Vaikka meidän lapset ovat aika hyviä syömään, ja reippaita maistajia, tulee meilläkin joskus tilanteita että he eivät haluaisi syödä jotain. Yksi heidän makuhermojaan ärsyttävä ruoka-aine tällä hetkellä on kesäkurpitsa, josta taas itse tykkään kovasti. Mä en halua pakottaa lapsia syömään jotain sellaista josta he eivät oikeasti tykkää yhtään, varsinkaan kun sellaisia ruoka-aineita ei ole kovin montaa. Mutta olen yrittänyt kokeilla tapoja, joilla heidätkin saisi tykkäämään vaikka nyt siitä kesäkurpitsasta.

Meidän kaikkien lemppariruokaa on ihan perus jauhelihakastike ja pasta. Jauhelihakastiketta saa helposti tehtyä ison satsin josta riittää useammallekin päivälle, kun lisää vihanneksia sekaan. Aikaisemmin ollaan aina raastettu porkkanat, ja pilkottu kesäkurpitsat sekaan, mutta viimeksi raastoin myös kesäkurpitsan. Hienojakoinen raaste toi makua, rakennetta ja määrää lisää, mutta upposi helposti myös lapsille. Tuskinpa he edes huomasivat sitä kastikkeen seasta, kun oli niin pientä. Eli jos teillä on joskus sellaisia ongelmia ettei vihannekset uppoa, niin etenkin jauheliharuokien kanssa suosittelen kokeilemaan raastamista. Raaste sekoittuu jauhelihaan niin hyvin että sitä ei huomaa ellei sitten ole tosi tarkka.

Jauhelihakastike 

400g naudan jauhelihaa

3-4 isoa porkkanaa

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

1-2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

1 prk tomaattipyreetä

1 prk tomaattimurskaa (Lidl tai Mutti)

75g Grana Padanoa tai Parmiggiano Reggianoa

1 tl paprikamaustetta

 Reilusti välimeren yrttisekoitusta

Reilusti mustapippuria

Suolaa oman maun mukaan

300g pastaa

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet pieneksi. Pese ja kuori porkkanat, ja pese kesäkurpitsa. Raasta porkkanat ja kesäkurpitsat hienojakoiseksi raasteeksi. Ruskista jauheliha pannulla, lisää sekaan sipulit. Kuullota hetki, ja lisää porkkana-kesäkurpitsaraaste sekaan, sekoita hyvin. Keitä pasta ohjeen mukaan. Lisää jauheliha-vihannespannulle tomaattipyre ja tomaattimurska, sekä pieni loraus vettä. Sekoita hyvin. Raasta sekaan juusto, ja lisää mausteet. Säästä vähän juustoa tarjoiltavaksi pöydästä annoksen kanssa. Keittele kastiketta hetki ja tarjoile pastan ja juuston kanssa. Nam!

Mun äiti tuli meille viime viikolla juuri ennen kuin lähdettiin Lontooseen, ja jäi vielä meidän reissun jälkeen pariksi päiväksi tänne näkemään omia ystäviään. Mekään ei olla oltu lasten kanssa melkein ollenkaan kotona, kun ollaan ravattu niissä kuvauksissa, mutta tänään sitten saatiin viettää yhteinen sunnuntai mun äidin kanssa ennen hänen huomista Ouluun paluutaan. Juhlistettiin samalla vähän äidin synttäreitä (ja Zeldan 2,5-vuotisuutta), kun äiti oli silloin omassa kodissaan kun hänellä oli oikea synttäripäivä. Leivoin meille omenapiirakkaa ihanista kotimaisista syysomenoista, ja äiti osti vielä jätskit siihen kaveriksi. Ai että mitkä herkkuöverit, mutta oli kyllä aika ihanaa!

Omenapiirakassa maailman helpoin ohje, Pirkan piirakkapohja, 9 pientä omppua ja kanelia päälle. Nam!

Eilen oltiin tosiaan Bayerin mainosvideon kuvauksissa joihin meitä pyydettiin. Meillä oli sellainen muovinen lainavauva ja esitettiin onnellista perhettä joille on juuri syntynyt baby numero kolme, ks. kuva Instagramissa. Tytöt silittivät hienosti ”pikkusiskoaan” ja meitä nauratti. Vanhempi neiti jaksoi keskittyä ihan uskomattoman hyvin vaikka kohtausta kuvattiin monen monta kertaa. Kuopuksella alkoi kärsivällisyys loppumaan parin oton jälkeen, mutta onneksi vielä lopuksi hän jaksoi tulla mukaan ja saatiin ilmeisesti ihan nappi kohtaus purkkiin. Meidän osuus ei kestänyt kuin parikymmentä sekuntia mutta olihan siinä aina valmistelua ja odottelua ottojen välissä. Hienosti jaksoivat molemmat ikäänsä nähden, täällä on aika ylpeä äiti. Ja oli kyllä hassua leikkiä että on kolme lasta, tyttöjä ei näyttänyt vaivaavan ainakaan mustasukkaisuus ollenkaan, hahhah.

Ihanaa että ollaan saatu kuitenkin viettää äidin kanssa vähän edes aikaa tämän kiireisen viikon keskellä, kun sitten ei nähdäkään ennen joulua. Ja Armaksen kanssa tietysti myös! Siitä on tullut ihan mun kaveri, nytkin se nukkua nököttää mun kainalossa, puoliksi näppiksen päällä. Että jos jossain on kirjoitusvirhe niin syyttäkää vain koiraherraa, ei oo mun vika.

Zelda tosiaan täytti jo 2,5 vuotta keskiviikkona, ei voi kyllä käsittää! On jo kolme vuotta siitä, kun me vasta jännitettiin että meneekö kaikki hyvin ja odotettiin 12:sta viikon ultraa. Voi miten aika menee nopeasti! Zeldasta on tullut niin iso ja reipas höpöttäjä jolla on selkeä oma tahto ja niin mahtavat jutut. Niin outoa että kuopuskin on jo vuoden vanhempi, mitä esikoinen oli silloin kun kuopus syntyi.

Vaikka olo on vähän haikea, niin kyllä on ollut ihanaakin nauttia siitä ettei kotona ole enää pitkään aikaan ollut vaippaikäisiä vaan arki sujuu helposti ja tyypit osaavat tehdä jo niin monet asiat ihan omatoimisesti. Pienempi tietenkin ottaa isommasta mallia, ja omapäisenä toteuttaa välillä sellaisiakin asioita mihin ei ihan vielä taito riitä. Mutta harjoittelemallahan sitä oppii eikö vain. Tänään hän kiipesi lastenhuoneen kirjahyllyn päälle ”Tuu äiti kahtomaan mittä minä oon!”, ja äidillä meinasi samaan aikaan pettää pokka ja hypätä sydän kurkkuun. Onneksi hylly on sentään seinään kiinnitetty eikä pudotus olisi ollut kovin korkea.

Ensi viikostakin tulee aika touhukas, mutta oikeastaan sitä on tottunut siihen että syksyt ja keväät nyt vaan ovat aikalailla touhukkaita ja se on parasta. Ollaan menossa lasten kanssa teatteriin, ja huomenna mun täti ja serkku tulevat Oulusta meille pariksi yöksi viettämään syyslomaa, joka siellä alkoi juuri. Tytöt ovat siitäkin ihan intona, mun serkku kun on sellainen cool vanhempi tyttö heidän mielestään jota ihaillaan kaikessa. Vähän niinkuin mun täti oli mulle kun mä olin pieni, ja on toki vieläkin, haha!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyvää yötä <3

Mä haluan kertoa meidän matkan kokonaisuudessaan, joten tein pienen matkakertomuksen jonka jaan kahteen osaan. Tässä on ensimmäinen osa joka kertoo meidän kahdesta ensimmäisestä päivästä, mitä tehtiin ja missä käytiin. Matkakertomuksen toinen osa ilmestyy huomenna illalla! Lisäksi on tulossa teidän toivomia ostospostauksia, sekä tietenkin Lontoon vinkkejä ja yksi päivänasukin Lontoosta. Uskon että saatte näistä enemmän irti, kun kerron meidän matkasta enkä pelkästään latele vinkkejä, eikö vain. Ja mä nyt olen tällainen papupata että voisin puhua tuosta reissusta vaikka kymmenen postauksen verran!

Arvatkaa mitä? Me ei käyty Lontoossa yhdessäkään sisänähtävyydessä. Ei museoissa, ei vahakabinetissa. Ei edes tsekkaamassa sitä Harry Potterin laituria. Se vaan jotenkin tapahtui, mehän suunniteltiin nimenomaan käyvämme ainakin yhdessä, mahdollisesti kahdessakin kohteessa. Ensimmäisenä päivänä me ei menty mihinkään, koska oltiin niin jäätävän väsyneitä kello 3.30 herätyksestä, että teki tiukkaa kaiken matkustuksen jälkeen kävellä edes hotellille. Me siis aamulla käveltiin Victorian asemalta Knightsbridgen ja Hyde Parkin kautta Bayswateriin jossa meidän hotelli oli, ja matka ei ollut ihan hirvittävän lyhyt, mutta se matka oli vain alkua.

Ensimmäisenä päivänä siis käveltiin koko päivä ja kierreltiin lähinnä Oxfordstreetin kauppoja. Väsymys ja wifittömyys saivat meidät pitäytymään helpoissa valinnoissa ja ei puhettakaan että oltaisiin jaksettu keskittyä nähtävyyksiin, kun shoppailusaldoksikin jäi yksi pieni pussi Primarkista vaikka kierrettiin kaupoissa tunteja. Hotellilla piipahdettiin vain viemässä tavarat, ja sen jälkeen syötiin Pret-A-Mangerissa aamupalalounas, ja alettiin shoppailemaan. Väsyneenä ei vaan kykene keskittymään, yhtään, joten tästä opimme ainakin sen että seuraavalle matkalle ei oteta lentoja kello kuudeksi aamulla, ellei reissu ole tarpeeksi pitkä jotta ekan päivän voi käyttää nukkumiseen. Illalla kun oltiin käyty Bayswaterin Gourmet Burger Kitchenissä syömässä ihanat hampurilaisateriat, me käveltiin pikkumatka takaisin hotellille ja alettiin koisimaan. Mä nukahdin siinä yhdeksän maissa kesken paikallisen Uutisvuodon, ja heräsin seuraavana aamuna kello seitsemän.

Tokana päivänä meillä oli ihanaa, oltiin ihan pirteitä jo heti aamusta ja fiilis oli ihan sellainen ”meillä on koko maailma auki, mitäs nyt tehdään?”.  Aamulla käveltiin Oxford Streetin lähelle, Great Marlborough Streetille Le Pain Quotidieniin aamiaiselle, ja sen jälkeen jatkettiin matkaa Piccadilly Circusille missä en ollut aiemmin käynytkään. Mua naurattaa se meidän Piccadillyreissu, koska kun me oltiin kävelty sinne, me ihmeteltiin varmaan pari minuuttia että missä se mainosvaloseinä on, ei sitä näy missään vaikka meidän pitäisi olla ihan oikeassa paikassa. No, sehän oli meidän selkien takana, siis kirjaimellisesti seistiin metrin päässä siitä. Oltiin vaan liian lähellä eikä ensin tajuttu, urpoja kun ollaan! Saatiin kyllä hyvät naurut.

Piccadillyltä jatkettiin matkaa kohti Big Beniä kävellen, ja siitä vielä käveltiin Trafalgar Squaren kautta takaisin Great Marlborough streetille, Wagamamaan syömään. Oli muuten ihan törkeän hyvää ruokaa, ei voi kuin suositella! Loppupäivä me pyhitettiin shoppailulle, kun ekapäivänä en kerran ollut löytänyt mitään.  Sitten alkoi jo löytyäkin kaikkea, kun jaksoi vähän keskittyä eikä vain haahuilla silmät seisoen ympäri kauppoja.

Wagamama -lounaan jälkeen piipahdettiin mm. läheisessä Victoria’s secretissä, mutta me ei ehditty olla siellä kovinkaan kauaa kun mulle tuli yhtäkkiä ihan järkyttävän paha olo, siis sellainen oikeasti tosi etova olo ja melkein juoksin ulos kaupasta. En tiedä söinkö mä liikaa vai olivatko VS-hajuvedet liian voimakkaita kaikki samassa paikassa tuoksuen, mutta jostain se huono olo vaan tuli. Onneksi se meni sitten ohi kun käveltiin hetki ulkona. En uskaltautunut VS:n enää takaisin sen jälkeen (muistatte varmaan että mulla on emetofobia), joten ne ostokset jäi nyt ostamatta. Onneksi Primarkista löytyi melkein yhtä hienoja neonvärisiä pikkareita, vaikka eihän ne tietenkään ihan sama asia ole.

Shoppailin mm. Bershkassa ja New Lookissa, ja kiersin kyllä kaikki muutkin kaupat, mutta niistä löysin kaikkea kivaa ja sieltä Primarkista myös. Ostospostauksen saatte heti, kun ehdin kuvaamaan ostokset. Tänään on ollut niin kiire päivä, että en ehtinyt edes olla kotona yhtenäkään päivän valoisana tuntina. Mutta joo, jatketaanpa Lontoosta! Shoppailun jälkeen käveltiin n. kolmen kilometrin matka takaisin hotellille ja keräiltiin hetki itseämme, lähinnä jalkoja joilla oli talsittu ainakin viikon edestä. Sitten suunnattiin Bayswaterin Nando’siin syömään. Nando’s ei ollut ihan mun suosikki, sain nimittäin uunissa paistettuja pakasteranskalaisia kanatortillojeni seuraksi, ja niistä osa oli raakoja. Me myös odotettiin ruokia n. 40 minuuttia, vaikka kyseessä on melkein pikaruokaketju jossa muut asiakkaat saivat ruokansa alle kymmenessä minuutissa. Saattaa kyllä olla että tämä oli ihan vaan tämän yhden ravintolan ongelma, koska Nando’s on iso ja menestynyt ketju ja ilmeisen suosittu.

Pyörittiin hetki vielä Bayswaterissa Whiteley’s-ostoskeskuksessa, ja sitten mentiin hotellille. Tarkoituksena oli katsoa vielä joku elokuva, mutta mä taas nukahdin jo kymmenen maissa kun oltiin vasta asettautumassa katsomaan elokuvaa. No, ainakin sain hyvät yöunet ja heräsin tosi pirteänä sitten myös seuraavaan päivään. Ottoa vähän huvitti kun mä olin niin poikki molempina iltoina, että oikeasti vaan nukahdin ihan vahingossa vaikka en ollut vielä edes ehtinyt käydä iltapesulla tai vaihtanut yökkäreitä. Hän sitten herätteli mua ja mä ihan pöllämystyneenä pesin meikit ja hampaat ja jatkoin unia.

Joo, eli tosiaan huomenna sitten kakkososa, jossa Fall Out Boyn keikka ja meidän viimeisen päivän touhuilut! Toivottavasti tykkäätte näistä, vaikka nämä mun kertomukset vähän rönsyileviä ovatkin. Ja tosiaan vinkkipostaus tulee sitten erikseen, kun näistä mun kertomuksista ei välttämättä ole niin helppo seurata vaikkapa ruokapaikkoja tai kauppoja. Hyvää yötä ihanat, nyt tämä rouva alkaa jälleen nukkumaan!

Mä olen heikkona herkkuihin, tunnustan. Koko kesän ajan mun silmiin putkahteli eri paikoista itse, ilman jäätelökonetta, tehdyn jäätelön ohjeita. Aina kuolasin mutta en jaksanut alkaa värkkäämään vaan hamstrasin Ben & Jerry’siä harva se viikko. Synttärisuman aikaan ostin purkillisen kondensoitua maitoa, ajattelin että jos vaikka tarvitsen sitä johonkin synttärileipomuksiin. No en tarvinnut, lisäksi meillä jäi yli vispikermaa pari purkkia. Googlettelin niitä jätskireseptejä, löysin peruspohjan johon tuli ylläriylläri kondensoitua maitoa ja pari purkkia vispikermaa, ja kävin sitten hakemassa kaupasta vielä Oreokeksejä jätskitäytteeksi.

En voi kieltää ettenkö olisi hämmentynyt tästä kondensoidusta maidosta, siis lähinnä siitä että miten saadaan sellainen klöntti ”nosteltua varovaisesti vispatun kerman sekaan”. Voin kertoa että en kovin varovaisesti nostellut, eikä se varmaan sinne edes menny kokonaan kunnolla sekaisin mutta ihan mielettömän hyvää jäätelöä tuli silti ja koostumukseltaan siis ihan kuin normaalia kermajäätelöä. Tässä tulee siis jäätelöohje, johon voi täytteeksi vaihtaa mitä ikinä haluaa, ja lupaan kaikille että tämä on niin helppo että kuka tahansa onnistuu, mä tein tämän lasten kanssa.

Oreojäätelö

5dl vispikermaa tai flora vispiä

1 prk kondensoitua makeutettua maitoa (meillä oli karamellisoitua vielä kaiken lisäksi)

( n. 0,5dl agavesiirappia* tai glukoosisiirappia)

1 pkt Oreokeksejä

1 ps Dr. Oetker valkosuklaahippuja

Vatkaa kerma kiinteäksi vaahdoksi. ”Nostele varovasti” sekaan kondensoitu maito. Toisinsanoen sekoita se klöntti sinne parhaasi mukaan. Sekoita joukkoon glukoosisiirappi tai agavesiirappi jos sitä on*. Murskaa Oreokeksit, sekoita kaikki paitsi yksi paketti jäätelömassan sekaan. Sekoita myös valkosuklaahiput sinne sekaan. Lado jätskimassa pakastuksenkestäviin rasioihin, koristele Oreomurusilla ja pakasta vähintään 5h. Nauti (viikon ajan joka ilta ja tarjoa muillekin, tätä riittää).

*Kaikissa lukemissani ohjeissa neuvottiin että glukoosisiirappi, mutta sen voi jättää kuulemma myös pois. Meillä ei ollut sitä, mutta sattumoisin oli joskus viime keväänä pressistä saatua agavesiirappia jota sitten lurautin joukkoon. En tiedä onko niiden koostumus lähelläkään toisiaan mutta jäätelö oli siis super hyvää! 

Ohje on siis todella yksinkertainen, valmistusaika ilman lapsia n. 10 minuuttia, lasten kanssa 20 + tietysti pakastusaika vähintään viisi tuntia. Suurin osa tästä 10min valmistusajasta mulla kului keksien murusteluun, on muutan hidasta hommaa jos vaan käsin murustelee.

Ihanaa maanantaipäivää kaikille!<3

Aloitin jo hyvissä ajoin miettimään juhlien tarjottavien listaa, ja inspiraationa toimi mikäs muukaan kuin Pinterest. Sieltä löytyi vinkkejä helppoihin ja hauskoihin teemaan sopiviin tarjottaviin. Moni teistä pyysi kolmioleipien ja täytekakun reseptejä, ja niitäpä olisi nyt siis luvassa. Meiltä Tiaran kanssa vielä isot kiitokset neidin kummitädille Netalle joka auttoi meitä koristeiden tekemisessä ja muutenkin paljon!

Annan & Kristoffin kolmioleivät

2 pussia isoja paahtoleipäviipaleita, täysjyvä tai ruis.

Tonnikalatäyte:

2 prk tonnikalaa valutettuna

200g tuorejuustoa oman maun mukaan

200g creme fraichea

2dl majoneesia

1rkl sitruunamehua

mustapippuria tai sitruunapippuria

Sekoita kaikki ainesosat keskenään. Laita puolet leipäpussin leivistä ”alapuoleksi” ja täytä ne. Laita sitten yläpuolet niiden päälle, ja leikkaa neljään osaan. Kahdesta leivästä tulee siis yhteensä neljä pientä kolmioleipää.

Tomaatti-rucola-vuohenjuustotäyte:

1 prk aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita (esim. Pirkka)

2rs Vuohen tuorejuustoa

1/2 ps rucolaa

Valuta öljyt tomaattisuikaleista. Sekoita tuorejuusto ja tomaattisuikaleet keskenään. Toimi samalla tavalla kuin tonnikalatäytteen kanssa, mutta lisää päälle vielä pestyä rucolaa.

Mustikka-valkosuklaa-vaniljatäytekakku

Pohja:

Tee itse, tai osta kaupasta valmiina niikuin minä 😀

Täytteet:

Valkosuklaavaniljatäyte:

Dr. Oetker vaniljakakkumoussea

Dr. Oetker valkosuklaamininappeja

1,5dl vispikermaa

2dl maitoa

Mustikkatäyte:

Dr. Oetker vaniljakakkumoussea

150g pensasmustikoita

1,5dl vispikermaa

2dl maitoa

Valmista ensin kakkumousset paketin ohjeen mukaan, eli vatkaamalla yksi pussi moussea 2dl maitoa, ja sekoittamalla siihen 1,5 dl vatkattua vispikermaa varovasti. Sen jälkeen lisää toiseen mousseen valkosuklaanapit ja toiseen pensasmustikat.

Kostuta kakkupohjaa jollain laimealla mehulla, tai vaikka maidolla. Lisää ensimmäiseen kerrokseen valkosuklaamousse, laita toinen kerros päälle, kostuta se ja lisää mustikkamousse. Tee kakun päällinen vasta juuri ennen tarjoilua.

Kakun kuorrutus:

200g turkoosia/vaaleansinistä sokerimassaa

200g valkoista sokerimassaa

1prk vispikermaa

sinistä elintarvikeväriä

(lumihiutalepiparimuotteja, muovinen kaulin, tomusokeria)

Levitä tomusokeria reilusti pöydälle. Kauli valkoinen sokerimassa sen muotoisena kuin se on, älä muotoile palloksi ensin. Tee massasta ohuita lumihiutalekoristeita muottien avulla ja leikkaa kirjaimia ihan tavallisella veitsellä. Tee koristeet esim. edellisenä iltana jos haluat kuivattaa ne etukäteen jämäköiksi. Jos taas haluat muotoilla koristeita kakun suuntaisesti ja kiinnittää niitä esimerkiksi reunan ja päällisen kulmaan, tee ne vasta juuri ennen kakun valmistumista jotta ne muotoutuvat kauniiksi.

Itse kuorin myös sinisen massan tomusokerin avulla, jotta se ei jämähtänyt kiinni pöytään. Sinisessä massassa tomusokeri myös näkyy jos ei ole tosi varovainen, mutta koska kyseessä oli Elsa-kakku ja luminen teema, niin mua se ei kauheasti haitannut. Kaulin vaan massan, ja nostin sen sitten kakun päälle niin että se peitti päällisen. Leikkelin ylimääräiset reunat pois, jonka jälkeen vatkasin kermavaahdon ja tiputin sinne muutaman pisaran sinistä elintarvikeväriä jotta se sopi kakun tyyliin vielä paremmin. Pursotin ihan tavallisella pursottimella reunat, ja kermavaahto vähän lämpeni liikaa mun käsissä + meinasi loppua kesken koska tein pienemmän annoksen kuin tässä omassa ohjeessani, ja näytti siksi vähän mielenkiintoiselta, mutta maistui oikein hyvältä!

Muoviset hahmot kakun päälle ostin BR-lelukaupasta 6€ kpl hintaan, nyt toimivat hyvin lasten Frozen-leikeissä.

Elsan jääjuoma:

1 osa mustikkakivennäisvettä tai mustikkamehukivennäisvettä esim. bon aqua

1 osa semilaimeaa mehua, esim ananas-appelsiinijuissi

sopivasti sinistä elintarvikeväriä

Sekoita mehu ja kivennäisvesi keskenään. Tiputa sekaan muutama pisara elintarvikeväriä, sekoita kunnolla ja kokeile miltä väri näyttää. Lisää tippa kerrallaan kunnes sävy on toivotunlainen.

Näiden lisäksi meillä oli tarjolla mm. Olafin neniä (miniporkkanoita), Olafin lumipalloja (valkoisia minivaahtokarkkeja) ja Svenin papanoita (Suffelipuffeleita) ja hyvin maistuivat kaikille. Olin ostanut vielä ison ananaksen ja viinirypäleitä ja hunajamelonia että teen hedelmälautasen mutta se unohtui sitten siinä kiireessä kokonaan, vaikka olisi ollutkin hyvä lisä kaiken tämän keskelle. Onneksi lapset keskittyivät enemmän leikkimiseen ja kolmioleipiin kuin näihin sokeriherkkuihin, ne oli enemmän meidän aikuisten juttu.

Kun kirjoittaa Pinterestiin ”Frozen Party” löytää vaikka mitä ideoita niin resepteistä koristeisiin ja muihin DIY-juttuihin. Mä halusin toteuttaa meidän juhlat tyylikkäästi ja niin että ne olivat mahdollisimman Frozen lapsen mielestä, mutta niin etteivät ne olleet täynnä jokavärinkirjavia valmiita lisenssituotteita jotka taas eivät iske omaan makuuni. Ainakin lapsi itse tykkäsi, ja vieraat tykkäsivät kuulemma tarjottavista myös!

Toivottavasti tässä oli kivasti vinkkejä ja ideoita kaikille Frozen-bileitä suunnitteleville, ja toki muillekin. Noita kolmioleipiä mä ainakin voisin syödä iltapalaksi vaikka joka päivä, vaikka eivät ehkä niin terveellisiä olekaan. Oikein ihanaa keskiviikkoa kaikille! <3