Tänään mä täytän 25 vuotta. 25 vuotta, neljännesvuosisata. Se on aika paljon, mutta kuitenkin aika vähän. 25-vuotiaana mä elän mun näköistä elämää, mä olen yrittäjä, kahden lapsen äiti, odotan kolmatta. Naimisissa kolmatta vuotta, miehen kanssa jonka kanssa kihlauduin tasan viisi vuotta sitten omana syntymäpäivänäni. Mä olen onnellinen.

Toisaalta 25 on vain numero paperilla, eihän se tarkoita mitään. Ihan samanlainen mä olen tänään kuin eilenkin, ja aika samanlainen kuin vaikka kolme vuotta sitten. Olen epävarma samoista asioista, ja ylpeä samoista asioista kuin silloin. Olen oma itseni, ja olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. Sitä aina asettaa itselleen tavoitteita, ja ajattelee että elämä on jonkin tietynlaista aina tietyssä iässä. Toiset tavoitteet onnistuvat ja toiset eivät. Viime aikoina olen oppinut ajattelemaan että ne missä en koskaan onnistunutkaan, olivat asioita joita en edes tarvinnut elämääni. Ja saanut matkan varrella elämääni niin monta asiaa joista en koskaan edes haaveillutkaan, mutta jotka sitten osoittautuivat juuri sellaisiksi mitä sillä hetkellä tarvitsin.

En esimerkiksi koskaan haaveillut olevani yrittäjä, mutta blogin kautta olen ajautunut yrittäjäksi. Haaveilin tasaisesta työelämästä, en ehkä perinteisestä 8-4 duunista, mutta kuitenkin olevani vakituisessa työssä oleva palkansaaja. Mun lähisuvussa tai perhetutuissa ei ole hirveästi yrittäjiä, ja jotenkin itsekin olin aina asennoitunut olemaan palkansaaja, tunnollinen työntekijä jollekin enkä oman itseni herra. Kukaan ei koskaan kannustanut tai painostanut siihen, mutta ajattelin vaan että se olisi mun juttu. Newsflash! Ei ollut, tai ainakaan se ei ollut ainoa oikea vaihtoehto.

Takki Sheinside* / Mekko New Yorker / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / *saatu blogin kautta.

Nyt yrittäjänä huomaan olevani vapaampi kuin koskaan. Se sopii mulle, se on ihan mun juttu. Eikä se olekaan yhtään niin pelottavaa tai turvatonta kuin ajattelin, päinvastoin. On ihan mahtava ajatus että kaikki on mun omissa käsissä.  Olen itse oman itseni suurin sparraaja, ja piiskaan itseäni eteenpäin, kehittymään ja tekemään ja kasvamaan. Yrittäminen tuntuu oikeastaan turvallisemmalta kuin mikään muu, koska kuten sanoin, kaikki on omissa käsissä, kaikki on kiinni siitä mitä minä olen valmis tekemään yritykseni ja itseni eteen. Parasta.

Kun äitiyttäkin on takana jo sen viisi vuotta, olen myös löytänyt oman tapani olla sellainen äiti kuin haluan. Toisaalta mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä useammin joudun välillä miettimään, millainen äiti haluan olla. Miten haluan reagoida, mitä en missään nimessä halua tehdä, millaisia arvoja haluan opettaa. Joka päivä mä näen lapsissani jotain niin kaunista että en voi kuin olla ylpeä siitä että minä ja Otto ollaan nuo tyypit luotu ja meidän huomassa he ovat kasvaneet omiksi persoonikseen. Silti välillä jännittää että osaanko tehdä kaiken oikein, osaanko kasvattaa lapsistani kelpo kansalaisia. Täytyy vaan yrittää parhaansa. Rakkaudella pääsee pitkälle.

Onneksi saan kulkea tätä matkaa yhdessä Oton kanssa, sillä silloin kun me ollaan yhdessä, olen tuhat kertaa vahvempi.

25-vuotiaana päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus. Kiitollisuus kaikesta mitä on saanut, ja kiitollisuus kaikesta siitä mitä on vielä edessä. Me eletään jännittävää aikaa, kun jälleen kerran vietän syntymäpäivääni raskaana. Tämä on viiden vuoden sisään kolmas syntymäpäiväni jolloin olen raskaana. Ja se ei kuulkaa haittaa ollenkaan, se tuntuu suurimmalta siunaukselta mitä voi olla. Mun mahassa kasvaa meidän perheen puuttuva palanen, tyyppi, jota me kaikki odotetaan aivan malttamattomina. Ensi vuonna kun kirjoitan postausta syntymäpäivänäni, meidän vauva on jo yli puolivuotias. Ehkä hän köllii mun kainalossa, tai tuhisee omassa sängyssään, kun mä kirjoitan miltä tuntuu täyttää 26. Siihen asti mä nautin kuitenkin tästä 25-vuotiaana olemisesta ja tästä jännittävästä elämänvaiheesta jota me tällä hetkellä eletään, ja toivon vain että kaikki menee hyvin.

Kiitos kaikille jotka tekevät mun elämästä näin ihanaa, mukaan lukien kaikille teille ihanille lukijoille <3 Mahtavaa sunnuntaipäivää, me aletaan nyt valmistautumaan esikoisen synttäribileisiin ja vieraiden tuloon!

Eilen mulla oli aikamoinen hulinapäivä kun olin liikkeellä aamun puoli ysistä kolmeen asti iltapäivällä. Kuvasin koko päivän itseasiassa videolle, ja nyt mulla on n. 40 videopätkää jotka pitäisi editoida yhdeksi pötköksi. Mä teen sen mahdollisimman pian, nyt meillä alkaa kuitenkin olla edessä vielä hulinaviikonloppukin. Huomenna mennään Oton kanssa syömään ja leffaan ja juhlistetaan mun 25v -syntymäpäivää etukäteen, sillä sunnuntaina, oikeana päivänä, meillä on Tiaran 5v-synttärijuhlat. Lauantai menee synttäreille leipoessa ja siivotessa ja koristellessa, ja sunnuntai sitten juhliessa. Neiti-kohta-5v on täällä aaaivan täpinöissään, ja kieltämättä mäkin olen ihan innoissani vaikka hommat koristeiden hankintaa lukuun ottamatta ovatkin vielä aika alkutekijöissään.

Kuvat: Reetta Ekström

Jotenkin nämä synttärit tuli ihan puskista ja yhtäkkiä pitäisi kehitellä jotain juhlamenuakin! Eiköhän me saada kuitenkin hyvät tarjottavat aikaiseksi, viime vuosien juhlissa on testattu jo monta hyvää reseptiä ja pitää vaan valkata niistä parhaat. Synttäreiden teemana meillä on aina yhtä tyylikäs ja simppeli My Little Pony neidin toiveiden mukaan.

Nämä kuvat on napannut Life Is Beautiful -blogin Reetta, ja mä olin ihan hämmästynyt että hän sai musta näin onnistuneita kuvia! Siis Reetta on tosi lahjakas asukuvaaja ja myös asukuvattava, mutta lähinnä se hämmästytti kun itsellä on ollut taas niin nuutunut ja turvonnut olo viime viikkoina, että en olisi pitkän päivän ja pikakuvausten jälkeen uskonut saavani tällaisia kuvia käsiini. Positiivisesti yllätyin siis, näistä tuli sellainen fiilis että ei tilanne ehkä niin paha ole kuin mitä itsestä iltaisin Oton teepaita päällä sohvalla maatessa tuntuu, hahha.

Meillä oli Reetan kanssa superkivaa pr-toimiston kauneuslounaalla, ja sen jälkeen istahdettiin vielä Starbucks’iin Pumpkin Spice Lattelle kun mä olin niin poikki ja tuli harjoitussupistuksia. Suunnilleen röhnötin puolimakaavassa asennossa kahvilan penkillä, mutta hauskaa oli. Lisää meidän päivästä sitten tulevalla My Day -videolla, mutta kiitos vielä Reetalle ihanasta seurasta ja näistä kuvista!

Takki Sheinside* / Paita H&M / Hame H&M / Kengät ZARA / Laukku Coach / Laukkutupsu ZARA / *saatu blogin kautta.

Asu oli kokonaan ei-mammapuolelta, tosin venyvää trikoota kuitenkin. Ja päästä varpaisiin mustaa, siitä tulee aina skarppi olo ja ehkä vähän liikaakin olen nyt siihen väriin turvautunut. Huomenna ajattelin etsiä itselleni jotain muun väristä päällepantavaa kun mennään ehkä johonkin kauppoihinkin ennen leffaa ja ruokaa. Leffaksi valittiin muuten Bridget Jones’s Baby, enkä malta odottaa! Mä olen lukenut sen uusimman Bridget Jones -kirjan, jonka juoni poikkeaa tästä leffasta ihan täysin, mutta hauska päästä katsomaan mitä Bridget tällä kertaa sekoilee ja vielä mulle ajankohtaisen vauva-aiheen ympärillä. Ihanaa kun syntymäpäiväni kunniaksi sain Oton kerrankin suostumaan katsomaan rom-comia, ne ovat meillä tosi harvinaista herkkua.

Mulla on ollut kyllä tosi kiva viikko vaikka paljon onkin ollut touhua. Tänään mun äiti vielä tuli meille pitkästä aikaa ja tytöt olivat aivan intona, viimeksi he ovat nähneet mummuaan heinäkuussa kun oltiin Oulussa. Mukana menossa on tietenkin myös koiraherra Armas, joka nukkuu mun kainalossa tässä sohvalla. Ihana saada tuollainen tuhiseva karvakaverikin pitkästä aikaa meille.

Mitäs tykkäätte asusta? Hot or not? Mahtia alkavaa viikonloppua kaikille <3

On uuden raskausviikkopostauksen aika, kun näitä olen täsmällisesti aina tiistaisin julkaissut. Nyt on vuorossa raskausviikko 16! Tällä viikolla mukana meiningissä myös rakas aviomieheni Otto, joka ystävällisesti suostui haastateltavaksi ja heittämään tyhmää läppää kuten aina. Täytyy tässä jo ennen videota sanoa että olen kyllä maailman kiitollisin siitä että mulla on Otto, vaikka tuskin se kenellekään on epäselvää muutenkaan. Mun arki tuon miehen kanssa on niin täynnä rakkautta, että en koskaan kuvitellut sellaisen olevan mahdollistakaan. Vuodesta, viikosta ja päivästä toiseen, eikä se rakkaus koskaan vähene vaan kasvaa vaan.

Raskausviikko 16 oli ja meni, ja hormonipäänsärkyä siihen kuului taas enemmän kuin pitkään aikaan. Se ainoa sallittu särkylääke eli Panadol ei mulla auta mitään, joten kolme päivää meni kärvistellessä, ja se saattoi vähän näkyä blogin aktiivisuudessakin. Päänsärkyisenä on hyvin hankalaa jaksaa tehdä yhtään mitään, kun kaikkein pahinta mulle on valo, tuli se sitten ikkunasta, lampusta tai tietokoneen näytöltä. Toivotaan, että tämä viikko sujuisi sitten taas paremmin.

Neuvolalääkärissä kaikki oli aivan kunnossa. Musta kuitenkin tuntuu, että en osannut itselleni laittaa sitä verenpainemittaria ihan oikein. Sain ihan erilaisen tuloksen mitä edellisviikolla neuvolan hoitajan vastaanotolla. Yläpaineeksi sain siis vain 99, mikä on alhaisempi kuin mitä multa on koskaan mitattu. Luulen että en saanut sitä tarpeeksi tiukalle itse. Mutta muuten kaikki oli hyvin, painoa ei ollut tullut mulle kuin pari sataa grammaa viikossa ja vauva on kasvanut hyvin.

Kuten videolla me kerrottiinkin, tyyppi on alkanut tunkemaan itseään ylöspäin mahasta, usein kun makoilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Mun maha menee ihan vinoon. Vauvan selkä ja pylly nousevat ihan selvästi ylös, se on jotenkin melkein pelottavaa miten selkeästi se tuntuu tuosta ihon läpi ja näkyykin. Niin pinnassa hän aina silloin on. Siinä sitä tajuaa, miten lähellä vauva on, ja miten haavoittuvainen hän on tuolla mahassa.

Vaikka toki kohtu suojaa jonkin verran, niin silti. On sitä pientä selkää silti ihana paijata. Ajatella, että minä suojelen tuota pientä murua siellä masussa, ja masun ulkopuolella, ihan kaikelta parhaani mukaan. Ainakin mun mielestä kaikki sellaiset vauvasivustojen läpileikkauskuvat äitien mahoista on välillä tosi harhaanjohtavia, kun niissä näyttää että ihon ja vauvan välissä olisi vaikka kuinka paljon kaikkea muuta, vaikka ei välttämättä ole.

Maha näyttää joka viikko ihan eri muotoiselta, tällä viikolla tämmöinen pötsi 16+0! Nyt mulla on menossa jo rv 16+5 ja maha näyttää taas ihan eriltä kuin tuossa kuvassa. Hassu maha!

Tänään on viimeinkin mun kauan odottamani lukijailta, ja olen aivan täpinöissäni täällä! Myös Otto ja tytöt tulevat mukaan iltaan, kaikki ketkä ovat ilmoittautuneet niiin nähdään siellä jee! Mä varmasti kuvaan illasta myös ainakin kuva- ja mahdollisesti myös videomateriaalia tänne.

Jos raskauspäiväkirjasta on mennyt joku video ohi, niin aiemmat osat rv 14 ja rv 15 meidän lasten kanssa löytyvät mun omalta youtube-kanavalta! Laittakaa kanava tilaukseen niin ette enää missaa videoita. Mahtia tiistaita kaikille!

Kuvat: Natali Karppinen

Kuvattiin tällä viikolla eräänä sadepäivänä ihanan L’art Of Fashion -blogin Natalin kanssa vähän asukuvia. Siitä onkin jo vierähtänyt tovi kun olen viimeksi tehnyt asupostausta, lähinnä siksi kun olen ollut niin hukassa tämän raskaustyylini kanssa. Käytiin kurkkimassa vähän uutuusvaatteita ja muitakin juttuja eri merkeiltä, ja mä ihastuin yhteen upeaan pitkään tämän syksyn neuletakkiin joka sitten kuvattiin asuunkin. Täytyy varmaan käydä ostamassa kyseinen neuletakki itselleni, niin mielettömän upea se oli ja sopi hyvin tämän kasvavan pötsinkin kanssa.

Oli hauskaa kuvata kerrankin jonkun muun kuin Oton kanssa, sillä uuden kuvaajan kanssa tulee tehtyä aina erilaisia juttuja kuin saman vanhan tutun. Yleensä Oton kanssa kangistuu niihin samoihin paikkoihin, samoihin asentoihin ja ilmeisiin. Ne on helppoja, ja yleensä kuvat haluaa ottaa mahdollisimman nopeasti eikä niille ole varattu sellaista rauhallista kunnon hetkeä (paitsi jos ollaan jostain syystä ihan kahdestaan, mitä aika harvoin tapahtuu). Musta tuntuu että sain Natalilta, asukuvien rautaiselta ammattilaiselta, paljon hyviä vinkkejä ja ehkä yritän ensi kerralla Otonkin kanssa taas keksiä jotain uutta. Ainoa mikä mua harmittaa näissä kuvissa on mun pörrötukka, aamulla olin laittanut sen mutta sateessa se pörröttyi ihan miten sattuu. Mutta ei se ole niin justiinsa!

Kuvat: Natali Karppinen

Neule (lainassa) Lindex / Mekko BikBok / Leggingssit H&M / Käsikorut (lainassa) Tommy Hilfiger / Kaulakorut (lainassa) Montini / Kello Marc by Marc Jacobs* / Nilkkurit Zara / Laukku Coach

Mulla oli ikävä asukuvaamista, ja ikävä sitä että oikeasti panostan asuihin! Mä nimittäin tilasin silloin muutama viikko sitten useammankin niistä vaatteista mitä mulla oli raskaustyyli-kollaasissa. Tähän asti yksikään niistä ei oikein ole vakuuttanut: farkuista pieninkin koko oli vielä vähän liian suuri (mutta kohta sopiva niin en palauttanut), raskauscollege on niin lyhyt että ei kohta enää mahdu ja rypistyy heti käytössä, ja a-linjainen mekko on niin pitkä suurta vatsaa ajatellen, että tämän suht pienen pötsin kanssa se näyttää vain kummallisen pituiselta. Odottelen siis että maha kasvaa ja sitten mekko ja housut ovat ehkä hyvät, college taas ei enää. Tässä taas muistin miksi yleensä ostan mieluummin liikkeestä enkä netistä, kun ei  ne koskaan ole ihan sellaisia kuin etukäteen ajattelee. Kunpa vaan liikkeissä olisi yhtä suuret valikoimat kuin netissä!

Tällä hetkellä mun asut koostuvat suurimmaksi osaksi mustista mama-leggingseistä, mustista syysnilkkureista ja jostain yläosasta johon saan mahan tungettua ja joka myös peittää levinneen raskaus-leggingssipyllyn. Tässä sitä inhorealismia vähän munkin blogiin, hahaa! Nilkkurit on varmasti mulla käytössä koko syksyn ja talven, ne on helppo saada jalkaan ja sopivat melkeinpä asuun kuin asuun, säällä kuin säällä.

Mitäs tykkäätte asusta? Pitäisikö mun käydä ostamassa tuo ihana neule? 

Kokemusta lastentarvikkeista löytyy täältä kahden lapsen verran, silti tällä kertaa tuntuu siltä että kaipaan kovasti vinkkejä tarvikkeisiin. Ehkä siksi, että mun kokemukset lastentarvikkeista ovat jo useamman vuoden vanhoja ja ala on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin tässä vuosien aikana. Siksi ajattelin vähän pohdiskella meidän tarpeita ennen kuin aletaan ostoksia tekemään, ja samalla pyytää teiltä neuvoja ja kokemuksia. Tästä ehkä toivottavasti tulee myös sellainen vinkkipankki josta muutkin vauvaa odottavat löytäisivät paljon kokemuksia ja tietoa erilaisista tarvikkeista.

Kokosin kuvaan muutamia isoimmista hankinnoista mitä me ollaan jo vähän pohdittu yhdessä. Toistaiseksi ainoastaan yksi asia on päätetty ja se on vaunujen/rattaiden merkki: Bugaboo. Mallista ei olla vielä päästy päätökseen että Cameleon3 vai Buffalo, ja tähän vastaanottaisin erittäin innoissani teidän kokemuksia, kumpi on ollut teillä käytössä ja miksi valitsitte juuri sen. Kaikki muu on tarvikkeiden osalta oikeastaan vielä auki ja muihin juttuihin me niitä vinkkejä nimenomaan kaivataan. Uusia juttuja on edellisiltä vauva-ajoilta myös se että meillä on oma auto, eli niissä autotarvikkeissa me ollaan ihan noviiseja. Mikä on paras kaukalo ja siihen paras isofix-telakka, (istuimen pitää olla adaptoitavissa Bugiksiin eli Maxi Cosin tai Britaxin kaukalot käsittääkseni ainakin sopivat).

1. Turvakaukalo, kuvassa Maxi-Cosi Pebble Plus  / kuva: Maxi-Cosi

2. Isofix telakka autoon, kuvassa Maxi-Cosi 2Way Fix / kuva: Maxi-Cosi

3. Turvakaukaloadapterit rattaisiin, kuvassa Maxi-Cosi adapterit / kuva: Bugaboo

4. Yhdistelmävaunut, kuvassa Bugaboo Cameleon3 Blendit / kuva: Bugaboo

5. Sitteri + syöttötuoliyhdistelmä, kuvassa Stokke Steps Bouncer ja tuoli / kuva: Stokke

6. Lämpöpussi turvakaukaloon, kuvassa Baby’s Only lämpöpussi / kuva: AT-Lastenturva

7. Imetystyyny, kuvassa Doomoo Buddy imetystyyny / kuva: AT-Lastenturva

8. Kantoreppu, kuvassa Tula / kuva: Tula

9.  Kylpyamme, kuavssa Stokke Flexi Bath / kuva: Stokke

Ihan ensimmäinen ja tärkein hankinta on varmaankin juuri turvakaukalo ja siihen telakka, sillä niitä tarvitaan jo sairaalasta kotiin lähtiessä. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Mitkä on parhaita Maxi-Cosin ja Britaxin kaukaloita? Mikä on paras telakka? Ja mitä eroa noilla kaikilla on? Onneksi meidän upouudessa autossa on ainakin joku IsoFix-valmius takapenkeillä, sitä en tosin tiedä mitä tarkoittaa. Mutta siis telakka pitää joka tapauksessa ostaa. Lisäksi pitää ostaa rattaisiin ne adapterit, sillä se jos mikä on kätevää että vauvan nukahtaessa automatkalla kaukalon voi vaan nostaa rattaisiin kätevästi ja mennä käymään vaikka kaupassa herättämättä vauvaa.

Toinen ehdoton juttu on yhdistelmävaunut. Kuten ylempänä mainitsin, meille tulee joko Bugaboo Cameleon3:t tai Bugaboo Buffalot. Itse olen jo kallistumassa Cameleoneihin, sillä me liikutaan suurimmaksi osaksi ihan cityolosuhteissa eikä Helsingissä ole talvellakaan mitenkään hirveästi lunta ollut ainakaan viime vuosina. Mua viehättää se että ne ovat kevyet, kapeat ja kääntyvät nätisti pienissäkin tiloissa. Cameleoneissa on myös jousitus, mitä Buffaloissa käsittääkseni ei ole. Buffaloissa ilmeisesti on parempi tavarakori ja ne tietenkin kulkevat ihan joka maastossa sitten, mutta tuntuvat jotenkin turhan isoilta. Vertailupohjana käytän itselleni sitä että pärjäsin ihan hyvin Stokken pienirenkaisilla Scoot-matkarattailla seisomalaudan ja kahden n.15kg lapsen kanssa oikein hyvin. Eli uskon että vaikka Cameleoneissa on pienet kääntyvät eturenkaat niin pärjäisin myös niillä. Onko teillä kokemuksia Cameleon3:sta tai Buffaloista?

Sitterin ja syöttötuolin yhdistelmä, tai sitteri ja erillinen pikkuvauvaosa syöttötuoliin löytyvät myös hankintalistalta. Tämä siksi, että haluan että vauvan voi ottaa mukaan jo pienenä ruokapöytään meidän muiden tasolle, eikä hänen tarvitse yksin hengailla lattian rajassa kun muut seurustelevat. Mulle näistä tuttuja on Stokken Steps ja Tripp Trapp, onkohan muita olemassa? Lisäksi olen miettinyt sitterin ominaisuuksia, pitäisikö sitten kuitenkin olla joku keinutoiminto ja tärinä ja mitä näitä nyt on? Tyttöjen kanssa meillä oli ihan normi sitteri jota jalalla keinuteltiin, sekin oli kyllä ihan ok, mutta usein sitten syödessä piti samalla keinutella sitteriä jalalla tai pitää Zeldaa sylissä, Tiara taas viihtyi ihan paikallaankin sitterissä. Millaista sitteriä ja/tai syöttötuolisysteemiä te suosittelisitte?

Lämpöpussi turvakaukaloon on ehdoton. Turvallisin valinta käsittääkseni on että lapsi on lämpöpussissa, eikä valjaita kiinnitetä paksujen toppavaatteiden päälle vaan suoraan sisävaatteiden päälle. Hakusessa on siis söpö ja sopivan lämmin lämpöpussi. Tämä on varmasti kätevä myös em. kauppareissuilla, kun sitten saa pussin avattua sisätiloissa ettei vauvalle tule kuuma eikä uni häiriinny riisumisesta/pukemisesta.

Toivon kovasti että täysimetys onnistuu myös kolmannen vauvan kanssa hyvin, ja imetystyyny on siinä puuhassa tosi kätevä varsinkin alussa kun vasta etsii niitä hyviä asentoja. Muutaman kerran olen myös jo tässä raskauden aikana kaivannut imetystyynyä unikaveriksi, se olisi siinä niin kätevä. Varmasti kaappiin pitää hommata myös varmuuden vuoksi yksi tuttipullo ja rintapumppu.

Meillä oli Zeldan kanssa kantoreppuna Tula, ja se oli ihan korvaamaton apu silloin kun mahakivut vaivasivat Zeldaa ja hän ei viihtynyt muualla kuin äidin tai isin lähellä. Kantorepun kanssa sai kuitenkin tehtyä kaikkea ihan normaalisti, ja se oli tosi hyvä. Mä haluaisin takaisin meidän vanhan kantorepun mutta se on jo eteenpäin tietääkseni neljännellä käyttäjällä tällä hetkellä. Tulan hankin kuitenkin ehdottomasti myös seuraavaksi, ja siihen vastasyntyneen tuen. Tula on musta kaikista söpöin ergonomisista kantorepuista ihanilla erilaisilla kuoseillaan, ja siitä mulla on myös kokemusta. Se on mukavan yksinkertainen säädöiltään, mutta säätöjä on kuitenkin tarpeeksi niin että repusta saa itselleen mukavan.

Vauvan pitää tietysti myös käydä pesulla, eli tarvitaan kylpyamme. Ammeessa pitää ainakin olla tyhjennyventtiili, mitä meidän karvalakkimallissa ei viimeksi ollut. Eikä yhtään haittaisi jos amme olisi myös kokoontaitettava niinkuin tuo Stokken Flexibath. Tyhjennysventtiili helpottaa elämää ja säästää selkää sen verran paljon että olen valmis investoimaan siihen muutaman euron lisää, hah. Vauvatuki oli meillä myös käytössä viimeksi ja se oli ihan kätevä ekoina kuukausina.

Kuvasta puuttuu kokonaan lapsen ensisänky ja pinnasänky. Ensisängyksi me ollaan mietitty vuokrattavaa vaavi-sänkyä, sillä se vaikuttaa niin kätevältä kun voi pyörillä liikutella vauvaa aina sinne missä itse on jos hän nukkuu. Vaavisänky on myös kapea, ja mahtuu pieneenkin tilaan. Toki vauvalle hommataan myös pinnasänky, mutta varmaankin vasta muutaman kuukauden iässä sitten. Viimeksi me nukuttiin yöt perhepedissä, ja päivisin Zelda nukkui 20min pätkiä lähinnä sylissä tai kantorepussa. Tiara taas nukkui päiväunensa parvekkeella rattaissa ja yöunensa omassa pinnasängyssä, ja monta tuntia putkeen. Saa nähdä miten käy tällä kertaa. Haluan tehdä nukkumisasiat itselleni mahdollisimman helpoksi, ja siksi myös hommata erilaisia nukkumapaikkavaihtoehtoja vauvalle, rattaat, ensisängyn, sitterin ja kantorepun. Mikä on teidän pettämätön nukkumapaikkavinkki vauvalle?

Tässä ehkä ne kaikkein isoimmat hankinnat vauvalle, vai puuttuuko teidän mielestä jotain olennaista? Toki sitten on kaikki vaatteet ja vaipat ja hygieniatarvikkeet ja muut pienemmät jutut erikseen. Uskon että vauva pärjää oikein hyvin paaaljon vähemmälläkin tavaramäärällä, parempi (ja liian pitkä) otsikko olisi ehkä ollut että mitä nimenomaan ME VANHEMMAT koetaan tarvitsevamme vauva-ajan helpottamiseksi vuonna 2017. Vauva itse pärjää varmasti parhaiten sillä että saa ruokaa, turvaa, unta ja rakkautta ja puhtaat vaipat ja vaatteet.

Mutta tosiaan, vinkkejä otetaan vastaan! Mahtia viikonloppua kaikille <3