Paremman arjen puolestapuhuja

20.03.2018

Viime viikolla, keskellä kiireisintä työviikkoa, mun puhelimeen kilahti sähköposti: ”Onnea, olet ehdolla Inspiration Blog Awardseissa!”. Olin tietenkin ihan innoissani, ja menin katsomaan, missä kategoriassa mun blogi on ehdolla. ”Arjen sankari”. Selasin muut kategoriani ehdokkaat läpi ja totesin, että olen ihan uskomattoman kovassa seurassa. Ehdokkuus on suuri kunnia mulle useammastakin syystä, eikä vähiten siksi, että edellisestä ehdokkuudesta on jo melkein pari vuotta aikaa ja blogikin alkaa olla enemmän jo konkari, kuin uusi ja raikas tulokas. Olin niin fiiliksissä siitä, että tällaiselle keski-ikäistyneelle blogille löytyi vielä sijaa tuoreiden vaikuttajien ja tubettajien seurasta. KIITOS siitä kuuluu teille!

Ihan alusta asti, sieltä vuoden 2011 toukokuusta, mun blogin kantava teema on ollut nimenomaan arki. Se ihan tavallinen arki jota me joka päivä eletään, ja kuinka siitä arjesta voi tehdä mukavampaa. Arki on yksi sivupalkin runsaimmin sisältöä omaavista kategorioista. Yksi niistä, joista löytyy satoja tekstejä. Arki ei nauti suuren suurta arvostusta yleisesti, mikä on mielestäni huutava vääryys. Siksi olen blogin ensimmäisestä päivästä asti halunnut puhua paremman arjen puolesta. Olen halunnut tuoda esiin sitä, kuinka arki voi olla mukavaa, ja kuinka se arki ihan oikeasti voi olla elämän parasta aikaa, kaukomatkojen tai vuosipäivien sijaan.

Jos arjen sankarilla tarkoitetaan sitä, että näyttää mahdollisimman rankkaa arkea, ja kuinka siitä suoriutuu jotenkuten siitä huolimatta, en varmaan ole arjen sankari. Olen aika kaukana Kikka Vaarasta, ja muista vastaavista ”vertaistuen” ruumiillistumista. Jos arjen sankarilla taas tarkoitetaan sellaista, joka haluaa saada mahdollisimman monen nauttimaan omasta arjestaan, pystyn samaistumaan enemmän. Haluan olla paremman arjen puolestapuhuja, ja siihen pyrin blogissani ja kaikissa muissakin kanavissa päivittäin.

Parempi arki ei mun mielestä tarkoita ruusuilla tanssimista, kaiken saamista valmiina tai kulkemista sieltä mistä aita on matalin. Se tarkoittaa omannäköistä arkea, ja se onkin toinen asia, minkä puolesta olen aina puhunut. Omat valinnat ja ratkaisut on ne mitkä merkitsevät, ei se mitä tai miten muut elämäänsä elävät. Ihana arki syntyy tasapainosta, ja siitä että ne tylsätkin asiat voi tehdä omalla tyylillä.

Näissä kuvissa me ollaan just tultu kotiin päiväkodista, eskarista ja niiden jälkeiseltä kauppareissulta tänään. Nää kuvat on just sitä arkea, mitä meillä on. Pääsiäistipuja ja mäkkileluja lattialla, reppu hujanhajan vaunujen kanssa eteisessä. Tukka pörrössä, nauru kasvoilla.

Mä haluan olla se ilon ja onnen pilkahdus kaiken harmauden keskellä, joka ei suostu kätkemään onneaan. Haluan olla se joka näyttää, että onni asuu niissä lauantaiaamun pitkissä aamiaisissa, joissa lapsi kertoo olevansa isin paras piimäkaveri. Haluan olla se, joka sanoo, että on ihan ok jos et tykkää siitä että jokainen arkipäivä on samanlainen, ja se joka kannustaa ottamaan lapset mukaan ihan kaikkialle rohkeasti. Haluan olla se, joka sanoo, että lasten kanssa voi mennä ja tehdä ihan niin paljon kuin sielu sietää. Se ei ole aina helppoa, ja joskus se on ihan kamalaakin, mutta suurimmaksi osaksi se on erittäin jees. Ja mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän jees ja sitä useammin se on jees. Mä haluan olla se, joka sanoo teille, että te voitte olla omia itsejänne, ja te ootte parhaita juuri sellaisina kuin olette.

Kiitos ihan mielettömän paljon jokaiselle teistä ihmisestä, jotka ehdotitte mun blogia ehdolle awardseihin! Ehdolle pääsyyn siis vaadittiin vähintään sata ehdotusta, joten teidän todellista määrää en edes tiedä, mutta olen kiitollinen ihan jokaiselle. Tämä oli mahtava itsetuntobuusti, ja varmistus itselleni siitä, että oma tyyli on just se paras tyyli. Jos haluat vielä käydä antamassa äänesi minulle, se onnistuu helposti yhdellä klikkauksella TÄÄLTÄ. Voit äänestää useampaa ehdokasta samassa kategoriassa, joten ei ongelmaa vaikka olisitkin äänestänyt jo jotain muuta. Valtavan suuri kiitos teille <3


Suomalaisia vaatteita lapsille helposti kauppareissun yhteydessä

19.03.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Suosin lastenvaatteissa mahdollisimman paljon laadukkaita, eettisesti tuotettuja vaihtoehtoja, ja mikäli ne ovat vielä suomalaisia, niin aina vaan parempi. Rakastan lasten vaatteita, ja käytän mielelläni aikaa toimivan vaatekaapin rakentamiseen, ja kivojen yhdistelmien pohtimiseen. Kaikki eivät ole vaatteista yhtä kiinnostuneita, mutta mun mielestä on tosi hienoa jos edes vähän pohtii sitä, kenen valmistamia ja mistä materiaaleista tehtyjä omat lasten vaatteet ovat. Nyt on jälleen tehty yksi suuri helpotus eettisesti tuotettujen lastenvaatteiden saatavuudessa, sillä koko maan kattava Prisma on ottanut valikoimiinsa suomalaisen Blaa:n lastenvaatteet. Ihan mahtava juttu!

Blaa on vuonna 2012 perustettu suomalainen merkki, joka tekee vaatteita vauvoille, lapsille ja aikuisille. Blaa:n vaatteet valmistetaan GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta suomalaisomisteisessa tehtaassa, Portugalissa. Työntekijöille maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka, ja kaikki työntekijät ovat aikuisia. Merkki toteuttaa myös Prisman vastuullisuusstrategiaa, mikä on hieno juttu. Olenkin huomannut, että Blaa:n vaatteiden lisäksi Prisman vaateosastoille on ilmestynyt muitakin vaihtoehtoja, joisa roikkuu vastuullisuudesta kertovia lappusia. Huippua että näihin asioihin panostetaan, sillä mitä helpommin eettisesti tuotettuja vaatteita on saatavilla, sitä suuremmalla osalla ihmisistä on mahdollisuus tehdä parempia valintoja.

Prismoissa on saatavilla Blaa:lta vaatteita alkaen koossa 86/92. Se tosin täytyy sanoa, että mitoitus on tosi reilua, ja tuo pienin koko vastaa enemmänkin kokoa 92/98. Otin meidän 105-senttiselle melkein-viisivuotiaalle kokoa 98/104 ja se on hänellä siis kuvissa päällä. Sama koko on päällä myös eskarilaisella, joka on kymmenisen senttiä pidempi, ja hänellekin vaatteissa on vielä kasvunvaraa ihan reippaasti.

Tytöt saivat valita haluamansa vaatteet ihan itse Blaa:n valikoimasta. Blaa:n arvoja ovat hauskuus, kestävyys ja laadukkuus, ja se tulee hyvin ilmi leikkisistä kuoseista, jotka ovat meidän lasten mieleen. Molemmat tytöt päätyivät valitsemaan tyylikkäät ja pehmeät vaaleanharmaat collegehousut, ja niiden kaveriksi lyhythihaiset paidat. Keskimmäinen valitsi valko-vaaleanpunaisen flamingoteepaidan frillahihoilla, ja esikoinen valitsi hauskan kirahviteepan. Prismoissa on flamingojen ja kirahvien lisäksi saatavilla esimerkiksi hauskaa kuumailmapallokuosia ja siksak-kuvioisia leggareita. Niiden lisäksi löytyy myös muita tuotteita, valikoimat vaihtelevat hiukan myymälöittäin.

Prisman ”muoti kuuluu kaikille” -filosofia on ainakin musta tosi jees. Tykkään siitä, että hyviä valintoja tuodaan kaikkien ulottuville. Toivon että yhä useampi ihminen kiinnostuisi pohtimaan omia kulutustottumuksiaan, ja haluaisi ostaa edes osan lasten vaatteista eettisesti tuotettuna. Blaa:n vaatteet on hinnoiteltu Prismoissa ainakin mun mielestä laatuun nähden tosi edullisesti, mikä on hienoa. Toivottavasti se kannustaa mahdollisimman monia valitsemaan ne!

LUKIJAKILPAILU:

Mikä on sinun suosikkituotteesi Blaa:n valikoimasta? Kerro oma vastauksesi (ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään) ja osallistut 50€ Prisman lahjakortin arvontaan. Osallistumisaikaa 26.3.2018 klo 22.00 asti. Tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.


Kukkamekossa ja farkuissa

17.03.2018

Jo jonkin aikaa silmiin on pompannut Pinterestissä, lehdissä ja Instagramissa usein kauniita dress over jeans -yhdistelmiä. Aluksi piti makustella trendiä ja ensin ajattelin, että ei se taida olla yhtään mua varten. Tykkään kuitenkin hulluna kukkamekoista, ja rakastan kireitä pillifarkkuja – ei kai niiden yhdistelmäkään voisi kovin outo olla?  Jonkin aikaa makusteltuani aloin miettimään että miksikäs ei, tuohan voisi sopia munkin päälle. Varsinkin jos vähän muokkaisin esim. muotiviikoilla kuvattujen megafashionistojen lookia vähän rennommaksi, pukemalla itse mekon ja farkkujen kaveriksi tennarit överikorkojen sijaan.

Olin etsimässä itselleni sopivaa mekkoa serkkuni rippijuhliin, kun törmäsin BikBokissa täydelliseen kukkamekkoon, joka on edestä napitettava. Ei siis rippijuhliin täydelliseen, vaan täydelliseen farkkujen kanssa puettavaan mekkoon. Nappien kanssa farkut vilkkuvat mekon välistä, ja mekko on ikään kuin eräänlainen höyhenenkevyt jakku. Toki sitä voi käyttää hyvin ilmankin farkkuja, kun pukee läpikuultavan mekon alle vaikka mustan kireän toppimekon. Ihanan monikäyttöinen, keväinen ja pirteä vaate. Ensin sovitin mekkoa, ja se istui super kivasti. Ihastuin siihen ihan heti.

Kaupassa kävin läpi kaikkia mun vaatteita, minkä kanssa mekko voisi sopia. Keksin heti useita yhdistelmiä, nilkkamittaiset siniset farkut, mustat tiukat jeggingssit tai ihan vaan leggingssit, musta trikoinen lyhyt toppimekko alle tai kesällä esim. farkkushortsit alle. Mä pohdiskelin vaikka kuinka pitkään sovituskopissa, ja tulin lopulta siihen tulokseen, että kyllä, tämä mekko on loistava lisä mun vaatekaappiin. En ole ostanut tänä keväänä itselleni mitään vaatteita ennen tätä mekkoa, joten päätin että kyllä, minä ostan sen.

Mekko on aivan ihana ja siitä tuli niin super keväinen fiilis, vaikka täällä Oulussa kevät tuntuukin olevan vielä ikuisuuden päässä, ainakin jos näitä tätini pihan metrisiä lumikinoksia katsoo. Uskaltauduin pukemaan sen farkkujen ja tennareiden kanssa päälleni pappani 80v-synttäri-illalliselle, kun mentiin suoraan parkkihalliin ja ravintolaan, enkä ulkoillut vaatteet päällä. Asukuvat napattiin ennen illallista Oulun CoffeeHousen kauniissa ”eteisessä” johon on tehty ihana pieni oleskelunurkkaus.

Mekko BikBok | Vyö Gucci | Farkut Gina Tricot | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Donitsi Gina Tricot

Mekon kaveriksi puin tosiaankin siniset nilkkamittaiset farkut, lempparivyön, mustan perustopin alle, sekä tennarit. Näin mä aion liihotella keväämmällä, ehkä vielä puen nahkarotsin tähän päälle niin en palellu. Mulle tulee tästä ihanat bohovibat ja tämä on ehkä mun uusi lemppari-asu. Lupasin alkukeväästä, että yritän pukeutua jännittävämmin ja enemmän juuri sillä tavalla kuin itse haluan, yhtään miettimättä sitä mitä joku muu asustani ajattelee. Se on kyllä toiminut hyvin, ja musta tuntuu että olen uskaltanut pukeutua rohkeammin kuin ennen. Toki arkena on monesti helppo turvautua farkkuihin ja neuleeseen tai lempparicollegeen, mutta uskon että mitä lähempänä kesä on, sitä jännittävämmin uskallan pukeutua.


Meidän perheen villein tapaus

16.03.2018

Pian vuoden ja kaksi kuukautta täyttävä kuopuksemme on ehdottomasti tämän perheen villein tapaus, on ollut ihan siitä asti, kun nousi konttausasentoon reilun viiden kuukauden iässä. Seisomaan hän nousi puolivuotiaana, ja 10kk iässä alkoi kävelemään kunnolla ilman tukea. Nyt reilut kolme kuukautta myöhemmin hän juoksee, hyppii ja kiipeilee.

Hän rakastaa kiipeilyä yli kaiken, ja näkee hienoja kiipeilypaikkoja joka puolella. Vaikka itsesuojeluvaisto on aivan olematon, hän on sitäkin fiksumpi ja kekseliäämpi. Kun hän haluaa jotain, hän yleensä keksii keinon saada sen. Sitä määrätietoisuutta on mahtavaa ja hauskaa seurata, vaikka välillä vähän pelottavaakin.

Hän on salamannopea ja halutessaan osaa myös liikkua melkein äänettömästi. Joskus hänet löytää esimerkiksi lehtihyllyltä seisomasta ja katselemasta ikkunasta ulos. Tai naulakossa olevan kenkätelineen alahyllylle ahtautuneena. Kaappien tyhjentäminen on hänen mielestään melkein yhtä hauskaa kuin kiipeily, ja olohuoneessa onkin kaksi isoa kaappia joita hän saa tyhjentää ihan mielin määrin. Hän tykkää tyhjentämisen lisäksi myös kerätä leluja koriin, ja saakin tällä tyhjennys- ja järjestysleikillä kulumaan välillä pitkänkin tovin.

Vaikka hän on vilkas tehopakkaus, osaa hän silti rauhoittuakin. Hän tykkää lukea kirjoja ja nimetä asioita kirjoista. Imetys jatkuu edelleen lapsentahtisesti, mutta on kyllä vähentynyt jonkin verran ihan taaperon omasta halusta. Aamuisin ja iltaisin tissi on kuitenkin tärkeä, ja välillä kelpaa muulloinkin. Niissä hetkissä hän rauhoittuu ja paijailee äitiä samalla, ja pysyy hetken paikoillaan. Se on ihanaa ja niin tärkeää meille molemmille.

Hän on sydämellinen ja rakastava, ja antaa pusuja ja haleja ihan jatkuvasti. Kun hän haluaa syliin, hän nostaa kädet ilmaan ja sanoo ”kukkuun!” eli sylkkyyn. Hän tykkää kovasti piirtää piirustuslaudalla, ja uppoutuu välillä pitkäksikin aikaa legoleikkien tai palikoiden pariin. Siskot ovat parasta mitä minityyppi tietää, ja hienointa on päästä joskus isosiskojen huoneeseen leikkimään, tai tuhoamaan siskojen leikkejä.

Hän on kova puhumaan, ja ymmärtää myös tosi paljon puhetta. Hän osaa vastata kysymyksiin ”joo”, ”en” ”ei oo” ja ”ei”, ja osaa tehdä monia asioita pyydettäessä. Hän osaa hyvin kertoa jos on nälkä, jano, tai vaipan vaihtoaika. Aamuisin hän ei enää vaadi puuroa (puuwooooo), vaan ”aamu”, eli aamupalaa. Useimmiten hän silti syö aamupalaksi puuroa ja hedelmää tai vihannesta.

Puhe kehittyy tosi nopeassa tahdissa ja, joka päivä tulee uusia sanoja. 1-vuotiaana niitä tuli kymmeniä, nyt jo varmaan lähemmäs sata. Ei hän kaikkia käytä joka päivä, ja jotkut unohtuvat kun uusia tulee tilalle, mutta sanavarasto on joka tapauksessa tosi laaja ja hänen kanssaan pystyy jo kommunikoimaan helposti perusjutuista ja monesta muustakin asiasta.

Yöt hän nukkuu omassa huoneessaan, ja yöunet kestävät yleensä n. 10-11 tuntia heräämättä. Tämä tuntuu niin uskomattoman ihanalta, kun saa nukkua rauhassa kokonaisia öitä. Aamut alkavat yleensä siinä klo 6-7 välillä, ja nukkumaan hän menee n. kahdeksan maissa illalla. Päivisin hän nukkuu nykyään lähes aina kolmen tunnin päiväunet, jollaisia hän ei vauvavuoden aikana nukkunut melkein koskaan. Ne tuntuvat suorastaan luksukselta!

Meidän taapero on tosi sosiaalinen. Mentiinpä me minne tahansa, hän ottaa yleensä oma-aloitteisesti kontaktia uusiin ihmisiin, kunhan vieraat eivät yritä ottaa heti syliin. Silloin hän sanoo heti ”pois” ja haluaa tutun ja turvallisen äidin luo.

Vahvaa omaa tahtoakin löytyy jo, ja sellaista pientä esiuhmaa on havaittavissa aina aika ajoin. Välillä taas menee ihan uskomattoman hienosti fiinimmätkin tapahtumat. Hän on ollut mukana esimerkiksi pressitilaisuudessa jossa oli pelkkiä aikuisia, ja ison kansainvälisen firman toimitusjohtaja pitämässä englanniksi powerpoint-esitystä, ja kaikkien muiden piti istua hiljaa pöydän ääressä ja kuunnella. Hän mutusti tyytyväisenä ananasta, melonia, marjoja ja skonssia, ja kuunteli esitystä täysin ongelmitta mun kanssa, vaikka olin varautunut siihen että käydään vaan moikkaamassa tuttuja ja lähdetään sitten kotiin ennen varsinaisen esityksen alkua. Päädyttiin vaan jäämään kuuntelemaan, kun hän vielä siinä mutusteli tyytyväisenä kun esitys alkoi. Toisella kertaa taas vartin kauppareissu ei ole ollenkaan hänen mieleensä, ja hän näyttää sen kovin selvästi, haha. Mutta sitähän se taapero-arki usein on, erilaisia päiviä ja erilaisia vaiheita. Joskus menee aivan oppikirjan mukaan tai vielä paremmin, ja toisinaan sitten ei, ja se on enemmän kuin fine.

Hän on kyllä ihan uskomattoman ihana tyyppi ja paras mahdollinen lisä meidän perheeseen mitä vaan voi olla <3


Arkiviikon kuulumiset & me lähdetään Ouluun

15.03.2018

Kun tämä postaus ilmestyy, me istutaan autossa matkalla Ouluun, tai no Otto tietysti ajaa eikä vain istu. Pidän sormet ja varpaat ristissä, että ajomatka sujuu yhtä hienosti kuin ajomatkat viime reissulla, ja selvitään jälleen yhden pysähdyksen taktiikalla. Ainakin lapsille on varattu paljon mukavaa tekemistä, lempparieväitä ja ekstramukavat vaatteet ja viltit.

Vaikka reissusta tulee intensiivinen, tekee pienen pieni hengähdystauko hyvää. Hengähdystauolta Oulun reissut aina tuntuvat, vaikka puuhaa paljon olisikin. Tämä reissu tehdään, koska mun serkku pääsee ripiltä ja pappa täyttää 80 vuotta samana viikonloppuna. Kätevää meidän pitkänmatkalaisten osalta, että saa kaksi kivaa juhlaa yhdellä kertaa. Huomenna mennään yhdessä syntymäpäivän juhlaillalliselle, lauantaina mä autan tätiä leipomaan ja siivoamaan, ja sunnuntaina sitten juhlitaan mun serkkua. Maanantaina jo ajetaan takaisin kotiin ja normiarjen pariin.

Ihanaa päästä näkemään kaikkia rakkaita, saunomaan maailman lemppareimpaan tädin ja hänen miehensä saunaan (on meillä omakin mutta se ei ole yhtä ihana), ja päästä irtautumaan hetkeksi pääkaupungin vilinästä. Lapset ovat innoissaan leikkikavereista ja mummusta ja Armaksesta tietenkin. Vaikka rakastan Helsinkiä yli kaiken, on Oulussa vielä helpompi rentoutua ja viettää sellaisia leppoisia päiviä. Aina pieni maisemanvaihdos tekee hyvää ja piristää, vaikka vain hetken kestäisikin.

Viimeksi kun oltiin Oulussa, meidän rakas kuopus oppi kävelemään, mä en kestä! Niin äkkiä aika menee, siitä ei ole kuin vajaat kolme  kuukautta, mutta miten paljon hän on ehtinyt oppia siinä ajassa! Silloin hän tapaili vasta ensimmäisiä hataria askelia ilman tukea, nykyään hän jo juoksee ja yrittää hyppiä, ja ennen kaikkea kiipeilee aivan joka paikkaan. Toisaalta, hän on edelleen yhtä innokas vastaamaan ”joo” kaikkeen kuin silloinkin, ellei jopa vieläkin innokkaampi. Paljon on toki tullut uusia sanoja kaveriksi ja kyllä hän alkaa olla enemmän taapero kuin vauvavauva, vaikka kovasti häntä vielä haluankin vauvaksi kutsua.

Ihanaa päästä näkemään miten hän suhtautuu maisemanvaihdokseen. Ainakin viimeksi hän lähti käppäilemään mun tädin talossa kuin vanha tekijä, eikä ujostellut yhtään vaikka taukoa näkemisessä oli ollut melkein pari kuukautta. Ehkä hän nytkin muistaa heti missä ollaan ja lähtee juoksemaan ympyrää?

Toivon että ehditään käymään joku päivä luistelemassa, ja pakattiin luistimet mukaan koko perheelle. Helsingissä on ollut tämä viikko niin lämmintä että taitavat luistelujäät olla menneet jo. Mutta kiva jos Oulussa päästään vielä talviurheilemaan ennen kevättä ja pyöräilyä ja kaikkea muuta jännittävää.

Tämä viikko on ollut täynnä töitä, ja ensi viikolla sama tahti jatkuu, joten ihan huippua ottaa tämä pieni breikki tähän väliin. Nyt nautin vain tästä ajomatkasta, siitä että saadaan höpötellä Oton kanssa niitä näitä (niinkun eilisellä Parisuhde Q&A-videolla kerrottiinkin, ja fiilistelen sitä että kohta nähdään kaikki rakkaat!!

Ja HEI maailman suurin kiitos teille kaikille jotka olette ehdottaneet mua ehdolle Inspiration Blog Awardseihin Vuoden Arjen Sankari -kategoriaan! Kiitos kiitos kiitos! Tuntuu upealta, että saan olla parin vuoden tauon jälkeen ehdolla. Ääniä saa käydä nyt antamassa Inspiration Blog Awards sivustolla, ja se tapahtuu ihan vaan yhdellä klikkauksella, eli mitään tietoja ei tarvitse täytellä. Kiitos vielä ihan superisti!