Sinne vierähti viimeisen kolmanneksen ensimmäinen viikko ja samalla lasten ensimmäinen kesälomaviikko. Viime viikolla otin 50×90 tyynyn polvien väliin nukkuessa, kun tiedän, että moni tekee niin raskausaikana. Ajattelin sen helpottavan, kun mulla oli muutamana yönä ollut lonkat hieman kipeänä kääntyillessä. Tyynyn kanssa nukuin muutaman yön, mutta se ei yhtään auttanut, vaan päin vastoin pahensi: sen kanssa mulla tuli polvet kipeäksi! Ensin kuvittelin sen olevan myös joku raskausoire, mutta sitten yhtenä yönä olin heittänyt unissani tyynyn lattialle ja nukuin heräämättä aamuun asti ilman polvisärkyä. Päätin, että tyyny saa jäädä sinne lattian nurkkaan, ja ei ole särkenyt polvia sen jälkeenkään.

Olin niin onnellinen tästä öisien polvisärkyjen loppumisesta, että en edes muistanut enää miksi olin alunperin ottanut sen tyynyn unikaveriksi. Mutta tässä kirjoittaessani muistin, että ainiin, nehän olivat ne lonkat. Mutta nekään eivät ole nyt vaivanneet onneksi moneen yöhön. Minä en siis nähtävästi ole yksi niistä raskaanaolijoista, jotka vannovat tyynyjen kanssa nukkumisen nimeen. Mulle on helpompaa kun on vaan se yksi tyyny pään alla, haha. Mutta tulipahan kokeiltua, ei siinä mitään. Ja voihan se olla, että sellainen kunnon isompi vartalotyyny auttaisi paremmin, kun tuo meidän oli vähän lyhyt.

Päivisin mulla ei juurikaan mitään kipuja ole ollut missään nivelissä, ne on vaan ne yöt ja kyljen kääntämiset/pitkään samassa asennossa nukkumiset. Herään välillä kun käännän kylkeä, koska tässä vaiheessa se ei mene enää niin ohimennen, kun mahalla on sen verran jo kokoa, heh. Mutta pääosin on vielä ihan levännyt ja jaksavainen olo päivälläkin ja kokonaisiakin öitä on tähän viikkoon mahtunut. Ja se on varmaan myös tämä kesä ja aurinko, joka piristää. Ja tietty sekin, ettei aamulla ole pakko nousta mihinkään tiettyyn kellonaikaan, kun lapsilla ei ole koulua/dagista. Niin jos ei saa niin hyvin nukuttua yöllä, voi unia jatkaa vielä aamulla.

Vauva on nyt viime päivinä liikkunut todella paljon, mutta suurin muutos on itse asiassa aika hienovarainen. Hän on puskenut selkää/pyllyä ylöspäin tähän asti aina vasemmalta puolelta, ihan sieltä viikolta 15+ asti kun kuvasin ekat liikkeet videolle. Mutta nyt viikolla 29 hän yhtäkkiä päätti, että venyttää sittenkin mun napaa, eikä enää vasenta puolta. Ja nyt hän puskee ylöspäin siis ihan keskeltä mahaa, ja silloin mun maha on tosi hassun muotoinen ja eteenpäin työntyvä, ihan kuin jalkapallo paidan alla.

Vointi on edelleen hyvä. Hieman ovat ehkä harjoitussupistukset lisääntyneet viime aikoina, nyt niitä on tullut kyllä ihan päivittäin muutamia, mutta edelleen menevät heti levossa ohi, eivätkä vaivaa esimerkiksi kävellessä liikaa. Ylös (esim. sohvalta) nouseminen, portaat ja kumartelu ovat niitä juttuja, jotka supistuksia aiheuttavat. Mutta ne ovat todellakin enemmän kuin tavallisia tässä vaiheessa raskautta ja varsinkin kun ovat kivuttomia, niin ne eivät mua pelota.

Ollaan lähdössä reissuun vielä tässä kesäkuun aikana Oulun seudulle, joten toivon, että mun vointi säilyy hyvänä vielä ainakin sen aikaa. Sitten heinäkuussa voi jo himmailla ja pysytellä lähempänä kotia ja tehdä pikkuretkiä, jos vointi sallii. Seuraava neuvolakäynti mulla on vasta kesäkuun loppupuolella ja sitä odottelen mielenkiinnolla, että onko mulla lähtenyt rauta-arvot nousuun, kun olen syönyt rautaa, ja ovathan kaikki muutkin arvot kunnossa. Mutta hyvästä voinnista ainakin voisi päätellä, että kaikki on ihan niin kuten pitääkin. Olen niin onnellinen, että ollaan jo näin hyvillä viikoilla ja vauva kasvaa ja voimistuu joka päivä.

Checklist viikko 29.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja edelleen). Samassa appissa vauvan koko on myös koiranpentu ja suklaarasia, mitkä naurattavat mua kovasti, koska koiranpentuja on noin miljoona eri kokoista riippuen rodusta, iästä ja vanhempien koosta, ja suklaarasoita samoin. Suurimmat suklaarasiat ovat vastasyntynyttäkin isompia, puhumattakaan siitä, minkä kokoinen serkkuni irlanninsusikoiran pentu oli kolmen kuukauden iässä viime kesänä, hah. 

Cravings: Nyt ei ole tehnyt oikein mieli mitään ja tuntuu, että ei pysty syömään ihan niin paljoa kerrallaan ruokaa enää, kun vauva on vallannut sen verran tilaa mahasta. Ei oikein tule edes nälän tunnetta, olen syönyt vaan säännöllisesti kohtuullisen kokoisia annoksia ruokaa, että jaksan. 

Oireet: Ei muita oireita, paitsi nuo yölliset nivelsäryt (jotka menivät onneksi ohi), sekä satunnaiset harjoitussupistukset. 

Tämän viikon jälkeen siirrytään uudelle kymmenluvulle, luultavasti viimeiselle sellaiselle. Tänään tuli täyteen 29+0. Joka viikko mä olen vaan kiitollisempi siitä, että olen päässyt jo näin pitkälle hyvävointisena. Vauva kasvaa tasaisesti ja hyvin. Edellinen raskaus oli huolta ja pelkoa täynnä jo puolivälin jälkeen. Nyt osaan todellakin arvostaa sitä, että nyt voin mennä joka ilta hyvällä mielellä nukkumaan pelkäämättä, että synnytys käynnistyy aivan liian aikaisin kesken unien.

Rasituksessa harjoitussupistuksia tulee edelleen, mutta se on normaalia. Aaina kun siltä tuntuu että olisi levolle tarvetta, otan iisisti ja ne menevät heti ohi. Kipeitä supistuksia ei ole tullut muuton jälkeen enää. Toivotaan, että pysyvätkin poissa sinne asti, että vauva on täysiaikainen ja saa luvan syntyä.

Raskausviikko 29+0

Viime viikolla mulla oli neuvolakäynti ja kuunneltiin sydänäänet ja mitattiin SF-mitta. Hyvin ja tasaisesti kasvaa mahakin. Neuvolassa todettiin että maha on vielä tosi ylhäällä, ja vauva on mahassa aivan poikittain, mutta seuraavana päivänä hän sitten kääntyi ja maha laskeutui astetta alemmas. Senkin jälkeen tyyppi on ehtinyt hyörimään ja pyörimään ties kuinka paljon, eikä mulla ole kyllä mitään hajua että miten päin hän siellä on.

Välillä potkut tuntuvat navassa, välillä nivusessa. Välillä vauva tunkee pyllyä ylös navan vierestä ja välillä taas potkii kylkiluita vasemmalta. Eli on aivan miten sattuu siellä, eikä ole vielä kiinnittynyt lähtökuoppiin. Onneksi tässä on monta viikkoa vielä aikaa kääntyä ”oikein päin”. Mulla on kokemusta onnistuneesta perätilasynnytyksestäkin, niin en osaa sitäkään pelätä. Mun lantio on mitattu niin, että sieltä mahtuu perätilassakin tulemaan jos tarve sitä vaatii.

Musta tuntuu samaan aikaan jotenkin epätodelliselta että hän on jo pian täällä, ja toisaalta jännittävän todelliselta että joidenkin viikkojen päästä me oikeasti ollaan synnärillä jo saamassa tyyppiä tähän maailmaan. Tämä syksy on mennyt ihan älyttömän nopeasti, ja se jossain hamassa tulevaisuudessa siintänyt joulukuu on jo täällä. Mulla on ihan hirmuinen vauvakuume ja odotan jo niin kovasti että pääsen hoitamaan meidän pientä, mutta samaan aikaan olen kyllä iloinen että meillä on vielä aikaa laittaa kaikki valmiiksi. Vauvanurkkauksen tavaroiden pitäisi saapua meille seuraavan parin viikon sisällä, ja rattaiden viimeistään kuun puolivälissä eli pian alan esittelemään vauvahankintojakin!

Mahavertaus raskausviikko 29

Vertasin jälleen mahoja kolmen raskauden ajalta. Ne näyttävät musta melkein samanlaisilta kaikki kolme viikolla 29+0, ja saman muotoisiltakin. Mitä mieltä te olette? Jos haluatte muuten kurkata raskauskuulumisia aiemmilta raskauksilta samoilta viikoilta, niin tässä kirjoittamani postaus vuodelta 2011 ja tässä vuodelta 2013.

Muistakaa seurata joulukalenteria joka päivittyy joka aamu klo 7.00! Tän päivän luukussa oli meidän 3v:n kertoma ja kuvittama sydäntä lämmittävä joulutarina. Huomenna luvassa jotain uutta! Ja joulukalenterin lisäksi viikonloppuna luvassa muutakin kivaa. Me aletaan tyttöjen kanssa viettämään nyt superpitkää viikonloppua. He ovat huomisen kotona, ja sitten on viikonloppu. Maanantaikin pidetään yhdessä vapaata, joka jatkuu vielä tiistain itsenäisyyspäivän vapaalla.

Yrittämisen parhaita puolia on juurikin se, että voin säädellä omaa työtahtiani. Kun olen tehnyt kaiken tehokkaasti etukäteen voin ottaa meille tällaisen ihanan viiden päivän tyttöjen miniloman jolloin leivotaan ja askarrellaan ja katsotaan leffoja ja koristellaan joulukuusia ja keskitytään vaan kaikkeen hauskaan. Ihan parasta, en malta odottaa!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3