Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Adlibriksen kanssa.

Bloggaajana mulla tulee otettua ihan hullu määrä kuvia joka viikko, parhaimmillaan kuvaan satoja kuvia päivässä. Usein kuvat kuitenkin unohtuvat kovalevyn syövereihin, ja muistoja tulee selattua lähinnä silloin kun FB muistuttaa niistä. Monet ihanan arkiset, mutta ihanat kuvat myöskin jäävät muiden kuvien varjoon, ja unohdan ne kokonaan. Se on harmi. Muutama viikko sitten sain kuitenkin itselleni Adlibriksestä Fujifilm INSTAX Mini 70 -polaroidkameran, ja se on ollut hurjan kovassa käytössä siitä asti.

Miksi Polaroid-kamera digiaikakaudella? Koska digikuvia saa otettua miljoona, niissä voi hakea aina sitä täydellistä hetkeä ja tunnelmaa. Polaroid-kuvat ovat rehellisiä, ihan kuin omassa lapsuudessani. Niitä otetaan yksi kerrallaan, ja ne näyttävät juuri siltä kuin se hetki oikeasti näytti. Heti tulostuvat kuvat ovat täynnä tunnelmaa ja aitoa meininkiä, ja ne ovat myös yksi tämän hetken trendikkäimpiä sisustuselementtejä esimerkiksi teräsristikkoon ripustettuina.

Fujifilm INSTAX Mini 70 -kamera on kevyt ja ihan syötävän söpö polaroidkamera, jossa on kätevä rannehihna ja LCD-näyttö josta näkee jäljellä olevien kuvien määrän. Kameraa on helppo käyttää ja olenkin antanut myös lasten kuvata sillä paloja arjesta. Vaikka kamera on koko perheen lemppari, ollaan myös keksitty mahtava käyttötarkoitus sille: tallennetaan sillä Oton vanhempainvapaa hauskoiksi arkisiksi muistoiksi. Otto kuvaa paljon kuvia mun blogiin, mutta niihin on aina tarkat ohjeet ja vaatimukset. Instaxilla kuvatessa hän saa ottaa juuri sellaisia kuvia omasta arjestaan kuin haluaa.

Fujifilmin INSTAX Mini 70 -kameroita saa kuudessa eri värissä, miltä kuulostaisi esimerkiksi suloisen pinkki kamera? Mä tykkään tästä kamerasta ihan hulluna, ja se saa kyllä ehdottomasti tulla mukaan kaikille meidän kesän reissuille. Fujifilmin instant color film ‘instax mini’ on edullista, ja yhdessä paketissa tulee kaksi kymmenen kuvan filmiä. Näin digiaikakaudella 20 kuvaa kuulostaa ihan hurjan vähältä, mutta siihen saa kuulkaa mahtumaan vaikka mitä mielettömiä hetkiä, kuten kuvista näkyy. Adlibrikseltä saa myös kameroiden ja filmien lisäksi albumeita jotka on tehty juuri näille kuville, niin ne saa helposti sinne selattavaksi jos ei halua ripustaa niitä sisustuselementiksi esille.

Adlibris on varmasti kaikille tunnettu paremmin netin laajimman valikoiman omaavana kirjakauppana, mutta siellä on ihan hurjan paljon kaikkea muutakin. Sieltä löytyvät parhaiden kirjalahjojen lisäksi myös muut lahjat kevään juhliin. INSTAX -kamerahan on ihan huikea lahja vaikka hääparille – sen avulla häämatka tallentuu ihaniin paperisiin kuviin, tai ylioppilaalle jolla on edessä elämänsä kesä.

Sain valita itselleni kaksi kirjaa tämän huikean kameran kaveriksi, ja nappasin itselleni Nasty Gal -verkkokaupan perustajan Sophia Amoruson kirjoittaman Nasty Galaxyn, sekä Jenni Petäsen ja  Lettikirjan joka on ollut meillä tyttöjen suuri lemppari. Suosittelen kumpaakin: Nasty Galaxy on inspiroivaa luettavaa ja sisältää uskomattoman kauniita ja mahtavia kuvia. Lettikirjasta taas saa kaikki juhla- ja arkikampaukset opeteltua helposti, terveisin Iina joka oppi tekemään kalanruotoletin kahdessa minuutissa kirjan avulla, vaikka ei aiemmin ole koskaan hiffannut sen tekniikkaa edes opetusvideoilta.

ALEKOODI:

Saan jakaa teille mahtavan 10% alekoodin Adlibriksen verkkokauppaan, jolla saatte hankittua lahjat muille tai ihan vaikka itsellenne vielä edullisemmin. Kampanjakoodilla BUTIMHU10, saat 10% alennusta koko valikoimasta. Tarjous on voimassa 30.6.2017 saakka.

Yhteistyössä Adlibris. 

Ihanaa päivää kaikille!

Pakko aloittaa tämä teksti perinteisellä ”en voi uskoa että aika menee näin nopeasti” -ihmetelyllä, vauva nimittäin täyttää tänään jo KOLME viikkoa! Viime viikolla vauviksen tulevat kummitäti ja kummisetä, Emilia ja Topias kävivät moikkaamassa häntä (ja meitä muitakin). Emilia nappasi muutamia kuvia meidän minityypistä samalla, mikä oli musta ihanaa. Vaikka itsekin tykkään kuvata vauvaa niin mun tyyli on enemmän sellainen arkikuvaus, eikä mulla ole niin paljoa taitoja ottaa vauvasta mitään sen virallisempia vauvakuvia.

Emilia ikuisti meidän neidin juuri sellaisena ihanana kuin hän onkin ja taituroi aivan mahtavan herkkiä ja tunnelmallisia kuvia, pakko teettää joistain näistä pari julistettakin jotka voi kehystää seinälle vauvan omaan nurkkaukseen. Mun lempparit on ehdottomasti nuo missä vauva hymyilee söpöä unista hymyään.

Emilia oli myös virkannut ja neulonut meidän vauvalle ja isosiskoille hauskat yksisarvispannat lahjaksi mitkä olivat maailman huipuimmat! Ihana lahjaidea ja siskot tykkäsivät kun saivat samistella vauvan kanssa. Musta  on ihanaa että vauvalla on kummitäti joka osaa neuloa ja virkata, varsinkin nyt kun mun oma mummo ei enää tee käsitöitä Alzheimerin takia on ihanaa että on joku lahjakas läheinen jolta vauvakin saa omat tumput ja muut, niinkuin isommillakin siskoilla on.

Meidän vauvalle tulee kuusi kummia (myös niinkuin siskoilla), ja jokainen meidän tulevista kummeista on kyllä niin huipputyyppi ja tiedän että he tulevat olemaan vauvan elämässä mukana parhaansa mukaan. Kaikki ovat jo käyneet moikkaamassa vauvaa ja ovat muutenkin meidän kanssa paljon ja usein tekemisissä. Mä odotan jo kastejuhlaa innolla ja pitäisi alkaa järjestelemään kaikkia juttuja, pappi, kummit ja kastepäivä meillä jo onkin eli tärkeimmät mutta kaikki muu siitä ympäriltä vielä puuttuu. Kutsut ja tarjottavat on aivan auki vielä, mutta on tässä onneksi vielä hetki aikaa tehdä päätöksiä.

Näistä kuvista tulee mulle kyllä niin hymy huulille, vauva on aivan mahti tyyppi. Pitää kirjoittaa teille vähän viikonlopun kuulumisiakin mahdollisimman pian, mutta nautin nyt tänään siitä että Otolla on vielä vimppa isyyslomapäivä ennen arkeenpaluuta. Yritän pikkuhiljaa itsekin palailla arkeen blogin kanssa himmailtuani tämän helmikuun. Mielessä pyörii vaikka mitä postausaiheita ja toivottavasti pääsen maaliskuussa niitä jo toteuttamaan.

Ihanaa aurinkoista uutta viikkoa kaikille <3

Me kuvattiin maanantaina ennen koulutuspäivää Emilian kanssa vähän raskauskuvia musta. Mulle ei ole koskaan ennen tehty raskauskuvausta vaikka tämä jo kolmas raskauteni onkin, ja päätin jo heti alussa että haluaisin ikuistaa tämän masun sitten ihan kunnolla. Olen jo pitkään ihaillut kaikkia upeita raskauskuvia toisten blogeissa ja Pinterestissä, ja nyt vihdoin sain omatkin kuvat itselleni! Niillä oli kyllä iso merkitys, oli ihanaa laittautua nätiksi ja pukeutua ihaniin hepeniin.

Valkoinen paita Lexington (kuvauslainassa), alusvaatteet Lindex

Mulle kuvaajan piti ehdottomasti olla joku tuttu jonka kanssa olen ennenkin kuvannut edes jotain, siksi hyvä ja rakas ystävä oli paras mahdollinen valinta kuvaajaksi. Varsinkin näin raskausaikana mä oon tosi herkkä omasta ulkonäöstäni ja mun on vaikea tuntea itseäni kauniiksi, jännitän myös helposti sitä miltä näytän. Emilian kanssa pystyin rentoutumaan ihan täysin ja kun kuvauspaikkana oli vielä oma koti niin olo oli mitä parhain, yhtään ei tarvinnut jännitellä. Ja Emilian kuvia jo vuosia nähneenä tiesin että jos joku osaa mut saada näyttämään kuvissa hyvältä niin hän, siinä on lahjakas mimmi!

Neule kuvauslainassa, alusvaatteet Björn Borg*

Oltiin onnekkaita ja saatiin ihan mielettömän kaunis auringonpaiste kuvausseuraksi, ja kuvattiin ensin alakerrassa ja sitten siirryttiin valon mukana talon toiselle puolelle meidän makkariin yläkertaan. Kuvattiin useamman tunnin ajan ja kieltämättä vaikka kuvissa näyttää rennolta niin alkoi se vähän raskaanaolevassa kropassa tuntumaan kun pysytteli aina tietyssä asennossa. Mutta oli todellakin sen arvoista, näistä kuvista mulle jää kauniita muistoja tästä kolmannesta raskausajasta, ja ehkä jonkin näistä voisi kehystää meidän makuuhuoneen seinälle muiden valokuvien kanssa.

Paita ja sukat H&M Alusvaatteet Björn Borg*

Kaikki kuvat: Emilia Huttunen

Talvella raskaanaolemisessa on se huono puoli että ei pääse ulos ottamaan mitään miljöökuvia, mutta toisaalta uskon että kotona olo oli huomattavasti rentoutuneempi kuin mitä se olisi missään muualla voinut olla. Mä olen tosi super tyytyväinen näihin kuviin ja kiitollinen siitä että mulla on noin lahjakas ja kultainen ystävä joka ne halusi ottaa ja jolle oli helppo sanoa omat toiveet ihan suoraan. Mä hyvin harvoin kuvaan minkäänlaisia boudoir-kuvia (tämä oli toinen kerta, kerran olen kuvannut huomenlahjaksi Otolle ennen meidän häitä), joten ei tämä vaatetuskaan ollut ihan se kaikkein luontevin itselleni, mutta onneksi ystävän kanssa sekään ei haitannut.

Emilian blogissa on lisää kuvia kuvauksista, mutta kummallakin meillä vain murto-osa. Me kuvattiin runsaasti myös sellaisia kuvia jotka tulivat vain omaksi muistoksi kotialbumiin. Musta on ihan uskomatonta vielä näin kolmannellakin kerralla millaisen muutoksen kroppa käy läpi raskauden aikana, ja miten se kantaa ja kasvattaa sisällään uuden pienen ihmisen. Oli huikeaa saada se muutos tallennettua.

Kiitos vielä Emilialle näistä ihanista kuvista ja eilisestä huipusta päivästä <3

Oletteko te käyneet raskauskuvauksessa tai harkinneet sellaista? 

Keneltäkään blogiani lukevalta ei varmaan ole jäänyt huomaamatta minkä merkin kamera mulla on käytössä? Aivan oikein, Olympuksen. Mä olen ollut merkin uskollinen kuluttaja jo pian kaksi vuotta, kyllästyttyäni jättimäisiin ja hankaliin möhkälejärkkäreihin ja ostettuani oman ekan Olympukseni. Nyt olen mukana Olympuksen ja Indiedaysin kampanjassa, jossa sain testiin Olympuksen uudet tyylikkäät Accessory World -kamera-asusteet sekä supersöpön PEN E-PL 7-kameran ja 45mm objektiivin, joita olen itseasiassa testannut kerran aiemminkin.

Pen E-PL 7 on yhtä kompakti kuin oma Olympus OMD E-M10 -kamerani. Kuten omaan kameraani, myös Peniin ja kaikkiin Olympuksen peilittömiin minijärkkäreihin sopivat samat laadukkaat Micro Four Thirds -objektiivit. Multa itseltäni linssejä löytyy kolme, 17mm f1.8-, 25mm f1.8- ja 45mm f 1.8 -objektiivit. Ne ovat kaikki todella valovoimaisia, mutta myös erilaisiin tilanteisiin sopivia kiinteän polttovälin, eli zoomittomia, objektiiveja. 17mm objektiivilla voi kuvata kaikista lähimpää, kun taas 45mm objektiivin kanssa saa mennä jo aika kauas että saa koko asun mahtumaan kuvaan. Kaunein taustan epäterävyys asukuviin tulee näistä kolmesta 45mm objektiivilla, siinä missä 17mm objektiivia käytän usein esimerkiksi sisustuksen tai tapahtumien kuvaamiseen.

Kesällä päivänvalossa mä en sitä suurta valovoimaa oikeastaan tarvitse, mutta mitä suuremmalla aukolla kuvaa, sitä kauniimman taustan kuvalle saa. Talvella valovoimainen objektiivi on ehdoton edellytys sille että blogia voi edes säännöllisesti pitää, ainakaan jos haluaa tarjota aina laadukkaita kuvia. Jos siis harkitset kameran ostoa, mä suosittelen ehdottomasti ottamaan laadukkaan Olympuksen rungon, vaikkapa juuri tämän PEN E-PL 7:n, ja siihen esimerkiksi 25mm objektiivin. Niillä pääsee jo todella pitkälle. Mua harmittaa ettei mulla ollut tätä pakettia silloin kun omat tytöt olivat vauvoja, näiden avulla myös molempien vauvakuvat ja -videot olisivat olleet paljon laadukkaampia ja valoisampia.

PEN E-PL 7:ssa on täysin alas taittuva  LCD-näyttö, joten sillä onnistuu myös selfieiden kuvaaminen. Kuvat saa siirrettyä kätevästi suoraan kamerasta puhelimeen ja siitä instaan tai muihin somekanaviin wi-fin avulla. Kameran kosketusnäyttöä on helppo käyttää, ja eri kuvausasetuksia on paljon. Itse kuvaan aina manuaalilla, ellen sitten satu olemaan huonosti valaistussa sisätapahtumassa, missä omat taitoni eivät vielä riitä asetusten säätämiseen. PEN sopii hyvin aloittelevalle kuvaajalle, sillä valmiit kuvausasetukset auttavat alkuun kuvien kanssa. Pikkuhiljaa itse kokeilemalla ja opettelemalla löytää ne parhaat asetukset kuhunkin tilanteeseen.

Kuvissa näkyvä makea laukku on osa Olympus PEN Accessory World Leather Collection -mallistoa, kuten myös laukkuun mätsäävä PENin hihna. Olympuksen Accessory World-valikoimasta löytyy paljon erilaisia asusteita, joilla omasta kamerasta saa tehtyä vielä enemmän omannäköisen. Tyylikkääseen nahkalaukkuun saa hyvin sekä kameran että pari objektiivia tai vaikkapa kameran akkulaturin mukaan. Tai sitten voi pakata pelkän kameran ja puhelimen ja avaimet ja kolikkopussin, ja käyttää laukkua iltalaukkuna juhlissa tai häissä tai missä ikinä haluaakaan. Multa on kysytty jo pari kertaa että mistä mun uusi makea ”käsilaukku” on, ja olen saanut hämmästyneitä ilmeitä osakseni kun olen selittänyt että kyseessä onkin kameravalmistajan kameralaukku.

Accessory World -valikoimasta löytyy olka- ja rannehihnoja, kameralaukkuja ja kamerapussukoita. Leather Collectionin lisäksi saatavilla on Designer Collection ja Style Collection, joista kaikista on saatavilla erilaisia malleja, kuoseja ja värejä. PEN Accessory World -kokoelma löytyy Olympuksen omasta nettikaupasta kokonaisuudessaan.

Jos kameran hankkiminen on ajankohtaista nyt tai lähiaikoina, kannattaa suunnata Olympuksen verkkokauppaan, ja hommata niin kamera kuin asiaankuuluvat varusteetkin! Itseänikin himottelee itseäkin neljännen objektiivin hankkiminen, mulla on nimittäin pitkään ollut mielessä myös 75mm objektiivi joka täydentäisi mun nykyistä kalustoa hienosti. Saapa nähdä päädynkö sen hommaamaan, kovasti houkuttelee ainakin!

Ihan mahtavaa päivää kaikille ja mikäli on mitä tahansa Olympuksen kameroihin, objektiiveihin tai lisävarusteisiin liittyvää kysyttävää, vastaan mielelläni itse tai kysyn vastausta joltain joka tietää paremmin kuin minä!

Pari iltaa sitten oli nätti ilta-aurinko, ja mä ajattelin ihan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kuvata samalla itsestäni asukuvat ja lapsista myös kuvat eiliseen postaukseen. Otettiin suunta kohti Suvilahtea, sieltä vähän inspiroivaa taustaa ja helppo pysäköinti. Ajeltiin sinne iltasella, vain huomataksemme että paikkahan oli suljettu, portit kiinni ja portilla järjestyksenvalvoja. Ja mä kun vielä olin katsonut nettisivuilta että juuri nyt ei pitäisi olla mitään tapahtumaa. No, ei me pienestä lannistuttu, vaan päätettiin lähteä kohti Vallilaa sillä tiesin siellä olevan erään kauniin rakennuksen jonka edessä olisi hyvä ottaa kuvat.

Ajettiin Vallilaan, löydettiin oikein läheltä hyvä parkkipaikka ja noustiin kaikki autosta. Käveltiin rakennuksen eteen. Siinä oli niin kauhea tuuli että tukka nousi pystyyn kaikilta. Ajattelin vielä että kyllä mä sen tuulen kestän, että otetaan vaan ne kuvat. Otin kameran kameralaukusta, vain huomatakseni että se oli jotenkin kummallisen kevyt. AINIIN. Akku oli kotona akkulaturissa. Siinä kohtaa meinasi ehkä vähän jo hymy hyytyä. Saatoin jopa olla jo luovuttamassa. Tunsin itseni niin ääliöksi, miten saatoinkin unohtaa sen akun kun varta vasten oltiin menossa kuvaamaan, ja juuri puolta tuntia ennen lähtöä olin laittanut sen laturiin.

Onneksi miehelläni on pitkä pinna, ja hän ihan rauhallisesti pakkasi lapset takaisin autoon, laittoi Fröbelin palikat soimaan jotta lapsilta ei hyytynyt hymy, ja sanoi että ajellaan kotiin ja haetaan se akku. Näin me sitten teimme. Lauloimme kuorossa sutsisatsisatsaata, minä kipaisin akun, ja sovittiin että mennään eräille alle kilsan päässä kotoa oleville betoniportaille kuvaamaan vaikka se ei mikään Suvilahti olekaan. Se olisi sentään lähellä. Mentiin paikalle, vain tajutaksemme että kaikki asuinalueemme ampiaiset olivat kerääntyneet sinne yhtäaikaa, koska joltain oli kaatunut portaille mehua tai jotain muuta makeaa juomaa. Siis siellä oli varmasti kymmeniä ampiaisia jotka pörräsivät ympäri ämpäri, ei sinne voinut jäädä mitenkään!

Lopulta me päädyttiin sitten kuvaamaan meidän kotitalon viereen toisille portaille, ja otin vain yhdet nopeat kuvat lapsista, kuvat jotka näitte aiemmassa postauksessa. Tämä koko episodi kesti ehkä n. 1,5 tuntia, josta varsinaisesti saimme aikaan jotain viimeisen kymmenen minuutin ajan. Ei otettu siis mitään niistä kuvista, jotka alunperin piti.

Kaikki kunnia sekä Otolle että lapsille että heillä ei mennyt hermo, lapsilla oli hyvä meininki Fröbelin palikoiden tahdissa, ja he jaksoivat kikattaa ja supattaa vielä sen aikaa että mä nappasin muutaman kuvan heistä lopuksi. Meillä oli oikeastaan aika hauskaa, koska ei sitä voinut muutakaan kuin nauraa surkuhupaisalle tilanteelle. Vieläkin soi päässä Fröbelin palikat.

Illalla kuuntelin kun Otto luki lapsille Risto Räppääjä -kirjaa tarinaan voimakkaasti eläytyen ja lasten lisäkysymyksiin vastaillen. Ja mietin vaan että kuinka hitsin onnekas mä olen kun mulla on nuo ihanat tyypit mun kanssa. Ei paljoa haittaa epäonnistuneet asukuvat tai se että ”menee pari tuntia hukkaan”, koska yksikään tunti tai minuutti jonka saan viettää noiden tyyppien seurassa ei mene hukkaan, vietin mä sen sitten autossa istuen, siivoten tai rannalla lekotellen.

Asukuvat ja eiliset kuvatkin saatiin otettua myöhemmin tällä viikolla, joten ei se loppujen lopuksi mitään haitannut. Tämä viikko on ollut täynnä jos vaikka ja minkälaisia kommelluksia, mutta nyt on hyvä fiilis. Uusi arki on selvästi alkanut, ja en malta odottaa mitä ensi viikko tuo tullessaan. Ensin kuitenkin nautitaan viikonlopusta!

Kuvituksena palasia mun viikosta tähän asti, joka niitä katsoessa näyttää ainakin mun silmiin olleen kommelluksista huolimatta oikein mukava. <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!