Tällä viikolla me laitettiin vihdoinkin trampoliini pihalle, kun meidän pihalta oli sulanut viimeisetkin lumikasat. Kauan siinä kesti, kun parissa kohdassa lunta oli niin valtavan paljon, mutta nyt on sulaa. Ihanaa, sieltä jo pilkistää uutta elämää, pieniä kukkia ja katsoin että lavakauluksessa viime vuoden ruohosipulit olivat lähteneet nousemaan sieltä, aika hauskaa! Pian on aika suorakylvää ensimmäiset vihannekset lavakauluksiin ja muutenkin alkaa laittaa pihaa kesäkuntoon. Ajateltiin myös nyt viikonlopun aikana käynnistää grillikausi, kun mittarin pitäisi olla niin mukavasti 10 asteen yläpuolella ja auringonkin paistaa.

Ollaan menossa Oton kanssa yhden yön mini-staycationille hotelliin myös nyt viikonloppuna ja lapset menevät yhdeksi yöksi yökylään, mitä he odottavat kovasti. Ajateltiin nauttia illallista hotellihuoneessa ja syödä aamupalaa parvekkeella aamuauringossa. Ihanaa päästä kahden kesken minilomalle, ajateltiin ottaa näitä tällaisia pikkulomia ennen vauvan syntymää vielä ainakin kerran tai kaksi, koska sitten niistä ei taas ihan heti pääse nauttimaan. Tankataan läheisyyttä ja rakkautta ja rentoudutaan. Treffit ja kahdenkeskinen aika tekee meille hyvää ja tässä korona-arjessa pelkkä yökyläkin on jo lapsille suuri seikkailu ja jotain tavallisesta poikkeavaa.

Tämä kulunut viikko on ollut melko työntäyteinen. Koronavuosi on muuttanut työntekoa paljon ja tuntuu, että yhä suurempi osa omasta työstä tulee tehtyä ”behind the scenes”. Nykyisin iso osa omasta työstä on myyntiä, neuvottelua, konseptointia ja raportointia, sekä yksityisviesteihin vastaamista, kun ennen keskityin enemmän sisällöntuotantoon ja kommunikointiin, ja muu osa työstä oli pääosin ulkoistettu. Toki edelleenkin suurin osa työstä on sisällöntuotantoa, mutta sen rinnalla on tosi paljon muuta. Nautin tästä muutoksesta, se on jotenkin virkistävää ja se on haastanut mua oppimaan paljon uutta. Silti välillä olisi ihanaa pitää viikko ilman yhtäkään s-postia, puhelua, teams-palaveria tai muuta, ja tuottaa vaan hetkessä sisältöä, jota voisi julkaista sen kummemmin miettimättä. Ihan kuin sillon ennen vanhaan sata vuotta sitten. Sinne ei taida olla paluuta, hah. Mutta ihan hyvä niin.

Ja toisaalta, olen oppinut priorisoimaan tosi paljon ja myös olemaan itselleni lempeä. En vaadi enää itseltäni niin paljon kuin ennen, ja olen saanut selkeytettyä itselleni työn ja vapaa-ajan eroa. Teen harvoin enää iltaisin töitä lasten mentyä nukkumaan. Tämä toki varmasti muuttuu sitten vauvan kanssa, silloin täytyy tehdä töitä nimenomaan sitten kun vauva nukkuu. Mutta nyt tällä hetkellä nautin vapaista illoista rauhassa. Kirjoitan vielä vauvan ja yrittäjyyden yhdistämisestä lisää sitten, kun ollaan päätetty perhevapaista lopullisesti ja kenties haettukin niitä. Enää pari viikkoa ja saan jo hakea raskaustodistuksen, jonka jälkeen niitä voi sitten alkaa hakemaan!

Tehtiin viikko sitten eteisessä pienimuotoista remonttia ja nyt haaveilen kenties laventelin värisestä seinästä eteiseen. Pitäisi esitellä rempan lopputulos, siitä tuli nimittäin meidän mielestä aika kiva ja käytännöllinen. Saatiin siitä suuri kipinä parantaa muitakin säilytysratkaisuja, sillä muutos on ollut niin hyvä jo nyt! Esittelen sen heti teille, kunhan ollaan saatu lasten naulakkokoukut vielä paikoilleen, jolloin on oikeasti valmista sitten.

Mulla on niin hyvä fiilis siitä, että ilmat lämpenee ja kevään tuoksua on ilmassa. Ihan mieletöntä, että parin viikon päästä saa jo herkutella vappumunkeilla ja Mehukatti-simalla ja kenties tippaleivälläkin. Pitäisi vielä keksiä joku hauska vappuasu tämän masupallon kanssa. Miten olisi avokado tai Nalle Puh?

Juhlittiin tällä viikolla myös meidän rakkaan ekaluokkalaisen 8-vuotissynttäreitä, ihan vaan oman perheen kesken kotona. Pidettiin synttärisankari päättää -päivä ja meillä oli niin ihana päivä. Olen niin ylpeä meidän mainiosta 8-vuotiaasta <3 Mutta hullua miten aika vaan kuluu ja hän on jo kahdeksan! Vastahan hän oli samanlainen pieni 4v kuin meidän nuorimmainen nyt. Aina sitä saa vanhempana kauhistella ajan kulua! Samalla vaan maailman siisteintä seurata miten lapset kasvavat ja oppivat uutta ja millaisia mahtavia tyyppejä heistä kasvaa omine ominaisuuksineen ja mielipiteineen.

Meillä on ollut tosi kiva viikko ja luulen, että edessä on myös ihan huippu viikonloppu! Ajateltiin tänään illalla katsoa Netflixistä Serpent loppuun, ollaan katsottu sitä tällä viikolla sen jälkeen kun saatiin huippuhyvä Snabba Cash katsottua valmiiksi. Sitten pitäisi keksiä taas joku uusi sarja katseltavaksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3 

Uskomatonta, mutta nyt raskausappi näyttää, että raskaudesta on takana tasan 50% ja puoliväli on saavutettu. Niin hassua, että tästä eteenpäin päiviä on koko ajan jäljellä vähemmän, kuin mitä niitä on jo takana. Tuntuu ihan valtavan helpottavalta olla nyt tässä ja puhua puolivälistä, kun ne ekat 10 viikkoa tuntuivat siltä, että eivät lopu ikinä ja päästäänkö edes sinne kymppiin asti. No päästiin me. Hurjaa. Nyt meidän mahatyypillä on kokoa jo monta sataa grammaa ja enää kaksi viikkoa siihen 22 viikon merkkipaaluun, jonka jälkeen käynnistyvää synnytystä ei enää automaattisesti kutsuta keskenmenoksi, vaan vauvalla on jo (vaikkakin pieni) mahdollisuus selviytyä. Ja siitä eteenpäin mahdollisuudet parantuvat nopeasti.

”Jos raskaus on ehtinyt kestää 23 viikkoa ennen lapsen syntymää, tällä on noin 50-prosenttinen mahdollisuus selvitä. Viikkoa myöhemmin syntyneistä vauvoista jo kaksi kolmesta jää henkiin. Jos 27 raskausviikkoa ehtii täyttyä ennen lapsen syntymää, ennenaikaisuus ei enää johda kuolemaan, vaan käytännössä kaikki sen jälkeen syntyvät keskoset selviävät, ellei muita sairauksia ole.” (lähde: vau.fi) 

Kun on alkuun pelännyt jatkuvasti keskenmenoa verenvuodon vuoksi, tuntuu se 50/50 mahdollisuuskin jo ihan uskomattomalta elämänlangalta, jota olen odottanut todella kovasti. Olen niin kiitollinen siitä, että saan olla tässä ja tuntea tämän ihanan pienen tyypin mun sisällä niin elinvoimaisena ja liikkuvaisena. Synnytykseen on (toivottavasti) vielä pitkä matka kuljettavana, mutta voiton puolella ollaan.

Kuluneen viikon aikana on käynyt selväksi, että vauva aivan selkeästi kuulee ääniä mahaan. Olen sitä pari viikkoa jo epäillyt ja eri lähteissä on tästä tosi ristiriitaista tietoa (osassa lukee, että viikolta 17 eteenpäin ja joissakin, että viikolla 22 vauva alkaa kuulla vatsaan), mutta meidän vauva taitaa ainakin kuulla nyt näin viikolla 20. Hän nimittäin aloittaa hurjat bileet aina kun autossa tai kuunnellaan kotona musiikkia. Ja huom, vain jos se on Oton musiikkia, eli raskasta rockia, anime-musiikkia tai ruotsalaista hiphopia. Ja jos yritän laittaa jotain omaa, kuten vaikka Harry Stylesia tai The Weekndiä, niin beibi jatkaa unia, eikä korvaansa lotkauta. Hänestä on tulossa siis selkeästi Oton hengenheimolainen ainakin musamaultaan.

Liikkeet ovat lisääntyneet runsaasti ja nyt niitä tuntuu tosi usein päivän aikana ja lähes aina pötkötellessä ja nukkumaan mennessä. Edelleen niitä pienempiä potkuja ja töytäisyjä on vaikea nähdä ulospäin, mutta mahan muoto kyllä vaihtelee ja vauvan selän ja pepun tuntee tosi selvästi mahan läpi.

Löysin viikonloppuna varastoa siivotessa meidän taaperokärryn, vastasyntyneen kylpytuen, potan ja vaikka mitä muuta. Ihanaa, kun olivat siellä tallessa! Samoin löysin vihdoinkin kadonneen parin mun mummun neulomille villasukille ja lapasille. Nyt meidän nuorimmainenkin pääsee käyttämään mun rakkaan mummun neulomia asusteita, vaikka ei mummua koskaan ehtinyt tavata.

Sellaisen huomion olen myös tehnyt tässä, että mulla ei enää tule normaalia useammin nälkä! Mikä on aivan ihanaa. Inhosin sitä, kun alkuun oli jatkuvasti nälkä ja koko ajan sai miettiä mitä söisi seuraavaksi, ja sitten ei kuitenkaan pystynyt syömään paljoa kerralla. Nyt olen päässyt takaisin normaaliin ateriarytmiini, eli siihen, että syön 4-5 kertaa päivässä. Tällä hetkellä syön aika samalla tavalla kuin ennen raskautta, mutta toki raskausajan ruokarajoitukset huomioiden. Vielä ei närästä (kopkop!) eli pystyn hyvin syömään vielä raakaa sipulia ja muita ihania närästäviä juttuja. Teen muuten postausta raskausajan ruokavalioon liittyen, se on tulossa ihan tässä lähiaikoina myös!

Hyvä fiilis edelleen. Supistuksia on, mutta eivät haittaa normaaleja arjen askareita. Välillä jos huomaamattani innostun kävelemään liian nopeasti ja liian pitkään (siis ulkona kävelyllä), niin sitten saattaa supistella enemmän, mutta levossa menee aina nopeasti ohi, eivätkä ole kivuliaita supistuksia. Olen siis tosi rauhallisin mielin ja nautin tästä ihan täysillä, koska aina en ole ollut näin onnekas. Toivotaan, että kipeät supistukset loistavat poissaolollaan sinne asti, että synnyttäminen on jo turvallista ja jopa toivottua.

Liitoskipuja tulee välillä tosi randomisti esim. kylkeä kääntäessä tai aivastaessa. Ja välillä taas menee monta päivää, ettei tule ollenkaan missään tilanteessa. Muistaakseni mulla on ollut ennenkin näin, että niitä tulee ja menee, välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Checklist raskausviikko 20:

Vauvan koko hedelmänä: Mango.

Cravings: Ei mitään ruokahimoja? Tosi outoa! 

Oireet: Ei juuri mitään oireitakaan, paitsi satunnaiset supistukset ja hyvin satunnaiset liitoskivut. 

Kun taannoin kysyin postaustoiveita, tämä oli yksi toivotuimpia aiheita. Useat kysymykset käsittelivät sitä, että pelkäänkö, ettei aika riitä?

En itse jännitä sitä lainkaan miten aika riittää kaikille lapsille, vaikka tiedänkin, että pikkuvauvan kanssa arki voi alkuun olla todella intensiivistä. Meillä isommat lapset ovat jo sen verran isoja, että he eivät tarvitse itse koko ajan aikuista rinnalle jokaiseen arjen toimintoon ja he ovat myös arkisin koulussa/dagiksessa. Heillä on perheen yhteisten juttujen lisäksi omat elämänsä ja omat juttunsa, sekä toisensa. Kukaan heistä ei odota, että äiti ja isi olisivat jatkuvasti viihdytyspalveluna, ja monet perusjutut onnistuvat omatoimisesti.

Me ollaan jo kerran koettu tämä vauva-aika myös hieman isommalla ikäerolla (toki nyt ikää on tullut siitäkin jo paljon lisää). Se eroaa mielestäni varsin perustavanlaatuisesti siitä ajasta, kun meillä oli kaksi lasta 1,5v ikäerolla ja molemmat kotona kaikki päivät.

Silloin kun isosisarukset ovat isompia, on aikaa pesiä rauhassa päivisin vauvan kanssa ja pitää imetysmaratoneja. Ja iltapäivällä/illalla/viikonloppuisin/lomalla kun kaikki lapset ovat kotona, jaksaa hyvin huomioida sitten isompia lapsia ja antaa heille kunnolla läsnäoloa. En sano etteikö kaikkien lasten huomioiminen voisi onnistua silloinkin kun on neljä pientä kotihoidossa. Aivan varmasti voi ja hyvin varmasti monella onnistuukin. Mutta meidän perheelle sopii paremmin tämä isojen ikäerojen tapa, varsinkin näin neljännen kohdalla.

Olen sillä kannalla, että vauva sopeutuu kyllä siihen perheeseen, johon hän syntyy, eikä niin päin, että koko perhe muuttuu vauvan vuoksi. Vauva tulee varmasti oppimaan siihen (jos korona-aika helpottaa), että me touhutaan ja mennään ja tehdään ja matkustetaan. Isommat lapset arvostavat sitä, että elämä rullaa eteenpäin kuten ennenkin, eikä koko perheen elämä muutu kokonaan vauvan vuoksi, vaikka vauva tuokin oman lisänsä kaikkeen.

Liputan vahvasti kantovälineiden puolesta ja esim. meidän kolmosen kanssa vauva-arki olisi ollut n. miljoona kertaa hankalampaa ilman kantoreppua. Kantorepussa vauva sai olla koko ajan lähellä ja minä sain tehtyä työt, arjen askareet ruuanlaitosta siivoukseen ja touhuttua isompien lasten kanssa. Mikäli tämäkin vauva on sitä tyyppiä, joka haluaa olla ensimmäiset kuukaudet lähellä ja sylissä, eikä juurikaan viihdy lattialla tms, hän tulee varmasti kulkemaan mukana kantorepussa tai liinassa, jotta arjen saa rullaamaan.

Sitten kun vauva kasvaa taaperoksi ja leikki-ikäiseksi, uusi arki neljän kanssa on jo varmasti löytänyt omat uomansa ja silloinkin aikaa järjestyy kyllä jokaiselle. Pidän itse kiinni siitä, että pyrin huomioimaan jokaista lasta erikseen ainakin sen suositellun 15 minuuttia päivässä täydellä läsnäololla. Toki me vietetään yhdessä yleensä paljon enemmänkin aikaa lasten kanssa kuin se vartti, mutta vartti on se aika, jonka pyrin jokaiselle antamaan erikseen täyden huomioni päivittäin. Yksi vartti lisää kolmen päälle ei kuulosta kovin haastavalta. Me vietetään paljon aikaa yhdessä koko perhe ja sen uskon säilyvän samana myös vauvan synnyttyä. Priorisoidaan perheaikaa muun ohi, koska nautitaan siitä koko perhe.

Neljä ei varmasti heti mene siinä missä kolmekin. Varsinkaan, kun kolme vanhempaa elävät jo aivan erilaista elämänvaihetta kuin vastasyntynyt, joka hetkeksi muuttaa arkea ja tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja läsnäoloa aivan eri tavalla kuin isosisarukset. Mutta sitten kun vauva kasvaa, uskon neljän menevän siinä missä kolmenkin. Isommatkin lapset kasvavat koko ajan ja arki ja elämä heidän kanssa kehittyy ja muuttaa muotoaan vuosi vuodelta. Miksei se neljäskin tyyppi menisi siinä jonon jatkeena aivan yhtä hyvin ja kehittäisi arkea omaan suuntaansa kasvaessaan. Myös me vanhemmat opitaan, kasvetaan ja kehitytään vuosi vuodelta.

Meillä riittää rakkautta ja syliä vaikka koko maailman lapsille, vaikka en tämän neljännen kerran jälkeen enää haluaisikaan olla raskaana itse välttämättä. Neljästä en siis ole huolissaan, että tulisi riittämättömyyden tunteita ainakaan jatkuvalla syötöllä. Varsinkaan, kun meitä vanhempia on tässä kaksi tasa-arvoista jakamassa rakkautta ja vastuuta.

Uskon, että jokainen vanhempi kokee joskus itsensä riittämättömäksi. Joskus on niitä päiviä, kun on niin paljon hoidettavaa tai on niin monta pientä vastoinkäymistä, että ei ehdi tai jaksa olla täysillä läsnä, eikä löydy edes sitä varttia. Se on ihan normaalia ja inhimillistä. Lapsetkin ymmärtävät kyllä sen, kun sen sanoo ääneen avoimesti. Toisena päivänä sitten taas paremmin.

Mun mielestä toimivan arjen pahimmat viholliset (oli lapsia yksi tai kymmenen) ovat vanhempien syyllistäminen ja syyllistyminen, riittämättömyydessä vellominen ja puhumattomuus. Riittävän hyvä riittää. Kenenkään ei tarvitse olla mikään supervanhempi, joka selviytyy aina kaikesta kultamitalisuorituksin. Kun ottaa asiat vastaan yksi kerrallaan sellaisena kuin ne vastaan tulevat, muistaa puhua avoimesti, tekee niin kuin tuntuu omalle perheelle parhaalta ja rakastaa täysillä, se riittää ihan valtavan pitkälle. Ja jokaisessa perhekoossa on omat hyvät ja ei-niin-hyvät puolensa.

Ajateltiin siis, että aika riittää kaikille lapsille neljän kanssa ihan samalla tavalla kuin on riittänyt kolmenkin kanssa. On perheitä, joissa on tupla- tai triplamäärä lapsia kuin meillä ja heilläkin riittää aikaa kaikille lapsille. Kyse on siitä, mitä priorisoi omassa arjessa, mitkä ovat oman perheen voimavarat ja miten kykenee sen oman arjen järjestämään. On tärkeää kuunnella itseään ja omia voimavarojaan, eikä vaatia itseltään tai perheeltään liikaa. Voi olla, että jonkun arkeen kaksikin lasta on liikaa ja se on ihan fine. Toiselle taas 12 on juuri sopivasti. Perheet, vanhemmat ja lapset on kaikki omia erilaisia yksilöitään ja se kannattaa aina muistaa kaikessa.

Kaupallinen yhteistyö Sokos kanssa.

Pukeutuminen ja oma tyyli ovat pienestä asti olleet mulle tosi tärkeitä juttuja. Ilmaisen itseäni vaatteilla, rakastan miettiä erilaisia asukokonaisuuksia ja kokeilla paljon erilaisia tyylejä, värejä ja muotoja vaatteissa. Mutta raskausaika on aina ollut mulle vähän sellaista haastavaa aikaa pukeutumisen kannalta. Tiedän periaatteessa miltä haluaisin näyttää, mutta sitten ne mun ajatukset ja todellisuus ei aina ihan ole kohdanneet. Alkuraskaudessa yleensä olen niin väsynyt, että ei paljoa jaksa vaatteita miettiä ja suurin osa omista vaatteista tuntuu tosi epämukavalta, mutta äitiysvaatteet on vielä liian suuria. Keskiraskaus on pukeutumisen kannalta yleensä mulle ihan hyvää aikaa ja lopussa taas sitten sama juttu, että mukavuus nousee kaikkein tärkeimmäksi tekijäksi vaatteissa ja muu tuntuu toisarvoiselta.

Tykkään korostaa vatsaa raskauspukeutumisessa, mutta samalla en kuitenkaan haluaisi ostaa hirveästi äitiysvaatteita, jotka menevät vain sen lyhyen ajan. Haluan mieluummin kestävämpiä ratkaisuja, joita voi käyttää myös raskauden jälkeen. Raskaudet ovat tarjonneet itselleni hyviä hetkiä tarkastella ja kehittää omaa tyyliä ja vaatekaappia. Olen yleensä jollain tapaa päivittänyt tyyliäni raskauden jälkeen. Raskausaikana yleensä pakkaan kaapista pois sellaiset vaatteet, jotka eivät mene vatsan kanssa. Se on samalla hyvä keino erotella kaapista ne vaatteet, joita on kaivannut raskauden aikana ja ne, joiden olemassaoloa ei ole edes muistanut. Sitten voi laittaa eteenpäin ne, joita ei ole kaivannut, ja näin saa omasta kaapista selkeämmän kokonaisuuden.

Tässä raskaudessa mulla on ollut tosi hyvä fiilis mun tyylistä. Tuntuu, että olen onnistunut ainakin toistaiseksi säilyttämään oman tyylin myös kasvavan vatsan kanssa. Tiedän, miltä haluan näyttää ja tiedän mistä tykkään. Siihen varmasti vaikuttaa se, että valikoin nykyään ostoksiani paljon tarkemmin kuin muutama vuosi sitten. Tuntuu, että olen löytänyt sen oman lookin vihdoin!

Kävin Sokoksen muotiviikoilla pyörähtämässä ja hakemassa itselleni viisi keväistä asua kuvauslainaan. Mulla on suuri kunnia tehdä tämän vuoden ajan Sokoksen kanssa vuosiyhteistyötä ja tällä kertaa oli muotiviikkojen vuoro! Vuoden aikana on luvassa vielä paljon muitakin kivoja juttuja. Oli ihanaa leikitellä erilaisilla tyyleillä ja kokeilla sellaisia asuja, joista olen haaveillut.  Sokoksella on mieletön valikoima erilaisia merkkejä, tyylejä ja värejä ja olisin voinut valita sieltä vaikka 10 asua, kun oli niin paljon kaikkea ihanaa. Mutta nämä viisi nyt nappasin mukaani ja sovittelin niitä kaikessa rauhassa kotona. Asuissa mukana olevat kengät ovat omiani, mutta muuten kaikki asujen osat ovat siis Sokoksen valikoimasta lainattuja.

5x keväiset asut Sokoksen muotiviikoilta

1. Asu – Pinkki kukkamekko & Marimekon laukku

Mekko – Y.A.S | Laukku – Marimekko 

Rakastan tämän asun värikkyyttä. Se on mukava ja kaunis ja kukkakuvio on niin ihanan iloinen. Marimekon laukku on ihanan pirteä ja keväinen. Tässä mekossa oli hyvin tilaa vielä mahalle kasvaa, mutta tämä menee super hyvin myös ilman mahaa. Ihan mieletön asu!

2. Asu – Laventelihuppari, bucket hat & neulehousut

Huppari – Noisy May | Housut – Y.A.S | Bucket Hat – Adidas

Asu oli ihanan rento ja housut maailman mukavimmat! Pehmeää neulosta, jonka kanssa mahakin mahtui hyvin ja mukavasti. Kuminauha vyötäröllä ei ollut liian puristava ja vyötärö oli tosi korkea. Huppari oli kokoa S, mutta sellainen hieman oversize-malli, joka oli myös mahan kanssa oikein mukava. Bucket Hat oli käännettävä, toisella puolella mustaa puuvillaa ja perus Addun raitaa, toisella puolella samettia ja kimalteleva logo.

3. Asu – Musta college, pliseeratut liehuhousut ja minimalistinen laukku

College – Noisy May | Housut – Y.A.S | Laukku – Tommy Hilfiger

Tämä asu oli yksi mun lemppareista näistä viidestä! Ihanat pliseeratut liehuhousut ja college, jossa trendikkäät kaulukset mukana. Laukku oli ihanan minimalistinen ja moneen eri asuun sopiva. Tässä asussa voisin mennä mihin vaan, lounaalle, pressiin tai syömään. Kirppiskierrokselle tai ruokakauppaan! Super mukava, mutta samalla näyttävä ja tyylikäs asu.

4. Asu – Beige neule & kukkahame

Neule – Samsoe Samsoe (ANNA V NECK väri: quicksand) | Hame – Fransa

Kaikista mun valitsemista asuista tämä oli kuulemma Oton lemppari, ja ihastuin kyllä tähän itsekin. Fransan keveä kukkahame oli maailman mukavin ja Samsoe Samsoen tyylikäs puuvillaneule sopi sen kanssa loistavasti. Hameessa on kauniita laventelin, oranssin ja punaisen sävyjä ja ihastuin siihen ihan 100%. Täydellinen kevääseen ja kesään tennareiden tai sandaalien kanssa.

5. Asu – Maailman ihanin hempeä juhlamekko

Mekko – InWear

Tämä puuteriroosan värinen InWearin mekko on vaan niin suloinen! Jos oltaisiin menossa kesällä häihin tai ristiäisiin (no jälkimmäisiin toivottavasti ollaan, jos koronatilanne sallii), niin tämä olisi todellakin mun valinta. Niin hempeä ja kaunis mekko ja tässäkin oli riittävästi tilaa kasvattaa pötsiä.

Rakastuin kyllä näihin kaikkiin asuihin ihan täysillä ja palauttaessani näitä kuvauslainaan ottamiani vaatteita päädyin myös ostamaan niistä itselleni jotain ihanaa, josta en raaskinut luopua. Sokoksella on todella ammattitaitoista ja mukavaa henkilökuntaa ja siellä on myös useammassa kerroksessa runsaasti tilaa tehdä ostoksia, vaikka toki ostokset onnistuvat myös verkkokaupan kautta. Sokoksella on nyt käynnissä siis kevään Muotiviikot  29.3.–25.4. ja kevään upeimmat uutuudet ovat kaikki saapuneet Sokoksen tavarataloihin. Miesten ja naisten muodin valikoima on täydentynyt suosituimpien merkkien uutuusmallistoilla ja valikoimaa oli tosi runsaasti kun kävin.

ALEKOODI:

Koodilla MUOTI20 saa verkkokaupasta yhdestä normaalihintaisesta pukeutumisen tuotteesta 20 % alennuksen. Etu löytyy myös S-mobiilista kuponkina ja sitä voi käyttää Sokos-tavaratalossa tai sokos.fi. Etu on voimassa Muotiviikkojen ajan 29.3.–25.4. eli nyt kannattaa hyödyntää se!

Käy ihmeessä katsomassa Instasta @iinalaura mun kevättyyli-reels ja kommentoimassa mikä asuista oli sun suosikki! 

Taas takana yksi raskausviikko ja puoliväli on jo ihan nurkan takana, huikeaa. Koko ajan se tärkeä 22 viikon raja lähestyy, mikä tuntuu niin hyvältä. Meidän vauva kasvaa ja kehittyy. Se tuntuu haastavan alun jälkeen vieläkin niin uskomattomalta, että ollaan näin onnekkaita, että ollaan päästy jo tänne asti. Mulla oli viime viikolla se lääkärineuvola, jossa pääsinkin kurkkaamaan vauvaa myös ultrasta, mikä oli mulle uutta. Meidän neuvolassa ei ennen ole ultralaitteella kurkattukaan, paitsi esikoisen raskausaikana kun käytiin juuri ennen synnytystä. Tosi kiva, että sinne on tullut nyt ultralaite takaisin ja pääsi kurkkaamaan sillä!

Vauva karkaili koko ajan sekä dopplerilta että ultralaitteelta, kun hän on niin kovin liikkuvainen. Ei meinattu taaskaan saada pitkää pätkää sydänääniä, kun hän koko ajan liikkui aivan eri asentoon. Mutta lopulta saatiin pieni pätkä ja syke oli sama kuin taannoisessa ylimääräisessä ultrassa käydessä, eli oikein hyvä. Neuvolassa katsottiin myös paino (nyt mulle on tullut yhteensä tasan 3kg lähtöpainosta), sekä verenpaine, joka oli myös normaali.

Tässä kun kirjoittelen, niin vauva taas pitää bileitä mahassa. Huomaan itsekin, että hän on aika kova liikkumaan, sillä tosi lyhyenkin ajan sisään liikkeet saattavat tuntua aivan eri puolilla vatsaa. Välillä navan kohdalla, välillä nivusessa, välillä alavatsassa ja välillä kohti kylkeä. Hän puskee ja tökkii ja muljuu joka suuntaan, kun vielä mahtuu hyvin. Liikkeet eivät toistaiseksi satu ollenkaan tai tunnu epämukavalta, joten tämä on vain hauskaa vielä tässä vaiheessa. Saa nähdä rauhoittuuko hän loppua kohti, kun tila alkaa sitten vähentyä, vai jatkaako samaan malliin ihan synnärille saakka.

En tiedä kuuleeko vauva jo meidän äänet, mutta lapset jo kovasti juttelevat ja laulavat mahalle. Joka ilta he laulavat unilaulun vauvalle ja toivottavat hyvää yötä. Ja tämän kaiken he ovat keksineet ihan oma-aloitteisesti. On ihanaa, kun he odottavat vauvaa jo niin innolla. Ja aina kun he lähtevät kouluun ja dagikseen, he sanovat myös vauvalle heippa ja toivottavat mukavaa päivää. Lapset tuntuvat olevan enemmän perillä siitä, että meille on tulossa vauva, kuin mitä itse vielä olen! He ovat ottaneet vauvan jo selkeästi tärkeäksi osaksi perhettä siinä missä itse saatan vielä välillä unohtaa jopa olevani raskaana, kun olokin on ollut niin hyvä nyt viime päivinä. Mutta ihanaa, kun ovat. Vaikka välillä raskauden unohtaakin, tulee toisaalta usein myös mietittyä millainen meidän tuleva pieni on ja millaista meidän arki on sitten syksyllä. Odotan sitä kovasti.

Selkeästi tällainen korona-ajan raskaus rauhallisella elämänrytmillä sopii mun kropalle paremmin kuin aiemmat raskaudet, jotka ovat olleet täynnä menoa ja meininkiä. Jotain hyvää siis koronastakin, vaikka muuten olen siihen aivan 100% kyllästynyt, kuten varmasti koko maailma. Supistukset ovat pysyneet todella hyvin aisoissa tässä meidän rauhallisessa arjessa ja olen pystynyt tekemään normaalisti kaikkea, mitä muutenkin. Ollaan ulkoiltu, käyty kävelyllä ja kaupassa välillä, olen jaksanut siivota ja laittaa ruokaa ja pystynyt joogaamaan ja maalaamaan jopa valtavan taulun lattialla istuskellen, eikä selkä edes huutanut hoosiannaa. Aika hyvä. Toivottavasti tämä jatkuu samaan malliin mahdollisimman pitkään.

Vielä reilut pari viikkoa meidän rakenneultraan ja sen jälkeen tuleekin pikkuhiljaa täyteeen se 22 viikon raja ja saa tilata äitiyspakkauksen tai -avustuksen rahana. Me otetaan varmastikin äitiysavustus rahana, vaikka uusi pakkaus tosi söpö onkin. Mulla on niin tarkat suunnitelmat siitä, millaisen vaatevalikoiman ja millaisia tarvikkeita haluan hankkia, jotta ne aidosti pääsevät myös käyttöön, joten koen, että mun suunnitelmia on helpompi toteuttaa ihan itse. Se 170€ on myös iso raha esimerkiksi kirppiksellä, sillä saa jo paljon kaikkia tarvittavia hankintoja tehtyä. Viimeksi kun olen äitiysavustuksen saanut vuonna 2016, se summa oli vielä 140€ ja sekin tuntui jo isolta summalta silloin.

Loppukoontina: Raskausviikko 19 sujui mukavasti, kuten monet edelliset viikot tähänkin asti. Edelleen nautin keskiraskaudesta ja toivon, että nämä hyvät fiilikset jatkuvat myös tästä eteenpäin. Vauva on varsin liikkuvainen tyyppi ja se on mainiota!

Checklist raskausviikko 19:

Vauvan koko hedelmänä: Greippi.

Cravings: Cashew-karpalo-chiabatta voilla ja juustolla. NAM!

Oireet: Ei juurikaan mitään oireita.