Kerkesin kirjoittaa ja kuvata tämän postauksen valmiiksi ennen kun sain maanantaina surullisia uutisia. Haluan kiittää ihan mielettömän paljon teitä kaikkia tuesta ja voimista ja rakkaudesta jota ootte jakaneet, kiitos ihan uskomattoman paljon. Onneksi on myös nämä kolme pientä neitiä täällä jotka pitävät kiinni arjessa. KIITOS <3 Ja tässä teille siis meidän ysikuisen kuulumisia <3

Meidän touhupylly täytti jo yhdeksän kuukautta, voi apua! Tämä viimeisen kuukausi on varmaankin kaikista nopeimmin humpsahtanut kuukausi koko tänä vauvavuonna, ja siksi tuntuukin niin hassulta kirjoittaa tageihin ”vauva 9kk”. Ollaan oltu niin paljon menossa ja paljon mielessä, että se on vaan kulunut siinä samalla. Yhtäkkiä huomaan vaan että päivä päivältä se pieni pyöreäpäinen vauveli on yhä enemmän tekevä ja osallistuva tyyppi, joka kommunikoi ja naurattaa ja kujeilee.

Se on ehkä suurin muutos tässä kahdeksan ja yhdeksän kuukauden välissä: ennen vauva oli tahattomasti hauska, ja nykyään hän taas itse tietoisesti pyrkii naurattamaan kaikkia. Jos hän huomaa että joku hänen tekemänsä asia – vaikkapa äidin mahan pöristely suulla – saa perheen nauramaan, hän tekee sitä vaikka sata kertaa uudelleen. Hän kujeilee ja keksii koko ajan hassuja juttuja joita tekee, ja sitten katsoo vuoron perään jokaisen paikalla olijan kasvoja, että näkyyhän niillä varmasti nauru tai hymy. Ja voin kertoa että naurattaa kyllä joka kerta, vaikka hän tekisi saman jutun uudelleen ja uudelleen. Parasta on että hän säestää touhujaan omalla ihanalla naurullaan, joka tarttuu.

Naurattamisen lisäksi hän on alkanut matkimaan, ja oppii matkimalla tosi nopeasti. Kaiken helpon mitä hänelle näyttää, hän toistaa saman tien. Halit ja pusut, kielen naksauttelut ja taputtelut, kaikki hän toistaa. Musta tuntuu että uusia yhteisiä leikkejä syntyy hänen kanssaan joka päivä, hän innostuu herkästi uusista jutuista ja niin kyllä mekin.

Kaikkein lemppareimmat jutut tällä hetkellä naurattamisen lisäksi on kävelykärryllä kävely, tanssiminen sekä pallon kopittelu. Kävelykärry oli pitkään pelottava, kun se ei tuntunut tukevalta. Mutta yhtenä iltana hän vaan hiffasi sen, ja nyt viilettää sillä ympäri kämppää koko ajan. On ollut myös ihanaa miten isommat tytöt on kannustaneet, ja auttaneet oppimaan näitä uusia juttuja. Sinä iltana kun hän oppi kävelemään kävelykärryllä, me kaikki muut seistiin rivissä hurramaassa ja taputtamassa. Meitä ylpeitä vanhempiakin enemmän innoissaan olivat juuri isosiskot.

Usein hän kävelee kärryn kanssa jonnekin, ja sitten kun kärry pysähtyy eikä mene enää eteenpäin, hän jää siihen tanssimaan. Ja aina kun sanotaan ”Tanssii” niin hän alkaa vimmatusti hytkymään, se on ihan mahtavan näköistä.

Hän rakastaa palloja ja kaiken heittelyä, oli kyseessä sitten lelu tai vaikka isin puhelin. Hän heittää ihan täydellä voimalla, ja on oppinut hyvin myös kopittelemaan. Hän heittää reippaasti aina uudelleen, ja yrittää ottaa palloa kiinni kun hänelle heitetään, ja usein saakin. Hauskaa on myös se, että yksi hänen ensimmäisiä sanojaan on ”heittää”. Ollaan varmaan toisteltu sitä niin paljon, kun ollaan kehuttu että hän heittää hienosti, niin se on tarttunut hänellekin.

Tämä ikä on kyllä yksi mun lemppareita: yhdeksän kuukauden ikäiset pikku kujeilijat ovat niin ihanan hyväntuulisia ja ihania höpsöjä. Pahin eroahdistus oli meillä jo silloin 6-7kk iässä, jolloin hän juuri vasta opetteli liikkumista, ja tajusi olevansa äidistä erillinen oma yksilönsä. Silloin äiti ei saanut kadota näköpiiristä, ja uudet tyypit olivat vähän kuumottavia. Nyt hän on jo tottunut tutkimusmatkailija, ja nauttii kovasti siitä että voi vapaasti mennä ja liikkua miten itse haluaa. Hän suhaa yleensä olkkarin ja ruokailutilan leikkinurkkauksen väliä, joko kontaten tai kävelykärryllä. Eikä hänen menoaan häiritse, jos äiti tai isi poistuu näköpiiristä vaikka keittämään kulman taakse keittiöön kahvit.

Höpötystä tulee paljon, ja viime postauksessa mainittujen ”äitän”, ”isin”, ”hein”, ”aaaain” ja ”jeen” lisäksi nyt on tosiaan se ”heittää”. Sen lisäksi tulee paljon tavuja ja pärinää ja ärinää. Hän on äänessä melkeinpä koko ajan, paitsi silloin kun keskittyy täysillä, silloin hän on ihan hipihiljaa. Eilen hän sanoi ekaa kertaa myös puhelimessa ”mummu” kun puhuttiin videopuhelua mun äidin kanssa, ja sen jälkeen hän on myös tänään tuonut aina vähän väliä puhelinta ja sanonut ”mmummu” (tai no välillä kuulostaa enemmän kun hän sanoisi ”mmömmööö”, hahha!

Imetys on meillä edelleen tärkeä osa päivää ja yötä, mutta nyt hän ei enää viihdy rinnalla päivisin kovin pitkään, vaan ottaa yleensä sellaiset minuutin pikahuikat, ja jatkaa sitten touhuja. Päivällä hän myös samalla seisoskelee tai leikkii tai läpsyttää mun naamaa kun hän syö, ei yleensä jaksa hirveästi rauhoittua siihen rinnalle. Illalla ja yöllä hän kyllä viihtyy rinnalla pidempäänkin, ja syö ihan rauhassa. Hän syö yöllä yleensä sen 3-5 kertaa, mutta hampaiden puhkeamisen aikaan tuntui että niitä kertoja saattoi olla 35 yössä. Silloin tosin hän haki enemmänkin sitä lohtua rinnasta, eikä niinkään syönyt. Hän nukkuu puolet yöstä omassa sängyssä ja aamuyöstä eteenpäin sitten meidän vieressä, pinnasänky on sivuvaununa kätevästi.

Hampaita on tosiaan kaksi maailman suloisinta pikkuista, jotka pilkottavat siellä alaleuassa. Saa nähdä milloin seuraavat hampaat puhkeavat. Hän rakastaa hampaiden pesua ja hampaita saisi pestä vaikka kymmenen kertaa päivässä jos häneltä kysytään. Pehmeä vauvan oma harja taitaa tuntua kivalta kutittavissa ikenissä.

Kyllä nämä yhdeksän kuukautta on olleet niin ainutlaatuista ja ihanan upeaa aikaa että ei voi kuin myhäillä kun miettii taaksepäin. Ja aivan ihania kuukausia ja vuosia meillä vielä edessä <3 Upeaa seurata meidän tyttöjen kasvua. Onnea meidän 9kk ikäiselle pikkutyypille!

Mitkä teillä on olleet lempparijuttuja 9kk iässä? Mitkä taas ei niin suosikkeja?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fisher-Pricen kanssa.

Aika moni 2010-luvun alussa syntyneen vauvan vanhempi varmaan on kokenut sen, kun kävelee yöllä pimeässä kämpässä vaikka vessaan, ja yhtäkkiä jostain kuuluu ”Minä rakastan sinua”. Ainakin mulle ja Otolle on käynyt just näin, useampaankin kertaan, ja tämä oli sellainen juttu josta silloin muistan lukeneeni useamman kaverin tai tutun fb-päivityksistäkin.

Kyseessähän oli tietenkin Fisher-Pricen Learning Puppy -koira, joka jostain syystä päätti alkaa kertomaan tunteistaan juuri silloin kun sitä vähiten odotti. Pari kertaa tuli saatua niin kutsuttu ”kakkahalvaus” keskellä yötä sen takia, mutta noin niinkuin muuten se oli oikein kiva kaveri. Oikeastaan tosi kiva, sillä esikoisemme oppi sen avulla jo alle kaksivuotiaana kaikki aakkoset ja numerot, ja paljon kivoja lauluja. Se oli oikein oiva joululahja, jonka muistaakseni äitini silloin meidän esikoiselle antoi.

Keskimmäinen leikki samalla koirakaverilla, ja oppi hänkin aakkoslaulut ja muut sen avulla. Meillä tuli sen verran suuri ikäero keskimmäisen ja kuopuksen välille, että ehdittiin tuosta mahtavasta klassikkolelusta jo luopua, ja lähettää se uuteen rakastavaan kotiin opettamaan lapsia (ja säikyttelemään vanhempia).

Saatiin kuitenkin tämän Fisher-Pricen kamppiksen myötä nyt kuopukselle testiin Fisher-Price Puppyn päivitetty versio, joka ei ainakaan vielä ole säikytellyt ketään muutaman viikon testailun aikana. Sen sijaan siitä on tullut näiden viikkojen aikana tärkeä ja rakas lelu kuopukselle, ja isommat tytöt ovat oppineet jo sen jokaisen laulun ulkoa. Smart Stages -teknologialla varustettu koira muuttaa oppimissisältöä, kun vauva kehittyy ja kasvaa. Se mahdollistaa sopivan tason valitsemisen juuri oman lapsen ikään sopivasti, ja onkin mahtavan pitkäikäinen lelu.

Pitkillä automatkoilla ainoa autossa mukana ollut lelu oli tuo Puppy, sillä siitä riitti hupia koko lapsikatraalle aina kun kuopus oli hereillä. Takapenkillä raikasivat lastenlaulut, ja tallensin pitkän videonkin meille muistoksi, jossa isommat tytöt laulavat pienimmälle autossa, ja tämä kikattaa kuin viimeistä päivää. Mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla molemmat matkat, vaikka kuopus oli hereillä enemmän kuin koskaan ennen. En olisi etukäteen arvannut.

Koiran lisäksi saatiin testiin vauvan oma älypuhelin Fisher-Price Smart Phone, johon latasin kaiken toivon siitä, että sen myötä heittämään oppinut kuopuksemme jättäisi vanhempiensa puhelimet rauhaan. Hän kun siis tykkää todella heittää, niin että kerää kaiken voiman mitä pieneen yhdeksän kuukauden ikäiseen kroppaansa vaan saa ladattua, ja sitten viskaa niin kovaa kun lähtee. Siihen älypuhelin ei auttanut – edelleen hän rakastaa heitellä meidän luureja aina kun pääsee niihin käsiksi. Mutta viihdyttävä ja hauska lelu tuo Smart Phone kyllä on, sillä minityyppi jaksaa leikkiä sillä pitkäänkin. Nappeja on helppo painella ja niistä kuuluu kivoja ääniä, värejä, numeroita ja lauluja, ei liian kovalla volumella.

Postauksen otsikko, ”Meillä leikitään yhdessä joka päivä” on yksi tärkeimpiä arvoja mulle perhe-elämässä, ainakin näin lasten ollessa vauva- ja leikki-ikäisiä. Leikki on lapsen tapa oppia ja ilmaista itseään, ja alusta asti olen halunnut tukea sitä kaikin mahdollisin keinoin. Siihen kuuluu myös se, että me vanhemmat heittäydytään mukaan leikkiin ja annetaan lasten mielikuvituksen ohjailla meitä. Jokainen aikuinen osaa kyllä teeskennellä juovansa kahvia kupista, tai ostavansa kaupasta ranskanleipää joka maksaa kuulemma viisi senttiä. Leikkiminen ei ole vaikeaa, ja kun sitä tekee säännöllisesti, siitä tulee helpompaa.

Me ei leikitä joka päivä koko päivää yhdessä, lapset rakastavat leikkiä yksinään ja keskenäänkin pitkiä aikoja. Mutta me leikitään joka päivä yhdessä jonkin aikaa jotain. Sen ajan ei tarvitse edes olla pitkä, kunhan on täysillä läsnä ja jättää ne aikuisten älypuhelimet ja muut vempeleet pois siksi aikaa. Leikkiminen on hauskaa, ja maailma on leikkejä pullollaan. Vaikka joskus väsyttää ja tekisi mieli vaan maata sohvalla, se että menee leikkiin mukaan piristää joka kerta. Leikkiminen on aikuisellekin hyvä tapa rentoutua päivän jälkeen, tai startata uusi päivä vaikka heti aamusta. Monesta tavallisesta jutusta tulee myös hauskempaa, jos sen muuttaa leikiksi. Vain mielikuvitus on rajana!

Fisher-Pricen lelut ovat turvallisia ja laadukkaita leluja, jotka opettavat lapselle tärkeitä taitoja leikin avulla. Leikki on lapsen tapa oppia, ja monipuolisilla ja mukautuvilla leluilla tätä oppimista voi tukea helposti. Fisher-Pricelta löytyy leluja moneen lähtöön ja monille eri ikäryhmille. Tuotteita on saatavilla mm. BR-leluista, Toys’r’usista, Prismasta ja Hobby Hallista.

LUKIJAKILPAILU: Osallistu kisaan jossa voit voittaa Fisher-Pricen Watermate-kylpylelun vaikka pukin konttiin! Mitä tykkäät leikkiä oman lapsen, sisaruksen tai vaikka kummilapsen kanssa? Kerro se kommenttiboksissa ja olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 14.11. asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Ihanaa iltaa kaikille <3

Tänään koitti se päivä jota odotimme ja pelkäsimme, mun rakas mummu on nukkunut pois. Tytärtäni lainaten, ”mä rakastan mummua ikuisesti vaikka sitä ei enää ookaan.” Juuri nyt en pysty sanomaan enempää, mutta sitten kun pystyn, mä haluan kertoa teille miten mielettömän upea ihminen mun mummu oli.

Enkeli vuoteen vierellä kulki,
mummun silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummulle ikuinen. 

Lepää rauhassa rakas mummu. <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ColdZymen kanssa.

Flunssakausi pahimmillaan

Flunssakausi on pahimmillaan juuri nyt, ja varsinkin pienten päivähoidossa ja eskarissa olevien lasten vanhempana flunssilta on vaikeaa välttyä. Joka päivä törmää aivasteleviin ja yskiviin tyyppeihin jossain, ja jossain vaiheessa se flunssa tarttuu jollekin perheestä. Meidän perheessä on viisi jäsentä, joten mahdollisuuksia napata ne flunssabakteerit jonkun mukana kotiin, on lukuisia. Parhaiten flunssaa ehkäisee pesemällä ahkerasti käsiä, mutta jos joku sen flunssan kuitenkin nappaa, onko peli vielä menetetty?

Ei välttämättä. ColdZyme-suusuihke voi ehkäistä koko flunssan, tai ainakin se voi lyhentää merkittävästi sen kestoa. ColdZyme on CE-merkitty lääkinnällinen laite, eli lääke se ei ole. Suusuihke vaikuttaa paikallisesti ja lyhytkestoisesti kurkun limakalvojen
pinnalla, muodostaen suojaavan kalvon, joka estää flunssapöpöjen kiinnittymistä siihen. Sitä voi alkaa käyttää ehkäisevästi heti kun jollain läheisellä on flunssa, tai viimeistään sitten kun havaitsee flunssaoireita itsellään.

Voiko kipeäksi tulemista ehkäistä?

Harva meistä haluaa sairastaa flunssaa, mutta joskus on oikeasti tilanteita että sairastuminen aiheuttaa ongelmia, vaikkapa töiden tai jonkin tapahtuman kannalta, josta ei oikein voisi olla poiskaan. Joulukin on tulossa, ja muistan useamman joulun kun olen ollut lapsena tai teininä flunssassa juuri joulun aikaan. Ei kiva. Joulu on mulle se vuoden rakkain juhla, ja kyllä siitä on hohto kaukana jos joutuu paistamaan kinkut kuumeessa, tai valvomaan flunssaisen lapsen kanssa aattoyönä.

Jokainen vanhempi tietää, että kipeänä lapset tarvitsevat oikein ekstrapaljon hoivaa ja läheisyyttä. Siinä ei paljon auta pelätä flunssaviruksia, kun lapsi haluaa tulla kuumeisena kainaloon juomaan kaakaota ja aivastelemaan. Jos siis kipeäksi tulemista voi ehkäistä, sen mielelläni teen.

Kokemuksia ColdZymesta

Talvella ennen kuin tulin raskaaksi viimeksi, olin juuri huomannut että ColdZyme on tullut markkinoille. Silloin tein vielä kahta työtä, ja lapsetkin olivat tosi pieniä, eikä mulla oikein ollut aikaa sairastella flunssaa. Molemmat työni olivat sellaisia, kuin edelleen työni bloggaajana on: jos en minä töitäni tee, niin ei niitä tee kukaan muukaan. Silloin mä vedin muutaman flunssan läpi juurikin sen avulla niin, että flunssa ei päässyt edes kunnolla päälle. Silloin niitä tuntui tarttuvan herkästi, kun päivähoitotaivalta ei ollut vielä niin kauaa takana, ja tuntui että flunssaa vastaan sai taistella melkein joka viikko. Sen lisäksi että ColdZyme suojaa kurkkua, ainakin mulla se tuntui myös auttavan kurkkukipuun, vaikka siitä ei mitään tutkimustietoa olekaan.

Raskauden ja imetyksen aikaisesta käytöstä ei ColdZymesta ole kliinistä tutkimusta, ja siksi sen käytöstä pitää erikseen keskustella silloin lääkärin kanssa. Nyt koputan tosi lujaa puuta, mutta onneksi olen selvinnyt ilman flunssan takia lääkärikäyntejä ja kärsinyt koko tänä raskaus- ja imetysaikana vain kaksi flunssaa, vieläpä eri vuosina. Ei ole siis tullut keskusteltua itse lääkärin kanssa ColdZymen käytöstä, joten en ole uskaltanut käyttää nyt. Mutta ColdZymeahan saavat käyttää yli 4-vuotiaat lapset, joten heitäkin varten tämä on hyvä olla kaapissa.

ColdZyme sisältää trypsiiniä. Se on meren pieneliöistä 70-luvulla löydetty entsyymi, jonka on tutkimustuloksissa havaittu sisältävän parantavia ominaisuuksia. Jatkotutkimusten ja kehityksen myötä trypsiini patentoitiin maailmanlaajuisesti. Entsyymiä saadaan turskankäsittelyn sivutuotteena, joten se ei kuormita meren ekosysteemiä omasta takaa ollenkaan.

Lisätietoa ColdZymesta löytyy kattavasti ColdZymen sivuilta, ja sitä voi ostaa apteekeista ja apteekkien verkkokaupoista. ColdZymea saa kahdessa eri pakkauskoossa.

Tämän vuoden Pyhäinpäivä on kolahtanut kovemmin kuin monena muuna vuonna yhteensä, kun mun mummu on niin paljon ajatuksissa juuri nyt. Ollaan silti vietetty mukavaa viikonloppua ja nähty ystäviä ja läheisiä, ja onneksi heidän ja oman perheen kanssa ajan viettäminen vie myös niitä ajatuksia mukavampiinkin juttuihin.

Eilen meille tuli Oton pikkuserkku ja meidän lasten sokeriserkut (kiitos rakkaat lukijat tämän termin opettamisesta, hih) kylään, ja nappasin sokeriserkuista joulukorttikuvia siinä samalla. Vietettiin kiva touhuntäyteinen päivä porukalla, lounaaksi valmistettiin ”Karvaisia nakkeja”, ja iltapäivällä nautittiin vielä pullakahvit. Lapset leikkivät kivasti yhdessä, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaam kun yleensä nähdään melkein joka viikko, ja nyt tuli meidän reissun takia taukoa.

Tänään me syötiin ruuaksi jouluruokia, sillä mulla on yksi kiva projekti käynnissä ja valmistin tänään aamulla siis jouluruokia. Jouluruuat valmistuivat vähän modernimmalla twistillä tällä kertaa. Mutta siitä varmasti lisää myöhemmin! Oli kyllä ihan kiva maistella lanttulaatikkoa taas melkein vuoden tauon jälkeen, joulukuume sen kuin kasvaa.

Jouluisan päivällisen jälkeen vietettiin kuitenkin taas vähän syksyä, ja lähdettiin ulkoilemaan tuonne +10 asteen lämpimään syysilmaan. Käytiin lasten kanssa pyörä- ja potkulautalenkki ja pysähdyttiin vielä leikkipuistossa, vaikka oli jo aivan pimeää. Se oli lapsista tosi jännittävää, vaikka kellokaan ei ollut kuin viisi. Puisto oli ainakin ihan tyhjä niin pääsi heti kaikkiin keinuihin ja muihin vempeleisiin. Käyttekö te talvella puistossa iltaisin, vai ainoastaan valoisan aikaan? Mietin kun yleensä puistossa on hulluna perheitä ja nyt ei ollut yhtään ketään, että johtuiko pimeydestä, vai siitä että tänään oli Pyhäinpäivä. No, yhtä kaikki meillä oli oikein nasta puistoreissu.

Kun tultiin kotiin, alettiin heti kaivertamaan meidän kurpitsoita tyhjäksi. Joku ehkä muistaakin, että käytiin kuukausi sitten hakemassa Halloween -kurpitsat ihan oikealta kurpitsatilalta, mutta ne odottelivat meidän jääkaapissa sitä Halloweenia. Halloween oli ja meni jo viime viikonloppuna kun oltiin Oulussa (tai tiistaina 31.10.), mutta päätettiin juhlia Pyhäinpäivää sitten kurpitsan kaiverruksella tänään. Se oli aika hauskaa puuhaa. Mä piirsin ääriviivat ja Otto leikkasi kuviot, ja siitähän tuli ihan jees vaikka itse sanonkin!

Tuli tästä Pyhäinpäivästä mukava päivä, vaikka näin iltaa kohti ajatukset menevätkin taas vähän surullisemmille vesille, kun  on aikaa ajatella lasten nukkuessa. Onneksi me vuokrattiin Oton kanssa Bad Moms, ja aletaan kohta katsomaan sitä, niin jos se vaikka vähän kutkuttaisi nauruhermoja.

Ihanaa Pyhäinpäivän iltaa kaikille ja hyvää yötä <3