Eilen juhlittiin Ottoa meillä kotona ihanalla isolla ystäväporukalla meidän terassilla! Teemana oli tyttöjen toiveiden mukaan kukat, ja me käytiinkin keräämässä luonnonkukkia koristeeksi, ja kakunkin koristelin kukilla. Lasten piti askarrella myös kukkakoristeita, joita oltaisiin ripustettu, mutta tässä lomamoodissa se vähän jäi, ja lopulta kukkateema ei ollutkaan niin suuressa osassa. Mutta sen sijaan meillä oli keskimmäisen kummisedältään lahjaksi saama saippuakuplakone, mahtava tunnelma,  hyvää ruokaa, musiikkia ja valoja ja viirinauhoja.

Meillä oli niin rento ja kiva ilta yhdessä, ja oli mahtavaa nähdä ystäviä. Otolla alkoi samalla eilen kesäloma, ja tätä on todellakin odotettu. Eiliset juhlat olivat ehkä paras tapa ikinä aloittaa loma! Grilli oli kuumana lähes koko illan, ja sen lisäksi tarjolla oli mun tekemää päärynä-valkosuklaakakkua, jonka tein tällä Annin uunissa -blogin ohjeella 1,5-kertaisena.Kakku oli ihan super mehevää ja herkullista vaikka itse sanonkin, ja helppo tehdä.

Eilen oli melko tuulista, mutta onneksi aurinko paistoi ja paviljonki vähän antoi tuulen suojaa. Istuskeltiin koko iltapäivä ja lta pihalla, ja lasten mentyä nukkumaan me lähdettiin vielä jatkamaan vähäksi aikaa porukalla keskustan tuntumaan. Oton sisko jäi tänne valvomaan pienten unta, ja kaikki olivat nukkuneet sikeästi. Sen verran kesyjä ollaan, että lähdettiin jo melko pian puolen yön jälkeen Subwayn kautta taksilla kotiin Oton kanssa, mutta ihan mahtava ilta oli kyllä, ja just meille sopiva. Saadaan kyllä olla kiitollisia kaikista ihanista ihmisistä joita meillä on ympärillä, ja olen hurjan kiitollinen myös siitä, että Otto on mun vierellä.

Mä muistan vieläkin ekat Oton synttärit joita juhlittiin yhdessä meidän ensimmäisessä yhteisessä kodissa, Otto täytti silloin 21 vuotta. Tavallaan tuntuu että ne juhlat oli ihan vasta eilen, vaikka oikeasti niistä on jo seitsemän vuotta ja niin moni asia on muuttunut. Tärkeimmät jutut on kuitenkin säilyneet juuri sellaisena kuin ne olivat silloin: edelleen seitsemän vuoden jälkeen mä saan perhosia mahaan kun katson Ottoa, ja joka ikinen päivä me rakastetaan toisiamme vielä ainakin triljoona kertaa enemmän. Ällösöpöä tai  vaan ällöä, mutta ei se mitään. Jokainen hetki jonka saan kulkea Oton kanssa on mulle maailman arvokkain. Se kaikki, mitä me ollaan yhdessä rakennettu näiden vuosien aikana on jotain, mitä en koskaan osannut edes unelmoida pääseväni kokemaan. Onnea Otto 28v ja maailman suurin kiitos siitä, että saan olla sun vaimo joka päivä <3

Otto lähti viikonlopuksi Topiaksen polttareihin Turun lähelle, ja me tytöt jäätiin tänne kotiin. Ei ollakaan pitkään aikaan vietetty tyttöjen viikonloppua, viimeksi silloin kun Otto oli Zeldan kummisedän polttareissa viime kesänä Virossa ja Latviassa. Vaikka aina olen kaikkein mieluiten yhdessä Oton kanssa kun saan valita, niin oli tämä tämmöinen ”tyttöjen viikonloppukin” ihan hauska, sillä nyt ollaan nähty viikonloppuna paljon kavereita ihan kaikessa rauhassa. En tarkoita etteikö Oton kanssakin voisi nähdä kavereita rauhassa, ehdottomasti voi, mutta se on erilaista, kun silloin ollaan yleensä isommalla porukalla (obviously, kun puolisot lisätään mukaan niin tulee jo neljä henkeä). Välillä on ihanaa vaihtelua olla jonkun kaverin kanssa ”kahdestaan” jos lapsia ei lasketa.

Eilen meille tuli jo aamulla ihana Maria lapsineen, ja suunnattiin heti ekana leikkipuistoon. Sitten haettiin kaupasta lounastarpeita, ja tultiin meille kokkaamaan. Lapsilla meni leikit hurjan hyvin yhteen, ja vauvojen päikkäriaikaan ehdittiin jopa juoda kupit kahvia kuumana ja höpötellä täysin keskeytyksettä. Kuinka loistavaa että meidän taaperon ja Marian vauvan unet olivat ihan yhtäaikaa. Me tehtiin vielä illallinenkin yhdessä, ja pian sitten olikin jo iltapuuhien aika. Me tosin innostuttiin illalla tyttöjen kanssa lukemaan yhtä kirjastosta lainattua kirjaa, jossa on kaikkia jännempiä suomalaisia sanoja, sekä tavallisempiakin sanoja (Sen sadan sortin sanakirja), ja siellä oli myös sellainen hauska aukeama jonka avulla oli helppo kehitellä omia satuja. Me vaan röhnötettiin sohvalla keksimässä satuja, ja tytöt menivät vasta ysin maissa eilen nukkumaan. Ihana ilta!

Illalla mä tein työjuttuja siihen asti että menin nukkumaan, ja uni tulikin pitkän päivän jälkeen salamannopeasti. Taisin akun vähentymisestä päätellen jälleen kerran nukahtaa niin että BookBeat jäi vaan auki mun naaman viereen loistamaan valoa. No, ei se ole niin justiinsa.

Heräsin tänään aamulla jo ennen lapsia, ja aloitin tekemään tätä postausta. Ihanaa kun sai rauhassa aloittaa ennen kun lapset heräsivät. Lapset katsoivat hetken aikaa aamupiirrettyjä, ja nyt isommat alkoivat yhteistyöllä tyhjentämään astianpesukonetta ja mun on aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon: lupasin lapsille tänään aamiaiseksi banaanilettuja, vaahterasiirappia ja mansikoita. NAM! Taidetaan laittaa lempparibiisit soimaan ja pitää pienimuotoinen aamudisko samalla kun tehdään yksisarvislettuja yhdessä. Kuopuksella on ihan omat muovailuvahamuottien järjestelyleikit menossa tässä keittiön lattialla, ja hän on vielä autuaan tietämätön pian syötävästä herkkuaamiaisesta.

Loppupäivän ohjelmassa on lisää kavereiden näkemistä, ja sitten kun Otto tulee niin me (taas) grillataa, ah! Ehkä illalla voisi vielä piipahtaa kahlaamassa, jos tänäänkin on lämmin päivä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille, ootte ihania <3

Mä rakastan Ottoa siksi, että jos mä pyydän sitä laittamaan mun puhelimen lataukseen, se ei koskaan kysy multa missä mun puhelin on, vaan etsii sen itse. Koska se tietää, että mä en tiedä, ikinä. Mä rakastan Ottoa, koska se laittaa aina illalla kahvinkeittimen valmiiksi, että mä saan aamulla kuumaa kahvia heti herättyäni. Mä rakastan Ottoa, koska se auttaa mua aina kun tarvitsen apua, oli kyse pienestä tai isosta asiasta. Mä rakastan Ottoa, koska se kuskaa meitä joka paikkaan, eikä koskaan valita, vaikka ei sitä aina varmasti kiinnostaisi lähteä mukaan johonkin mun hömpötykseen. Mä rakastan Ottoa, koska se tuntee mut niin täydellisesti ja osaa lukea mua kuin avointa kirjaa.

Otto tietää usein millä fiiliksellä mä oon ennen kun ees itse tiedän sitä. Ja ei, tää ei oo nyt mikään ”mulla on ne mielipiteet ja Otolla ne faktat” -juttu jos ootte Temppareita katellut. Vaan jos mä vaikka stressaan jotain, ja yritän väittää itselleni että en muka stressaa, niin Otto kyllä näkee mun läpi. Ja sitten me puhutaan, ja sitten mä en oikeesti stressaa enää. Ja jos mielipiteistä ja faktoista puhutaan, niin niistä me keskustellaan tosi usein.

Sitäkin mä rakastan, että Oton kanssa voi oikeesti keskustella ihan mistä vaan. Otto ei oo tyyppinä sellainen, joka perustaisi ajatuksensa mielipiteille tai stereotypioille, vaan faktoille. Se ei jää jumittamaan ennakkokäsityksiin, vaan on valmis muuttamaan ajatuksiaan paremman tiedon perusteella. Sitä mä arvostan, enkä voisi kuvitella olevani minkään muunlaisen ihmisen kanssa yhdessä. Viisi vuotta sitten oltiin molemmat vielä jääräpäisempiä, mutta onneksi ollaan molemmat opittu, että se oma mielipide ei aina ole se oikea.

Me luetaan molemmat tosi paljon, ja keskustellaan siitä mitä me luetaan. Joskus luetaan samoja juttuja, mutta yleensä aivan eri asioita. Se on tosi piristävää, kun sitten molemmat voi kertoa toisilleen ihan erilaisia asioita. Mun maailmankuva on avartunut ihan uskomattoman paljon sinä aikana kun me ollaan seurusteltu. Toki siihen vaikuttaa paljon se, että ikää on tullut tässä samalla seitsemän vuotta lisää, ja lapsia kolme. Mutta väitän, että suuri osa on myös sillä, että me ollaan aina juteltu niin paljon, ja myöskin tultu tähän parisuhteeseen ja vanhemmuuteen aivan erilaisista lähtökohdista. Meillä on ollut paljon erilaisia näkemyksiä ja keskusteltavaa. Niiden näkemysten pohjalta me ollaan luotu meidän parisuhde ja vanhemmuus sellaiseksi kuin se nyt on, yhdessä. Me ollaan yhdistetty meidän kokemukset ja arvot, ja luotu ne omat tavat toimia, jotka sopii just meille.

Mä rakastan Ottoa, koska se puhuu niin kauniisti meidän lapsille ja mulle, ja tekee aina parhaansa sekä isänä, että puolisona. Siihen voi aina luottaa, jos se jotain lupaa niin se myös pitää sen. Mua ei oo ensimmäisten viikkojen jälkeen jännittänyt koskaan kertoa Otolle mitään. Silloin kyllä jännitti, kun ekan kerran kerroin olevani raskaana, mutta se olikin ensimmäisten viikkojen aikana. Sen jälkeen ihan sama mistä asiasta on ollut kyse, mä oon tiennyt että voin sanoa sen ihan milloin vaan.

Eniten mä rakastan Ottoa siksi, että se on aina uskonut meihin kahteen. Se ei koskaan ole kuitannut mitään sillä, että ”tää nyt vaan on tällasta tää pikkulapsiaika ja ehditään me olla yhdessä sitten myöhemmin”.  Me ollaan aina pyritty aktiivisesti viettämään aikaa toistemme kanssa ja huomioimaan toisiamme, oli tilanne siinä ympärillä mikä hyvänsä. Otto ei koskaan ole antanut meidän unohtaa toisiamme, ei väsyneenä vastasyntyneen vanhempina, ei ruuhkavuosien keskellä, eikä tänä maanantaina kun aloitettiin yhdessä työpäivä seitsemältä aamulla, ja mun työpäivä loppuu tänään illalla klo 23 siihen että en jaksa enää naputella. Enkä ole mäkään. Tänäänkin me otetaan iltapalaa, katsotaan jakso Brooklyn 99:a, halitaan ja nauretaan yhdessä huonoille vitseille. Sitten me pestään yhdessä hampaat, kiivetään yhdessä portaat ylös yläkertaan, ja sanotaan toisillemme, että rakastetaan.

Kuvat: Oton sisko Edit: minä

Vaikka se täysillä yhdessäolo jää joskus siihen puoleen tuntiin myöhään illalla, me ollaan aina yhdessä. Me ollaan aina ME. Meidän parisuhde ei rakennu unelmatreffeistä fine dining -ravintoloissa, tai kahdenkeskisistä luksuslomista. Se yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunne syntyy ymmärtävästä katseesta, kun lapsi toteaa ravintolassa kovaan ääneen jotain huvittavaa. Se syntyy siitä tsemppiviestistä, minkä toinen laittaa aamulla, kun olet juuri saanut lapsen puettua ja laitettua rattaisiin ja lapsi ilmoittaa, että ”kakka”. Se syntyy siitä, että saat jakaa jokaisen tunteen toisen kanssa. Ne maailman suurimmat ilot, lapsen uudet taidot, omat haaveet ja saavutukset, niin suuret kuin pienetkin. Se syntyy siitä, että laittaa aina perheen kaiken muun edelle, ja siitä että molemmat tuntevat toisensa yhtä tärkeäksi osaksi perhettä ja parisuhdetta. Ja se syntyy siitä, kun voi sanoa toiselle, että ei jaksa enää, ja toinen ottaa kiinni ja jatkaa siitä mihin toinen on jäänyt. Me rakastetaan molemmat niin lujaa ja täysillä, että en ole koskaan epäillyt sitä sekuntiakaan.

Kiitos Otto kun oot just sä, ja kiitos kun elät tätä hullua elämää just mun kanssa. Mä lähetin viime viikolla yhtenä todella hektisenä päivänä Otolle edellä olevan viestin, ja sain takaisin ”kunhan vaan saan elää sitä sun kanssa.”. Meidän elämä on hullua, koska se on hullun siistiä, hullun täynnä rakkautta, onnea, iloa ja meitä. En vaihtaisi sitä mihinkään muuhun <3

Takana on ihan mielettömän aurinkoinen viikonloppu, kesän voi oikein aistia jo jo! Puut on alkaneet vihertää joka puolella, mittari näytti parhaimmillaan 16 astetta, ja ensi viikollakin on lämmintä tiedossa. Meillä on ollut kyllä tosi kiva viikonloppu, sillä tänä viikonloppuna ollaan:

..Grillattu Oton perheen luona Kauniaisissa. Syötiin kevään ekat grillivihannekset, pihviä, juustoa ja jälkkäriksi tietenkin jäätelöä. Ai että mä olin kaivannut grilliruokaa! Ensi viikolla on kyllä pakko grillata itsekin ekaa kertaa tälle keväälle.

..Metsästetty esikoisen eskarikaverille jättisaippuakuplia synttärilahjaksi. Onneksi lopulta löytyi tosi hyvät, niin hyvät että taidetaan ostaa kotiin vielä samanlaiset.

..Ihmetelty yhdessä taaperon kanssa hiekkaa puistossa. Hän siis istui elämänsä ensimmäistä kertaa ilman hanskoja hiekkalaatikolle, ja sen jälkeen häntä ei olisi saanut siitä pois millään. Edes kestosuosikki kii-kaa ei kiinnostanut, kun hän vaan rakasti koskea hiekkaan paljailla sormilla. Hän siirteli hiekkaa ämpäriin ja pois ämpäristä, ja lapioi niin varmoilla otteilla. Keinumaan ei ehditty sillä reissulla, sillä hän ei hievahtanut milliäkään hiekkalaatikolta.

..Syöty kesän ensimmäiset jäätelöt ulkona omalla terassilla ihanassa ilta-auringossa. Tänä viikonloppuna on tosissaan herkuteltu, mutta joskus se on ihan paikallaan.

..Katsottu lasten kanssa aamulla meidän sängyssä piirrettyjä lämpimän peiton alla. Telkkari makkarissa ei ole ollut meillä kovinkaan kovassa käytössä sen jälkeen kun se sinne laitettiin. Oikeastaan me ei muisteta sen olemassaoloa edes joka viikko, tai kuukausi. Se, että on tämä mahdollisuus vaan pötkötellä tyynykasassa rakkaiden kanssa joskus ja katsoa piirrettyjä siellä, on kuitenkin aivan ihanaa.

..Hämmästelty taaperon uusia sanoja ja lauseita, sekä hänen ihanan elehtiviä käsiään. Kun hän esimerkiksi sanoo ”kiipee” hän tekee samalla käsillään kiipeävää liikettä, se on vaan niin suloista. Monet muutkin asiat hän elehtii sanoessaan, ja on keksinyt tämän jutun ihan itse. En ole huomannut että muut meidän perheessä tekisivät samaa, ja siksi tämä tuntuu niin söpöltä ja hassulta ja ihanalta.

..Tajuttu että ensi viikollahan on helatorstai – jälleen kiva koko perheen ekstra vapaapäivä keskellä viikkoa. En pistä ollenkaan pahitteeksi. Silloin voisi keksiä jotain kivaa yhteistä tekemistä, tai sitten ottaa vaan ihan rennosti ja lähteä vaikka pitkälle lenkille.

Ihana viikonloppu parhaassa seurassa, ja mahtava ja jännittävä uusi viikko edessä. Toukokuu on alkanut hienosti, ja voi vain toivoa että nämä upeat säät ja meiningit jatkuvat koko kesän! Ihanaa ensi viikkoa tyypit!

PS: Ensi viikolla blogi täyttää seitsemän vuotta, mun oma ekaluokkalainen <3 Pysykää siis kuulolla, sillä jotain kivaa on luvassa!

Havahduin siihen, että en ole kirjoittanut meidän kuulumisia pitkään aikaan. On ollut niin paljon sellaisia rajattuja aiheita, joista kirjoittaa, että ne ihan perus kuulumiset on jääneet ihan kokonaan pois täältä. No mitä meille sitten kuuluu? Hyvää!

Kirjoitin pari viikkoa sitten meidän lähestyvästä lomasta, ja siitä miten lasketaan siihen päiviä kaikki. No kävi niin, että tein heti silloin sen lomalaskurin lapsille. Arvatkaa milloin muistettiin ekan kerran vetää siihen rastit ruutuun? Eilen. Ruksattiin aika monta päivää kerralla, lapset hihkuivat ilosta kun oli mennyt jo niin monta päivää ja niin nopeasti. Tässä on ollut niin paljon puuhaa, että ei olla ehditty ees odottelemaan reissua, vaikka se odottelu ja jännäilyhän on puoli ruokaa. Mutta kyllä tässä vielä ehtii odotella ja jännäillä myöhemminkin, onneksi.

Meidän 5v on oppinut pyöräilemään (ilman apupyöriä siis), ja ollaankin käyty yhdessä lenkillä niin, että isot tytöt on pyöräilleet ja me ollaan kävelty reipasta vauhtia Oton kanssa. Pyöräilystä on tulossa juttua myöhemmin tällä viikolla, tai siis pyöräilemään oppimisesta ja vinkeistä siihen liittyen. Nyt meidän perheessä onkin enää yksi tyyppi, joka ei itse vielä osaa pyöräillä, mutta hänkin istuu jo terhakkaasti oman nelipyöräisen potkupyöränsä selkään. Siitäkin lisää varsinaisessa pyöräilypostauksessa sitten.

1-vuotias on kulkenut mun mukana tapaamisissa tällä(kin) viikolla, ja loppuviikosta on luvassa kaikki tämän kevään pressipäivät. Ollaan käyty parissa tapaamisessa, ja molemmat sujuivat tosi hyvin. Ollaan myös ulkoiltu ja touhuttu kotona. Joillakin pressipäivillä ajattelin mennä käymään, mutta kaikkiin en mitenkään ehdi vaikka haluaisinkin.

Taaperotyyppi tulee tietysti mukaan, ja saapa nähdä miten reissut sujuvat. Tällä hetkellä tuntuu olevan ihan arpapeliä, että onko meillä rauhallinen reissu, vai super aktiivinen reissu. Välillä hän on niin rauhallinen ja hengailee vaan yhdessä paikkaa ihmettelemässä jotain, ja toisena päivänä hän on ihan all over the place ja hikikarpalot otsalla yritän vain pysyä hänen perässään. Onneksi hän on ollut ihanan iloinen, vaikka vähän kujeileekin. Tämä 1v ikä on kyllä hikikarpaloista huolimatta niin ihana, että melkein joka päivä poskiin sattuu kun hymyilyttää ja naurattaa niin paljon hänen toilailunsa.

Meille kuuluu hyvää, ja fiilis on loistava! Tulevat päivät ja viikot on täynnä kaikkea kivaa, mutta onneksi välissä ehtii aina ottaa ihan iisistikin ja vaan olla kotona ja ulkoilla. Se tasapaino on paras, että on sopivasti jännittävää puuhaa, ja sopivasti rentoa spontaania hengailua ja verkkareita. Enempää ei voisi toivoakaan. Tänään tehtiin kauppareissu, ja sen jälkeen haettiin meille kaikille pizzat kotiin. Ison kauppareissun jälkeen on ihan parasta, kun ei tarvitse alkaa laittamaan ruokaa, vaan saa syödä jonkun muun laittamaa herkkua.

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoisempaa viikkoa kaikille <3