Viikonloppuna tehtiin mun serkun ja Oton kanssa jotain meille uutta ja kivaa, nimittäin napattiin kaupunkifillarit alle ja lähdettiin pyöräilemään auringonlaskun aikaan. Otettiin pyörät Kasarmitorilta (ja yksi Esplanadilta), ja pyöräiltiin Kaivopuiston rantaan piknikille. Se taisi olla perjantai-ilta, kello oli jo melkein kymmenen, ja lapset olivat syvässä unessa. Mun äiti jäi meille tuijottelemaan ruotsalaista dekkaria, ja me lähdettiin keskustaan ottamaan pyöriä. Olisi hurjan kätevää, jos niitä saisi täältä meidän kodin läheltä myös, mutta niin ei ainakaan vielä ole. Ehkä joskus?

Toinen kätevä juttu olisi, jos pyörien mukana tulisi myös kypärät. Tosin voin vaan kuvitella, miten paljon kustannuksia niistä aiheutuisi, kun niitä katoaisi ja menisi rikki. Mutta ehkä siihenkin löytyisi joku innovatiivinen ratkaisu, niinkuin näihin pyöriin on löytynyt? Mulla ei ole omaa kypärää, kun ei ole ollut omaa pyörääkään moneen vuoteen. Tämän kokeilun myötä oma pyörä (ja kypärä) alkoi himottaa ihan toden teolla. Pitääpä vähän tutkia pyörävalikoimia.

Mä en ollut pyöräillyt ihan megapitkään aikaan, ja mua jännitti nousta pyörän selkään. Mutta hyvinhän se meni, vaikka jännittikin. Meillä tuli pyöräiltyä melkein viiden kilsan lenkki, ja tultiin Eiran ja Ullanlinnan kautta takaisin. Mun serkkukin pääsi näkemään, missä mä asuin ennen kuin tapasin Oton. Siellä se vanha kotitalo nökötti edelleen paikallaan Vuorimiehenkadulla Alepan vieressä, juuri saman näköisenä kuin kahdeksan vuotta sitten, kun sinne muutin. Se taisi silloinkin olla samanlainen kostean kuuma ilta, kun me ajettiin mun äidin ja mun ystävän kanssa Oulusta pakettiautolla Helsinkiin mun tavaroiden kanssa, ja roudattiin niitä auringon jo laskettua. Kesä 2010 oli hurjan helteinen kesä, kuten tämäkin. Tuli niin nostalgiafiilikset!

Mä olin ihan unohtanut, miten huikeaa on pyöräillä lämpimässä kesäyössä. Siinä on jotain taianomaisen ihanaa. Nykyisin harvemmin on mahiksia lähteä keskustan kesäyöhön pyöräilemään, joten tämä oli todellista luksusta. Me ollaan oikein tankattu aikuisten aikaa aina kun lapset on nukkuneet, kun äiti on ollut täällä. Se on ollut ihanan virkistävää ja kivaa, eikä lapset ole silti joutuneet olemaan meistä erossa. Ainoastaan ovat välillä ihmetelleet mun editoidessa kuvia, että milloin me oikein ollaan käyty siellä tai tuolla. Onneksi ollaan touhuttu heidän kanssaan päivällä ihan yhtä lailla, niin eivät ole kokeneet jääneensä paitsi mistään.

On ollut myös kivaa, kun mun serkku on ollut täällä. Sen lisäksi, että hänestä on ollut paljon iloa ja seuraa meille kaikille, hän on myös inspiroinut meitä liikkumaan ja tekemään niinäkin hetkinä, kun normaalisti jäätäisi illalla kotisohvalle tuijottelemaan Netflixiä. Ihana uusien kokemusten täyteinen viikko takana. Tänään mun serkku ja äiti ovat täällä viimeistä iltaa, ja me ajateltiin mennä käymään vielä kerran iltauinnilla Oton ja mun serkun kanssa. Päivällä käytiin lasten kanssa kirjastossa lainaamassa hullu kasa kirjoja, ja lapset pulikoivat oman pihan kahluualtaassa jäätelön kera, kun ei oltaisi päästy koko porukalla uimaan, sillä kaikki lähirannat on sinilevässä jälleen, ja meidän autossa vain viisi paikkaa. Onneksi meillä oli mahtava kesäpäivä siitä huolimatta.

PÄIVÄN ASU | Toppi Gina Tricot | Shortsit Cubus | Kengät Vans | Korvakorut Glitter | Laukku Gina Tricot | Kello Daniel Wellington (saatu)| Kaulakoru H&M |

Ihanaa ja aurinkoista uutta viikkoa kaikille!
PS: Mulla on taas kylmäkallet kainalossa öisin, ihan best!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Santanderin kanssa.

Olette ehkä huomanneetkin, että me ollaan tänä kesänä reissattu p a l j o n. Sille on syynsä, kuten se, että ollaan ihan fiiliksissä siitä, miten paljon helpompaa taaperon & isosiskojen kanssa on matkustaa, nähdä ja kokea, kuin viime vuonna pikkuvauvan & isosiskojen kanssa. Viime kesänä oli se vauvakupla, ja oltiin tosi paljon ihan kotiympyröissä ja lähialueilla, tai sitten Oulussa sukuloimassa. Tänä kesänä ollaan reissattu sitten viime kesänkin edestä. Tottakai vauvankin kanssa voi matkustaa, ja niin me tehtiinkin, omien voimavarojen mukaan esimerkiksi laiva+auto-yhdistelmällä Ruotsissa viime elokuussa, mutta nyt niitä voimavaroja löytyy ihan eri tavalla, ja se on ihanaa.

Mä muistan sen fiiliksen, kun saatiin meidän eka oma auto alle kolme vuotta sitten. Se vapaus, se fiilis kun tajusi, että nyt me voidaan mennä mihin vaan, milloin vaan, ainakin teoriassa. Silloin lähdettiin heti seuraavana päivänä Ikeaan, missä ei oltu käyty varmaan kahteen vuoteen, vaikka se sijaitsi meiltä vain 10min ajomatkan päässä. Julkisilla matka sinne olisi kuitenkin kestänyt yli tunnin suoran yhteyden puuttuessa, ja ei oltaisi saatu sieltä juuri mitään mukaan kotiin ilman kotiinkuljetusta kahden lapsen kanssa.

Vaikka se eka auto ei ollut meidän unelmien auto, ja osoittautui suureksi riippakiveksi ja murheenkryyniksi, se kuitenkin antoi meille paljon. Ja sen jälkeen hankittiin sitten Santander All-In-Onella se meidän unelmien auto, eli nykyinen citymaasturi. Siitä on tullut meidän ”toinen koti”, tukikohta silloinkin kun reissataan kauas. Myös silloin kun lähdettiin Kreikkaan, me ajettiin kentälle omalla autolla, ja jätettiin se viikoksi lentokenttäparkkiin, jotta voitiin myös palata mukavasti kotiin omalla autolla. Oli ihanaa ja stressitöntä liikkua omalla autolla, eikä odotella ja jonotella taksia, tai varsinkaan raahata viiden hengen kamppeita julkisilla aamukuudelta lähtevään koneeseen.

Se sama vapaus ja kaiken mahdollistaminen on edelleen meidän liikkuvaiselle perheelle suurin syy omistaa auto. Fakta on se, että me ei tosiaankaan oltaisi jaksettu reissata tänä vuonna Ouluun kolmea kertaa, tai viikon sisällä Oulusta Helsinkiin, Helsingistä Inkooseen ja takaisin sekä Helsingistä Naantaliin Muumimaailmaan ja takaisin, ilman autoa kolmen lapsen kanssa. Meiltä olisi jäänyt kokematta ihana piilossa sijaitseva lemmikkipuisto, Muumimaailma ja ne monet ihanat hetket Oulussa, joita ollaan saatu viettää. Ei oltaisi ehkä matkustettu Haaparannalle ihan vaan huvin vuoksi ilman omaa autoa.

Oltaisiin missattu iso osa kesän parhaista hetkistä. Puhumattakaan siitä, miten unohtumattomia iltauintireissuja ollaan koettu lasten kanssa, kun ollaan voitu lähteä vielä kasin jälkeen illalla uimaan autolla. Ilman autoa ei oltaisi voitu jahdata sinilevättömiä rantoja 15 kilsan päästä ilta-aikaan lasten kanssa, mutta auton kanssa se oli mahdollista. Mahtuipa tähän kesään yksi unohtumaton ajomatka myös kahden valtionpäämiehen vieraillessa Suomessa, kun me juututtiin tiesulkuun melkein tunniksi lasten kanssa. Onneksi oli oma auto, ja onneksi päästiin vielä sen jälkeen uimaan, niin lapsetkin olivat tyytyväisiä pitkästä paikallaan odottelusta huolimatta.

Me ollaan valittu asua kaukana keskustasta, rauhallisella pientaloalueella. Siinä missä rakastan sitä rauhaa täällä, rakastan myös keskustan vilinää ja sitä, kun pääsen kokemaan ja tekemään asioita. Silloin kun oltiin vain julkisten liikennevälineiden varassa, meni siirtymisiin tosi paljon aikaa, ja esimerkiksi keskustassa käyminen oli aina useamman tunnin operaatio. Auto mahdollistaa nopeat extempore-reissut lasten kanssa ja ilman, ja se on tuonut meidän päiviin rutkasti lisää aikaa.

Meidän autolla on huoletonta reissata niin lyhyttä kuin pitkääkin matkaa, koska auto on uusi ja turvallinen, ja meillä on käytössä Santanderin All-In-One -palvelu. Jos auto sattuisi hajoamaan matkalla, siitä ei tulisi meille mitään ylimääräisiä kuluja, ja saataisiin apua heti ilman että tarvitsisi maksaa mitään. Mitään ekstrakuluja ei auton takia tarvitse muutenkaan mahduttaa kesäbudjettiin, sillä kaikki yllätykselliset ja yllätyksettömät huollot sisältyvät meidän kuukausihintaan.

Esimerkiksi kun meidän auto kävi viime viikolla vuosihuollossa,(kun se täytti kaksi vuotta), Otto vei sen aamulla huoltoon, ajoi sijaisautolla takaisin kotiin tekemään etätyöpäivän, ja iltapäivällä ajoi sijaisautolla takaisin hakemaan meidän autoa. Kaikki tämä ilman, että mitään tarvitsi maksaa, vaikka autoa määräaikaishuollettiin yli 500€:n edestä, ja meillä oli koko huollon ajan käytössä tuliterä sijaisauto. Huolto ei keskeyttänyt tai vaikeuttanut meidän kesäreissuja, vaan Otto kävi heittämässä mut ja mun Oulusta tulleen serkun shoppailemaan sijaisautolla. Me maksetaan mieluummin All-In-Onesta vähän ekstraa joka kuukausi, kuin maksetaan suuria kuluja kerralla tai varaudutaan yllätyksiin, koska se tuntuu meille hyvältä, helpolta ja turvalliselta vaihtoehdolta. Vuoden päästä tämä auto on ollut meillä kolme vuotta, ja sitten tämä sopimus päättyy. Sen jälkeen on aika pohtia uutta autoa, joka me aiotaan myös ottaa Santander All-In-Onella.

Meillä on vielä tämän Oton työviikon jälkeen pari viikkoa Oton & lasten lomaa jäljellä ennen koulun alkua, ja ajateltiin silloinkin olla spontaaneja, villejä ja vapaita lasten kanssa. Lähdetään sinne minne nokka näyttää, koska me voidaan. Me ollaan hurjan kiitollisia siitä, että pystytään tekemään kaikkea hauskaa kesällä lasten kanssa, ja aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti. Kohta alkaa kuitenkin taas arki, ja silloin otetaan autosta taas ihan erilaisia hyötyjä irti, kuten se, että aamut ja illat on paljon helpompia. Mutta se on sen ajan juttuja, nyt keskitytään nauttimaan kesästä!

Tällä hetkellä on meneillään projekti koululaisen vaatekaapin läpikäyminen & päivittäminen, mutta tuntuu että näillä helteillä vaatekertoja menee kolmetoista päivässä, niin en ole saanut vielä kuvattua vaatteita samaan tyyliin kuin olen aiemmin tehnyt taaperon vaatekaapista postauksen kokonaisuutena. Postaus koululaisen vaatekaapista on kuitenkin tulossa, ja vielä tässä heinäkuun puolella, kuten myös asiaa siitä, mitä koululaisen reppuun pakataan, ja millä fiiliksillä tässä muutenkin ollaan koulun alun suhteen (spoiler alert: hyvillä!). Ennen näitä kuitenkin kurkataan vähän taaperon syysvaatekaappiin.

Meidän taapero on tässä kesän aikana venähtänyt niin, että tosi monet leggingssit ja paidat on jääneet yhtäaikaa pieneksi. Kaikki tuplakokoiset on edelleen ihan fine koska ne ovat oletukseltakin reilumpia, mutta sitten taas yksittäiskokojen 80cm vaatteet on jääneet nyt pieneksi kaikki kerralla. On siis tullut aika pikkuhiljaa taas alkaa kerryttää uutta kokoa kaappiin, ja samalla alkaa katsastelemaan jo syksyn värejä ja sävyjä.

Viime syksynä vauvan kaapissa oli paljon luumua ja violettia, vaaleanpunaista sekä harmaata ja mustaa. Tänä syksynä sieltä tulee löytymään ihanan herkullista sinapinkeltaista, syysklassikkoa eli viininpunaista sekä mun uusinta lempparia, ruosteen ruskeaa tai poltettua oranssia. Näitä kolmea kun yhdistelee harmaaseen, valkoiseen, jo entuudestaan kaapista löytyvään konjakinruskeaan, sekä mustaan, niin pääsee aika helpolla. Kaikki värit sopivat kauniisti yhteen, ja vaatekaapista on helppoa rakentaa sellainen toimiva kokonaisuus, jollaisena sen pyrin aina pitämään. Lisäksi siellä on varmaankin ripaus vaaleanpunaista.

Mustaa, valkoista ja harmaata meillä onkin aina paljon vaatekaapin pohjalla, koska niihin on juuri tosi helppoa yhdistellä. Mutta eiköhän kurkata, mitä syksyksi on jo ostettu?

• Bobo Chosesin The Happysads aw18 -mallistosta ihana automekko, sekä bittersweet-karkkipaita, joka näyttää olevan yksi tämän syksyn hittivaatteista, eli löytyy ilmeisesti aika monelta, joka Bobosta tykkää. Niin myös minä ihastuin siihen, kun se oli niin suloinen.
• Adidaksen musta verkkapuku, jollaiset ostin kaikille tytöille kerralla. En muuten hirveästi harrasta samisteluvaatteita, mutta nämä olivat aivan mahtavat.
• Adidaksen viininpunainen Trefoil-collegeasu. Meillä on tämä sama ollut keltaisena pienemmässä koossa, ja se jää varmasti tässä seuraavien kuukauden-kahden aikana pieneksi. Ollaan tykätty siitä tosi paljon monikäyttöisyytensä vuoksi, ja sellainen on ehdottomasti löydyttävä kaapista myös syksyllä.
• Mustat ja harmaat sukkahousut jotka löysin Stockan 60% alelaarista viidellä eurolla, sekä Liewoodin ihanat ja laadukkaat Panda-sukkikset.
• AARREKIDin & Mini Rodinin lyhythihaiset mekot tarttuivat mukaan Punavuoren peikon alesta, ja tulevat tarpeeseen näillä helteillä. Meillä oli varattuna kesälle ehkä neljät shortsit ja 4-5 hellevaatetta, kuten mekkoa tai haalaria. Ajattelin, että leggareilla ja t-paidoilla pärjätään hyvin, kun varmaan on viileää. Mutta mitä vielä, ei todella ole ne riittäneet. Onneksi nämä kaksi ihanaa mekkoa menevät myös syksyn väreihin, ja niitä voi hyvin käyttää sukkahousujen tai leggareiden, sekä neuletakkien kanssa pitkälle syksyyn.

Alkavalla viikolla on tulossa useampia syksyn droppeja mun lempparimerkeiltä, kuten Tinycottons 25.7., Mini Rodini 26.7. ja Monkind Berlin 27.7.  ja seuraavalla viikolla vielä ainakin Papu & Mainio. Saapa nähdä mitä kavereita syksyksi tarttuu vielä taaperon kaappiin. Pitää esitellä kokonaisuus sitten kun on valmista. Ainakin pari mekkoa tarvitaan vielä, sekä pitkähihaisia paitoja. Taapero on itse ihastunut nyt mekkoihin, ja hän osaa pyytää mekkoa päälle. Sitten hän tykkää mennä katsomaan itseään peilistä ja huutelee ”Peiti! Peiti! Hiaaaano!” eli peili, peili, hieno. Ilmeisesti oma peilikuva miellyttää, mikä on oikein ihanaa. En ole aiemmin niin paljoa mekkoja pukenut, mutta nyt kun hän on itse niistä innoissaan, niin ehdottomasti puetaan arkenakin useammin.

Mitä värejä te tykkäätte pukea lapsille tänä syksynä? Odottaako joku muu täällä innoissaan ekoja droppeja?

Kuopuksen lähestyessä 1,5 vuoden ikää, ovat sisarussuhteet alkaneet tulla yhä syvemmiksi ja niistä on enemmän kerrottavaa. Olen saanut lähiaikoina muutamaankin otteeseen postaustoiveen siitä, millaiset sisarussuhteet meidän kolmella lapsella on keskenään. Ja nyt ajattelin avata ja pohtia aihetta oikein kunnolla ja perusteellisesti.

Esikoisella ja keskimmäisellä on toisiinsa 1,5 vuoden ikäero, keskimmäisellä ja kuopuksella 4v ikäero ja esikoisella ja kuopuksella 5,5v ikäero. Meillä on siis kokemusta sekä suuresta että pienestä ikäerosta lapsilla. Kaikessa on puolensa, ja ikäerot tuovat toki suuriakin eroja sisarussuhteisiin. Yhteistä kaikilla kolmella on se, että he ovat hurjan läheisiä keskenään ikäeroista huolimatta, tai juuri niiden takia. Pienestä ikäerosta olen kirjoittanut aiemmin TÄSSÄ postauksessa, ja suuresta ikäerosta TÄÄLLÄ.

Arjessa ikäeroja ei kuitenkaan juurikaan tule ajateltua, on vain kolme pientä tyyppiä, joilla on jokaisella omat vahvuutensa, luonteenpiirteensä ja kiinnostuksenkohteensa. Monissa asioissa kiinnostukset myös kohtaavat, mikä auttaa tosi paljon. Vaikka esikoisen ja keskimmäisen leikit keskenään ovat aivan eri tasolla, kun vertaa kuopuksen leikkeihin, he pystyvät silti hyvin myös toimimaan yhdessä kaikki kolme, ja keksivät kaikenlaista hauskaa.

Kaikki kolme leikkivät yhdessä nukkeleikkejä, hippaa, lukevat kirjoja, rakentavat duploilla ja leikkivät hiekkalaatikolla tai uima-altaassa. Aina kun kuopus oppii uusia taitoja tai sanoja, isosiskot kannustavat ja kehuvat, ja ovat heti valmiina leikkimään  juuri sitä leikkiä, minkä kuopus on milloinkin oppinut. He opettavat mielellään hänelle myös uusia juttuja, ja ovat ihan selkeästi ottaneet pikkusiskon mukaan porukkaan. Isot ovat pikkusiskosta ylpeitä, ja osoittavat mielellään hänelle myös hellyyttä, joskus ärsytykseen asti. Pikkusisko kun on aika menevää sorttia, eikä hän aina jaksaisi olla isosiskojen sylissä tai halia silloin kun isommat niin toivovat.

Pikkusisko taas kiusaa isompia kokeilemalla rajojaan, taaperoiässä hän kokeilee aina välillä, että saako vaikka lyödä siskoa tai heittää tätä lelulla. No ei saa. Onneksi isot ovat hienosti ymmärtäneet, että ei mini sitä tahallaan tee, hän ei vaan vielä tajua, että lyöminen sattuu. Isommat eivät suutu, mutta sanovat sitten, että ”EI SAA (syötä kielletty ikävä asia), siskoa sattuu” ja ”Pyydä anteeksi”, ja silloin kuopus antaa heille halin, koska ei vielä osaa sanoa sanaa anteeksi. Varmasti on osittain kiittäminen isosiskoja siitä, että kuopus alkaa ymmärtää, että toisia ei saa satuttaa, kun he ovat niin kärsivällisesti ja johdonmukaisesti osanneet reagoida siihen, vaikka ovat itsekin pieniä.

Isommilla tulee kinaa keskenään yleensä vain siitä, kumpi saa tehdä jotakin ensin, kuten painaa vaikka hissin nappulaa, kävellä portaita alas tai mennä autoon istumaan. Juurikin näitä pikkujuttuja, joita mun on ainoana lapsena vaikea tajuta, ja jotka Otto taas muistaa omasta lapsuudestaan elävästi. Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka ensin ottaa maitoa purkista, kun sitä on tarpeeksi molemmille? Mun mielestä ei kertakaikkiaan yhtään mitään, mutta joskus se tuntuu olevan sisaruksille koko elämä.  Varmasti tajuaisin itsekin paremmin, jos mulla olisi sisaruksia. Nämä ovat meillä niitä tilanteita, joita saa ratkoa lähes päivittäin.

Leikit sen sijaan sujuvat heillä aivan loistavasti yhteen, ja lähes aina ilman konflikteja. He saattavat rakentaa leikkihuoneeseen barbiekaupungin, ja leikkiä samaa leikkiä joka ikinen päivä viikon ajan aina, kun ollaan kotona sisällä. Heillä on tosi hyvät juonet leikeissä, ja he osaavat leikkiä fiksusti ja reilusti yhdessä ilman tappelua, tai epäoikeudenmukaisuutta. Pieni ikäero on juuri tässä hyvä, kun heillä on niin samat kiinnostuksenkohteet, ja melkein yhtä hyvät leikkitaidot.

Toinen meidän isommista tytöistä on vähän enemmän sellainen luontainen johtaja, ja toinen on sitten taas sopeutuvaisempi, ja nämä roolit ovat joskus vahvat myös leikeissä. Niin kauan kuin molemmat ovat tyytyväisiä, on se meidän mielestä ihan fine. Toisella heistä on ihan järjettömän vahva mielikuvitus, ja hän keksii yleensä jännittäviä leikki-ideoita. Toinen sitten taas johdattelee leikkiä, kun idea on keksitty. Se tuntuu menevän heillä tosi hyvin, ja meillä voi mennä viikkoja, ettei vanhemman tarvitse kertaakaan puuttua isompien leikkeihin tai riitoihin.

Isommilla on selkeästi omat jutut ja omat kaverit verrattuna kuopukseen, mutta aina kun he ovat yhdessä, he myös touhuavat yhdessä. Isommat auttavat pienempää pukemisessa, syömisessä ja kaikessa mahdollisessa, missä tämä milloinkin tarvitsee apua. He hirveästi toivovat, että kuopus tulisi jo päiväkotiin, tai siis esikoisen mennessä jo kouluun lähinnä keskimmäinen toivoo tätä. Hänestä olisi niin ihanaa, että voisi aina leikkiä pikkusiskon kanssa päiväkodissa. Molemmat aina toivovat, että mentäisiin yhdessä pikkusiskon kanssa hakemaan heitä päiväkodista/koulusta, koska pikkusisko on niin söpö, ja heidän kaveritkin tykkäävät hänestä.

Joskus kuopusta harmittaa, kun hän joutuu leikkimään omalla pihalla aidan takana hiekkalaatikolla, tai keinumaan, ja isommat saavat olla aidan toisella puolella pyöräilemässä kavereiden kanssa hurjaa vauhtia. Mutta sitä se kuopuksen elämä on, ja hänkin kyllä pääsee mukaan heti kun pysyy mukana. Onneksi myös naapurin lapset tykkäävät leikkiä taaperon kanssa, ja usein meidän pihalla on iso porukka tekemässä hiekkakakkuja hänen kanssaan tai uimassa. Ja vaikka pieni ei pääse isompien mukaan aina kaikkiin isompien juttuihin, niin sitten me monesti keksitään kaikkea hauskaa mitä hän saa tehdä vanhempien kanssa sillä aikaa.

Meidän vanhempien toimissa tärkeintä on tasapuolisuus, ja se, että huomioi jokaista yksilöllisesti tarpeeksi. Uskon, että lapsilla on niin hyvä suhde keskenään myös siksi, että me ollaan aina huomioitu heitä sekä yksin että yhdessä, ja pidetty huoli siitä, että kaikki tuntevat olonsa tismalleen yhtä tärkeiksi perheenjäseniksi ihan joka päivä. Meillä ei suosita ketään, ja Oton kanssa koitetaan pitää näkymätöntä kirjaa siitä, milloin kukakin on viimeksi saanut olla eka, tai saanut olla yksin vanhemman kanssa tai muutenkin saanut tehdä sitä tai tätä. On tärkeää, että jokainen lapsi saa vuorollaan myös vanhempien jakamatonta huomiota.

Jokaisella on joitain erityisoikeuksia ikäänsä nähden, kuten esikoisella oma puhelin, eikä niistäkään ole tullut mitään draamaa, kun ollaan yhdessä juteltu miksi joku saa jotain, vaikka muut eivät. Avoin keskustelu toimii tässäkin kaikkein parhaiten, ja sen avulla välttyy turhalta hampaiden kiristelyltä. Keskimmäinen tietää, että ensi vuonna hänkin saa oman puhelimen, kun menee eskariin, ja se riittää hänelle.

Me ei olla aina oltu Oton kanssa kaikesta samoilla linjoilla, koska meillä on ollut niin erilaista omassa lapsuudessa, kun toisella oli sisaruksia ja toisella ei. Uskon, että juuri siksi me ollaan löydetty hyvä keskitie näihin sisarussuhteisiinkin, kun ollaan tultu toisiamme vastaan näissä asioissa, ja mietitty ne parhaat puolet kummankin omasta lapsuudesta. Me ollaan tosi onnellisia meidän kolmesta mahtavasta tyypistä, ja uskon, että he tulevat olemaan läheisiä aina, vaikka jossain vaiheessa elämää sukset menisivätkin ristiin hetkellisesti. Uskon, että he ovat toisilleen valtavan suuri tuki ja turva, nyt ja tulevaisuudessa.

Kiitos vielä hurjasti postaustoiveesta teille! Niitä on aina ihanaa toteuttaa, ja haluan että tiedätte, että vaikka en niitä aina erityisesti kyselisikään, ne ovat aina tervetulleita. Ihanaa viikonloppua <3

Millaisia sisarussuhteita teillä itsellänne on, tai teidän lapsilla? Mitä eri-ikäiset sisarukset tykkäävät tehdä yhdessä?

Hurjaa, että reissusta on pian jo kuukausi aikaa! Ihan vastahan me muka lähdettiin into piukassa kolmen aikaan aamuyöllä kohti lentokenttää. Mutta ei, kuukausi siitä on. Rodos-postausten sarja jatkuu meidän perheen vinkeillä Rodokselle. Aiemmin olen kirjoittanut vinkkejä Rodoksen Kolymbia Beachille, jakanut meidän matkavideon, sekä kirjoittanut kymmenestä parhaasta hetkestä meidän reissulla. Eli tässä postauksessa kerron mitä tehdä Rodoksen saarella & kaupungissa lasten kanssa (tai vaikka ihan aikuisporukallakin), näin meidän näkökulmasta.

1. Vuokraa auto

Se on super edullista, ja varsinkin jos vuokraa useammaksi päiväksi, tulee hinta todella edulliseksi. Esim. 100€:lla voi saada auton vaikka neljäksi päiväksi. Rodos Cars oli ainakin luotettava ja hyvä autovuokraamo, josta sai myös turvaistuimet samaan hintaan, ja autot olivat ilmastoituja, siistejä ja uusia, ja ne sai suoraan hotellilta. Etäisyydet on saarella sellaisia, että niitä jaksaa hyvin ajella, ja samalla pääsee näkemään ja kokemaan tosi paljon enemmän, kuin ilman autoa. Vuokra-auto on ainaki meidän mielestä kaikkein helpoin tapa liikkua ympäri saarta.

2. Käy Lindoksessa

Kun mietin Top5 idyllisimpiä paikkoja, joissa olen ikinä elämässäni käynyt, on Lindoksen ranta varmaan ykkösenä. Se paikka on kuin suoraan postikortista. Mulla on tietenkin kokemusta vain Euroopan kohteista, enkä muutenkaan ole elämässäni matkustellut mitenkään ihan super paljon, mutta mun mielestä Lindoksen ranta oli aivan uskomattoman ihana ja kaunis ja viihtyisä paikka. Siellä sielu lepäsi ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Suosittelen menemään rannalle illalla, jolloin siellä on rauhallista, tyyntä, kaunista eikä niin polttavan kuumaa. Silloin löytää paikan ihan veden läheltä, ja mahtuu hyvin pulikoimaan. Lindoksessa sijaitsee myös upea joka puolelle näkyvä Akropolis-kukkula, jonne voi kiivetä (me ei kiivetty).

3. Tsekkaa Rodoksen keskustasta kaupat joita ei Suomesta löydy

Rodoksella on oikein kiva shoppailuvalikoima, jos shoppailusta tykkää. Sieltä löytyy Sephora, Pull & Bear, Stradivarius ja Tally Wejl. Toki siellä on myös paljon niitä kauppoja, joita Suomessakin on, kuten H&M ja Zara. Lastenvaatteita en oikein Rodokselta löytänyt, mutta enpä kyllä kauheasti etsinytkään. Vinkatkaa ihmeessä kommenttiboksiin, jos tiedätte jotain kivoja lastenvaateliikkeitä Rodoksella, niin muut lukijat voivat saada hyviä vinkkejä!

4. Kävele Rodoksen vanhassa kaupungissa

Upea vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, ja siellä on todellakin historian havinaa havaittavissa. Vanhassa kaupungissa on paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita, sekä tietenkin turistikauppoja joka nurkassa. Meille riitti vanhassa kaupungissa yksi päivä oikein hyvin lasten kanssa. 1400-luvulta peräisin oleva, neljä kilometriä pitkä muuri ympäröi vanhaa kaupunkia, ja siellä on kyllä tosi kaunista. Paikalla on vanhoja raunioita ja muuta hauskaa lasten kanssa tutkittavaksi.

5. Rodini Park alkukesän kukkaloistossa

Me saatiin kiva vinkki Rodoksen keskustasta 2km päässä sijaitsevasta Rodini-puistosta, johon ajettiinkin retkelle. Siellä on toukokuussa kuulemma aivan uskomaton kukkaloisto, mutta silloin kun me mentiin juhannuksen tienoilla, ei kukkia enää juurikaan ollut. Rattailla pääsi kulkemaan puistossa, mutta ei ihan joka paikkaan. Me ei siis viihdytty siellä kovinkaan kauaa, mutta paikasta näki, että silloin kun puut kukkivat, se on ihan henkeäsalpaavan upea.

6. JUMBO

Rodoksella on iso lelukauppa nimeltä Jumbo, jossa kannattaa lasten kanssa vierailla, jos liikkuu autolla. Jumbo on melko lähellä Rodoksen keskustaa, osoitteessa 5ο χλμ Ε.Ο, Lindou, Rodos 851 00. Jumbostakaan meillä ei ole kuvaa, mutta googlatkaa Jumbo Rodos niin löytyy vaikka mitä!

7. Ravintolat

Meidän kokemus on, että melkeinpä jokaisesta tavernasta saa oikeasti tosi hyvää ruokaa. Kannattaa testata gyrosta, souvlakia ja tsatsikia. Myös pizza on tosi hyvää, jos kaipaa välillä vaihtelua. Kannattaa valita ne paikat, jotka on vähän syrjässä pahimmista turistikohdista, niin löytyy vielä aavistuksen herkumpaa ruokaa. Kolymbian ravintolavinkit löytyvät TÄÄLTä, ja Lindoksessa tykättiin rannalla sijainneesta Nefelistä. Me testattiin Rodoksen Vanhasta kaupungista ravintola Archipelagoa, joka oli ihan ok, mutta ei mikään kovin ihmeellinen. Sieltä oli kuitenkin huikeat näköalat alas Vanhaan kaupunkiin, kun kiivettiin ylimmän kerroksen terassille syömään.

8. Koe saaren ihanat rannat

Rodoksen keskustasta Elli Beach, Falirakin läheltä Anthony Quinn Bay ja Lindoksesta Lindos Beach. Kaikki uskomattoman kauniita ja ihania rantoja. Jos on enemmänkin aikaa tutkiskella ja ajella tai kävellä, niin voi löytää ihan oman pienen rantapoukaman.

Siinä muutama vinkki Rodokselle. Jos ei olisi ollut rattaita mukana, olisin ehdottomasti halunnut lähteä patikoimaan myös upeille vuorille ja kukkuloille, joita saari on täynnä. Nyt kuitenkin valittiin toisin, ihan käytännön syistä, koska tiedettiin, että se tulee olemaan meidän perheelle mukavampaa vaikkapa kolmen vuoden päästä, kun kuopuskin on jo sen verran iso, että jaksaa hyvin kävellä itse vaikeakulkuisessa maastossakin. Jos hän suostuisi edelleen kantoreppuun tai -liinaan, oltaisiin voitu lähteäkin, mutta koska hän ei mitenkään suostu, me jätettiin se nyt pois ohjelmasta kokonaan.

Me tykättiin Rodoksesta sen verran paljon, että ihan ehdottomasti lähdetään sinne vielä joskus uudelleenkin! Ehkäpä juuri sitten, kun kuopus on isompi. Ihana reissu, ja viikko oli just hyvä aika olla siellä meidän perheelle.