Tultiin eilen Ouluun lasten kanssa, ja tämä päivä on ollut tohinaa täynnä. Meidän minityyppi on ihan viittä vaille lähdössä kävelemään ilman tukea, ja me täällä jännätäänkin että ottaako hän ekat askeleet ilman tukea vielä tämän reissun aikana. Hän on suhannut täällä taloa ympäri kävelykärryn kanssa, kun täällä pääsee kivasti pyörimään isoa ympyrää niin ettei kärry välttämättä stoppaa mihinkään. Usein hän päästää irti kärrystä ja seisoskelee ilman tukea pitkänkin aikaa. Heti kun tultiin tänne, hän oli aivan kuin kotonaan. Ilmeisesti vielä sen verran tuoreessa muistissa edellinen reissu että ei arvannut edes jännittää yhtään.

Meidän pikku tuholainen on kyllä juuri sellaisessa tuhoavaisessa iässä että ihan jatkuvasti saa seurata perässä kuin haukka, hän nimittäin paiskaa täysillä lattiaan kaiken mitä käsiinsä vain saa. Hän niin kovasti tykkää heittää, ja vaikka kuinka koittaa sanoa EI, niin ei se oikein mene kaaliin tuolle yhdeksän kuukauden ikäiselle hassulle. Hän ei vielä näe eroa pehmeän pallon ja kaukosäätimen välillä, kaikkea on ihan yhtä kiva paiskoa. Mutta onneksi täällä on monta silmäparia jotka seuraavat hänen touhujaan, ainakaan vielä ei ole mennyt mitään rikki.

Täällä on ihanasti lunta ja lapset ovatkin ulkoilleet kauniissa talvi-ilmassa monta tuntia. Heti tuli paljon jouluisampi fiilis kun täällä on lunta ja niin kaunista. Ihasteltiin koko ajomatka eilen upeita lumen peittämiä puita ja maisemia, oli niin rauhallista ja nättiä. Ja nyt on talvirenkaatkin alla. Matka meni jälleen mukavasti lasten kanssa, heistä on tullut onneksi kaikista kolmesta ihan konkareita jo matkustelussa, eikä tarvitse enää juuri jännittää että kuinka matka tulee sujumaan. Kuopus nukkui kahdet normi päikkärit ja muuten oli hereillä ja leikki ja höpsötti isosiskojensa kanssa.

Mulla oli yksi työtapaaminen tänään aamupäivällä, ja muuten ollaan lähinnä hoidettu asioita, leivottu mun tätien kanssa, siivottu ja tehty tarvittavia ostoksia. Huomenna on tärkeä päivä meille kaikille, ja mua itkettää jo valmiiksi. Ihanaa kuitenkin olla täällä läheisten luona kaikki yhdessä. Se merkitsee paljon. Me vetäydytään nyt viettämään hautajaisia ja hiljentymään rakkaiden ihmisten kanssa, mutta blogi päivittyy kyllä viikonloppuna.

Mä toivotan rakkaudentäyteistä viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lemon Juice & Glycerinen kanssa.

Lasten kanssa askarteleminen on ehkä mun oma henkilökohtainen suosikkini kaikesta, mitä yhdessä lasten kanssa voi tehdä. Tykkään kyllä askarrella ihan yksinkin, ja varsinkin näin joulun alla askartelu on erityisen lähellä mun sydäntä. En ole aina välttämättä se kaikkein taitavin askartelija, mutta nautin askartelusta ja siitä tulee hyvä fiilis.

Jouluihmisenä mulla on täällä jo joulun valmistelut täydessä vauhdissa, ja yksi tän joulun DIY-projekteja mulla on meille PERHEJOULUKALENTERI. Viime vuonna tein pariskuntajoulukalenterin – ja tehdään varmaan se(kin) tänä vuonna, mutta perhejoulukalenteri on samalla idealla, koko perhettä ilahduttava ja jouluun valmisteleva kalenteri. Perhejoulukalenterin ideat tulevat myöhemmin tänne blogin puolellekin, mutta tähän hätään kerron siis että perhejoulukalenteri sisältää jokaiselle päivälle jonkun kivan yhdessä tehtävän asian, jotka joko ovat jouluisia tai ainakin jollain tavalla liittyvät jouluun.

Siinä liimaillessa, leikkaillessa ja muutenkin käsillä tehdessä kädet joutuvat välillä koville. Puhumattakaan siitä, että askartelun lisäksi mä olen viimeiset kaksi kuukautta vaihtanut jokaisen vaipan meidän taloudessa, sillä Otolla on edelleen se jännetuppitulehdus peukalossa. Onneksi hänen käsi pääsee pian töihin lepäämään, hah. Mun kädet sen sijaan kaipaavat kipeästi hoivaa ja huolenpitoa, ihan joka päivä, sillä ne ovat kovassa käytössä. Mä rakastan tehdä käsillä, ja sen lisäksi kolmen lapsen kanssa kädet ihan oikeasti eivät lepää hetkeäkään, ennen kuin lapset ovat nukkumassa, jos silloinkaan. Usein ne vielä lasten nukkumaanmenoa naputtelevat näppäimistöä.

Käsillä tunnetaan, koetaan ja tehdään ihan uskomattoman paljon. Käsiin ja tuntemiseen liittyy paljon muistoja: se miltä tuntuu vastasyntyneen pehmeä iho kun sitä koskettaa ensimmäistä kertaa, pehmeä ja vähän kutittava villasukka jonka mummu on neulonut, kiiltävä ja kova vihkisormus ensimmäistä kertaa sormessa. Niin monet asiat joita me koetaan liittyvät käsiin, mutta harvoin sitä edes tulee ajatelleeksi arjessa, kuinka iso merkitys niillä on. Siksi niistä on tärkeää pitää hyvää huolta.

Olen esitellyt ennenkin blogissa käsien iholle tarkoitettuja hoitotuotteita, ja kertonut siitä kuinka kärsin halkeilevan kuivista käsistä talvisin. Mä saan blogin kautta paljon kosmetiikkaa testiin, ja vain murto-osa siitä päätyy tänne blogiin asti näkyville. On paljon sellaisiakin tuotteita & merkkejä, joista ei merkittävää hyötyä ole, tai ne eivät kuivu riittävän nopeasti tai tuoksuvat niin voimakkaasti, että en pysty käyttämään. Lemon Juice & Glycerine ei onneksi ole yksi niistä merkeistä, päin vastoin.

Muistan jo lapsuudesta, miten äitini, jolla aina välillä jäi hassuja mainoslauluja päähän soimaan, lauloi: ”Lemon Juice ja Glyceriiin, sitä sisältää, eikä enää karheutta käsihinne jää.” Tai jotain sinnepäin. En edes silloin tiennyt mikä merkki tai tuote oli kyseessä, tai edes sitä että laulu liittyi mainokseen, mutta toki sen hiffasin joskus vuosia myöhemmin, kun tajusin lukea minkä nimistä käsisaippuaa meillä oli lapsuudenkodissa. Hahaa sori äiti kun tämän paljastin, luet kuitenkin!

Lemon Juice & Glycerinellä on pitkät juuret ihonhoidossa, ja heidän tuotteitaan on ollut kaupoissa kymmeniä vuosia. Merkki on suomalainen klassikko, joka on nyt uudistunut, ja mä sainkin uudistuksen myötä testiin Lemon Juice & Glycerine Tehokosteuttavan Käsivoiteen erittäin kuiville käsille, sekä Lemon Juice & Glycerine Käsikuorinta -voiteen. Käsille sopivien tuotteiden lisäksi Lemon Juice & Glycerineltä löytyy jalkavoiteita sekä saippuoita. Tehokosteuttava käsivoide sisältää ihoa kosteuttavaa ja hoitavaa betaiinia ja glyseriiniä, sekä vahvistavaa sheavoita ja E-vitamiinia. Kuorinnassa taas on luomuriisirakeita, jotka hellävaraisesti kuorivat ihoa, eivätkä saastuta vesiä, toisin kuin monien muiden kuorinta-aineiden sisältämät mikromuovit.

LUKIJAKILPAILU:

Mikä on sinun lemppari käsityösi? Jaa oma suosikkisi postauksen kommenttiboksissa, ja olet mukana kahden Lemon Juice & Glycerine -tuotepaketin arvonnassa. Paketti sisältää yhden Tehokosteuttavan Käsivoiteen ja yhden Kuorinnan. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 23.11. asti ja tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea kisaan!

Mukavaa iltaa kaikille <3

Kuten tiedätte, tänä syksynä meidän perhe on kohdannut surua, ja se on tietysti herättänyt lapsissakin kysymystä. Muutama lukija kerkesikin jo toivomaan, että kirjoittaisin tästä vaikeasta aiheesta: surusta ja lapsille surusta puhumisesta. Mitä voi vastata kun lapsi kysyy kuolemasta? Miten kertoa neljä- tai kuusivuotiaalle, miksi joku läheinen on vakavasti sairas tai kuolee? Nämä on ihan hurjan vaikeita kysymyksiä, joita on oman surun lisäksi joutunut tosissaan miettimään. Miten vastata rehellisesti, mutta niin ettei lapsella herää turhia pelkoja? Miten kertoa ikätasoon sopivasti?

Aluksi on todettava, että lapset on kuitenkin yllättävän sopeutuvaisia ja kohtaavat asiat sellaisena kuin ne tulevat, ainakin meidän lapset. Jos joku mietityttää, he kysyvät, eivätkä jää yksin murehtimaan. Se on tosi hyvä, ja on helpottanut tätä puuhaa valtavasti. Mutta niitä kysymyksiä on todella riittänyt, silloin kun tilanne oli päällä ja vietettiin aikaa sairaalassa, lapset kysyivät joka ilta jotain kuolemaan, tai sairauksiin tai sairaalaan liittyvää. Se oli pelottavaa aikuisellekin. Kun lapsi kysyy, ”Äiti, ethän sä ikinä kuole?”, mitä sihen voi vastata niin että ei valehtele, muttaa jättää kuitenkin lapselle rauhallisen mielen eikä pelkoa? Siinäpä vasta kysymys.

Lapsen kykyä kestää totutta ei saa aliarvioida, ja lapselle pitää puhua rehellisesti asioista niiden oikeilla nimillä. Kiertoilmaisut voivat olla jopa pelottavampia kuin totuus. Jos lapselle sanoo että mummu nukkui pois, voi lapsi alkaa itse pelkäämään nukkumista, ja sitä että kuolee nukkuessaan, sillä lapsen mielessä asiat ovat paljon konkreettisempia kuin aikuisten kaunistellut ilmaukset. On siis vähemmän pelottavaa kertoa vaikka, että mummu oli vakavasti sairas ja hänen sydämensä ei enää jaksanut, kuin että hän olisi ”nukkunut pois”.

Me juteltiin aiheesta aina sitä mukaa kun kysymyksiä tuli, ja joka kerta kun käytiin sairaalassa katsomassa mun mummua, kyselin vierailun jälkeen miltä lapsista tuntui ja oliko jotain kysyttävää. En kertaakaan käskenyt heitä tulemaan sairaalaan, vaan he saivat tulla jos halusivat, ja jäädä pois jos eivät halunneet tulla mukaan. Monta kertaa he halusivat tulla, ja muutaman kerran halusivat jäädä tekemään jotain muuta. He ihan itse halusivat piirtää mummulle kuvia, ja musta tuntuu että piirustusten kautta he jonkin verran myös käsittelivät näitä juttuja ja heränneitä tunteita.

Me vastattiin rehellisesti kaikkiin heidän kysymyksiinsä. Kun he kysyivät meidän vanhempien kuolemasta, me kerrottiin että ihan jokainen ihminen kuolee joskus, mutta että sitä ei kannata pelätä, ja että mummukin oli jo tosi vanha, ennen kuin sairastui. Ja että me vanhemmat aiotaan elää tosi vanhaksi.

Koska kuolema tapahtui sairaalassa, ja taustalla oli vakava sairaus, heitä kiinnosti ymmärrettävästi myös se, että kuoleeko aina johonkin sairauteen, ja aiheuttaako sairaus aina kuoleman. Siitä me juteltiin oikeastaan eniten, että vaikka joskus ihminen sairastuu vakavasti, siihen ei silti yleensä kuole, sillä Suomessa on niin hyvä sairaanhoito. Ja että suurin osa ihmisistä kuolee ihan vaan vanhuuteen, sitten tosi tosi vanhoina.

Mä itse pelkäsin lapsena tosi paljon sitä, että mun äiti kuolee, koska äiti oli yksin mun kanssa, eikä mulla ollut sisaruksia. Kaikkein eniten pelkäsin sitä että mun elämän tärkein ihminen kuolee, eikä mulla ole ketään sen jälkeen. Että mihin mä oikein joudun, ja mitä mulle tapahtuisi jos äiti kuolisi silloin kun olen vielä lapsi. Silloin juteltiin äidin kanssa, että sitten voisin asua mun tädin ja hänen miehensä luona, ja musta kyllä pidettäisiin varmasti huolta. Sellainen konkreettinen ratkaisu helpotti vähän sitä pelkoa, koska lapsena oman vanhemman kuolema ajatuksena on ihan järjettömän absurdi ajatus. Onneksi en koskaan lapsena joutunut siihen kauheaan tilanteeseen, vaikka äiti vakavasti sairastuikin mun ollessa teini-ikäinen. Onneksi hän pelastui.

Mun mielestä lapsia ei saa muutenkaan aliarvioida, koska he ovat oikeasti fiksuja, ja jos heitä ei jätä tunteiden kanssa yksin, he voivat kyllä olla mukana näkemässä elämän normaalia kiertokulkua. Joku oli varmasti sitä mieltä, että lapsia ei olisi kannattanut enää viedä sairaalaan katsomaan vakavasti sairasta mummua, jotta lapsille jää mukavammat muistot hänestä, mutta mä olen onnellinen ja iloinen että vein. Se että he näkivät mummun sairaana, ei vie pois niitä mukavia ja kauniita muistoja joita heille on vuosien varrella syntynyt.

Lapset piristivät mun mummua viimeisinä hetkinä ihan älyttömästi, ja he saivat viettää vielä aikaa mummun kanssa. Kun kysyin yhtenä päivänä Oulussa, että mikä oli ollut siinä päivässä parasta, niin esikoinen vastasi että se kun sai isomummun hymyilemään. Hän otti omalla puhelimellaan isomummustaan kuvan jossa hän vielä hymyilee, ja se on hänelle tärkeä.

Kun kerrottiin kuolemasta, reaktiot eivät olleet kovin voimakkaita, eikä aihe ole nyt puhuttanut kun ollaan oltu kotona. Surullisia lapset eivät ole olleet näkyvästi missään vaiheessa, ainoastaan tosiaan kiinnostuneita ja mietteliäitä. Saattaa olla toki, että tämä koskettaa lapsia uudelleen nyt kun mennään hautajaisiin, ei voi tietää etukäteen. Alle kouluikäisillä suru ei välttämättä näy mitenkään, koska monet eivät vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Toiset taas reagoivat tosi voimakkaasti ja monella eri tavalla. Tärkeintä on että aikuinen on läsnä ja tarjoaa turvaa, lohtua ja syliä, jos lapsi niitä kaipaa.

Vaikea aihe, mutta kyllä siitäkin voi keskustella lasten kanssa, kunhan muistaa ottaa huomioon lapsen ikätason, ja välttää turhaa pelottelua.

Nyt esittelyyn pääsee meidän perheen ”huonekalu” tai asia josta kaikkein eniten saan kyselyitä blogissa ja somekanavissa. Eli meidän lattiatyyny. Me ostettiin se elokuussa, kun jossain yhtäkkiä törmättiin siihen netissä ja se tuntui olevan kuin vastaus meidän kaikkiin toiveisiin. Se oli heräteostosten heräteostos, sillä samana päivänä kun me nähtiin sen kuva, Otto kävi jo ostamassa sellaisen. Se oli nimenomaan rakkautta ensisilmäyksellä, vähän niinkuin meidän parisuhde. Kyllä, vertasin juuri meidän parisuhdetta tyynyyn.

Lattiatyyny on iso, oikein jättimäinen. Tasainen, paksu ja mukavan pyöreä muodoltaan. Se vie ison osan lattiasta meidän olkkarissa, ihan tarkoituksella. Sen päällä on ihanaa pötkötellä, siitä voi tehdä lisäsohvan lattialle jos sen nostaa nojaamaan sohvaa/bOblesia/seinää vasten ja sen päällä kuopus nukkuu aina aamupäikkärit menestyksekkäästi. Siihen vauvan voi jättää yksin nukkumaan ja istahtaa itse sohvalle tai keittiön pöydän ääreen, koska jos vauva sattuu heräämään hän osaa tulla itse alas, tai jos hän unissaan kierähtäisi alas, olisi pudotus korkeintaan muutaman sentin, ja sekin meillä pehmeälle matolle.

Helpoiten meidän kuopus nukahtaa tissille tai kainaloon, mutta ennen lattiatyynyä en uskaltanut nukuttaa häntä niin että hän olisi voinut jäädä yksin nukkumaan sängylle tai sohvalle. Lattiatyynylle voidaan mennä aina yhdessä pötköttämään, ja sitten kun hän nukahtaa, voin helposti nousta pois, ja vieläpä niin että hän ei herää mun poistumiseen. Tiivis tyyny ei nitise eikä pompsahtele kun siitä nousee pois, vaan pysyy paikoillaan, eikä vauva huomaa että äiti on hilpaissut pois. Siinä kuopus nukkuu pitkiäkin päikkäreitä. Hätätapauksessahan iso patja menisi vielä vaikka kahden leikki-ikäisen varavuoteena, kun se on niin suuri. Lapset on monesti kysyneetkin, että saisivatko joku yö yökyläillä olkkarissa ja nukkua tuon lattiatyynyn päällä, ja aivan varmasti vielä joku kerta saavat.

Meidän lattiatyynyssä on likaa hylkivä päällinen, ja sen voi myös pestä pesukoneessa. Luonnonvärinen päällinen on ihanan tuntuinen, ja se hylkii likaa tosi hyvin. Lapset ovat mm. pitäneet sen päällä meikkistudiota mun vanhoilla meikin jämillä, ja kostealla pyyhkimällä olen saanut esim. aurinkopuuterin siitä pois helposti.  Se hylkii pukluja ja kuolaa, sekä maitoa. Sen päällä uskaltaa hyvin katsoa leffaa niin että syö samalla suklaata, vaikka lasten kanssa. Monesti lapset on siinä syöneet myös aamupalaa jos on ollut just joku hyvä jakso pikkukakkosta menossa, ja he ovat halunneet katsoa sen samalla kun ovat syöneet.

Tyyny on toiminut Oton pelituolina, lasten päiväsänkynä, Vain Elämää -studiona ja sitä vasten kuopus opetteli myös ekoja kertoja seisomaan, kun se oli sopivan pehmeä ja matala.

Vaikka se vie ison tilan meidän olkkarista, se on ihana juuri siksi. Vauvan kanssa leikitään aina lattialla, ja on kivaa että lattiatasolla on mukava paikka istuskella. Tyyny ei suuresta koostaan huolimatta ole ikinä tiellä, koska sitä käyttää aina joku. Hyvin harvoin se on tyhjillään, jos me ollaan kotona.

Se on yksinkertaisesti niin loistava hankinta, että suosittelen tätä jokaiselle vauvaperheelle joka viihtyy lattialla, ja ihan kaikille muillekin. Tämä on varmaan kaikista ”vauva”hankinnoista eniten meillä arjessa käytössä oleva jos ei turvaistuinta lasketa. Eikä se edes alunperin ollut mikään vauvahankinta, vaan koko perheen yhteinen juttu. Tällä on ollut paljon suurempi merkitys arkeen, kuin sitterillä, kehdolla tai leikkimatolla, vaikka hinta on suunnilleen sama, ja käyttöikäkin on huomattavasti pidempi, ehkä ikuinen? Meidän tyyny on ostettu Ikeasta, mutta isoja ja ihania lattiatyynyjä on myynnissä muuallakin, ja helppohan tällainen on vaikka väkertää itse jos löytyy vaan ompelukone.

Mikä on ollut teillä sellainen yllättävä arjen helpottaja? Nyt saa laittaa kaikki vinkit kehiin, sillä lattiatyyny ei ainakaan itsellä olisi tullut mieleen, ja varmasti on muitakin sellaisia ei-niin-ilmiselviä arkea helpottavia juttuja!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon kanssa.

Helmikuun alussa asettelin vauvanhoitotuotteita nätisti lipaston päälle ja kuvasin vaippapaketteja supistusten lomassa. Se oli ihan vasta! Sitten vihdoin siskojaan huomattavasti pidempään mahassa viihtynyt kuopuksemme päätti tulla ulos, ja pääsin pukemaan minikokoisia vaippoja hänelle. Tuosta on kulunut yhdeksän kuukautta ja muutama päivä päälle – ja tuntuu ihan uskomattomalta että se pienen pieni rimpula on nyt tuo jäntevä tyttö joka kävelee hirmuista vauhtia kärryjen kanssa, kiipeää itse portaat, höpöttää monen sanan verran ja väläyttelee niin aurinkoisia hymyjä että koko maailma sulaa ympäriltä.

Ollaan jo aikoja sitten luovuttu hoitopöydän käytöstä, tämä neiti kun ei ole pysynyt paikallaan enää viiden kuukauden iän jälkeen hetkeäkään. Nykyään vaippoja vaihdetaan siinä asennossa mikä hänelle parhaiten sopii, sillä häntä on ihan turha yrittää oikeasti saada pysymään vaikka pötköllään lattialla, jos häntä ei kiinnosta. Välillä kontataan ympäri asuntoa hänen perässään niin että vaipan saa aina toiseen jalkaan laitettua, mutta sitten hän lähtee taas kipittämään niin että toista lahjetta ei saa pujotettua, ja toinenkin irtoaa kontatessa. Vaipan pukeminen on siis meillä oikein projekti nykyään. Onneksi on sentään nuo Libero Touch -housuvaipat, teippivaipan pukeminen se vasta mahdottomuus olisikin.

Hänestä on maailman hauskinta kun vaipan pujottaa päähän hatuksi, silloin saa ihastella hänen kahta hienoa hammastaan ja kuunnella ihanaa hersyvää naurua. Vaippoja on myös hyvä heitellä, ja tyhjentää vaippapaketista kaikki vaipat ulos, jos siihen pääsee käsiksi. Toinen lemppari on babywipesit, auta armias jos se paketti jää johonkin näkösälle. Kuopuksemme tyhjentää salamannopeasti kaikki puhdistuspyyhkeet ympärilleen, ja hieroo niillä lattiaa, seinää ja huonekaluja. Ja hän osaa tehdä sen hiiren hiljaa.

Tämän yhdeksän kuukauden aikana ollaan käytetty pelkästään Liberon vaippoja, ja suurimmaksi osaksi juuri Libero Toucheja. Välissä testattiin ambassadorin pestin myötä muutaman paketin verran Comforteja, mutta päädyttiin silti ostamaan Libero Toucheja, kun Comfortit loppuivat. Ei niissäkään mitään vikaa ole, me vaan tykätään Libero Toucheista vielä enemmän. Ai miksikö? Koska:

• Libero-vaipat on kehitetty juuri meitä 2010-luvun perheitä ajatellen, ja niitä kehitetään koko ajan lisää perheiden omien kokemusten pohjalta: syys- ja lokakuussa 2016 toteutettiin Liberon kaikkien aikojen isoin tutkimus Pohjoismaissa kutsumalla vanhemmat testaamaan vaippoja. Tutkimukseen tuli yli 60 000 vastausta Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Vastaukset lähetettiin Liberon tuotekehittelijöille Göteborgiin, missä he  jatkoivat tuotekehittelyä vanhempien toiveiden pohjalta. Nyt kaupoissa olevat vaipat vastaavat siis entistäkin paremmin vanhempien toiveita ja tarpeita.
• Niissä on kosteusindikaattori joka kertoo kun vaippa pitää vaihtaa, monissa muissa vaipoissa tämä on vain pienimmässä koossa
• Ne ovat pehmeimpiä vaippoja joita markkinoilla on
• Ne istuvat loistavasti eikä tule ohivuotoja tai niskakakkoja

Tämä vaippalähettilään pesti on ollut mukavaa puuhaa, ja olen iloinen että siihen lähdin. Me ollaan päästy helpolla, kun heti ekat vaipat joita kokeiltiin olivat meidän tarpeisiin sopivat. Aiempina vauva-aikoina kokeiltiin useampia eri vaippoja, ja välillä tuli ihottumaa tai iho ärtyi muuten. Nyt ei olla jouduttu turvautumaan sinkkivoiteeseen, ja iho on pysynyt todella hyvänä kaikki nämä kuukaudet.

Minä kiitän Liberoa hienosta vuodesta lähettiläänä, ja totean että käytetään ehdottomasti jatkossakin ainoastaan joutsenmerkittyjä, unelmanpehmeitä Toucheja. Kiitän myös teitä kaikkia joiden kanssa ollaan jaettu kokemuksia vaipoista ja vauvan ihonhoidosta tämän pestin aikana. Lisää kokemuksia pääsee vaihtamaan Libero-kerhon sivuilla, ja sieltä voi lukea muiden vanhempien kertomuksia ja kokemuksia.

PSST! Muistakaa myös Liberon vaippapaketeista vielä 30.11. asti saatava alekoodi Lindexin verkkokauppaan. Alennuskoodilla saa vähintään 30€ ostoksesta 10 euron alennuksen. Koodi käy siis VAIN Lindexin verkkokauppaan, ja se on mukana Liberon vaippapaketeissa, joista löytyy kampanjatarra, joka sisältää uniikin koodin ja ohjeet, kuinka käyttää alennus. Tarjous koskee koko lastenvaatevalikoimaa (44-170cm). Toimitus lähimpään Lindex-myymälään on maksuton, muualle 4€ toimitusmaksu. Tarjous on voimassa 30.11.2017 asti, eikä tarjousta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin tai alennuksiin.

Ihanaa iltaa kaikille <3