ja meillä ne eivät ole koristeena tai pölyttymässä, vaan niitä luetaan aktiivisesti koko ajan. Halutaan ne kauniisti esille kotiin, jotta niihin on mahdollisimman helppo tarttua.

Sellaisia pääsiäiskuulumisia! Olen niin iloinen siitä, että huominenkin on vielä vapaa. Aion tehdä nyt illalla ja huomenna illalla tiistain työt valmiiksi, nimittäin silloin me vietetään meidän keskimmäisen synttäreitä, joista myös luvassa juttua ensi viikolla!  (Ei siis missään nimessä olla pitämässä mitään juhlia muuten kuin oman perheen kesken nyt).

Ihanaa alkavaa viikkoa ja pääsiäistä vielä kerran kaikille <3 

Miltä näyttää tavallinen arkipäivä 3-vuotiaan näkövinkkelistä? Meidän 3-vuotias rakastaa valokuvausta ja eräänä päivänä hän jo valmiiksi otti niin paljon kuvia, että päätin hänen saavan kuvata halutessaan vaikka koko päivän. Ihan aamusta iltaan ei 3-vuotias oletettavasti jaksa keskittyä yhteen asiaan, mutta hän otti kuitenkin yllättävän paljon kuvia päivän aikana ihan omasta aloitteestaan. Tässä näkyy toki vain häviävän pieni osa päivästä, eli tämän postauksen perusteella ei kannata tehdä päätelmiä koko meidän päivän sisällöstä.

Hän kuvaa meillä muutenkin lähes joka päivä jotain. Olen jättänyt mun kakkoskameran niin, että lapsetkin saavat sen halutessaan itse otettua ja 3-vuotias osaa hienosti laittaa itse kameran päälle, tarkentaa ja ottaa kuvan. Asetuksia hän ei tietenkään osaa säätää, niin ne on kakkoskamerassa aina automaatilla. Mutta silti mä joka kerta hämmästyn, miten upeita kuvia hän osaa ottaa niillä automaattiasetuksilla! Sen pidemmittä puheitta, tässä tulee kuvamateriaalia kolmevuotiaan näkökulmasta.

Aloitetaan päivä päivän asu -kuvalla! Asuksi valikoitui isosiskojen vanha Elsa-mekko puettuna yöpaidan päälle.

Äiti tekemässä töitä aikaisin aamulla, sisko katsomassa leivontavideota äidin viekussa.

Sisko kirjautumassa sisään luokan päivittäiseen videochattiin, jossa käydään läpi päivän sisältöä.

Pajunkissat ja itse ripustetut (ja viime vuonna 2-vuotiaana siskojen kanssa maalatut) puukoristeet.

Toinen omakuva vähän lähempää. Taustalla näkyy imuri.

Katto on niin hämmentävän korkealla, että siitä oli pakko ottaa kuva suoraan ylöspäin.

Siinä on isi tulossa vanhalta kodilta. Hänellä on kädessä kahvakuula ja pyykkikori. Vanhalta asunnolta tuli mukaan myös kuopuksen rakas Tripp Trapp -tuoli vihdoinkin. Eteinen on vielä muuttokaaoksen vallassa.

Isosisko ja äidinkielen kirjat. Kuvassa upeasti mukana myös isin energiajuomatölkki.

Eteinen samalla kun isi lastaa autosta tavaraa tavaran perään sisälle. Yksinkertaisesti: kaaos.

Äiti tekemässä töitä varsin ergonomisessa asennossa kuvattuna portaista ylhäältä. Sisko sohvan nurkassa katsomassa sitä samaa leivontavideota.

Piirustustarvikkeet. Piirrettiin porukalla kuvia pääsiäisteemalla.

Äiti ottamassa kenkiä pois, kun oltiin menossa trampoliinille pomppimaan ilta-auringossa.

Salakuva isosiskoista leikkimässä pikkulegoilla.

Isosisko ja pääsiäisnoidan hattu. Naamiaisleikki alkakoon!

Tähän on tallentunut siskon hieno liike. Kenties hän nosti jonkun tavaran ylös, ettei pikkusisko yllä siihen?

Aika ihania ja rehellisiä kuvia meidän yhdestä päivästä. Tältä mä oikeasti näytän 95% ajasta, siis vaatteiden puolesta. 95% ajasta en istu koneella, mutta päivisin mä olen tehnyt aika paljon hommia siinä missä Otto on ollut lasten kanssa ja remppaillut. Otolla on helpompi keskittyä iltaisin ja mulla taas päivisin, niin ollaan tehty tällainen järjestely. Nämä kuvat ovat kyllä arvokkaita ja ihanan arkisia muistoja meille! Pitäisi ehdottomasti muistaa tallentaa hänen ottamat kuvat vaikka omiin kansioihin muutenkin, koska niitä on niin ihana katsella jälkeenpäin sitten ja näyttää myös hänelle itselleen.

Mitäs tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta? Tykkääkö teillä lapset valokuvata?

PS: Huomenna tulee postausta meidän ruokailutilan seinästä ja sävystä, kuten toivottiin! <3