Tänään sopivasti taas vaihtui viikot ja sen kunniaksi meillä oli myös 3D/4D-ultra varattuna. Kuten kerroinkin aiemmin, niin tässä raskaudessa oltiin varmoja, että halutaan käydä kurkkaamassa vauvaa myös kolmiulotteisena, koska kerran siihen oli mahdollisuus. Varasin ultran Perhe-Artesta ja sieltä suositeltiin, että tässä ultrassa käydään viikolla 24-28, koska silloin vauvan kasvot pitäisi näkyä parhaiten, kun on vielä hyvin kohdussa tilaa. Otettiin sopivasti aika tästä suosituksen puolivälistä 26+0.  Olisi hyvin voinut olla, että kasvoja ei näy, jos vauva olisi haudannut ne täysin jonnekin piiloon, mutta onneksi meidän vauva nyt oli sillä tuulella, että hän halusi esitellä kasvojaan meille. Ihanaa!

Ultrassa oli ihana, rauhallinen meininki ja saatiin ihastella meidän vauvaa kaikessa rauhassa monesta eri kulmasta. Ensin hän painoi kasvojaan kiinni istukkaan, mutta sitten hän käänsi päätä ja alkoi lähettää meille lentosuukkoja! Niin ihana pieni rakas. Tämä oli ihan mieletön kokemus! Jotenkin niin havainnollistava.

Nyt ekaa kertaa ihan todella jotenkin käsitin edes vähän sitä, että millaista se meininki siellä kohdun sisällä on. Ainahan sitä esim puhutaan siitä, että vauvat rakastaa kuunnella kohinaääniä raskauden jälkeen yms ja tuntevat turvalliseksi sen, kun joku vaikka silittää kasvoja, mutta nyt sain nähdä sen omin silmin. Meidän vauva painoi korvaa vasten istukkaa ja kuunteli sen kohinaa onnellisena, ja hänellä oli napanuora naamalla puolet ajasta. Ei siis mikään ihme, jos kohinaäänet tuntuvat rauhoittavalta myös mahan ulkopuolella. Se oli niin suloista! Ja ihan varmasti tullaan hyödyntämään white noicea rauhoittamisessa sitten kun hän on syntynyt. Vaikka oli ihan mieletöntä nähdä hänen kasvot, niin koin melkein yhtä arvokkaana tämän, kun sai oikeasti kurkistaa sinne kohdun sisään ja katsella hänen puuhiaan kolmiulotteisena. Se oli ihan hurjan arvokasta!

Vauva oli kasvanut älyttömästi sitten rakenneultran ja painoarvio oli jo 864 grammaa (rakenneultrassa 360g). Hän kasvaa hienosti keskikäyrällä, mutta se reisiluu, jonka mitta on joka ultrassa ollut hieman suurempi, oli edelleen melkein kaksi viikkoa suurempi kuin näillä viikoilla keskimäärin. Hänestä siis todella on tulossa ilmeisesti pitkäjalkainen tyyppi. Muut mitat ovat vaihdellen olleet keskikäyrällä tai hieman sen alapuolella, mutta reisiluu aina pidempi. Hauskaa!

Tämä oli nyt meidän kuudes ultrakäynti tässä raskaudessa (tai seitsemäs jos neuvolalääkärin pikainen ultraus lasketaan mukaan myös). Tuntuu, että ollaan saatu vieläkin syvempi yhteys meidän vauvaan, kun ollaan saatu nähdä hänet niin monesti. Toki yksi noista ultrista oli sellainen, jota en olisi halunnut joutua edes käymään (se ultra, jossa selvitettiin mistä hurja verenvuoto johtui alkuraskaudessa ja pelkäsin, että ultrassa ei näkyisi enää sykettä). Mutta kuitenkin. On ollut ihanaa nähdä hänet ja seurata tarkasti hänen vointia ja kasvua. Tämä on ollut tosi arvokasta ja tuntuu, että vauva on meille jotenkin ihanan tuttu jo. Voihan se olla, että hänen persoonansa onkin sitten ihan erilainen, kuin nämä raskausaikana luodut mielikuvat, mutta silti tämä on auttanut jotenkin siinä suhteen luomisessa jo nyt.

Vauva liikkui ultrassa kovasti ja paukutti menemään nyrkeillä ja jaloilla joka suuntaan. Hän oli niin ihana! En mä kestä. Olisin voinut tuijotella vauvaa vaikka loppuraskauden ajan vaan siinä. Mutta ei ole enää kauaa, niin päästään ihan oikeasti tapaamaan, muutama kuukausi enää.

Nyt on tosiaan 26. raskausviikko takana ja vointi on edelleen hyvä. Harjoitussupistukset ovat ehkä aavistuksen lisääntyneet, mutta niitä tulee edelleen todella maltillisesti, ehkä 5-10 on tullut koko viikon aikana. Raudanpuutosoireita ei ole tullut ja levottomat jalat ovat helpottaneet kokonaan, eli selkeästi se lisärauta tepsii, kun olen ihan pirteä edelleen. Raudasta ei ole myöskään tullut mitään sivuvaikutuksia onneksi. Mulla aina alkuraskaudessa näppylät lisääntyy kasvoilla ja yläkropassa, mutta nyt tuntuu, että kasvoilla on oikeasti sellainen kunnon raskaus-glow. Loppuraskaudessa mun iho voi yleensä tosi hyvin ja niin tälläkin kertaa. Tosi ihana fiilis sekä tästä raskaudesta että vauvasta. Ihanaa, että saan vielä kesän ajan kantaa vauvaa ja tuntea hänet kasvamassa mun mahassa. Ja ihanaa, että on enää vain tämä kesä, ja pian me jo tavataan hänet!

Checklist raskausviikko 26:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija (ja edelleen)

Cravings: Ananas! Teki ihan älyttömästi mieli ananasta viime viikolla ja tehtiinkin ananas-mangosalsaa ja fish tacoja! 

Oireet: Ei juurikaan oireita, ainoastaan välillä jotain perus pissahätää, liitoskipua, pari supistusta tai vauva painanut hankalasti virtsarakkoa tms. Päiviä, jolloin ei tunnu mitään näistä ja päiviä, jolloin kaikki nämä vaivaavat vuorotellen. Pääosin siis erittäin hyvä fiilis. 

Viikko kului kuin siivillä, kun kesä saapui vihdoinkin Helsinkiin kunnolla. Taas on tiistai ja viikot vaihtuvat. Mun on ollut viime aikoina jotenkin tosi vaikea samaistua mun kahteen edelliseen raskauteen, kun fiilis on niin eri! Tämä neljäs raskaus muistuttaa tosi paljon enemmän mun ensimmäistä raskautta, jossa en kärsinyt supistuksista ennen 34. raskausviikkoa lainkaan. Toisaalta, se ensimmäinen raskaus kuitenkin loppui aiemmin kuin kaksi muuta, joten jännä nähdä miten tämä nyt etenee. Mun veikkaus on se, että dramaattisesta alusta huolimatta tämä voisi olla se mun kaikkein ”normaalein” raskaus ja kenties edetä vaikka laskettuun aikaan asti ilman mitään sen kummempaa. Katsotaan olenko oikeassa.

Viime viikolla nukuin ehkä vähän huonommin kuin aiemmin, heräsin melkein joka yö käymään vessassa. Mutta viime yönä nukuin taas super hyvin, menin nukkumaan jo 23.30 ja heräsin 7.30 ihan pirteänä, enkä herännyt yöllä kertaakaan. Että ota näistäkin nyt selvää! Pidän sormet ristissä, että saisin ainakin joitakin kokonaisia öitä vielä nukuttua ennen kuin loppuraskauden pissalla ramppaaminen alkaa.

Vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Välillä hän on ihan tosi alhaalla ja välillä taas kiipeää ylöspäin. Eilen hän oli ihan ylhäällä mun vasemmassa kyljessä ja venytteli hulluna. Se on aina niin outo tunne kun vauva on pitkään hengannut jossain yhdessä kohtaa ja sitten ihan yhtäkkiä siirtyy johonkin aivan eri paikkaan. Menee aina hetkeksi sisäelimet ihan solmuun tai jotain. Mutta yhtä kaikki, ihanaa kun liikkuu. Nyt ei ole ollut hirveästi onneksi sellaisia kivuliaita liikkeitä, enemmän vaan juuri kovaa paineen tunnetta ja sitten sellaisia peruspotkuja ja nyrkkeilyitä.

Maha on kyllä kasvanut ja pyöristynyt, mutta ei se tunnu vielä mitenkään ihan valtavalta, eikä ole vielä pahasti tiellä. Ihan hyvin yltää halimaan vielä Ottoa ja ruokaakin pystyy laittamaan ilman, että maha on tiellä. Mahan muoto muuttuu edelleen jatkuvasti, välillä se on enemmän vaan edessä päin ja välillä sitten leviää kohti sivujakin, jos vauva on poikittain. Pääosin vauva viihtyy alhaalla, joten maha ei paina onneksi ylhäältä vielä keuhkoja tai muutenkaan. Mutta hetkellisesti jos vauva tulee ylemmäs, niin sitten voi olla tukala olo.

Kävely onnistuu hyvin ja jopa melko rivakkaan tahtiin. En tiedä miten on mahdollista, mutta kävelytyylini muistutti enemmän ankkaa viikolla 14 kuin viikolla 25. Siis varmaan jotenkin kun kohtu oli alkuun vielä alempana ja vauva myös, niin silloin se painoi enemmän alas ja kävely tuntui inhottavammalta. Nyt kun molemmat ovat kasvaneet ja nousseet ylemmäs, niin kävelykin tuntuu helpommalta. Mulla oli alussa paljon enemmän sellaisia loppuraskauden oireita kuin nyt keskivaiheilla, hah. Tätä seesteistä keskiraskautta eli toista kolmannesta on vielä muutama viikko jäljellä, ennen kuin alkaa viimeinen kolmannes.

Ensi viikolla me päästään kurkkaamaan vauvaa 3D/4D-ultraan ja tämä on meidän ensimmäinen kerta kun käydään sellaisessa! Kuten aiemmin kirjoittelinkin, että kun tässä taas nyt ehkä mahdollisesti ollaan viimeistä kertaa raskaana (heh, ei sitä tiedä) niin halutaan ottaa kaikki mahdollinen tästä irti. Aiemmin meille ei ole ollut mahdollista taloudellisesti käydä yksityisellä näissä ultrissa, paitsi ehkä kolmannella kerralla olisi, mutta ei vaan jostain syystä menty siltikään. Nyt halutaan ehdottomasti käydä, koska sitten päästään tutustumaan meidän tulevaan pikkuiseen vieläkin paremmin jo nyt raskausaikana. Mua jännittää jo etukäteen ihan hulluna, koska niin hassua päästä näkemään hänen kasvot jo etukäteen, eikä vasta sitten synnytyksessä.

Ehkä me sitten saadaan viimeinkin päätettyä myös hänen koko nimi valmiiksi, kun edelleen meillä on vain se kutsumanimi, mutta ei muita päätettynä. Nimilistoja mulla on ainakin viisi ja selaan nimisivustoja harva se päivä, kyllä se vielä joku päivä tuottaa tulosta, ei hän nimettömäksi jää!

Checklist raskausviikko 25:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija (edelleen)

Cravings: Uudet perunat!

Oireet: Vähän hankalat yöt, olen heräillyt öisin jonkin verran. 

Taas on tiistai, miten tämä on ees mahdollista! Viikot vaihtuvat niin tiuhaan. Kyllä sitä ehtii lopussa sitten ihmetellä ajan kulumisen hitauttakin varmasti, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että raskaus vaan juoksee eteenpäin, enkä itse pysy perässä. Nyt alkoi jo 25. viikko, mikä tarkoittaa sitä, että jos tämäkin vauva tulisi hieman etuajassa kuten kolme siskoaan, meillä olisi n. kolmen kuukauden kuluttua vauva maailmassa. Huh, että meneekin aika nopeaa! Siitähän on jo kolme kuukautta, kun me kerrottiin raskaudesta läheisille!

Tällä kuluneella viikolla on ollut muutamana iltana liitoskipuja. Olen yrittänyt tarkkailla, että aiheuttaako joku tietty liike tai puuha niitä enemmän, mutta ei. Ne tulevat tai ovat tulematta aivan mielivaltaisesti. Yhtenä päivänä kävelin varmaan enemmän kuin koko raskausaikana, eivätkä kivut vaivanneet lainkaan. Toisena taas kävelin ja liikuin ihan normimäärän, mutta illalla kyljen kääntäminen tai sohvalta nouseminen oli tuskallista. Toivotaan, että ne pysyvät kuitenkin sellaisena epäsäännöllisenä vaivana edelleen, että tulevat vain joskus. Ei mulla ole koskaan tainnut liitoskipuja olla päivittäisenä riesana, joten toivottavasti ei tälläkään kertaa.

Toinen uusi vaiva, jonka sain viime viikolla, on levottomat jalat iltaisin! Mulla on ollut sitä ennenkin raskauksissa satunnaisesti ja nyt yhdistin sen tähän rauta-arvojen laskuun, että voi johtua mahdollisesti myös siitä, kun jotain googlettelin. Aloin onneksi syömään lisärautaa, joten varmasti arvot lähtevät pian taas nousuun. Levottomat jalat on niin höpsö tunne, siis en osaa kuvailla mitenkään muuten kuin että on tosi vaikea pitää jalkoja paikallaan ja mikään asento ei tunnu luontevalta. Koko ajan tekee mieli heilutella jalkoja ja ne tuntuu jotenkin vaan tosi väärältä. Onneksi tämäkään vaiva ei ole nyt pariin iltaan vaivannut, joten elättelen toivoa, että jos se rauta olisi jo alkanut vaikuttaa sen verran, että arvo olisi noussut oman levottomien jalkojen maagisen rajani yli, kun hetken olen sitä ehtinyt jo popsimaan.

Muuten olen voinut tosi hyvin, ei ole supistellut eikä väsyttänyt, vaan edelleen nautin energisestä keskiraskaudesta. Vauva on myös erittäin energinen edelleen ja maha on heilunut jatkuvalla syötöllä joka päivä. Rakenneultran jälkeen hän on tainnut kasvaa kokoakin jo ihan kiitettävästi, ainakin puolen kilon raja on varmasti jo ylittynyt. Raskausappin mukaan hänen kokonsa pitäisi tällä viikolla olla 680-790g ja pituutensa 34-37cm. Mitat olivat kolme viikkoa sitten 360g ja 21cm, niin tuntuu kyllä hurjalta, että tyyppi olisi jo noin iso, ei ehkä ihan vielä. Mutta se kyllä tuo huimasti mielenrauhaa, että puolen kilon raja on ylitetty ja ollaan koko ajan vaan paremmilla viikoilla. Liikkeet voimistuvat päivä päivältä ja niitä on niin hauska seurata. Vauvalla on myös ollut hikka monta kertaa ja se tuntuu kyllä myös aika hassulta.

Mulla on jotenkin ihan valtava vauvakuume just nyt! Katselen paljon kaikkia vauvavideoita TikTokista ja meidän lasten vanhoja vauvakuvia ja videoita. Olen hypistellyt pieniä vaatteita ja haaveillut siitä, miten sitten puen meidän pikkuisen niihin. Viikko viikolta ajatus vauvasta tulee konkreettisemmaksi. Me myös vauvakuumeillaan täällä Oton kanssa yhdessä vaaleanpunaiset lasit silmillä. Odotetaan vaan molemmat niin hulluna, että päästään tapaamaan meidän rakas pieni. Odotetaan sitä vauvakuplaa ja sitä, että saadaan nuuhkuttaa pieniä varpaita ja pussailla pientä nenänpäätä ja tuntea sylissä se pikkuruinen tyyppi. Odotan niin paljon sitä, että vauva nukkuu mun sylissä tai rinnalla! Ja sitä, että saan kantaa vauvaa liinassa tai repussa ja kävellä ylpeänä vaunulenkillä. Ihan jäätävä vauvakuume siis. Mutta vielä pitäisi malttaa, laskettuun aikaan on vielä 16 viikkoa.

Checklist raskausviikko 24:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija

Cravings: Kaikki tulinen. Laitoin chiliä salaattiinkin 😀 

Oireet: Levottomat jalat ja liitoskivut, mutta onneksi satunnaisesti. 

Laskin viikonloppuna, että oikeasti enää alle neljä kuukautta siihen, että meidän vauva syntyy. Nyt ollaan jo reippaasti yli puolen välin indeed! Vauva alkaa tuntua todellisemmalta ja todellisemmalta koko ajan. Kävin viime viikolla neuvolassa ja kaikki oli siellä oikein mainiosti. Kuunneltiin vauvan sydänääniä ja mitattiin kaikki arvot, jotka olivat kunnossa. Verenpaineet olivat kunnossa, hemoglobiini oli normirajoissa, eikä mulla olekaan vielä ollut mitään raudanpuutteesta johtuvia oireita. Lisäraudan aloitan silti varmasti melko pian, koska laskua arvossa kuitenkin oli jo. Mulla onneksi arvot ovat aina nousseet nopeasti hyviksi lisäraudalla ennen synnytystä, joten se mua ei stressaa lainkaan. Painoa mulle on nyt tullut lähtöpainosta 4,8kg.

Tuntuu tosi hassulta, että mulla ei ole nyt ollenkaan neuvolakäyntejä, ultria tai mitään ennen kesäkuun loppua! Sinne on niin pitkä aika. Mutta näin se menee uudelleensynnyttäjillä ainakin Helsingissä. Toisaalta, saahan neuvolaan toki yhteyden jos on jotain mielen päällä. Ajateltiin myös ehkä käydä siinä 3d/4d-ultrassa yksityisellä, koska tämä voi olla viimeinen kerta elämässä kun me sellainen voitaisiin päästä kokemaan. Olisi mieletöntä nähdä oma vauva vieläkin selkeämmin kuin normiultrassa! Sinne kannattaa käsittääkseni mennä ennen viikkoa 30, ja se neuvolakäynti mulla taisi olla viikolla 32, joten se nyt ainakin olisi sitten edessä tässä välissä.

Onneksi vauva pitää itsestään meteliä tasaisen jatkuvasti joka päivä, joten siitä ei ole ainakaan huolta. Jos vauva yhtäkkiä hiljenisi, niin sitten kyllä huolestuisin. Täytyy toivoa, että vauva jaksaa jatkaa aktiivista möyryämistä loppuun saakka, niin saa olla rauhallisin mielin jatkossakin. Tässä parin viikon sisään vauvan liikkeet ovat voimistuneet entisestään tosi paljon ja ne näkyvät lähes poikkeuksetta myös ulkopuolelle. Vauva pyörii vielä paljon ja kääntyilee ihan 360 astettakin, ja välillä se tuntuu jo todella epämukavalta.

Hieman ehkä jännittää, että miltä tämän nelosen liikkeet tuntuvat sitten 10 viikon päästä kun kokoakin on roimasti enemmän, jos nyt on jo tällainen olo. Mutta yhtä kaikki olen silti vain kiitollinen liikkeistä ja aktiivisuudesta, koska ne tuovat itselle mielenrauhaa ihan valtavasti. Kyllä otan mieluummin liikkeet ja pienen epämukavuuden välillä, kuin paniikin siitä, että ollaanko siellä mahassa edes elossa.

Tuntuu kyllä vieläkin aika uskomattomalta, että edelleen vointi on hyvä ja olen saanut olla ilman kipeitä supistuksia! Tämä on niin valtavan suurta luksusta, että olen todella kiitollinen. Nautin niin paljon siitä, että on energiaa ja että voin rauhassa tehdä asioita, eikä tarvitse panikoida siitä aiheuttaako kauppareissu liikaa supistuksia. Sormet ristissä, että näin jatkuu! Otan kyllä oikein mielelläni pidemmän raskausajan vaikka ihan laskettuun aikaan asti, kunhan vaan saisi olla rauhassa ilman niitä kipeitä supistuksia ja pelkoa ennenaikaisuudesta. Nyt kun alkaa jo 24. viikko niin ollaan oikeasti jo niin pitkällä, että tämä supistuksettomuus tuntuu joka viikko vaan uskomattomammalta aiempiin raskauksiin verrattuna. Lueskelin juuri vanhoja raskausviikkopostauksia näiltä samoilta viikoilta ja mun fiilikset silloin oli kyllä aivan erilaiset kuin tällä hetkellä.

Kirjoitin viime viikolla sokerirasitukseen liittyen, mutta kävikin ilmi neuvolassa, että mun ei sittenkään ole ehdottoman pakko mennä sokerirasituskokeeseen vaan saan käyttää omaa harkintaa. Olin myös varannut ajan viikkoa liian aikaisin, sillä sen piti olla viikolla 24-28 jos sinne menee, hah hyvä minä. Joten peruttiin aika ja sovittiin, että jos mun paino lähtee nopeaan nousuun, SF-mitta pomppaa yhtäkkiä, tulee muuten outoja oireita tai pissassa näkyy glukoosia, niin sitten varataan aika. Muuten voin rauhassa vaan katsella omaa vointia ja jatkaa terveellisellä ruokavaliolla/liikunnalla, kun ei tosiaan ne mun riskitekijät ole mitenkään muuttuneet aiemmasta. Se oli valtava helpotus.

Nyt vaan siis jatkuu energinen ja tasainen keskiraskaus ja toivottavasti saa jatkua tällaisena mahdollisimman pitkään. Seurailen omaa ja vauvan vointia ja elän normiarkea. En tiedä onko teistä tylsää lukea joka viikko, että energinen ja normaali keskiraskaus jatkuu? Mutta mulle on itselleni tosi voimaannuttavaa dokumentoida sitä, että raskaus tosiaan voi olla myös tällaista. Ette usko oikeasti miten korjaava kokemus tämä on ollut mulle sekä peilaten aiempiin raskauksiin, että siihen, miten vaikea tämän raskauden alku oli. Nähtävästi hankaluuksien määrä on mulla raskauksissa vakio, mutta nyt ne painottuivat selkeästi sinne alkuun ja sen jälkeen olen saanut olla rauhassa. Ihanaa, mieluummin näin!

Checklist raskausviikko 23:

Vauvan koko hedelmänä: Munakoiso (tässä ei muutoksia).

Cravings: Mango! 

Oireet: Ei juuri mitään oireita, satunnaiset supistukset ja liitoskivut, sekä vauvan isoimpien liikkeiden aiheuttama paineentunne milloin missäkin osassa keskivartaloa. 

Sinne meni, viimeinen ”piinaviikko” ja nyt on tärkeä 22 viikon merkkipaalu saavutettu. Nyt meidän vauvalla on 50% mahdollisuus selviytyä, mikäli hän päättäisi syntyä. Nyt synnytys olisi ennenaikainen synnytys, eikä keskenmeno. Se on ihan valtavan helpottavaa, vaikka tietenkin toiveissa on, että vauva pysyttelisi turvallisesti kohdussa kasvamassa täysiaikaiseksi asti ja onneksi ei ole ainakaan toistaiseksi mitään ennenaikaiseen synnytykseen viittaavia oireita ollut. Mutta nyt on toivoa ja toivo merkitsee ihan käsittämättömän paljon. Seuraava merkittävä etappi on 28+0, jolloin selviytymisprosentit alkavat olla tismalleen samat kuin täysiaikaisella vauvalla, vaikka toki eniten toivon, että päästään sinne 37+0 asti vähintään. Nämä välietapit kuitenkin helpottavat ja antavat toivoa.

Meidän viime viikkoinen rakenneultra meni mainiosti ja siitä kerroinkin jo Instassa kattavasti. Mutta lyhyesti jos et sieltä vielä nähnyt: vauva oli terve, erittäin hyvinvoiva ja ennenkaikkea erittäin vilkas. Kaikki rakenteet, joita rakenneultrassa pystytään näkemään, oli kehittynyt juuri kuten pitää. Ultraava kätilökin ihmetteli moneen kertaan miten vilkas meidän vauva on, hyörii ja pyörii ja potkii ja heiluu joka suuntaan.

Onneksi saatiin kaikki mitat hienosti ja meidän mini oli kasvanut kuten pitääkin, vaikkakaan ei ollut ihan yhtä isoissa mitoissa muistaakseni kuin siskot rakenneultrassa ovat olleet, vaan hieman pienempi. Mutta siis eihän sitä energiaa ehdi hirveästi kerryttää sinne elimistöön jos vaan heiluu, hah. Ei siis ihme jos tällainen ikiliikkuja on hieman pienempi. Mihin me vielä joudutaankaan super aktiivisen vauvan kanssa, kun edellinen jo oli hulivili, joka nousi seisomaan puolivuotiaana, hah!

Fiilikset on tosi hyvät, eikä oireita ole ollut. Saa siis olla kiitollinen jälleen yhdestä mukavasti sujuneesta raskausviikosta. Tällä viikolla mulla on neuvola, josta saan raskaustodistuksen, sekä sokerirasituskoe. Aiemmin en ole joutunut sokerirasituskokeeseen, koska en täyttänyt kriteerejä. Edellisen raskauteni jälkeen kriteereitä on muutettu niin, että mikäli isovanhemmalla on 2. tyypin diabetes, niin täytyy käydä sokerirasituskokeessa, vaikka mikään muu riskitekijä ei täyttyisi. Aiemmin tähän laskettiin vain omat vanhemmat ja sisarukset, mutta nyt siis myös isovanhemmat ainakin mun neuvolan mukaan. Eli nyt joudun siihen ekaa kertaa, vaikka mulla ei ole ylipainoa, korkeaa ikää, aiemmissa raskauksissa mitään sokeriongelmia eikä mitään muitakaan altistavia tekijöitä tai omassa perheessä 2. tyypin diabetesta.

Hyvähän se on, että ollaan tarkkoja, vaikka tämä tuntuukin hassulta, kun mikään muu ei ole muuttunut kuin tämä yksi kriteeri paperilla. Mutta jokainen raskaus on toki erilainen, vaikka aiemmin ei ole ollut ongelmia niin eihän se sitä sano etteikö niitä voisi tulla tällä kertaa. Eli tottakai menen kokeeseen ja olen iloinen, että tässä ollaan tarkkoja. Jännittää kuitenkin se, että millainen olo siitä paastoamisesta ja sokerilitkun yhdistelmästä tulee, lähinnä, että tuleeko mulle migreeniä, kun olen nyt saanut nauttia jo viikkoja elämästä ilman sitä. Migreenin kanssa on tosi tärkeää syödä ja juoda vettä säännöllisesti ja riittävän usein, joten siksi ahdistaa. Kurjaa, ettei raskausdiabetesta voi tutkia ja testata mitenkään muuten, kuin mahdollisesti aiheuttamalla aivan hirveän olon ja työkyvyttömyyden raskaana olevalle jopa useaksi päiväksi. No, ei nyt kannata maalata tietenkään piruja seinille, voihan se myös olla, että siitä ei tule mitään oloja ja loppupäivä menee iloisesti töitä tehden. Sormet ristissä.

Ja sanon nyt jo valmiiksi, että en kaipaa tähän sokerirasitukseen liittyen mitään kokemuksia (etenkään kauhukokemuksia) tai vinkkejä, tai ohjeita siitä mitä syödä iltapalaksi, vaan menen avoimin mielin, mutta halusin sanoa omat pelot ääneen. Voin sitten höpötellä kokeen jälkeen siitä, että mikä fiilis itselle tuli, mutta etukäteen en halua kuulla muilta mitään, joten pliis älkää lähettäkö siihen liittyen viestejä. Kiitos <3

Nyt kun on pian raskaustodistus kourassa, niin saa alkaa hakemaan äitiysavustusta, sekä jakamaan perhevapaita, joten niihin liittyen tulossa ensi viikolla tärkeää asiaa. Aiemmin jo mainitsinkin, että me otetaan se äitiysavustus 170€ rahana ja tämä päätös on pitänyt. Uusi äitiyspakkaus oli tosi suloisen näköinen, mutta meillä on tallessa monet ekasta äitiyspakkauksesta tulleet tarpeelliset jutut ja monet muut taas mieluummin ostan tismalleen oman maun mukaisina, jotta päätyvät varmasti käyttöön.

Aletaan nyt viimeinkin tekemään isompia hankintoja, kun alan olla jo sen verran pitkällä raskauden suhteen. Niitä siis alkaa pian myös näkymään täällä blogissa ja Instassa. Kiva päästä valitsemaan ihania juttuja vauvalle ja tulee se vauvan odotus muutenkin tosi paljon konkreettisemmaksi, kun se alkaa sitten näkyä kotonakin lisääntyvinä vauvajuttuina. Toistaiseksi mikään täällä kotona ei vielä indikoi sitä, ettei meille on vauva tulossa, paitsi mun pyöreä pallomaha, haha!

Checklist raskausviikko 21:

Vauvan koko hedelmänä: Munakoiso.

Cravings: Appelsiinimehu kunnon hedelmälihalla. 

Oireet: Ei juuri mitään oireita, satunnaiset supistukset ja liitoskivut, sekä vauvan isoimpien liikkeiden aiheuttama paineentunne milloin missäkin osassa keskivartaloa.