Kolmen lapsen vanhempien & vaaleanpunaisen sohvan paras kaveri – Bissel Spot Clean

20.05.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Bissellin kanssa.

Vaaleanpunainen sohva & kolme lasta = mahdoton yhtälö?

Te tiedätte, että meillä on vaaleanpunainen sohva, joka on meidän lempipaikka koko meidän kodissa. Olen rehellisesti kertonut täällä blogissa, että jos haluaa sen näyttävän aina kauniilta ja puhtaalta, sitä ei kannata hankkia, jos siis tykkää myös ottaa sen kanssa yhtä rennosti kuin me. Meidän sohvalla on aina vähän jotain likaa, ja tähän asti se on myös ollut tosi harmaantunut. Meillä ei kukaan natseile vaalealla sohvalla tummissa vaatteissa hengailusta, ja sen näköinen on sohvakin. Vaikka meidän sohvassa on konepestävät ja irroitettavat päälliset, sappisaippua ja tavallinen hajusteeton pesuaine eivät tepsineet tummien vaatteiden aiheuttamiin tummentumiin kankaissa. Sohva oli pesty viimeksi n. viisi kuukautta sitten jouluna, ja se ei silloin lähtenyt tummentumista puhtaaksi, vaikka tahrat lähtivätkin. Viiden kuukauden jälkeen sohva näytti jo ihan samalta, kuin silloin ennen joulua. Tahraiselta, harmaalta ja rajusti rakastetulta.

Sohvan pinta ennen puhdistusta

Oikeat välineet puhdistukseen on kaiken a ja o

Yleensä me pyyhkäistään tahroja heti kun niitä ilmestyy, mutta se ei ole kovin tehokasta. Ja kuten kerroinkin, konepesukaan ei puhdistanut päällisiä kokonaan, edes armottoman sappisaippuahinkkauksen kanssa. Olinko jo menettänyt toivoni sohvan värin suhteen? Kyllä. Ajattelin, että se tulee olemaan harmaantunut loppuelämänsä, ja olin itse asiassa jo ihan sinut sen kanssa. Ajattelin, että kunhan tahrat saa pois niin tummentuma ei haittaa, se on elämää. Edelleenkin olen samaa mieltä, mutta kun näytin sohvalle Bissell Spot Clean -tekstiilipesuria, sain hämmästyä: tummentumat alkoivat lähtemään mun silmien edessä. Harmauden alta alkoi paljastumaan se alkuperäinen vaaleanpunainen sävy.

Miksi tekstiilipesu ennemmin kuin konepesu?

Konepesukin on tehokasta, ja tarpeen aina ajoittain, mutta tekstiilipesuri on siitä kiva, että sen voi ottaa esiin ihan milloin vaan. Kaikkien päällisten irroittelu ja pesukoneeseen roudaaminen ja kuivattaminen vie aina vähintään sen päivän niin, että sohvalla ei sitten voi istua. Tekstiilipesurilla sen sijaan voi putsata tahrat heti kun niitä tulee. Aina välillä voi myös sitten käsitellä koko sohvan, niin saa tosiaan sen harmauden pois. Ja postauksen loppupuolella kurkataan, mitä meidän sohvasta irtosi viiden kuukauden käytön jälkeen.

Mitä kaikkea tekstiilipesurilla voi puhdistaa?

Tekstiilipesurihan sopii kaikkien kodin kangaspintojen lisäksi hyvin myös esimerkiksi lasten ulkovaatteiden puhdistukseen. Sitä voi käyttää joko yhdessä Bissellin Oxygen Boost & Formula -puhdistusaineiden kanssa, tai sitten ihan pelkällä vedellä. Kuuma höyry, sekä veden kuumana pitävä HeatWave -technology ovat jo itsessään tehokkaita puhdistajia. Ulkovaatteiden vedenpitävyyskäsittelyt saattavat kärsiä, jos vaatteita jatkuvasti pesee pesukoneessa. Spot Cleanilla tahrat voi putsata heti niiden synnyttyä ilman että vaatteiden ominaisuudet kärsivät. Lisäksi kuumalla höyryllä myös bakteerit kuolevat tehokkaasti. Veikkaan että ulkovaatteista ei myöskään irtoa yhtä paljoa mikromuoveja, kun käsittelee niitä kuumalla vesihöyryllä, verrattuna pesukonepesuun. Mutta tämä on toki vain omaa mututuntumaa, joku osaavampi voisi kertoa pitääkö paikkansa?

Kuinka poistaa banaanitahrat, voikukkatahrat tai saippuakuplatahrat vaatteista & kankaista?

Jokainen lasten vaatteita huoltava tietää, että painajaisimmat tahrat eivät suinkaan ole pahalta näyttävät veri (lähtee kylmällä vedellä) tai mustikka, johon sappisaippua tehoaa helposti, vaan vähemmän silmiinpistävät banaani, voikukka ja saippuakuplaneste. Vaikka ne eivät ole niin pigmenttisiä kuin vaikkapa mustikka, ne ovat sitäkin tiukemmin kiinni pysyviä. Niiden kanssa saa välillä taistella ihan huolella, että saa irtoamaan. Aurinko auttaa melkein kaikkeen, mutta aina ei ole aikaa odotella. Bissellin Spot Cleanilla lähti ainakin meidän sohvatyynystä banaanitahra, jonka taapero teki eräänä aamuna, kun hän päätti lähteä keittiöstä erittäin kypsän banaanin kanssa halimaan tyynyjä olohuoneeseen.

Bissell Spot Clean -laitteen käyttö

Bissell Spot Clean on helppoa ja nopeaa ottaa käyttöön. Vesisäiliössä on selkeät merkinnät mihin asti laitetaan kuumaa vettä, ja mihin asti kahta eri pesuainetta. Merkinnät on tehty sekä pienelle määrälle seosta, että suurelle määrälle seosta. Käyttö on tosi helppoa, täytetään vaan säiliö, laitetaan johto seinään ja laitetaan päälle suuresta punaisesta napista. Kuuma höyry-pesuaineseos on tosi tehokas puhdistaja, ja se oikeasti irrottaa lian silmien edessä.

Kannattaisiko sohvat ja nojatuolit puhdistaa säännöllisesti tekstiilipesurilla?

Kun mä olin putsannut meidän YHDEN sohvan istuintyynyn, ja katselin Spot Cleanin likavesisäiliötä, mua alkoi ällöttää. Katsokaa tuota vettä, mikä sohvasta irtoaa sen oltua käytössä viisi kuukautta edellisen konepesun jälkeen. Viisi kuukautta. Ja miettikää sohvia, joissa ei ole irrotettavia päällisiä, ja jotka ovat käytössä vuosia tai vuosikymmeniä. Vaikka likaa ei näkisi tummasta kankaasta, se ei tarkoita etteikö sitä siinä olisi. Tuli kyllä sellainen fiilis, että mä todellakin haluan putsata meidän sohvan päälliset erittäin säännöllisesti. Siinä oleskellaan niin paljon, että se todella kerää kaiken lian ja pölyn iholta. Ja varsinkin näin kesällä, kun ollaan usein samoilla vaatteilla sekä ulkona että sisällä, on tärkeää putsata sohvaa vieläkin useammin.

Bissell lyhyesti

Bissell oli itselleni tuntematon merkki ennen tätä kampanjaa, mutta tutustuttuani yhtiön historiaan, olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että Bissell on hieno yritys. Bissell on perustettu jo vuonna 1876, ja itse asiassa Bissellin johtoon astui vuonna 1889 Amerikan ensimmäinen naispuolinen toimitusjohtaja: yrityksen perustaneen Melville Bissellin vaimo Anna. Ihan mieletöntä, ja edistyksellistä siihen aikaan! Bissell on edelleen perheyritys, vaikka onkin kasvanut melkoisesti 1800-luvulta. Yhtiön filosofia kohtaa hyvin omani kanssa: kotona kuuluu saada nauttia siellä olemisesta, eikä varoa sotkuja tai elämää.

LUKIJAKILPAILU: VOITA OMA BISSELL SPOT CLEAN TEKSTIILIPESURI (ARVO 129€)!

Mitä sinä puhdistaisit Bissell Spot Cleanilla? Tutustu Spot Cleaniin ja sen mahdollisuuksiin Bissellin sivuilla, ja kerro vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksissa, niin osallistut yhden Bissell Spot Cleanin arvontaan (arvo 129€). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 27.5.2018 klo 22.00 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!


Ihan paras tyttöjen viikonloppu

20.05.2018

Otto lähti viikonlopuksi Topiaksen polttareihin Turun lähelle, ja me tytöt jäätiin tänne kotiin. Ei ollakaan pitkään aikaan vietetty tyttöjen viikonloppua, viimeksi silloin kun Otto oli Zeldan kummisedän polttareissa viime kesänä Virossa ja Latviassa. Vaikka aina olen kaikkein mieluiten yhdessä Oton kanssa kun saan valita, niin oli tämä tämmöinen ”tyttöjen viikonloppukin” ihan hauska, sillä nyt ollaan nähty viikonloppuna paljon kavereita ihan kaikessa rauhassa. En tarkoita etteikö Oton kanssakin voisi nähdä kavereita rauhassa, ehdottomasti voi, mutta se on erilaista, kun silloin ollaan yleensä isommalla porukalla (obviously, kun puolisot lisätään mukaan niin tulee jo neljä henkeä). Välillä on ihanaa vaihtelua olla jonkun kaverin kanssa ”kahdestaan” jos lapsia ei lasketa.

Eilen meille tuli jo aamulla ihana Maria lapsineen, ja suunnattiin heti ekana leikkipuistoon. Sitten haettiin kaupasta lounastarpeita, ja tultiin meille kokkaamaan. Lapsilla meni leikit hurjan hyvin yhteen, ja vauvojen päikkäriaikaan ehdittiin jopa juoda kupit kahvia kuumana ja höpötellä täysin keskeytyksettä. Kuinka loistavaa että meidän taaperon ja Marian vauvan unet olivat ihan yhtäaikaa. Me tehtiin vielä illallinenkin yhdessä, ja pian sitten olikin jo iltapuuhien aika. Me tosin innostuttiin illalla tyttöjen kanssa lukemaan yhtä kirjastosta lainattua kirjaa, jossa on kaikkia jännempiä suomalaisia sanoja, sekä tavallisempiakin sanoja (Sen sadan sortin sanakirja), ja siellä oli myös sellainen hauska aukeama jonka avulla oli helppo kehitellä omia satuja. Me vaan röhnötettiin sohvalla keksimässä satuja, ja tytöt menivät vasta ysin maissa eilen nukkumaan. Ihana ilta!

Illalla mä tein työjuttuja siihen asti että menin nukkumaan, ja uni tulikin pitkän päivän jälkeen salamannopeasti. Taisin akun vähentymisestä päätellen jälleen kerran nukahtaa niin että BookBeat jäi vaan auki mun naaman viereen loistamaan valoa. No, ei se ole niin justiinsa.

Heräsin tänään aamulla jo ennen lapsia, ja aloitin tekemään tätä postausta. Ihanaa kun sai rauhassa aloittaa ennen kun lapset heräsivät. Lapset katsoivat hetken aikaa aamupiirrettyjä, ja nyt isommat alkoivat yhteistyöllä tyhjentämään astianpesukonetta ja mun on aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon: lupasin lapsille tänään aamiaiseksi banaanilettuja, vaahterasiirappia ja mansikoita. NAM! Taidetaan laittaa lempparibiisit soimaan ja pitää pienimuotoinen aamudisko samalla kun tehdään yksisarvislettuja yhdessä. Kuopuksella on ihan omat muovailuvahamuottien järjestelyleikit menossa tässä keittiön lattialla, ja hän on vielä autuaan tietämätön pian syötävästä herkkuaamiaisesta.

Loppupäivän ohjelmassa on lisää kavereiden näkemistä, ja sitten kun Otto tulee niin me (taas) grillataa, ah! Ehkä illalla voisi vielä piipahtaa kahlaamassa, jos tänäänkin on lämmin päivä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille, ootte ihania <3


Hyttiset kokkaa videolla: Savulohi-mansikkasalaatti

18.05.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Nyt tapahtuu jotain jännittävää, nimittäin tässä tulee mun seitsemänvuotisen blogihistoriani ensimmäinen kokkailuvideo! Me kuvattiin videolle, kun kokkailtiin yhdessä koko perhe savulohi-mansikkasalaattia, ja juteltiin vähän arkiruokailuista. Me vertailtiin Oton kanssa meidän perheen arkiruokatottumuksia oman lapsuutemme arkiruokiin, ja juteltiin lasten kanssa siitä, millaisesta ruuasta he pitävät. Lapset olivat innolla kokkailuissa mukana, kuten yleensäkin, ja uskon että se mukaan ottaminen on yksi valttikortti siinä, miten innostetaan lapsia maistamaan uusia makuja.

Inspiraation reseptiin löysin Pinterestistä, kuten niin monet muutkin inspiroivat reseptit. Toinen super ruokainspiraation lähde, on K-Supermarketin uusi Ruokareviiri -sivusto. Videolla kerron vähän tarkemminkin meidän ruokaostoksista ja ruokainspiraation hakemisesta, mutta K-Supermarket on yksi meidän suosikkikaupoista, koska siellä on niin mukava henkillökunta, ja ihana K-Ruoka -lehti, josta olen löytänyt monet hyvät reseptit vuosien varrella.  Kaupan henkilökunta muistaa meidät, vaikka muutettiin pari vuotta sitten vähän kauemmaksi, eikä käydä siellä enää aivan joka päivä. Sinne on kuitenkin aina mukava mennä ostoksille, ja tutkimaan uusia ihania tuotteita. Mulle on tärkeää että kauppa on tuttu, siisti, helppo kierrellä ja selkeä niin, että tuotteet löytyvät helposti.

K-Supermarket haluaa haastaa suomalaiset laajentamaan ruokareviiriään, ja siksi he ovat avanneet tämän uuden Ruokareviiri-sivuston, sekä siellä ilmestyvän huikean Ruokareviirin laajentajat -realitysarjan. Sarjassa erilaiset vieraat kokkailevat vähän erikoisempia ruokia, ja siitä voi saada mahtavaa inspiraatiota niin kesäkeittiöön kun arkipöperöihinkin! Mä tykkään tosi paljon ruokaohjelmista, ja nautin kyllä myös tämän kokkailuvideon tekemisestä. Ehkä joskus vuonna 2050 löydän itsestäni oman elämäni Gordon Ramsayn ja mullekin tulee oma ruokaohjelma? Se vasta olisi siistiä! Lisätään haavelistalle.

LUKIJAKILPAILU: Voita 50€ lahjakortti K-ryhmän kauppoihin!

Mitä itsellesi uutta arkiruokaa olet kokannut viimeksi, tai mitä haluaisit kokata? Käykää ihmeessä kurkkimassa inspiraatiota Ruokareviiri-sivustolta! Vastaa kommenttiboksiin, ja olet mukana 50€ K-Ryhmän lahjakortin arvonnassa! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 25.5. klo 22.00 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Savulohi-mansikkasalaatin ohje löytyy videolta, sekä videon kuvauksesta YouTubesta. Jos tykkäsit videosta, niin käy ihmeessä tilaamassa mun Iinalaura -kanava, ja peukuta videota. Mä teen tosi mielelläni videoita, mutta toki haluan myös tuottaa sellaista sisältöä, joka ilahduttaa teitä.

Onnea kisaan, ja toivottavasti maistuu jos uskalsitte testata reseptiä!


Rannalla rakkaiden kanssa

17.05.2018

En vaan kertakaikkiaan käsitä miten upeat säät meillä on ollut jo toista viikkoa. Niin mielettömän kaunista, lämmintä ja ihanaa. Näiden parin viikon aikana on saatu jo nauttia enemmän hellepäivistä, kuin viime vuonna koko kesänä. Me ollaan suunnilleen vietetty kaikki aika vaan ulkona, paitsi yhtenä päivänä kun oli ihan hirveästi töitä ja deadlinet puskivat päälle. Parasta on se, että vielä illalla eskari- ja työpäivän jälkeen on lämmintä, ja voi lähteä esimerkiksi rannalle chillailemaan ja upottamaan varpaita veteen.

Uimaan ei vielä uskaltauduttu luonnonvesiin, mutta eilen käytiin Aurinkolahden rannalla hengailemassa hiekalla, heittelemässä frisbeetä ja myöskin vähän kahlaamassa, ilman uikkareita tosin (ei kuitenkaan alasti oltu kuten kuvista huomaa). Merivesi ei ole se kaikkein nopeimmin lämpenevä uintivesi, ja mietinkin että jos lämpöä vielä riittää, niin lähdetään käymään Vantaan puolella Kuusijärvellä tai Silvolassa, siellä taitaa olla vähän lämpimämpi meininki (kertokaa jos ootte käyneet, että oliko jo lämmin vesi?).

Aurinkolahden ranta on kyllä ehdottomasti yksi Helsingin kauneimpia paikkoja, ja sellainen joka kesän lemppari. Viime kesänä tosin me ei käyty siellä kertaakaan – koska säät & pieni vauva & mukavuudenhalu. Viime kesänä uitiin joka kerta järvessä, koska järvivesi nyt vaan oli lämpimämpää, helpommin tavoitettavissa kun oltiin esim. mökillä, ja järven rannalla tuulee yleensä vähemmän. Eli Aurinkolahden ranta on kaikkien paitsi yhden kesän lemppari, heh. Ehkä tänä kesänä vietetään siellä taas enemmän aikaa, kun vauvasta on tullut taapero, ja ainakin näiden parin viikon perusteella pidän toivon kipinää yllä, että tämä kesä olisi se THE kesä kun Suomessakin oikeasti tuntuu kesältä, eikä tarvitse joka päivä tuijotella surkuhupaisia Suomen kesä -meemejä FB-feedissä. Koska osaa se Suomen kesä joskus olla ihana ja upeakin, esim. just nyt.

Jonkun jäljen se viime kesä kuitenkin jätti, koska musta on jokaisena kauniina hellepäivänä tuntunut, että teen suorastaan rikoksen jos en vietä jokaista valoisaa minuuttia ulkona! Tuntuuko teistäkin samalta, että on ihan pakko ottaa kaikki irti näistä upeista hetkistä, kun ei tiedä kauanko ne kestää? Onneksi töitä on helppo tehdä omalla pihallakin, kun voi hengailla aurinkotuolissa näpyttelemässä samalla kun taapero nukkuu vaunuissa, ja tän viikon palaverit ja tapaamisetkin on osittain onnistuneet ulkona. Parasta!

Tää viikko on ollut tosi hyvää jatkumoa viime viikolle, ja oon ihan täynnä intoa ja suunnitelmia. Vaikka kesällä tahti hetkeksi hidastuu, niin loppuvuodeksi on tiedossa jo vaikka mitä siistiä. Tosi ihanaa että ennen kesää on jo tiedossa paljon kaikkea loppuvuodeksi, eikä kesällä tarvitse yhtään miettiä näin yrittäjänä, että uskaltaako siitä kesästä nauttia, vai pitääkö stressata loppuvuoden hommien riittämistä. Ei tarvitse, kalenteri näyttää oikein lupaavalta. Saan kyllä olla kiitollinen siitä, että työtä ja upeita ihmisiä ympärillä riittää.

Huomenna esikosella on viimeinen uimakoulupäivä eskarin aikana, ja sen jälkeen hän saa kivan yllärin mitä on toivonut jo tosi pitkään. Edessä on kiva viikonloppu, kivoja suunnitelmia kaveriperheiden kanssa ja toivottavasti myös lisää aurinkoa ja lämpöä. Pidän ainakin peukkuja pystyssä! Uskomatonta, että eskaria on enää kaksi viikkoa jäljellä, ja sitten meidän esikoisesta tulee ekaluokkalainen. Ihan hullua. Mutta totta se on, kahden viikon päästä lapset jäävät pitkälle kesälomalle, ja me aletaan virittäytyä kesämoodiin pikkuhiljaa koko perhe.

Pakko oli laittaa tähän loppuun vielä kuva kolmen vuoden takaa kesältä 2015: katsokaa miten pieniä meidän isot tytöt on silloin olleet! Mä en kestä, miten paljon he ovat kasvaneet, ja miten tuohon väliin on tullut tuollainen yksi taaperotyyppi lisää. Siisteimmät tyypit ikinä. Otto otti ihan vahingossa samanlaisen kuvan, ja kun selasin näitä uusia kuvia ja näin tuon ylläolevan, niin muistin heti tuon vanhan kuvan ja piti etsiä se.

Ihanaa iltaa kaikille <3


Kuopuksen kuulumisia 1v3kk iässä

16.05.2018

En ole hetkeen päivittänyt meidän taaperon kuulumisia imetyspostausta lukuun ottamatta, joten ajattelin että olisi hauska kirjoittaa vähän hänestäkin välillä! Tiedän että monet teistä ovat suunnilleen samanikäisten taaperoiden vanhempia, ja on hauskaa lukea saman ikäisten lasten kuulumisia, kuin mitä itsellä on. Meidän kuopukselle taitoja ja ihania juttuja on tullut rutkasti lisää siitä kun viimeksi kirjoitin, ja tuntuu että hän on kehittynyt ihan hurjasti viimeisten viikkojen aikana. Hän on nykyään ihan selvästi taapero eikä vauva, vaikka mulle hän onkin varmasti ikuisesti äidin vauva.

Meidän pihalle muutti viime viikolla hiekkalaatikko, ja sen jälkeen kuopus ei ole paljoa sisällä aikaa viettänyt. Hän kertakaikkiaan rakastaa hiekkalaatikolla leikkimistä, ja voisi istua siinä koko päivän, joka päivä. Keinut jää aivan kakkoseksi jos puistosta löytyy hiekkalaatikko, ja meidän pihallakin se on suuri hitti. Hän ei vielä tee itse hiekkakakkuja, mutta rakastaa laittaa hiekkaa ämpäriin, ja pois ämpäristä lapiolla. Vaikka ei aina olisikaan hiekkalaatikkoa tarjolla, niin pikkukivet ajavat saman asian. Hän on aivan toista maata kuin meidän esikoinen, joka yksivuotiaana nosti hiekkalaatikolla kädet pystyyn ja kiljui ällötyksestä hiekkaa kohtaan. Kuopus on aina valmiina upottamaan sormet multaan, hiekkaan, pikkukiviin tai vaikka jugurttiin. Kunhan vaan saa tuntea sormilla ja läträtä, se on lempipuuhaa.

Meidän 1v ei kovin mielellään tule sisälle jos on kerran päässyt ulos (paitsi jos sisällä on tarjolla ruokaa). Autolta kotiin siirtyminen on esimerkiksi aikaavievää, sillä usein hän karkailee, tai heittäytyy sylissä äänekkääksi spagetiksi joutuessaan sisätiloja kohti. Mutta ollaan me aina sisään päästy, ja onhan se nyt tosi hienoa että hän tykkää olla ulkona raikkaassa ilmassa. Puistossa hän tykkää myös keinua ja laskea liukumäkeä, vaikka valitseekin yleensä sen hiekkalaatikon. Hän kiipeää itse jo liukumäkeen, jos alimmainen porras on tarpeeksi matalalla, että hän yltää. Hän myös laskisi itse alas, mutta ihan en vielä uskalla päästää.

Taaperosta on kehittynyt varsin tarkkasilmäinen, ja liikkeellä ollessa hän bongaa jokaisen koiran, vaikka nämä olisivat kilometrin päässä ja näkyisivät vaan pienenä pisteenä. Koiran nähdessään hän aina huutaa hau, ja ison koiran nähdessään hän sanoo ”muuuuuu”. Monet muutkin eläimet sanovat ”muuuu” isojen koirien ja lehmien lisäksi, kuten ketut, oravat ja mäyrät. Kissat sentään sanovat ”miau” ja linnut sanovat ”titutii”. Lintuja hän bongailee myös ulkona mielellään, ja kutsuu iloisesti ”TITTU! TITTU!”. Juuri tällä viikolla naapurin parvekkeen kaiteella oli pikkulintu, ja taapero innoissaan osoitteli sinne ja huusi tittua. Naapuria pihalla hieman hymyilytti.

Puhetta tulee todella paljon ja koko ajan enemmän, ja hän myös toistaa jo perässä monet asiat mitä me sanotaan, sekä ymmärtää oikein hyvin mitä hänelle sanotaan. Oltiin juuri vähän aikaa sitten ystäväperheen kanssa puistossa, ja perheen parivuotias tyttö kysyi meidän kuopukselta, että ”Annatko minulle tuon ämpärin ja lapion?” (joilla taapero silloin itse leikki) ja meidän taapero vastasi että ”joo” ja ojensi ne hänelle, sekä vielä sanoi itse perään ”tiitti” eli kiitti. Hän vastaa kaikkeen mitä hänelle sanotaan, ja ainakin onnistuu kuulostamaan tosi pätevältä ja siltä, että tietäisi tasan mistä puhutaan.

Ruoka maistuu hänelle edelleen erittäin hyvin, ja hän onkin usein vailla jotain keittiössä. Hän hakee aina lusikan ruokailuvälinelaatikosta, menee se kädessään jääkaapin oveen roikkumaan ja rynkyttämään ja huutelee ”Mammiaaaa. Nämä, nämä. Tiitti, tiitti.” Yritetään silti pitää kiinni viidestä ruokailukerrasta päivässä, sekä pastilleista heti ruuan jälkeen. Hän on tarkka siitä että ovet ja laatikot suljetaan, ja käykin aina laittamassa vessan oven, portaiden turvaportin ja kaikki keittön laatikot kiinni, kun isommat tytöt eivät ole ihan niin tarkkoja niistä. Lempiruokia on riisi, lohi, avokado, maustamaton jugurtti, maissi ja tomaatti, niitä hän söisi vaikka koko ajan. Hän ei pidä hirveästi lihasta eikä perunasta, ja ne päätyvätkin usein lattialle. Hän kuitenkin maistaa ihanan ennakkoluulottomasti kaikkea, ja usein maistaa toisenkin kerran vaikka ensiksi irvistäisi.

Ulkoilun lisäksi hän tykkää edelleen tosi paljon kirjojen lukemisesta, ja jaksaa selata ja kuunnella vaikka kymmenen kirjaa putkeen. Hän sanoittaa innoissaan kirjojen sisältöä, ja kyselee välillä ”toi? toi?” eli varmaankin että ”Mikä toi on?”. Sitten kerrotaan, ja joskus hän myös toistaa perässä heti uuden sanan. Eläimet ja numerokirjat on lemppareita, ja numerokirjasta hän näyttää ”ykki kakki” eli yksi kaksi.

Sanoja tulee varmaankin n. pari sataa, ja joka päivä uusia. Jotkut unohtuvat, mutta pysyvästi käytössä on varmaankin se n. pari sataa sanaa. Hän on jo reilun kuukauden (?) ehkä kauemminkin puhunut kahden sanan lauseita, kuten ”hejää isi” (herää isi), ”Oova ittuu” (Nova istuu) ”menee kiikkaa” ”mennään keinumaan” ja ”Ei oo”. Aika yksinkertaisiahan nuo lauseet vielä ovat, mutta kommunikointi sujuu meiltä kuitenkin hurjan hyvin, kun pääsääntöisesti on helppo ymmärtää mitä taapero haluaa. Hänellä on  nyt sellainen selostamisvaihe päällä, ja hän selostaa kaikkia tekemisiään koko ajan, ja toteaa aina tyytyväisenä ”noin” ja ”näin” ja ”nonni” kun puuhastelee.

Hänellä on kaksi tärkeää pehmolelua, suositun huoltoasemaketjun maskottiapina nimeltä ”Apsi”, jota hän myös kutsuu ihan oikein apsiksi suhahtavalla ässällä, sekä Ikean panda-pehmo, jonka kanssa hän nukkuu aina yöt. Apina seuraa päivisin joka paikkaan, ja pandan hän ottaa aina illalla sängyssä kainaloon, ja alkaa nukkumaan. Hän nukkuu edelleen isosiskojen kanssa, ja se sujuu edelleen hyvin. Sinne hän jää aina sänkyyn tyytyväisenä pandapehmonsa kanssa, ja hetken höpöttelyn jälkeen alkaa nukkumaan, ja nukkuu aamuun asti.

Meidän taapero on ihan mahti tyyppi, ja huokaillaan kyllä koko perhe joka päivä miten ihana hän on, niinkuin meidän isommat tytötkin ovat. Toisiaan isosiskot eivät ehkä ihastele yhtä antaumuksella kuin pikkusiskoaan, mutta yhtä ihania ja rakkaita ovat kaikki kolme, ja onneksi me vanhemmat hoidetaan tämä ihastelu- ja kehumispuoli kaikkien osalta<3