Huh kun kello on jo paljon! Meillä on ollut oikein kunnon hulinalauantai, kun ensin alkoi esikoisen sirkuskoulu, sen jälkeen mentiin Helsinki Design Weekin lasten viikonloppuun Kattilahallille, ja pikaisen kotona syömässä pyörähtämisen jälkeen ajeltiin vielä kavereille Espooseen illaksi kylään. Onneksi kaikki oli kivaa tekemistä, ei ollenkaan haitannut. Sirkuskoulu sujui tosi hyvin ja tunnin jälkeen oli yksi äärimmäisen onnellinen ja innostunut pieni oppilas, joka koko päivän esitteli oppimiaan liikkeitä, myös mummulle Ouluun videopuhelun välityksellä.

Helsinki Design Weekin Lasten viikonloppu on siis tänään ja huomenna Sörkässä Kattilahallilla, ja siellä on lapsille ihan superisti kaikkea hauskaa tekemistä askartelusta legorakenteluun ja satutelttaan. Meidän tytöt kiersivät melkein kaikki askartelupisteet siellä ja tykkäsivät kovasti. Kansallismuseon pisteellä he askartelivat itselleen makeat lasit, ja toisella pisteellä piirsivät unelmiensa astioita. Paikalla oli paljon porukkaa mutta ei liikaa, kaikki lapset pääsivät heti tekemään jotain eikä tarvinnut jonotella. Kattilahallilla oli myös mieletön legorakennuspaikka missä oli varmaan enemmän legoja kuin missään muualla Suomessa. Siellä lapset saivat rakentaa mitä mieleen ikinä juolahti, tai kokeilla haastavampia arkkitehtuurisia luomuksia.

Aikuisille paikalla on tietysti myös Little Market -myyntitapahtuma, jossa oli tänäkin vuonna esillä vaikka mitä ihanaa. Tsekkasin Mainiot, Lilla Companyn ja Mu ka va Minin, ja ihastelin kaikkea. Paljon hyviä tarjouksia tutuilta pieniltä vaate- ja sisustusmerkeiltä ja kaupoilta.

Mulle täysin uusi tuttavuus oli virolainen Mimi Disain, jonka toisen perustajan, Merilin Neeringin, kanssa mä jämähdin höpöttämään varmaan puoleksi tunniksi. En ollut koskaan aiemmin tosiaan kyseisestä merkistä kuullut, mutta se näytti heti ihan meidän tyyliseltä. Ihastuin merkin Virossa suunniteltuihin ja valmistettuihin lastenvaatteisiin joissa oli juuri sellaisia muhun kolahtavia kuoseja ja värejä. Mimi Disain on kolme vuotta sitten kahden virolaisen äidin perustama ihana merkki, joka muuttui kuulemma nopeasti harrastuksesta työksi.

Vaatteita saa ostettua heidän omasta verkkokaupasta ja tapahtumassa he olivat tutustumassa Suomen markkinoihin, tavoitteena on kuulemma laajentaa myyntiä tännekin päin suomalaisille jälleenmyyjille. Toistaiseksi vaatteita voi kuitenkin ostaa Suomeen heidän omasta verkkokaupastaan. Mimi Disainilla on myös liike Tallinnassa, ja hinnatkin ovat varsin edullisia. Esimerkiksi vauvan housuilla oli hintaa 15 euroa ja bodylla 16 euroa, mitkä ovat varsin kohtuullisia hintoja ainakin minun mielestäni laadukkaasta pienen firman design-tuotteesta.

*Hengarit, body, housut ja kuolalappu saatu blogin kautta.

Ihastuin erityisesti graafiseen pingviinikuosiin ja olin ostamassa meidän minille kelta-musta-valkoisia pingviinihousuja, mutta Merilin antoikin mulle koko setin mukaan testattavaksi, mikä yllätti mut täysin. Oli myös hauskaa että me oltiin melkein samoilla viikoilla raskaana! Mä ihan herkistyin ihanista pingviineistä ja ehdottomasti halusin nostaa laadukkaat naapurimaassa valmistetut ja suunnitellut vaatteet esiin täällä blogissa, vaikka ei mitään sellaista edes sovittu. Ihania lastenvaatteita ei voi olla tarjolla liikaa, ja jos saan heille yhdenkin uuden asiakkaan niin olen onnellinen. Aivan ihana firma jonka takana on kaksi äärimmäisen mukavaa äitiä! Tosiaan he ovat Little Marketissa myös huomenna sunnuntaina, jos ihastuitte pingviineihin mun tavoin niin käykää ihmeessä tsekkaamassa, vaatteita oli myös isommille lapsille paljon ihanissa kuoseissa ja ajankohtaisissa malleissa.

Tänään hain myös postista keskiviikkona tilaamani Gugguun collegehaalarin vauvalle, joka otin siis mustassa värissä whiteberry-vetskarilla. Haalari on i-ha-na! Onneksi tänään sain vähän keltaistakin vauvalle, muuten kaikki näytti niin synkältä ja mustalta, vaikka eihän tuossa ole vasta kuin muutama vaate joihin rakenneultran jällkeen tulee yhdistymään paaljon kirkkaita värejä ja kuoseja. Lisäksi ennakkotilasin Gugguulta vauvalle ihanan merinovillapipon myöskin whiteberry-värissä, mutta siinä toimitusaika on muutaman viikon joten sitä saa vielä odotella. Onneksi ei ole kiire kun pipon käyttäjäkin syntyy vasta ensi vuoden puolella.

Gugguun haalarin ja Mimi Disainin ihanuuksien lisäksi vauvalla on jo yksi toinen body (wau!) sekä yhdet housut (mega wau!), ja maailman ihanin Vimman kankaasta mun lukijan itse tekemä tuttinauha, jonka sain häneltä lukijaillassa.

Ilta vietettiin tosiaan ystävien luona Espoossa ja oli aivan ihanaa, meidän neidit pääsivät pitämään sylissä kolmikuista vauvaa ja riehumaan isompien kavereiden kanssa ulkona ja sisällä. Ja me aikuiset saatiin pölöttää aikuisten juttuja juoda hyvää kahvia ja syödä vähän kääretorttua, nami. Ihan paras lauantai kyllä! Huomenna otetaan varmaankin vähän rauhallisemmin kun tänään hiihdettiin ympäri PK-seutua. Mahtia lauantai-iltaa kaikille, terveisin Iina joka menee tekemään iltapalaleivät ja alkaa sen jälkeen koisimaan.

En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut meidän lastenhuoneesta, kun se ei ole kokenut mitään sen suurempia muutoksia hetkeen. Saatiin kuitenkin valita Lilla Companylta muutama ihana lastenhuoneen valaisin tuossa taannoin, ja ne ovat muodostuneet lasten lemppareiksi (ja mun!). Lilla Companyn valikoimista löytyy symppiksen ja suloisen A Little Lovely Companyn lightboxeja kahdessa eri koossa, julisteita, herkkuja yövaloja ja vaikka mitä kivoja sisustusjuttuja jotka piristävät lastenhuoneen ilmettä hetkessä.

Ihana A4-kokoinen lightbox on ollut munkin haavelistalla pitkään, ja siihen onkin kiva kirjoitella kaikkea sekä mun että lasten.  Mä valkkasin väriksi sen ihan perus mustan, mutta saatavilla on myös kolme muuta kivaa väriä. Lightbox on varmasti monille tuttu blogeista ja instatileiltä, se taitaa olla jo pienimuotoinen klassikko joka monelta löytyy. Klassikon asema on täysin ansaittu, sillä se on monikäyttöisyytensä vuoksi ihan huippu sisustusjuttu. Lightbox toimii niin arjen piristyksenä kuin juhlissakin, ja siihen on saatavilla monia erilaisia kirjain- ja kuviosettejä mukana tulevien kirjainten lisäksi. Ensi viikolla Tiaran synttärijuhlissa lightbox tulee varmasti olemaan osana koristeita.

Lightboxin lisäksi valittiin päärynän ja pehmiksen muotoiset yövalot, tai siis tytöt valitsivat kumpikin omansa. Tiara valitsi valkoisen pehmiksen ja Zelda mintun värisen päärynän. Käteenkin sopivissa yövaloissa on pehmeä valo joka ei häikäise mutta jonka avulla näkee yön pimeässä vähän. Joku näistä suloisista lampuista on hommattava ehdottomasti meidän tulevalle minillekin pinnasängyn viereen. Ehkä pieni pilvi tai tähti, ne ovat niin söpöjä. Mä tykkään kovasti näistä A Little Lovely Companyn tuotteista, koska ne ovat niin suloisia iloisine hymynaamoineen ja pastelliväreineen. Ne ovat mun mielestä myös tosi kivoja lahjaideoita, ja aika edullisiakin.

*Valaisimet, hyllyt ja julisteet saatu blogin kautta.

Saan arpoa teille yhden A4-kokoisen A Little Lovely Lightboxin Lilla Companyn valikoimista! Arvontaan osallistuaksesi kommentoi minkä värisen lightboxin haluaisit, värivalikoiman näet Lillan sivulta TÄSTÄ. Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Arvonta-aikaa on maanantaihin 12.9. klo 22.00 asti. 

Lilla Company on mukana myös huomenna ja sunnuntaina Helsinki Design Weekin lasten viikonlopussa, Little Marketissa Kattilahallilla, osoitteessa Sörnäisten rantatie 22. Little Marketissa on lapsille vaikka mitä tekemistä, ja aikuisille ihana myyntitapahtuma jossa monet tutut lastenvaate- ja -sisustusmerkit ovat edustettuna, ja on myös hyviä alennuksia. Mekin  ajateltiin mennä piipahtamaan jos esikoisen huomenna alkavan sirkuskoulun jälkeen jaksetaan vielä lähteä.

Ihanaa alkavaa viikonloppua sinne kaikille <3

Meidän tulevaisuus kolmen mukulan kanssa on tuntunut mietityttävän monia, miten käy töiden, mahdollisten opintojen, päivähoidon ja muiden asioiden ja aiotaanko me jäädä tähän kämppään vai etsiä isompi. Ajattelin valottaa meidän ajatuksia jonkin verran, vaikka moni asia on näin alussa vielä myös epäselvää eikä olla päätetty mitään absoluuttisia ratkaisuja vielä. Selvää on ainoastaan se että me odotetaan ensi vuotta ihan äärettömän innoissamme koko perhe ja siitä tulee varmasti mahtava.

Mun päätyöni on nykyään tämä blogi, ja päätoimisen bloggaajan on vähän hankalaa pitää täyttä äitiyslomaa, kun ei kukaan muukaan tätä blogia voi kirjoittaa ja elää mun elämää. Äidin on kuitenkin pakko pitää omat neljä kuukauttaan perhevapaista, ja toki mä ne pidänkin ja otan ehkä blogin kanssa vähän rennommalla asenteella, mutta loput vanhempainvapaat meillä pitää näillä näkymin Otto. Silloin me saadaan olla molemmat yhdessä kotona, ja itsehän en mitään hyödy ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan mahdollisuudesta kun teen töitä ja tienaan kokoajan, eli saan äitiyspäivärahan muutenkin minimimääräisenä. Näin ollen meille on myös taloudellisesti kannattavaa että Otto pitää vapaita, kun hän saa olla ihan kunnolla vanhempainvapaalla ja saa siitä vieläpä hyvän korvauksen.

Siksi mä kovasti ensi vuotta odotankin, että saadaan olla yhdessä oikein kunnolla. Kukaan ei voi vielä tietää millainen nukkuja meidän vauva tulee olemaan, joten se on sitten ensi vuonna vasta nähtävissä että millaista oma arkeni blogin ja pikkuvauvan kanssa tulee olemaan, raskasta vai helppoa vai jotain siltä väliltä. Onneksi on Otto, jonka kanssa vauva-arkea yhdessä eletään, eikä mun tarvitse yksin organisoida kaikkea vaan ainoastaan oma puoliskoni. Uskon että tällä kertaa meillä on paremmat voimavarat arkeen kuin koskaan aikaisemmin, vaikka ei aiemminkaan valittamista ole ollut.

Vauvan syntyessä Zelda on jo melkein nelivuotias, ja esikoinen viimeistä kevättään päiväkodissa ennen esikoulun alkua. Luultavasti molemmat jatkavat päivähoidossa edelleen, mutta emme ole vielä päättäneet lisätäänkö viikkoon toinenkin vapaapäivä vai ei. En näe ainakaan itse minkäänlaista järkeä siinä että esikoinen otettaisiin pois muutamaksi kuukaudeksi ennen kuin hän aloittaisi samojen kavereiden kanssa eskarin sitten syksyllä. Myös kuopus kulkee mukavasti siinä samalla päiväkotiin missä hänellä on omat tärkeät kaverit ja jutut. Molemmat ovat tykänneet olla hoidossa alusta asti, ja tyttöjen positiivinen kokemus hoidosta vaikuttaa myös.

Meillä lapset eivät koskaan ole olleet vanhempiensa kokopäivätöistä huolimatta päivähoidossa kokonaisia päiviä eivätkä viikkoja, vaan päivät ovat aina max. 5-7h mittaisia ja viikossa on aina ollut vähintään yksi vapaapäivä. Ollaan saatu aikataulut sumplittua Oton kanssa niin että tämä on aina onnistunut, ja ollaan siitä hurjan kiitollisia että tällainen mahdollisuus on ollut. Itse näen helpoimmaksi jatkaa samalla tutulla kuviolla, enkä alkaa metsästämään kiven alta kerhopaikkaa jonne lapset pääsisivät aina vain kahdeksi tai kolmeksi tunniksi kerrallaan.

Suurin tekijä on kuitenkin se että kaupungin kerhoja ei ole tarjolla ruotsinkielisenä, ja kielellisen kehityksen kannalta olisi mun mielestä tosi huono juttu jäädä juuri ennen ruotsinkielistä eskaria ja koulutien alkua pois sieltä missä tukea kieleen eniten tarjotaan kodin lisäksi.  Uskon että päivähoidossa jatkaminen on kaikkein järkevin ratkaisu meille. Varmasti kuitenkin vietetään kevään aikana ja kesällä lasten kanssa pari (tai useampi) pidempää lomaa niin että he ovat kokonaan pois hoidosta, kun siihen on kerran mahdollisuus.

Tuleva kuopus syntyy keskelle vuoden pimeintä ja kylmintä aikaa ja se on tietenkin nostattanut omalta osaltaan kuumetta matkustaa jonnekin vähän lämpimämpään länsimaahan. Ei ihan vastasyntyneen kanssa, mutta jossain vaiheessa vähän myöhemmin keväällä. Ei olla päätetty tämänkään suhteen vielä mitään varmaa, että minne ja kuinka pitkäksi aikaa, mutta aihe pyörii usein keskusteluissa. Haaveissa siintää ehkäpä noin kuukauden reissu tai jopa pidempi, riippuen kovasti siitä millaista arki tulevan tyypin kanssa on, ja parista muusta jutusta. Ja niistä muista jutuista saammekin sopivan aasinsillan uuteen asuntoon, sillä se vaikuttaa matkustukseenkin kaikkein eniten.

Meillä ei siis ole vielä kiikarissa uutta asuntoa, mutta sellainen on etsinnässä. Ollaan annettu itsellemme aikaa ensi kesään asti löytää se unelmien asunto. Ei haluta muuttaa mihinkään mikä ei tunnu tismalleen oikealta, ei haluta muuttaa kauas nykyisestä talosta eikä haluta tyytyä mihinkään nykyistä huonokuntoisempaan. Se rajaa vaihtoehdot aika vähiin, sillä olimme tämän asunnon ensimmäiset asukkaat talon valmistuessa vuonna 2012. Nykyinen alue tuntuu vaan niin omalta, ollaan asuttu täällä siitä asti kun Tiara oli ihan vauva, ja ollaan rakennettu koko elämä tänne. Myös päiväkoti ja koulu ovat tulleet tutuksi tästä läheltä, ja halutaan että lapset saavat jatkaa juuri niissä, tutussa seurassa ja tutussa ympäristössä. Täällä on sopivasti rauhaa mutta pääsee kuitenkin tarpeeksi nopeasti kaupunkiin. Ollaan siis päästy yhteisymmärrykseen siitä, että missä halutaan asua, kun aiemmin kirjoitin että aihe on keskustelun alla mulla ja Otolla. Tämä alue on sopiva kompromissi keskustan ja Espoon lintukodon väliltä.

Vauva ei vie mitenkään hirveästi tilaa oletetulla puolen metrin pituudellaan, ja hän mahtuu hyvin tähän nykyiseen kotiin, mutta tavoitteena on että kun esikoinen aloittaa eskarin ensi syksynä, on hänellä ihan ikioma huone niin halutessaan. Tavallaan jo kutkuttaa ajatus edessä siintävästä muutosta, mutta toisaalta on hirveän haikeaa luopua myös tästä rakkaasta asunnosta, jossa me ollaan luotu niin paljon muistoja ja menty niin paljon eteenpäin. Ei me tähän kuitenkaan ikuisesti mahduta, joten pakko tästä on joskus luopua!

Paljon jännittäviä muutoksia edessä ensi vuonna, onneksi nyt saa vielä vähän aikaa kuitenkin myös nauttia tästä vanhasta ja tutusta ja tasaisesta arjesta ja valmistautua rauhassa kaikkeen.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille! <3

Eilinen lukijailta AT Lastenturvassa ylitti mun kaikki odotukset, ja kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea teille mun ihanat lukijat! Toki oma osuutensa oli meidän mahtavalla tapahtumapaikalla ja apujärjestäjillä eli Lasten PR:llä. Mä saavuin paikalle vähän etuajassa ja tapasin AT Lastenturvan mukavaa henkilökuntaa, ja pian mahtityyppejä alkoikin valua paikalle yhdessä muksujen kanssa. Tajusin oikeastaan vasta matkalla autossa, että mun pitää ehkä puhua jotain kaikille yhtäaikaa, ja aloin panikoimaan. Mutta kun olin moikannut lukijoitani yksitellen, ja hiffannut miten mukavia ja rentoja ja mahtavia kaikki ovat, mua ei jännittänytkään enää ihan niin paljoa.

Ensiksi aloitettiin bOblesin järjestämällä tumbling time -leikkihetkellä. Lapset pääsivät kaikki kokeilemaan erilaisia bObleseja ja tutustumaan omiin taitoihinsa temppuradan merkeissä. Kaikki olivat aivan innoissaan radasta ja kiersivät sitä bOblesin edustajan johdolla kerta toisensa jälkeen samalla kun me vanhemmat saatiin kuulla bOblesien ominaisuuksista ja lasten liikuntakyvyn kehityksestä. Oli tosi mielenkiintoinen aloitus illalle, ja ilmeisesti lukijatkin siitä tykkäsivät.

bObles-tuokion jälkeen oli herkkujen ja juotavan aika, ja me saatiin Raikastamon tarjoamia luomu-pillimehuja, limuja ja greippimehua. Kaikki olivat tosi herkullisia ja lapsillekin maistui. Lapset saivat leikkiä AT-Lastenturvan leikkipaikalla jossa oli liukumäki ja junarata ja pieni leikkimökki ja muuta mukavaa. AT Lastenturva antoi meille koko illan ajan loistavia tarjouksia, ja monelle tarttuikin mukaan jotain ostettavaa. Mä kiertelin ympäri liikettä ja yritin ehtiä juttelemaan kaikkien kanssa, ja onneksi sain jokaisen kanssa vaihdettua edes muutaman sanan. Mä olin niin super yllättynyt siitä että kaikki tulivat paikalle jotka olivat ilmoittautuneet, joskus olen nimittäin kuullut toisilta bloggaajilta vähän erilaisistakin kokemuksista. Mutta tottakai mun olisi pitänyt jo etukäteen tietää että te vaan olette maailman parhaat lukijat, onhan se moneen kertaan aiemminkin jo todettu!

Mä olin jotenkin ihan häkeltynyt illan, oli ihan mahtavaa nähdä niin monta ihmistä sieltä ruutujen takaa. Kaikki niin erilaisia ja kaikki niin mukavia ja jotenkin se taas konkretisoi tätä blogin kirjoittamista ihan uudella tavalla. Vaikka kaikki te tyypit olette erilaisia, niin musta tuntuu että kaikilla teillä ja mulla on silti jotain samanhenkisyyttä ja saman tyyppistä asennetta, jokaisen kanssa tuntui että olisi voinut lähteä vaikka saman tien kahville ja höpötettävää olisi riittänyt ummet ja lammet. Ja vaikka varmasti meitä kaikkia jännitti aluksi, niin yhteinen sävel löytyi heti. Oli huikeaa kuulla keitä te olette, mistä te tulette ja mitkä ovat teidän tarinoita. Mä oon sanaton oikeasti.

Tällaisia iltoja pitää järjestää lisää, ensi kerralla ehkä vielä ihan vähän pienemmällä porukalla – tai sitten pidemmän aikaa, niin että on vielä enemmän aikaa jutella ja tutustua. Kun on päässyt tapaamaan taas muutaman, haluaa vaan tavata lisää ja lisää ja edelleenkin mua harmittaa että en saanut kourallista enempää ihmisiä mukaan viettämään iltaa. Mutta mä lupaan, että lukijailtoja tulee lisää. Kun takana on enemmän kuin onnistunut kokemus, on paljon pienempi kynnys lähteä ideoimaan seuraavaa.

Kerkesin muuten sivusilmällä vähän kurkkia AT Lastenturvan valikoimaa, ja siellä on vaikka mitä. Sinne on ehdottomasti palattava ennen vauvan syntymää, ehkä useampaankin kertaan. Me ajateltiin käyttää hyväksemme AT Lastenturvan Personal Shopper -palvelua, jossa voi varata itselleen henkilökohtaisen shoppailuajan haluamalleen myyjälle haluamaansa kellon aikaan, jopa liikkeen aukioloaikojen ulkopuolelta. Otto odotellessa testailikin jo alustavasti turvakaukaloita meidän autoon, mutta liikkeeseen jäi paljon muutakin mahtavaa mitä pitää päästä tutkimaan rauhassa.

Kiitos ihan mielettömän paljon jokaiselle joka tuli paikalle ja joka halusi tulla mukaan, kiitos Lasten PR, kiitos Raikastamolle juomista ja hurjan suuri kiitos AT-Lastenturvalle ja bOblesille jotka mahdollistitte upeasti onnistuneen illan ja kaikille ihanat lahjapussit bObles-kanoineen ja sleepbag.dk-tuttipullonlämmittimineen. KIITOS, mulla ei oikeasti riitä sanat kiittämään tarpeeksi. Toivottavasti tunne onnistuneesta illasta oli molemminpuolinen ja teille jäi yhtä hyvä mieli. Eilen illalla me oltiin koko perhe aivan rättipuhkipoikki ja veikkaan että niin olivat kaikki muutkin, mutta ilta oli todellakin sen arvoinen. Lisää odotellessa!

Mahtia keskiviikkoa kaikille <3

On uuden raskausviikkopostauksen aika, kun näitä olen täsmällisesti aina tiistaisin julkaissut. Nyt on vuorossa raskausviikko 16! Tällä viikolla mukana meiningissä myös rakas aviomieheni Otto, joka ystävällisesti suostui haastateltavaksi ja heittämään tyhmää läppää kuten aina. Täytyy tässä jo ennen videota sanoa että olen kyllä maailman kiitollisin siitä että mulla on Otto, vaikka tuskin se kenellekään on epäselvää muutenkaan. Mun arki tuon miehen kanssa on niin täynnä rakkautta, että en koskaan kuvitellut sellaisen olevan mahdollistakaan. Vuodesta, viikosta ja päivästä toiseen, eikä se rakkaus koskaan vähene vaan kasvaa vaan.

Raskausviikko 16 oli ja meni, ja hormonipäänsärkyä siihen kuului taas enemmän kuin pitkään aikaan. Se ainoa sallittu särkylääke eli Panadol ei mulla auta mitään, joten kolme päivää meni kärvistellessä, ja se saattoi vähän näkyä blogin aktiivisuudessakin. Päänsärkyisenä on hyvin hankalaa jaksaa tehdä yhtään mitään, kun kaikkein pahinta mulle on valo, tuli se sitten ikkunasta, lampusta tai tietokoneen näytöltä. Toivotaan, että tämä viikko sujuisi sitten taas paremmin.

Neuvolalääkärissä kaikki oli aivan kunnossa. Musta kuitenkin tuntuu, että en osannut itselleni laittaa sitä verenpainemittaria ihan oikein. Sain ihan erilaisen tuloksen mitä edellisviikolla neuvolan hoitajan vastaanotolla. Yläpaineeksi sain siis vain 99, mikä on alhaisempi kuin mitä multa on koskaan mitattu. Luulen että en saanut sitä tarpeeksi tiukalle itse. Mutta muuten kaikki oli hyvin, painoa ei ollut tullut mulle kuin pari sataa grammaa viikossa ja vauva on kasvanut hyvin.

Kuten videolla me kerrottiinkin, tyyppi on alkanut tunkemaan itseään ylöspäin mahasta, usein kun makoilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Mun maha menee ihan vinoon. Vauvan selkä ja pylly nousevat ihan selvästi ylös, se on jotenkin melkein pelottavaa miten selkeästi se tuntuu tuosta ihon läpi ja näkyykin. Niin pinnassa hän aina silloin on. Siinä sitä tajuaa, miten lähellä vauva on, ja miten haavoittuvainen hän on tuolla mahassa.

Vaikka toki kohtu suojaa jonkin verran, niin silti. On sitä pientä selkää silti ihana paijata. Ajatella, että minä suojelen tuota pientä murua siellä masussa, ja masun ulkopuolella, ihan kaikelta parhaani mukaan. Ainakin mun mielestä kaikki sellaiset vauvasivustojen läpileikkauskuvat äitien mahoista on välillä tosi harhaanjohtavia, kun niissä näyttää että ihon ja vauvan välissä olisi vaikka kuinka paljon kaikkea muuta, vaikka ei välttämättä ole.

Maha näyttää joka viikko ihan eri muotoiselta, tällä viikolla tämmöinen pötsi 16+0! Nyt mulla on menossa jo rv 16+5 ja maha näyttää taas ihan eriltä kuin tuossa kuvassa. Hassu maha!

Tänään on viimeinkin mun kauan odottamani lukijailta, ja olen aivan täpinöissäni täällä! Myös Otto ja tytöt tulevat mukaan iltaan, kaikki ketkä ovat ilmoittautuneet niiin nähdään siellä jee! Mä varmasti kuvaan illasta myös ainakin kuva- ja mahdollisesti myös videomateriaalia tänne.

Jos raskauspäiväkirjasta on mennyt joku video ohi, niin aiemmat osat rv 14 ja rv 15 meidän lasten kanssa löytyvät mun omalta youtube-kanavalta! Laittakaa kanava tilaukseen niin ette enää missaa videoita. Mahtia tiistaita kaikille!