Moikka! Takana on tosi kiva viikonloppu, joka piti sisällään sekä kivaa tekemistä, että rentoa löhöilyä kotona. Voisin siis sanoa että juuri mun lemppari viikonloppu, kun rakastan sekä touhuta, että ottaa rennosti. Perjantaina meillä oli ystäväperhe kylässä koko päivän ja lapsilla riitti leikkiä ja touhua iltaan saakka, ja me aikuiset höpöteltiin ja laitettiin yhdessä ruokaa, eikä unohdettu pulliakaan. Pullat tosin tulivat kyllä pakasteesta, niinkun meillä aika usein, mutta hyviähän nekin ovat. Illalla katsottiin vaan telkkaria ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Eilen käytiin kuopuksen yksivuotiskuvauksissa Annina Segermanin studiolla Vallilassa, enkä malta odottaa millaisia ihania kuvia sieltä tulikaan! Meidän aamu oli kyllä sellaista sähellystä kun koitin saada kaikki kolme tyttöä valmiiksi kuvauksia varten ja itseni siinä samalla (kun otettiin myös perhekuva). Lopulta siinä kävi niin että meikkasin itseni vasta automatkalla, ja ehdittiin nippanappa muutama minuutti myöhässä, huh.

Kuvauksissa oli hauskaa, ja Annina oli aivan hurmaava tyyppi. Meidän kohta-yksi-vee oli kyllä varsin vallattomalla tuulella, ihanan iloinen, mutta joka paikkaan olisi pitänyt päästä tutkimaan. Paikallaan pysyminen ei kuulunut suosikkipuuhiin, mutta kyllä uskon että saatiin silti ihania kuvia. Studio oli aivan ihana paikka, ja oli kivaa käydä kuvauksissa.

Kuvausten jälkeen käytiin tekemässä ruokaostokset viikoksi eteenpäin, ihan parasta että sekin on taas viikoksi hoidettu ja nyt ei tarvitse miettiä kauppahommia ollenkaan. Joku kerta olen ajatellut kokeilla jotain kauppakassi-palvelua, että tekisin ostokset etukäteen verkosta ja vaan noutaisin sitten ruuat. Se on varmasti ihan mahtavan helppoa. Ehkä ensi viikko on se viikko kun innostun kokeilemaan? Jotenkin vaan sitä aina tulee ennemmin lähdettyä sinne kauppaan, kun tutustuttua uuteen tapaan tehdä ostokset. Ruokakassipalveluhan meillä on monesti ollutkin käytössä ja ollaan siitä tykätty, mutta koko viikon kaikkia ostoksia jugurteista leipiin yms. en ole vielä tehnyt etänä koskaan. Saa kertoa kokemuksia kauppakassipalveluista jos ootte testanneet!

Kauppareissun jälkeen Zeldan kummisetä tuli meille kylään, ja vietettiin hänen kanssa iltapäivää siinä samalla kun kokkailtiin ja puuhasteltiin muutenkin. Illalla lasten mentyä nukkumaan herkuteltiin Oton kanssa juustoilla, ja katsottiin leffaa Elisan Vuokraamosta. Ihanan rento lauantai.

Ja tänään on sitten ollut mukava sunnuntai. Aamulla Otto heräsi lasten kanssa, ja itse nukuin kymmeneen asti! Mitä luksusta, sen jälkeen oli todellakin uudelleensyntynyt olo, kun olin mennyt illalla nukkumaankin jo ennen puolta yötä. Yötä toki pilkkoivat yöherätykset minityypin kanssa, mutta silti sain nukkua yhteensä tosi pitkän yön, ja se teki kyllä hyvää. Saankohan tänään unta ollenkaan kun nukuin niin pitkään?!

No, sitä on turha murehtia etukäteen, jos en saa, niin luen sitten kirjaa sängyssä, se vasta luksusta onkin. Siitä on nyt reilu viikko kun kuopus muutti omaan huoneeseen nukkumaan (ja nukkuu siellä yleensä aamuyöhön asti, ennen kuin tulee meidän viekkuun), ja on niin ihanaa kun voi taas illalla pitää valoa päällä makkarissa ja lukea kirjaa. Niiin parasta, mä rakastan lukemista ennen nukkumaanmenoa, ja nyt olen taas lukenut joka ilta. Yleensä nukahdan niin että kirja on vielä mulla käsissä (tai naamalla), ja Otto siitä sitten nostaa ystävällisesti kirjan pois ja sammuttaa valon. Mutta oikeesti, aivan ihanaa!!

Apua, ajauduinpas sivuraiteille nyt, kun aiheena oli tämä päivä. Aamulla heräämisen jälkeen oli ihana fiilis, ja aurinko paistoi.  Me päätettiin lähteä päiväksi Oton perheen luokse Graniin ja siellä vierähtikin monta tuntia, ulkoillessa ja hengaillessa. Tosi kiva päivä ja lapset saivat purkaa hulluna energiaa puistossa, ja kävelyllä.

Kiitos muuten kaikille farkkusuosituksista, niitä on tullut ihan hurjan suuri määrä! Ainoa on vaan että aika todella tasaista tuntuu olevan eri merkkien kesken, ja musta tuntuu että oon vaan enemmän sekaisin kuin ennen postausta, että mitä lähden ostamaan! Kun niin erilaisia kokemuksia monella samoistakin merkeistä, toiset kehuu ja toisilla ollut ihan huonot. Mutta kokeilemallahan se selviää, mikä itselle sopii parhaiten. Nyt ainakin tiedän mitä lähden kokeilemaan, ja katson sitten sen pohjalta lisää.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

Kävin eilen pressitilaisuudessa Kalliossa, ja samalla ihana Reetta nappasi musta asukuvat Kallion sydämessä. Mä kävin yläkoulua Kalliossa siihen asti että muutettiin Ouluun. Olin siellä myös reilun vuoden töissä ennen kuin vanhan työpaikkani toimisto muutti Kantakaupunkiin. Siksi Kallio on mulle tuttu ja rakas paikka, jonne on aina kiva mennä. Tykkään niistä vanhoista rakennuksista ja Kallion rosoisesta tunnelmasta tosi paljon.

Päivä oli kylmin, jonka olen tämän vuoden puolella kokenut, ja untuvatakki päällä mentiin. Se ei ollut yhtään liikaa, vaan juuri sopivasti vaatetta. Edelleen näin kahden kuukauden jälkeen olen siihen kyllä hurjan tyytyväinen. Se päällä ei tarvitse palella, ja se tuntuu niin omalta jutulta. Hyvä ostos kaiken kaikkiaan. Lisää mun untuvatakista voi lukea tästä asupostauksesta, jossa esittelin sen viime vuoden puolella oikein perinpohjaisesti.

Nyt päästäänkin asiaan josta mä haluan kysyä teidän mielipidettä, nimittäin: mistä mä löydän itselleni parhaat mustat farkut tai superstretch-farkut?? Nämä kuvissa näkyvät kaksi vuotta vanhat superstretchit, eli Gina Tricotin Alexit, hajosivat polvesta tällä viikolla parin vuoden erittäin ahkeran käytön jälkeen. Nyt etsinnässä on siis uudet kestävät ja hyvät housut.  Olen ollut näihin todella tyytyväinen, ne ovat säilyttäneet muotonsa, eivätkä ole kuluneet liian pahasti polvista, ennen kuin ihan viimeisen parin kuukauden aikana.

Tiedän että noita superjoustavia farkkuja ei saisi pestä suunnilleen ikinä, ja ne pitäisi aina vaan tuulettaa ja pyyhkäistä, eikä niillä saisi tehdä mitään muutenkaan. Mutta mä olen kolmen (nippanappa) alle kouluikäisen äiti ja mun housuissa on aina vähän jotain likaa, vaikka olisin juuri ottanut ne pyykkinarulta. Pesen farkkuja melko usein ja konttaan joka päivä. Joku ”pese farkut puolen vuoden välein ja tuuleta joka käytön jälkeen” -ohje ei vaan toimi mulla yhtään, kun pesen ne vähintään kerran viikossa-parissa, enkä muista ikinä tuulettaa.

Etsinnässä on siis mustat ja mustana pysyvät farkut jotka kestävät tätä elämää. Nyt kaikki vinkit kehiin! Ginan Alexit ovat erittäin varteenotettava vaihtoehto, mutta haluan tuoreen mielipiteen, koska oma kokemukseni on siis näistä kaksi vuotta sitten ostetuista pökistä, jotka kestivät tosi hienosti. Mikä on tämän hetken tilanne, kestävätkö uusimman malliston housut yhtä hyvin? Onko joku muu merkki vielä kestävämpi? Ja mitä ei missään nimessä kannata ostaa? Jaa ihmeessä oma vinkkisi, mistä parhaat mustat farkut.

Takki Adidas / Neule Gina Tricot / Housut Gina Tricot / Vyö Gucci / Kengät Zara / Laukku Rebecca Minkoff 

Asukuvat Reetta Ekström / Edit minä

Meillä on huomenna jännittävä päivä, sillä mennään kuopuksen 1v-kuvauksiin, ja otetaan samalla perhekuva ja sisaruskuva. Ihanaa viikonloppua kaikille, ja toivottavasti teillä on ollut ihana viikko!

Kun perustin yritykseni puolitoista vuotta sitten, mä listasin jo silloin toimialakseni myös sosisaalisen median konsultoinnin, ja sisällöntuotannon muille yrityksille. Tarkoituksena oli nimittäin, että sitten kun kuopus lähestyy kahta vuotta, eli ensi vuoden alussa, voisin pikkuhiljaa alkaa hankkimaan itselleni oman firmani ulkopuolisia asiakkaita.

Tulevaisuudessa aioin alkaa tuottamaan sisältöä myös muiden yritysten tarpeisiin, ja konsultoimaan sosiaalisen median  asioissa, sisällöntuotannossa, bloggaamisessa ja someyhteistöissä. Käytännössä samaa hommaa mitä tein ennen kolmatta raskautta, mutta vaan oman yritykseni kautta ja useammille yrityksille. Nyt kuitenkin kävi sillä tavalla, että mulla onkin ensimmäinen asiakas jo NYT, vuotta etuajassa.

Jep, niin siinä vaan kävi, että kun mua pyydettiin pari kuukautta sitten, en voinut enkä halunnut sanoa ei, vaikka en sillä hetkellä tiennytkään, että miten saan kaikki arjen palaset loksahtelemaan kohdalleen. Ja jos totta puhutaan, en ihan vieläkään tiedä, sillä olen juuri aloittanut homman vuoden alusta. Teen jatkossa 40 tuntia kuukaudessa töitä yritysasiakkaan tarpeisiin, ja se on ihan mahtavaa, virkistävää ja juuri sitä mitä olen kaivannut. Se fiilis, kun saa tehdä kaikkea sitä mitä rakastaa, mutta ei tarvitse vastata siitä omalla persoonallaan ja omalla henkilökohtaisella elämällään, vaan saa keskittyä olennaiseen! Voin kertoa että se on jotain ihan uskomatonta, voimaannuttavaa ja ihanaa. Ja samalla siitä saa energiaa ja inspiraatiota, ja sellaista objektiivista suhtautumista myös tähän omaan blogiin ja sen tekemiseen.

Meidän hoitokuviot ei siis toistaiseksi muutu mitenkään, eli minä olen edelleen kotona kuopuksen kanssa, ja taiteilen tätä työpalapeliä jotenkin siinä samalla päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin, ja Otto käy normaalisti omissa päivätöissään. Jos tuntuu että aika loppuu kesken, niin sitten olen miettinyt osa-aikaisen assarin palkkaamista itselleni, joka hoitaisi kaikkia niitä juoksevia asioita, joihin mulla kuluu myös paljon aikaa. Mutta katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan, toistaiseksi ainakin ihan hyvin.

Tarkoitus siis on että kuopus menee osa-aikaisesti dagikseen aikaisintaan vuoden kuluttua keväällä, ja siihen asti en kyllä pysty ottamaan enää yhtään nykyistä enempää työtä vastaan vaikka kuinka innostuisin. Mutta musta on tosi mahtavaa ja upeaa ja hienoa että mut haluttiin juuri tähän hommaan juuri nyt, ja on suuri etuoikeus saada tehdä sitä. On myös tosi hyvä pitää yllä kokemusta myös oman blogin (ja somen) ulkopuolisesta sisällöntuotannosta, kun tarkoitus on kuitenkin tehdä sitä jatkossa sitten enemmänkin.

Ensimmäiset työtunnit on jo tehty, ja mulla on niin loistava fiilis tästä! On suuri etuoikeus saada tehdä työkseen juuri sitä mistä nauttii kaikkein eniten, ja vielä kahdella eri tapaa. Sekä omaa blogia ja somea, että sitten toisille asiakkaille. Mun mielestä nämä kaksi täydentävät toisiaan ihan täydellisesti, ja hyödyttävät myös. Esimerkiksi tässä yritysasiakkaan tarpeisiin asioita selvitellessä olen oppinut monta sellaista uutta juttua, joita en muuten olisi välttämättä huomannutkaan, ja ne hyödyttävät myös omissa henkilökohtaisissa töissäni. On myös hauskaa, kun saa tehdä jotain ihan täysin eri tyylillä kuin sitä omaa blogia, johon on hioutunut itselle se tietty tyyli josta ei halua liikaa poiketa. Sekin avartaa ajatuksia ja inspiroi!

Saan kyllä olla kiitollinen siitä, että työkuviot on näin hyvällä mallilla, ja todella olenkin. Hienojen mahdollisuuksien lisäksi olen kuitenkin kaikkein eniten kiitollinen siitä, että pystyn tekemään kaiken kotoa, ja joustavasti omien aikataulujeni mukaan. Se on pikkulapsiarjessa aivan korvaamattoman arvokas juttu. Tästä vuodesta voi tulla kyllä aika timanttinen, kun se on alkanut jo näin hienosti! Ainakin mä uskon ja toivon niin.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Heräsin: 50 minuuttia liian myöhään, nukuin siis ihan kunnolla pommiin. Ainakaan vielä omaan huoneeseen siirtymisellä ei ole ollut merkittävää vaikutusta yöunien parantumiseen, ja tämä ensimmäinen arkiviikko onkin ollut sellainen silmäpussien kasvattaja että moro vaan. Mutta hei – plussaa siitä, että sain tänään 50 minuuttia pidemmät yöunet kuin olisin muuten saanut, se tekee jo ihmeitä! Ja kerkesin ajoissa ja jopa meikattuna aamun pressitilaisuuteen, joka meni loistavasti. Jotenkin sitä aina sitten kuitenkin jotenkin saa itsensä laitettua ja kaiken valmiiksi, kun on pakko, vaikka normaalisti siihen olisinkin tarvinnut sen 50 minuuttia enemmän.

Söin aamiaiseksi: croissanttia, ananasta, mustikoita ja ison kupin hyvää kahvia siellä samaisessa pressissä. Kylläpä olinkin kaivannut croissantteja, en ollut pitkään aikaan syönyt yhtään.

Tapasin: tilaisuudessa monta ihanaa kaveria ja tuttua, sekä uusia tyyppejä, ja sen jälkeen ystäväni, jonka kanssa käytiin kahvilla. Hän teki musta myös työjuttujen tiimoilta haastattelun firmansa julkaisuun, mikä oli mahtavaa. Musta tuntuu että oon onnistunut vuosien varrella ympäröimään itseni ihan mielettömän inspiroivilla ja ihanilla tyypeillä, joiden kanssa tsempataan toisiamme ja autetaan myös kaikissa mahdollisissa urajutuissa missä pystytään. Myös itse pyrin aina nostamaan kavereita esiin kun mahdollista, ja auttamaan aina kun voin.

Nauroin: koska olin vaihtamassa vaippaa meidän vauvalle kahvilan lastenhoitohuoneessa/ainoassa vessassa, ja vauva päätti koko reissun ajan pitää sellaista aavistuksen kyseenalaista ”ääh aah” -ääntä ja kiljahtelua. Kun tultiin vessasta ulos, ovella omaa vuoroaan odotti vanha pappa joka totesi ” Ai se olikin vauva, minä jo mietin että mitä siellä vessassa oikein tapahtuu kun tuollainen ääni kuuluu”. Nauroin vedet silmissä kun pääsin takaisin kahvilan pöytään. Pappa luuli että vessassa harrastettiin jotain ihan muuta kuin vaipanvaihtoa.

Siivosin: joulukuusen pois. Päätettiin Oton kanssa, että mehän ei yhtään sekuntia tuhlata lomapäivistä lasten kanssa jollekin joulukuusen keräämiselle, joka meidän koristemäärällä vei puolitoista tuntia. Se tuntui niin turhalta verrattuna vaikka lautapeleihin, Heurekaan tai ulkoiluun loman aikana, että keräsin kuusen pois vasta tänään kun isommat lapset olivat hoidossa ja eskarissa. Kylläpä olohuoneeseen tuli taas lisäneliöitä, siirrettiin nyt leikkinurkkaus siihen missä kuusi on ollut viimeisen kuukauden.

Ostin: sinistä hiusväriä, en itselleni vaan Otolle. Musta tuntuu että mun oma jännien hiusten kuume vaan pahenee kun Otto halusi laittaa omat hiuksensa vähän jännittävämmiksi. Pinterestboardi on täynnä shokkivärejä ja kaikkea mahdollista, vaikka kesällä vannoin pysyväni ikuisesti tässä luonnollisen blondissa. Hah. Katsotaanpa mitä tästäkin tulee.

Touhusin lasten kanssa: ruokapöydän äärellä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tehty ruokaa, vaan sotkettiin shampoolla, perunajauholla ja elintarvikevärillä. Tarkoituksena oli tehdä ”limaa” mutta siitä tulikin silkkisen sileää ja ihanaa muovailuvahaa, joka purkitettiin talteen myös seuraavia muovailuja varten. Muovailuvahamaista tuli kun sekoitin 1/3 shampoota ja 2/3 perunajauhoa, ja lisäksi lapset kaatoivat sekaan teelusikallisen elintarvikeväriä. Meillä on kaappi täynnä ”oikeaa” muovailuvahaa, mutta jotenkin siinä oli niin ihana fiilis kun tehtiin sitä itse ja sotkettiin yhdessä, hah. Meidän sotkuja näkyvissä mun instastoriesissa huomiseen asti (@iinalaura).

Herkistyin: Kun laitoin lapsia nukkumaan, ja eskarilainen muisteli kolme vuotta sitten hukkaamaansa pehmoleluleopardia. ”Se merkitsi mulle tosi paljon. Sillä oli ihana elämä mun kanssa, mutta nyt sillä on varmasti hyvä olla jonkun toisen lapsen kaverina joka on löytänyt sen.” Aivan mielettömän hienosti ajateltu <3

Aamulla kun mä avasin silmät klo 07.10 ja tajusin että meidän pitää istua autossa liikkeellä tasan puolen tunnin päästä (ja olin eka joka heräsi), mua vähän kylmäsi. Mutta tästähän tuli tosi hieno ja ihana päivä, ja niin hyvin ehdittiin aamullakin, että saan kyllä olla ainakin vähän ylpeä. Toivottavasti teillä on ollut ihana keskiviikko!

Englanninkielinen otsikko ehkä kolmatta kertaa blogini historiassa, pahoittelut siitä jos se särkee jonkun silmiä. Mun mielestä se on vain niin loistava sanonta, että en tiedä miten sen voisi sanoa suomeksi paremmin.

Kolmen tytön äitinä tulee kiinnitettyä erityisen paljon huomiota siihen, miten tyttöjä yleisesti kohdellaan missäkin, miten heistä puhutaan arjessa ja mediassa, ja siihen millainen esikuva itse olen omille tytöilleni. Toisaalta ihan samalla tavalla kiinnitän huomiota myös siihen, miten tytöt yleisesti käyttäytyvät, ja miten kohtelevat muita ihan sukupuolesta riippumatta.

Vaikka mulle on ehdottoman tärkeää että tasa-arvo saavutettaisiin vihdoin Suomessa, ja joskus myös maailmanlaajuisesti (vaikka se utopistiselta tuntuukin), ihan yhtä tärkeää on että miettii oman perheen sisällä, miten parhaiten voi tukea ja kasvattaa juuri ne omat lapset mahdollisimman hyvin ja tasa-arvoisiksi. Mä en usko että täydellistä tasa-arvoa voi saavuttaa pelkillä suurilla linjoilla ja lainsäädännöllä, siihen tarvitaan niitäkin enemmän (ja niiden lisäksi) konkreettisia tekoja ja keskustelua arjessa, kaikissa perheissä.

Yksi kasvatuksen kulmakivistä on mielestäni se, että haluan opettaa omat lapset kohtelemaan kaikkia samanarvoisesti taustasta, ulkonäöstä, kansallisuudesta, sukupuolesta ja iästä (ja kaikista muistakin asioista) riippumatta. Musta tuntuu, että ainakin toistaiseksi ollaan ihan hyvällä mallilla tämän kanssa, sillä koko äitiyteni aikana en ole kenenkään lapseni suusta kuullut poikkipuolista sanaa kenenkään toisen ulkonäöstä, sukupuolesta, kansallisuudesta tai vaikka vaatteista. En mistään.

Ainoa asia, mitä meidän lapset ovat joskus kommentoineet negatiivisesti on käytös. Kun joku käyttäytyy huonosti tai epätasa-arvoisesti heitä tai muita kohtaan, he älähtävät. Ja niin sen kuuluukin olla. Huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, ei itseä eikä muita kohtaan. Esimerkiksi kerran kun yksi poika sanoi toiselle meidän tytöistä, että ei tytöt voi ampua pyssyillä ja että hän itse ampuu paljon paremmin Nerf-pyssyllä koska on poika, niin molemmat sanoivat samantien takaisin, että kyllä tytöt voi tehdä kaikkea mitä pojatkin.

Kasvatuksen toinen tärkeä kulmakivi onkin juuri se, että heidän pitää kohdella hyvin ja samanarvoisesti myös itseään. Heidän pitää uskoa siihen että he ovat yhtä hyviä, arvokkaita ja kykeneviä mihin tahansa, kuin kuka tahansa muukin ihminen, juuri omana itsenään.

Yhtenä iltana kun luettiin jälleen kerran tyttöjen kanssa loistavaa Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjaa, tuli vastaan Tarja Halonen, ja tyttäreni kysyi ”Ai voiko nainenkin olla presidentti?”. Se herätti mut huomaamaan, että vaikka kuinka aina sanon ettei ole tyttöjen tai poikien juttuja vaan kaikki voi tehdä kaikkea, sitä pitää silti erikseen korostaa, että ihan kaikki tässä maailmassa on heille ihan yhtä mahdollista, kuin miehillekin.

En usko että kukaan on koskaan sanonut heille että nainen ei voisi olla presidentti, mutta koska tällä hetkellä Suomen presidentti on mies (eivätkä he muista aikaa jolloin Tarja Halonen oli meidän presidentti), ei heillä ollut ilmeisesti vaan käynyt mielessä, että ihan samalla tavalla heistä voi tulla presidenttejä kuin pojistakin. En voi olla miettimättä kuinka monesta muusta asiasta he ajattelevat sen olevan vain miehille mahdollista, ihan vaan siksi koska eivät ole nähneet naisen tekevän samaa. Se on surullista, ja se pitää korjata.

Me ysärin lapset ollaan kasvettu siitä poikkeukselliseen aikaan nuoriksi ja aikuisiksi, että ollaan saatu nähdä kuinka nainen on Suomen presidenttinä. Niinpä en koskaan itse ole edes ajatellut että nainen EI voisi olla presidentti Suomessa. Tietenkin voi. Mutta näitä asioita ei saa pitää itsestäänselvyytenä, sillä eivät ne ole sitä lapsillekaan, vaikka kuinka ajattelisi että nykypäivän lapset tietävät tasa-arvosta enemmän kuin itse tiesi lapsena. Niin, mä tiesin että nainen voi olla presidentti. Tiesin silti myös, että silloin oli tyttöjen ja poikien jutut, tytöt ei olleet yhtä hyviä jalkapallossa, ja pojat oli huonoja ompelemisessa. Tytöillä oli kaunoluistimet, pojilla hokkarit. Oikeaa jääkiekkoa pelasivat miehet (1995 never forget), enkä tainnut edes tietää että naisillekin oli ”ammattilaissarjoja”.

Se taitaa olla niin, että vaikka kuinka nykyään joka toisessa t-paidassa toitotetaan Girl Poweria, supersankarilegoja tehdään naishahmoistakin ja Wonder Woman sai oman menestysleffan, niitä tosielämän samaistuttavia naispuolisia supersankareita pitäisi tuoda esiin vieläkin enemmän, useammin ja paremmin. Ja tämä asia pitää tiedostaa arjessa, jotta voi itse tehdä parempia ratkaisuja, sillä muuten ajautuu huomaamattaan vaan ottamaan vastaan sen valtavirran jossa 90% sankareista  on edelleen poikia tai miehiä.

Harry Potter, Risto Räppääjä,  Puuha-Pete, Batman, Tatu & Patu, Robin, Marcus & Martinus ja monet muut meidän tyttöjen suosikit ovat kaikki miespuolisia, ja he ovat kaikki ihan mielettömän mahtavia inspiraation lähteitä ja ihailun kohteita. Mutta äitinä mun tehtävänä on tuoda heidän rinnalleen arjessa jatkuvasti myös sankareita joihin just meidän tytöt voivat samaistua. Mun pitää löytää ne siisteimmät ja erilaiset tytöt ja naiset kirjoista, lehdistä, somesta, leffoista, telkkarista, leluista, IT-alalta, musiikista ja politiikasta. Mun pitää toitottaa heille maailman tappiin asti, että he pystyvät ihan mihin tahansa. IHAN. MIHIN. TAHANSA.

Juuri siitä syystä mä tykkään tosi paljon tuosta Otolta joululahjaksi saadusta kirjasta, Iltasatuja kapinallisille tytöille, jota ollaan jouluaatosta asti luettu joka ilta kolmen tarinan verran. Siinä on esitelty sata erilaista, eri-ikäistä ja eri aikoina elänyttä/edelleen elävää naista, jotka ovat tehneet jotain merkittävää, iltasatutarinan muodossa. Aina historian henkilöistä tämän päivän nuoriin aikuisiin, faaraoista keksijöihin, supermalleista presidentteihin, ainoa yhdistävä tekijä on se että he kaikki ovat nimenomaan naisia.

Ollaan pian puolivälissä, ja kirjan pohjalta on herännyt joka ilta ihan mielettömiä keskusteluita, ja musta tuntuu että olen oppinut tuntemaan meidän isompien tyttöjen haaveita, ajatuksia ja kiinnostuksenkohteita vielä ihan älyttömän paljon enemmän kuin ennen, vaikka aina ollaan paljon puhuttukin yhdessä. Melkein toivon että kirja ei loppuisi ikinä, sillä se on vaan niin hyvä meidän kaikkien mielestä, että tuntuu melkein tylsältä palata johonkin perus satuihin sen jälkeen.

Kirjassa on tuotu esiin myös sukupuolten moninaisuus, ja myös siitä ollaan saatu hieno keskustelu aikaan tyttöjen kanssa. Vaikka tässä tekstissä korostan nimenomaan tyttösankareiden merkitystä, on se ehdottoman tärkeää, että äänensä saisi kuuluviin mahdollisimman erilaisia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta. Jokainen lapsi ansaitsee löytää samaistuttavia sankarihahmoja, joita katsoa ylöspäin ja joista inspiroitua. Musta on tosi hienoa että nykypäivänä erilaiset ihmiset uskaltavat yhä enemmän ja enemmän tuoda tarinoitaan esiin, tubessa, blogeissa ja somessa. Toivon, että se sukupolvi jota me nyt kasvatetaan, saisi kasvaa maailmaan jossa jokainen voi aidosti uskoa pystyvänsä samaan mihin kaikki muutkin, eikä pitäisi enää omia kromosomejaan tai mitään muitakaan asioita rajoittavana tekijänä.

Mä aion tehdä kovasti töitä sen eteen, että saan iskostettua tämän omien lasteni päähän, sillä tiedän myös sen että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän niitä odotuksia, paineita, muotteja ja stereotypioita alkaa puskemaan joka puolelta, jatkuvasti. Rikotaan ne.