Muutama viikko sitten meidän vauva eli kuopus eli taapero täytti puolitoista vuotta. Imetys oli jo pitkään ollut harvempaa ja harvempaa, ihan hänen omasta toiveestaan. Lähinnä taapero kävi enää aamuisin rinnalla heti heräämisen jälkeen, ja silloinkin ihan lyhyen hetken vain. Viime viikon torstaina hän oli herännyt, ja tottuneesti kaiveli rintaa esille paidan alta. Hän maistoi kerran, ja totesi sitten, ”tissi loppu, tissi yök.” Hyvin ytimekkäästi ja tomerasti. Kysyin vielä varmistaakseni, että eikö hän halua tissiä, ja hän vastasi ”EI halua”. Asia tuli siis harvinaisen selväksi. Mun ei tarvinnut siis juurikaan miettiä, että kuinka lopettaa imetys?

Mua nauratti, tottakai hän lopettaa imetyksen omaan topakkaan tapaansa. Se oli vain ilmoitusluontoinen asia, että tissi on nyt loppu. Ja siihen se sitten loppui, meidän puolentoista vuoden imetystaival. Se loppui yhtä kivuttomasti ja yksinkertaisesti kuin alkoikin silloin puolitoista vuotta sitten. Ainakin siis taaperon osalta. Itselleni imetyksen lopettaminen oli myös haikeaa – koska enhän voi tietää tulenko sitä enää koskaan kokemaan. Voi olla, että mun elämäni viimeiset imetykset olivat tässä – tai sitten ei, kuka sitä osaa vielä 26-vuotiaana sanoa, miten tulee loppuelämän elämään. No ehkä joku osaa, mutta itse en. Haikeutta ei ollenkaan helpottanut se, että samaan aikaan imetyksen lopetuksen kanssa esikoinen aloitti koulun. Siis voisiko haikeampaa yhdistelmää olla samalle viikolle??

Imetys oli mulle hurjan tärkeää alusta asti, ja toivoin kovasti, että se onnistuu yhtä helposti kuin keskimmäisen kanssa aikoinaan. Kuopus tarttui rintaan kiinni jo synnytyssalissa, ja ensi-imetys kesti pitkään. Ensimmäiset viikot hän vietti tiiviisti rinnalla, läheisyyttä ja ravintoa tankaten. Hän kasvoi ihan järjetöntä vauhtia ensimmäisinä kuukausina, ja oli jo reilusti ylittänyt syntymäpainonsa alle viikon ikäisenä.

Imetys oli alusta asti meidän oma juttu, ja rakastin pesiä sohvan nurkassa pitämässä imetysmaratoneja tuhisevan pienen lämpöpatterin kanssa. Mua ei haitannut, että välillä hän suorastaan asui rinnalla. Täysimetin kuopusta reiluun viiden kuukauden ikään asti, ja sitten aloitettiin sormiruokailu, suositusten mukaisesti kun valmiudet täyttyivät. Yöt vietettiin alusta asti tiiviisti perhepedissä, ja yöimetykset lopetin kuopuksen ollessa n. 11 kuukauden ikäinen. Silloin hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, ja sekin sujui yllättävän kivuttomasti.

Kokonaisuudessaan tämä imetystaival on ollut mulle ihan uskomattoman hieno kokemus. Se on sujunut niin luontevasti ja helposti, ollaan tehty kaikessa niin kuin meistä on tuntunut hyvältä. Kertaakaan ei ole ollut mitään ongelmia imetyksen kanssa, ja olen siitä todella kiitollinen. Tämä oli juuri oikea hetki lopettaa, koska taapero itse niin halusi. Mulla ei ollut missään vaiheessa mitään pakollisia tavoitteita imetyksen suhteen, halusin jatkaa sitä vain niin kauan, kun se meistä molemmista tuntuu hyvältä. Nyt oli siis hyvä hetki lopettaa, kun taapero itse niin halusi.

Olen ylpeä ja iloinen onnistuneesta imetyksestä, ja kiitollinen siitä, että mun kroppa pystyi tähän. On suuri onni, että pystyin tarjoamaan parasta mahdollista ravintoa meidän pienelle tyypille, ja hän sai siitä loistavat eväät elämään. Kun takana on kolme täysin erilaista imetyskokemusta, osaa todella arvostaa sitä, kun se sujuu luontevasti ja helposti. Se ei nimittäin todellakaan ole mulle mikään itsestäänselvyys.

Kiitos rakas kuopus tästä puolestatoista vuodesta. En edes tiedä mitä voisin sanoa, niin merkityksellistä tämä on mulle ollut. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis siitä, että pikkuhiljaa mun kroppa alkaa olla taas täysin mun. Välillä näinä taaperokuukausina on tehnyt mieli ostaa jotain ”This body got rights” -paitoja, kun taapero on repinyt paitaa ja nipistellyt jatkuvasti kotona ja julkisilla paikoilla. Mutta eihän taapero sitä ymmärrä, hän vain kaipasi läheisyyttä, eikä ymmärtänyt, että ei sitä tissiä tarvitse kassajonossa kiskoa esiin, eikä ruoka tule nipistämällä. Nyt hän ei enää tee niin, ja vaikka se silloin välillä ärsyttikin (lähinnä julkisilla paikoilla), niin nyt on melkein sitäkin ikävä.

Nyt ei kukaan enää nipistele mua, tai revi mun kaula-aukkoa. Se on ihanaa, mutta ihan hillittömän haikeaa. Tämä oli ihana, kaunis, läheinen yhteinen taival, ja tähän on hyvä lopettaa. Voisin lopettaa tämän postauksen samoihin sanoihin, kun keskimmäisen imetystarinan aikoinaan. Imetys on ihanaa, ja mulle tulee sitä ikävä, mutta aikansa kutakin.

Aiemmat imetyspostaukset kuopuksen vauva-ajalta:

Taaperoimettäjä – vuosi ja kolme kuukautta imetystä takana

Näin lopetin yöimetyksen

Kun vauva on rinnalla

Kokemuksia imetyksen alkutaipaleelta

Meidän kuopus täytti juuri vuoden ja kolme kuukautta, ja samalla mulla tuli täyteen vuosi ja kolme kuukautta imetystä. Olen kyllä hurjan tyytyväinen tähän imetystaipaleeseen, ja iloinen siitä, miten hyvin kaikki on sujunut tähän asti. Lopettaminen ei ole vielä meillä ajankohtaista, vaan edelleen mennään lapsentahtisella imetyksellä. Tosin yöimetyksethän me lopetettiin kokonaan siinä yhden vuoden iässä, eli nykyään imetän vain päiväsaikaan, ja se on ollut hyvä ratkaisu meille molemmille. Saadaan nukkua kokonaiset, hyvät yöunet, ja päivällä sitten taaperotyyppi tankkaa läheisyyttä juuri sen verran kuin itse haluaa.

Imetys on ihanaa, se on se hetki päivästä kun tuo karvan alle 80-senttinen tyyppi malttaa rauhoittua syliin ja olla lähellä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Toisina päivinä hän ei muista tissiä ollenkaan, ei missään vaiheessa päivää. Ja joinakin  päivinä hän haluaa olla rinnalla joka välissä. Yleensä hän käy rinnalla n. 2-3 kertaa päivän aikana, mutta joskus on päiviä että en imetä ollenkaan, ja joskus hän tosiaankin tahtoo olla tissillä yli kymmenen kertaa.

Useimpina aamuina taapero huhuilee sängystään iloisena, ”Kukku. Tisshi.” eli syliin & tissiä. Sitten me tassutellaan alakertaan, mennään sohvalle pötköttämään, ja ollaan kahdestaan hetken aikaa, ennen kuin kaikki muutkin heräävät. Meidän rauhalliset aamun imetyshetket on kyllä ihania, ja niin tärkeitä meille molemmille. Joskus hän haluaa aamupalan ensin, ja silloin hän sanoo ”Kukku. Aamu.”, eikä tahdo tissiä ollenkaan vaikka tarjoan. Välillä olen jo miettinyt, että aikooko hän lopettaa imetyksen kokonaan, kun on ollut pari päivää taukoa. Mutta sitten hän on taas yhtäkkiä muistanut tissin olemassaolon, ja halunnut olla lähellä.

Muuten mulla ei ole mitään ongelmaa imetyksen kanssa, mutta tuntuu, että hormonit on ehkä vähän sekaisin siitä, että välillä imetys on ensin muka jo loppumaisillaan, ja seuraavassa hetkessä taas ihan täydessä vauhdissa. Viime aikoina on ollut migreenejä, ja muitakin hormonioireita, ja välillä olo on ihan kuin alkuraskaudessa. Ja ei, en siis ole tosiaankaan raskaana, siitä voin olla ihan varma säännöllisen kierron kanssa. Haluaisin jatkaa edelleen lapsentahtisesti, mutta välillä olen miettinyt, että pääsisin varmasti helpommalla oireideni kanssa, kun äidintahdistaisin imetystä edes hiukan myös päiväsaikaan. Mulla ei kuitenkaan ole kokemusta sen toteuttamisesta käytännössä, ja olisi mahtavaa kuulla teidän kokemuksia, jos olette näin tehneet? Se on hauskaa, miten vielä kolmannenkin lapsen kanssa ajautuu aivan uusien tilanteiden eteen. Äitiys on kyllä uskomaton ja opettava matka, joka hämmästyttää ja ihastuttaa kerta toisensa jälkeen.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun imetän yli 1-vuotiasta, sillä keskimmäisen kanssa imetystä kesti muutamaa päivää vaille sen vuoden. Haluan edelleen jatkaa tätä meidän imetystaivalta, eikä ole tosiaankaan kiire lopettaa. Taaperon imetys on ihan erilaista kuin pikkuvauvan, mutta molemmissa on puolensa. Se sama päättäväinen ilme joka on synnytyssalista saakka ollut vauvalla kun hän saa rinnan suuhun, on edelleen hänen kasvoillaan joka kerta kun hän on rinnalla. Välillä tosin saattaa tulla virnistyksiä, tai höpötystä välissä.

Mulla ei ollut mitään selkeää tavoitetta imetyksen suhteen, halusin vaan imettää niin kauan kuin se tuntuu meistä molemmista hyvältä. Olen kuitenkin ylpeästi taaperoimettäjä, ja aion jatkaa edelleen niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Alusta asti imetys on ollut meidän yhteinen tärkeä juttu, ja se on kyllä ehdottomasti yksi ihanimpia asioita vauva- ja taaperoajassa. Sitten kun imetys loppuu aikanaan, se tulee olemaan haikeaa, kun se on ollut niin ihanaa. Mutta onneksi vielä ei ole sen aika, vaan nyt vielä nautitaan läheisyystankkauksesta ja rauhallisista aamuista (aina välillä rauhallisista). Sitten jaksetaan molemmat mennä tuhatta ja sataa eteenpäin koko loppupäivä.

Aiemmat postaukset kuopuksen imetystaipaleelta:

Näin lopetin yöimetyksen

Kun vauva on rinnalla

Kokemuksia imetyksen alkutaipaleelta

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3