Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon ja Lifien kanssa.

Vanhemmuuden myötä vertaistuen merkitys nousi mulla suuremmaksi kuin koskaan aiemmin. Ennen äitiyttäkin oli hauskaa jos joku oli kokenut jotain samaa kuin minä, tai eli samaa elämänvaihetta kuin minä. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen tärkeää mulle, enkä kaivannut mitään sen suurempaa tukea tai paikkaa josta etsiä samassa elämäntilanteessa olevaa seuraa. Koulusta ja töistä löysi hyvin kavereita, joiden kanssa oli helppoa viettää vapaa-aikaa yhteisten aktiviteettien merkeissä.

Äitiyden myötä jäin kuitenkin yksin kotiin, vaille sitä sosiaalista samassa elämäntilanteessa olevaa verkostoa. Olin kaveripiirini ensimmäinen äiti 20-vuotiaana, ja silloin kun minä olin vauvan kanssa kotona, vanhat ystäväni olivat koulussa tai töissä. Alkuun en edes kaivannut seuraa niin paljoa, rakastin pesiä vauvan kanssa kotosalla, mutta sitten kun synnytyksestä oli toipunut kunnolla ja muutenkin alkoi tottua vauva-arkeen, tajusin että kaipasin tosi paljon kavereita jotka olisivat samassa elämäntilanteessa. Miksi?

Koska on niin monia asioita vauva- ja lapsiperhearjessa, jonka vain toinen vanhempi voi ymmärtää. Jokainen kaipaa sitä että joku sanoo että ”Mä niin tiedän mistä sä puhut” ja ”Meillä myös!”, ja sitä että joku toinen jolla on yhtä isot silmäpussit jakaa sen kahvikupposen ja nauraa mukana keskellä yötä yllättäneille pikkuvauvan niskakakoille.

Vaikka mulla on ollut Otto siinä tukena kokoajan, ei hänkään esimerkiksi voi jakaa kokemusta siitä miltä kropassa tuntuu synnytyksen jälkeen tai vaikkapa omakohtaisia vinkkejä imetyksen onnistumiseen. Minä taas en voi jakaa Otolle omakohtaisia vinkkejä siitä miltä isänä jokin asia tuntuu tai miten se kannattaisi tehdä. Enkä myöskään voi jakaa vertaistukea vaikkapa siihen, miten ikävää on jos vauva vaikkapa viihtyy enemmän äidin kanssa kuin isän kanssa, niinkuin meillä oli Zeldan vauva-aikana. Vanhempana vertaistukea tarvitsee aiempaa enemmän, koska vastuu ja omat paineet ovat niin paljon suuremmat kuin missään aiemmassa mitä on elämässä kokenut.

Mä tutustuin toisiin samanhenkisiin äiteihin helposti blogin kautta, ja uskaltauduin myös vauvamuskariin ja perhekeroon Tiaran vauva-aikana. Kerhossa mua jännitti hirveästi koska olin kaikkia muita niin paljon nuorempi, enkä oikein kokenut sopivani joukkoon. Zeldan vauva-aikana me ei enää käyty siellä, mutta blogin kautta löytyneet ystävät jäivät. Ensin juteltiin netissä, ja myöhemmin jo tavattiin. Nykyään moni äiti joihin olen tutustunut virtuaalimaailmassa, on mulle korvaamattoman arvokas ystävä ja jopa lapseni kummi.

Perhekerhoja ei ole joka paikkakunnalla, eikä pikkuvauva-aikana aina jaksa lähteäkään yleensä aikaisin aamupäivällä pidettäviin vauvakerhoihin ja -harrastuksiin. Silti olisi kiva saada seuraa, tai edes vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa. Silloin kannattaa tutustua Liberokerhoon, jos se ei ole vielä tuttu.

Tein perheprofiilin uudistuneelle Liberokerhon sivustolle muutama viikko sitten, ja olen sen jälkeen tutkinut ahkerasti kerhon sivuja. Keskustelu on vilkasta Vanhempien jutut -osiossa, ja sieltä löytää paljon vertaistukea ja vinkkejä erilaisiin vanhemmuuden haasteisiin tai kasvatusasioihin. On mahtavaa huomata miten monet vanhemmat ovat viihtyneet Liberokerhon sivuilla jo yli kymmenenkin vuotta ja solmineet kestäviä ystävyyssuhteita. Sivuilta voi myös hakea omia ystäviään ja läheisiään, ja jakaa oman perheprofiilinsa heidän kanssaan.

Liberokerhon sivuilla on sekä äitejä että isiä, nuoria että vanhoja, esikoisen vanhempia ja suurperheen päitä. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle omantyylistään seuraa. Ja jos ei itseä innosta mennä juttelemaan heti, voi selata toisten keskusteluita, niistä löytää usein jo helposti vastauksia pohdiskelemiinsa asioihin. Helppo tapa tutustua kerhossa toisiin on vaikkapa raskausaikana liittyä oman lasketun ajan kuukaudelle perustettuun keskusteluketjuun, kuten vaikkapa Helmikuiset 2017. Kuukausiryhmissä on aina omalle vauvalle tai raskaudelle ajankohtaista vertaistukea saatavilla, ja sen olen kokenut erityisen mukavaksi kaikkien kolmen vauvavuoden ja raskauden aikana.

Suomen suurin vanhemmuuteen keskittynyt kerho tarjoaa oivan paikan tutustua toisiin nykyisiin ja tuleviin vanhempiin, ja samalla säilöä omat vauvamuistot turvalliseen paikkaan. Käykää ihmeessä tutustumassa Liberokerhoon, ja luomassa itsellenne oma perhesivu.

Yhteistyössä Libero.

Ihanaa päivää kaikille!

Viime viikonlopun juhlahumun jälkeen ollaan viimeinkin aloitettu se uusi arki. Lapset ovat palanneet muutamaksi viikoksi päiväkotiin ennen yhdeksän viikon kesäloman alkua, ja mäkin olen istunut enemmän koneen ääressä ja tehnyt töitä valmiiksi, samalla kun Otto on huolehtinut Novasta. Välillä ollaan pidetty neidin kanssa ihania imetyshetkiä, ja kyllä mä aika usein hairahdun koneen äärestä höpöttelemään vauvalle vaikka Otto hänen kanssaan päiväsaikaan enemmän leikkiikin. Yritän kuitenkin saada tehtyä mahdollisimman paljon hommia pois alta ennen tyttöjen kesäloman alkua, jotta voin itsekin ottaa sitten kesällä rennommin ja nauttia vapaammista päivistä.

Tänään tehtiin Oton kanssa aamulla puolentoista tunnin ihana vaunulenkki auringonpaisteessa lähimetsässä. Auringonpaisteen vaihduttua näin toukokuisessa maisemassa kovin tutuksi tulleeksi lumisateeksi, mekin suunnattiin sisälle ja mä avasin tietokoneen näytön. Nova jatkoi vielä aamupäikkäreitään pihalla katoksen alla ja sain hyvin hommia tehtyä sillä aikaa, kun vauvan maailman söpöimmät hymyt ja kujertelut eivät olleet viemässä mun huomiota pois töistä.

Ollaan laitettu yhdessä meidän pihaterassia kuntoon ja en malta odottaa että se on kokonaan valmis! Instassa (@iinalaura) vilautin eilen jo kuvaa siitä miltä tällä hetkellä näyttää, mutta pihalle on tulossa vielä aita ja paljon aurinkokennolyhtyjä ja kasveja. Sieltä pitää viedä myös muutamia remonttijätteitä pois, mutta olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen mitä ollaan nyt saatu aikaan. Viime viikolla tähän aikaan pihalla oli vain järkyttävä kasa vanhaa laminaattia, tyhjiä puulavoja ja vanha ruokapöytä. Siihen nähden siis ihan hyvä muutos kun nyt siellä voi jo hengailla mukavasti paviljongin alla.

Hauskaa miten ajoittaisesta lumisateesta huolimatta näin toukokuun tullen kaikki naapuritkin ovat kaivautuneet ulos kuorestaan ja tuntuu että viimeisen parin viikon aikana olen nähnyt enemmän heitä kuin koko talvena yhteensä. Tytötkin tutustuivat parin pihan päässä asuvaan vähän vanhempaan naapurintyttöön, ja ovat jo leikkineet yhdessä vaikka ja mitä.

En voi kyllä tarpeeksi hehkuttaa miten ihanaa on asua tässä nykyisessä asunnossa. Täällä tuntuu olevan sellainen positiivinen yhteishenki, ja juuri sitä omasta lapsuudestakin tuttua menoa että voi käydä pimpottamassa naapurin ovikelloa ja kysymässä tuleeko hän leikkimään. Oma pihatie on myös turvallinen eikä siihen pääse autoja mitenkään niin lapset voivat siinä turvallisesti harjoitella pyöräilyä ja istua piirtämässä maahan katuliiduilla niin paljon kuin sielu sietää.

Mulla on kyllä niin hyvät fiilikset tällä hetkellä, ja kyllä se kevätkin tulee sieltä vielä vaikka ei joka päivä siltä näytäkään. Iloitsen siitä että kirsikkapuiden upea kukkaloisto on vasta edessäpäin, ja nauran sille lumisateelle Pekka Poudan kanssa.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3

Eilen juhlittiin mun blogin kuusivuotissynttäreitä, tosin ei nyt ihan niin suurten fanfaarien kera, mutta täytekakun jämiä nautiskellen kuitenkin. Se oli hyvä maanantai. Täytyy ihan rehellisesti myöntää että meinasin unohtaa blogisynttärit kokonaan eilen, en olisi muistanut ilman FB:n muistutusta. Tiedän kyllä että blogin syntymäpäivä sijoittuu toukokuun alkuun, mutta loistavasta numeromuististani huolimatta onnistun aina unohtamaan sen tarkan päivän. Muistan meidän vanhan ovikoodinkin 90-luvun lopusta, mutta en blogin syntymäpäivää. Nyt lupaan muistaa sen tästä eteenpäin, kahdeksas toukokuuta.

Blogi kyllä ansaitsisi sen että muistan sen synttärit, onhan blogi iso osa mun elämää ja jopa meidän perhettä. Koko meidän tämänhetkinen perhe-elämä muovautuu tämän blogin mukaan, ja tämä blogi mahdollistaa sen että vietetään elämämme vapainta vuotta kolmen lapsen kanssa. Se on jotain mistä en kuusi vuotta sitten olisi osannut haaveilla. Tai ei se, vaan kaikki tämä, koko meidän elämä. Joka ikinen päivä mun on pakko nipistää henkisesti itseäni ja kysyä onko tämä kaikki totta, onko mun elämä juuri tällaista juuri nyt.

Olen saanut blogata ammatikseni jo useamman vuoden, ensin toisen työn ohessa silti täyttä päivää vääntäen, ja viime elokuusta asti kokopäiväisenä yrittäjänä. Voin oikeasti tulla hyvin toimeen ja olla meidän perheen elättävä osapuoli bloggaamalla, samalla kun mieheni on kotona vanhempainvapaalla. Siitä(kään) en olisi osannut silloin kuusi vuotta sitten haaveilla. Ei varmasti kovin moni sitä uskonut silloin mahdolliseksi muutenkaan, mutta kuten klisee kuuluu: kehitys kehittyy.

Vuonna 2017 sisällöntuotanto on toimialana aivan eri sfääreissä kuin kuusi vuotta sitten. Se on ihan valtavan suuri onni että saa tehdä työkseen kaikkea sitä mistä tykkää, ja joka päivä mä olen siitä kiitollinen. Totta puhuen mua pelotti aivan hitosti vielä elokuussakin kun yritykseni perustin, mutta tämä vuosi on osoittanut että se oli paras siirto mitä olen urallani tehnyt. Yrittäjyydestä huolimatta mun ei tarvitse elää ainakaan toistaiseksi epätietoisuudessa, vaan tiedän että hommat on turvattu pitkälle tulevaisuuteen.

Kulunut vuosi on ollut blogiurani aikana suurin harppaus pitkään aikaan, ja olen ylpeä siitä missä nyt seison. Kuluneen vuoden aikana mun blogiin on löytänyt tiensä kymmeniä tuhansia uusia ihmisiä vanhojen seuraksi kuukausittain, ja tätä nykyä teitä vierailee blogissa lähemmäs sata tuhatta eri ihmistä kuukaudessa. Se on aivan järjettömän suuri määrä, vaikka suuriin tubetähtiin verrattuna olen toki kuudenkin vuoden jälkeen vielä aivan lapsen kengissä. Mutta lähemmäs sata tuhatta ihmistä on kuitenkin enemmän kuin vaikkapa Porissa tai Kouvolassa on asukkaita. Olen myös iloinen siitä, että vielä kuuden vuoden jälkeen tänne löytää uusia ihmisiä tasaisena virtana vanhojen vakkareiden seuraksi. Tervetuloa te kaikki uudet ihanat!

Kun katson taaksepäin näitä kuutta vuotta, jokainen vuosi on ollut mulle tärkeä ja opettanut todella paljon. Ensimmäisenä vuonna opettelin aivan perusasioita, kuten edelleen esillä olevista ensimmäisistä postauksistani voi lukea. Opettelin kirjoittamaan vähemmän kirosanoja ja enemmän asiaa, ottamaan oranssien kuvien sijaan vain vähän kellertäviä, ja tähtäämään kameran niin että varpaatkin tulivat mukaan kuvaan. Jostain syystä moni teistä tarttui jo silloin tänne mukaan. Ehkä uteliaisuudesta, osa on kertonut että jopa vahingonilosta sitä kohtaan mitä oletti mullekin tulevan elämässä eteen. Ja moni on näinä vuosina tullut kertomaan ajatuksistaan, ja myöntämään olleensa väärässä. Kiitos siitä.

Tämä viime vuosi on opettanut mulle näistä kaikista vuosista kuitenkin eniten. Olen oppinut oman tyylini, omat voimavarani ja sen mihin pystyn kun mulla on käytettävissä kokonainen työpäivä blogia varten. Mun blogi ei ole ammattimaistunut naistenlehtimäiselle tasolle, mutta se on näyte mun tyylistä. En varmasti koskaan tule yltämäänkään naistenlehtitasoon – mun juttua on kotikutoisuus. Haluan että mun blogiin voi samaistua, ja sieltä nähdä meidät ihan tällaisina kuin me ollaan. Joskus verkkareissa ilman meikkiä tukka sekaisin, joskus vasta synnyttäneenä (okei ei kyllä varmaan enää) ja joskus sitten juhliin laittautuneena. Sellaisina kuin me ollaan.

Kuuden vuoden aikana mun blogissa on käyty pitkiä, rönsyileviä keskusteluita, vaihdettu ajatuksia, vinkattu puolin ja toisin. Koettu suuria tunteita, itketty ja naurettu. Blogi on seurannut mukana kaikki meidän elämän suurimmat hetket, viimeisimpänä meidän rakkaan kolmannen tyttären syntymän. Tämä blogi on mulle maailman arvokkain muistojen kirja, josta löydän ajatuksia joita en varmasti olisi muuten osannut kirjoittaa ylös tai ehkä edes löytänyt pääkopastani.

Te olette jättäneet tänne blogiin kuuden vuoden aikana yli 80 000 kommenttia. Se on aivan valtava määrä! Ja jos mukaan lasketaan kaikki ne jotka höpöttelevät muissa somekanavissa, me ollaan vaihdettu ihan hurja määrä ajatuksia yhdessä. Kiitos niistä, kiitos jokaisesta rohkaisevasta sanasta ja kauniista asioista joita olette meille toivoneet.

Takki Shein (saatu) / Paita H&M / Housut BIKBOK / Kengät Flattered (saatu)

Mä toivon blogille antoisia tulevia vuosia, ja kiitän teitä kaikkia näistä yhteisistä vuosista. Mä aion jatkaa samaan malliin kuin tähänkin asti, iloisena ja lörpöttelevänä omana itsenäni. Kiitos ja kumarrus!

Ja koska olen ottanut tavaksi tehdä joka vuosi tällaisen pienen katsauksen myös teihin lukijoihin niin aion sen tehdä tänäkin vuonna. Eli sana on vapaa! Jos haluatte niin kertokaa kommenttiboksiin keitä olette, kauanko olette lukeneet mun blogia ja miten löytäneet tienne tänne. Musta on aina ihan huikeaa lukea kuinka eri tavoin olette löytäneet tänne ja kauanko olette olleet mukana. Ja hei, saa myös toivoa postausta jos teillä on joku tietty postaus toive. Kiitos jo hurjasti etukäteen kaikille jotka jaksavat kommentin jättää <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Nespresson & Lifien kanssa.

Viime viikolla, heti samana päivänä kun tultiin risteilyltä, mulla oli ilo saada blogikollegani Natalie Vilen meille kahville ja kakulle Nespresson kampanjan tiimoilta. Itse vierailin taannoin Oulussa Kokit ja Potit -blogin Hannelen luona, ja nyt oli siis minun vuoroni saada vieraita. Tämä Nespresson kampanja on aivan huippu, koska on ihanaa päästä vaihtamaan ajatuksia toisten bloggaajien kanssa ja tietenkin samalla on myös kiva herkutella kahvilla ja kahviherkuilla. Kampanjan idea lähtee Vain elämää -ohjelmasta: istutaan yhdessä kollegan kanssa saman pöydän ja kahvikupin ääreen ja jaetaan pala elämää.

Natalie on mulle tuttu jo vuosien takaa sekä blogi- että muista työkuvioista, mutta ei olla koskaan aiemmin istuttu kahdestaan alas juttelemaan oikein ajan kanssa. Oli mukavaa jutella ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, ja musta on aina tosi jännää keskustella bloggaamisesta muiden työkseen bloggaavien kanssa. Vaikka blogit olisivat aivan erilaisia, yleensä kuitenkin siellä taustalla koetaan samoja paineita ja haaveillaan samoista asioista. Ja on aina mahtavaa löytää samanlaisia ajatuksia ja yhteinen sävel tyypin kanssa jolla on ihan erilainen elämäntilanne kuin itsellä. Usein se klisee pätee että niin erilaisia, niin samanlaisia.

Vaikka kuvissa onkin seesteinen tunnelma, niin meidän luona kävi useamman kerran myös meidän perheen pikkupapattajat pyörähtämässä ja esittelemässä risteilyostoksiaan ja kertomassa vaikka ja mitä Natalielle. Novakin järjesti actionia. Hän heräsi aivan liian aikaisin päiväunilta, kun mä kolistelin ennen vierailua etsiessäni kakkuvatia kulmakaapista, eikä nukahtanut koko vierailun aikana uudelleen. Mutta kiitos ihastuttavalle Natalielle kärsivällisyydestä meidän touhukkaan ryhmä rämän kanssa. Meillä oli niin hauska iltapäivä!

Mä lähdin suunnittelemaan kahvittelutarjottavaa oman luottoreseptini eli mantelikrokantti-mutakakun pohjalta, sitä kahvilla maustaen. Maustoin perusreseptini kolmella ruokalusikallisella supervahvaa Nespresson Intenso-valikoiman Ristretto-kahvia. Se antoi ihanan kahvisen säväyksen muuten makeaan kakkuun, eikä superhelppo luottoresepti pettänyt tälläkäään kertaa vaan kakku oli ihanan kosteaa ja kuohkeaa.

Tarjosin kakun kanssa tuoreita vadelmia ja mansikoita, sekä vaniljajäätelöä. Mutakakku raikastuu kun se saa kaverikseen tuoreita kirpeitä marjoja, ja pehmeä vanilja sopi todella hyvin mokkaisen suklaan kanssa yhteen. NAM!

Resepti 

Coffee Mud Cake (12 annosta)

Aktiivinen valmistusaika 10min + 30min uunissa

200g tummaa suklaata (max 50%)

100g voita

4 munaa

2dl sokeria

2,5dl vehnäjauhoa

1,5tl vaniljasokeria

1,5tl leivinjauhetta

3rkl vahvaa espressoa

2 isoa mantelikrokanttipatukkaa (esim. Daim)

(marjoja, vaniljajäätelöä tai -kastiketta)

Laita irtopohjavuokaan leivinpaperia pohjalle ja voitele reunat. Vatkaa munat ja sokerit sekaisin, ei tarvitse vaahdottaa. Sulata voi kattilassa ja lisää paloiteltu tumma suklaa joukkoon. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja lisää muiden ainesten sekaan. Keitä vahva espresso ja lisää kolme ruokalusikallista sitä muiden ainesten joukkoon.  Kaada puolet taikinasta n. 28cm Ø irtopohjavuokaan. Murustele patukat paketeissaan ja levitä tasainen kerros murua taikinan päälle. Lisää sitten toinen puoli taikinasta. Paista uunissa keskitasolla 175 asteessa n. puoli tuntia. Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön  ja marjojen kanssa.

Tämän kakkureseptin lisäksi Nespresson Facebook-sivuilta voi tänä keväänä bongailla vaikka mitä muitakin herkkureseptejä, kannattaa käydä tykkäämässä ja seurailla!

Yhteistyössä Nespresso.

Ihanaa päivää kaikille!

 

Eilen kotiuduttiin risteilyltä Tukholmasta lasten kanssa ja nyt ollaankin useampi viikko kotona ennen seuraavaa reissua. Meillä oli ihana ja touhukas reissu länsinaapuriin, mutta oli kyllä ihana palata kotiinkin. Vaikka matkustaminen on mahtavaa ja on kiva tehdä kaikkea arjesta poikkeavaa, kerkesi tässä toisaalta tulla jo vähän ikäväkin sitä omaa perusarkea. Ollaan kuitenkin oltu enemmän tai vähemmän liikkeellä pääsiäisestä asti. Nyt kuitenkin luvassa katsaus meidän reissuun jonka aikana kyllä tuli räpsittyä paljon paljon kuvia!

Lähdettiin laivalle tiistai-iltapäivällä ja melkein heti hyttiin asettumisen jälkeen meillä olikin jo pöytävaraus buffettiin. Saatiin buffassa kulumaan pari tuntia kuin siivillä, syötiin ja juteltiin ihan kaikessa rauhassa. Nova nukkui osan ajasta ja mä kerkesin hyvin nautiskella himoitsemastani buffetin kalavalikoimasta. Buffetissa oli hyvin erilaisia herkkuja tarjolla ja olen kyllä iloinen että otettiin yhdelle illalle se buffa. Kahta kertaa en kuitenkaan olisi jaksanut ruokailla samasta valikoimasta, ja tokana iltana syötiinkin pikaruokatyyppisessä Fast Lanessa laivalla.

En ole moneen vuoteen ollut risteilyllä arkiviikolla ei-sesonkiaikaan, joten yllätyin siitä miten rauhallinen meno laivalla oli. Kaikkialla oli suht väljää, leikkipaikalla mahtui hyvin leikkimään eikä mihinkään tarvinnut jonotella. Toisaalta lasten rakastamaa muumidiskoa ei ollut, koska sesonkien ulkopuolella niitä järjestetään vain viikonloppuisin. Mutta se ei tuntunut lapsia harmittavan, he nauttivat leikkipaikasta ja merirosvobingosta ja hauskasta esityksestä joka käytiin ensimmäisenä iltana katsomassa valotikku-mehudrinkkejä nautiskellen.

Päivä Tukholmassa oli hauska, joskin mun on myönnettävä että tällä hetkellä nautin kovasti enemmän auto+kauppakeskus -yhdistelmästä kuin julkiset+keskusta -yhdistelmästä. Vaikka keskustassa on aina ihana tunnelma, ja on kiva nähdä sitä aitoa kaupunkimeininkiä kauppakeskusten sijaan, on pienen vauvan kanssa vaan niin paljon helpompi hurauttaa autolla johonkin tilavaan, esteettömään kauppakeskukseen ja olla pelkissä sisävaatteissa rattaat+turvakaukaloyhdistelmällä.

Onneksi meillä oli kuitenkin kantoreppu mukana, ja Nova viihtyi koko päivän kaupungilla aina joko kantorepussa ympärilleen katsellen tai vaunuissa nukkuen. Loppumatkasta vaunut toimivat hyvin ostoskärryinä ja neiti tsiigaili Tukholmaa repusta. Me käytiin NK:lla, Gallerianissa ja Drottninggatanilla, eikä yritettykään minnekään kauemmas. Ostettiin muutamat vaatteet River Islandista ja Bik Bokista, ja tytöille arskat H&M:ltä kun unohdettiin neitien babiatorsit auton hanskalokeroon ennen reissua.

Tukholmassa oli ihan kevät ja kirsikkapuut ja muut kukkivat upeasti. Oli ihanaa kokea kevät siellä viime viikonlopun lumimyrskyn jälkeen, onneksi kotiin palatessa Helsinkikin kylpi auringossa ja varmasti täälläkin pian puut puhkeavat kukkaan.

Toka ilta laivalla meni pitkälti leikkipaikalla ja laivan kauppoja kierrellen. Tytöt ostivat itselleen laivalta hauskat tarrakirjat joissa erilaisia ukkeleita voi stailata vaate- ja kampaustarroilla minkä näköiseksi haluaa. Niitä kirjoja on täytetty ahkeraan jo monta päivää. Siinäpä loistovinkki vaikka automatkalle, tarrat kun eivät putoile samalla tavalla kuin vaikka värikynät, koska ne ovat kirjassa kiinni.

*Kantoreppu ja osa tyttöjen vaatteista saatu blogin kautta. 

Mahtava reissu takana, mutta kiva olla siis kotonakin. Nyt meillä alkaa täällä kunnon siivous- ja pyykinpesurumba sekä leipominen, sillä ylihuomenna on viimein Zeldan synttärijuhlien aika. Nyt täytyy lähteä kauppaan ostamaan koristeita ja kakkutarvikkeita, aion yrittää leipoa itse Star Wars -tyylisen  kakun.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3