Lähdettiin eilen ihan extempore lasten sokeriserkkujen kanssa käymään Inkoossa Lomamäen lemmikkipuistossa, josta en ollut ennen kuullutkaan, ennen kuin Oton pikkuserkku sitä ehdotti. Lomamäen lemmikkipuisto sijaitsee siis Inkoossa n. 50km päässä Helsingistä, ja siellä on paljon ihania eläimiä. Lomamäen lemmikkipuisto eroaa muista meidän vierailemista eläintarhoista siinä, että siellä eläimiin saa ottaa kontaktia, ja siihen rohkaistaan ihan kunnolla. Toki kotieläinpihoillakin saa syöttää vuohille ruohoa ja tykätään kovasti käydä myös niissä, mutta tuolla mä pääsin syöttämään KETTUA! What!

Enpä olisi ikinä elämässäni uskonut, että pääsen syöttämään kettua, kun näin vasta tänä kesänä muutenkin ekan kerran ketun luonnossa, juoksemassa tien yli Kehä 1:llä Espoossa. Lomamäen lemmikkipuistossa oli kaksi kettua, joista toinen oli kuulemma pelastettu ojasta ihan pienenä vauvana siskonsa kanssa, ja sisko oli saatu hoidettua ja kuntoutettua niin hyvin, että sen pystyi palauttamaan luontoon, mutta tämä toinen kettu oli sitten jäänyt lemmikkipuiston asukkaaksi. Valkoinen kettu taas oli pelastettu turkistarhalta. Molemmat olivat tosi kesyjä ja oikein hakeutuivat meidän ihmisten lähelle hakemaan herkkuja ja rapsutuksia, ja nuuskimaan.

Kettujen syöttäminen oli opastettua, ja kaikkien piti istua kalliolla, ja ketut saivat itse tulla omaan tahtiin siis luokse. Se sujui tosi hyvin, ja meidän isommatkin tytöt pääsivät kokeilemaan. Otto piti myös viljakäärmettä kädessä, ja me silitettiin sitä! Se oli niin sileä, oltiin kaikki ihan yllättyneitä, että käärme tuntui niin sileältä, kun jotenkin oli ajateltu että ne tuntuvat enemmän samalta kuin vaikka kalan suomut.

Kettujen lisäksi Lomamäellä oli pesukarhuja, frettejä, poroja, alpakoita, aasi, kilpikonna, heppoja, possuja ja piikkisika, kalkkunoita, kanoja, käärmeitä, papukaijoja ja vuohia. Tarjolla oli siemenkuppeja, joista sai antaa linnuille siemeniä. Hepoille ja vuohille sai antaa ruohoa. Meininki oli ihanan rentoa ja maanläheistä, ja paikka oli oikeasti aivan uskomattoman kotoisa ja kaunis. Lemmikkipuistossa oli kahvila, josta sai ostaa syötävää, ja sinne sai myös viedä omat eväät ja syödä niitä. Lemmikkipuistossa oli myös lapsille leikkipaikka, missä oli hiekkalaatikko, pomppulinna, trampoliini ja paljon leluja.

Paikan omistajat itse asuvat siellä paikan päällä, ja kaikesta tuli ilmi, miten paljon eläimistä tiedetään, niitä rakastetaan ja hoivataan. Täällä oli ilo käydä. Yhden hengen sisäänpääsymaksu on 15€ (kaikilta yli 3-vuotiailta), mutta perhelippu (max. 6hlö) maksaa vain 50€. Oli todellakin ajomatkan ja pääsylipun arvoinen kokemus, aika kului kuin siivillä, ja oli tosi siistiä päästä kuulemaan eläimistä paljon lisää, ja oikeasti ottamaan kontaktia niihin.

Jos kesälle on suunnitteilla yksi eläinpuistoreissu, suosittelen ehdottomasti tätä, sekä pienten että isojen lasten kanssa. Pienten kanssa helppoa on se, että kaikki eläimet näkee oikeasti läheltä, eikä tarvitse yrittää tihrustaa jotain nukkuvaa tiikeriä lasikopin perällä olevan kopin perältä. Paikalla on myös lyhyet välimatkat, joten pienempikin taapero jaksaa tallustaa. Isompien kanssa kivaa on se, että he pääsevät osallistumaan niin paljon, että aika ei varmasti käy pitkäksi.

Mä suosittelen ihan täydestä sydämestäni, aivan ihana paikka! Ootteko te käyneet Lomamäen lemmikkipuistossa?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Postasin jo kerran tällä viikolla ihan tavallisen asupostauksen, jonka jälkimaininki oikeastaan vain boostasi tämän postauksen tekemistä. Tänään puhutaan nimittäin siitä, miten mä olen oppinut olemaan minut itseni kanssa. Voin kertoa, että ei ole ollut kaikkein helpointa kasvaa äidiksi ja aikuiseksi kymmenien tuhansien silmäparien alla. Mä aloitin tämän blogin 19-vuotiaana epävarmana nuorena naisena, ja näiden reilun seitsemän vuoden aikana musta on tullut kolmen lapsen äiti, vaimo, täystyöllistetty yrittäjä ja ennen kaikkea M I N Ä.

Tämä postaus on osa Prisman kampanjaa, mutta pääroolissa olen minä. Minä kaikkine piirteineni, hyvine ja huonoine puolineni, ihan vaan minä juuri sellaisena kuin olen.

Nuorena, ja vielä näin ensisynnyttäjien keski-ikää pikkuhiljaa lähestyvänä kolmen lapsen äitinä olen yrittänyt mahduttaa itseäni kaikenlaisiin muotteihin. Olen halunnut antaa itsestäni aikuisen, vastuuntuntoisen ja fiksun kuvan kaikilla tavoilla. Olen yrittänyt pukeutua vaatteisiin, joissa näytän äidiltä. Olen halunnut olla vanhempien äitien silmissä ja rinnalla tasavertainen. Olen pohtinut, voinko äitinä pukeutua minihameeseen, ylipolvensaappaisiin tai tennareihin ja tyllimekkoon. Jo muutama vuosi sitten tajusin sen, että ei ole olemassa mitään muottia, johon mun pitäisi äitinä mahtua. Tajusin sen, että en koskaan kykene täyttämään kaikkia niitä odotuksia, joita äitejä kohtaan luodaan eri puolilta.

Sitä luulisi, että kun sen tajuaa, lakkaa yrittämästä olla standardi-äiti jokaisella elämän osa-alueella. Mutta mitä vielä, mulla meni monta vuotta lakata yrittämästä. Sen sijaan, että olisin antanut itselleni luvan olla hyvä juuri sellaisena kuin olen, yritin kahta kauheammin olla hyvä kaikilla tavoilla. Se heijastui myös pukeutumiseen. Ne paineet ja odotukset itseä kohtaan istuivat niin syvällä, että vielä tänä keväänäkin löysin itseni miettimästä, voinko äitinä pukeutua glitterhameeseen ja vaaleanpunaiseen neuleeseen, vai näytänköhän jonkun mielestä tyhmältä. Kun kirjoitin tuon lauseen ylös, mä vihdoin koin herätyksen. En näyttänyt tyhmältä, vaan kuulostin tyhmältä. Mitä väliä sillä on, vaikka näyttäisinkin jonkun mielestä tyhmältä? Mitä väliä sillä on, jos jonkun mun mielestä mun asuun sopisi paremmin toiset kengät, jos itse tykkään niistä mitkä mulla on jalassa? No ei kertakaikkiaan yhtään mitään.

Tänä keväänä, mä olen vihdoin löytänyt sen varmuuden itsestäni, ja tajunnut, että kukaan muu ei kanna mun kroppaa ja mun vaatteita, kuin minä. Ainoa, jota mun vaatekaapin täytyy miellyttää on minä. Ainoa, jonka mielipiteellä mun vaatteista on väliä, on minä. Lisäksi kuuntelen vähän meidän lapsia, koska heillä on yleensä tosi hyviä asuideoita. Mutta noin niinkuin muuten, oikeasti ihan sama, mitä muut ajattelevat. Ihan sama jos mulla on sun mielestä rumat housut tai liian pieni paita, ihan sama jos mun kengät ei sun mielestä sovi mun asuun, ihan sama jos et ikinä pukisi mun mekkoa päällesi. Älä pue, pue ihan mitä haluat. Mä puen mitä mä haluan. Ja yleensä mulla on mun lasten mielestä ihan törkeän siistejä asuja, ja näytän tosi hyvältä. Mä luotan niiden arviointikykyyn, kun ne on cooleja muutenkin, eikä ikinä hauku toisia.

Prisma haluaa, että jokainen voisi olla minut itsensä kanssa. Mitä se mulle tarkoittaa, olla minut itseni kanssa? Se tarkoittaa sitä, että voin tehdä juuri niitä valintoja, joita oikeasti haluan tehdä, välittämättä siitä, mitä muut ovat siitä mieltä. Oli kyse sitten vaatteista, tai mistä tahansa, mä voin tehdä juuri niin, kuin musta ja meidän perheestä tuntuu hyvältä. Some-aikakaudella on todella helppoa sortua paineen alla, ja yrittää miellyttää muita. Mutta me itse ollaan kuitenkin ne, jotka itsemme ja valintojemme kanssa eletään. Siksi me itse ollaan ne kaikkein tärkeimmät ihmiset, joita pitäisi miellyttää.

Mä valitsin itselleni asuksi IvanaHelsingin mielettömän upean Rosalin-mekon, joita on tänä keväänä ja kesänä saanut Prismoista kautta maan. Rosalin-mekko on kaunis ja näyttävä, ja menee yhtä hyvin arjessa ja juhlassa, kun vain vaihtaa asusteita. Me kuvattiin tämä asu Suomenlinnassa, kun oltiin siellä meidän perheen, appiukon ja Oton pikkusiskon kanssa retkellä yhtenä päivänä. Yhdistin asun mun lemppari-Vanseihin, joilla oli helppo kävellä mukulakivikaduilla. Olen yhdet korkkarit pilannut Suomenlinnassa vietetyissä häissä, ja sen jälkeen opin, että sinne paras valinta on mukavat, matalat kengät.

Me ollaan varmaan juuri sellainen Prisma-perhe, joista mediassa on paljon puhuttu. Mutta sitten me ollaan niin paljon muutakin kuin juuri sitä, ja juuri siksi mä haluan rohkeasti kirjoittaa täällä kaikesta mitä ajattelen, ja mitä meidän elämään kuuluu. Mun mielestä on ihan mielettömän mageeta olla Prisma-perhe. Yleensä kun me käydään Prismassa, meillä on hauskaa, paitsi kerran, kun kuopus oli juuri oppinut sanomaan ”pois täältä” ja hän huusi koko kauppareissun ajan rattaissa ”pois täältä, apuaa, äitii, isiii, pois täältä!”. Mä haluan näyttää, että ei ole olemassa mitään perhemuottia, eikä ole olemassa mitään Prisma-perhettäkään, koska ihan oikeasti jokainen  perhe on erilainen.

Prisma on muuten oikeasti myös aika hyvä kauppa, oli perhettä tai ei. Mä fiilaan ihan täysillä Prisman arvoja, ja olen samaa mieltä siitä, että muodin kuuluisi olla kaikkien halukkaiden saatavilla. Prisma haluaa demokratisoida muodin ja riisua muodista elitistisyyden, sillä muoti ei kuulu vain catwalkeille, vaan ihan kaikille. Itsensä hyväksymisen lisäksi Prisma (ja minä) haluaa kannustaa kaikkia hyväksymään myös toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Jokaisella meistä on oikeus olla oma itsensä, sellaisena kuin itse itsensä kokee hyväksi.

Prismoissa on tälläkin hetkellä saatavilla vaikka mitä ihania vaatteita, niin tunnetuilta merkeiltä kuin Prisman omiltakin merkeiltä. Tämä mun mekko on IvanaHelsingin, ja mun mielestä on ihan mahtavaa, että Prismoista saa myös muita kotimaisia huippumerkkejä, kuten Neulomoa. Kotimaisten vaatteiden lisäksi kauppareissun yhteydessä löytää myös tunnettuja ulkomaisia merkkejä, urheiluvaatteita ja kaikkea mahdollista.

Tämän postauksen kirjoittaminen oli voimaannuttavaa, ja mitä enemmän mä kirjoitin, sitä enemmän mulle tuli se fiilis, että mä riitän just tällaisena. Ja te kaikki siellä riitätte myös just sellaisina kuin te olette. Ollaan kaikki minut itsemme kanssa!

Moikka! Mä olen editoinut vihdoinkin valmiiksi meidän RODOSVIDEON! Iik! Me ollaan katsottu se lasten kanssa jo monta kertaa, ja tekisi mieli vaan hypätä äkkiä lentokoneeseen ja mennä takaisin Lindoksen rannalle uimaan ja nauramaan ja etsimään simpukoita ja pikkukaloja. Me ei kuvattu videoita ekana matkapäivänä, eikä viimeisenä matkapäivänä, koska kamera oli pakattuna, ja haluttiin ottaa rennosti. Mutta videolta löytyy viisi kokonaista matkapäivää, ja parin tunnin videomateriaalit editoituna kolmeentoista minuuttiin.

 

Mulla nousi editoidessa tunteet pintaan, kun reissu oli vaan niin onnistunut. Oli ihana palata niihin kaikkiin hetkiin, joita saatiin loman aikana viettää. Lasten ihaniin höpötyksiin, taaperon tansseihin diskossa, kalojen etsintään ja hassutteluun. Musta on ihan älyttömän ihanaa, että meillä on tällaisia videomuistoja, joita voidaan yhdessä lasten kanssa katsoa. Meillä ei ollut videokameraa kun olin pieni, eikä mun lapsuudesta ole juuri ollenkaan videoita. Mä ymmärrän hyvin miksi meillä ei sellaista kallista ysärivideokameraa ollut äidin kanssa, mutta joskus tulee sellainen fiilis, että olispa ihanaa kun voisi katsoa omasta lapsuudesta videoita! Mutta onneksi yläkoulussa sain oman digipokkarin, ja teini-iän muistot ja kaikki siitä eteenpäin löytyy jo tallennettuna liikkuvana kuvana.

Onneksi nykyään videoiden kuvaaminen on paljon helpompaa ja edullisempaa, ja meidän lasten muistot on tallennettuna. Tehtiin tämän youtube-videon lisäksi oma puolentoista tunnin video kaikista klipeistä, jota voidaan katsoa oman perheen kesken ja palata vielä syvemmin ihaniin tunnelmiin. Ehkä me voidaan talvella tehdä olkkariin kunnon rantapiknik, syödä jätskiä, kuunnella kreikkalaista musiikkia ja katsella meidän reissuvideoita. Ai että, se kuulostaa ihanalta idealta, ja varmasti piristäisi harmaana ja kylmänä talvipäivänä. Tämän mä kirjoitan ylös muuallekin kuin blogiin, niin ei unohdu toteuttaa!

Toivottavasti tykkäätte videosta, ja jos tykkäätte, niin tilatkaa ihmeessä mun kanava! Se ei päivity yhtä usein kuin blogi, mutta yritän tehdä videoita useammin! Olen mä ainakin tänä vuonna tehnyt enemmän videoita, kuin viime vuonna, ehkä suunta on vain ylöspäin?

Aurinkoista viikkoa kaikille ja kiitos teille taas ihanista viesteistä ja kommenteista! Ootte kultaa! <3

Löysin Rodokselta Pull & Bearista tämän kesän lempparihousut, eli musta-valkoraidalliset culottesit paperbag-vyötäröllä. Näitä saman tyyppisiä housuja on näkynyt paljon katukuvassa tänä kesänä, mutta en ollut bongannut mistään kaupasta aiemmin itselleni sopivia yksilöitä. Pull & Bearista löytyivät tismalleen sopivat pöksyt, joissa on juuri sopivassa kohdassa kiristysnauha, ja ne ovat ihanan viileät jalassa kuumanakin hellepäivänä. Niistä tuli kertaheitolla mun lempparipöksyt, ja ne ovat olleet jalassa varmaan joka toinen päivä siitä asti kun ostin ne. Ei se haittaa, että monella on samanlaiset, sehän vain kertoo siitä, että nämä ovat monikäyttöiset ja miellyttävät housut, joita on helppo yhdistellä ja kiva pitää jalassa.

Monet ovat ehkä saattaneet huomata, että mulla on jonkinlainen keltainen kausi meneillään. Mä ihastuin keltaiseen jo violetin tukan aikoihin – keltainenhan violetin vastavärinä sopii loistavasti sen kanssa yhteen. Keltainen kausi kuitenkin räjähti käsiin vasta vaalean tukan myötä, ja nyt kun vielä iho sai aavistuksen päivetystä Kreikassa, näyttää keltainen omaan silmään vieläkin kivemmalta. Melkein aina mun silmät hakeutuvat keltaisten vaatteiden kohdalle kun katson mun vaaterekkiä. Ne vaan jotenkin pomppaavat silmään, ja keltainen on niin ihanan iloinen väri joka tuntuu tosi omalta.

Tämä keltainen paita on yksi mun lemppareista tällä hetkellä, sillä tykkään sen näyttävistä frillahihoista ihan hulluna. Ne tuovat särmää asuun kuin asuun, ja sopivat hyvin sekä kapeamman, että liehuvamman alaosan kanssa. Mulla on tosi ”suora” vartalo joka puolelta. Lantio ei ole kovin leveä, hartiat ovat melko kapeat, rintoja ei oikein ole ja vyötärö on samassa pötkössä kaiken muun kanssa. Frillat ja leveät lahkeet kivasti tuovat sellaista mallia mun kroppaan, jota ei normaalisti ole niin paljoa. Toisaalta tykkään kovasti myös korostaa niitä omia muotoja (tai muodottomuutta) pukeutumalla kokonaan kapealinjaisiin vaatteisiin, mutta joskus on hauskaa leikitellä röyhelöillä ja liehuhelmoilla.

Ehkä keltainen miellyttää mua myös iloisuutensa ja pirteytensä vuoksi. Se sopii kesään loistavasti, ja musta aina tuntuu, että keltaiseen väriin pukeutuessa on hyvä fiilis. Jos on keltaista päällä ei mitenkään voi negistellä, vaikka ei se kyllä muutenkaan kuulu mun tapoihin.

Paita Gina Tricot | Housut Pull & Bear | Kengät Vans | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Aurinkolasit H&M | Kello Daniel Wellington (saatu) | Rannekoru Tommy Hilfiger | Korvakorut Gina Tricot |

Me kuvattiin nämä kuvat Oulussa Oton kanssa yhtenä ihanan aurinkoisena kesäiltana. Paikkana toimi super ihana Toppilansalmi, jonne voisin vaikka muuttaa jos ei asuttaisi Helsingissä. Siellä on niin kaunista, ja ihanasti yhdistelty uutta ja vanhaa kauniiksi kokonaisuudeksi. Se on kyllä ehdottomasti yksi mun lemppari alueita Oulussa, vaikka tietty en ole siellä itse koskaan asunut, niin enhän mä siitä muuta tiedä kuin nämä pienet hetket talvella ja nyt kesällä kun ollaan asukuvattu.

Iskeekö teihin keltainen tai oletteko hurahtaneet raita-culotteseihin mun ja monen muun tapaan tänä kesänä? 

Tuntuu uskomattomalta, että siitä on jo pian kaksi viikkoa kun me tultiin Rodokselta, vastahan me oltiin siellä mielettömissä helteissä uimassa, herkuttelemassa Gyroksella ja ihastelemassa vitivalkoisia taloja Lindoksessa. Reissu oli niin kertakaikkisen onnistunut, että me varmasti muistellaan sitä lämpimästi vielä vanhoina kiikkustuolissa Oton kanssa. Nyt on tullut aika jakaa vähän Rodos Kolymbia beach kokemuksia, ja kertoa lisää meidän hotellista ja lomasta!

Lapsiperheen unelmahotelli rauhallisella alueella

Me ostettiin matka melko myöhään, koska kesälomakuviot ja muut selvisivät vasta aika myöhään keväällä. Silloin ei ollut enää ihan kaikkea saatavilla (kuten tarpeeksi isoja swim up -huoneita, jollainen halutaan ehdottomasti ensi lomalla), mutta kuitenkin aika paljon erilaisia vaihtoehtoja oli, ottaen huomioon, että me ollaan viisihenkinen perhe. Meidän suosikiksi valikoitui neljän tähden hotelli Kolymbia Star, joka sijaitsee Rodoksen Itärannikolla, Kolymbia Beachilla. Kolymbia Beach on rauhallinen alue, eikä yhtään niin ”täynnä” kuin esimerkiksi 1okm päässä sijaitseva Faliraki. Alueella on lähinnä lapsiperheystävällisiä hotelleja, ravintoloita ja supermarketeja, sekä apteekki.

Hotellihuone & hotellin ateriat

Kolymbia Starissa me majoituttiin ”duplettihuoneessa”, eli siinä oli kaksi makuuhuonetta, kylppäri ja iso parveke. Huone oli tosi siisti ja mahduttiin sinne hyvin. Isommat tytöt nukkuivat toisessa isossa parisängyssä, kuopus matkasängyssä ja me toisessa parisängyssä Oton kanssa. Oli ihanaa, kun lapsilla oli oma huone, ja me pystyttiin vielä valvomaan ja hengailemaan ihan rauhassa heidän mentyä iltaisin nukkumaan. Huoneessa ei ollut keittiötä, mutta jääkaappi kuitenkin löytyi.

Hotellissa meillä oli puolihoito joka kuului hintaan, eli aamiaiset ja buffet-illallinen joka päivä. Olen tosi tyytyväinen, että ei otettu lisämaksullista All Inclusivea, sillä tällä reissulla huomattiin, että ei se vaan ole meidän juttu, vaikka helppo olisikin. Aamupala oli just jees, mutta illallisbuffa toimi meillä lähinnä iltapalana ravintolaillallisen jälkeen. Onneksi ei maksettu siitä ekstraa. Siellä oli toki joka ilta vaihtuvia ruokia ja osa oli ihan hyviäkin, mutta esimerkiksi hotellin Ala Carte -ravintola oli noin miljoona kertaa laadukkaampi, sieltä sai tuoretta ja super herkullista gyrosta ja pizzaa. Buffetissakin oli iso salaattipöytä, ja varmaan n. 20-30 eri lämmintä ruokalajia joka ilta, mutta suurin osa lämpimistä ruuista oli vähän ylikypsiä ja sellaisia ”buffetmaisia”. Pääosin syötiinkin siis lounaat ja illalliset Kolymbia Beachin tavernoissa, sekä tietty autopäivinä Lindoksessa ja Rodoksen kaupungissa.

Lasten puuhat hotellissa

Hotellissa toimi kansainvälinen Lollo & Bernie -lastenkerho, jossa puhuttiin englantia.. Kerholla oli oma kerhotalo ja leikkipuisto siinä vieressä. Kerhoa oli tarjolla joka päivä klo 10-12 ja 15-17. Meidän lapset kävivät kahtena päivänä aamukerhossa loppulomasta, ja tykkäsivät ihan hurjasti. Isolla hotellilla oli myös kaksi muuta lastenkerhoa, toinen puolalainen ja toinen ranskalainen, ja niille oli omat erilliset kerhorakennuksensa. Kerhojen määrästä voi päätellä, että hotellissa oli paaaaaljon lapsia, ja meidän koko perheen lemppari oli jokailtainen Minidisco! Minidiscossa tanssittiin ja leikittiin, ja se kesti joka ilta n. puolisen tuntia. Voin kertoa että meillä on kuunneltu minidiskon biisejä harva se päivä, ja kuopuskin laulaa Veo Veoa ja Chu Chu uaa.

Kerhojen lisäksi lapsille oli paljon muutakin puuhaa, sillä hotellin allasalueet (kyllä, monikossa) olivat oikea lapsiperheen unelma. Meidän hotellihuone sijaitsi juuri lastenaltaiden lähettyvillä, mikä oli tosi kiva. Hotellin alueella oli kolme erillistä allasaluetta, joista yksi oli enemmän lapsiperheille, yksi oli sellainen toiminnallinen jumppa-diskoallas, ja yksi oli sellainen ihan perus uima-allas hengailuun. Kaikilla alueilla oli pieni allas lapsille, ja sen lisäksi siis se kokonaan lapsille tehty oma allasalue.

Lasten allasalueelta löytyi yksi 40cm syvä allas, jossa oli kaksi pienille lapsille sopivaa liukumäkeä, portaita, vesisuihkuja ja muuta kivaa. Alueen keskellä, oli toinen 40cm syvä allas ilman härpäkkeitä, ja siellä me lilluttiin vesilelujen päällä ja leikittiin poneilla ja barbeilla. Viimeinen iso allas lastenalueella, oli liukumäkiallas, joka oli 120cm syvä. Sinne meni kolme erilaista isoa liukumäkeä, joiden ikäraja oli 6 vuotta. Sitä allasta en suosittele uimataidottomille lapsille ollenkaan, mutta uimataitoisille varmasti loman hauskin paikka.

Kolymbia Beachilta Rodoksen kaupunkiin ja Lindokseen vuokra-autolla

Kolymbia Beachilta on n. 25km Rodoksen keskustaan ja 25km Lindokseen. Matkan taittaa helposti bussilla tai vuokra-autolla, taksia en suosittele. Taksilla edestakainen matka tulisi huomattavasti kalliimmaksi (60€/suunta), kuin vuokra-auto (jotka ainakin meidän hotellissa maksoivat alkaen 35€/12h & isommat autot johon meidän perhe mahtui 45-55€/12h). Mun mielestä tuo on sen verran kohtuullinen hinta, että ei ollenkaan haitannut tuo etäisyys Rodoksen kaupunkiin, varsinkin kun meidän hotellillakin oli paljon tekemistä.

Oli tosi kiva olla siinä Rodoksen ja Lindoksen puolivälissä, sillä molemmat ovat ihania paikkoja (joista lisää vielä omassa postauksessa). Auton sai vuokrattua suoraan hotellilta 100% vakuutettuna, vapailla kilometreillä ja turvaistuimien kera, eikä istuimista tullut lisämaksua, toisin kuin täällä Suomessa. Kaikki valikoiman autot olivat uusia ja siistejä, me vuokrattiin esim. Citroen C3 Aircross johon mahtui kolme turvaistuinta takapenkille. Auton avaimet sai hakea aamulla klo 8.30-12 välillä, ja auto piti palauttaa iltaysiin mennessä hotellin parkkipaikalle. Super iisiä ja edullista.

Kolymbia Beachin tavernat & kaupat

Me ihastuttiin heti tokana matkapäivänä melko lähellä meidän hotellia sijainneeseen Taverna Micheliin, josta sai aivan älyttömän hyvää ruokaa ja mukavaa palvelua. Taverna Michelin vieressä oli myös mini-autorata lapsille, kalakylpy jaloille, apteekki ja pari kauppaa. Pikkuisen kauempana sijaitsi myös mahtava coctail-ravintola Star, jossa oli lapsille megaiso leikkialue liukumäkineen ja pomppulinnoineen, sekä yllättävän edullista ruokaa, joka oli myös tosi hyvää. Starissa on myös maksullinen minigolf-rata. Starissa hengaili paljon myös paikallisia ihmisiä viettämässä iltaa, katsomassa jalkapalloa ja syömässä.

Kolymbia Beachilla on myös muitakin ravintoloita ja melkein joka hotellin ja ravintolan yhteydessä on mini supermarketeja. Hotellien yhteydessä olevat supermarketit ovat paljon kalliimpia, kuin parin sadan metrin päässä sijaitsevat, eli kannattaa suunnata vähän kauemmas, jos ostaa esimerkiksi vesileluja, jäätelöä, postikortteja tai juotavaa. Meidän kuopus halusi puhallettavan ison krokotiilin, ja hotellin kaupassa sellainen maksoi 20 euroa. Kun käveli pari sataa metriä, löytyi tismalleen sama lelu kympillä kahdesta eri kaupasta.

Kolymbia Beachin rannat

Mikäli haluaa päästä joka päivä rannalle, en suosittele Kolymbia Beachia, enkä meidän hotellia (jolla ei ollut omaa rantaa, vaan etäisyys yleiselle rannalle oli n. 300m). Kolymbia Beachin rannoilla on jonkun verran pikkukiviä, ja rannoille menee super jyrkät portaat ja pienet kävelytiet. Pääsy rannalle on ikään kuin piilossa, eli ellei oma hotelli ole suoraan rannalla, sinne on vähän hankala mennä. Kolymbia Beachilla ei myöskään ole Rodoksen ihanimmat rannat, vaan ne rannat on pieniä, täyteen tupattuja ja täynnä sitä pikkukiveä. Mutta jos riittää ne hotellin altaat, ja voi lähteä rannalle kauemmas esim. Lindokseen niin kuin me tehtiin, niin silloin todellakin 100% suosittelen Kolymbia Beachia.

Kolymbia Beachin plussat ja miinukset lyhyesti

Kolymbia Beach sijaitsi tosi sopivasti ikään kuin ”kaiken keskellä”, siitä oli helppoa ja nopeaa ajella ympäri saarta. Jos haaveissa on aktiivisempi loma, ja omatoiminen saaren tutkiminen, on Kolymbia Beach ihan täydellinen majoituspaikka siihen tarkoitukseen. Siellä on juuri sopivasti tekemistä ja ravintoloita viikon reissua varten, jos viettää pari päivää isommissa paikoissa. Jos taas kaipaa mahdollisimman paljon aktiviteettia ja rantaa siinä ihan hotellin lähipiirissä, sekä opastetumpaa matkaa, kannattaa valita joku toinen kohde mun mielestä, joka on sitten lähempänä Rodoksen kaupunkia, tai muuten Kolymbia Beachia isompi ja eläväisempi.  Meille se oli vaan plussaa, että Kolymbiassa oli niin rauhallista, koska me kaivattiin nimenomaan breikkiä arjesta, ja sitä, että pystyttiin sitten itse ajelemaan kohti actionia silloin kun siltä tuntui.

Tästä lomasta jäi kyllä super hyvät fiilikset, ja jotenkin tuntuu, että löydettiin se ”meidän tapa” lomailla. Tehtiin kaikkina päivinä juuri sitä miltä milloinkin tuntui, ja rentouduttiin täysillä. Kyllä tällaiselle lomalle lähtisin koska tahansa uudelleen! Jakakaa ihmeessä teidän omia kokemuksia, jos ootte olleet samassa paikassa tai Rodoksella. Ja kiitos hurjasti myös teille kaikista vinkeistä, joita jaoitte Rodokselle, saatiin monta kivaa ideaa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3