Vaikka viime sunnuntaina tuntui siltä että vauva saattaa alkaa syntymään hetkenä minä hyvänsä, ollaan me onneksi päästy taas yksi kokonainen viikko eteenpäin ja vauva on turvallisesti masussa edelleen. Supistukset ovat rauhoittuneet alkuviikosta ja perjantaisessa kontrollissa tilanne näytti onneksi ihan hyvältä. Nyt vain toivotaan että tilanne jatkuu hyvänä tästä eteenpäinkin, parin päivän päästä onneksi on taas neuvolalääkäri niin pääsee tarkistamaan että pienellä on kaikki hyvin. Pikkutyyppi  oli perjantaihin mennessä ottanut 120 gramman kasvuspurtin sunnuntaista ja paino oli jo 750g!

Mun olo on ollut aika hyvä viikontakaiseen verrattuna, mutta Tiara-raasun parantuminen otti taas takapakkia! Kuumetta ei ole ollut keskiviikon jälkeen ja pari päivää neiti olikin ihan pirtsakkana mutta nyt on tilalle tullut niin paha yskä että yöt on menneet ihan pipariksi. Huomenna mennään uudestaan käymään lääkärissä katsomassa että mikä siellä kurkussa oikein kutittaa, on niin sydäntäsärkevää kun toisella lähtee vain pienen kuiskauksen verran ääntä ja sitten se surkeasti sängyn pohjalta kuiskaa että ”äiti auttaa!” keskellä yötä. Voi pientä, toivottavasti Tiaralla olo helpottaisi pian. Päivällä yskä ei ole onneksi ollut niin paha ja Tiara on vaikuttanut ihan hyvävointiselta mutta pitää katsoa miten tämä yö sitten sujuu.

Mutta nyt niitä masukuvia vimeinkin parin viikon tauon jälkeen. Masutyyppi on vaan villiintynyt entisestään tästä mun lepäämisestä ja mun maha heiluu ihan jatkuvasti joka suuntaan. Aamulla kun mä herään niin masu pomppii ja illalla kun alan nukkumaan on vaikea löytää hyvää asentoa kun kaveri koittaa potkia sänkyä mun mahan läpi oli mun asento mikä hyvänsä. Tänäänkin maha on muljunut tasaiseen tahtiin ja saatiinkin hauskasti tallennettua kuviin Oton kanssa kuinka maha muuttui alle puolen tunnin sisälä ihan eri muotoiseksi!!

Mun masu oli siis parin päivän ajan tuolla tavalla tasaisemmin jakautunut mutta sitten yhtäkkiä sillä aikaa kun räpsittiin noita kuvia joissa Tipa tökkii mun masua niin tyyppi päättikin valahtaa takaisin alemmas ja masu valahti siinä mukana. Perjantaina vauva oli ainakin raivotarjonnassa ja oonkin ollut tuntevinani aika mojovia monotuksia kylkiluihin aina välillä, voin vaan kuvitella miltä ne potkut tuntuvat myöhemmin kun viimeksi Tiara vain hellästi nyrkkeili mun kylkiluihin ja oon kuullut hurjasti kauhutarinoita siitä millaista tuhoa ne pienet jalat voi saada aikaan! Innolla odottelen!

Multa pyydettiin jo monta viikkoa sitten uutta vertauskuvaa Tiaramasusta ja nykyisestä masusta mutta nyt vasta sain aikaiseksi tehtyä sellaisen! Ja en tietenkään sitten viime raskaudessa juuri tällä raskausviikolla ottanut masukuvaa ollenkaan joten tuossa kuvassa Tiaramasu -kuva on otettu viikkoa myöhemmin, mutta eikai se ole niin tarkkaa.

Tuntuu hurjalta että viikkoja on jo 26! Vastahan mä hehkutin puoliväliä ja nyt ollaan jo reippaasti sen ohi ja viimeinen kolmanneskin häämöttää jo ihan pian. Mutta ihanaa että aika on mennyt näin äkkiä, saisi mennä mun puolesta vieläkin nopeammin. Toisaalta tuntuu kuitenkin helpottavalta että on vielä aikaa valmistella kaikkea vauvaa varten.

Mä oon niin hurjan väsynyt että ajatus ei jotenkin kulje ollenkaan, toivottavasti saitte edes jotain tolkkua tästä tekstistä! Koitan palailla mahdollisimman pian vähän selkeämpien ajatusten kanssa, nyt on nimittäin aivan pakko mennä nukkumaan. Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille<3

Edellisessä postauksessa mainitsinkin että nyt on pikkuhiljaa alkanut kroppakin laittaa vastaan kaikelle puuhailulle ja viimeiset pari päivää olenkin ollut tässä kuumavesipullo ja panadolit kourassa kun on alaselkä ollut niin kipeä! Lääkärissäkin kävin tänään ja sain nyt käskyn ottaa ihan rauhassa ja suunnilleen makoilla vaan kotona. Mulla on supistellut sen verran tiuhaan ja tosiaan särkenyt tota selkää että en kyllä halua itsekään pelleillä yhtään, täytyy vaan toivoa että tämä muutaman päivän lepo auttaisi eikä tarvitsisi makoilla seuraavia kymmentä viikkoa.

Mun raskauden kulkua onneksi seurataan suhteellisen tiuhaan Tiaran ennenaikaisen syntymän takia, että sinänsä on sen puolesta aika turvallinen olo mutta tietenkin olis kiva kun olis joku kristallipallo mistä näkisi miten nämä asiat nyt on menossa. Tai miksei masussa voisi olla vaikka ikkunaa josta tyypin vointia voisi kurkkia?! Mutta kun sellaisia ei kerran ole eikä tule niin näillä nyt sitten mennään mitä on annettu!

Mun oli tänään tarkoitus mennä kampaajalle mutta jouduin nyt peruuttamaan senkin sitten. Toivottavasti ensi viikolla jo olo olisi parempi, olisi nimittäin mukava saada tämä kuontalo kuntoon pitkästä aikaa ja keskiviikkona olisi tarkoitus tavata Kidekollegojani Annaa ja Karoliinaa erään tapahtuman merkeissä. Sormet ja varpaat ristiin että olo helpottuu ja saan ensi viikolla liikkua! Vaikka ensin kaipasin hurjasti sitä että saan vain olla niin nyt kun mielessä jyskyttää pelko 10 viikon pakkomakoilusta on se kiireisyys ja liikkuminen sittenkin kovin houkutteleva ajatus. Onneksi mulla on täällä kotona masutyypin lisäksi kaksi maailman parasta piristäjää, kultaisin ja paras pieni Tiara ja maailman ihanin Otto, muuten en kyllä jaksaisi ollenkaan!

Raskaanaolossa turhauttavinta on epätietoisuus, se että kantaa omassa kropassaan toista ihmistä jonka vointia ei voi tarkkailla 24/7 mitenkään. Se tuntuu niin pirun vaikealta kun sitä masussa asuvaa tyyppiä rakastaa niin mielettömän paljon ja silti ei vain voi tehdä enempää kuin parhaansa ja aina sekään ei riitä. Mä yleensä oon todella positiivinen ihminen ja jaksan uskoa siihen että hyviä asioita tapahtuu, mutta välillä mullakin pelko yrittää ottaa yliotteen ajatuksissa.

Onneksi Otto ei kärsi mistään isien mielialanvaihteluista tai muista myötätuntoraskausoireista  kuten Vauva-lehden taannoisen artikkelin tuleva isi vaan osaa aina sanoa ne taikasanat joilla mut saa rauhoittumaan kun hormonihirmu iskee. Jos mulla ei olisi noin tasapainoista, kannustavaa ja rakastavaa miestä rinnalla niin en usko että kykenisin itsekään olemaan kovinkaan seesteinen tai rauhallinen, varsinkaan näin raskausaikana.

Mitä mä olenkaan tehnyt että olen ansainnut itselleni tuollaisen miehen joka pyytämättä siivoaa koko asunnon ja sen jälkeen leikkii tunteja lapsen kanssa Duploilla kuten esimerkiksi tänään että mä saisin vain levätä? Tai joka kylvettää ja lukee iltasadut ja vie Tiaran nukkumaan ihan itse omasta halustaan (myös tänään) eikä se ole edes mitenkään poikkeuksellista. En edes osaa sanoin kuvailla sitä miten onnellinen mä olen siitä että Otto on mun elämässä, mutta onneksi tiedän että herra itse kyllä tietää miten rakas mulle on. Oton (ja Tiaran tietysti myös) ansiosta tälläiset vaikeammatkin päivät sisältävät naurua, iloa ja rakkautta!

Menipäs lällyksi tämä lopputeksti, hahah! Mä voisin alkaa kyllä nyt syömään vähän muroja iltapalaksi ja katsomaan leffaa Oton kanssa, Tiarakin kun kiltisti vetelee tuolla jo sikeitä. Hyvää yötä teille kaikille ihanuuksille <3