Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pierre Robertin kanssa.

Olen hehkuttanut blogissani merinovillaa jo pitkään, sillä se on mun ehdoton lempimateriaali näin kylmillä ilmoilla, ja muutenkin. Merinovilla on ihoa vasten pehmeää, se ei kutita, se kestää kovaakin käyttöä, ja ennen kaikkea, pitää ihon kuivana ja lämpimänä kylmällä ilmalla. Merinovilla on mun suosikki niin vauvalle, isommille lapsille kuin meille aikuisillekin, ja sen jälkeen kun tutustuin siihen, olen hylännyt epäekologiset & mikromuoveja sisältävät materiaalit alus- ja välikerroksista täysin. Miksi käyttää niitä, kun on parempiakin vaihtoehtoja?

Moni ajattelee, että merinovilla on kallista, ja käyttää siksi jotain muuta materiaalia välikerroksissa. Mun kokemuksen mukaan merinovilla tulee kuitenkin huomattavasti edullisemmaksi kuin edullisemmat vaihtoehdot, sillä se säilyy hyvänä niin paljon pidempään. Lisäksi mä maksan mieluusti siitä, että voin pukea itseni ja lapset hyvällä mielellä, tietäen että vaate on tuotettu eettisiä standardeja noudattaen, materiaalista jonka keräämisestä ja käytöstä aiheutuu mahdollisimman vähän vaivaa eläimille ja ympäristölle.

Tänä vuonna Suomeenkin rantautunut Pierre Robert valmistaa merinovillavaatteita ihan koko perheelle, ja vastuullisuus on yksi heidän arvojensa peruskiviä ja olennainen pohja ihan koko liiketoiminnalle. Pierre Robertin merinovillavaatteet suunnitellaan Norjassa, ja siksi ne sopivatkin hyvin myös meidän Pohjoisen karuihin olosuhteisiin. Vaatteissa käytetään 100% mulesing-vapaata merinovillaa. Pierre Robert on kuuluisa nimenomaan merinovillavaatteista, mutta heiltä löytyy myös paljon muutakin (esimerkiksi treenivaatteita, alusvaatteita ja uimapukuja).

Tällä viikolla tuskin kukaan on voinut välttyä Black Friday -tarjouksilta, ja myös Pierre Robertilla on meneillään mahtava Black Friday -kampanja, jonka myötä heidän merinovillavaattensa ovat todella edullisia, naisten ja lasten tuotteita saa 15-50% alennuksella, ja tarjoukset vaihtuvat päivittäin. Alesta löytyy paljon hyviä vaatteita niin lapsille kuin aikuisillekin, ja jos hinta on mietityttänyt merinovillahankinnoissa, nyt on juuri loistava aika tehdä ne mahdollisimman edullisesti. Joulu on ihan kohta, ja pehmeään pakettiin on hyvä kääräistä eettisesti tuotettua ja taatusti lämmittävää merinovillaa.

Meidän isommilla tytöillä on päällä kuvissa Pierre Robertin merinovillapitkikset, jotka saa nyt tämän viikon ajan huokeaan 13,77€ hintaan kun niistä lähtee 40% alennus. Mahtavan alennuksen saa myös vauvojen merinovillabodyista, -sukista ja myssyistä. Mun suosikki ihan vastasyntyneelle on merinovillainen kypärälakki, jollaisen saa myös juuri nyt todella edullisesti Pierre Robertilta. Merinovilla tuntuu pikkuvauvan iholla niin ihanalta, ja kypärälakki suojaa hyvin myös kaulan, eikä hiosta. Suosituimmat värit ja koot loppuvat nopeasti, koska tuotteita on vain rajoitettu määrä, joten kannattaa napata nopeasti omat lempparit ostoskoriin, mikäli mielii niitä saada. Black Friday -tarjoukset ovat voimassa 24.11. asti, eli sinne perjantaihin.

Monet meistä vanhemmista panostavat täysillä lastenvaatteisiin, ja yrittävät selvitä omissa hankinnoissaan huokeammalla, mutta olen todennut tässä monen talven aikana että ei se vaan kannata. Ihan yhtä lailla me aikuisetkin rämmitään (ainakin toivottavasti) siellä lumessa pulkkamäessä, lumiukon rakentamisessa ja luistelemassa, ja tarvitaan ne lämmittävät välikerrokset.

Mulla on päällä päästä varpaisiin Pierre Robertin merinovillaa näissä kuvissa, ja voin kertoa että nämä pitävät ihon kuivana ja lämpimänä vaikka konttaisi kolme tuntia pyörittelemässä lumipalloja pihalla (testattu on Oulussa!). Merinovillavaatteet päällä on kyllä ihanaa hengailla ihan vaan himassakin, ja usein niitä ei teekään mieli riisua kun tulee ulkoa, vaan ollaan ihan muina kalsarikalleina täällä kotona. Onneksi nuo Pierre Robertin vaatteet on myös kivan näköisiä muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi.

Ihanaa ja lämmintä iltaa kaikille <3

Viime vuonna tein blogiin pariskuntajoulukalenterin joka sai innostuneen vastaanoton. Me toteutettiin se viime joulukuussa Oton kanssa, ja se oli oikeasti tosi hauskaa. Tuli otettua pieni hetki omaa aikaa joka päivä yhdessä, tehtiin jotain jouluisaa kivaa, ja jotenkin siinä oli sitä spesiaalifiilistä, mitä sillä hainkin. Yllättäen myös Otto siitä innostui oikein kovasti. Tänä vuonna me tehdään varmaankin myös pariskuntajoulukalenteri, mutta sen lisäksi olen askarrellut meidän perheelle perhejoulukalenterin, joka sisältää 24 luukkua ilmaista ja kivaa joulutekemistä koko perheelle.

Koko perheen yhteinen tekeminen on parasta, ja se että se liittyy jouluun tuo siihen vielä ekstrasuurta merkitystä. Kaikki nämä 24 luukkua sisältävät kivaa tekemistä, ja kaikki niistä ovat sellaisia että pystyy toteuttamaan ilmaiseksi, tai ainakin melkein. Tämä ei ole siis mikään kuluttamiseen kannustava materiajoulukalenteri, vaan jotain ihan muuta.

Toki leivontatarvikkeisiin menee rahaa jos ei niitä ole valmiina (meillä löytyy perus jauhot, hillot, mausteet, sokerit ja muut kaapista aina), ja kaikilla ei ole askartelutarvikkeita (mitä meillä on iso kaappi täynnä, kun vuosien varrella on kertynyt kaikenlaista sälää), mutta jos ei voi käyttää rahaa niihin eikä niitä löydy omasta takaa, voi soveltaa esimerkiksi hyödyntämällä vanhoja pahvilaatikoita, pilttipurkkeja, luonnosta käpyjä & pudonneita oksia ynnä muita, tai halutessaan käyttää muutaman euron kaupan tarvikkeisiin.

Mä toteutin tämän yksinkertaisuudessaan niin, että kirjoitin luukkujen tekemiset paperilapulle vähän kalenterin päiviä vilkuillen (että mitä tapahtuu minäkin joulukuun päivänä kalenterin mukaan), ja sitten laitoin laput taitettuna lahjapaperin jämistä askartelemiini kirjekuoriin. Koristelin kuoret liimalla ja glitterillä, ja laitoin ne pyykkipojilla roikkumaan.

Siitä lapset saavat avata joka päivä yhden luukun, ja sitten toteutetaan se tekeminen juuri sinä päivänä. Avataan luukut varmaankin arkena aina iltaisin, ja viikonloppuna sitten jo aamulla. Tässä kalenterissa luukut on nyt numeroitu, mutta jokainen voi ne tuosta helposti kopioida ja mätsätä omaan kalenteriinsa sopivaksi, tämä on vain sellainen runko jonka pohjalta lähteä kalenteria tekemään. Ja jos joku luukku ei itselle sovi, sen voi hyvin vaihtaa johonkin muuhun tekemiseen.

PERHEJOULUKALENTERI

1. Käykää lainaamassa kirjastosta jouluaiheisia satukirjoja

2. Käykää kotieläintilalla joulutapahtumassa

3. Menkää joulupolulle

4. Käykää moikkaamassa joulupukkia

5. Rakentakaa yhdessä legoista joulukuusi

6. Koristelkaa joulukuusi

7. Askarrelkaa gift-in-a-jar lahjaksi vaikkapa naapurille  (Helppoja ohjeita löydät esim. täältä & täältä.)

8. Tehkää omaperäinen piparitalo

9. Käykää laulamassa Kauneimpia joululauluja

10. Menkää ihastelemaan jouluvaloja & ikkunoita

11. Askarrelkaa & lähettäkää joulukortit

12. Lahjoittakaa joulukeräykseen vanhoja leluja tai vaatteita 

13. Leipokaa joulutorttuja

14. Koristelkaa lasten oma huone jouluisaksi

15. Keittäkää kuumat joulukaakaot

16. Askarrelkaa tonttuovi (ohje tulossa myöhemmin, mutta esim. Pinterestistä löytyy)

17. Juokaa glögiä & syökää pipareita

18. Kuunnelkaa joululauluja & pitäkää jouludisco

19.Tehkää joulusiivous

20. Katsokaa jouluelokuva telkkarista tai Netflixistä 

21. Lapset saa valmistella jouluteemaisen näytelmän ja esittää sen

22. Menkää yhdessä luistelemaan 

23. Ottakaa lapset mukaan jouluruokien valmistukseen

24. Syökää yhdessä riisipuuroa lounaaksi ja muistakaa piilottaa manteleita sekaan

Mä oon niin joulumielellä tämän kirjoitettuani, että pakko varmaan lähteä virittelemään jouluvaloja pihalle! Ihanaa päivää kaikille <3

Kävin läpi vanhoja kuvia blogistani taannoin, kun selasin vähän mun tekemiä joulun ajan postauksia. Samalla tuli taas hauskasti huomattua se, miten paljon sitä muuttuu joka vuosi ihan huomaamattaan, ja miten eri näköisiäkin lookeja on tullut esiteltyä blogivuosina. Ihan jo saman vuoden sisällä tyyli muuttuu hurjan paljon mulla. Kuukausikatsaukset on tietty siitä harhaanjohtavia, että ne saattavat jättää rajutkin tyylimuutokset pois, jos ne ovat tapahtuneet eri kuussa (kuten mun violetit hiukset, tummanruskeat pidennykset & lyhyen polkan jota pidin kiharoilla). Toisaalta on hauskaa huomata sellainen kuvio, että kaikkein useimmin mulla on ollut marraskuussa vaalea pitkä polkka. Se taitaa olla se mun juttu.

MARRASKUU 2011

Jos vaalea pitkä polkka on mun juttu, niin tämä on kyllä ihan mahdollisimman kaukana siitä. Tässä olen pienen kuusiviikkoisen esikoistyttären äiti – joka oli tyyliltään aivan hukassa. 60cm pidennykset, super tummat meikit ja leopardikuvio, ei hyvänen aika! Tosin nuo kengät oli ihan kivat, niitä voisin käyttää vieläkin. Hassua katsoa itseä niin eri näköisenä, kuin mitä nykyään olen.

MARRASKUU 2012

Tässä kuvassa odotan meidän keskimmäistä, raskauspahoinvointi ja päänsärky olivat alkaneet vihdoin helpottaa, samoin väsymys. Tunsin olon taas enemmän omaksi itsekseni. Silloin mun tukka oli paksuin ja hyväkuntoisin mitä se on koskaan ollut, kaiholla muistelen sitä. Kasvatin kokonaan oman värin ja tukka tykkäsi siitä muutoksesta. Toisaalta tunnen silti vaalean tukan enemmän omakseni, kuin tämän luonnollisen värini.

MARRASKUU 2013

Marraskuussa 2013 meidän keskimmäinen tyyppi oli puolivuotias, ei kyllä uskoisi kun tätä kuvaa katsoo, että silloin nukuttiin tosi huonosti. Kai se on purkkirusketus & korkkarit, jotka virkistävät, hah. Tuo tukan pituus oli kyllä myös aika kiva, vaikka ei omaa tukkaa ollutkaan kaikki. Toivottavasti mun omat kutrit vielä joskus kasvaisivat noin pitkiksi!

MARRASKUU 2014

Marraskuussa 2014 mulla oli just tämä sama tukkatyyli kuin nytkin, pitkä vaalea polkka. Ja se kyllä näyttää kivalta, kuten myös tuo asu ainakin mun silmään. Voisin pukea sen vaikka heti päälle, tosin nuo housut ei kyllä enää mahdu mulle. Viininpunainen on mun joka syksyn go-to.

MARRASKUU 2015

Tässä mä elin elämäni kiireisintä aikaa, kun tein kahta työtä päällekkäin, ja pidettiin silti lapsia vain osa-aikaisesti hoidossa. Muistan silti kuinka uskomattoman innoissani olin kaikesta mitä sain tehdä, ja miten paljon opin juuri silloin. Tämänkin asun voisin kokonaisuudessaan pukea päälle vaikka heti, ja kaikki vaatteet sekä löytyvät edelleen mun kaapista, että ovat mulle sopivia, JEEE! Tuo juurikasvu muistuttaa tämän hetkistä tilannetta – apua. Pakko kyllä päästä pian kampaajalle!

MARRASKUU 2016

Viime vuoden marraskuu, ja iso pötsi jossa kasvoi meidän rakas kuopus. The Happiest Time of All lukee taustalla, ja se oli kyllä ihan järjettömän onnellista aikaa, vaikka pelkäsin koko raskausajan että meneekö kaikki hyvin. Onneksi kaikki meni hyvin ja nykyään meillä on tuo ihana touhukas pieni vekkuli. Pelosta ja kaikista vaivoista huolimatta, olihan se raskaus ihanaa aikaa ja rakastin sitä masua, nyyhkis!!

MARRASKUU 2017

Viimeinen kuva on otettu alle pari viikkoa sitten. Siinä olen minä nyt, sellaisena kuin olen tällä hetkellä. Mä näen itse mun kasvoilla ne kaikki tunteet joita tällä hetkellä tunnen, sekaisin järjettömän suurta onnea ja iloa kaikesta siitä mitä meillä on, mutta myös surua. Elämää.

Näistä kuvista herää kyllä paljon muistoja ja ihania hetkiä mieleen. Tämä blogi on mulle niin suuri rikkaus, sen avulla muistaa paljon sellaista, mikä muuten painuisi ihan unholaan. Välillä vähän kevyempää hömppää & tajunnanvirtaa väliin, sitäkin on hauska tehdä.

Mikä on teidän lemppari marraskuinen look? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa.

Vuosi sitten kun oltiin vasta muutettu tänne, me testattiin Gladen tuoksukynttilöitä alkutalven kynttiläkamppiksessa. Silloin jo ihastuin kaneliseen omenan tuoksuun, ja poltettiin Gladen mausteisia omena-tuoksukynttilöitä ihan jouluun saakka. Mulle käy aina niin, että vaikka joulun jälkeen on ihan yhtä pimeää kuin ennen joulua, mä unohdan jo kynttilät ja ajattelen kevättä ja valoa. Niin kävi viime vuonnakin. Mutta syksyn tullen kynttilät on taas kaivettu koloistaan, ja nyt meidän kodissa tuoksuu taas mausteinen jouluomena.

Kynttilät on kauniita sisustuselementtejä, ja ne sopivat niin juhlavampiin kattauksiin kuin arkisisustukseenkin. Meillä on kynttilöitä vähän joka puolella kotia, mutta yleensä poltetaan niitä olkkarissa missä muutenkin oleskellaan eniten. Kynttilät on ihana sytyttää kun lapset on menneet nukkumaan (tällä hetkellä meidän pikkutuholainen on vähän turhan kiinnostunut aivan kaikesta, enkä uskalla kynttilöitä polttaa hänen ollessa hereillä). Ne luovat rauhallista tunnelmaa ja tuovat sellaista ihanaa pientä arjen luksusta siihen aikuisten aikaan. Niin pieni juttu, mutta ilahduttaa niin paljon.

Mä olen migreenin takia herkkä tuoksuille, ja siksi valitsen ja tuoksuttelen tosi tarkkaan ennen kuin uskallan ostaa kotiin mitään tuoksuvia tuotteita. Gladen tuoksukynttilöistä mulle ei ole tullut migreeniä kertaakaan, ja kamppisten myötä ollaan testattu kaikki tuoksut mitä heiltä löytyy. Se on toki yksilöllistä että miten eri tuoksuja kestää, mutta meille nämä sopivat tosi hyvin. Jotkut toiset tuoksukynttilät joita olen testannut, olen joutunut viemään pihalle ja lahjoittamaan halukkaille ottajille, kun ne ovat joko tuoksuneet sellaiselle että tiedän saavani migreenin, tai niin voimakkaasti että koko huone on tuoksunut pelkältä kynttilältä.

Gladen tuoksukynttilöissä tuoksut on ammattitaitoisesti kehiteltyjä, ja mun mielestä myös sopivan mietoja. Silloin kun kynttilät ovat vaan pöydällä vaikka keskellä päivää, ne eivät tuoksu kovin voimakkaasti, ainoastaan jos laittaa nenän niihin ihan kiinni. Ja sitten kun ne palavat, tuoksu tulee ihanasti ja miedosti esiin. Mulle tulee omenaisesta tuoksusta mieleen ihan viime talvi, tämä koti johon oltiin silloin vasta muutettu, ja meidän vaaleanpunainen vauvanodotus-kupla. Aika ihania ja rakkaita muistoja siis, vaikka on tämäkin aika toki ihanaa.

Glade on lisännyt valikoimiinsa uusia tyylikkäitä lasiastioissa olevia pikkutuoksukynttilöitä, joista tuli heti mun lemppareita. Pienet ja söpöt tuoksukynttilät sopivat kauniisti moneen eri paikkaan kotona, ja niistäkin löytyy meidän lempparituoksua. Parasta on että näitä kynttilöitä löytyy ihan meidän lähikaupastakin, ei tarvitse etsiä siis mistään kaukaa että saa ihania ja tunnelmallisia tuoksuja kotiin.

LUKIJAKILPAILU: Milloin sinä poltat kynttilöitä? Vastaa postauksen kommenttiboksissa, ja voita itsellesi 22€ arvoinen Glade-tuotepaketti! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 26.11. asti. Kisaan voi muuten osallistua myös Instagramin puolella jos se on helpompaa juuri sinulle, ja tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Ihanaa ja tunnelmallista iltaa kaikille <3

Eilen me hyvästeltiin mun mummu haudan lepoon, ja nyt musta tuntuu siltä että pystyn viimein kirjoittamaan ne asiat mitä halusin sanoa, tai ainakin voin yrittää. Alle kaksi viikkoa sitten tuntui, että maailma pysähtyi, ja sieltä katosi järjetön määrä iloa, valoa, lämpöä ja rakkautta, kun mun rakas mummu menehtyi. Vaikka pitkään oltiin jo valmistauduttu siihen mitä tulossa oli, se tuntui silti niin syvällä, ja tuntuu edelleen. Hän oli mulle niin rakas, ja niin tärkeä, vaikka nämä sanat tuntuvatkin latteilta kun niitä tähän yritän asetella. Kyllä te tiedätte, kun joku ihminen on ihan mielettömän tärkeä, ei sitä riitä mikään sana kuvaamaan tarpeeksi hyvin.

Vietin ensimmäisen kerran yksin aikaa mummulassa kolmevuotiaana, kun menin sinne yksin kesäloman viettoon, äitini tehdessä vielä pari viikkoa töitä ennen oman kesälomansa alkua. Näin mä sain pidemmän kesäloman pois päiväkodista, ja viettää aikaa rakkailla sukulaisilla Oulussa. Siitä kesästä lähtien vietin joka kesä aikaa mummulassa sekä ilman äitiä, että äidin kanssa. Toki oltiin siellä aina kaikki muutkin lomat, mutta aina kesäisin sain pitkän loman mummun ja papan luona, ja pisimmillään taisin olla siellä kuusi viikkoa ilman äitiä ekaluokan jälkeisenä kesänä, kun äiti ei halunnut että joudun olemaan niin paljon yksin kotona äidin ollessa töissä, kun olin vielä niin pieni. Mummun kanssa hoidettiin kasvimaata, ja talvella opettelin mummulan pihalla hiihtämään.

Mulla oli todella läheinen suhde isovanhempiini jo ihan pienestä asti, kun mummula oli mun kesäkoti, ja rakas paikka. Mummu jaksoi aina touhuta mun kanssa, leipoa ja kokata, tehdä puutarhahommia, opettaa mua ompelemaan ompelukoneella, pelata pasianssia, leikkiä barbeilla ja piirtää.

Me käytiin piknikeillä, kirjastossa, taidenäyttelyissä ja pelattiin jalkapalloa. Mun opittua lukemaan, mummu raahasi mun kanssa kassikaupalla muotiaiheisia kirjoja joka kesä kirjastosta heille, ja yhdessä luettiin Christian Diorin New Lookista, Elsa Shiaparellista ja Yves Saint Laurentista. Hän muisti kehua jokaista mun seitsenvuotiaan innolla piirtämää ”muotikuvaa”, vaikka niistä varmasti puolet näytti ihan samalta.

Teini-iässä mummu oli mulle vielä läheisempi kuin aiemmin. Kun mun äiti sairastui, mummu oli mun tukena, ja sain aina soittaa mummulle kun tuntui siltä. Sinä päivänä kun äiti joutui sairaalaan, mä yritin olla reipas ja rohkea, vaikka pelkäsin jokaisella solullani. Siinä vaiheessa kun vihdoin näin mun mummun, mä uskalsin itkeä ja päästää ne kaikki tunteet ja pelot ulos. Hän tuli meille kotiinkin auttamaan, ekoina päivinä ja viikkoina, kun äiti pääsi kotiin sairaalasta. Turvauduin mummuun kun mua pelotti, ja hän jaksoi aina tsempata ja lohduttaa, ja auttaa.

Vähän ennen täysi-ikäistymistäni kun etsin itseäni ja mulla oli kaikkein pahin biletys- ja teinivaihe päällä, mummu ei koskaan tuominnut mua. Hän ei ikinä valittanut mulle mistään tai kommentoinut ulkonäköä ikävästi, tai millään muullakaan tavalla osoittanut sitä, jos ajatteli jotain negatiivista. Me juteltiin ihan muista jutuista, ja keskityttiin olennaiseen: eli kahvin juontiin, pullan leipomiseen & kortin pelaamiseen.

Mun mummu tuli äidiksi samassa iässä kuin minäkin, parikymppisenä nuorena tyttönä, ja se yhdisti meitä. Mummu oli yksi ensimmäisiä ihmisiä joille kerroin Otosta, ja raskaudesta. Hän onnitteli ja iloitsi, ja alkoi heti neulomaan meidän esikoisvauvalle villapukua. Kertaakaan hän ei epäillyt pärjättäisiinkö me, hän tiesi että kyllä me pärjätään. Tai jos epäilikin, hän ei epäillyt mulle. Mua hän vaan kannusti ja tsemppasi, ja oli iloinen meidän puolesta. Siitä tulee helmikuussa seitsemän vuotta, kun hänelle kerroin.

Vaikka hän tuli äidiksi saman ikäisenä kuin minä, ja sai yhteensä neljä lasta, hän teki silti pitkän uran töissä. Mun mummu oli aikansa edelläkävijöitä, kunnon bisnesnainen nimittäin. Hänen ja mun papan avioliitosta olenkin saanut loistavan tasa-arvoisen avioliiton mallin, sillä mun pappa on huolehtinut arjesta ihan siinä missä mummukin. Mummu osasi yhdistää pikkulapsiarjen ja työnteon, ja hurjasta työtahdista huolimatta hän oli myös lämmin ja rakastava äiti. Eläköidyttyään mummu keskittyi auttamaan toisia, tekemään järjestö-, yhdistys- ja vapaaehtoistyötä, ja sen lisäksi olemaan mummu meille kaikille lapsenlapsille, ja lapsenlapsenlapsille. Hänestä olen saanut upean mallin siihen miten työ ja perhe yhdistetään, ja miten kannetaan oma kortensa kekoon ja huolehditaan toisista parhaansa mukaan.

Onneksi meidän lapset ehtivät tavata hänet, ja isommat oppia myös kunnolla tuntemaan. He saivat kastella hänen kanssa kukkia, katsoa valokuvia, syödä tiikerikakkua, kiivetä syliin ja pelata dominoa.

Vaikka mummua ei enää ole, kaikki mitä hän on tehnyt ja sanonut, ja mihin koskettanut, elää meidän mukana, ja on läsnä meidän elämässä joka päivä edelleen. Hän on vaikuttanut mun elämään pienestä asti, ja hänen elämänohjeensa ja rakkautensa säilyvät aina mun sydämessä. Hän oli ihan mielettömän ihana puoliso, äiti, mummu ja isomummu, ja hän jätti jälkeensä suuren ja rakastavan perheen, jossa toisista pidetään huolta ja rakastetaan.

Lepää rauhassa maailman rakkain mummu <3