Raskausviikko 34. (33+0-33+6)

27.07.2021

Enää kolme viikkoa siihen, että vauva on täysiaikainen! Ja ihan hullua, että vain 13 päivää siihen, että vauva on saman ikäinen kuin meidän esikoinen syntyessään. Kyllä tässä viikot käy vähiin. Mutta supistuksia mulla ei edelleenkään ole hirveästi, joten voihan se olla, että oikeasti tämä raskaus kestää jopa laskettuun aikaan asti, tai huh, jopa sen yli, vaikka aiemmat ovatkin päättyneet reilusti aikaisemmin. Mutta kun ei sitä koskaan tiedä ja jokainen raskaus on todellakin niin erilainen.

Mulla on muuten ollut tosi hyvä olo edelleen, mutta viime aikoina vauvan liikkeet ovat olleet välillä niin kivuliaita, että kyyneleet on noussut silmiin ja välillä on tullut ihan oksettava olo, kun on sattunut niin paljon. Vauva ei ole rauhoittunut ollenkaan, vaikka viikot ovat menneet eteenpäin. Monestihan sitä sanotaan, että vauvat rauhoittuvat sitten, kun tila alkaa loppua, mutta tämä kaveri on ainakin ihan eri mieltä. Hän ei tilan vähyydestä välitä, vaan yrittää tulla läpi joka puolelta mahaa.

Mulla oli viikonloppuna ihanat ystävien järjestämät baby showerit ja samalla mun ystävä, joka on lääkäri, myös kokeili mun pyynnöstä vauvan asentoa mahassa. Ja halleluja, vauva on siellä pää alaspäin! Mutta hän edelleen liikkuu aivan hurjan paljon, ja sivusuunnassa vaihtaa paikkaa ihan koko ajan. Toivon, että hän ei kuitenkaan enää päättäisi kääntyä pää ylöspäin, kerran hän on nyt löytänyt sentään oikein päin siellä.

Vauva oli pari päivää hieman ylempänä ja asento oli mulle tosi hankala. Hän puski päällä mun kumpaakin lonkkaluuta vuorotellen samalla kun pahoinpiteli mun napaa ja olo oli liikkeiden kanssa välillä todella tukala. Mutta ihanaa, että vauva voi hyvin ja ei ainakaan tarvitse olla huolissaan, että hän ei liikkuisi riittävästi. Tämä vauva todellakin pitää itsestään meteliä ja kertaakaan ei ole tarvinnut tehdä liikelaskentaa. Viime yön aikana hän oli mennyt mahassa alemmas ja nyt mulla ei ole enää lainkaan niin tukala olo kuin vielä eilen. Ihanaa! Aion nauttia tästä hyvästä olosta nyt niin pitkään kuin sitä kestää ja olen todella kiitollinen, että hän päätti nyt asettua hieman alemmas.

Puhuin viime viikolla levottomista jaloista ja se vaiva ei ole pahentuntut, mutta ei helpottanutkaan. Ostin mun vitamiinirepertuaariin vielä magnesiumia seuraajien suosituksesta, mutta se ei ainakaan vielä ole vaikuttanut kovin paljoa. Mutta täytyy toivoa, että se alkaisi vaikuttaa mahd. pian. Onneksi oireena on edelleen ollut lähinnä vain toisen jalan levottomuus, niin kyllä sen kestää.

Nukkuminen on sujunut ihan ok, mutta nuo pari päivää kun mulla oli tuo navan seutu vauvan asennon takia aika kipeä, niin heräsin joka kerta kun käänsin kylkeä, koska siihen napaan sattui. Eli heräilyä  oli aika monta kertaa yössä. Onneksi viime yö sujui jo paremmin. Täytyy toivoa, että vauva olisi nyt pysyvästi päättänyt hengailla tuolla vähän alempana, niin olo ei menisi enää asennon puolesta tukalaksi. Nyt ne voimakkaat liikkeetkin on helpompi ottaa vastaan, kun napa ei ole käsittämättömän venytyksen kohteena koko ajan.

Synnytys on alkanut olla aika paljon mielessä ja olen kuunnellut BookBeatista Peloton synnytys -kirjaa. Mulla ei ole itsellä synnytyspelkoa, mutta koen, että kirjan avulla olen voinut palauttaa mieleen niitä hetkiä synnytyksestä, kun rentoutuminen on ollut mulle vaikeampaa ja ehkä tehdä sellaisia mielikuvaharjoituksia, että miten pystyisin kivusta huolimatta rentoutumaan tässä tulevassa synnytyksessä. Koen, että mun synnytykset on ollut tosi ihania ja positiivisia kokemuksia kaikki (ja nopeita ja helppoja myös), mutta en usko, että synnytyksessä voi olla LIIAN rentoutunut ja hyvä fiilis, eli kyllä sitä vanhankin koiran kannattaa opetella uusia temppuja.

Hullua, että nyt pyörähtää käyntiin siis jo 35. raskausviikko. Kai sitä nyt aletaan mun mittapuulla olla sitten viimeisillään. Seuraavaksi katseet kohti sitä sairaalakassia ja synnytyssuunnitelmaa. Raskaushieronta on jo varattu, joten synnytykseen valmistautumis -to do lista etenee pikkuhiljaa! Viime viikolla siivosin myös keittiön kuivaruokalaatikot ja aamiaiskaapin ja vauvanurkkauskin saatiin valmiiksi. Ehkä ensi viikolla pesen myös pikkupyykit, kääk!

Checklist raskausviikko 34.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen.

Cravings: Helsingin meijerin puolukkajogurttia on nyt mennyt joka päivä yksi purkillinen ja lisäksi mulla tekee koko ajan hulluna mieli kahvia! Olen pitäytynyt vain yhdessä päivittäisessä aamukahvissa, mutta harkitsen vahvasti, että kävisin ostamassa kofeiinitonta kahvia tähän himoon, niin saisi juoda vielä iltapäiväkahvitkin aamukahvin lisäksi. 

Oireet: Kova kipu navassa vauvan liikkeistä ja levottomat jalat. 


Raskausviikko 33. (32+0-32+6)

14.07.2021

Laskettuun aikaan on enää seitsemän viikkoa, ja siihen, että tämä vauva on ollut mahassa yhtä kauan kuin esikoinen syntyessään, on enää alle kolme viikkoa. Huh. Kai tässä pikkuhiljaa voi tosiaan alkaa asennoitumaan siihen, että viimeisiä viedään. Olo on edelleen hyvä, mutta kyllä tässä on alkanut myös huomata, että loppu lähestyy. Vauva on kasvanut kokoa tosi paljon ja huomaa, että lapsivettä on vähemmän ja vauvaa enemmän. Liikkeet näkyy tosi hurjasti ulospäin, maha muuttaa muotoaan ihan valtavan paljon joka päivä, kun vauva siellä muljuu. Toki vauva on ollut tosi aktiivinen alusta asti (tunsin liikkeet jo 11+), mutta nyt viime aikoina liikkeet ovat näyttäneet oikeasti ihan joltain alien-invaasiolta. Ihan kreisi meininki mahassa, joka näkyy ja tuntuu.

Viime aikoina osumaa ovat saaneet erityisesti nivuset ja kohdunsuu, mutta samalla myös napa ja ylämaha. Kai hänellä alkaa jo oikeasti olla pituuttakin aika hyvin, kun hän onnistuu terrorisoimaan yhtäaikaa sekä ihan alhaalla että ihan ylhäällä. Siellä kohdussa hän suorittaa kunnon venyttelyitä. On myös helpottavaa, että vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Ei tarvitse arvailla hänen vointia. Edelleen mua kuitenkin askarruttaa tosi paljon se, miten päin hän on mahassa. Sitä kun ei oikeasti voi tietää, kun sekä ylhäällä että alhaalla tuntuu niin voimakkaasti liikkeet. Hikka tuntuu edelleen vain alhaalla, mutta ei siihen voi 100% luottaa. Välillä liikkeet tuntuu tosi epämukavalta ja jopa kivuliaalta, mutta onneksi ei koko ajan.

Supistuksia ei ole ollut sen enempää kuin edelliselläkään viikolla, mutta ehkä n. joka toinen tai joka kolmas päivä on ollut vähän sellaista kuukautiskipumaista jomottelua alaselässä. Se on mennyt kuitenkin ohi panadolilla. Jotenkin oudosti tämä menkkajomotus ei ole ollut yhteydessä lainkaan siihen, kuinka paljon olen liikkunut päivän aikana. Yleensä näitä jomotteluita on nimittäin tullut juuri niinä päivinä kun olen ottanut rauhallisemmin. Onko tämä vauvan tapa kertoa, että hän tykkää siitä kun kävelen ja touhuilen ja ei pitäisi pötkötellä? Kenties.

Olen kiitollinen siitä, miten hyvin olen jaksanut näitä kovia helteitäkin. Olen saanut yöt nukuttua ja olo on ollut varsin hyvä. Toki kuumuus on uuvuttavaa välillä, mutta kun olen vaan juonut riittävästi, mennyt tarvittaessa varjoon ja viilentänyt joko uimalla tai viileällä suihkulla, on jaksaminen pysynyt ihan hyvänä. Viikonloppuna käytiin Porvoossa Oton pikkuserkun perheen kanssa ja siellä oli kyllä jopa tuskastuttavan kuuma, 32 astetta, eikä tuullut yhtään. Mutta siitäkin selvittiin ja illalla jaksettiin lähteä vielä Hietsuun uimaan pienen siestan jälkeen.

Mulle ei ainakaan vielä ole tullut helteistä kovia turvotuksia. Täytyy toivoa, ettei tulekaan. Kengät mahtuu hyvin jalkaan edelleen onneksi. En muista, että mulla olisi ollut muissakaan raskauksissa turvotusta, mutta synnytyksen jälkeen olen yleensä turvonnut jonkin verran ainakin ekoina päivinä. Veikkaan, että sama käy myös tällä kertaa, koska se tuntuu olevan mulle tyypillistä.

Yritän käydä päivittäin edes pienellä kävelyllä ja pysyä muutenkin aktiivisena, koska olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus mun jaksamiseen ylipäätään. Toivon, että kun olen pystynyt tässä raskaudessa liikkumaan paljon enemmän, ei synnytyksen jälkeenkään tulisi niin kovia liitoskipuja. Mutta voihan se olla, että sillä ei ole siihen mitään vaikutusta. Liitoskivut on kyllä niin outoja! Voi mennä viikkoja, ettei mulla ole niitä lainkaan. Sitten yhtäkkiä jonain hetkenä taas ei pysty kääntämään kylkeä sohvalla lainkaan, kun tuntuu, että lonkka repeää irti. Ja sitten kun nousen ylös ja kävelen muutaman minuutin, niin kipua ei tunnu taas ollenkaan, eikä se tule takaisin taas moneen viikkoon. Juuri tällä viikolla mulla oli yhtenä iltana tosi kova kipu lonkissa ja jouduin pyytämään Otolta apua sohvalta ylös nousemiseen. Sitten kun menin pihalle ja käppäilin hetken, kipu helpotti, eikä ole tullut takaisin.

Levottomat jalat vaivasivat mua pari kuukautta sitten ja nyt ne ovat tehneet kevyen comebackin. Tai oikeastaan mulla on vain yksi levoton jalka, haha. Rautatabletit auttoivat alkuun tosi hyvin siihen jalkojen levottomuuteen, mutta nyt se oire on jostain syystä osittain palannut, vaikka arvojen pitäisi olla ihan hyvät. Pitänee ostaa myös magnesiumia ja B12-vitamiinia ja kokeilla jos niistä olisi apua. Onneksi vielä ei ole tullut sitä, että molemmat jalat ja toinen käsi on levottomia, vain yhden jalan levottomuutta on helpompaa sietää ja saada unenpäästä kiinni.

Hyvällä, odottavalla fiiliksellä eteenpäin! Nyt alkaakin jo 34. raskausviikko, ihan älytöntä.

Checklist raskausviikko 33.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen

Cravings: Ne mansikat edelleen. 

Oireet: Satunnainen levoton vasen jalka yöllä, satunnaista menkkajomottelua.